Diggailen elektronista musiikkia (sekä kokeellista että kaupallista) mutta myös muuta hyvää musiikkia.

Kiinnostukseni elektr. musiikkiin alkoi v.1979 tietämillä, tosin jo hieman ennen sitä Jarren Oxygene kului levylautasella mutta 79/80 tienoilla alettiin diggailla mm. Kraftwerkia. (Mainittakoon tässä välissä - ihan vaan sivuraidejuttuna - sellainen kuriositeetti että vv.76-77 levylautasella kului lähinnä Jimi Hendrix, ja 50's rock'n'rollia & rockabillyä tuli diggailtua tohkeissaan alk. v.-78 aina tuonne v.-80 puolelle asti eli rockabilly + electronic/disco diggailua harrastettiin sulassa sovussa & rinta rinnan vv.79-80 mutta v.-80 kevään tietämillä rockabillymeininki dumpattiin kuvioista eli se osasto ei enää yhtäkkiä napostellutkaan yhtään). No, takaisin asiaan...: ...samoin discomusiikki alkoi kiinnostaa kunnolla 1979 tienoilla (ts. en vielä 76-78 oikein tajunnut sen päälle vaikka siinä 70's disco kulta-aika olikin päällä). Jotain inspiraatiota elektr. musiikin genreen varmaankin antoivat faijan vanhat 1960-luvun alkupuolen Stockhausenin kokeelliset elektr. levyt joita tuli jo 1970-luvulla kuunneltua mielenkiinnolla. No, about 70/80-luvun vaihteessa oli futurock ja Hi Energy disco etc. vaiheita, samaten niihin aikoihin diggailin kovastikin Bobby O:ta, Patrick Cowley'a ym. discokamaa sekä sekalainen muu electronica laidasta laitaan (Tangerine Dream,...) myös kului levylautasella, mutta 1980-luvun edetessä v.1982 tienoille alkoi kovaa potkiva discokama ottaa totaalisen yliotteen, samoihin aikoihin kun alettiin heilua 18 v. discoissa (ja kun broidi osti himaan suht ärhäkät stereolaitteet ml. Jamon 500 wattiset (!) skobet joilla muuten luukutettiin discokamaa himassa ja välillä kaikki namikat kybällä - mitäköhän mutsi ja faija kelas silloin, enpä silloin muuten tullut hirveästi asiaa pohtineeksi...). Ja Hgin keskustan discoissa (silloin ne oli discoja, ei klubeja) heiluttiin skobejen vieressä kohtuukovassa jurrissa joka ikinen viikonloppu, vuodesta toiseen (paikat vaihtuivat toki jossain vaih. 20 v. jne. mestoihin mutta meno pysyi muuten samana), ja aina onnellisena jos oli kova napakka biitti & basso joka tuntui kunnolla rintakehässä, biisimelodioilla ei itse asiassa ollut niin väliä, vaan tosiaankin toimivat tiukat biitit & bassot olivat se juttu... kuten ovat edelleen (heh heh - tai mitä tässä hehhettelemään - NÄINHÄN SE EDELLEEN ON)... No, 1980-luvun läpi elettiin elämää eteenpäin, käytiin intti, klousattiin opinnot, mentiin työelämään, mentiin naimisiin,... ja musa aina mukana kuvioissa, tiukasti polkeva biitti & basso aina pohjalla tietenkin, mutta tietyllä tavalla innostus alkoi vähän hiipua vv.1987-1990, joskin ao. aikavälillä tuli kohtuullisesti perehdyttyä kokeellisempaan elektr. musatarjontaan ml. mm. Klaus Schulzeen + moninaisiin vähemmän tunnettuihin taiteilijoihin (ei 'nimiin') etc., + myös new age häröilyyn (itse asiassa siitä syystä että kaupallisen electronican puolella tällöin, siis 87-90, oli aika mielenkiinnotonta suvantovaihetta ainakin oman kokemukseni mukaan...) Mutta sitten...: v. 91 lopussa oikeastaan kunnolla heräsi 'uudelleen' elektr. tanssimusiikkikiinnostus, ja voimakkaana, voimakkaampana kuin koskaan, teknon myötä, itse asiassa tarkalleen ottaen erään Street Beatistä (silloin sijaitsi Vuorikadulla) ostetun 'kovaksikeitetyn' 'underground' teknomaksisinkun myötä. Ja siitä eteenpäin ollaankin sitten kuunneltu electronicaa intensiivisesti ja antaumuksella, n. kaikki alagenret innostuneesti läpikäyden; preussilainen/detroit tekno, trance & melodic trance, goa/psy, ylipäätään progressiivinen tanssimusiikki, drum & bass, break beat, mutta myös 'popahtavampi' dance / euro dance, ja toki myös ambient / chill out, experimental,... kaikkiin ollaan ajallaan friikahduttu ja kiinnostusta on riittänyt ja riittää edelleen kaikkiin ao. tyyleihin. Eräs mainioimmista musiikkilähteistä muuten oli vuodesta 1995 alkaen HTV:n kautta tilaamani Music Choice eli digitaalinen radio, josta monen vuoden ajan kuuntelin yötä myöten proge dance ja dance -genrekanavia, kuten myös new agea (silloinen genrekanavan nimi) / ambientia / chill outia.



Mikä kumma siinä on kun into elektr. musiikkiin ei tunnu laantuvan yhtään, vuodesta - ja vuosikymmenestä - toiseen sama 'puoliksi (mm. vaimon mielestä tosin 'pure 100%:sti') maaninen' innostus ao. musiikkiin... Varmaan sitä on päässä jotain vikaa... mutta onneksi en ole ainoa jolla on tämä vika ts. eiköhän se niin ole että kun kerran on saanut fanaattisen electronica kipinän niin ei se tuli siitä enää koskaan sammu, kyllä meidän tämä fakta pitää hyväksyä.



Onnittelen ja kiitän jos jaksoit lukea tänne asti;



ja ai niin...:

jottei totuus unohtuisi niin myös seuraavat vievät suuren osan vapaa-ajasta: perhe (vaimo + 2 skidiä), kirjat, punttitreeni, kotikulmilla hengailu,...



P.S. mä vaan kuuntelen ja diggailen musiikkia, olen kuuntelussa ja diggailussa lahjakas (mitä se lahjakkuus sitten ao. alueilla tarkoittaakaan, minusta sitä että kuuntelee paljon & intensiivisesti musiikkia ja nauttii siitä, diggailee sitä, arvostaa sitä), soittaa en osaa pätkääkään (yritetty kyllä joskus on)



P.S.2. vaikka käytännössä kuuntelen enimmäkseen kaupallista tai ainakin melko kaupallista electronicaa niin sydäntä myös aina lämmittää ja syvän kunnioitukseni herättää aidosti kokeelliset tuotokset, eli experimental henkiset (lähinnä elektr. mutta myös muiden musagenrejen) kokeilut, myös itseisarvoisen 'elektr. taidemusiikkiorientoituneet' jutut. Musiikki on minulle matka ja aina löytyy innostusta jos pääsee mukaan matkalle josta ei tiedä mihin se johtaa...