Tuo tyttö

Tuo kaunis, pieni tyttö..

Hänen kasvonsa ovat kalpeat,

hänen silmänsä ovat vetiset,

ja huulet rohtuneen veriset.

Hänen kätensä ovat omassa veressä

ja hiukset mustassa värissä.

Hän piiloutuu huppuun, mustaan.

Hän ei kenenkään tahdo tietävän,

että hän ei elää jaksa taaskaan.

Hän tahtoo eiliseen palata,

ja elämänsä uudelleen katkaista.

Hän ei kenenkään antanut koskea,

ei tutustua, eikä auttaa.

Hän ei tahtonut oikeaa itseään kellekkään paljastaa,

ei ketään tahtonut rakastaa,

eikä kehenkään koskaan luottaa.

Hän yksin ympäriinsä käveli,

välillä uudestaan taas viilteli.

Hänen elämän ilonsa taas vaihtui masentuneisuuteen.

Ja naurut ilon itkuun katkeraan.

Ei enää tyttö päätään nostaa jaksanut,

ei ketään päin katsonut.

Pehmeelle pedille hän jämähti

ja oman elämänsä lopetti.

Hän vaipui uneen ikuiseen,

eikä mikään auta enää hänen herätykseen.>