Mikseri.net

Onmyo-zan ensimmäinen live-DVD julkaistiin ensin vain VHS:nä 2002 ja vasta 2004 DVD:nä. Esitys on tallennettu 15. syyskuuta 2001 Tokion Megurossa. Kuvasuhde on 4:3 ja levy on R2 NTSC, kuten Japanissa on tapana. Erikoiseksi tämän tekee se, että sillä on kappaleita aina Fuuin Kairanilta asti. Sehän julkaistiin vasta seuraavan vuoden heinäkuussa, ja sitä ennen vielä yksi pitkäsoitto Koujin Rasetsu, jolta ei nyt kuulla mitään.
Esitys alkaa kakkoslevyn aloituskappaleella Shiki wo Karu Mono. Laulajien - etenkin Kuronekon - äänessä on epävarmuutta. Soitto kulkee kuitenkin vähintään kohtuullisesti.
Saman levyn annilla jatketaan Oka no Kotowarin voimin. Kappaleessa Maneki laulaa taustoja, Matatabi ja Kuroneko varsinaisia. Basson soundi paljastuu kitaroiden lirputellessa vähän turhan ohkaiseksi kantamaan biisin taustaa sillä välin.
Tässä välissä tehdään hyppy sinne Fuuin Kairanin puolelle kappaleen Kamaitachi seurassa. Soitto rullaa ja Kuroneko laulaa reippaasti.
Sitten jatketaan Hyakki Ryohranin biisejä. Vuorossa Nurikabe. Tässä Maneki laulaa viimeisen säkeistön ja hyvinhän se sujuu. Kuroneko eläytyy hyvin hulluuteen jota eräskin kohta kappaleesta ilmeisesti kuvaa.
Seuraava kappale on taas Fuuin Kairanilta. Dodomeki rokkaa jälleen vähän mallikkaammin, Kuronekon selvästi unohtaessa hermostuksensa hetkittäin.
Sitten Kuroneko selittää jotain ja yleisö tykkää. Myös Matatabi selittää jotain ennen kuin esittelee seuraavan biisin: Ayako. Kuroneko laulaa koko ajan paremmin ja rennommin. Kyseessä on muutenkin rauhallisempi kappale. Paitsi tietysti se hullu puhepätkä, johon on miksattu väärävärikuvaa kynttilän liekistä ja jostain ihme paikoista.
Tenkyoin Kuruito Kuruwa nostaa taas pulssin kertaluokkaa kovemmaksi. Molemmat laulavat ansiokkaasti.
Onikiri Ninpochon alussa Kuroneko näyttää mihin 157 cm japanilaista söpöyttä pystyy. Ei uskoisi, että noin pienestä lähtee noin kova rääkäisy, mutta niinhän sitä sanotaan Diostakin. Nyt on vaan kyseessä tuommoinen tytöntyllerö. Karukan tyrii vähän kitarasoolossa, mutta hoitaa dueton kunnialla loppuun.
Seuraavana yhtyeen vauhdikas miltei nimikappale Onmyoji. Kappaleessa Kuronekon ohella Maneki jälleen laulaa. Matatabi tyytyy alun puhepätkään ja taustalauluun.
On aika encoren. Yleisö huutaa ilmeisesti juurikin "encore!" eikä "we want more!".
Inokouta lähtee Matatabin selityksellä liikenteeseen. Matatabi laulaa, Maneki ärisee, Tora virnuilee rumpujensa takana taukoamatta, Karukan lirputtaa ja Kuroneko laulaa melko japanilaisvaikutteisesti ja huitoo viuhkalla. Sitten alkaa yleisön laulatus. Yleisölläkin tuntuu olevan viuhkat mukana. Taitaa olla joku sisäpiirin juttu. Taas kuullaan Kuronekon rääkäisy. Hienoa.
Sitten tulevat lopputekstit.
Erikoisuutena lopussa on jostain välistä pois jäänyt Gainagateya, joka sisältää yleisön laulatusta ja sekalaista selitystä.
Kitarat on miksattu huomattavasti erilleen joka ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Levyn anti ei selvästikään ole koko keikkasetti oikeassa järjestyksessä, vaan sitä on leikelty. Mitään bonusmateriaaleja ei levyllä ole, vain reilu tunti live-esitystä ja se on siinä. Alussa tuntui siltä, kuin bändi - etenkin Kuroneko - olisi ollut melko hermostunut, mutta loppua kohden homma rupeaa luistamaan. Ei mikään pakkohankinta edes yhtyeen fanille, mutta ensimmäisenä livetaltiointinaan historiallisena kuriositeettina merkittävä.