|
Kirjoittaja
|
Kenelle kuuluu olla hyvä? Reilu? Ja kuinka paljon?
|
|
IT2
251 viestiä
|
#1 kirjoitettu
21.10.2026 15:26
Kenelle kuuluu olla hyvä? Reilu? Ja kuinka paljon?
Aloitetaanpas tällainen keskustelu, joka liippaisee sitä mikä on oikein ja väärin ihmis elämässä, ja kuinka pitkälle meidän vastuumme toisista ihmisistä ulottuu? Koska pitää olla reilu, ja koska saa olla itsekäs?
Näitä on pohdittu mm. länsimaisessa etiikan filosofisessa traditiossa, kiinalaisessa filosofiassa, kristinuskossa, jedi filosofiassa jne. jne.
Pohjustan langan kolmella skenaariolla, jonka ihminen voi kohdata:
1) Sinä hyödyt ja vastapuoli hyötyy kumpikin. Eli Win-Win tilanne.
2) Sinä hyödyt vastapuolen kustannuksella. Eli itsekäs toiminta.
3) Sinä kärsit tai menetät jotakin jotta vastapuoli voi hyötyä. Eli altruistinen vaihtoehto.
Kysymys kuuluu: koska mikäkin näistä vaihtoehdoista voi tulla kysymykseen?
Win-Win tilanne on esim. tärkeä yhteistyötilanteissa ja silloin kun käydään kauppaa. Itsekäs toiminta tulee kysymykseen urheilussa ja yritystoiminnassa. Vain yksi voi voittaa esim. 100 metrin juoksun. Ja altruismi on se vaihtoehto, jossa kulutat omia resurssejasi jota joku toinen voi hyötyä.
Eli mihinkä meidän vastuu toisista ihmisistä ulottuu? Kuinka reilu tulee olla noiden kolmen skenaarion valossa?
Kiinan antiikin aikaisessa filosofiassa Mohistit katsoivat esim. että moraali ja välittäminen ulottuvat kaikkiin ihmisiin riippumatta siitä kuinka läheinen suhde meillä heihin on. Kungfutselaiset taas ovat katsoneet, että velvollisuutemme muita kohtaan riippuu siitä suhteesta joka meillä on muihin ihmisiin.
Jotenka tässä lanka jossa voi keskustella oikeasta ja väärästä. Etiikasta ja moraalista.
Täälläkin on kristittyjä, ateisteja, bisnesmiehiä, perheellisiä ja muuten vain ihmisiä joita meitä kaikkia nämä asiat koskettavat. Nyt voidaan analysoida sitä mikä oikeasti on oikein ja väärin ihmis elämässä!
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
AnttiJ
7465 viestiä
|
#2 kirjoitettu
22.10.2026 05:27
Kolmoskohdasta (3. Sinä kärsit tai menetät jotakin jotta vastapuoli voi hyötyä) herää kysymys: tarkoittaako vastapuoli "vihollista" vai toista osapuolta/yhteistyökumppania? Toisekseen kysymys lienee myös aikajänteestä ja päätöksen mahdollisista tulevaisuuden odotuksista.
Jos kyse on jälkimmäisestä, niin sitten voi vastata helposti "kyllä" tapauksessa jossa luovutan bussissa istumapaikkani huonojalkaiselle mummelille ja huojun itse matkani epämukavasti seisten. Tässä menetys on lopullinen eikä hyötyä ole odotettavissa jatkossakaan.
Tai että edustamani yritys tinkii katteestaan ja pitää pitkäaikaisen hyvän asiakkaan hengissä. Katteen menetys on lopullinen mutta hyötyähän tuossa kuitenkin odotetaan tulevaksi myöhemmin (matalampi kate on sentään tyhjää parempi).
Tuskinpa antaisin suoranaiselle viholliselle mitään vastikkeetonta hyötyä. Ehkä epävarmasta rikoskanteesta luopuminen tai normaalia lievemmän rangaistuksen vaatiminen oikeudessa voisi kuitenkin sopia tuohon vaikka tuo ei kyllä yhtään kuulostakaan minulta. 
