Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Lähetä pikaviesti
Lisää kaveriksi
LadataanLähetetyt biisikommentit
Yhteensä 42 kommenttia.
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Avataanpa sanallista arkkua pikkaisen noin tajunnanvirtaa mukailevassa muodossa: Soundeissa on jotain kovin demomaista, taikka vaihtoehtoisesti sopivan retroa ja vanhahtavaa. Samaan aikaan ilmavat, tarkat mutta ehkä jotenkin pikkaisen liian kevyet? Ainakin kitaran takana tuntuisi olevan pikkaisen liikaa ilmaa eikä kaikkia taajuuksia ole ehkä käytetty niin hyvin kuin oltaisiin voitu. Silti erotteleva ja retroileva äänimaailma selkeällä (joskin turhan alapäättömällä/munattomalla) bassolla varustettuna on ihan kivaa vaihtelua tiukkoihin nykysoundeihin verrattuna. Tällä tuotannolla ainakin erottuu joukosta. Edukseen vai haitekseen sitten riippuukin kuuntelijasta ja tämän tottumuksista. Soitto sujuu hyvin ja on tarpeeksi tiukkaa. Ei tässä mitään soitinakrobatiaa suoriteta, mutta asiansa ajavaa jamittelua. Bassopornoon taipuvana elitistisikana voisin valittaa siitä että basso kuullostaa plektralla soitetulta, ja näin kärsii vähemmän dynaamisesta soundista. Tähän voisi sopia pehmeämpi ja groovaavampi sormisoundi. Toisaalta, näin sanoisi vain ja ainostaan elitistisika. Kitarat ja rummut ajavat asiansa. Vieressä istuva tyttöystävä ainakin nappasi heti keinuvasta rytmistä kiinni, joten ei se ainakaan huono asia voi olla. Tuhdimmat ja rikkaammat soundit sekä mahdollisesti paremmin hyödynnetty snaren käyttö (ghosteja esim. sekaan) voisivat tuoda kappaleeseen sitä rikkautta mitä äänimaailma kaipaisi. Ja ehkä sitä svengiäkin lisää. Mitä itse kappaleeseen tulee, niin ikävä kyllä on pakko todeta se hirvittävin asia mitä voi todeta. "Ihan kiva". Kevyttä, pirteää ja jopa tanssittavaa pop/rokkia jota on kovin harmitonta kuunnella. Potentiaalia biisissä olisi, mikäli koukkuja käytettäsiin ronskimmin hyödyksi. Kertosäe lähtee mukavasti kiihdyttelemään menoa, mutta jokaisen popahtavan kappaleen pääkoukuttaja - laulu ei ylly muiden soittimien paukkeeseen, vaan jatkaa pidemmän päälle samalla linjalla kuin verseissä. Eli tässä vaiheessa olisi a) hyvä tuplata vokaalit tai parempaa, ottaa mukaan stemmoja b) lisätä volyymiä desibelillä tai jopa kolmella ja ottaa sekaan vielä vaikka yksi kitara. Mikäli tavoitellaa oikeasti pelkistettyä soundia, suosittelisin että vokalisti vetäisi vain suuremmalla paatoksella. Eli citius, altius, fortius - periaate käytäntöön. Kappale tuntuu myös turhan lyhyeltä, eli olisi imo ollut sopivampaa että toimiva kertosäe oltaisiin kuultu ehkä vielä kerran suuremalla voimalla kuin edelliset kerrat. Klassinen jippanen, mutta minkäs teet, se toimii ja toimii hyvin. Kuitenkin, on tässä sellainen omanlaisensa tatsi olemassa ja siitä hatunnostot tekijöiden ja soittajien suuntaan. Onnea matkaan. |
7
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Se mitä sanoin Shotgun Soul Symphonyn kohdalla saundeista pätee tässäkin tapauksessa. Ehdottomasti ihanan likaista ja rehellisen oloista. Kitarat tuntuvat repivän vielä paremmin ja kuultavissa oleva basso jolla on myös selkeät omat linjansa on äärettömän suuri parannus! Basisittapaisena pakko sanoa että tuollainen munakas ja "pehmeä" bassosaundi on erittäin rohkea ja toimiva veto. Ehdottomasti suosittelen pitämään siitä kiinni ja panostamaan hyviin ja svengaaviin bassolinjoihin. Tämänkaltaisessa musiikissa oikeasti toimiva basso on helevetin suuri etu. Toinen kunniamainita menee vokaaleille jotka onnistuvat olemaan varsin repivän oloisia paikoittain. Silloin kun kuullostaa siltä että vokalistia sattuisi aivan perkeleesti ja kyljet hepulta olisi posahtamassa auki - silloin ollaan oikeilla jäljillä. Tässä on sitä jotain! Kappaleen ehkä jopa hieman haikeahkot ja melankolian suuntaan kaartuvat riffit ja melodiat toimivat jälleen kerran hyvänä suvaintona toimivan hakkaamisen keskellä. Teillä on selvästi toimiva vastakkainasettelu hallussa josta jälleen kannattaa pitää kiinni. Se että kappale myös etenee varsin luontevasti on hatunnoston arvoista, pakotetun oloisia riffejä ei tunnu tulevan vastaan eikä muutenkaan mitään luonnotonta progressiosta. Lyheysti: soundeiltaan ja sävellykseltään Shotgun Soul Symphonyn ohi menevä veto joka varmasti toimii hyvin livetilanteessa. Ei muuta kun