Maatilan sialla ja metsien villisialla on välillään yksi ero. Maatilan sika osaa pitää kuononsa omalla tunkiollaan ja vieläpä nauttii siitä. Villisialla taas ei ole omaa tiettyä tunkiota missä se viihtyisi suurimman osan ajasta, vaan se työntää kuononsa milloin minnekin, jopa paikkoihin minne sen ei kuuluisi työntää sitä ja missä sitä ei ensimmäisenä kaivata. Se ilmestyy aina sinne, missä sen ei toivottaisi vierailevan, vaikka väitetäänkin että villisika välttelisi ihmisasutusta.

Tämän vuoksi villisika useinmiten päätyy ihmisten vihaamaksi metsien, istutusten, puutarhojen, kukkamaiden, peltojen ja vihannesten tärvelijäksi. Toinen näistä sioista on syntynyt palveltavaksi ja lihotettavaksi, toinen taas metsästetyksi.

Muussa tapauksessa molemmat ovat raadonsyöjiä.