Mikseri.net

#2 kirjoitettu 29.03.2026 05:20 Muok:29.03.2026 05:26

https://www.mikseri.ne...

Mä postaan tänne Laulun Ystävät biisistä loppuosan. Äitin 70-v synttäreillä ollaan ja perhe on yhdessä ja pidetään hauskaa ja musiikki on mukana. Ei mietitä liikoja. Mennään vaan tunnelman mukaan virheistä välittämättä. Ykkösellä sisään.

Ikävä noita aidosti rupisia perhemusiikkihetkiä.

Ja mikä sai minut alunperin tekemään musiikkia...niin yleinen sotajan isän lapsen arjen ahdistus ja vitutti, miten huonosti biisejä rakennettiin Suomessa ilman tarvittavaa rakkautta tai vihaa. Mutta se on vähän isompi tarina.

#3 kirjoitettu 29.03.2026 12:23

1998 aikoihin olin 14-vuotias. Päättämällä päätin, että alan kuunnella hiphoppia. Alkuun kuuntelin Snoopia, 2Pac:a ja Cypress Hilliä, taisi jokin Warren G:n levykin tarttua mukaan. Hämmästyin suomihiphopista vuoden 2000 aikoihin (Fintelligens). Kun olin kuunnellut tarpeeksi kauan, aloin haluta tehdä itse musiikkia.

On aina ollut vahvoja "visioita" joita sitten parhaani mukaan olen pyrkinyt toteuttamaan. (Aina ne ei konkreettisesti toteudu.) Lyriikat olivat helpompia mulle kuin biitin tekeminen.

Pikkuhiljaa sitä on oppinut enemmän musiikin tekemisestä. Musa on pysynyt mukana siitä asti. Nykytään teen säännöllisesti musiikkia. Levyjä on kerääntynyt useita satoja kokoelmaan. Kaikenlaista laitteistoakin on tietokone mukaanlukien. Mikrofooneja löytyy. Ja sampleri, joka on jäänyt kyllä aika vähälle käytölle.

Paljon tykkään tehdä tietokoneella DAW:lla (FL Studio) ja MIDI-kiipparilla soitan saundeja sisään. Teen paljon myös sample-pohjaista materiaalia. Samplet on se mistä aloitin tämän koko harrastuksen.

Koen, että jonkinasteista lahjakkuutta itsellä on. En koe, että minkäänlainen äärimmäinen huippupiste olisi saavutettu, vaan teen sellaista musiikkia kuin tuntuu hyvältä ja musa kulkee osana elämääni.

Mulla ei ole kovin kummoista taustaa musiikin opettelussa. Olen itseoppinut. Jotenkin musiikilla pystyn hyvin nykyään kanavoimaan omaa luovuutta johonkin näkyvään tai sanotaanko kuuluvaan...

#4 kirjoitettu 30.03.2026 11:06 Muok:30.03.2026 12:52

tein 8-vuotiaana siskon pianolla biisin nimeltä "Need The Woman". Lähipiirin palaute varsinkin sanoituksen suhteen oli sen verran traumatisoivaa, että muistan biisin kertsin melodian/koukun ihan täysin vieläkin. Eihän se kovin hyvä kappale ollut, mut ilmeisen hauska.

Silloin päätin että joku päivä vielä teen ihan oikeasti biisin mille ei ainakaan naureta.

---------------------

Ozzyn livealbumi "Tribute" (-87) ja Randy Rhoadsin soitto ja (pääosin säveltämät biisit) siinä teki sitten kitaransoitosta vähän pakollisen jutun. Sen jälkeen sit myös ne pari aiempaa studiolevyä mitä olivat ehtineet tekemään... Niitä sooloja tuli oma aikansa koetettua kopioida, kunnes tajusin että "ain't never happening"... Tosin sen soiton opettelun varsinainen päämäärä oli aina oppia tajuamaan mistä palasista musa ylipäätään koostuu, ja toivon mukaan tehdä joskus omaa juttua.

#5 kirjoitettu 30.03.2026 12:01

About vuonna 1984 kuulin Iron Maidenin "Powerslave"-rieskan ekan kerran. Siitä kai syntyi haave päästä rumpaliksi hevibändiin. Noh, kerrostaloasuntoon ei mutsi olis koskaan antanut rumpuja hankkia, jos sellaiseen nyt olis ollut ees rahaa. Ei ollut. En osaa oiken sanoa, mikä soittamisessa veti puoleensa - heavy metallin energialataus? Mulle ei koskaan oo ollut pontimena bänditouhuissa vaikutuksen tekeminen vastakkaiseen sukupuoleen niin kuin joillakin nahkahousupelimanneilla.

Yläasteella, olin varmaan kasiluokalla, näin telkusta Jimi Hendrix-dokkarin ja mutsi kai halus pistää lopullisen stopin niille rumpalointiunelmille ja antoi mulle syndelahjaksi mun ekan sähkiksen. Williams-merkkinen ritsa, joka ei ees pysynyt kovin hyvin vireessä, ja sille kylkeen sellainen 15W-nuhapumppuvahvistin. 1960-luvun psykedeliassa oli aivan erilainen energia kuin 1980-luvun sankarihevissä - vaik tietty Hendrixin soitto oli kyl kaikin puolin aivan yhtä energistä.

