Mikseri.net

Nile : "Ithyphallic"
Nuclear Blast Records 2007.

Niilin vesistöstä loputtomalta vaikuttavan inspiraatiovirtauksensa hankkiva amerikkalaisjoukkio on kaikkien iloksi täällä taas. Pääsääntöisesti Karl Sandersin luotsaama kolmikko puristi itsestään edellisellä, parin vuoden takaisella "Annihilation of the Wicked" -kiekollaan uusia piirteitä sekä kappalepoliittisella, että ulkomusiikillisellakin saralla. Neil Kernonin loihtimat kristallinkirkkaat ja veitsenterävät taajuudet kätkivät sisälleen sävellyksellisesti hyvin vaikeasti lähestyttävän albumin, joka vasta viime aikoina näytti allekirjoittaneelle todellisen luonteensa.
Niilin historian kirkkaimmat vesipisarat "Black Seeds of Vengeance" ja "In Their Darkened Shrines" ovat kolmikon uusinta tuotosta tarkasteltaessa selkeästi osa taaksejäänyttä ajanjaksoa. Vuosimallia 2007 edustava Nile operoi huomattavasti rönsyilevämmän ryminän saralla: nyansseja ei etsiskellä enää (pelkästään) tempoja hilailemalla edestakaisin, vaan ote on ajoittain reippaan progressiivinen säilyttäen kuitenkin maltillisesti johdonmukaisuutensa ja tunnusomaisen brutaaliuden.
Kappalemateriaalissa tuodaan muutoinkin viidennellä kerralla esille läjäpäin muutoksia. Instrumentaalien määrää on tiputettu radikaalisti vaikkapa juuri "Black Seeds of Vengeance" -teokseen nähden, jolloin kokonaiskuvasta tulee mielestäni huomattavasti täysinäisemmän oloinen ilman hengähdystaukoja. Asia voi joidenkin mielestä olla kaksiteräinen miekka, mutta oma henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin, että yhtye onnistuu paitsi tiivistämään tekosiaan ytimekkäämmiksi, myös viljelemään tätä etnistä instrumentaalisuuttaan ja silmiinpistävää eksotiikkaansa huomattavasti kokonaisvaltaisemmin myös murhaavissa kaahauksissaan. Toisaalta myös melodioiden lisääntynyt käyttö riffeissä hankaloittaa joissain tapauksissa sävellyksen sisäistämistä, mutta tätä ilmenee onneksi vain yllättävän heikossa avausraidassa. "What Can Safely Be Written" jääkin jylhistä ensitahdeistaan huolimatta sangen tympeähköksi esitykseksi.
Muutosta on havaittavissa yleisellä tasolla myös perinteisessä mielessä. Kappaleet asettuvat aikaisempaa paremmin helpommaksi omaksuttavaan muottiin progressiivisuudestaan huolimatta. Eritoten kappaleet "As He Creates, So He Destroys" sekä "Papyrus Containing the Spell to Preserve Its Possessor against the Attacks from He Who is in the Water" ilmentävät brutaaliudestaan huolimatta tätä kappalemateriaalia, joka on suhteellisen progressiivista mutta murhaavan raakaa samaan aikaan. Vastakkainasettelua ollaan painotettu myös viemällä toista ääripäätä on myös entistä kauemmaksi, sillä esim. "Eat of the Dead" lähentelee hitaudessaan ja monotonisuudessaan lähes funeral doom -tyylisuunnan junnaavuutta ja murskaavuutta yleisen tunnelman pysytellessä kuitenkin orjallisesti niilinhenkisenä.
Kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna "Ithyphallic" tarjoaa pintapuolisen perinnetietoisuuden lisäksi suuria muutoksia, ehkäpä jopa enemmän kuin edeltäjänsä. Pohja ollaan onneksi onnistettu säilyttämään Nilelle ominaisessa muotissa: vauhtia ja vaarallisia tilanteita löytyy aivan kuten yhtyeen hienossa diskografiassa muutoinkin, useamman vokalistin voimin toteutettu murinavalli pelaa moitteetta Jon Vesanon ja Chief Spiresin poissaoloista huolimatta sekä kreikkalaisen George Kolliaksen työn tulos patterin takana on vivahteikkaan ilmiömäistä eikä tympäisevän mielikuvituksetonta perus-blastia virvelifillien väleihin. Sanoisin, että Nile on julkaissut tähänastisen uransa hienoimman levyn.

9 / 10

nilen eeppisin levy. vokalistit br0talisoivat hyvin hommansa

Tällainen musiikki ei voi ikinä nousta suureen suosioon. Kuitenkin.se palkitsee ne jotka sen löytää ja omaksuu. Nämä majasteetilliset melodiat ja armottovat tahdit sekä syvät kurkkumurinat ovat kuin meidän pikku salaisuutemme. Nile osaa hommansa eikä jousta loistavan musiikin tekemisestä.tälläkään levyllä.