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
IT2
251 viestiä
|
#3 kirjoitettu
22.10.2026 06:02
AnttiJ kirjoitti:
Kolmoskohdasta (3. Sinä kärsit tai menetät jotakin jotta vastapuoli voi hyötyä) herää kysymys: tarkoittaako vastapuoli "vihollista" vai toista osapuolta/yhteistyökumppania? Toisekseen kysymys lienee myös aikajänteestä ja päätöksen mahdollisista tulevaisuuden odotuksista.
Jos kyse on jälkimmäisestä, niin sitten voi vastata helposti "kyllä" tapauksessa jossa luovutan bussissa istumapaikkani huonojalkaiselle mummelille ja huojun itse matkani epämukavasti seisten. Tässä menetys on lopullinen eikä hyötyä ole odotettavissa jatkossakaan.
Tai että edustamani yritys tinkii katteestaan ja pitää pitkäaikaisen hyvän asiakkaan hengissä. Katteen menetys on lopullinen mutta hyötyähän tuossa kuitenkin odotetaan tulevaksi myöhemmin (matalampi kate on sentään tyhjää parempi).
Tuskinpa antaisin suoranaiselle viholliselle mitään vastikkeetonta hyötyä. Ehkä epävarmasta rikoskanteesta luopuminen tai normaalia lievemmän rangaistuksen vaatiminen oikeudessa voisi kuitenkin sopia tuohon vaikka tuo ei kyllä yhtään kuulostakaan minulta.
Hyvää pohdiskelua sulla aiheesta. Tosta kolmos kohdasta kun kysyit, niin "vastapuoli" tässä tapauksessa tarkoittaa vain sitä "toista osapuolta". Hän voi olla ystävä, täysin tuntematon, taikka sitten se vihollinen.
Mä lähdin oikeastaan pohtimaan tätä kolmijakoa kun olen lukenut klassisen kiinalaisen filosofian alkeita. Siellä yksi keskeinen kysymys oli partiality (partikulaarisuus) vastaan impartiality (universalismi).
Partikulaarisuus oli kungfutselaisten ajama näkökanta, jonka mukaan se sun suhde siihen toiseen ihmiseen määrittelee sen kuinka toista kohtelet. Läheisiä voidaan kohdella myös altruistisesti, mutta vieraita ei tarvitse.
Universalismi taas on mohistien ajama näkökanta jonka mukaan kaikkia ihmisiä tulisi kohdella kuin omia perheenjäseniään.
Mä itse ajattelisin, että kumpaakin näkökantaa voidaan soveltaa tuon kolmijaon avulla jonka tein.
Kaikkiin ihmisiin tulisi kohdistaa tuo "ei-itsekäs" toimintaperiaate, ellei kyse sitten ole legitiimistä kilpailutilanteesta. Eli universalismi tässä suhteessa.
Toisaalta "altruismi" on sellainen asia, etä silloin sen suhteen läheisyys määrittelee sitä kuinka altruistisia on tarpeen olla. Eli partikularismi tässä tapauksessa.
Kolmantena nuo win-win tilanteet on sellaisia, että kun käydään kauppaa, niin reilua on se että kumpikin kokee hyötyvänsä jotenkin siitä diilistä. Myös yhteistyön edellytys on tämä.
Mutta joo, näitä on kiva pohdiskella. Ja olisi toki mukava lukea ihmisten mietteitä näihin asioihin liittyen. Absoluuttista "oikeaa ja väärää" vastausta näissä asioissa tuskin on.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
IT2
251 viestiä
|
#4 kirjoitettu
22.10.2026 09:38
Joo, siis avaanpa hieman tätä mun motiivia tälle keskustelulle.
Perehdyin alustavasti kiinalaiseen ajatteluun jo muutama vuosi sitten, ja nyt on ollut aikaa jatkaa tätä lukuprojektia tältä osin. Kiinalla on moni tuhat vuotiset perinteet ja paljon hienoa filosofistakin ajattelua, joka on relevanttia tänäkin päivänä.
Tarkoitus on tehdä jonkinlaista synteesiä länsimaisesta ja kiinalaisesta ajattelusta. Mutta tähän hommaan tulee varmaankin kulumaan useampi vuosi ennen kuin ollaan lopullisesti perillä.
