Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Lähetä pikaviesti
Lisää kaveriksi
LadataanLähetetyt biisikommentit
Yhteensä 752 kommenttia.
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Pikkujuttujen löytyminen vähän pukkasi naurattamaan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
What the... "osuvista sointu/sävelvalinnoistaan..." O_o Enoo ikinä-koskaan-milloinkaan moista kuullut, päinvastoin. Lieneekö kommentoijalla sävelkorva ns. kohdallaan kun noin raakasti mentiin valtavirrasta vinoon? | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Kysymys: miksi tämä on kommenttiringissä vaikken ole sitä sinne pistänyt? O_o | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kyseessähän siis tosiaan on cover-kappale. Stoorista kiittäkäämme kuorossa edesmennyttä BoneFleshDollsia, ja AJKDiabloa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kuulosti liiallisesti esikuviltaan ollakseen persoonallinen. Miusta persoonallisuus on musiikissa, niinkuin kaikessa taiteessa, se juttu johon kannattaa kiinnittää huomiota. Jos tahtoo soittaa samanlaista musiikkia kuin joku muu, kannattaa soittaa covereita. Miksauksessa oli ainakin läppärin kaiuttimien kautta kuunneltuna havaittavissa "vähäistä" epätasapainoa: haikka hyppi silmille, ja laulu katosi jonnekin keskitaajuuksien muodostamaan puuroon. Vaikka kuunteluympäristö asettikin haastetta ns. kerrakseen, suosittelen silti vääntelemään jatkossa nuppeja vähän suuremmalla antaumuksella. Sanoitus oli leevingmaisen naivistinen, ja riimit sen kautta ennalta-arvattavia. Genressään toki toimivaa, itse en arvostanut. Soitto kulki ihan mukavasti, jopa rullaavasti, ja mikäli laulun lakonisuuden ja miksauksen aiheuttamat mielleyhtymät olisi saatu eliminoitua, olisi tästä voinut kehkeytyä jopa vallan mukava rallatus. Nykyisellään kuitenkin onnistui jäämään mieleen lähinnä päällekäyvän haikan kautta. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Peli avattu ympäripyöreällä kommentilla kolme kuukautta biisin julkaisun jälkeen. Parempi kuin iikorin ansaitsema selittämätön nelonen(ko?) Pistä paremmaksi! I dare you! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
On miulla aina tuommoinen ääni. d44 | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kauhean useasti sanotaan, että oli muovisia soundeja ja että laulu meni epävireessä. Tahdon nyt, elämäni tässä vaiheessa, kritisoida kumpaakin kommenttia. Taisiis, ensimmäistä kritisoin, toista kohtaan puolustaudun. Kohta yksi, muoviset soundit. HerWickedness on plastic. Se on se pointti. Jos et tykkää plasticista, mene nyt jo kiireesti hittoon sieltä fanilistalta. Enmiä koeta olla mikään realistisen kuuloinen konepoppi-akti, miä teen tavaraa jonka nimi on Britney Spears nussii Marilyn Mansonia. Eikö se jo kerro, että jossain kohdassa on aina kumia? Sitten se nuotinvierestä meno... laulakaa itte nuotilleen kun etten kuule omaa ääntä. Miulla on vieläkin huonot kamat. Kyllä te sen jo tiedätte. Integroitu äänikortti, eikä luureista kuulu mitään muuta kuin taustat kun koettaa rallattaa. Miusta nuo laulut menee siihen nähden aika lähelle. ... melkeen ainaskiin. En ole ihan niin itserakas, että itselleni numeron antaisin, mutta kyllä miä tästä tavallaan tykkään. Varsinkin kun laittaa luurimet päähän ja luukuttaa. <3 | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
En ole kommentoinut mitään pitkään aikaan, joten suonette anteeksi mikäli olen hiukkasen ruosteessa. Analysoidaanpa osio kerrallaan. Aloitetaan rummuista. Komppi oli tylsä, fillit yllätyksettömiä ja tomeissa oli liikaa echoa. Komppipelti muodosti kertsissä kerrassaan vittumaisen vallin oikean korvan tuntumaan, ja kun joku oli vielä osannut miksata sen hienosti kitaroiden kanssa samalle taajuudelle, tuli keskelle puuroa. Oikeastaan pitäisi kai onnitella kritisoinnin sijasta, tuo temppu on nimittäin aika hankala tehdä. Sitten oli kitaroita. Särö oli mukavan murea, varsin sopiva yleistunnelmaa katsoen, mutta henkilökohtaisesti olin kolmannen kierroksen puolivälin kohdalla ihan valmis pistämään soolokitaran palasiksi. Se oli raivostuttava. Myönnettäköön, että keskiverto radion kuuntelija innostuu kokolailla kovasti moisesta, mutta... nii. Ei tykätty kitaroistakaan. Bassojakin siellä varmaan sitten oli. Taisivat mennä aikalailla käsikädessä kitarojen kanssa, kun eivät hypänneet esille. ::paavitoru Sitten se laulu. Ihana nasalli. Jotenkin voimattoman oloinen ääni. Tuplaukset riepoivat, koska niistä kuului niin selvästi läpi, että on koetettu saada hirmuisella kliseellä kertsiin enemmän munaa. Se ei toiminut, ja siksi nauratti. Bridgessä oli kiva efekti. Lyriikka oli jotenkin ponnetonta, siitä ei jäänyt mieleen yhtään mitään. Neljännellä kuuntelullakaan ei muistanut kertsiä ulkoa, mikä on tosi paha asia, kun näinkin selvästi pyritään hittibiisin luontiin. Kokonaisuus oli kaavanmukainen, tylsä ja tavallinen. Radiopoppia. Iskelmällisyyttä kiedottuna siloiteltuun rokkiin. Jotenkin yliyritettyä. Persoonatonta. Pakotettua. Tiivistänpä konmenttini yhteen sanaan: bluargh | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Pelästyin ihan kohtalaisesti kun soitettiin yhtäkkiä mutta yllättäen vain toiseen korvaan. Ei sillä että se olisi ollut paha asia, ei sinnepäinkään, mutta minä säikähdin. Pelästyksestä johtuen huomasin tölkkien kaatumisen vasta toisella kuuntelulla. Se oli oikein iloisa efekti joka loi illuusion siitä että tässä soitettiin livenä. *harkinta* Ettehän te oikeasti soittaneet livenä? Miksauspolitiikka oli hallussa siinä määrin hyvin etten minä viitti siitä sanoa muuta kuin että kauniisti oli tehty. Selkeästi ja rouheasti. Stereokuvaa oli käytetty hyväksi esimerkillisesti ja kaikki oli niinkuin pitää. Kitarasoundi lämmitti taasen sydäntäni samoin kuin varpaitakipristyttävä laulanta. Kokonaisuus oli eloisa ja yksityiskohdiltaan rikas, monta kuuntelua kestävä ja silti kertsin kohdalta tarttuva. Täydellinen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Intron ulinasyna nosti ikävällä tavalla niskakarvat pystyyn. Siinä oli oikeasti niin kammottava soundi että suosittelen koko laitteen hukkaamista. Tai sitten väänteletten niitä nappeja vähän antaumuksellisemmin. Kotiäänitteeksi tämä oli varsin tasokas tuotos. Miksaus oli selkeä ja tasapainoinen, soundit lämpimät ja kutsuvat ja äänenlaatu vähintäänkin valoisa. Kokonaisuutena tämä oli mukava ja iloisa rallatus joka tarttui päähän hyvinkin tehokkaasti. Mittaa oli vähän niukanlaisesti mutta toisaalta, jos tätä olisi jollain jatkanut niin huonosti olisi käynyt. Tavallaan tämä oli jotenkin yllätyksetön. Mikään ei hätkäyttänyt ja kahden kuuntelun jälkeen voi laulaa kertsin mukana. Siitä, onko se hyvä asia vaiko eikö, voidaan kiistellä loputtomiin. Minua moinen kiusaa aika tavalla mutta miä oonkin kummallinen. Sanoitus oli sitä ilahduttavaa mutta yleispätevää keittiöpsykologiaa jota jokainen meistä kaipaa. Hittibiisin teksti joka minusta tuntui laskelmoidulta. Radiosoittoa tällaiselle tippuu melkolailla runsaasti. Ärsyttämätöntä, kannustavaa poppia kaivataan aina. Kiva biisi se oli. Hyvin tehty ja hyväntuulinen. Mutta. Sitä searching-sanan lausumista voisi vielä vähän treenata. Se kuulosti siltä että kieli meni solmuun. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Aika perusrässiähän tämä oli. Soitto kulki mallikkaasti, ja naamalle puettu peloittava irve välittyi eläväisenä kuulijalle asti. Soundit olivat kohtalaisen kivasti kohdallaan, kokonaiskuva oli selkeä ja virtaviivainen eikä kuulijalle tarjoiltu ensimmäistäkään noloa virhettä. Silti tuntui että jotain jäi puuttumaan. Tuli sellainen "tästä lähtee tosi kova meteli mutta minä teen tällä?"-fiilis. Tässä musiikinlajissa vaikeutena on se, että varaa vaihtelulle on äärimmäisen vähän. Jos poiketaan kaavasta, pudotaan samantien genren ulkopuolelle. Silti minua on aina kiusannut se, että tässä nimenomaisessa laatikossa bändejä vaivaa vakavanlaatuinen kasvottomuus. Kaikki kuulostavat ihan samalta ja tuntuvat soittavan yhtä biisiä. Eli persoonallisuutta tähän soppaan pitäisi vähän löytää. Tekninen suoritus oli erinomainen. Taiteellinen puoli sitten jäi vähän jälkeen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Oli sitten tehty noisea. En oikein noisea ymmärrä (en edes tunne ketään joka ymmärtäisi noisen päälle) mutta vaikka kokonaisuus kuulostikin jokseenkin tutulta, olen pakotettu toteamaan että korviini sattui. Mikä lienee noisen tarkoituskin. Tuotanoin. *läikyttää olutta Sweetien läppärille* Oho. Tykkäsin trumpettilinjauksesta varsin paljon. Se oli soma ja kaunis ja... tekisi kovasti mieli sanoa että teletappimainen mutta en sano koska se olisi ilkeästi sanottu. (mikä tarkoittaa että minun korvaani siinä oli samansorttinen asteikko ja säveljako mikä ei välttämättä tarkoita muuta kuin sitä että korvani ovat epävireessä) Silti väitän että kaikki mikä liittyi trumpetteihin, oli somaa sekä kaunista. Noiseasiat olivatkin sitten asiaankuuluvan korviaviiltäviä. Sattui mikä oli varmastikin olennaistarkoitus. Tämä oli hienoa noisea. Komeata ja melodista. Noisessa harvemmin on melodisia elementtejä mistä johtuen tämä oli helppoa kuunneltavaa. Jos ei oteta lukuun sitä että korviani kivisti. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ensinnäkin. Nenään laulaminen EI ole hyvä juttu. Vaikka Ville Valo sitä tekeekin, ei se ole kaunista eikä varsinkaan mukavaa kuunneltavaa. Ördäys oli ihan pätevää mutta puhtaat laulut lähinnä vituttivat tavattomasti. Soundipoliittisesti tämä oli kaunista kuultavaa. Kaikki elementit pääsivät esille ja stereokuvan tarjomia mahdollisuuksia oli hyödynnetty jopa viihdyttävästi. Ajoittain tuli sellainen tunne että rumpali putosi kärryiltä. Varsinkin tuossa hissutteluväliosassa vaikutti siltä että peltiä taottiin ihan väärään aikaan. Tiedä sitten oliko kyseessä jokin ulkoavaruudesta saapunut hallitsijakomppi vai mikä mutta minua se kiusasi. Olen pakotettu komppaamaan edellistä puhujaa siinä että tylsää tämän kanssa tuli. Olihan se biisi ihan kiva mutta kun tuntui siltä että tätä tulee joka paikasta ihan samanmuotoisena. Eli vähän enemmän persoonallisuutta kehiin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
