Mikseri.net

Maaliskuussa 2004 julkaistu Mugen Hoyo (kirjoitusasusta voi aina kiistellä) on yhtyeen viides täyspitkä.
Levyn aloittaa kappale Mugen. tämä on hieman erikoinen kappale sillä se ei oikein tunnu aluksi introlta, mutta kahden ja puolen minuutin päästä paljastuu kuitenkin sellaiseksi. Kuroneko laulaa kaiutetusti.
Toinen raita on nimeltään Ziyami no Hoyo. Perinteisen melodinen Onmyo-za-biisi, jossa laulajat jakavat suoritusvastuun.
Nemuri jatkaa siitä mihin edellinen biisi jäi. Kyseessä on jälleen toimivammanpuoleinen ralli tuplakitaroineen ja Kuronekon lauluineen. Julkaistu sinkkuna.
Seuraava kappale löytyy myös kyseiseltä sinkulta. Kodo on laulajien yhdessä laulama rokkaava viisu. Tartuntavaarallinen biisi on yksi yhtyeen livesuosikeista, eikä suotta.
Maikubi on taas metallisempi biisi Manekin rääyntöineen ja heviriffeineen. Väliosassa kuullaan japanilaisia vaikutteita.
Wanyuudo vie taas perinteiset japanilaiset vaikutteet metalliin popin kautta. Kuroneko laulaa jännästi ja murahteluja kuullaan Manekin toimesta. Myös Matatabia kuullaan. Tämä on sitä mikä erottaa Onmyo-zan kaikista muista.
Enera on hitaampi, jopa balladinomainen rock-biisi. Molemmat laulajat pääsevät ääneen, Matatabin kuitenkin dominoidessa.
Levyn Ninjabiisinä kuullaan Nehan Ninpocho, jossa Kuroneko näyttää mitä osaa. Laulu on tarkkaa ja taitavaa. Puhepätkiäkin kuullaan. Kitarat riffittelevät mallikkaasti.
Yume Mushi on mielestäni Onmyo-zan kaunein kappale. Herkkä balladi on sopivasti aasialaisvaikutteinen melodioidensa puolesta. Akustiset kitarat toimivat ja kulkuset ja muut pikkuperkussiot kruunaavat äänimaiseman. Kuronekon ääni on juuri sopivan herkkä tällaiseen. Kitarasoolokin on tehty hyvällä maulla.
Levyn paketoi Kappa Odori, joka on näitä bailubiisejä. Vauhdikkaahko biisi esittelee entistä monipuolisemman yhtyeen ja etenkin Matatabin lauluosuuksissa olevat korkeammat rääkäisyt osoittavat miehen hallitsevan äänensä.
Kokonaisuutena levy on jälleen parannus edelliseen, ja vaikka vähän alkaa jo tuntua että paljon on samanlaisia biisejä, onnistuu yhtye myös paikoin yllättämään. Japanilaisilta näyttää puuttuvan tietty itsekriittinen pelko
omasta epäonnistumisesta, joka riivaa monia länsimaisia liiankin kanssa. Japanilaiset ovat rohkeampia kokeilemaan ja ottavat uudet (ja vanhat) vaikutteet avosylin vastaan.