demoa kauppaamaan ja keikka-areenoille. Kappaleitten elävä äänimaisema saa uskomaan siihen että yhtye on aidosti energinen ja äkäisen oloinen tapaus! |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Jotenkin tulee etäisesti mieleen vanhempi Slayer ja Possessed - eli siis sellainen tervehenkinen trässin ja paskasen hc-punkin ristiinsiittäminen joka vaahtosuisena puskee sitten päälle. Eli siis helevetin hiano homma. Yllätti täysin tämä kappaleen laatu, niinsanotusti takavasemmalta. Saundeista sen verta, että eivät kyllä ehkä paljoa paremmat voisi olla. Suunnattoman suuri plussa siitä että triggereitä ei kuulu, eikä niitä varmasti edes ole. Luonnollinen basarisaundi antaa biisiin mukavan pohjan, tuoden tukea alataajuuksille. Trigattu basari veisi tästä suoraan sanottuna munia pois. Kitarasaundissa oli jotain samanlaista kuin "norjassa vuonna ysikytäjotain", elikkä luovat ison särövallin, joka kuitenkin on tarpeeksi erotteleva että sitä kuulee mitä soittajat instrumenteillään tekevät. Korkeampien äänien käyttö myös tuo vaihtelua riffeihin ja samalla vetää huomiota kitaravallin puoleen. Erinomaista etten sanoisi. Bassoa tästä ei ikävä kyllä erillisenä instrumenttina kuule, mutta veikkaisin että sen osuus jääkin juuri noitten legendaaristen "munien" tuomiseen tähän kappaleeseen. Eli basson ja basarin yhteisvaikutuksesta alataajudet tuntuvat ja kuuluvat. Hieno homma kaikenkaikkiaan. Vokaaliosuuksiin oli henk.koht jotenkuten pettynyt. Toki niissä oli juuri sitä punkahtavuutta mitä voin arvostaa suunnattomasti, tuntuivat ne ehkä hiukan liian "päälle liimatuilta". Suosittelen kiinnittämään huomiota sanojen rytmitykseen, niin että menevät hyvin musiikin kanssa. Tottakai tehokeinona irrottautuimen musiikin virrasta toimii, mutta vain tehokeinona. Vokaaleista muutenkin tuntui puuttuvan sellainen viimeistelevä silaus ja fiilis että joku siellä mikrofoonin ääressä on todella vittuuntunut. Voi tietenkin olla että asiaa auttaisi voksujen miksaaminen enemmän esiin, taikka sitten jonkinlainen taajuuspelleily jolla niihin saataisiin ehkä rahtunen lisää särmää. Taikka sitten kyseessä on vain vokalistin valitsema tyyli joka ei henk.koht nappaa. Musiikin kontekstissa tosin toimivat varsin hyvin, joten ei sinänsä valittamista. Kappaleen rakenne toimi, eikä kyllästymistä ehtinyt tulla vastaan ollenkaan. Pituus oli oikein passeli ja kuten tuossa ylhäällä on sanottu niin ne melodisemmat kohdat erottuvat hyvin. Itse sanoisin että jopa edukseen. Tasapaksua murjomista ei kuuntele ihan niin mielissään kuin vähän enemmän monimuotoisuutta tarjoilevaa tappamista. Enivei, kaikenkaikkiaan hyvää kamaa mutta toivoisin itse ainakin lisää vielä sellaista "turpaanvääntö-tekijää" kehiin. Noilla saundeilla musiikin soisi olla vielä vihaisempaa niin tukisivat kummatkin toisiaan. Over and out. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Räkää ja viinaa Autiolle eikä enää laulajalle. Äänestä kuulee joko tukevan maistin taikka sitten erittäin taidokkaan feikkauksen. Sanoitukset ovat varmaan sitä suoranaisinta parhautta mitä tältä orkesterilta löytyy mutta riffittely ei vain tunnu nappaavan. Kappaleen lopussa vasta ilmenee jonkinlainen koukku, mutta turhan myöhään kun kitarat pamahtavat pois rumpujen päältä. Sanoitukset tosin tällä(kin) kertaa vievät voiton kotiin. Kappale itse olisi voinut olla nappaavampi ja tarttuvampi mutta minkäs teet. Nopeus oli tosin hyvin kohdallaan. Ei sitä kännissä kauhean nopeasti vaaputa etiäppäi vaan Raahen kadut kontataan verkkaisan leppoisaa tahtia. Viimeisen biisin kohdalla voisin projektistakin sanoa verran että "ei helvetti!". Miten tälläisellä EI voi olla faneja? Rytmikseltä kuullostavat saundit ja sanoitukset jäävät kyllä nyt ikävä kyllä ilman kuulijoita. Erittäin toimivaa ja häiriintynyttä kiljupunkkia mojean hyvillä saundeilla jotka sopiva asiaan. Sanoitukset riemastuttavat autenttisuudellaan. Ei mitään hienostelua vaan suoraan asiaan kuten pitääkin. Projektin arvo on enemmän kuin osiensa summa! |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tällä kertaa sanoituksiin samaistuminen ei toimi, mutta vihaista, äkäistä ja huumorilla varustettua tarjoilua on katettu pöytään. Saundit ovat räkäiset, laulu on kunnon hoocee-huutoa ja kaikki elementit taas tuntuvat olevan hyvin esille. Ainoa mikä tässä nyt alkaa puuduttaa on tuo tasaisen tappava tempo, mutta annetaan se anteeksi koska "ukot alkavat olla vanhoja". Lopun soolo pelastaa helvetin paljon ja rikkoo mukavasti perusjunttamuottia. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ai ai! Basistille namia! Bassottelut mitä jäin kaipaamaan "Iltis&Hesari" kappaleessa ovatkin sitten täällä! Helvetin maukkaat saundit, hyvät sanoitukset, perustoimivat riffit ja reipas tempo. Monipuolisen oloinen kappale jossa on kaikki elementit kohdallaan että se toimisi mahdollisimman hyvin. Häiritsevän toimivaa ja herkullisen räkäistä. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kun kappale lähti liikkeelle ajattelin "osaakohan nää pojat soittaa muuhun tahtiin". Nooh, onneksi tältä monotonialta vältyttiin kun choruksen reipas punkkikomppi alkoi. Tässähän tekee ihan mieli itsekkin alkaa hoilata tuota tarttuvaa kertsiä. Puolenvälin hiljaisuus ja huuto toimii hyvin koukkuna, mutta tuntuisi siltä että riffit eivät nappaa tällä kertaa niin hyvin. Tälläisiin vähän pidempiin kappaleisiin sopisi ehkä joku helvetin huuruinen kolmen sekunnin tiluttelu? Toimii se näinkin hyvin. Räkäistä ja kiljuista. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Nopeampi tempo herättelee ja erottaa kappalleen heti ja positiivisesti muista biiseistä. Sanoituksetkin ovat mukavan erilaiset verrattain muuhun kuulemaani punkkiin (eikä sitä nyt pakolla ole paljoa mutta silti). Vokaalit tuntuvat toimivan helvetin hyvin ja juuri tuo 0:23 oleva pieni bassottelu nappaa oikein hyvin mukaansa. Hieno ja menevä biisi joka nappaa mukaansa ja pistää heiluttelemaan päätään. Jos itse olisin jotain lähtenyt muuttamaan niin se olisi ollut tuon bassottelun pituutta sillä oma mielipide sanoo että siihen olisi sopinut räkäisempi ja hetken pidempi räminä. Mutta kyllä tämä tällainkin meneen enemmän kuin nasevasti! Nam! |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kilju kiehuu kovin laiskan oloisesti on se myönnettävä. Rummut tuntuvat kovin laiskoilta tässä biisissä, mutta on sanottava että sanoitukset pistävät suun vienolle kaarelle. Tulee mieleen eräs nimeltä mainitsematon death metal orkesteri joka lauloi päivän ostoslistansa keikalla. Ne on niitä hyvän biisin aineksia. Ei sitä parhautta. Oikeastaan tästä biisistä ei jäänyt mitään takaraivoon jylläämään. Ei edes sitä raivoa ja räkää. Lyyrinen anti on suuruutta tosin. |
7
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Jätkät on ainakin hyvällä asialla! Tästä tulee mieleen Rytmihäiriön ehkä astetta häiriintyneempi pikkuveli jonka maulle Gambina on liian hienostunutta. Saundipolitiikka ei ammu kappaletta polveen vaan kuuntelijaa päähän. Meno on suoraa ja reheellistä, riffit toimivat hyvin, vokalisti kuullostaa juuri siltä kuin pitääkin ja elementit erottuvat toisistaan enemmän kuin hyvä. Bonuksena on sanottava että tällä kelpaa aloitella aamu. Ajatus Nykäsen suuruudesta on vain täysin vastustamaton näin aamusta. Ei voi valittaa. Ei vaan mitenkään. Tämä biisi toimii ja hyvin. Kuunnellaanpas pari kertaa uudestaan! |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Reippaampi tempo, hyvät ja ytimeikkäät sanoitukset, kovat saundit ja grindarille helposti lähestyttävä pituus. Lopun ääriräkäinen ääni sai housut kastumaan. Ei perkele tää on hieno :D |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Black Sabbathia todellakin. Toimivasta pääriffistä tulee juuri tämä hevilegenda mieleen enemmän kuin helposti. Jälleen kerran saundipolitiikka pelittää enemmän kuin kunnolla. Edes taaksen jäävät laulut eivät haittaa koska sanoitukset on lyöty luettavaksi. Tällä kertaa korvaan iskee helvetin muhku basso. Ai että tekee gutaa tässä heräillessä. Itse juottaisin vokalistille lisää kiljua että se kiljuisi enemmän. Tosin menee tää näinkin enemmän kuin hyvin! Rytmis on yhä läheisin vertailukohta ja se ei ole huonosti se. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Todiste siitä että ollaan sydämmen asialla. Huuruinen soolo toimii enemmän kuin nätisti tähän agressiopaukkuun. Sanoitukset...nooh...sopivat kuin saapas persiiseen. Saundit tuntuvat tosin tällä kertaa ampuvan pikkaisen jalkaan. Paksumpi ja erottuvampi basso tuntuu tästä puuttuvan ja suoraan sanoen tekisi helvetin gutaa. Ei sitä parhautta, mutta näppärää kuitenkin. |
7
