|
Kfied
668 viestiä
Luottokäyttäjä
|
#1 kirjoitettu
11.06.2004 19:02
Tässä imeskellessäni Hennessyä tuli mieleeni kysäistä Teiltä, hyvät Mikseriläiset, että mikä on teidän rakkain muistonne Hennessyn parissa.
Hen on siitä harmillinen juoma, että kun sitä kerran maistaa, niin ei oikein muuta enää tahdokaan, kun haluaa party-hardy ja tämä voi käydä pitkän päälle jopa kalliiksi.
-No, anywayz tässä allekirjoittaneen kontribuutio; erittäin huono sellainen ensimmäiseksi, koskapa se on valitettavasti erittäin surullinen:
Olimme tyttöystäväni kanssa matkalla Turkuun. -Minä erään tuottajaneron luokse ja gial pääsykokeisiinsa. Odottelimme junaa Loimaan piskuisella asemalla ja noin viiden minuutin frekvenssillä siemailin Hen, koskapa oli lauantai ja silloinhan tunnetusti maistuu pieni ja hiukan isompikin aperitiivi, vaikkei ihan etikettiä noudattaisikaan.
Toisin jos ma sen sanon, niin pullonsuustahan siinä oteltiin ja tunnelma oli mitä seesteisin. Olimme katoksessa aivan kahden ja aikamme kuluksi virittelimme tilannehumoristista verbaaliakrobatiaa tapamme mukaan. Ja taidettiinpa siinä liimata Musiclovers-tarrakin taas kerran katoksen beigensävyiseen seinään.
Kello oli siinä 9:44/9:43 ja suhiseva ääni alkoikin jo kuulumaan puolittain autiolla asemalla, voimistuvana, alastomia raiteita pitkin. -Juna oli siis tulossa.
Uskoin ison Hennessyni tyttöystäväni huomaan, jonka hän asettikin siististi muodikkaaseen kangaskassiinsa ja katseemme seurasi pysähtyvää junaa. Junan pysähtyessä otin askeleen suorastaan hypotenuusallisesti lähimpää vaununovea kohden (olen laiska kävelemään) ja samassa kuului vaime räsäys. Aika pysähtyi.
Aluksi en edes tiedostanut, että kyseessä olisi ollut rakas Hen-pulloni mutta karu totuus paljastui alle nanosekunnin, kun huomasin kangaskassin väljästä kankaasta pursuavan ruskeansävyisen nektarin pulppuavan etsien asfaltista rakoja, joita pitkin laskea alaspäin konjakkien helvettiin.
Tyttöystäväni värisi hetken paikallaan ja otti askeleen pelastaakseen pääsykoekirjansa. En voinut puhua. Viha ei kuitenkaan vallannut mieltäni, koska mieleni sanoi kyseessä olevan jotain vihaa suurempaa. Ainoat sanat, jotka kuivahko kurkkuni äänihuulineen pystyi muodostamaan olivat "Vittu, se oli mun Hen...", johon sain harmostuneen nyökkäyksen.
Juna oli jo edennyt noin kilometrin, kunnes sain aloitettua korvaavat toimenpiteet tyttöystäväni kanssa ja hän tietysti tarjoutui ostamaan minulle korvaavan pullon. Puolet pienemmän, tosin. -Mutta kuitenkin. Mikään ei kuitenkaan korvaa sitä, että Hen, joka olisi voinut kulkeutua elimistöni kautta nirvanaansa on nyt jossain muualla. -Todella väärässä paikassa; mikä se ikinä lieneekin.
Siinä minun tarinani; entäpä sinun?
|
Ladataan