HW ei tykännyt. Pahoittelen. Minun korvaan rumpusoundi oli kerrassaan kammottava. Se kuulosti siltä ettei sitä oltu käsitelty millään tavalla mikä on aina huono ratkaisu ja kun soitto oli vielä sitä perinteistä hevihumppakompin kolistelua ja epätahtista tuplabasariblastbeatia niin alkoi hiukan raivostuttaa. Bassokin kumisi ikävästi. Siitä oli tehty leveää tuhnua vaikka sen olisi pitänyt olla kapea ja terävä ja ilkeänoloinen. Nyt se tuntui olevan ihan väärässä biisissä. Kitaroissa oli epäbalanssi joka kiusasi minun korvaani tavattomasti. Olen vakaasti sitä mieltä että jos kaksi kitaraa tekee erilaisia juttuja kumpaankin korvaan, niin niiden pitää olla samalla volalla. Muuten sattuu aivoihin. Jossain oli ihan kivaa tiluttelua ja riffintynkääkin mutta soundien kohdalla mentiin taas metsään. Pitkälle. Ja sitten oli se laulu. Persoonallista se oli, ei siinä mitään, mutta en minä siitäkään lämmennyt. Ja miusta kuulosti että jossain kohdin särki. Voihan se olla että oletten efektoineet laulua iloisella putkisäröllä miusta se kuulosti äänitysteknilliseltä kömmähdykseltä. Kokonaisuus oli hyvin eloisa. Polveileva ja tapahtumarikas ja sinällään vähän vaikeasti käsiteltävä. Nii. Kaikkia ei voi miellyttää. Sori. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ensin yksi juttu kaikille biiseille yhteisesti. Näissä oli kaikissa käytetty hyvin yksinkertaisia juttuja, sointukulut olivat simppeleitä ja perinteisiä, rakenteet pelkistettyjä. Kaikki oli tehty kaavan mukaan minkä myötä kappaleet vaikuttivat kliinisiltä ja persoonattomilta, kasvottomilta ja esikuvien kunnioitukseksi tehdyiltä. Kaipasin tavattomasti sitä omaa ääntä, persoonallisuutta ja särmää, ihan mitä tahansa joka olisi erottanut bändin omaksi itsekseen. Sitten kappaleeseen itseensä. Otetaanpa laulu ensinnä. Tytön ääni oli hyvin kaunis, lempeä ja maalaileva mutta valitettavan ulottuvuudeton. Olisin kaivannut vähän enemmän riskinottoa. Nyt tuntui siltä että mentiin yli siitä missä aita on matalin. Oli helppoja melodioita jotka tulkittiin niin täydellisesti kuin mahdollista ja draamaa joka oli siloiteltu niin somaksi että siitä tuli itsensä parodia. Moni osaa laulaa kauniisti ja juuri siksi se ei ole kovin kiinnostavaa. Eli in conclusion sanoisin että lauluhomma vaatii itsensä likoon laittamista, tunteeseen heittäytymistä, ei vain sitä että kuulostaa kauniilta. Soittopuoli tuntui olevan hallussa oikein hyvin. Tosin sekin kuulosti siltä että tehtiin vain ja ainoastaan sitä mikä on sovittu etukäteen biisiä kirjoitettaessa. Missään ei ollut kipinää. Kaikki oli hiottua ja suunnitelmallista ja täsmällistä ja kaunista ja siksi oli liian helppo alentaa tämä taustamusiikiksi. Paketti oli kokonaisuudessaan hieno ja kaunis, teknisenä suorituksena täydellinen. Inhimillisyys sen sijaan tuntui olevan ihan ja kokonaan hukassa. Tällaisella tehdään paljon rahaa mutta ei tämä kuulijan sielua lämmitä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Olipas siinä rutkasti säröä. Piti miettiä vähän aikaa että onko se hyvä juttu vaiko eikö ja on myönnettävä että en ole vieläkään ihan varma. Puhtaan basarin ja säröstetyn virvelin liitto oli vähintäänkin mielenkiintoinen, joskin melkoisen arveluttava. Kun siellä taustalla oli vielä jokin iso mutta valtava joka kuulosti kapealta mutta korkealta kitaravallilta niin minun pää kertoi että nyt meni yli. Vokaaleissa efektointi toimi mainiosti ja jopa kauniisti mutta, jos totta puhutaan ja suoraan sanotaan, niin jokin elementti puuroutti tuota synapuolta aika runsaasti. Siellä oli runsain mitoin rakennusaineita mutta suurin osa niistä hautautui johonkin salaiseen paikkaan syystä jota en pysty osoittamaan ja se harmitti kun olisin tahtonut ihmetellä jokaista osaa erikseen. Kuulostipas se negatiiviselta. Se ei ollut tarkoitukseni. Piti ylistää ja palvoa eikä latistaa. Teoksen tunnelma oli painajaismainen ja ahdistava. Kahdeksannen kuuntelun jälkeen sai kiinni ahdistumisen aiheuttajan (loistava oivallus laittaa kaikki menemään vähän epäbiittiin) mutta senkin jälkeen tunnelma säilyi yhtä painostavana. Tässä paneskeltiin kuulijan pään kanssa siinä määrin nerokkaasti että ihmetytti. Tyksin. Ei ihan minun juttu mutta ihan järjettömän upea biisi. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Miksaus oli siinä määrin tunkkainen että melkein pääsi itku. Kaikki matalat taajuudet sekoittuivat toisiinsa ja kaikki, mikä matosta kiipesi esille, oli basso jonka soundi oli sekä ylikaikuinen että kumiseva. Eli otetaan se EQ käyttöön ja erotellaan vähän enemmän. Rummuissa oli käytetty mukavanoloisia rytmillisiä kikkoja mutta soundit olivat niin laatikkomaiset että hampaita vihloi. Ja se komppipelti... *itku* Tykkään konerummuista mutta kun ne saa niin vähällä vaivalla kuulostamaan hyvältä niin raivostuttaa kun sitä hommaa ei ole tehty. Riffittely oli oikein komeaa. Kitarasoundi oli mukavan murea ja rapsakka ja sekin olisi ollut paljon viihdyttävämpää jos basso ei olisi kivunnut sekaan sotkemaan säröä. Kokonaisuudessaan tykkäsin tästä. Laulumelodiat olivat kauniin polveilevia ja kitarat ärhäköitä ja kertsissä oli havaittavissa soljuvaa tunnelmallisuutta mutta miksauksen tukkoisuus söi kuuntelunautinnosta varsin suuren osan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Muistutti aika tukevasti Rammsteinia niin soundeiltaan kuin vokalisoinniltaankin. Jos tämä olisi laulettu saksaksi, olisin torunut. Nyt tyydyn rykäisemään vienosti ja mumisemaan epäselvästi jotain omaperäisyydestä. Soundeissa oli minun makuun vähän turhan paljon säröä. Se tuntui vähän puurouttavan lopputulosta. Elementtejä oli runsain mitoin mutta kun kaikki rutisi samansorttisesti, oli vaikea saada otetta mistään. Noista kirkkaista syna-asioista tykkäsin, ne loivat kivaa kontrastia muun äänimaailman rujoudelle. Hämmennyin tavattomasti kun löysin sopivan kuunteluvolumen (siis sen jossa kaikki elementit erottuvat suhteellisen vaivattomasti) kun väänsin äänen mahdollisimman pienelle. Tämä huomio pakottaa minut väittämään että jossain kohdassa miksausprosessia jokin on mennyt metsään. Rakenne tuntui ihan kohtalaisen monimutkaiselta mutta vokalisoinnin yksipuolisuus loi illuusion siitä että tässä toistettiin muutaman väliosan ympärillä yhtä ja samaa osiota. Eli laulupuoli olisi minun kannaltani katsottuna kaivannut vähän enemmän eloa. Kokonaisuudessaan tämä oli varsin pätevää indua joka oikeassa mielentilassa kuunneltuna ottaa kuulijan tehokkaasti haltuunsa mutta minua jäi kiusaamaan se että tästä olisi pienellä vaivalla saanut paljon, paljon paremmankin. Sanalla sanottuna tämä tuntui minusta jotenkin neutraalilta. En inhonnut enkä hurmioitunut. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Nyt mentiin vähän turhan lähelle Nightwishia. Vaikka soitanto oli rennon oloista ja laulu korviahivelevän kaunista, tuli sellainen olo ettei tässä ollut mitään omaa. Helppoa kuunneltavaa tämä oli, sekä sovituksellisesti että sävellyksellisesti nautinnollista, mutta jäin kaipaamaan sitä oman äänen kuuluviin tuontia. Melodista ja mahtipontista metallia ei koskaan ole liikaa ja siinä sarjassa tämä oli erinomaisen viihdyttävää, teknisesti taitavaa ja miksauksellisestikin osaavaa, mutta silti jäi jotenkin tyhjä olo. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Vihannin studiolla ei näköjään tuota miksaushommaa oikein osata... oli melkomoista sotkua tuo teidän äänimaailma. Varsinkin kitarat ja basari kuulostivat jokseenkin etovilta. Kokonaisuus oli hiukkasen puuduttava syystä että kaikissa osissa toistui samantyyppinen kitarointi ja sitä kantavaa riffiä toistettiin ihan liian monta kertaa. Olihan se kiva ja menevä mutta liika on aina liikaa. Rumpuihin olisi voinut lisätä enemmän fillejä ja haikankilinä alkoi käydä hermoille aika nopsasti. Jos sitä on pakko takoa koko ajan niin pliis, vähän miellyttävämpi soundi. Laulu oli oikeastaan ihan kiva. Puhtaissa kohdissa oli havaittavissa flegmaattisuutta josta ainakin minä pidin ja vaikka örinä olikin laitettu ihan liian piiloon, oli siinäkin mukava sävy. Kaiken kaikkiaan suosittelisin vähäistä lisätreeniä jokaiselle osa-alueelle, yllätyksellisyyttä biiseihin sekä soundien parantamista. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Tämä oli oudon kuuntelijaystävällinen paketti kun on tottunut siihen että Belz Krovn tuotanto tarraa kuulijan mielen jokaiseen ulokkeeseen ja koettaa niitä apunaan käyttäen vääntää mielen aivan uudenmuotoiseksi. Tämä vain jotenkin hellävaroen taivutti, kuin valmistaen johonkin uuteen ja kivuliaaseen koettelemukseen. Tavallaan tässä oli jotain hyvin perinteistä vaikka kaikki olikin puettu säröön ja rujouteen. Rakenne oli selkeä, jopa lähestulkoon pop. Oli kertsiä ja bridgeä ja säkkäriä ja se oli hyvä, sillä rakenteellinen perinteisyys antoi lisätilaa muille elementeille joista kumpusi kappaleen outous. Äänimaailmassa oli paljon industrial-henkisyyttä joka tuntui tuoreelta ja moneen kertaan nähdyltä samanaikaisesti, sointukuluissa oli jopa aavistus ennalta-arvattavuutta ja silti tämä onnistui välttämään tavanomaisuuden suohon uppoamisen, säilyttämään omat oudot kasvonsa ja hämmentämään kuulijaa monella odottamattomalla tavalla. Sanoituksesta ei saanut paljoakaan selvää, se olisi ollut kiva nähdä. Joitain osia tarttui korvaan ja ne yhdessä ahdistuneensorttisen laulusuorituksen kanssa loivat varsin painostavan tunnelman. Oli kuin tämä olisi ollut alkusoitto jollekin suuremmalle, jollekin murtaa kuulijan mielen voimallisemmin kuin mikään aikaisemmin kuultu. Kokonaisuus antoi odottavan fiiliksen, vähän samanlaisen kuin silloin joskus muksuna kun käveli pimeässä kotiin ja odotti/toivoi/pelkäsi että jonkin puun takaa hyppää hirviö. Niin, kitaroista vielä. Jos olen oikein ymmärtänyt, ne on tehty koneella. Kysynkin siis että miten ne kuulostavat noin hyviltä? Miksi ne kuulostavat paremmilta kuin oikeat? Mitä kieroa magiaa käyttäen sinä tuon teet? | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Vähäistä miksauksellista epätasapainoa oli havaittavissa. Virveli oli liian pinnassa, basari ei oikein kuulunut ja kitaratkin oli laitettu jonnekin salaiseen paikkaan vähän piiloon. Eikä laulukaan oikein päässyt oikeuksiinsa. Soitantopuoli tuntui olevan oikeinkin hyvin hallussa. Vokalisoinnissa oli niin monta kivaa oivallusta ettei niitä jaksanut edes laskea ja kokonaisuudesta löytyi eloa siinä määrin ettei tylsistyminen ehtinyt yllättää. Toimivaa tavaraa tästä tulee kunhan tuon miksauksen saa kuntoon. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tätä vetoa tuntui vaivaavan vähäinen anemia. Tuntui että tämä koetti kovasti, lähestulkoon hampaat irvessä olla äkäinen ja irstas ja häikäilemätön mutta sortui kuitenkin kuulostamaan lähinnä nurisevalta. Ideaa tässä oli ihan riittävästi mutta toteutuspuoli jäi vähän ontumaan. Varsinkin laulun kohdalla oli aika paljon parannettavaa. Eli lisää itseluottamusta siihenkin osa-alueeseen. Soundillisesti tämä oli aika mainio. Varsinkin särö lämmitti mieltä. Kitarointi oli varsin mallikasta muutenkin kuin soundin puolesta ja intron rummuttelu oli varsin mainio keksintö. Tuossa väliosan kohdalla (ajassa 2 minuuttia) alkoi tuntua siltä että Doorsit on kuunneltu vähän liiankin tarkkaan mutta kaiken kaikkiaan tämä oli silti varsin lupaavaa. Vähäisellä lisätreenauksella tästä tulee varmasti juuri sellaista riemukasta rokkia jota ei koskaan ole liikaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tää on kyllä aika tiukak. Takaperinvoihkinta on aina siinä määrin kova sana että vallan kummastuttaa. Olen otettu ja ihmettynyt, hämmentynyt ja iloinen siitä että TyyNyllä on ihan oikea ääni. