Mikseri.net

#2 kirjoitettu 25.01.2025 12:03

Tuo mukana soitto on varmasti improvisoinninkin kannalta kehittävää.

#3 kirjoitettu 25.01.2025 13:52

Kosketinsoittajana olen jämähtänyt tasolle jolla olin 11-vuotiaana... En ole koskaan kokenut tarvetta tulla sen paremmaksi soittajaksi. Nykyisin kun tekee musiikkia tietokoneella, ei tartte olla hyvä. Ja mitä säveltämiseenkin tulee, uskon että mitä yksinkertaisempaa, sitä parempaa. Hyvä soittotaito ei myöskään ole sama asia kuin teknisten haasteiden selättäminen. Se ei ole sitä että painaa 1000 kosketinta minuutissa, vaan että kuuntelee rauhassa biisiä ja mitä se vaatii, ja mitä vähemmän sen luonnolliseen kulkuun puuttuu, sitä vaikuttavampaa yleensä. Ehkä se on niin, että on kitarasankareita, ja sitten vähemmän kosketinsoitinsankareita, jostain syystä. Kitara tuntuu kannustavan soittajaa jonkin verran enemmän siihen tekniseen osaamiseen. Ja sitten on joku Jordan Rudess.

#4 kirjoitettu 25.01.2025 14:08

Se tasohan on silloin riittävä, jos itse on tyytyväinen. Eikä se nopeus itsessään ole se juttu, mutta jos osaa jonkun nopeasti, niin yleensä osaa myös hitaammin. Yleensä kun uutta opettelen, niin haen niin hitaan temmon metronomista, että osaan sen soittaa 100 % oikein. Sitten vaan toistoja ja nopeuden nostoa pikkuhiljaa. Treenailen myös sormituksia eri järjestyksessä ja eri muodostelmassa. Vuoropikkauksella ja legatona. Helpottaa oikeastaan kaikessa soitossa.

#5 kirjoitettu 25.01.2025 14:25

Kunnon yöunet varmasti on isossa roolissa kaikessa oppimisessa. Ilman riittävää unta ei mikään mene kaaliin.

#6 kirjoitettu 25.01.2025 14:52

Oma nuotinlukutaito ei ole mikään kehuttava. Tiedän kyllä perusjutut, sen verran tuli pianotunneilla pentuna käytyä. Ei ole oikeen ollut tarvetta, kun yksin omia biisejä väsäilee. Pianon koskettimet on helppo muistaa. Kitaralla joutuu vähän hakemaan, mutta intervallit auttaa otelaudan hahmottamisessa

#7 kirjoitettu 25.01.2025 15:13

Minä osaan jotenkuten soittaa nuoteista, jos biisi on entuudestaan tuttu. Lapsena minulla oli jatkuvasti kirjastosta lainassa Beatlesin nuottikirja, jossa oli kaikki kappaleet. Yritin sitten soittaa kirjan nuottien mukaan biisejä, joita en ollut koskaan kuullut. Uskon että se vaikutti hyvinkin positivisesti melodiatajuuni silloin ja nyt.

#8 kirjoitettu 25.01.2025 18:10

IT kirjoitti:
Tähän oppimiseen liittyen niin oletteko kuulleet 10 000 tunnin säännöstä? Kyllä se jollakin tapaa tietty pätee, mutta jos ei ole lahjoja, niin kymmenen tuhatta tuntiakaan harjoittelua ei riitä siihen että hallitset sen soittimesi virtuoosimaisesti.


Olen kuullut tuosta joskus. Onhan tuo yli vuosi treeniä. Kyllähän kaikki lahjakkaatkin muusikot ovat treenanneet ihan pirusti. Ei niitä lahjoja valjasteta käyttöön ilman treeniä. Uskoisin niin.

#9 kirjoitettu 25.01.2025 18:42

Tuohon 10 000 tuntiin tuskin sisältyy mitään harha-askeleita. Näin itseoppineena olen erehtynyt monestikkin sivupoluille. Niistä "pahoista tavoista" pois oppiminen vie kauan. Korjasin plektrakäden vapaiden sormien asentoa paremmaksi niin, että ovat enemmän koukussa. Helpompi vaimentaa vapaita kieliä niillä sormilla. Käsien synkka löytyy myös helpommin, kun käsi on tiiviimpi paketti. Vuoden verran se otti, että uusi asento tulee heti luonnostaan.