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Rupuisilla paskakajareilla kuunneltuna kappale on jotenkin viehkon särkevän oloinen. Melodisen ja harmonisen oloiset kalkatukset menevät mukavasti sekaisin vihlovan ja äärimilleen kiristetyn äänivallin kanssa. Kappale tuntuu (ehkä juuri näitten kajareiden takia) kovin ohuelta, ehkä enemmänkin jonkinlaiselta koesalilta kuin massiiviselta ja jylhältä tehtaalta. Kenties kyseessä onkin jonkinlainen sosiologinen tutkimus jossa ihmiset suljetaan kolkkoon ja tehdasmaiseen tilaan. Tunnelma on melkein autenttinen, mutta historian tuomaa painoa tässä pseudotehtaassa ei tuntuisi olevan. Ihmiset eivät kuitenkaan täällä viihdy sillä tehdas ei ole mukava paikka. Metalli kirskuu yhtälailla, oli sitten kyseessä uusi rautajalostamo kuin ensimmäisestä maailmansodasta selvinnyt helvetinmylly. Kappale lähti kovin laiskanoloisesti liikkelle, mutta loppua päin sai siivet alleen oikein kunnolla. Lopun melkein kakofoniaksi asti nouseva kirskuva ääni tuntui erittäin hienolta ja jopa massiiviselta. Tämä jatkuva kasvu kappaleessa antaa anteeksi heikohkon alun joka ei meikäläiseen iskenyt kauheasti. Varsinkin tuo katkonaisen oloinen ujellus taustalla tuntui häiritsevältä tekijältä, eikä niin missään hyvässä mielessä. Sen äkilliset hiljenemiset nappasivat mielestäni liikaa huomiota. Sama oikeastaan koskee noita muitakin äkisti sammuvia ääniä. Hiljentyessään ne eivät tunnu kovinkaan tehdasmaisilta, ennemminkin juuri muovisilta ja keinotekoisilta. Mutta, kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen ja loppua päin hyvinkin tunnelmallinen äänikollaasi. Kyllä tätä kelpaa kuunnella enemmänkin kuin sen yhden tai kaksi kertaa. Kappaleeseen upotettujen jopa harmonisten äänten käyttö on mukava lisä kirkskuvaan ja vihlovaan äänimaailmaan ja nostaa reippaasti kappaleen pointseja ainakin miekäläisen kirjoissa. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Biisi lähtee mukavalla voimalla ja vauhdilla liikkelle ja vokalisointi vakuuttaa heti alusta alkaen varsin toimivalta ja harjoitellulta. Tässä on vokalisti joka osaa asiansa. Mielleyhtymiä tulee vahvasti Total Devastationin suunnalta. Kitarat sekä rummut muutenkin tuppaavat kuullostamaan tuolta kyseiseltä bändiltä ja tässä on samanlaista fiilistä muutenkin. Eipä mikään huono asia. Verse toimii ihan nätisti mutta kuullostaa jotenkin kovin koruttomalta ja riisutulta. Tietenkin se toimii nättinkä kontrastina ja hyvänä runttauskohtana ja auttaa kappaleen komposition kanssa. Itse olisin laittanut taustalle jotain pientä hälinää, mutta minähän olen vain minä. Äänimaailma on kovin genreuskoinen elikkä erittäin sliipatun oloinen mutta onnekseni voin sanoa että kyllä tässä vielä sentään jotain särmää löytyy. Pellit soivat ehkä pikkaisen liian pehmeästi mutta basarissa on sentään vähän jytinäsaundia. Kitarat pysyvät selkeinä mutta tarpeeksi lihaisina. Enpä usko että saundipuolella voi motkottaa muusta kuin siitä että bassoa kauheasti tuppaa (ainakaan näillä paskakajareilla) erottamaan. Pieni motkotus, mutta onpahan kuitenkin. Erittäin virkistävä melodeath-kipale. Täällä mikserin puolella tuntuu tälläiset kappaleet olevan oikeasti harvassa. Kipaleesta paistaa juuri sopivasti omaleimaisuus ja riffeissä on juuri sopivasti potkua ja munaa että meikäläinen innostuu. Oikeen hyvä kipale joka voisi ehkä repiä ja raastaa astetta kovempaakin. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Myönnettävä on että kappale lähtee liikkeelle helevetin vaikuttavan oloisesti. Saundit haisevat ammattitaitoiselta toteutukselta ja soitto tuntuu pelaavaan. Kyllä tällä kelpaa päivä aloittaa. Mutta sitten vokalisointi alkaa. Hyvää rääkymistähän tuo periaatteessa on, mutta täysin persoonatonta. Pointsit kyllä kotiin siitä että sanoituksista saa noin keskiverrosti paremmin selvää. Mutta ennemmin olisin ottanut kyllä munakkaammaan vokaalisaundin. Kitarariffit tuntuvat jokseenkin kärsivän jakomielitaudista. Välillä kehiin heitetään niin raskaan oloisia riffejä että kattokin sortuu niskaan kun niitä kuuntelee, ja toisaalta tuntuu että siellä välissä soisi sellaista turhankin iloluonteista kitarointia. Tästä johtuen kappaleessa ei oikein pysy fiilikset kohdallaan, ikäänkuin se ei osaisi päättää että ollaanko tässä sellaista ilkeää ja lapsia syövää Slayerin jälkeläistä vaiko tusinagööteborgia. Nooh, kaiken kaikkiaan hyvä kappale toteutukseltaan. Kyllä tästä huomaa että kimpassa on soitettu ja asiat osataan enemmän kuin hyvin. Sentään mukana ei ollut syntikoita. Omakohtaisesti kappaletta pilaavat nuo liiankin vahvasti In Flamesilta kuullostavat elementit - eli juuri vokaalit sekä nuo hilpeämmänsorttiset riffit jotka tuntuvat jättävän alleen kokonaan ne tuomiota ja tuhoa uhkuvat riffittelyt joita esim. kappaleen alku esittelee. Muttajoo, ihan jees kipale. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kuin possua tuuppaisi perseeseen moottorisahalla ja se vielä tykkää siitä. Onhan tämä ehtaa goretusta, mutta nyt kyllä lisää rähinää vokaaleihin. Nuo on sairaat mutta ei tarpeeksi agrot. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
116.66% No-nonsense grinding destruction! Fuck Yeah! |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Aika pätevän oloista menoa tässä. Itse pidän tästä vähän särmällisemmästä kitarailmaisusta (äänellisesti). Kappale on selkeän kuuloinen ja muutenkin rullaa erittäin nätisti eteenpäin. Riffeissä voisi olla pikkaisen enemmän variaatiota taikka sitten jotain rytmiikkakikkailuja että kappale koukuttaisi paremmin. Örde toimii oikein nätisti, konerummut eivät häiritse yhtään itseasiassa vaan tuntuvat sopivan tähän melkein kuin nyrkki perseeseen. Kaikenkaikkiaan hyvää groovideathiä, mutta vielä kaipaisi jonkinlaista omaleimaisuutta. Vahva kasi tälle kyllä. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ekana on mainittava että alkuriffi yllätti. Siis ihan aikuisten oikeasti. Oletin jotain perusduurijuttua mutta sehän oikeasti kumautti kaaliin ja veti alas. Myös kitararytmiikka toimii nätisti tuossa riffissä. Nätti yllätys joka ei ikävä kyllä kanna loppuun asti - kappaleessa ei tunnu olevan läpikantavaa tunnelmaa joka tekisi tästä mitenkään ylttiömuistettavan kokonaisuuden. Niin kusipäistä kuin se onkin niin on sanottava että "ihan hyvä - mutta..." Turhan geneerinen kipale mielestäni. Teknillisesti toimiva, mutta tämä ei vain nappaa ja ravistele ympäriinsä. Ehkä saundit kusevat tässä, sillä niistä tuntuu uupuvan kokonaan muna. Emmiätiiä - tähän aikaan ei varmaan enää pidäkkään. |
7
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Heti ekana tätä kun kuuntelee niin alkaa ihmetyttää että miksi rummut kuuluvat vain vasemmasta kanavasta. Pientä epätasaisuuttahan se aiheuttaa, mutta eipä suurempia. Kitarat pörisevät ehkä pikkaisen liian ponnettomasti, mutta ainakin menvät kohdalleen ja riffit toimivat oikein mukavasti. Kappaleessa vallitseva "beheriaalinen" tunnelma on kuin jalka kasseihin - täysosuma. Vokalisointi ajaa asiansa, brutaalia, tehokasta ja kappaleeseen sopivaa. Ehkä eniten tässä jää harmittaan näennäinen saundien flegmaattisuus ja energian puute. Tiedä häntä, melankoliaa ja depressiota viljelevänä kappaleena tämä toimii paremmin kuin agressiolatauksena. Valittaa ei siis voi suuremmin. Olisi tätä kauemminkin voinut kuunnella, mutta demolle useampi tätä pituutta oleva kappale on varmasti parempi vaihtoehto kuin pidempiä kappaleita. Ei tosin parasta mitä mikseristä saa, mutta ei läheskään huonointa. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ei meikäläisen musikaalisia innostuksia ihan vastaa tämä kappale, mutta pakko sanoa että helevetin tarttuvaa, hienosti tuotettua ja toimivaa musiikkia. Kymppiä ei läjähdä koska ääntäminen sattuu omaan korvaan sen pienen pienen verran. Mutta muuten aivan mieletön teos. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tässä on vokaalipuolella sitä yrittämistä! Tunnelma on mielettömän hieno ja päällekäyvä, ja pelastaa paljon sillä riffeille en ihan lämpiä. Mutta meikä menee siltä periaatteelta että tunne on tärkeämpi kuin taito ja tarkkuus! Bläk Fukkin Nekro Methul! |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Lyhyesti: ei tämä huonoin ole mitä olen kuullut. Loppupuolen noisekohta on itseasiassa on aivan ykköstä! Varmaan paras näistä kolmesta kappaleesta yhtenäsien tunnelmansa ja toimivan, ja jotenkin vähemmän junnaavan kulkunsa ansiosta. Jos vokaaleihin saisi enemmän säröä, niin että se normaalimpi ääni ei tunkeutuisi aina välillä sinne huudahduksen/lauseen loppuun niin sanoisin että skitsousaste paranee. Itseasiassa yllätyin. Tämä toimi oikein mukavasti. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Musiikki toimii, vokaalit kuullostavat yhä skitsoilta ja abysmista nousevilta. Riffit ovat tällä kertaa myös junnaavia mutta omaavat enemmän tarttumapintaa. Mitä Anttichrist tuossa pääsi haukkumaan omasta mielestäni taas lisää tunnelmaa. Ei tämä ihan sitä omaa suosikkia ole, mutta ainakin kuullostaa rohkeasti itseltään. |
