Mikseri.net

#2 kirjoitettu 16.12.2003 23:02

Oli aika kova jätkä!

Kuka siihen aikaan uskalsi aseista kieltäytyä? -ei monikaan.

#3 kirjoitettu 17.12.2003 01:58

Arndt Pelkurinen pikemminkin.
Kyllä sen nyt ymmärtää joten kuten että ei mennä inttiin, mutta että sota-aikana jolloin jokaista miestä (ja naista) tarvitaan.

#4 kirjoitettu 17.12.2003 02:17

P2 kirjoitti:
Arndt Pelkurinen pikemminkin.
Kyllä sen nyt ymmärtää joten kuten että ei mennä inttiin, mutta että sota-aikana jolloin jokaista miestä (ja naista) tarvitaan.


Jos olet tuota mieltä, niin miksi se aseistakieltäyryminen on sitten rauhanaikana sen hyväksyttävämpää?

Vai tarkoitatko että nykyiset aseistakieltäytyjät ajattelevat, että sodan syttyessä myös he tarttuvat aseisiin?

#5 kirjoitettu 17.12.2003 11:06

P2 kirjoitti:
Arndt Pelkurinen pikemminkin.
Kyllä sen nyt ymmärtää joten kuten että ei mennä inttiin, mutta että sota-aikana jolloin jokaista miestä (ja naista) tarvitaan.

Ai pelkuri??? Oman henkensä uhalla vakaumuksensa vuoksi kieltäytyi aseista. Onko se pelkuruutta??? Eikä lähtenyt rintamalle vaikka aseella uhattiin.

#6 kirjoitettu 17.12.2003 19:47

P2 kirjoitti:
Arndt Pelkurinen pikemminkin.
Kyllä sen nyt ymmärtää joten kuten että ei mennä inttiin, mutta että sota-aikana jolloin jokaista miestä (ja naista) tarvitaan.


Pelkurinen. jep. aatteensa takia kuoleminen on todellista pelkuruutta.

#7 kirjoitettu 17.12.2003 20:07

P2 kirjoitti:
Arndt Pelkurinen pikemminkin.


Oioi, olen nenäonteloitani myöten herneitä täynä ton kommentin takia.
Kirjassakin oikein loistavasti sanotaan, että Pekurinenhan olisi ollut pelkuri siinä tapauksessa, jos se olisi jossain vaiheessa luopunut aatteestaan. Se varmasti tiesi ihan hyvin että voi hyvinkin tulla tapetuksi vakaumuksensa takia, eikä silti kääntänyt takkiaan. Tossa em. elämäkerrassa muuten taidettiin alkuteksteissä erittäin älykkäästi siteerata jotain filosofia joka määritteli rohkeuden jotenkin näin: Rohkeus on sitä, että toimittaa jotain omasta mielestään tärkeää asiaa silläkin uhalla että siitä saattaisi koitua tuskaa tai jopa kuolema.
Mun mielestä Pekurisen elämä edustaa jo sen tason rohkeutta mille ei ihan jokainen tänä päivänä yllä.

R.I.P.

#8 kirjoitettu 17.12.2003 22:38

Noillaki kirjaimilla voisitte ylistää niitä ihmisiä jotka hengellään puolustivat. Aatteet ovat aika pieni asia siinä vaiheessa kun on kyseessä perheen elämän jatkuminen ja oman kotimaansa itsenäisyys. Vaikka kuinka haluaisin ymmärtää niitä jotka Pekurista arvostavat, vaakani kääntyy kuitenki urheiden sotilaiden puoleen.

Voiko joku väittää etteikö olisi ollut mahdollista, että Pekurinen pelkäsi vain sotaa, paskoi housuihinsa ja keksi aatteensa verukkeeksi? En missään nimessä sano että näin olisi, mutta tämä olisi mahdollista??

Kumpi on rohkeampaa, kuolla maansa puolesta vai pitää "aatteensa" (jos sitä nyt oli? En Pekurisen tapausta tiedä joten valaiskaa... Oletan että hän kieltäytyi sodan aikana ottamasta asetta käteensä? Jos meni metsään unohtakaa kaikki kirjoittamani .

