Smutty kävi myös idässä ja sai suurelta gurulta opastusta itsetuntemuksen kehittämiseen. Tämän teoksen kirjoittamisessa avusti intialainen Rivo Sankari.

P. P. Pingin teoksessa käsitellään vanhan miehen ongelmia.

Smuttyn muistelmia teinivuosista Chicagossa ja tapahtumista kotipihan ulkovessassa.

Tarina prinssistä joka koski "värttinäänsä" ja kirouksen johdosta nukahti ikiuneen, kunnes prinsessa herätti suudelmallaan prinssin ja pyyhki pölyt hänen puomistaan. Kappaleen säveltäjänä toimi ElHoro James.

Smutty kertoo faktoja siitä kuinka bluesin laulamisessa ja piereskelyssä on kyse samasta asiasta eli ärtyneen suolen valituksesta. Kappale tunnetaan myös pierusoolostaan.

Smutty vihasi bluesia kaikkialla ja joka hetki, tunti, päivä, viikko, kuukausi ja vuosi. Siitä hän kertoi tässä laulussa, bluesin keinoin tietysti, toivoen että kaikki ymmärtäisivät kuinka masentavaa bluesvalitus on.

Otits Puskan teoksessa Smutty kertoo tykkäävänsä kissan kaltaisista tytöistä.

Smutty piti itseään hedelmällisyyden kaikkivaltiaana. Buddhy Gay teki hänelle ko. aiheesta tämän kappaleen.

Tarina kertoo, että Smutty myi kitaransoittotaitonsa paholaiselle ja sai vaihtokaupassa kookkaamman mojon sekä Robert Johnsonin sielun. Willie Dickson kirjoitti tuosta mojosta sitten tämän itsekehuskelulaulun Smuttylle.

Smutty kertoo tässä tarinassa eräästä hurjasta tanssiaisyöstään kirkossa. Kappaleen sävelsi Jerry Lee Lewdish.

Smutty oli opportunisti, jonka mielestä elämästä ja naaraista piti ottaa kaikki ilo irti.

Tarina Nallelta oppinsa saaneesta pahiksesta on lähtöisin Jori Horokuutin kynästä.

Tämä kappale on ajalta jolloin Smutty yritti hankkia toimeentulonsa kahvilanpitäjänä. Hänen bravuurinaan oli vadelmapiiras vaniljakastikkeella, joka tosin ei saavuttanut kovin suurta suosiota.

Smutty on sitä mieltä, että elämän nautinnollisimpia hetkiä on ollut se kun ensimmäistä kertaa sai mojonsa nytkähtelemään.

Smuttylle biisin Smuttystä ja kaksikyttyräisen kamelin pahuudesta sävelsi Hole-In Ulf.

Smutty suurimpia nuoruuden hairahduksia oli tämä duetto Panis Poplinin kanssa. Heidän myrskyisä suhteensa päättyi nopeasti Panisin tukehduttua kakkuun.

Aikoinaan Smutty hengaili epämääräisten jatsareiden (kuten Kenny Balls, Eddie Condom, Jim Cullium) ja irlantilaisten kanssa ja tuloksena syntyi tällainen tarina Jaakosta, kukkapenkin tehopilleristä ja taivaaseen yltävästä varresta.

Smutty oli Internetin suurkuluttaja, lähinnä loputtoman aikuisviihdetarjonnan ansiosta.

Elämän myrskyissä on hyvä olla jotain tukevaa josta pitää kiinni. Sen verran letkeää menoa, että jopa Robert Gay Band otti kappaleen keikkasettiinsä.

Blues-muusikon pahin painajainen on se ettei ole mitään valitettavaa. Mutta toisaalta, juuri tästä seikasta voi myös valittaa, kuten havaitsi tämän kappaleen Smutylle tehnyt J.J. Jail. Ironista kyllä, hän istui elinkautista kappaleen väsätessään.