Soittelin sähkistä sit seuraavat 4-5 vuotta himassa koko ajan. Lintsasin koulustakin välillä, että vois soitella himassa sähkistä Hendrixin, Metallican ja ties minkä bändien levyjen mukana sen mitä taidot antoi periksi. Olin aivan vitun laiska treenaamaan cover-biisejä muuten kuin sellaisia, mitkä olin itse onnistunut plokkaamaan levyiltä. Eikä niitä nyt niin montaa ollut - Hammetin soolot ei lähtenyt ollenkaan.

Sit vuonna 1992 ostin paremmat vehkeet. Washburnin heviskeba Floykka-vibralla ja sille kylkeen joku Marshallin trankkuvahvari. Tällä kombolla tuli veisteltyä ensimmäiset keikatkin. Meidän voimatrion tyyli oli sellaista retroprogeilua à la Wigwam, Pekka Pohjola, ja muu Love Records -kama 1970-luvulta - ja tietty Kingston Wall. Niiden eka levy iski noihin aikoihin kuin metrinen halko. Improvisonti porukalla oli helvetin siistiä. Biisit venyivät treeniksellä välillä puolituntisiksi jammailuiksi.

Sitten tietty bändi levis: opiskelut ja intit sotki suunnitelmat, kun jengi kaikkos maailmalle kuka mihinkin. Jotain viritelmiä koitettiin 1990-luvun lopulla - sellaista acid jazz / funk / mitälie urbaanimpaa muka-jazzia. Jollain tilapäisellä kokoonpanolla joku keikkakin vedettiin tulevan Kemopetrolin treeniksellä Vuokissa. Tässä vaiheessa biisintekeminen oli jotenkin organisoidumpaa - teoriaa olin oppinut jo sen verran, että pelkästään jamittelemalla syntyneet biisit tuntui jo tylsiltä: sitä koitti kaivella uusia sävyjä teorian kautta.

Ehkä se juttu musiikin tekemisessä on aina ollut just toi:

erilaisten fiilisten tutkiminen musiikin kautta. Ei mua edelleenkään kiinnosta hirveesti saada suosiota/rahaa/pillua musiikin avulla (varsinkaan kun näin vanhempana on tajunnut, minkälaisia kompromisseja laajempi kansansuosio yleensä tarkoittaa) vaan se homman juju on jonkinlaista tutkimusmatkailua oman pään sisällä. Sen jälkeen kun multa leikattiin aivokasvain about 10 vuotta sitten, on tää puoli ollut vielä tärkeämmässä roolissa: mua kiinnostaa musiikin mystisempi ulottuvuus kai vähän samalla fjongalla kuin joitain entisaikojen mystikkoja.

#6 kirjoitettu 30.03.2026 12:59 Muok:30.03.2026 13:00

Hei kaverit tämä ei ole nyt Äidinkielen robottimainen Ylioppilaskoe.

Kertokaa aidosti miksi valitsitte musiikin.

Jättäkää tuo uskomaton helliuntalaismeno kokonaan sivuun.

Aitoutta kehiin! Onko teistä siihen?

Ja Arton kohdalla tiedän, että ei kykene tähän. Osaaminen ei riitä.

#7 kirjoitettu 30.03.2026 13:10

Erno´s kirjoitti:
Hei kaverit tämä ei ole nyt Äidinkielen robottimainen Ylioppilaskoe.

Kertokaa aidosti miksi valitsitte musiikin.

Jättäkää tuo uskomaton helliuntalaismeno kokonaan sivuun.

Aitoutta kehiin! Onko teistä siihen?

Ja Arton kohdalla tiedän, että ei kykene tähän. Osaaminen ei riitä.


Neljä lausetta ja "aito" mainittiin vain kahdesti.
Jotain kehitystä viimein havaittavissa?

#8 kirjoitettu 30.03.2026 13:18 Muok:30.03.2026 13:19

No joskus herran vuonna 1996, kun semmoisena 12v poikana diggailin hardcore-technoa ja sain kaverilta kopiouduksi Scream tracker kolmosen. Mikä oli suht helppo käyttää semmoisen yksinkertaisen Nintendo pojankin, niin pääsin kokeilemaan omienkin jumputuksien tekoa. Semmoista yksinkertaista, mukamas kovaa jumputusta, mitä oli helppo trakkereilla tehdä. Siitä se siemen on kantanut tämän kolmekymmentä vuotta, pieniä taukoja lukuunottamatta aina tähän päivään asti. Mitään kun en musiikista tiedä, vaan korvakuulolla teen, niin olen vähän madaltanut rimaa. Enkä enää päiväkaupalla hio räääpäisyjäni, vaan semmoista juopon eläkeläisen ajankulua, kun ei jaksa aina radiotakaan kuunnella

Toivottavasti siitä jotain selvää sai. Tänään olisikin hyvä päivä tehdä jotain acidin tapaista, kun on 30.3, enkä kahvia vahvempaa aikonut tänään ottaa