ensin tulee selittely:

en minä näistä koneista niin välittäisi.

eikä musiikkikaan tule pelastamaan maailmaa, ei edes kitaramusiikki.



mutta selittelyn jälkeen minä voin kertoa teille yhden tarinan.

kerran oli yks olli, semmonen yks olli vaan, ja sit se ei yks päivä jaksanu kuunnella kaikenlaisia suomen kielen verukkeella kulkevia omituisia örvellyksiä. sit se olli keksi et yks aino vois vaan tulla ja sanoo kaikille pienille hiphopvaahtosammuttimille ynnä vastaaville jotka puhuu pelkillä partikkeleilla että ei voi hyväksyä. sit solidaarisuus toi sen ainon niinku tänne. mut ei se kyl oikeesti millään jaksa huutaa joka viides minuutti et 'käytit sä-passiivia! et ansaitse elää!' ni et sit se on oikeestaan ihan harmiton, se poliisitäti.



sit siihen se tarina loppuu.



nyt pitää enää ymmärtää nämä monimutkaiset rituaalinomaiset kiemurat, joiden mukaan ollin maailma tuntuu toimivan. kuuluuko mun pitää näistä oudoista lauluista? mutta tosiaan, voin vain pitää kiinni siitä solidariteetista ja pitää kaikista kaverien jutuista -eikä mistään muusta, ikinä!



post scriptum: oottakkee vaan ku olli antaa mulle luvan sakottaa sanan douppi käyttämisestä!