Tarkoitus on siis a) luoda teoriapohjaa tälle synteettiselle ajattelulle, b) luoda tuolta pohjalta yleisiä eettisiä periaatteita, ja c) katsoa kuinka nuo yleiset periaatteet on sovellettavissa käytäntöön. Eli ihmisten elämään.
Lähtökohta tuossa on se, että vaikka olisikin yleisiä periaatteita, niin eri kulttuureissa nuo periaatteet laitetaan eri tavoin käytäntöön. Kaikissa suurissa kulttuureissa rajoitetaan ihmisten itsekkyyttä esim. "älä varasta" käskyn avulla, ja tuo käsky sen rikkomisesta johtuvine seurauksineen on toimeenpantu eri tavoin eri kulttuureissa ja yhteiskunnissa.
Työsarkaa siis riittää aika lailla, mutta siis tällaista. Tää on mun ikuisuusprojekti, mutta yritetään.
Kiina on valtava maa, vanha kulttuuri, ja sillä on pitkät filosofiset perinteet, joten tämän puolen haltuun otto tulee kestämään oman aikansa. Mutta eihän mulla ole kuin aikaa.
Viimeisen reilun kahden vuoden aikana on kuitenkin syntynyt lähes 500 sivua tekstiä näihin teemoihin liittyen. Vajaa puolet siitä on kirjoitettu omin voimin, ja reilu puolet tekoälyä apuna käyttäen.
Että tällaista. Tässä siis mun motiivi tälle keskustelulle. Kaikki kommentit ja mielipiteet ovat arvokkaita, joten olisi hienoa nähdä se kuinka tuo langan aloituksen kolmijako soveltuu kunkin omaan ajatteluun?
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
IT2
251 viestiä
|
#5 kirjoitettu
22.10.2026 16:35
Otetaanpas näkökulmaa vielä tuohon itsekkääseen toimintaan, eli tuohon vaihtoehtoon jossa joku hyötyy toisen kustannuksella, ja kysytään:
Onko varastaminen koskaan oikein tai hyväksyttävissä?
Ja otetaan tarkasteluun eettis-moraalinen näkökulma nimeltä Utilitarianismi. Sen mukaan moraalisesti oikein on se toiminta, joka tuottaa suurimman hyvän.
Ajatellaan vaikkapa kahta henkilöä. Henkilö A omistaa auton, jonka henkilö B haluaa varastaa. Utilitarianismin mukaan jos henkilö A kokee negatiivisia tuntemuksia -5 verran, mutta autovaras saa positiivisia kiksejä +10 verran, niin tuo summa on nettoarvoltaan positiivinen, ja varkaus voisi olla hyväksyttävissä.
Tästä nähdään, että tämä eettinen näkökulma ei aina anna sellaisia vastauksia, jotka olisi hyväksyttävissä arkijärjellä.
Mutta, Tverskyn ja Kahnemanin "Prospect theory" lähti aikoinaan siitä, että saman asian menettäminen tuntuu monta kertaa pahemmalta kuin sen saavuttaminen. Eli psykologinen ja käyttäytymistieteellinen tutkimus on tuottanut tällaisia tuloksia ihmisen käyttäytymisestä ja valintaan liittyvästä psykologiasta.
Eli käytännön elämässä, jos tuo varas saa +10 verran positiivisia kiksejä varastetusta autosta, niin tuo varkauden uhri saa siitä -20 taikka -30 verran negatiivisia fiiliksiä.
Tällöin summa on nettoarvoltaan negatiivinen, ja varkaus ei ole moraalisesti perusteltavissa. Kaikki siis lopulta hyvin tosielämässä.
Eli varkaus ei ole hyväksyttävissä loppupeleissä. Ja jos asiaa tarkastelee kantilaisesta deontologisesta seurauseettisestä näkökulmasta, niin tuo universaalisuus periaate jo puhuu sen puolesta ettei varkautta voida hyväksyä.
Eli tässä tällainen tarkastelu. Mitäs ihmiset on tästä mieltä? Onko varkaus koskaan hyväksyttävissä? Ja jos on, niin millä perusteilla?
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
Ladataan