Mikseri.net

Erittäin hyvä levy

Hieno homma, että Triviumin vokaalinen anti muuttui tällä levyllä lähes pelkästä rääkymisestä inhimillisempään aggressiiviseen thrash -huutoon.

IGNITION
Aggressiivista thrashia, jonka kertosäkeessä hempeillään cleanilla laululla. Voisi kuvitella, että kyseessä on jotain kammottavaa kuonaa, mutta suureksi yllätyksekseni tämähän on osattu tehdä aivan nappiin. Kertosäe on hyvällä tavalla tarttuva ja melodiakuluissa etenee juuri sillä tavoin, että se ei ole tyypillisintä korkeintaan keskitasoista modernia metalcorehempeilyä.

DETONATION
Levy jatkuu selvästi keskitasoa paremmalla keskitempoisella thrashilla, joka muuttuessaan nopeammaksi huipentuu vingutuksia ja murinaa hyvin yksinkertaisesti, mutta täydellisesti käyttävään sooloon. Loppupuoli biisistä edetään perinteisemmän hevin puolella ja aivan sillä rajalla, että se ei ihan vielä muutu ärsyttäväksi. Loppupuoliskolla on kaikki mahdollisuudet olla järkyttävän huono, mutta taas voi sanoa, että melodiat ja riffit ovat onnistuneet yllättävän hyvin.

ENTRANCE OF THE CONFLAGRATION
Tässä kierrätetään kaikki tarttuvimmat riffit kevyestä hevistä thrashiin, mutta jälleen kerran erittäin onnistuneesti. Ehdottomasti yksi levyn kohokohdista, joka on samalla yksi tarttuvimmista hevibiiseistä ikinä.

ANTHEM (WE ARE THE FIRE)
Levyn tähän asti jatkunut korkea taso ottaa pienen askeleen alaspäin, joskin tosiaan vain hyvin pienen askeleen. Anthem ei pidä sisällään mitään sellaista erikoisen hyvää kohtaa, joita edelliset kappaleet ovat tuoneet esiin. Tämä on vain keskivertoa parempi perinteisenoloinen hevibiisi. Ei sen enempää eikä sen vähempää. Ihan hyvin tämä kuitenkin sopii edellisten kappaleiden jatkoksi.

UNREPENTANT
Sitten noustaankin taas isommalla harppauksella ylöspäin thrashin voimin. Hyviä riffejä ja kiukkuista meininkiä. Riffit ja melodiat sopivat sanoitusten aiheeseen kerrassaan erinomaisesti (biisi kertoo tositapahtumiin perustuen muslimimiehestä, joka tappoi kaikki tyttärensä, kun hän epäili yhdellä heistä olevan kunniaton suhde). Loppupuoliskon aikana tuleva soolo ja ironmaiden-riffit tosin eivät sovi siihen samaan tunnelmaan sitten mitenkään, olkoon miten hyvää musiikkia tahansa. Kappale kuitenkin palaa uralleen loppukappaleen ajaksi. Levyn toiseksi paras biisi.

AND SADNESS WILL SEAR
Ja sitten taas harpataan alaspäin.
Ihan ok, mutta muuhun materiaaliin verrattuna jokseenkin heikko veto. Puolivälin jälkeen tosin päästään ihan hienoihin tunnelmiin eikä kyseessä tosiaan ole levyn huonoin kappale. Keskitasoa.

BECOMING THE DRAGON
Erittäin harvakseltaan levyllä kuultava metalcorerääkyhuutolaulutyyli tekee tässä kappaleessa pienen esiintulon. Juuri tällä tavoin tuota tyyliä pitääkin käyttää; harkitusti käytettynä pienenä tehokeinona. Ihan tiukka biisi, joka pitää sisällään aivan hiton kovaa riffittelyä juuri tuon jo mainitsemani huutorääkyosuuden jälkeen.

TO THE RATS
Levyn nopein kappale. Sinänsä onkin harmi, että tämä ei kuitenkaan onnistu olemaan lähelläkään levyn parhaimmistoa. Jotenkin tästä jää sellainen hieman keskitasoa mielenkiintoisemman thrashin fiilikset. Eikä sekään auta tilannetta, että kertosäkeessä käydään melkein liian lähellä rasittavuutta.

THIS WORLD CAN'T TEAR US APART
Kohtuuhempeä kappale. Olisin pärjännyt hyvin ilman tätä biisiä. Tulee toisinaan skipattua yli, vaikka ei tämä sinänsä mitenkään erityisemmän huono olekaan.

TREAD THE FLOODS
Matalan profiilin jälkeen noustaan taas korkealle. Levyn loppupuolen ainoa erinomaisen hyvä ja tarttuva kappale.

CONTEMPT BREEDS CONTAMINATION
Edellistä kappaletta hieman huonompi biisi.
Sisältää erittäinkin hyviä osia, mutta kokonaisuutena ei ole järin erikoinen.

THE RISING
Tässä mennään jo ehkä lähempänä hard rockia, kuin heviä. Tavallaan ihan kiva biisi, mutta kuitenkin jotenkin mielenkiinnoton verrattuna levyn alkupäähän. Koukkua piisaa kyllä tässäkin ja tietyt kohdat eivät voi olla tarttumatta kuulijaan.

THE CRUSADE
Tämä pitkä instrumentaali ei ole minusta kovinkaan toimiva lopetusbiisiksi. Hyviä kohtia tämä kyllä sisältää, mutta vieläkin ollaan jonkin matkan päästä levyn alkupään erinomaisuutta. Hyvä biisi erillään muista kuunneltuna, mutta levyn kokonaisuus huomioon ottaen epätasainen.


Kyllä tämä levy olisi ollut viiden tähden arvoinen reilusti lyhyempänä. Musisointi on huipputasoa ja säveltäjät osaavat tehdä kerrassaan erinomaisen tarttuvia biisejä ja puolet levystä onkin timanttia, mutta se tosiaan on vain puolet. Missään vaiheessa ei tipahdeta keskitason alapuolelle, mutta harmillisen epätasainen kokonaisuus levy kuitenkin on. Siitä huolimatta yksi vuoden 2006 parhaita levyjä.