#10 kirjoitettu 25.01.2025 19:44

Eihän sitä oikeastaan ole oikeaa ja väärää tyyliä, jos homma hoituu. On paljon virtuooseja, joilla on ihan oma tekniikka esim. juuri tuossa plektran pitelemisessä. Kitaran soitossa ne soimattomat kielet on vaan jotenkin saatava vaimennettua. Tyyli vapaa

#11 kirjoitettu 25.01.2025 19:55 Muok:25.01.2025 19:56

Kyllähän ikääntyminenkin varmaan vaikuttaa uuden oppimiskykyyn. Itse uskon vahvasti, että minkä tahansa instrumentin soittaminen tekee hyvää aivotoiminnalle. Tuo koko ajan uuden opettelu on varmasti hyvää aivotyöskentelyä. Tai yleensäkkin musiikin säveltäminen.

ricbay muokkasi viestiä 19:56 25.01.2025

#12 kirjoitettu 25.01.2025 22:37

Marko Hotti kirjoitti:
Hyvä soittotaito ei myöskään ole sama asia kuin teknisten haasteiden selättäminen. Se ei ole sitä että painaa 1000 kosketinta minuutissa, vaan että kuuntelee rauhassa biisiä ja mitä se vaatii, ja mitä vähemmän sen luonnolliseen kulkuun puuttuu, sitä vaikuttavampaa yleensä.


Sellaisen (ehkä väärän) mielikuvan olen saanut, että suuri osa tunnetuimmista kitaristeista on saavuttanut teknisen osaamisen huippunsa aika nopeasti. Yleensä jo teini-iässä tai pian sen jälkeen, muutaman vuoden kovalla ja oikeaoppisella treenillä.

Sen jälkeen heillä on sitten kehittynyt korkeintaan luovuus ja musiikin ymmärtäminen ylipäätään, ja sen kautta osaaminen on monipuolistunut. Tämä on pitkälti se vaihe mikä erottelee ne kuuluisat jyvät tuntemattomista akanoista. Teknisesti huipputaitavia soittajia kuitenkin on "one in every crowd", kuten Clapton sanoi jo joskus 70-luvulla.
Luovia ja poikkeuksellisia soittajia ei niinkään.

Vuosien kovassa treenaamisessa ehkä tulee ne omat motoriset rajat myös nopeammin vastaan, ja tekninen treenaaminen sen jälkeen on lähinnä motoriikan ylläpitoa. Harrastelijoilla, jotka eivät kovin tosissaan ole tekniseen treenaamiseen panostaneet, noita teknisiä rajojaan varmaan voi sitten hakea siihen asti että ikääntyminen alkaa asettaa omiaan.

#13 kirjoitettu 25.01.2025 23:12

IT kirjoitti:
Marko Hotti kirjoitti:

Kosketinsoittajana olen jämähtänyt tasolle jolla olin 11-vuotiaana... En ole koskaan kokenut tarvetta tulla sen paremmaksi soittajaksi. Nykyisin kun tekee musiikkia tietokoneella, ei tartte olla hyvä. Ja mitä säveltämiseenkin tulee, uskon että mitä yksinkertaisempaa, sitä parempaa. Hyvä soittotaito ei myöskään ole sama asia kuin teknisten haasteiden selättäminen. Se ei ole sitä että painaa 1000 kosketinta minuutissa, vaan että kuuntelee rauhassa biisiä ja mitä se vaatii, ja mitä vähemmän sen luonnolliseen kulkuun puuttuu, sitä vaikuttavampaa yleensä. Ehkä se on niin, että on kitarasankareita, ja sitten vähemmän kosketinsoitinsankareita, jostain syystä. Kitara tuntuu kannustavan soittajaa jonkin verran enemmän siihen tekniseen osaamiseen. Ja sitten on joku Jordan Rudess.


Kyllä kosketinsoitin sankareitakin on ollut varsinkin rock musiikin puolella paljonkin.

Jon Lord nyt tulee ensimmäisenä mieleen.



Niin tuli mullakin. Seuraavia nimiä pitikin jo miettiä aika pitkään

Kaupallisen menestyksen kannalta ajateltuna se on ollut aina melkoinen käsijarru bändille, jos kiinnostavin muusikko on löytynyt kiipparin tai urkujen takaa.
Koskettimista on aina puuttunut se "sex appeal" mikä kitaralla ainakin joskus tuntui olevan.