7
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Yllättävän miellyttävä ja vihainen kappale. Miellyttävä siis siinä mielessä että tämähän on sotaisaa ja messevää! Hyvät vokaalit, erittäin hyvät - kitarat surisevat ja pörisevät kuten pitääkin ja kappaleessa on kunnon ould-skuul meno. Ehkä loppujenlopuksi pikkaisen liian junnnaava? Joku skitsosoolo keskelle kappaletta (ei sillä väliä mitä soittaa, kunhan kirskuu ja vihloo korvia). Hyvin olet kamoistasi äänet repiny, sillä äänimaailma on erittäin toimiva. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Lyhyeesti ja ytimeikkäästi ilmaistuna - kylmää, misantrooppista, mustaa. Herroilla on blackmetallin resepti hallussa ja sitä kunnioittaen tämä on tehty. Ei voi muuta kuin tykätä. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Mitä ensimmäisenä tästä tulee mieleen (jahka musiikki ehtii alkaa) on Resident Evil 1. Ja kuten kaikki tietävät kyseessähän on varsin loistava peli. Ja jos kappale aiheuttaa moisia assosiaatiotia, voiko se olla järin huono? Puolisentoista minuutin paikkeilla esille pomppaava piano tuntuu olevan aivan liian pinnassa ja tuntuu rikkovan seesteista tunnelmaa jota muut pulputukset saavat aikaan. Myöhemmässä vaiheessa samaisen soittimen iskiessä esille äänitasapaino on kohdallaan ja tunnelma pysyy eheänä. Mihin itse yleensä näissä tunnelmallisissa kappaleissa kiinnitän huomiota on "äänen tilan käyttö", eli onko matalia taajuuksia hyödynnetty, entä korkeita? Tällä kertaa en pysty nurisemaan asiasta suuntaan tai toiseen sillä niin bassotaajudet kuin muutkin on hyödynnettu erittäin toimivasti. Jokainen soitin pitää kutinsa eikä astu liiaksi esille (mitä nyt tuo alussa oleva piano, mutta ei siitä enempiä). Ambientille sekä soundträkeille on tärkeää myös se että ne pystyvät kuljettamaan itseään eteenpäin. No tottakai jokaisella kappaleella pitää olla se punainen lanka ja se on pitää liikkua johonkin suuntaan, mutta vokaalittomissa kappaleissa on vielä se lisäongelma että vokaaleihin ei voida luottaa mikäli pitää herättää mielikuvia ja kertoa tarinaa. Tällä kappaleella tuntuu olevan jonkinlainen alkukantainen vietti siirtyä nopeasti kohdasta toiseen, mutta silti tarpeeksi hitaasti että jokaisesta "kohtauksesta" ehtii muodostua vahva kuva päähän sekä kuulija ehtii rauhassa tunnelmoida. Ja sitten taa siirrytään eteenpäin. Joistain kohdista tietenkin olisi voinut tehdä pidempiä, vain sen takia että kokonaiskuva olisi ollut eeppisempi (ja tälle kappaleelle eeppisyys tuntuisi omassa päässäni sopivan). Ja sitten se pakollinen loppukitinä: kappaleen loppu on erittäin antiklimaattinen. Sille olisi voinut sopia paremmin jonkinlainen hiipuminen taikka vielä jonkinlaisen seesteisen osion lisääminen joka todella tuntuisi ja kuullostaisi "lopulliselta". Nyt lopetus katkaisee hienon tunnelmoinnin melkein tyhjään ja jätti minut ainakin ihmettelemään että "mitäs tässä nyt...?" Mutta muuten ei tästä voi mitään pahaa sanoa, erittäin hieno, seesteinen ja todellakin tapahtumarikas musikaalinen kokemus joka takuulla herättää mielenkiintoa jokaisessa kuulijassa. Tälläisellä määrällä elementtejä luulisi jokaiselle löytyvän jotain. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Tässä kyllä on paha paikka. Tuotannolliset arvot kohdallaan, melodisuutta löytyy ja kappale on koherentti. Soittimien tasapaino toimii erittäin hyvin ja erityisesti plussaa jopa siitä että bassokin kuuluu hyvin sekä rumpuraidan vaihtelevuus - ettei ihan peruslinjoilla kuitenkaan mennä. Mutta. Sanoitukset ovat simppelisti aivan liiat kornit ja lauluäänestä en simppelisti vain pitänyt. Mieleen tulivat ennemminkin poppi-idolit kuin rokkimiehet. Syö kappaleesta paljon kun pitäisi alkaa herkistellä. Ehkä pienen lispin korjaaminen auttaisi asiaa - mikälisikäli se on mahdollista. |
6
