Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Mites sut on "kasvatettu"?
Minkälainen kasvatusmetodi vanhemmillasi on ollut mielestäsi:
autoritäärinen, hyvä kaveri-tyyppinen, "vapaa" kasvatus
vaiko välinpitämätön meininki?
Vapaa kasvatus ei omasta mielestäni toimi mitenkään erityisen hyvin, ja olen onnellinen että vanhempani ovat kasvattaneet minut ja veljeni vanhemmille suotua valtaa käyttäen. Erilaisiin kasvatusmetodeihin tutustuneena voisin sanoa, että avoimen vallan käyttö vanhemmilla ei todellakaan ole pahasta. Kotiarestit, tukkapöllyt, korvapuustit yms. on kyllä tuttuja, mutta sopivissa määrin ne eivät vahingoita lasta, ainakaan enempää kuin mitä välinpitämätön kasvatus tekee. Lapsille täytyy tehdä rajat selviksi.
äiti on aina ollu meiän perheessä kova kurinpitäjä, kauhia diktaattori. kyllä tippu rangaistuksia kaikista tyhmistä teoista ja hyvä niin. isä taas on tosi harvoin se kun sanoo mitään, aina se on äiskä kun raivoaa naama punasena.
koskaan ei oo meillä käytetty väkivaltaa, onneksi. (jos nyt pientä korvapuustia ei lasketa)
dip flirt kirjoitti:
Autoritaarinen-hälläväliä kasvatus. Opinpahan sen, miten EN kasvata omia lapsiani.
Voisin sanoa samaa... Ja niin sanonkin.
Tämä "kasvatus" oli minulle kylläkin enemmän sitä että minä opin siskoni virheistä, jota sitten rankaistiin... (minun tempuista ei välitetty...)
Itse en kuitenkaan lapsiani kasvattaisi samoin kuin minut on kasvatettu elikkä sama kuin dip flirtillä, mutta vaikeemmin selostettuna...
Tomaatti paljasti jo meijän perheen synkän salaisuuden,isipappa ei ikinä sano mihinkään mitään,ja äitee sit huutaa muidenkin puolesta..Joskus se on turhankin ärsyttävä tapaus..
Ihan järkevä kasvatus noin muuten kyllä...
Konservatiiviset vanhemmat ja herkänpuoleinen ei-niin-perinteikäs
jälkeläinen ei ole ollut paras mahdollinen yhdistelmä..
Äitini oli kai se pää-kasvattaja isän toimiessa paljon poissaolevana
mutta suurinta määräysvaltaa käyttävänä päällikkönä.
Piiskaa tuli muutaman kerran ja ihan aiheesta.
Toisaalta muistan myös fyysisen hellyyden.
(joo, tää ei ollu mikään insestijuttu)
Faijalla oli/on oma ihanteensa "miehisyydestä" -)
"koulutti" minua useampaan otteeseen ja muutamaa
nöyryytystä en kai unohda koskaan.
Meillä ei koskaan puhuttu asioista ainakaan niiden omilla
nimillä ja sen koin jotenkin ahdistavana.
Mitään erimielisyyksiä ei sallittu varsinkaan faijan puolelta
ja ilman diplomatiaa olisin varmaan saanut kävellä pihalle
jo 16-vuotiaana. Äitini(ammatiltaan opettaja..) taas ei koskaan
"uskonut" minuun, mm. oli täysin varma, että reputtaisin
kirjoituksissa..No, "kostoni" oli suloinen..
Tuo tietty autoritäärinen kasvattaminen on aiheuttanut sen,
etten vieläkään koe vanhempiani erityisen läheisiksi -)
siihen vaikuttaa tietenkin myös (edelleen) hyvin erilaiset luonteet.
Jos joskus omia lapsia saan, niin YRITÄN ymmärtää lasta
sellaisena kuin se on(vaikka olisikin erilainen persoona kuin minä),
TUKEA heikkouksissa ja olla helposti lähestyttävä.
Ja koitan olla toistamatta "perinnettä" jota isäni jatkoi
omalta isältään, joka oli saanut oppinsa ...