#14 kirjoitettu 26.01.2025 00:02

IT kirjoitti:
Mulla on ollut plektrakädessä toi, että kun soitin pitkään käytännössä pelkästään komppikitaraa, niin mulla oli siinä plektrassa se kolmen sormen taktiikka.

Siis meinaatko, että pidit/pidät kolmella sormella plektraa? Oli pakko pyöritellä plektraa omissa sormissa ja kokeilla, että onnistuisko iteltä tollanen taituruus, mut ei kyl.

#15 kirjoitettu 27.01.2025 01:05

aurinkoP kirjoitti:

Öö, sanooko Rick Wakeman mitään?



olisiko neljäntenä tullut mieleen.

Vaikeus oli lähinnä miettiä nimiä jotka olisi edes lähimain yhtä tunnettuja kuin esim. Hendrix, Clapton, Van Halen, Blackmore ja sellaiset. Ei sillä että Jon Lord:kaan sitä olisi, mutta, niih....

#16 kirjoitettu 27.01.2025 06:27

Keith Emerson, kosketinsoittimien Jimi Hendrix.

https://www.soundi.fi/...

#17 kirjoitettu 27.01.2025 07:13 Muok:27.01.2025 07:21

En usko, että itse soittaisin, jos en biisejä tekisi. Aina on joku projekti, mikä on syy opetella uutta. Kitaroista olen hyvin tarkka. Soolot ovat aina yksi otos ilman edittejä. Se on itselle asetettu moraalinen rima. Enkä komppipuoltakaan editoi. On nopeampaa soittaa uusiksi, kun editoida. Muiden soittimien kanssa en ole niin tarkka, mutta soittamalla niidenkin kanssa mennään. Haitarin soitan yksi käsi kerrallaan, koska en osaa sitä soittaa, eikä kiinnostus riitä siihen enempää perehtyä. Kun biisi on sooloja vaille valmis, niin se soolojen soitto on vähän samanlainen nautinto, kun bändin kanssa soittaisi. Ei tietenkään ole sama, mutta jotain samaa. Vuosia myöhemmin, kun kuuntelee omia biisejä, niin ei tartte miettiä, että soitinkohan tuon soolon vai liimailinko palasista.

ricbay muokkasi viestiä 07:19 27.01.2025
Poikkeuksena biisi Tuotantopäällikkö, jonka viimeisen soolon pätkän soitin 10v jälkikäteen.

#18 kirjoitettu 27.01.2025 13:48

aurinkoP kirjoitti:
Toisaalta kiinnostava havainto on, että joskus ihan aavistuksen verran rytmillisesti epätarkka soitto groovaa paremmin kuin täsmälleen kohdilleen menevä.


Tuo on totta. Mulla kävi viikonloppuna niin, että äänitys oli klikissä, mutta kun lisäsin midi rumpukompin, soitto kuulostaa rumpuihin nähden olevan perseellään. Soitin uusiksi ja sama juttu. Joskus silloin tällöin käy noin. Homma hoituu helposti, kun diirtää rumpumidejä vähän, mutta ihmeellistä on.

#19 kirjoitettu 28.01.2025 05:30

aurinkoP kirjoitti:
art074 kirjoitti:
olisiko neljäntenä tullut mieleen.

Siinä tapauksessa katoavaista on mainen kunnia. 70-luvun musalehdet pitävät Wakemania ihan mielettömänä kosketinsoitinguruna, ihan samaan sävyyn hänestä puhutaan kuin aikakauden kitaratähdistä


en oikein piittaa Yes:sistä ylipäätään, joten siksi varmaan muutama nimi tuli Wakemania ennen mieleen. Joku 80-luvun popahtavampi Yes-levy jäi tosin hämyisesti mieleen aika hyvänä(?)

Alkuperäinen pointti tässä keskustelussa taisi olla toteamus, että niitä kosketinsankareita on varsin pieni määrä verrattuna kitarasankareihin, ja oma pointtini taas oli, että se pieni määrä on myös yleisesti paljon huonommin tunnettu. 70-luvun musalehdet ja sen ajan musaa (ja erityisesti progea) tuntevat tietysti ovat sitten asia erikseen.