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Vittu. Täydellistä. Potkii munille. Hakkaa ja paiskoo. Mureaa ja lihaisaa. Rakastan! Mistäs näitä demoja sai ostettuakaan? |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Pikkasen junnaa paikoillaan, mutta erittäin hyvä improksi. Kitarasaundi oli juuri sopivan rosoinen, basso mukavasti esillä ja rummutkin selkeät. Tähän vielä tosiaan sanoitukset niin käsillähän on ihan muikea kappale. Ehkä pientä pätkimistä kannattaa harkita, mutta muuten erittäin toimivaa matskua. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
Teknisesti perkeleen tasokasta matskua, mutta eipä ole oikeen meikäläisen makuun. Genreksi ennemmin Dark Metal kuin Deathi. Ajattarahan tästä mieleen tulee auttamatta |
7
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Sanoisinpa että hitusen tappavampi kappale kuin End Your Days. Sama positiivinen kommentti tähänkin pätee, mutta rääkylaulut ja parit vielä äkäisemmät vokaalit iskevät oikeen kunnolla hermoon. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Todella hyvää kuolonmetallia. Rapeat saundit, hyvä soittotaito, riffit kohallaan ja kaikkea muuta. Epäilemättä tässä on potentiaalia. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Biisin alussa olevat äänet ovat todellakin...outoja. Eivätkä pakolla edes sopivia. En tiedä sitten mitä niiden pitäisi simuloida, mutta itseäni ne kävivät jopa häiritsemään pikkaisen. Yhdyn haavan näkemykseen siitä (ainakin tässä tapauksessa) että jonkinlainen tunnistettava rytmi ambientissa voi pilata tunnelman kokonaan. En siis juurikaan näe tätä kappaletta tunnelman tavoittelijana vaan enemminkin jonkinlaisena psykedelisenä äänikollaasina. Toki taustalle upotetut wind-instrument tyyliset padit koettavat tavoitella rauhallisia ja maalailevia tunnelmia, mutta tuppaavat peittyvän aivan kaiken muun alle. Jos nyt suoraan sanotaan niin kappaleessa ei tunnu olevan minkäänlaista punaista lankaa, ainoastaan kaaosta joka etenee erilaisissa rytmeissä. Jotkut äänet eivät tunnu ollenkaan järkeviltä, kuin paikkaansa hakevilta elementeiltä jotka on vain ympätty biisiin kiinni. Verrattuna Iron Factoryyn biisin saunditkaan eivät voi kutoa kappaletta yhtenäiseksi teokseksi. Siinä missä rautatehtaan kirskuvat ja kolisevat äänet pitivät sen hyvin kasassa ja iskostivat kuuntelijan päähän tuntemuksia, ovat "Outoja ääniä" kappaleen sekalaiset äänet ja rytmit riidassa keskenään. Tästä jäi sellainen fiilis että artisti on leikkinyt Fruitylla ja vst-plugareilla, napannut kasan tempo-synched ääniä ja instrumentteja ja iskenyt ne vain kasaan. Edes psykedeliaa tavoittelevana biisinä tämä ei mene meikäläiselle läpi, sillä kappaleessa oleva ristiriita vain tuntuu olevan liian suuri. Varsinkin Iron Factoryyn verrattuna tämä tuntuu kömpelöltä ja huonolta. | ||
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Toimi tämäkin oikeen hyvin, mutta jälleen omat mieltymiseni kusevat teidän hienon musiikin päälle. Sävellyksenä tämä toimii hyvin, soittotaito on kohdallaan, miksaus on paremmalla tasolla kuin tuossa "Pyyntö" - kipaleessa, laulajan ääni kuulosti paremmalta ja muutenkin oikeen menevä kipale. Toisaalta, tämä alkaa olla enemmän poppia kuin rokkia. |
7
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
|
|
On muuten aika perkeleen pureva piisi. Onkos tässä konerummut taustalla vai enkö enään erota sitten oikeaa paahtajaa masiinasta? |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Ei pässimpää. Mielipiteillähän musiikki pelaa, ja minun mielestäni laulajan taidoissa on vielä viilaamista. Muuten hommahan toimi oikeen nätisti. Ei ole niin rock kuin AC/DC mutta...kukapa olisi? |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Mahdottoman outoja äänimaailmoja sisältävä veisu, se on myönnettävä jossa on vielä rytmiikkakin kohdallaan. Alun orgaanisen pulputuksen keskeltä nousevat melodian palaset melkein riipivät selkäpiissä ja kahden minuutin kohdalla olevat rytmitykset toimivat erittäin hienosti. Harva viitsii oikeasti tuoda rytmiä ambienttiin, mutta tätä kuunnellessa herää kysymys "miksi eivät", sillä moinen toimii tehokeinona erittäin hyvin. Samoin toimivat myöhemmässä vaiheessa tulevat bassot ja muut industriaalimmat äänet jotka tahdittavat kappaletta erittäin toimivasti ja samalla tekevät siitä erittäin kolkon oloisen. On muuten varsin mahtava siirtymä tämä orgaanisesta ja jopa "niljakkaasta" saundista kolkkoon ja erittäin "kylmään" ja "urbaaniin" äänimaisemaan joka tuntuu vain kasvavan intensiviteetissään. Ja sitten se taas palaa orgaaniseen saundiin ja loppuu. Verrattaessa "Through The Looking Glass" - kappaleeseen, Bloodstream tuntuu olevan eheämpi ja samalla epäinhimillisempi. Se kuvastaa paremmin aikaa ja paikkaa, siinä missä minulle tuli "TTLG:stä" ennemmin kuvaus ihmisestä ja ihmisen toimista. Kappale on myös erittäin äänekäs ja agressiivinen jopa, käy päälle kuin myskihärkä mutta silti hienovaraisesti. Tykkäsimpä erittäin paljon tästä, kaikki elementit tuntuivat olevan kohdallaan, miksauksesta ei voi valittaa ja tunnelma sekä kappaleen rakenne kantavat kepeästi loppuun saakka. Aivan loistavaa kamaa. |