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kuulosti aika paljon Nightwishiltä. Melkein liiankin paljon kun tuli sellainen tunne että omaperäisyys ja uuden luomisen riemu oli tungettu jonnekin salaiseen paikkaan piiloon. Soitanto oli taidokasta ja laulanta kaunista mutta missä se oma juttu oli? Hyvää tämä oli, kaikinpuolin pätevää ja moitteetonta mutta henkilökohtaisesti kaipaan musiikkiin ennen kaikkea persoonallisuutta. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Laulajalla oli muutama aika ikävänoloinen maneeri. Ensinnäkin se että sanan ensimmäistä tavua painotettiin. Se luo amatöörimäisen fiiliksen vaikka taitoa olisi miten paljon hyvänsä. Toisekseen laulaja kuulosti siltä ettei sitä kiinnostanut ollenkaan tuo laulamishomma. Eli jos vähän enemmän puhtia ja ryhtiä saisi siihen touhuun. Soitanto kuulosti ihan sujuvalta, tosin minua riepoi rumputyöskentely jonkin verran. Komppi oli turhan suora ja ennalta-arvattava ja tuntui että se ei oikein sopinut yhteen kitaroiden kanssa. Eli sinne voisi pikkaisen lisätä mielikuvitusta niin pakettiin voisi ehkä jopa ilmaantua persoonallisuutta. Kokonaisuus oli jokseenkin puuduttava ihan vain sen takia että siinä ei ollut mitään omaa. Tämä kaikki on kuultu jo liian monta kertaa ja vaikka tällaisella pääseekin radioon luvattoman helposti, minä ainakin tahtoisin jotain uutta ja ihmeellistä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Sanoituksia olisin vähän kaipaillut näkyviin ihan vain siitä syystä että niistä on aika vaikea ottaa selvää heti kun lauletaan vieraalla kielellä ja henkilökohtaisesti koen että niistä saa irti joskus melkein enemmän kuin musisoinnista. Se mistä sai kiinni kuulosti kuitenkin varsin hyvältä, synkeältä mutta ei kuitenkaan lannistavalta. Soitanto oli, kuten varmastikin olen aiemminkin todennut, siinä määrin toimivaa että piti vallan huokailla. Viulu toi mukanaan uudenlaisen elementin melko perinteiseen äänimaailmaan, maalaili lisää sitä haikeutta jonka laulumelodia sai aikaan. Kaiken kaikkiaan tämä oli erinomaisen kaunis paketti joka piti otteessaan moneen kertaan. Laulua ylistän kuitenkin vielä erikseen. Äänenkäyttö oli sekä sujuvaa että tottunutta ja sen monipuolisuus oli kerrassaan mieltäylentävää. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Olipas siellä kiintoisa peltisoundi. Sattui vähän korviin. Muutenkin rumpujen miksaus tuntui vähän ontuvan. Kuulosti ohuelta ja jokseenkin pahvilaatikkoiselta. Ettei vain olisi tullut vähän liioiteltua taajuuskorjainten kanssa... Laulajalla oli varsin mukavanoloinen ote. Laulumelodioihin olisin kaivannut vähän enemmän eloa mutta kitarointi korvasi sitä puutetta ainakin vähän. Kaikenkaikkiaan soitanto kuulosti varmalta ja hallitulta samoin kuin laulanto. Sovitukseen olisin tunkenut vähän enemmän koukkua ja ehkä jopa muutaman yllärin matkan varrelle mutta silti paketti oli oikeinkin toimiva. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Täytyy sanoa että tämä hävisi mielenkiinnossa kuplamuoville ja se on aika paha asia. Jos biisi sortuu taustamusiikiksi niin helposti, on siinä oltava jotain vikaa. Sanoituksen sovitus kuulosti ajoittain vähän ontuvan, varsinkin tuossa "jos vielä tahdot että luokses tuun"-kohdassa. Lisäksi korvaan otti se miten lyriikassa oli yhdistelty maalailevia kielikuvia ja puhekieltä. Tuo kombinaatio aiheutti sen että satunnainen kuulija ei oikein jaksanut arvostaa sanoituksellisia ominaisuuksia. Intron syna oli, kuten edelläkin on jo mainittu, erinomaisen kömpelö ja suorastaan pelottava. Se ei istunut kokonaisuuteen huonostikaan ja sai vierastamaan koko biisiä jo ennenkuin se oikeasti pääsi alkamaankaan. Rakenteellisesti ja sovituksellisesti tämä oli siinä määrin perinteinen että tylsyyden raja ylitettiin kirkkaasti. Eli ei tämä oikein lämmittänyt. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Soolokitara hautasi alleen kaiken mahdollisen varsin ikävällä tavalla. Harmitti tavattomasti kun korviin tunki vain ulinaa. Iloisena lisämausteena tuon kyseisen soolokitaran soundi oli läpitunkevalla tavalla viiltävä ja muutenkin kipeäätekevä. Eli jos sen voisi jatkossa miksata vähän huomaamattomampaan rooliin niin olisi paljon parempi. Sillä. Huolimatta tuosta hermojaraastavasta kitaramelodiasta tämä oli yllättävän toimiva paketti. Soitto kulki sujuvasti ja laulannassa oli sekä särmää että monipuolista äänenkäyttöä. Rakenne ei tarjonnut mitään uutta tahi yllättävää mutta silti kokonaisuus oli viihdyttävä ja persoonallinen. Jos tuon miksausongelman saisi korjattua, tätä kuuntelisi ihan melkein tyytyväisenä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Yhdyn edellisiin puhujiin siinä että kertsi toimi vallan mainiosti. Se oli tarttuva, siinä oli sopivasti omaperäisyyttä ja lyyriset ratkaisut olivat siinä määrin moniulotteisia että jokainen varmasti löytää siitä jotain itseensä viittaavaa. Säkkäri sen sijaan ei ihan samaan yltänyt. Siinä kohdassa melodia tuntui vähän hutaisten tehdyltä. Soitannollisesti tämä oli erinomaisen onnistunut. Samoin tekninen toteutus (siis miksaus ja masterointi ja kaikki ne jutut) toimivat vallankin komeasti. Rakenteeseen olisin toivonut vähän enemmän sitä luovaa hulluutta joka kertsissä oli kuuluvissa, mutta näinkin paketti pysyi aika hyvin kasassa. Mukavan rullaavaa radioystävällistä rokkiahan tämä oli eikä sitä varmaankaan ole koskaan liikaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Sanoitus tuntui sekä ylistävän että kritisoivan Jim Morrisonia. Siitä syntynyt kontrasti oli niin viehättävä ja omaperäinen että tästä oli pakko tykätä vaikka oma henkilökohtainen musiikkimakuni onkin vähän raskaampaan suuntaan kallistuva. Lyriikka oli ajoittain hyvinkin raadollista vaikka siinä käytettiin tavallaan naivistisia ratkaisuja eikä sitä voinut ohittaa hämmentymättä. Itse koin sen erinomaisen pysähdyttävänä enkä vielä ole ihan varma pitäisikö pahastua vai ilahtua Jimin puolesta. Soitannollisesti tämä oli ehkä tasapainoisempi kuin aikaisempi Kalashnikov. Tässä kohdassa kaikki äänimaailmalliset elementit sopivat yhteen, soivat kauniissa harmoniassa ja loivat oudon näkymän jossa oli vähän kaikkea sopivassa suhteessa. Erityisesti pidin synista ja tuossa viidenkymmenen sekunnin tuntumassa alkaneesta osasta jossa bassokuviot iloittelivat kitaroiden kanssa vastustamattoman riemastuttavalla tavalla. Kokonaisuudessaan tämä oli siinä määrin erikoinen paketti että on vaikea päättää mitä ajattelisi. Tässä oli jotain hulvatonta ja viihdyttävää, jotain erinomaisen surullista ja kaihoisaa ja jotain, joka seisahdutti ja järkytti. Mitä enemmän tätä kuuntelee, sen selvempää on, että tässä on osapuilleen täydellinen biisi. Miinusta tosin tulee siitä että melodia ei tarttunut ihan samalla tehokkuudella kuin Pahaa Syntymäpäivää... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Minä en jaksanut sanoistusta lukea kun lyriikassa vilisti isoja ja vaikeita sanoja niin runsaasti ettei aamutuimaan moiseen jaksa syventyä ja siitä syystä riepoi ihan kohtalaisen rankasti kun vokalisoinnista ei saanut mitään selvää. Eli jos sanoitukseen panostetaan noinkin tehokkaasti, niin olisi ihan kiva jos satunnainen kuulija ymmärtäisi mitä kerrotaan. Soitanto oli kaikinpuolin oikeinkin pätevää, tarkkaa ja näppäräsormista, mutta jotenkin siinä tuntui olevan aika runsaasti suorittamisen makua. Ainakaan minä en huomannut soittamisen iloa oikeastaan missään kohdassa, ja se tavallaan söi kuuntelukokemukselta pohjan. Tokihan on niinkin että mätön ei kuulu olla riemukasta mutta jos into ei kuulu läpi, lopputulos tuntuu väkisin tehdyltä ja se aiheuttaa kuulijassa jonkinasteisen inhoreaktion. Miksaus oli jättänyt basson jonnekin salaiseen paikkaan ihan piiloon. Sen vuoksi äänimaailma oli varsin kepeä ja ikävän rapsakka. Siinä ei ollut runtua niin paljon että lopputulos olisi vakuuttanut. Eli alataajuuksia lisää. Muuhunkiin kuin basariin. Kokonaisuus oli jokseenkin tasapaksu. Kitaroissa oli kaikenlaisia kivoja juttuja, mutta koska vokalisointi oli koko matkan ajan samanlaista karjuntaa, tuli sellainen olo että osia oli vain yksi. Siitä johtuen oli vähän tylsää. Eli jos vähän enemmän vaihtelua saisi niin olisi paljon parempi. Nyt tämä ei ilmeisesta kantaaottavuudestaan huolimatta oikein jaksanut vakuuttaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kitarointi oli tämän paketin parasta antia. Se oli tarkkaa, näppäräsormista, hetkittäin jopa omaperäistä ja tarpeeksi suureen rooliin miksattua. Sitä olisi kuunnellut suorastaan ilokseen mikäli siinä olisi ollut ihan pikkaisen enemmän vaihtelua. Nyt tuntui että soitettiin kahta riffiä vuorotellen. Vokalisoinnin vuorenpeikkotyylisyys oli ensimmäisen kolmen sekunnin ajan ihan mukavaa, mutta kun ohitettiin puolen minuutin maaginen raja, se alkoi kyllästyttää ihan tosissaan. Eli jos vokalisointiin saisi muunkinlaisia lähestymistapoja, tätä olisi huomattavasti paljon mukavampi kuunnella. Rumpali kuulosti ihan pätevältä mutta kompin yksinkertaisuus ja yllätyksettömyys saivat satunnaisen kuulijan huokailemaan pitkästyksestä varsinkin kun tällä oli mittaa suorastaan luvattoman paljon vähäisiin aineksiin nähden. Kokonaisuus jäi puuduttavaksi vaikka esityksessä oli paljon hyvääkin. Tähän toivoisi enemmän vaihtelua, enemmän vauhtia ja enemmän persoonallisuutta. Ei tämä huono ollut mutta jokseenkin pitkäveteinen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tätä leimasi jonkinasteinen epävireisyys. Soitannon kohdalla se ei kiusannut oikeastaan ollenkaan, mitä nyt soolon tuntumassa tuli vähän kiusaantunut olo, mutta laulannon nuottihakuisuus oli oikeasti tuskallista. Laulajan ääni oli oikein mukava, herttainen ja tavallaan naiivi, mutta vire oli aika hyvin hukassa. Vähäinen tekniikkavikakin taisi olla olemassa, sillä kun mentiin korkeammalle, ääneen ilmaantui pakotettu sävy joka ei koskaan ole merkki hyvästä. Äänimaailma oli varsin persoonallinen, pelkistetty ja kaunis. Vähäisillä elementeillä oli saatu aikaan tunnelmallinen äänimaisema, joka jaksoi kiinnostaa useampaankin otteeseen. Sanoituksessa vilisti runsain mitoin iskelmällisen kliseisiä riimejä. Siitä huolimatta lyriikasta löytyi ajoittain hyvinkin oivaltavaa ironista runollisuutta. Kaiken kaikkiaan sanoitus oli tavallaan lapsenmielinen ja silti raadollinen, arkipäivän kurjuutta korostava ja kuitenkin viihdyttävä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Äänimaailma oli aikamoisen terävä. Se tietysti on makuasia mutta