Kappale tehty yhteistyössä Elan Never Dance-nimimerkin (http://www.mikseri.net...) kanssa, jonka aiempaan kilpailusävellykseen kirjoitin suomenkielisen tekstin Punaviini-kilpailun teemalla.
Kolmas tänne ladattu raita piakkoin julkaistavalta sooloalbumilta. Äänitys & miksaus: Kari Lounela / Mehiläisstudio, Tampere.
Loppusuoralla olevan debyyttialbumin avausraita melkein valmiiksi miksattuna. Vielä kuitenkin ehtii tehdä pientä twiikkausta, joten kaikki palaute otetaan mielellään vastaan.
Penan debyyttialbumia on työstetty kohta puoli vuotta (ajoittain jopa ahkerasti) ja ensimmäiset kappaleet alkavat olla lähes julkaisuvalmiina. Tässä vaiheessa muutokset ovat vielä mahdollisia, joten olen erittäin kiitollinen kaikenlaisesta palautteesta.
Suomi 100 vuotta -biisikilpailukappale. Laulu itsessään on valmis, mutta saanee joskus pätevämmän tuotannollisen muodon. Olennainen kuitenkin varmaan välittyy myös tällaisesta mies ja kitara -versiosta.
Nythän on niin, että en tällä kertaa maalaile sen suurempia taustatarinoita tälle kappaleelle. Kyseessä jo viime vuositahannen puolella syntynyt kappale, josta itselleni tulee välillä mieleen Tohtori Sykerö. Cajon-rummuissa Rauli Rantanen.
Kappaleen alkuperäinen nimi oli Kiva pikku laulu, jonka idea syntyi katsellessani poikani käsipohjaharjoituksia mökkirannassa joitakin vuosia sitten. Laulun lapsi on jo kasvanut ja kuvioihin on tullut toinenkin, ja sen seurauksena kappale sai lopullisen muodon ja nimen. Pienten lasten vanhemmat ehkä osaavat samaistua tähän paremmin, muista en tiedä.
Kappaleen nimi piti ensin olla sauna, maailmankaikkeus ja kaikki, mutta päädyin lopulta lyhyempään nimeen Mehiläiset. Soitan usein kitaraa saunaa lämmittäessa lauteilla ja idea tekstiin kumpusi fiiliksestä, jonka niinkin yksinkertainen asia kuin puukiukaan lämmittäminen ja hiljaisuus voi saada aikaan. Kuten minulle usein käy, tunnelma vaihtui lopulta enemmän tai vähemmän maailmanlopun meininkiin. Huom! Kyseessä tälläkin kertaa akustinen demo, eli kokeilen lähinnä sävellyksen ja sanoituksen kantavuutta.
Yksinkertainen laulu yksinkertaisesta aiheesta yksinkertaisen miehen esittämänä. Otin eräänä loppukevään tai alkukesän sunnuntaiaamuna kitaran käteeni heti herättyäni ja aloin soittamaan.
Tämä lyhyt ralli on ensimmäinen kokeilu, jossa on mukana Cajon-rumpu Rauli Jokisen käsittelyssä. Kitara ja rumpu äänitettiin pienessä tilassa yhtä aikaa, eikä laatu ole vielä priimaa, mutta olennainen mielestäni välittyy. Jatkossa on tarkoitus viedä muitakin kappaleita tähän suuntaan ja ottaa mukaan myös muita instrumentteja, sekä rytmisiä että melodisia.
Tällainen tuli kitarasta ulos pari päivää sitten ja taltion sen välittömästi yhdellä otolla yhden mikrofonin kautta. Tulen varmasti hiomaan sekä säveltä että sanoja vielä, mutta mielestäni tässä on aito fiilis, pikku virheineen.
Kyseessä kappaleen ensimmäinen äänitys, jossa vain akustinen kitara ja laulu. Toivoisin kommentteja sävellyksen & sanoituksen suhteen, sillä ajattelin että tällainen hyvin pelkistetty versio kappaleesta keskittää huomion vain olennaiseen eli siihen, toimiiko kappale vai ei.
Edellistä kappaletta tuli hierottua melko huolella, nyt palautin itseni takaisin perusasioiden pariin.
Teksti on noin kymmenen vuoden takaa, ja kappale on joskus äänitetty hyvin toisenlaisena versiona, säilytin lähinnä kertosäkeiden laulumelodiat.
Yritetäänkö tässä ehkä maalailla jonkun noin 40-vuotiaan suomalaismiehen sielunmaisemaa.. ei ainakaan omaani.
Täältä saamani asiallisen palautteen perusteella työstin kappaleesta uuden version, jossa ainakin yritin saada lauluihin hiukan lisää ulottuvuutta.
Yli 15-vuotta vanha kappale, joka ei kuitenkaan koskaan tullut valmiiksi. Onko se sitä nytkään - no ainakin se on sitä enemmän kuin ehkä milloinkaan. Kuuntele ja päätä itse.