Rumpali Pellosta.

Kitara, basso, koskettimet ja laulu myös hyvin lähellä sydäntä.



Alkuvuosina (ala-asteella), kun aloin musiikista oikein kiinnostua, jyräsi Michael Jackson. Nykyäänhän siltä tulee pelkkää sontaa, ja idolinakin alkaa olla vähän paska. Yläasteaikana aloin innostua Iron Maidenista. Aces High oli se biisi, joka räjäytti tajunnan. Nykyään on lähemmäs 60 Rautaneitsyeen levyä. Kyllä se vieläkin jaksaa kuulostaa hyvältä. Omassa musiikissa on todella suuret vaikutteet tästä kyseisestä yhtyeestä.



Rumpuja aloin soittaa jo joskus ala-asteella, mutta oikein kunnolla innostuin siitä vasta v. 2001. Silloin kuulin Dream Theateria ja sitä oli välttämättä päästävä soittamaan. Nykyään tulee soiteltua sitäkin, joskin hevi on rennompaa. Todella suurena vaikutteena kuitenkin Mike Portnoy, ja varsinkin DT:n varhaisempi tuotanto (When Dream And Day Unite, Images And Words, A Change Of Seasons).



Hevimusiikki ja proge ovat siis niitä, joista todella nautin. Iron Maidenin ja Dream Theaterin lisäksi levyhyllystä löytyy esimerkiksi Pink Floydia, Rainbowta, Deep Purplea, Led Zeppeliniä, Spock's Beardia jne. Tuntemattomammista pikkubändeistä kai parasta on Liquid Tension Experiment. Mike Portnoyn positiiviset kansitekstit jaksavat naurattaa.



Kitaraa olen soitellut jonkin verran - lähinnä Maidenia - mutta rummut ovat tärkeämmät minulle. Kotistudiossani olen vähän nauhoitellutkin, mutta enemmän olisi hinkua oikeaan studioon kompressoreiden keskelle (sanokaa vain hulluksi).



Nykyinen rumpusetti on yli 40 vuotta vanha, merkkiä Champion (ei valmisteta enää), väri: pronssi. Siihen kuuluu kaksi tomia, lattiatomi ja 26" bassari - paska virveli, paska haikka, jazzride, lähes rikkinäinen splash, china ja 14" crash. Lisäksi tietenkin tamburiinikehikko, 4 lehmänkelloa ja tuplapedali kuuluvat varustukseen. Ilman kaiken maailman kilkattimia ja tuplia Dream Theater saattaisi kuulostaa varsin askeettiselta (en sano, etteikö se kuulostaisi tuolla muutenkin).



Kitara on Yamaha EG 112. Perusromu siis. Pienet sähköurut löytyy myös, mutta niillä pääsee lähinnä vain makustelemaan. Bassoa ei (valitettavasti) ole ollenkaan. Talon musiikillista antia tarjoavat myös erilaiset nokkahuilut, bongorummut, toinen toistaan ihmeellisemmät afrikkalaiset soittimet, sekä joitain muita erinäisiä instrumentteja.



En juo, enkä polta - joku sanoisi: "Mikä hevimies se tuollainen on?"... minä sanon: "Tule kokeilemaan." Heviä nimittäin irtoaa.



Sodankylän jääkäriprikaati tammikuu '05.



Paskatpa minä muusta. Musiikkia sen olla pitää.