itse henkilökohtaisesti olisin kaivannut varsinkin kitaroihin vähän lisää alataajuuksia. Nyt soundit tuntuivat jotenkin kovin kapeilta ja ohuilta. Bassoakin olisi voinut nostaa pikkaisen enemmän esiin, nyt sai kuunnella tositositarkkaan ennenkuin huomasi että sellainenkin on mukana. En ole ihan varma lämpeninkö kompinvalinnastakaan. Peruskompista en ole koskaan pitänyt ja nuo fillit tuntuivat ihan pikkaisen pakonomaisilta. Rumpusoundi oli varsin mukavanoloinen, sopivasti lätisevä ja kaikinpuolin tasapainoinen. Mutta komppiin olisin tosiaan toivonut enemmän mutkaa. Kitarointi oli varsin hienoa ja komeaa, kuuli että soitantoa on harjoitettu pitkään ja sinnikkäästi. Riffittely jaksoi kantaa loppuun asti mutta useamman kerran kuuntelu alkoi vähän puuduttaa. Tuntui että tämä olisi kaivannut vähän jotain lisuketta joukkoonsa. Mutta vähäisistä epäkohdista huolimatta tämä oli vallan pätevää, melodista hevistelyä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kitaroihin olisin kaivannut enemmän eloa. Tuntui että tuo melodiajuttunen toistui vähän turhan samanlaisena pitkin matkaa. Säröstäkään en niin kovasti tykännyt. Se kuulosti konemaiselta ja jollain konstilla siihen oli saatu mukaan elementti joka sai kitarat kuulostamaan koneella tehdyiltä mikä on siis aina huono juttu. Kokonaisuus oli jokseenkin tarttumaton. Se oli suuri pettymys sen ukonvasama-biisin jälkeen. Varsinkin laulumelodian kohdalla tuli sellainen ikävän odottava fiilis ja kun mitään suurta ei sitten tapahtunutkaan, tuli masennus ja pettymys ja niiskutus. Vaikka tämä ei kohonnutkaan suureksi taiteeksi, olen otettu siitä että tässä oli kuultavissa Oma Juttu. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Sehän oli kiva. Omaan makuuni vähän turhan pop mutta varsin kaunis ja koskettava kappale silti. Rakenteeseen olisin kaivannut vähän enemmän persoonallisuutta kun tuo säkkäri-kertsi-säkkäri-kertsi-soolo-kertsiäloppuunasti-rakenne on jo ihan pikkaisen loppuun kalutta... Laulu oli tässä se kiehtovin elementti. Melodia oli kaunis ja melankolinen ja laulajan äänessä oli jotain hyvinkin herkkää. Muistaakseni kitisin aikaisemmin VilleValo-maneereista... tässä niitä ei enää kuulunut ja se toi äänen persoonallisuuden paremmin esiin. Edelleen olisi kiva kuulla mitä tapahtuu jos varovaisuus viskataan menemään mutta tavallaan tuo varovainen ote toi tulkintaan sielukkuutta joka menetetään jos käydään karjumaan ihan kunnolla. Taustalaulutkin toimivat oikein mainiolla tavalla. Kitarat tukivat kauniisti laulumelodiaa ja vaikka ajoittain olisi kaivannut mukaan muitakin elementtejä, kokonaisuus oli varsin herkkä ja hauras. Soolon kohdalla oli käytetty jotain salaista efektiä joka toimi oikein kivasti. Se tavallaan kehitti äänimaailmaa vähän runsaammaksi. Jonkinlaista kehittelyä olisin viimeisiin kertseihin lisännyt mutta oli tämä näinkin varsin toimiva paketti. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tehän vaihdatte biisiä tiuhaan tahtiin. Lopussa kuulosti kuin olisi sanottu "muu, muu". Se oli varsin koomista, tosin luultavasti tahattomasti. Laulun puolesta tämä toimi ihan kohtalaisen hyvin vaikka melodia kävikin pituuden vuoksi vähän tasapaksuksi jo puoliväliin päästyä. Kitarointi sen sijaan kompastui johonkin rummutusteknilliseen filliratkaisuun tai johonkin. Se töksähteli niin paljon että kuuntelukokemuksesta muodostui taukojen metsästyshetki mikä ei varmaankaan ollut teoksen itsetarkoitus. Sointukuluissa ja soitossa oli paljon hyvää mutta sovituksessa oli jotain mikä ei toiminut. Voi olla että komppi ja kitarat vain eivät toimineet toistensa kanssa yhteistyössä. Taustalaulut olivat varsin kiva yllätys. Niiden myötä tähän tuli uusi elementti vähän niinkuin laajentamaan jo totuttua äänimaailmaa. Silti edelleen kaipaisi jotain muutakin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Sehän oli. Kiva. Mukava ja ärsyttämätön ja jotenkin vähän mitäänsanomaton. Tuli sellainen tunne että tämä kesti ihan älyttömän kauan vaikka mittaa ei keskivertoa enempää olekaan. Laulajalla oli varsin mukava ääni. Korkea ja silti miellyttävä. Joissain kohdin taisi olla ilmassa vähäistä epävireisyyttä mutta väliäkö tuolla. Melodia oli kaunis ja stremmat toimivat hienosti. Sanoista en ihan koko matkalta saanut selvää, olisi ollut kiva nähdä ne kirjoitettuna. Kitarointi oli vallan komeata. Näppäräsormista ja herkkää mutta loppua kohden tuli sellainen tunne että lisäelementit olisivat olleet paikallansa. Tällainen miesjakitara-juttu kun käy aina jotenkin tylsistyttämään tosi nopeasti vaikka taitoa olisi mitenkä paljon. Tamburiini kiusasi vähän kun se kilisi vain toiseen korvaan. Siitä tuli hiukkasen skitsofreeninen olo, varsinkin kun moisten helistimien soundit ovat poikkeuksetta ihan kohtalaisen teräviä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä oli sekä erinomaisen tarttuva että vastustamattomalla tavalla viihdyttävä. Tukka alkoi lentää ihan itsestään ja naapureiden aiheuttamat aggressiot katosivat taivaan tuuliin. Vokalisoinnissa oli särmää yhdistettynä yhteiskuntakritiikkiin josta ei missään vaiheessa tullut liiallisen alleviivaavaa, kitarariffit olivat perin komioita samoin kuin särö, soitanto oli toimivaa ja tuo lopun väliosan doorshenkinen kosketinasia oli suorastaan varpaitakipristyttävän ristiriitainen kaiken mätön keskellä. argonin sanomisiin viitaten: kuuntelin tämän varmaan viisi kertaa enkä huomannut että lyriikka olisi aiheuttanut minkäänasteista kyllästymistä. Hieno se on. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ah, trancea. Ihanaa. Tapahtumia ainakin riitti. Alkoi vallan mietityttää että oliko niitä vähän liikaakin. Tuli jotenkin sellainen tunne että tähän oli tungettu ainekset osapuilleen kolmeentoista biisiin. Äänimaailmakin oli varsin runsas. Kaikki ainekset oli miksattu kauniiseen tasapainoon mutta tuntui että tavaraa oli niin paljon ettei oikein pysynyt mukana. Kokonaisuudessaan tämä oli siis erinomaisen ylitsepursuava, värikkäänkirjava paketti joka ainakin viihdyttää koko kestonsa ajan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kitarointi oli suorastaan mieltäylentävän mureaa. Intro sai huokaisemaan helpotuksesta eikä jatkokaan tuottanut minkään valtakunnan pettymystä. (Oikein kiva trikki muuten tuossa neljänkymmenen sekunnin tuntumassa(eikun olihan sitä muuallakin... no hieno se kuitenkin oli.).) Kitarasoundikin oli oikein kiva. Rumpalointi oli oikein rock, löytyi sekä hienoja fillejä että harkittuja kilinöitä. Kertsin vaihtoon olisin ehkä kaivannut vähän erilaista sovitusteknillistä ratkaisua, se tuntui ihan pikkaisen töksähtävältä. Laulajalla oli ilmeisesti taitoa aika runsaasti. Melodia oli melkoisen vaativan oloinen mutta siitä selvittiin oikein hienosti eikä tulkintakaan jäänyt vajaaksi. Sanoihin en jaksanut koko matkan mitalta perehtyä mutta lausunta kuulosti ihan pätevältä, selkeältä eikä niin-kovin-suomalaiselta. Kokonaisuus oli ainakin rakenteellisesti omaan makuuni vähän turhan perinteinen. Soitannossa oli trikkejä ihan riittävästi mutta itse olisin kaivannut matkan varrelle jotain joka olisi erottanut tämän omaksi persoonalliseksi itsekseen. Nyt tuntui ihan pikkaisen kaavamaiselta. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä oli jo melkein tarpeeksi outoa minun makuun. Löytyi sekä persoonallisuutta että luovaa hulluutta joka yhdistettynä kadehdittavaan ammattitaitoon teki tästä nautinnollisen paketin jonka otteesta irrottautuminen vaatii suurellisia henkisiä voimainponnistuksia. Eli toisin sanottuna tykättiin. Paljon. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä oli varsin normaalia ambientiksi. Voisi jopa sanoa että aika pop. Mikä ei sinällään ole huono asia sillä ambientinkin kuuluu joskus olla helposti sulavaa. Pianomelodia toi yksinkertaisessa toistuvuudessaan mieleen asfalttiin putoilevan sateen. Siinä oli jotain varsin hypnoottista ja huojentavaa. Melodiaa tukeva jousisto pehmensi suhteellisen kipakkaa pianosoundia ja teki siitä vähemmän dominoivan. Äänimaailma oli kaikenkaikkiaan perin kaunis. Yleiskuvaa sävytti eräänlainen herkkyys, sumuinen eteerisyys joka muistutti aamu-usvasta jonka auringonnousu hiljalleen ajaa pois. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tässä oli ristiriitaa ja muuntuvuutta niin runsaasti että tuntui että tämän sisään pääseminen vaatii paljon enemmän kuin pikaisen kertakuuntelun jonka aikana on pakko kirjata muistiin mitä kuuntelukokemus herätti. Tuntui että tähän oli kiteytetty ihmissielun tunneskaalan koko kirjo, haikeudesta vihaan, kateudesta myötätuntoon ja surusta riemuun. Äänimaailma oli varsin moniulotteinen. Jouset kohosivat hallitsevaan asemaan mutta niiden asemaa ei kuitenkaan ylikorostettu. Ne tekivät tunnelmasta pääsääntöisesti surumielisen, tavallaan hyvinkin kuulaan. Jokainen elementti sai tässä oman osansa, mikään ei kadonnut kuuluvista tai menettänyt tehoaan matkan kestäessä. Kokonaisuudessaan tämä oli varsin komea teos, painava ja uloitteikas, tunnelmallisesti rikas ja särmikäskin. Tuntui että tämä antaa jokaisella kuuntelukerralla enemmän. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Intro oli tosi kiva mutta kun laulu tuli mukaan kuvioihin, alkoi kitaroiden panorointi hermostuttaa ihan tosissaan. Kun joutuu kuuntelemaan molemmilla korvilla erikseen, aivot menevät sekaisin ja kuuntelukokemuksesta muotoutuu varsin tuskallinen. Eli panorointia voisi pikkaisen loiventaa. Aika paljonkin, itse asiassa. Henkilökohtaisesti tuntui että miksaus ei ihan toiminut. Rummut jäivät piiloon ja laulaja vähän hallitsi kenttää. Bassoakin sai metsästää ihan urakalla mikäli tahtoi siitä jotain kuulla. Saattaa tietysti olla silkka tottumuskysymyskin. Laulanta oli varsin punk. Mikä siis sinällään on ihan hyvä juttu. Sanoista sai melkein selvää mikä tarkoittaa että lausunta oli melko puhdasta. Melodia oli vähän junnaava. Tuntui että kertsissä olisi saanut olla vähän enemmän eloa. Kitaroissa oli paitsi kiva särö, myös monta hyvää juttua. Varsinkin tuolla vasemmassa korvassa kuului monenmoista mukavaa trikkiä. Jotenkin kuitenkin tuo panorointi sekoitti ja loi vähän vainoharhaisen tunnelman. Kokonaisuudessaan tämä toi mieleen punkin ensimmäisen yrityksen vallata maailmaa. Tässä oli jotain viehättävän vanhanaikaista ja samalla naiivia, ja silti kuuli että kaiken takana piilotteli hyvänlainen annos kiukkua. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä oli taas aika taattua FELiä. Eli sekavia ääniä joissa kiteytyi luova hulluus jota ei aina osaa arvostaa niin suuresti kuin pitäisi. Vaikeasti kommentteerattavaa tavaraa jossa on paljon hyvää ja vähintäänkin samanverran ärsyttävyyttä. Hyvää tässä oli se että missään vaiheessa ei sorruttu ennalta-arvattavuuteen. Samoin oli hyvää se että kuulijalle tuli varsin hämmentynyt ja kummastunut olo. Myöskin hyvää oli äänimaailman kaoottisuus ja singahtelevaisuus. Ärsyttävää puolestaan olivat suunnilleen samat asiat. Tämä on musiikkia josta joko tykkää tositosi paljon tai sitten vihaa ihan täysillä. Minä en ole vieläkään ihan varma miten suhtautuisin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Tämähän oli jälleen aikamoisen sekopäistä. Perin outoa ja tapahtumiltaan yltäkylläistä. Meno oli paikoitellen hyvinkin hysteeristä ja sen kautta tavallaan viihdyttävääkin. Soundit olivat tosin vähän terävänlaisia, varsinkin tuo pianonkaltainen syna-asia. Kokonaisuus oli aika hajanainen mikä takasi sen että kuulijan piti keskittyä ihan tosissaan siihen mitä tapahtui. Tavallaan tästä tuli aika jännä fiilis. Tuntui siltä että joskus tämä toimii huojentavana aggressionpurkutrippinä, toisinaan taas ärsyttää suunnattomasti. Tällä kertaa kallistuin ensimmäisen vaihtoehdon kannalle. Oli kivvaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Oikein hieno ja soitannollisesti päteväähän tämä oli. Komeaa, suorastaan, kaikinpuolisesti. Ainoa asia joka vähän kiusasi, oli se että basso ja piano tuntuivat seurailevan toisiaan aika orjallisesti. Se hermostutti ajoittain tosi hyvin ja rikkoi muuten niin moniuloitteisen äänien kudelman. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tässä oli jotain varsin nostalgista. Tunnelmallista ja kepeää. Ei tämä tosin ihan funkilta vaikuttanut mutta ei kai se se pääasia ole. Äänimaailma oli vähän suttuinen. En tiedä johtuiko se äänitysteknillisistä ongelmista vai oliko se tarkoituksellista mutta joka tapauksessa se paljon puhuttu tuhnu toimi tässä tapauksessa tunnelmanluojana. Se loi tunteen siitä että tämä tuli jostain kaukaa, nykypäivän tuolta puolen. Laulajan ääni oli aika jännä. Muistutti vähän 22Pistepirkkoja. Mikä ei ole koskaan paha asia. Siinä oli jotain kovin herkkää ja hyvällä tavalla naiivia. Sanoista en ihan saanut selvää mutta melodia oli oikein kiva. Ei ihan tarttuvimmasta päästä mutta mukavasti leijuva ja eteerinen. Kokonaisuus ei ensikuulemalta vaikuttanut kovin helposti avautuvalta. Tuli sellainen tunne että tätä pitää kuunnella moneen, moneen kertaan jotta näkee kaiken mitä kappale piilottelee sisällään. Tykkäsin vaikka en tällaista itse kuuntelekaan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Huomasin vasta tässä kohdassa että tämä kuulostaa aika tavalla alkuaikojen Smashing Pumpkinsilta. Laulajan äänessä on jotain paljolti samanlaista, samoin kuin kitaroinnissa. Sillä siis selittyy se miksi teistä tykkään. Tämä oli rakenteeltaan vähän haastavamman oloinen kuin nuo aikaisemmat. Tai sitten soitossa oli enemmän ulottuvuutta. Tai jotain. Kuitenkin tämä tuntui kokonaisuutena jotenkin valmiimmalta kuin aikaisemmin kuulemani kappaleet. Melodia tuntui menevän vähän turhan korkealle. Tai sitten vain laulu ei ollut irronnut kunnolla. Hieno se oli mutta paikoitellen mentiin vähän epäpuhtaasti. Ja kertsin kohdalla olisin toivonut asteen verran ronskimpaa otetta siihen laulamispuuhaan. Olisi ollut varsin mukava nähdä sanoituksetkin. Kun eihän niistä koskaan saa kunnolla selvää ja tuntui että tässä oli panostettu siihenkin puoleen ihan tosissaan. Soundeissa oli edelleen vähän parantamisen varaa. Miksauksellisestikaan tämä ei ihan vakuuttanut kun kaikkea peitti hento, sumuinen verho joka takasi sen että tässä ei ollut ihan riittävästi runtua. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tässä oli kitaroiden osalta paljon enemmän aggressiota kuin edellisessä tämän projektin kappaleessa. Mikä on siis hyvä asia. Nyt alkoi kuulostaa ihan oikeasti äkäiseltä. Tosin edelleen olisin kaivannut vähäistä lisämaustetta kitarointiin, jotain riffinpätkää jossa olisi kummallinen rytmitys tai joku muu salainen metallitrikki. Laulussakin oli enemmän ulottuvuutta. Sielukkuus oli yhtä painokasta kuin aiemminkin mutta lisänä siihen oli saatu raivoakin. Olin varsin otettu siitä että huuto kuulosti yhtä hienolta kuin puhdaskin laulu, yleensä kun hallitaan vain toinen sillai tosiupeesti... Komppi oli aika jännä. Basari naksutti ajoittain hyvinkin mielipuolisen tuntuisesti mutta minua henkilökohtaisesti vähän kiusasi tuo haikankilinä. Rummuissa oli eloa ihan eritavalla kuin edellisessä teoksessanne mutta vieläkin toivoisi vähän lisää. Kokonaisuus oli varsin eheä ja tavallaan pelottavakin. Tykkäsin. Mutta jos tuosta äänenlaadusta saisi vähän paremman niin tykkäisin enemmänkin... | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tässä tuntui olevan vähän kehnonlainen äänenlaatu. Tuhnua riitti ja miksauskin oli vähän epätasapainoinen. Mutta eihän se kirkkaus mikään sääntö ole... Laulu oli oikein kivaa. Säröistä ja raastavaa ja tavallaan riivatun oloista. Olin varsin otettu siitä että panorointi oli saatu toimimaan, se kun on kovin vaikea homma. Kertaakaan ei tullut sellaista "älä huuda vain mun toiseen korvaan"-fiilistä. Kitarointi vaikutti vähän pliisulta. Saattaa johtua ihan siitä että kitara oli miksattu vähän liian alas. Mutta silti tähän olisi kaivannut jotain vähän raivokkaampaa riffiä vähän niinkuin mausteeksi. Ehkä myös jotain muita elementtejä, nyt äänimaailma jäi pikkaisen kalpeaksi. Mietin pitkään että onko siellä konerummut mutta tuo yksi tomifilli antoi ymmärtää että asialla oli koneellistettu rytmiryhmä. Ei siinä mitään mutta soundit olivat vähän vaisut ja komppiin olisi voinut asentaa enemmänkin trikkejä. Nyt jäi jotenkin suoraviivaiseksi. Se kiusasi koska laulumelodiassa oli niin paljon hyvää. Eli sanalla sanottuna vähän pitemmälle tuotettuna versiona tämä toimisi tositosi hyvin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Sanoitus oli jokseenkin HIM. Se vähän kiusasi kun tuo lovemetal-tyyppinen lyriikka alkaa olla aika tyhjiin ammennettu kaivo. Ihan kiva tuo sanoitus oli vaikka joissain kohdin tuntuikin ihan pikkaisen kömpelöltä syystä jota en osaa sormellani osoittaa. Laulusoundi oli erinomaisen persoonallinen (vaikka siinä tuntuikin olevan muutama VilleValo-vaikute). Olisi varsin kiva kuulla miltä kuulostaisi jos tuo pidättely ja ylenpalttinen henkäily heitettäisiin menemään... ei sillä että laulussa olisi vikaa ollut, päinvastoin. Ääni oli omintakeinen ja vire hallussa. Melodiakin toimi vallan mainiosti eikä missään kohdassa tullut sellaista tunnetta että jokin olisi ollut kateissa. Mutta vähän se kuulosti siltä että pidäteltiin jotta saataisiin aikaan sopivasti haikea ja voihkivainen tunnelma. Äänimaailma oli oikein kiva. Kitarat ja piano toimivat varsin mukavassa kontrastissa keskenään ja tasapainottivat toisiaan tavalla joka ensin kummastutti ja sitten ilahdutti. Laulajan ääni sopi molempiin huomattavan kauniisti. Soitanto oli kaikinpuolin pätevää. Varsinkin rumpaloinnista pidin. Siinä oli havaittavissa sekä kekseliäisyyttä että vähäistä kyllästymistä mikä on aina hyvä asia sillä se saa aikaan basarifillejä, kahvitaukoja ja kaikinpuolin yllätyksellisiä trikkejä. Kokonaisuudessaan tämä oli omaan makuuni vähän turhan perinteinen. Vaikka pianokuviointi toikin tähän uutta ja tuoretta näkökulmaa, jäi kaikesta kuitenkin vähän "tää on jo kuultu"-tyyppinen fiilis. Eli persoonallisuutta toivoisi vähän lisää, lähinnä rakenteeseen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Ehdin jo intron perusteella luulla että taas tulee ambienttia ja joutuu venyttämään tekstinmuodostuskeskusta ihan kunnolla mutta pääsin yllättymään varsin iloisesti kun mukaan tuli ihan oikeita soittimia. Tässä oli jotain varsin hypnoottista. Saattaa johtua laulajan laiskaneteerisestä laulutavasta joka sai kuulijan varpaat kipristelemään. Laulusta siis tykättiin. Melodiaan olisin ehkä kaivannut vähän enemmän jotain koukkua mutta jos lähdetään siltä pohjalta että tämän ei ollut tarkoituskaan olla helposti sulavaa poppia, niin lopputulos oli kuitenkin toimiva. Sanoista ei oikein ottanut selvää. Voipi olla että kaikua tai mitä lie efektiä siellä oli käytetty, oli ihan pikkaisen liikaa sillä lausunta kuulosti varsin puhtaalta. Kitarat ja bassot tuntuivat elävän aika pitkälle toisistaan riippumatta. Se oli oikein mukava yllätys joka antoi ymmärtää että musiikintekoon suhtaudutaan sen kaikilla osa-alueilla hyvinkin vakavasti. Rummuissa oli varsin utuinen soundi. Se teki tästä tavallaan unenomaisen teoksen, omalaatuisen ja odottamattomalla tavalla kauniin. Muutenkin äänimaailma oli aika epäperinteinen, usvainen ja hauras. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ensimmäisen kuuntelun jälkeen ei kyennyt sanomaan muuta kuin "herranjumala, te ootte niin hyviä" mutta kai te tahdotte jotain muutakin kuulla. Kitarointi oli siinä määrin koukullista että hämmästytti ihan oikeasti. Särö oli säädetty täydelliseksi ja ihmetytti ihan tosissaan että jonkun sormet voivat liikkua noin nopsaan. Ja vielä oikea-aikaisesti. Olen otettu. Rumpalointi oli erinomaisen taitavaa sekä teknisesti että kompillisesti. (onko se sana?) Toisellakaan kuuntelulla ei saanut itseään käsittämään kuinka kannujen takana pysytään selvillä siitä missä ollaan menossa ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Vokalisointi oli varsin suoraviivaista ja aggressiivista. Kuten kuuluukin. Mutta henkilökohtaisesti olisin ollut tyytyväisempi jos seassa olisi ollut muutama ihan pikkuruinen melodisempikin elementti. Kokonaisuudessaan tämä oli oikeasti tositosi hieno. Tuli mieleen Pantera mikä on aina hyvä asia. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä oli varsin söpöä ja tarttuvaa poppia joka kappaleen päätyttyä katosi mielestä kuin kaunis uni heräämisen jälkeen. Se oli varsin harmillista sillä tätä oli oikein kiva kuunnella. En millään osaa sanoa mistä tuo unohtamisefekti johtui mutta minkäänlaista jälkeä tästä ei ensikuulemalta jäänyt. Laulajan ääni oli vallan kiva. Sen ansiosta tuli mieleen sekä Liekki että Karkkiautomaatti. Äänenkäyttö oli varmaa ja sujuvaa mutta sanoituksesta en henkilökohtaisesti kauheasti lämmennyt. Mikä ei ole teidän vika. Soitanto oli oikein mukavasti rullaavaa, erinomaisen pop ja kappaleen yleissävy oli lyriikan haikeudesta huolimatta varsin aurinkoinen. Jos tämä ei katoaisi päästä niin helposti, tästä tulisi varmasti jonkinsortin kesähitti. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Nauratti tuo lopetus aika hyvin. Melkoisen kekseliästä ja erinomaisen viihdyttävää. Mutta jos ihan asiallisesti puhutaan, niin tämä oli melkolailla pätevää mättöä. Soitto toimi komeasti ja kaikkien sormet tuntuivat tietävän aika tarkkaan mitä ei pidä tehdä. Ainoa asia mikä jäi kiusaamaan, oli se että tuo puhdas laulanta vai mitä se nyt olikaan ei oikein toiminut. Siinä kohdassa englannin lausuminenkin kuulosti ihan kohtalaisen kankealta. Mutta kokonaisuudessaan kuitenkin varsin toimiva paketti jonka parissa ei ihan tylsää tullut. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kun tuota sanoitusta luki niin mietitytti ihan tosissaan että tarkoitettiinko siinä että pitää vuotaa verta suoneen vai turhaan. (vein=suoni, vain=turhaan) Siitä tuli sitten sellainen mitä ihmettä-fiilis mikä vähän häiritsi kuuntelukokemusta. Melodia oli oikein kaunis, haikea ja eteerinen, ilmavasti leijuva ja melankolinen. Sanoitus loi siihen mukavasti ristiriitaista sävyä joka ankkuroi kokonaisuuden maan pinnan pimeyteen. Ilman sitä tämä olisi saattanut käydä liiankin kevyeksi ja kohota kauas pilvien yläpuolelle tavallisen kuolevaisen ulottumattomiin. Äänimaailma oli melkoisen yksinkertainen mutta silti toimiva. Rumputeknilliset ratkaisut olivat ensikuulemalta vähän kummastuttavia muuta kun pariin otteeseen keskittyi tähän niin joko niihin tottui tai sitten vain huomasi että tämä ei suurempia jytinöitä kaivannut. Kitaroiden miksauksesta en ole ihan varma, ne kun tuntuivat olevan aika hyvin samalla taajuudella niin että oli välillä vaikea erottaa niitä kaikkia toisistaan. Kokonaisuudessaan tämä oli varsin kaunis ja tunnelmallinen teos, kynttilänvalofiilistelyyn oikein sopiva. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kritisoinpa kapinallisesti kuunnellessani. Laulaja kuulostaa aika kehnolta. Ääni ei oikein kanna eikä kaikupohjaa tunnu olevan nimeksikään. Mieleeni nousseessa kuvassa muristaan leuka kiinni rinnassa. Eli jos näin on, leuka pystyyn. Se helpottaa hommaa huomattavasti. Muussa tapauksessa suosittelen treenaamaan puhdasta laulua. Kitaroissa on tosi kiva soundi. Perinteinen mutta tosi kiva. Riffit ovat aika yksinkertaisia mutta eihän se aina niin huono asia ole. Panorointi on aika voimakas, sitä voisi vähän loiventaa. Basso kuulostaa vielä kitaroitakin yksinkertaisemmalta. Siihen voisi laittaa vähän eloa jotta se muodostaisi rumpujen kanssa vähän tukevamman pohjan kitaroinnille. Nyt kun tuntui että tämä jäi kitaravetoiseksi ja se on deathissa aina vähän kehnonlainen ratkaisu. Rumpalointi oli aika pätevää. Tosin (tähän asti pääsin yhdellä kuuntelulla) vähän lisää trikkejä soittoon olisi toivonut jotta kokonaisuus olisi muovautunut eloisammaksi. Juu, tiedän ettei deathin kuulu olla eloisaa mutta voi sielläkin olla kaikenlaisia kivoja trikkejä ja temppuja jotka kasvattavat tunnelmaa. Sanoituksen aihe oli vähän... kuivakka. Ja... jauhoisa. Leipä on ihan hyvää, juu, mutta ... ei se ihan jaksa kantaa kokonaista biisiä. Varsinkaan tällä tavalla käsiteltynä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tästä tuli jokseenkin keinotekoinen fiilis. Sellainen "hei me halutaan nyt olla gootteja"-tunne. Ei sillä että tämä olisi huono ollut mutta meillä tuetaan aitoutta. Laulajan ääni oli jotenkin kovin nuoren oloinen. Sellainen varovainen ja keijumainen. Eteerisiä ulottuvuuksia siinä oli mutta sitä käytettiin kovin perinteisellä tavalla mikä tavallaan tuhosi sen vähäisen persoonallisuuden joka siitä löytyi. Sanoitus näytti siltä että sen luomisessa oli käytetty sanakirjaa vähän liikaa. Valtava määrä suuria sanoja kuulostaa aina jotenkin kömpelöltä. Äänimaailma oli ihan kiva, omasta mielestäni tämän teoksen parhainta antia. Rummuissa olisi ehkä voinut olla vähän enemmän potkua mutta jos nyt lähdetään liikkeelle siitä että tämä oli jumitusmusaa niin kai se sitten oli ihan toimiva ratkaisu. Itse en tuota edellä mainostettua tunnelmaa tästä tavoittanut, alkoi vain jotenkin hermostuttaa kun tämä tuntui niin kovin kylmältä ja steriililtä. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Laulajan ääntämystavassa oli jotain varsin rassaavaa. Konsonantteja painotettiin ihan liikaa mikä teki laulannasta jotenkin likaisen kuuloista. Tuli mieleen ne vanhat miehet joille on ylivoimaisen vaikeata sanoa L ja T oikein. Sanoitus oli äijäromantiikkaa tulvillansa. Tavallaan se oli varsin vetoavaa mutta tulkinnan raastavuus meni ehkä ihan pikkaisen överiksi. Tuntui että tämä olisi toiminut paremmin vähän vähemmällä karjumisella. Se olisi tuonut tähän enemmän herkkyyttä ja sielukkuutta joka välittyi sanoista mutta ei tulkinnasta. Stemmat olivat oikein kivoja ja toivat tähän uloitteikkuutta ja lisäväriä. Kitaroissa oli vähän viiltävä soundi. Tuntui että ylätaajuuksia oli ihan pikkaisen liikaa sillä ainakin luurikuuntelussa oli ajoittain läsnä sellainen "mua sattuu korviin"-elementti joka ei koskaan kovin tervetullut ole. Komppi oli aika perusrock. Fillit piristivät sitä hetkellisesti mutta lisäeloa olisi kaivannut koko matkan ajalle. Vaikutti siltä että kaikessa muussa oli elämää paitsi rummuissa. Kokonaisuudessaan tämä oli erinomaisen Tehosekoitin. Eli en ole ihan varma tykkäsinkö vaiko enkö. Ihan toimivaa rokkia tämä oli mutta kun minä tykkään metallista. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ihan mukavaa mäiskettähän tämä oli. Teknisesti varsin komeaa ja soundipoliittisestikin onnistunutta mutta jotenkin tuntui että jäi vähän hengettömäksi. Saattaa tietysti johtua kuulijastakin mutta minulle henkilökohtaisesti tuli sellainen "no joo, eihän mulla nyt tässä parempaakaan tekemistä ole niin kuunnellaanpa nyt sitten"-fiilis. Persoonallisuutta olisi voinut olla enemmänkin. Tässä oli käytetty aikamoisen perinteisiä ratkaisuja niin soitannollisesti kuin laulannollisestikin. Soitto kulki varsin sujuvasti mutta tuntui että tämä ei tuonut mukanaan mitään uutta ja ihmeellistä, sellaista koukkua tahi ihmetyksen tunnetta jonka se paras musiikki tarjoilee. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Tätä kuunnellessani olin sopivasti ei-niin-kovin-järkevässä tilassa joten teos sai aikaan vallan mainion minun-päässä-viiraa-fiiliksen. (tuo ei tarkoittanut että HW olisi ollut humalassa, ei sinnepäinkään) Vokalisointiasiat olivat siinä määrin hienoja että tekisi melkein mieli kysyä että saisiko niitä lainata... for fucks sake miesäänen lausumana on aina niin värähdyttävä asia että sitä ei voi hämmentymättä ohittaa. Miksauksellisesti tämä tuntui ihan pikkaisen epätasapainoistelta. Tuntui että basso hyökkäsi päälle ja koetti hukuttaa mutta koska kyseisen instrumentin kuviointi toimi tässä vähän niinkuin kantavana voimana, se ei niin kauheasti rassannut. Äänimaailmaan olisi toivonut vähän enemmän uloitteikkuutta. Ne äänet joita tässä oli käytetty, olivat varsin onnistuneista, yhteensopivia ja tunnelmallisia mutta vähäinen lisäväri olisi ollut oikein tervetullut lisä, varsinkin kun mittaa oli aikamoisen runsaasti. Tuntui että loppua kohden tuli vähän tylsää. Tuo ajassa suunnilleen 1.38 yllättänyt sirkuskohtaus oli ihan älyttömän hieno. Siinä kohdassa tuli sellainen "OK, lähdetään trippaamaan"-fiilis". Ihan sitä kaikkein hienointa trippiä tämä ei tarjonnut mutta kuitenkin kuulijalla oli oikein kivaa koko kappaleen keston ajan. Rumpalointi (tässä kohdassa kyllä väitän että asialla oli koneellistettu rytmiryhmä) oli oikein mainota. Löytyi sekä trikkiä että filliä eikä minkäänsortin peltiä oltu käytetty liiallisesti. Kokonaisuudessaan tämä oli jokseenkin uhkaava teos. Päällevyöryvä ja arveluttava mutta silti viihdyttävä. Mutta. Vaikka tässä tapahtui monenmonta kummallista asiaa, jäi tästä ihan vähäsen tasapaksu kuva. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Mitä ihmeen kummaa tarkoittaa mikä sekaa mitä? Voitaisko me mitenkään käyttää sanoituksia tehdessä apuna sitä pientä, aliarvostettua laitetta jonka nimi on kielioppi. Laulajan ääni oli aika terävä. Viiltävä, suorastaan. Vire pysyi hienosti mutta lausunta vähän rassasi. Varsinkin noiden ärrien kohdalla alkoi vääntelehdityttää. Kitaroissakin oli aika terävä soundi. Soitanto kulki varsin sujuvasti, mieltäylentävän rullaavasti kaikinpuolin mutta säröä voisi ihan pikkaisen säätää kun se tuntui vähän tekevän kipiää varsinkin kun luureilla kuunteli. Tai sitten korvani ovat yliherkät. Kokonaisuus oli aika yllätyksetön. Ja jotenkin tuli sellainen tunne että laahasi. Hitaasti mentiin ja silti tuntui siltä että tähän olisi kuulunut enemmän runtua. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Alkoi vähän niinkuin kesken kaiken. Mikä ei ollut kivaa. Tuntui että johdanto jäi näkemättä. Basarissa oli oikein kiva soundi. Kaikenkaikkiaankin rumpalointi oli varsin mallikasta mutta vähän lisää painoa se olisi kaivannut. Tuli sellainen fiilis että miksaus jätti kivijalkaan reikiä. Oikeastaan miksauksessa oli kokonaisuudessaankin jotain vikaa, tämä kun tuntui jotenkin ohuelta ja kevyeltä ja terävältä. Laulusta en tykännyt. Ei sillä että siinä olisi vikaa ollut, olen vain sitä mieltä että miehellä pitää olla matala ääni. Muutama vähän ärsyttävä maneerikin siellä vilahti eli lausumiseen voisi kiinnittää vähän huomiota. Nyt tuntui että sanat vääntyilivät kummallisiin muotoihin niin että sai miettiä ihan tosissaan että mitä siellä sanottiin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä oli oikein hämmentävä paketti. Ensimmäisen kuuntelun jälkeen ei osannut sanoa muuta kuin "mitä hittoa tapahtui" (tuo oli kehu) eikä toinen kuuntelu muuttanut asianlaitaa oikeastaan miksikään. Teknisesti kaikki oli täydellistä. Äänimaailma oli tasapainoinen ja moniulotteinen, miksaus toi kaiken parhaalla mahdollisella tavalla esiin ja kokonaisuus oli paitsi outo, myös nautinnollinen. Tästä tuli jollain oudolla tavalla mieleen Doors. Jossain melodialinjassa oli jotain samalla tavalla psykedeelistä. Noista jutustelukohdista puolestaan tuli FightClub-mielleyhtymiä. Kehitytään. Lakataan kuluttamasta. Tämän kanssa pääsi tosi komealle tripille. Olen otettu. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Basso oli turhan isollansa. Se vähän hermostutti kun siitä muotoutui aika hallitseva elementti eikä sillä tuntunut kauheasti sanottavaa olevan. Laulu oli jotenkin kovin outoa. Ajoittain se kuulosti tosi hienolta mutta toisinaan tuli sellainen tunne että parempaankin olisi pystytty. Saattaa tietysti olla että kyse oli vain henkilökohtaisista mieltymyksistäni. Moniäänisissä kohdissa meni aikamoiseksi puuroksi. Tuntui että kaikki mahdollinen oli lyöty samalle taajuudelle. Sanoitus ei minulle ihan avautunut. Tuntui että siellä vilisti kauhea määrä kieliopillisia kömmähdyksiäkin. Esimerkkinä mainittakoon että Suomessa mennään huoltamoLLE, ei huoltamOON. Soitto oli oikein kaunista ja komeaa ja taitavaa ja kaikkea mutta ei tämä minulle oikein pudonnut. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kitaroissa oli oikein kiva rytmitys ja mukavia sointukulkuja mutta pituutta olisi saanut olla aika paljon enemmän. Tuli vähän sellainen tunne että tässä lähdettiin matkalle mutta jänistettiin jo kotipihalla. Laulu oli vähän ristiriitaista. Melodia oli varsin hieno ja tarttuvakin mutta teknisesti laulusuorituksessa oli vähän kompastelua. Kuulosti jotenkin arastelevalta, ihan kuin olisi pelätty naapureiden häiriintymistä. Tunnelma oli varsin kesäinen ja aurinkoinen. Vähäisistä teknisistä epätäydellisyyksistä huolimatta tämä oli oikein mukava kuunneltava. |
