ModelFit Rebels
Tarina alkaa Pirkanmaalta, etupäässä
Tampereen seudulla vaikuttaneen
The INSIDE yhtyeen jälkimainingeista.
Yhtyeen siirryttyä
monien satojen, ellei tuhansien tai
miljoonien Undergroundyhtyeiden joukkoon,
viinin ja tupakan hapattamalle
hautuumaalle Lassi Viita ja Olavi Salko
päättivät perustaa uuden, vielä psykedeelisemmän
"pumpun" kuin mitä The INSIDE-yhtye oli koskaan ollut.
Tammikuussa 2005 ModelFit Rebels imaisi
keuhkonsa täyteen rock'n'rollin tupakantuoksuista ilmaa,
ja päästi ensimmäisen, varsin paljon elämää pursuavan
huudahduksensa Nokialla, yrittäjäkadun bänditiloilla.
ModelFit Rebels sai alkunsa juuri Viidan ja Salkon
halutessa tehdä musiikkia, joka sisältäisi
raskaan hardrockin, jazzin, bluesin ja klassisen
musiikin teemoja. Mallia haettiin Intialaisesta
sitarmusiikista, klassisista taideteoksista ja
mustan afrikan ja afroamerikkalaisen musiikin,
bluesin, hämärästä, eroottisesta virrasta.
Salko ja Viita olivat alkuun samassa pisteessä, kuin
the INSIDEN:kin uran alussa. Vain kosketinsoittaja
ja laulaja. He lähtivat etsimään jazzinsa osaavia ja
bluesinsa tuntevia muusikoita. Vapaita miehiä, joiden
musiikki olisi vapaata, aurinkoista, mutta samalla
kuitenkin jäätävän kylmää. Miehiä jotka osaisivat heittäytyä
improvisaation vuolaaseen vuokseen hymyillen. Väistellä
kanssasoittajien heittämät leikkimieliset karikot, ja vastata
näihin omillaan, aina vain vaikeammilla kuvioillaan.
Tällaisten miesten löytäminen osoittautui ongelmalliseksi.
Tyylikkäitä, hyviä ja ennenkaikkea älykkäitä muusikkoja
ei löytynyt. Kunnes eräänä sunnuntaiaamuyönä olavi Salko
sai oudon puhelun nopeasti ja epämääräisellä volyymilla
puhuvalta Lauri Saarelta. Lauri oli kuullut The INSIDEN raunioilta
luikerrelleen samettipintaisen
sulkakäärmeen laulun ja päätti ottaa yhtyeeseen
yhteyttä. Kolme soihtua oli sytytetty markkinatalouden
mädänkarvaaseen ja kostean rasistiseen yöhön. Nyt tarvittiin kitaristi
joka soittaisi kuin satyyri. Mies joka käkättäisi pirullisesti ja
osaisi kävellä asiallisesti Pukinsorkillaan Rock'n'rollin,
nyt jo varsin kesytetyssä sademetsässä. Mies, jonka tehtäväksi
tulisi myös Talloa rikki vauhtia ja hurmosta hidastava kannot
ja sienet. Ja rumpali, joka osaisi kantaa muun yhtyeen keskelle
samanistista riittiä vanhan lännen aavikoille. Navajo-poppamiehen
tai mustan voodoopapin luokse. Keskelle mustaa Afrikkaa.
Tom-rumpujen kantaessa tykinräjähdysten luokse, tai laahaavan jazzvirvelin
kautta tupakansavuiseen, pehmeillä valoilla ja punaisella sametilla
täytettyyn kulmakuppilaan.
Tehtävä näiden miesten löytämiseksi oli varsin vaikea, mutta musiikin
huumaamat nuoret miehet eivät eroa juuri rakastuneista nuorista
miehistä. He ovat valmiita mihin vain. Ja niin kävi kuin aina.
Ihmeitä tapahtuu kun niihin ei usko. Ja eräänä päivänä Kitaristi
Visa ja Rumpali Tuomas liittyivät kapinallisten läksynsä lukeneeseen
joukkoon.
Vuonna 2005 syntyi yhtyeen ensimmäinen Demo, joka sai nimensä
Jazzahtavan psykedeelisestä, latinalais- ja jazzmusiikin perimän
omaavasta kappaleesta "SOLITARY ROOM". Kyseinen kappale on Demon
viimeinen kappale. Demo nro.1 on kokeiluluontoinen, kuten yleensäkin
yhtyeiden ensimmäinen demo tapaa olla. Suuntaviivaa ollaan haettu ja
muokattu. Lopputulos on tislauksen ensitisle. Tyyliä haetaan vielä,
mutta vahva mielikuva musiikista kaikilla yhtyeen jäsenillä jo
kuitenkin on. Rock! Mustapintainen samettirock joka sisältää
seesteisen lämpimiä, auringossa kylpeviä suvantoja ja
jääkylmiä, kristallinkirkkaita puronorojen täyttämiä jäisiä
vuorenhuippuja. Yhtye jonka syvin, ja puhtain olemus, on kuitenkin
Rock'n'roll.
Vain sisäänkirjautuneet voivat lukea ja lähettää kommentteja.
Liity käyttäjäksi
tai kirjaudu sisään
Kirjaudu Facebook-tunnuksella:
Kirjaudu