#9 kirjoitettu 18.12.2003 01:32

Infratuna kirjoitti:
Noillaki kirjaimilla voisitte ylistää niitä ihmisiä jotka hengellään puolustivat. Aatteet ovat aika pieni asia siinä vaiheessa kun on kyseessä perheen elämän jatkuminen ja oman kotimaansa itsenäisyys. Vaikka kuinka haluaisin ymmärtää niitä jotka Pekurista arvostavat, vaakani kääntyy kuitenki urheiden sotilaiden puoleen.

Tässä threadissa ei ole kukaan (ainakaan vielä) sodassa olleiden ansioita kiistänyt. Tässä kysyttiin mielipiteitä Arndt Pekurisesta.

Kumpi on rohkeampaa, kuolla maansa puolesta vai pitää "aatteensa" (jos sitä nyt oli? En Pekurisen tapausta tiedä joten valaiskaa...

Se riippuu maasta ja aatteesta.


SnoXn muokkasi viestiä 01:32 18.12.2003

#10 kirjoitettu 18.12.2003 08:58

Infratuna kirjoitti:

Voiko joku väittää etteikö olisi ollut mahdollista, että Pekurinen pelkäsi vain sotaa, paskoi housuihinsa ja keksi aatteensa verukkeeksi? En missään nimessä sano että näin olisi, mutta tämä olisi mahdollista??

Kumpi on rohkeampaa, kuolla maansa puolesta vai pitää "aatteensa" (jos sitä nyt oli? En Pekurisen tapausta tiedä joten valaiskaa... Oletan että hän kieltäytyi sodan aikana ottamasta asetta käteensä? Jos meni metsään unohtakaa kaikki kirjoittamani .


En usko, että on mahdollista, että pekurinen olisi pelännyt sotaa ja keksinyt aatteensa siksi. Luulen, että jos hän olisi pelkuruudesta aseeseen ollut tarttumatta, olisi hän siihen kuitenkin luultavimmin tarttunut viimeistään siinä vaiheessa, kun hänet rintamalla uhattiin teloittaa, jos ei aseeseen tartu.

Oletukses siisi meni oikein. Hän todellakin pitkään kieltäytyi aseista, oli sen takia vankilassa. viimein hänet kuljetettiiin rintamalle. kun hän siellä kieltäytyi vieläkin tarttumasta kivääriin, hänelle tehtiin pikaoikeudenkäynti, ja hänet teloitettiin.

#11 kirjoitettu 18.12.2003 12:42

Juu varmasti oli urheaa pakoilla sotaa, mutta en usko että Pekurinen oikeasti uskoi että omat sen niittais. Ei sitä kumminkaan missään NL:ssa oltu.

#12 kirjoitettu 18.12.2003 16:20

P2 kirjoitti:
Juu varmasti oli urheaa pakoilla sotaa, mutta en usko että Pekurinen oikeasti uskoi että omat sen niittais. Ei sitä kumminkaan missään NL:ssa oltu.

Niin, en tiedä uskoiko vai ei. Ei se kuitenkaan sota-aikana olisi mitenkään ihmeellistä ollut, vaikka niin olisi käynyt.

#13 kirjoitettu 18.12.2003 17:39

P2 kirjoitti:

Juu varmasti oli urheaa pakoilla sotaa, mutta en usko että Pekurinen oikeasti
uskoi että omat sen niittais. Ei sitä kumminkaan missään NL:ssa oltu.



Aivan varmasti uskoi teloituksen mahdollisuuteen. Vaikka sitä ei oltukaan NL:ssa, silti nationalismi aatteena oli Suomessa vahvassa asemassa. Sisällissodasta ei ollut kuin parikymmentä vuotta ja monet upseereista olivat vanhoja jääkäreitä ja kommareita pidettiin alhaisina. Siis en tiedä oliko Pekurinen kuitenkaan vasemmistolainen, mutta rauhanaatteen puolustajana kuitenkin epäilyttävää ainesta. Olihan rauha saanut ison osan Stalinin ulkomaailmalle vuodattamassa propagandassa.

