Mikseri.net

Fuuin Kairan julkaistiin heinäkuussa 2002 vain kuusi kuukautta edellisen pitkäsoiton jälkeen. Kyseessä on muuten minialbumi (37:27) jota Onmyo-zan virallisilla sivuilla ei lasketa oikeaksi albumiksi.
Kasha no Wadachi polkaisee levyn reippaasti käyntiin. Livenäkin usein kuultu kappale rokkaa ja etenee mallikkaasti laulajien jakaessa vokaalivastuun. Sävellys toimii ja kitarariffit tempaavat mukaansa.
Dodomeki on keskitempoisen rullaava jyskytys Kuronekon laululla.
Kamaitachi on tyypillistä Onmyo-zaa melodisena ja mukaansa tempaavana. Tämä on tehty livesoittoa varten.
Tämän levyn Ninjabiisinä kuullaan Utsusemi Ninpocho. Judas Priest-vaikutteet puskevat pintaan kun kitaristit runttaavat riffiä tulemaan. Kitarasoolo on rauhallisempi ja sitten taas mennään.
Levyn pisin biisi on Tsuchigumokitan (8:30). Kappale alkaa hitaasti ja junnaavasti. Sitten alkaa vauhdikkaampi osuus, jonka jälkeen kerrataan se hitaampi. Melodiat ovat toimivia ja aavistuksen aavemaisiakin. Molempia laulajia kuullaan.
Uwabami Banzai vänkyttää riffeineen veikeästi. Melodiat ovat hieman erikoisia mutta toimivat kuin metrin halko. Riffejä kappaleesa ei ole montaa mutta pieteetillä esitettynä nekin riittävät.
Shinshoku Rinne alkaa blastbeatilla joten metallisemmasta tavarasta on kyse. Välissä tosin on rauhallisempi kohta jonka jälkeen taas alun rankkuudet kerrataan. Matatabi laulaa rankat pätkät, Kuroneko sen rauhallisen.
Levyn päättää rauhallinen Tsukihime, jonka laulaa Kuroneko. Balladi ei ehkä ole tarttuvimpia mitä yhtye on tehnyt, mutta on kaikin puolin laadukas. Kappale on poikkeus yhtyeen "bailubiisi päättää levyn"-perinteeseen.
Yleisesti levy on musiikillisestikin vähän oudompi kuin yhtyeen julkaisut keskimäärin. Vaikka levy onkin paikoin hyvinkin vauhdikas, iloinen levy tämä ei ole. Jopa dissonanssien kanssa flirttaillaan paikoin, ja melodiat ovat osin hieman surullisempia ja omituisempia, mutta yhtä kaikki toimivia. Myös kitarasoolot ovat taas parantuneet ollen astetta vaikeampia mutta silti suht varmasti soitettuja. Vähän levyä vaivaa hätäisen kuuloinen tuotanto (ei soundit vaan otoissa hiomisen puute) mutta se on toisaalta ymmärrettävää kun levyjä tehdään tuota tahtia.