||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Konerummutko siellä oli... se oli varsin mukava yllätys, persoonallisuutta tuova ja odottamaton lisä muilta osin melko tavanomaiseen äänimaailmaan. Soundeihin tosin voisi pikkaisen panostaa, rummut kuulostivat kovin teräviltä ja jokseenkin keinotekoisilta. Kitarointi oli ihan pätevää, varsinkin tuosta kantavasta riffistä pidin. Se oli varsin tarttuva eikä sitä edes käytetty liiallisesti. Eli vaikka se tarjosikin toimivan tarttumakohdan, ei se kokenut inflaatiota kappaleen kestäessä. Laulu oli jotenkin oudon kuuloista. Ensimmäisen tavun painotus tekee laulannasta aina teennäisen tuntuista ja yliyritetyn oloista. Toisin sanottuna se vie mennessään rentouden ja tekee laulusoundista kireän ja terävän. Eli siitä tavasta voisi koettaa hankkiutua eroon. Melodia oli oikein kiva, tarttuva ja kaikinopuolin pop, ja säkkärin tuplaus toimi varsin kivasti. Kokonaisuus oli vähän hajanaisen tuntuinen. Voi tietysti johtua tästä kolmasti kirotusta taudistakin mutta tuntui että rakenteesta ei oikein saanut kiinni missään vaiheessa. Se kiva riffinpätkä oli oikeastaan ainoa kohta joka jäi mieleen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Alkoi aika äkäisesti. Säikäytti vallan. Eli jatkossa jos saisi puolitoista sekuntia tyhjää raidan alkuun niin olisi parempi. Ensimmäisen kuuntelun jälkeen ei kyennyt sanomaan muuta kuin "ihan ****n hyvä" eikä muutaman lisäkuuntelun jälkeenkään tuntunut siltä että tämän voisi laittaa palasiksi ja analysoida. Riittäköön kun todetaan että tämä toimii niin jokaisella osa-alueellaan kuin kokonaisuutenakin. Olisi erinomaisen mukava nähdä miten tämä toimii livenä. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Nyt kuulosti jo aika valmiilta. En havainnut yhtään mokaa ja äänimaailmassa oli sitä uloitteikkuutta jota edellisestä versiosta jäi puuttumaan. Tämäkin oli varsin tunnelmallinen teos, tuntui että tässä oli tiiviimmässä paketissa kaikki se mitä aikaisemmin koetettiin välittää kuulijalle. Tässä oli jotain mikä muistutti luonnosta, vapaasta voimasta jota ei voi kahlita. Viulusoundi oli oikein makea. Sellainen varpaita kipristyttävän sorttinen. Tuosta taustakuorosta sen sijaan en kauheasti tykännyt ihan vain siitä syystä että syntetisoidut ihmisäänet kuulostavat jotenkin robottimaisilta. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Rummuissa oli aika jännä soundi. Jotenkin ontto mutta silti varsin viehättävä. Muiltakin osin rumpalointi oli vallan komeata. Sopivalla tavalla nykivää ja silti rullaavaa. Laulajan ääni oli erinomaisen suuri. Ajoittain mietitytti että tekeeköhän tuo kipeää mutta kyllä se vallan asiantuntevalta kuitenkin vaikutti. Melodiassakaan ei ollut mitään valittamista, se kasvoi ja eli koko kappaleen keston ajan, viihdytti ja onnistui vaikuttamaan mahtipontiselta ilman teatraalisuuden häivääkään. Tulkinta oli varsin raastavaa ja sen vuoksi hyvinkin aidon tuntuista. Kitaroissa oli ajoittain vähäistä töksähtelevyyttä joka minua vähän kiusasi. Se ei siis johtunut soitannollisista syistä vaan kuvioista. Siihen olisin kaivannut vähän enemmän rullaavuutta... tuntui että moinen olisi tuonut tähän lisäsärmää. Kokonaisuudessaan tämä oli vähän ohikorvien menevä. Sitä olisi voinut korjata lisäpituudella ja kitaroiden tuplauksella. Nyt tuntui että tämän raivokkuus jäi vähän vajaaksi. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ihan kivahan tämä oli. Monenmonta kummallista mutta androidimaista ääntä mielivaltaisessa järjestyksessä luomassa avaruudenomaista tunnelmaa. Miksaus oli varsin tasapainoinen ja äänimaailma onnistunut mutta jotenkin tämä tahtoi vähän jäädä taustamusiikiksi. Oli vaikea nähdä mitä tekijä tahtoi kuulijalle näyttää ja se kohosi tämän teoksen kompastuskiveksi. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ihan kuin miksauksessa olisi ollut aikalailla sitä kuuluisaa tuhnua... varsinkin rumpusoundi oli jotenkin tunkkainen. Ja kitaroiden panorointi vähän hermostutti kun korvien piti toimia toisistaan riippumatta eivätkä ne osaa sellaista tehdä. Laulun kaksiäänisyys oli oikein piristävää ja toimi teknisestikin ihan hyvin. Laulajasta kuului kyllä aika selvästi että ikää ei kauheasti ole mutta sehän korjaantuu itsestään. Soitto kulki vallan sujuvasti ja biisi oli ihan hyvä. Persoonallisuutta tässä ei kauheasti ollut mutta potentiaalia siihenkin suuntaan oli kuultavissa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä oli vähän yllättävää kun oli ehtinyt tottua siihen että laulu on varsin puhdasta ja kaunista ja siloiteltua. Piti kuunnella aika moneen kertaa ennenkuin ymmärsi että siellä osataan karjuakin. Huolimatta siitä että tulkinnassa käytettiin erilaista lähestymistapaa, melodioissa oli samaa kauneutta kuin ennenkin. Nyt kun teitä on kuunnellut vähän enemmän niin huomaa että teillä on melkoisen tunnistettava soundi joka perustuu laulajan äänelle, melodioille ja sovitusten kunnianhimoisuudelle. Eli mitä ikinä teettekin, niitä älkää muuttako. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Taas sai säikähtää kun alkoi vähän yllättäen... Laulu oli jäänyt vähän piiloon. Eli piti kuunnella varsin isollaan. Laulumelodiat olivat erinomaisen kauniita, unenomaisia ja jotenkin kovin eteerisiä. Sanoitus toi melodiaan uuden sävyn, raa'an ja todellisen, kaiun siitä mikä on yleensä vain musta reunus painajaisessa. Kitarat tukivat laulua varsin kauniisti sortumatta kuitenkaan ennalta-arvattavuuteen. Kokonaisuus oli tasapainoinen ja vangitseva, tunteikas ja kaikinpuolin onnistunut. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Alun kitarointi todellakin oli suorastaan sydäntälämmittävän kaunista. Sen kaveriksi aseteltu stemmalaulantakin oli oikein hienoa. Mutta. Hauraan alun jälkeen oli valtava kuilu jonka toisella puolella, uhkarohkean loikan päässä odotti jotain joka ei ihan istunut tunnelmaan. Eli tuota siirtymäkohtaa voisi ihan pikkaisen pehmentää. Jonkinlainen nostatus kävisi aika hyvin. Soittopuoli tässä oli aika hyvin hallussa. Komppi oli aika yksinkertainen mutta tässä kohdassa ainakin se ratkaisu toimi ihan mukavasti. Laulussa sen sijaan oli vähän sijaa parantamiselle. Se kuulosti aikamoisen paatokselliselta ja melodia seuraili kitaroita turhankin tiiviisti. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Soundillisesti tämä oli varsin 80-luvunomainen. Mikä on siis hyvä asia, varsinkin tässä kohdassa. Syna oli ehkä aavistuksenomaisesti korvaanpistävä (lue: liiallisesti esillä ja himpun verran keinotekoisen tuntuinen) mutta toimiva silti. Tosin... siitä tuli mieleen jokin vääntämällä tehty tyttöbändi jonka nimeä en nyt juuri muista. Laulusta pidin. Siinä oli herkkyyttä ja sielukkuutta joka teki tästä aidon ja koskettavan. Sanoituksessa oli muutama kielellinen kompurointi mutta silti sekin oli varsin kaunis. Melodiallisestikin laulu oli onnistunut. Tarttuvuutta oli sopivasti ja toistoa sen verran runsaasti että tämä tuntui tutulta jo toisella kuuntelulla. Siis ei pahalla tavalla tutulta vaan helposti kuunneltavalta ja popmaisesti sulavalta. Laulun efektointi oli melkoisen runsasta mutta silti se ei tuntunut liialliselta. Oikeastaan päinvastoin. Mikäli efektejä ei olisi käytetty niin runsaasti, tästä olisi tullut helposti kliininen ja jotenkin passiivinen. Eli vokalisoinnin käsittelystä tykkäsin. Kokonaisuudessaan tämä oli varsin herkkä teos. Tekisi mieli sanoa suloinen mutta se olisi liian helppo käsittää väärin. Loppupuolelle olisi ehkä kaivannut jonkinasteista kasvua mutta voi olla että moinen olisi vienyt mennessään osan teoksen viehätysvoimasta. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Tässä oli jylhää kauneutta joka todellakin muistutti goottilaisista katedraaleista, jumaluudesta ja kaiken päättymisestä ikuiseen uneen. Äänimaailma oli tavallaan oudon ristiriitainen, elementit kieoutuivat toisiinsa luoden kakofonisen maiseman jossa hauras kannatti painavaa, jumalainen kosketti kuolevaista ja lumosi sen taialla joka teki sekasortoisten äänten sinfoniasta harmonisen kokonaisuuden joka kiehtoi, lumosi ja houkutteli kuin kaunein satu tai pelottavin painajainen. Tekninen toteutus oli varsin onnistunut, kuten tavallista. Jokainen teoksen osa sai ansaitsemansa huomion ja kokonaisuus pysyi hallittuna, tasapainoisena ja nautinnollisena koko kestonsa ajan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Sanoituksessa oli aika monta kielioppivirhettä. Kun sitä luki tuli sellainen "mitä siä yrität selittää"-fiilis. Siihen puoleen kannattaisi vähän panostaa. Samoin lausuminen tuntui olevan vähän hakusessa. Yleensä en moisesta kitisisi mutta tällaisessa huomio kiinnittyy väkisinkin lauluun ja pikkuviat saattavat tuhota toimivankin kokonaisuuden. Kitara soi vallan kauniisti mutta vaikka tämän kuunteli kolmeen kertaan, ei mieleen jäänyt oikeastaan mitään. Tällaista mies ja kitara-kamaa tuntuu olevan maailma väärällään joten tähän toivoisi enemmän persoonallisuutta. Homma tuntui olevan hallussa vallan hienosti, soitto oli komeaa ja laulukin toimi mutta jotenkin jäi vähän valjuksi. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Olin erittäin otettu siitä että tässä lauloi eri tyyppi kuin ennen. Ääni oli oikein mukava ja taitoakin kuului olevan. Tosin tuntui siltä että kappale ei oikein istunut laulajan suuhun. Tuli sellainen "iskelmäprinssi laulaa protestipunkkia"-fiilis mikä ei ollut kauhean kivaa. Sanoituksen sovituksessa oli muutama kohta joissa vähän kompasteltiin. Kompissa kiusasi tuo säkkärissä käytetty discohaikka. Se ei toiminut alkuunkaan. Tuntui että sillä koetettiin hakea tähän ylimääräistä kepeyttä mutta silti se onnistui hermostuttamaan ja luomaan jokseenkin hajanaisen tunnelman. Noiden torvien tarpeellisuudestakaan en ole ihan varma. Ja laulumelodiassa olisi voinut olla enemmän eloa, varsinkin kertsin kohdalla. Nyt mentiin tunnollisesti basson mukana ja laulajalla olisi ollut taitoa paljon, paljon enempäänkin. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ensireaktio tähän biisiin oli "ei tykätä!!" mutta kun kuunteli urheasti loppuun asti, huomasi että oli pakko kuunnella toisenkin kerran. Ja toisella kerralla tajusi että tämähän oli oikeastaan aika hieno. Skitsoilumetallia, sanalla sanoen. Soitanto oli kaikinpuolin sujuvaa ja miksaus onnistunut. Sovitus oli siinä määrin outo että piti kuunnella ihan tosissaan jotta ei pudonnut kärryiltä. (tuo oli kehu) Soolo oli... oli. Varsin. Epäperinteinen. Ja siinä mielessä erinomaisen piristävä poikkeus totuttuun. Laulusuoritus oli oikein kummallinen. Antaumuksellinen ja kivuliaan kuuloinen. Kaikenkaikkiaan tässä oli persoonallisuutta vaikka muille jakaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Miksauksessa oli vähän vikaa. Ei kauhean paljon mutta laulua olisi voinut efektoida vähän enemmän ja basaria tuoda vähän paremmin esiin. Ja kokonaissoundi oli jokseenkin laatikkomainen. Tämä oli aika jännä tapaus. Ensimmäisellä kuuntelukerralla ihmetytti ihan kummasti ja piti miettiä että ollaanko tässä tosissaan vai ei. Toisella kerralla, kun tiesi mitä tuleman pitää, tämä alkoi toimia useammalla tasolla kuin sillä "mitä hittoa"-levelillä. Kitarointi oli oikeastaan aika pätevää. Riffeissäkin oli asennetta ihan riittävästi. Komppi tuki soitantoa oikein kivasti (olin kuulevinani että yhdessä kohdassa kapula naksahti toiseen ja melkein kävi hassusti) ja vokalisointi oli melkoisen komeaa. Sanoitus ei mulle ihan avautunut mutta varsin kivoja kielikuvia siinä oli. Tätä kuunnellessa tuli mieleen että lattialla juoksevat elukat eivät ole ollenkaan mukavia ja että pitäisi hankkia uusi kattila. (tämä ei ole kännikommentti, HWllä on vain taas univelkaa) | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Melodia kuulosti huolestuttavan tutulta. Voipi olla että se on jo jossain käytetty. Laulaja suoriutui hommastaan varsin kunnioitettavalla tavalla mutta tuntui oikeasti että tämän on kuullut radiosta suunnilleen miljoona kertaa. Vähän kiusasi tuo kitaroiden panorointi. Korvat kun eivät osaa toimia toisistaan riippumatta ja kun koko ajan joutuu keskittymään moiseen, alkaa hermostuttaa. Hienoja ne molemmat olivat mutta loivennetaan vähän, jookosta? Rumpuosasto toimi kaikkine filleineen ja kolinoineen varsin mainiosti. Se loi biisiin pohjan jonka ansiosta tämä ei kuulostanut ihan niin popilta kuin oli. Rakenne tosin oli niin ennalta-arvattava että valtaisa pettymys valtasi mieleni. Ja feidauskin vielä! | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ihan kohtalaisen mahtipontinen teoshan tämä oli. Niin melodiallisesti kuin äänimaailmansa puolestakin. Nimi viittasi vahvasti StarWarsiin ja kun missään vaiheessa ei tullutkaan SW-viitauksia, valtasi kuulijan aikamoinen pettymys. Tunnelmallisesti tämä oli ihan toimiva, ei ehkä ihan niin vaikuttava kuin jousitus antoi odottaa mutta kuitenkin vahva. Tuosta ajoittain pärähtelevästä rumpupatteristosta en ihan vakuuttunut. Se tuntui jokseenkin päälleliimatulta ja keinotekoiselta mahtipontisten jousien taustalla. Soundillisestikaan se ei ihan tuntunut istuvan kokonaisuuteen. Kokonaisuus oli varsin tasapainoinen. Ehkä vähän liiankin. Tuli mieleen että vähäinen yllätyksellisyys olisi piristänyt tätä ja tuonut kokonaisuuteen arvaamattomuutta ja sitä kautta syventänyt tunnelmaa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Intro tuntui vähän irralliselta. Ja komppipellin kilinä ärsytti jälleen kerran. Säkkärissä se korvattiin varsin kivalla haikkakikalla mikä oli varsin suuri helpotus. Rumpalointi itsessään oli vallan mallikasta mutta tuntui että basari ei jytissyt ihan niin paljon kuin olisi toivonut. Laulusuoritus oli oikein komea ja melodiat mukavan linjakkaita. Sovituksessa oli särmää ja soitto oli kaikinpuolin sujuvaa mutta silti tämä jäi vähän kauas. Saattaa johtua ihan vain siitä että tämänsorttista ryminää tehdään niin älyttömän paljon. Lajissaan kuitenkin varsin nautinnollinen teos, vaikkakaan ei kovin mieleenpainuva. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Oli vähän tuhnuista. Mutta siitä syystä tästä tuli mieleen Beatles. Mikä oli tosi outoa. Kaksiäänisyys kuulosti oikein kivalta ja laulumelodiat toimivat hienosti. Laulajan äänessäkin oli jotain beatlesmaista, samoin kuin kitaroinnissa. Tavallaan tästä tuli sellainen pelottava "matkataan menneisyyteen"-fiilis vaikka kappaleen itsensä tunnelma olikin haikea ja kaipauksellinen. Toimi aika hyvin vaikka ei ihan mun makuun ollutkaan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Jospa nyt jätän ihan suosiolla tuon laulun arvostelematta... Kitarat olivat aikamoisen kivoja. Ajoittain rouheita ja ajoittain kivasti heliseviä, tosin vähän kiusasi se että ne jäivät pikkaisen piiloon. Tässä elettiin todeksi rakas ystäväni nimeltä komppipelti-klisee. Saattaa olla että olen ainoa jota se rassaa mutta jotenkin tuo klingklingkling tuntuu niin kovin turhalta kun tietää ettei sillä ole oikeastaan mitään käytännön hyötyä. Biisi itsessään oli aika perinteinen, ikivanhan rock-kaavan mukainen niin rakenteeltaan kuin sovitukseltaan mutta silti tässä oli (todennäköisesti vokalistista johtuen) jotain varsin persoonallista. Paketti toimi vaikka miksauksessa tuntuikin olevan vähän epätasapainoa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Alku kuulosti samalta kuin sinfoniaorkesterin soundcheck. Sitä olisi mielellään kuunnellut vähän pidempäänkin... nyt lähdettiin skitsoilemaan pikkaisen turhan lyhyellä varoitusajalla. Tässä tapahtui taas niin paljon että satunnainen kuulija joutui vallan pihalle moneen otteeseen. Trippausmusana tämä toimii erinomaisesti mutta jos alkaa kuunnella ajatuksen kanssa ja miettiä miten tämä on tehty ja mitä tekijä on luomisprosessin aikana ajatellut, alkaa aivoihin sattua. Äänimaailmassa oli aika runsain mitoin säröä. Luurikuuntelussa se oli vähän... kivuliasta. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Laulu meni ajoittain aika hienosti nuotin vierestä. Se kiusasi erinomaisen paljon sillä laulajalla oli oikein kiva ääni joka vähän toisella tavalla käytettynä (siis pehmeämpänä ja rennompana) haastaisi HIMin Villen vallan mainiosti. Nyt kuitenkin tuli sellainen tunne että yritettiin vähän liikaa. Kitarointi oli oikein komeaa vaikka tässä osoitteessa ei tämänsortin tilutus oikein toimikaan. Taitoa silti kuului olevan ainakin omiksi tarpeiksi. Komppi oli vallan kiva mutta en ole ihan varma toimiko se tässä kohdassa. Haikkaa ja komppipeltiä käytettiin varsin kliseisellä tavalla mikä sotki kappaleesta löytyneen persoonallisen tunnelman. Ja tuo lopetus... pojat, pojat, jos soittaminen alkaa kesken kaiken kyllästyttää niin jätetään edes se viimeinen sointu elämään. Jookosta. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tämä oli kaikinpuolin oikein pätevää rokkia, menevää ja kantaaottavaa, hyvin soitettua, ajan kanssa ääniteltyä, miksauksellisesti toimivaa ja laulunkin puolesta toimivaa mutta tämä jäi vähän taustamusiikiksi. Saattaa olla että tämä oli vähän liian perinteinen tai kiltti tai ehkä kuuntelija ei vain kuulunut kohderyhmään mutta minusta henkilökohtaisesti tuntui että tämä olisi kaivannut vähän lisää persoonallisuutta. Kaikki muu oli kohdallaan mutta rakenne oli niin kaavan mukaan kulkeva että alkoi vähän puuduttaa. Sanoitus oli oikein hyvä. Mukava että joskus lauletaan muustakin kuin tytöistä ja autoista bilettämisestä... Ja rumpalisti teki erinomaisen hyvää työtä koko matkan ajan. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Oliko tässä oikeita sanoja ollenkaan? Kuulosti siltä että vokalisti vain päästeli suustaan epämääräistä älämölöä. Se ärsytti vallan tavattomasti syystä että muilta osin tämä oli varsin huoliteltu ja ammattimaisen oloinen teos. Soitto oli sujuvaa, riittävässä määrin sekä junnaavaa että raivokasta, miksaus ja masterointi oli hoidettu oikein mallikkaasti ja laulajalla tuntui olevan aika paljon taitoa. Joten se että sanoitus kuulosti siltä miltä se kuulosti loi sellaisen mielikuvan että siihen puoleen ei oltu panostettu yhtään mikä kiusasi oikeasti erinomaisen paljon. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Laulajalla oli ärrävika. Ärrrrrsytti. Tässä sen huomasi varsin ikävästi kun sanoituksessa oli aika monta ärrää. Muilta osin laulanta oli varsin kivankuuloista, rentoa ja sen oloista että sitä on treenattu aikamoisen pitkään. Biisi itsessään oli kovin kepeä, iloisen pirteä ja kaikinpuolin kesäinen. Sanoituksesta en kauheasti tykännyt, johtuen ehkä siitä että siinä oli käytetty aika monta kliseistä ilmaisua. Soitanto oli sujuvaa ja miksaus tasapainoinen ja tätä kuunnellessa mieleen hiipi varmuus siitä että tällä pääsisi radiosoittoon vallan sujuvasti. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Laulajalla oli sen verran jännä tapa ääntää että ensimmäinen puoli minuuttia meni vallan sujuvasti kun ihmetteli mitä kieltä tässä käytettiin... Laulu kuulosti varsin taitavalta, persoonalliselta ja oikein kivalta. Yksin sen perusteella tämä oli erinomaisen persoonallista. Soitanto oli kaikinpuolin sujuvaa mutta tuntui että tässä oli vähän liikaa toistoa. Äänimaailma oli monipuolinen ja eloista mutta kuuntelun jälkeen tuntui että tässä soitettiin vain kertsiä koko ajan. Sanalla sanottuna varsin persoonallinen paketti mutta vähän enemmän eloa tähän toivoisi. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tässä oli phazereita niin paljon ettei missään vaiheessa päässyt selville sävellajista... Lentokentälle tässä todellakin mentiin, ihmettelemään maailmaa humisevan moottorin alle, katselemaan huurteista varauloskäyntiä joka saattaa tai ei saata aueta paksun jääkerroksen takana. Varsin outo paketti tämä oli, kylmä ja varautunut ja silti massiivinen. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tuntui että komppipeltiä oli ajoittain käytetty liian avokätisesti. Tuo taukoamaton klingklingkling kun ei oikein sillai lämmitä... Kitarointi oli vastaansanomattoman komeaa ja kompista löytyi mukavasti koukkua, jippoa ja eloa. Mutta laulua tämä tosiaan olisi kaivannut sillä kaikesta komeasta kitaroinnistaan huolimatta tämä oli vähän laimea. Sen sorttinen biisi josta ei paljoa sielua löydy. Rakenne oli vähän liian kliseinen (ei sillä että se olisi sieluttomuutta aiheuttanut) ja jotenkin tuntui että miksaustakin olisi voinut vähän parannella. Mutta suurin ongelma tämän kohdalla oli se laulun puuttuminen. Mahtipontinen vokalisointi olisi puhaltanut tähän eloa vallan runsaasti. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tällä biisillä viirasi taas päässä ihan kiitettävästi. Äänimaailma oli jokseenkin synkeä ja tätä kuunnellessa tuli mieleen että jos sattuisi ahdistamaan, tämä voisi syventää ankeaa mielentilaa entisestään. Mutta vaikka tämä olikin jokseenkin masentuneen ahdistuneen vainoharhainen teos, pinnan alla oli kuultavissa jotain varsin iloista ja riemastuttavaa. Biitti oli moniulotteinen ja mukaansatempaava, bassokuviointi loi kaikelle mielipuolisuudelle kestävän pohjan ja tuo kaiken päällä seikkaileva syna oli kaikessa epävireisyydessään kaikenkaikkiaan ihQ. Lopun vokaalisamplet olivat varsin mukava yllätys ja kokonaisuudessaan tämä oli erinomaisen hurmaava teos. Ainoa mistä voisi kitistä on se että tämä oli vähän tunkkainen... kansa kaipaa EQta!! (HW oli tätä kirjoittaessaan ihan selvinpäin, oli oli, uskokaa pois) |
9
|
|