#14 kirjoitettu 19.12.2003 00:45

Calmination kirjoitti:

En usko, että on mahdollista, että pekurinen olisi pelännyt sotaa ja keksinyt aatteensa siksi. Luulen, että jos hän olisi pelkuruudesta aseeseen ollut tarttumatta, olisi hän siihen kuitenkin luultavimmin tarttunut viimeistään siinä vaiheessa, kun hänet rintamalla uhattiin teloittaa, jos ei aseeseen tartu.


Niin elikkäs oliski siis mahollista et Pekurinen ois keksiny aatteensa pelkuruuttaan? Vaatii kuitenki munaa lähtee hengen uhalla puolustaa maataan. Kyllä vai ei?

Teloitettiin. Mietitään että Pekurisen aikaan Suomi puolusti maataan huomattavasti isompaa valtio vastaan. Ei ollut varaa "niskuroiviin" sotilaisiin, koska kapinoinnin leviämisen vaara oli luonnollisesti suuri. Oli varmasti sotilaita jotka olisivat kehittäneet itselleen saman aatteen, liittyneet Pekurisen kapinaan ja lähteneet maitojunalla kotiin "turvaan". On tietty hullua et omat teloittaa, asias on kuitenki kaks puolta.

#15 kirjoitettu 19.12.2003 10:16

Infratuna kirjoitti:
Teloitettiin. Mietitään että Pekurisen aikaan Suomi puolusti maataan huomattavasti isompaa valtio vastaan. Ei ollut varaa "niskuroiviin" sotilaisiin, koska kapinoinnin leviämisen vaara oli luonnollisesti suuri. Oli varmasti sotilaita jotka olisivat kehittäneet itselleen saman aatteen, liittyneet Pekurisen kapinaan ja lähteneet maitojunalla kotiin "turvaan". On tietty hullua et omat teloittaa, asias on kuitenki kaks puolta.


Tuossa tapauksessa oli muistaakseni suurinpiirtein tällainen juoni: Talvisodan aikana Pekurinen kieltäytyi alun alkaen sotimasta, aatteeltaan pasifisti kuin oli. Tuosta seurasi vankilatuomio, kun siviilissä kieltäytyi. Vankilasta vapauduttuaan mies vietiin värväystoimistoon(tjsp.), olihan jatkosota käynnissä. Siellä mies kieltäytyi, ja taas vankilareissu. Toiselta vankilareissulta vapauduttuaan mies, "tuntemattomista" syistä vietiin suoraan rintamalle, jossa annettiin ase käteen. Sielläkin mies kieltäytyi. Vielä kun kysyttiin että tiedätkös nyt varmasti mitä tarkoittaa rintamalla kieltäytyminen, eikä mies kieltäytymistään muuttanut, niin saunan taakse.

#16 kirjoitettu 20.12.2003 17:29

Muistaakseni Pekurinen oli joutunut useammankin kerran oikeuden eteen aatteesa takia, ja istu yhteensä about 5 vuotta eri vankiloissa sen takia. Kun se 27-vuotiaana pääsi vihdoin Suomenlinnan vankilasta ulos, jossa se oli istunut viimeisimpiä tuomioitaaan (muistaakseni siellä se kärsi ensimmäisiäänkin), se pakattiin käytännössä heti autoon ja vietiin rintamalle. Sillon se viimeistään tajusi että tulee kuolemaan pian. Vahvistettujen tietojen mukaan se oli tokassutkin joillekin sitä kyyditsimille miehille, että miksi sitä raahataan taas jonnekin pitkälle metsään tapettavaksi kun sen olisi voinut tehdä helpommin Helsingissäkin.


Tosin nyt huomasin kadottaneeni juttuni pointin. No, ei se mitään.

Ja korjatkaa, jos joku kirjottamani juttu onkin virheellinen. Siitä on jo suht. kauan kun olen lukenut Pekurista käsitteleviä dokumentteja.