10
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Yleiskatsauksellisesti: Vokaalit - erittäin hienot. Korostan. ERITTÄIN hienot. Laulut menevät nätisti mukiin ja örinät ovat erittäin hyvä tukiainen. Ei mitään valitettavaa tai kritisoitavaa tällä saralla. Tunnettakin tässä on mukana ja ääntäminen on kohdallaan. Kitarat - Voisivat olla rouheammatkin, mutta toisaalta kevyempi metalli menettää yleensä enemmän kuin saa rouheista ja esillä olevista kitaroista. Makuasiahan se loppujenlopuksi. Riffeistä en voi valittaa sillä tusinatasoa täällä ei viljellä. Soolokin napsahtaa mukavasti sisään. Itseasiassa soolon kitarasaundi on enemmän kuin toimiva. Syntikat - syntikka-allergikkona pitää mainita että mokomat on ympätty aivan liian eteen ja tietyissä kohdissa jopa häiritsevät pahastikkin, rikkoen kappaleen tunnelmaa. Syntikkasaundit ovat paikoin sopivat, paikoin ehkä liian muovisen ja synteettisen kuulloisest. Rummut - Basarista puuttuu suoraan sanoen munaa. Pikkaisen liian triggeroidun oloinen saundi. Itse pidän basarisaundista joka sanoo "TUM" eikä "töks". Jälleen makuasioita, mutta onkos musiikki mitään muuta kuin makuasioita? Bassoa ikävä kyllä en onnistunut erottamaan. kenties alan olla väsynyt taikka sitten meikäläisellä on keskimääräistä paskemmat kuulokkeet päässä. Noin yleisesti ottaen hyvä genrensä edustaja jonka karismaattinen laulu nostaa kepoisasti yli keskitason. Syntikka-allergia rokottaa pisteitä, mutta niille joita syntikan esilletuonti ei haittaa - aivan ehdotonta ykköstä. |
8
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
*kaivaa esiin checklistin* Hyvät vokaalit Suht rouheat mutta ah niin pehmoiset kitarat Triggatunoloiset rummut Näpsäkkää soittoa ja toimivia riffejä. Tähän voisi melkein copypastettaa Pleasure/Painin arvostelun, mutta yhdellä erolla. Tällä kertaa syntikka-allergia ei päässyt iskemään. Kappale toimii kuin kivi ikkunassa, jalka persiissä ja vaikka veitsi vihamiehessä. Tästä piisitä ei voi valittaa enää millään sortilla. Suomen "demotason" melometallin aatelia, vaikka sitä kuinka katselisi, vääntelisi ja kääntelisi. En voi valittaa. En mitenkään. Kymppiä ei tipu sen takia että tämä ei tule löytämään tietään levysoittimeeni kiitos henkilökohtaisen musikaalisen preferenssini, mutta niille/heille joita melometalli innostaa - korottakaa arvosanaksi 11, ladatkaa tämä biisi, ostakaa demo, kumartakaa ja kiittäkää tätä yhtyettä. Laatumusiikkia sen sanan kokonaisvaltaisessa merkityksessä. |
9
|
|
|
Kommentti kappaleesta |
|||
 |
Kenties on erheellistä kunnella kappalesarja loppupäästä alkuun, mutta niin tässä on tullut tehtyä. Bloodfallsin alku kuullostaa todella paljon Bloodstreamiltä joka nyt tässä kontekstissa on otettava vain hyvänä asiana - kappaleilla on vahva yhtenäinen saundi joka linkittää ne hyvin yhteen. Mutta... Ikävä kyllä melodiat tuntuvat turhankin tutuilta ja ehkä pistävät liikaakkin silmään. Varsinkin niiden äkillinen esille nouseminen tuntuu jotenkin häiritsevältä tekijältä ja ne ehkä soivat hitusen liian kovalla. Mutta sitten alkavat rytmitykset ja kappale tuntuu saavan uutta tuulta siipiensä alle. On huomattavaa että teikäläinen kyllä osaa tehdä ambientistaan itsensä kuullosita eikä mitään geneeristä. Verrattuna niihin kappaleisiin mitä itse olen kuullut, jaksavat nämä seistä vahvasti erottuen omilla jaloillaan ja ehdoillaan. Toimiva teos jonka alku on ikävä kyllä turhan puuduttavan oloinen, ehkä juuri noitten tutulta kuullostavien melodioiden takia, mutta joka silti puollustaa paikkaansa Bloodfalls-sarjassa. Hienot rytmitykset lopussa sekä miellyttävät ja uhkaavat äänimaisemat jättävät kuitenkin pistesaldon enemmän kuin plussan puolelle. |
8
|
|