#20 kirjoitettu 28.01.2025 15:27

art074 kirjoitti:
Sellaisen (ehkä väärän) mielikuvan olen saanut, että suuri osa tunnetuimmista kitaristeista on saavuttanut teknisen osaamisen huippunsa aika nopeasti. Yleensä jo teini-iässä tai pian sen jälkeen, muutaman vuoden kovalla ja oikeaoppisella treenillä.


En tiedä tietysti kaikista mut ainakin tätä on tapahtunut joittenkin kohdalla ja itekkin tiedän jotain ihmisiä ketkä vaan tuntemattomasta syystä vuodessa oppii törkeän hyväksi kitaroinnissa. Muistelen että ainakin Joe Satriani, Steve Vai ja Eddie Van Halen olisi olleet tilutuskunnossa jo 1-2v treenaamisella.

Tosin ainakin heidän oma kertomansa mukaan se 1-2v on ollut sitä että on käytännössä soitettu kitaraa kaikki vapaa-aika. Kun muut on lähtenyt ettimään tyttöjä kaupungilta niin kitarasankarait jäi kotiin jankkaamaan tekniikkaa.

Kaipa siinä vaikuttaa niin paljo se lähtötilanne ja ihan fyysiset edellytyksetkin. Ja motivaatio.

#21 kirjoitettu 28.01.2025 15:50

Sunt1o kirjoitti:


Kaipa siinä vaikuttaa niin paljo se lähtötilanne ja ihan fyysiset edellytyksetkin. Ja motivaatio.


jos sormet on kuin nippu mulkkuja, niin eipä siinä uudeksi malmsteeniksi tulla vaikka olisi miten musikaalinen ja motivoitunut treenaaja. Ainahan voi toki alkaa vaikkapa blues-kitaristiksi.

#22 kirjoitettu 28.01.2025 16:26

Muistan teininä, kun kaveri kävi konservatoriota ja itse ensimmäisiä sointuja näpläsin. Kaveri sanoi, että peukalo ei koskaan näy kaulan takaa ja peukku seuraa aina keskisormen paikkeilla kaulalla. Kun noita staroja katsoo, niin kyllä se peukku suurimmalla osalla näkyy. Itse olen näitä ohjeita noudattanut tähän päivään saakka ehkä turhaan. Avosointu G on semmonen, missä se peukku mielellään tulee kurkkimaan.

#23 kirjoitettu 28.01.2025 16:59

ricbay kirjoitti:
Muistan teininä, kun kaveri kävi konservatoriota ja itse ensimmäisiä sointuja näpläsin. Kaveri sanoi, että peukalo ei koskaan näy kaulan takaa ja peukku seuraa aina keskisormen paikkeilla kaulalla. Kun noita staroja katsoo, niin kyllä se peukku suurimmalla osalla näkyy. Itse olen näitä ohjeita noudattanut tähän päivään saakka ehkä turhaan. Avosointu G on semmonen, missä se peukku mielellään tulee kurkkimaan.


Stevie Ray Vaughan ainakaan ei ilmeisesti ole käynyt konservatoriota, kun peukku ei vahingossakaan eksy kaulan taakse?

Jos sooloissa ei käytä pikkusormea, niin varmaan luonnollisempaa monelle ottaa tuolla tavalla peukulla kunnolla tukea bendauksiin ja vibratoon. Peukulla voi myös blokata alakielet, jos soittotyyli on tuollainen hakkaavan aggressiivinen.

#24 kirjoitettu 28.01.2025 17:07

Tuo peukun kaulan takana pysyminen on klassisen kitaran ohje. Esim. bluesissahan pitää saada voimaa venytyksiin, peukku saa heilua kaulan päällä ihan iloisesti.

#25 kirjoitettu 28.01.2025 17:52

art074 kirjoitti:

jos sormet on kuin nippu mulkkuja, niin eipä siinä uudeksi malmsteeniksi tulla vaikka olisi miten musikaalinen ja motivoitunut treenaaja. Ainahan voi toki alkaa vaikkapa blues-kitaristiksi.


...tai basistiksi.


As a roadie for the Jimi Hendrix Experience, I learned that I should give up being a guitar player.

- Lemmy

#26 kirjoitettu 28.01.2025 19:26

Uppe kirjoitti:
Tuo peukun kaulan takana pysyminen on klassisen kitaran ohje. Esim. bluesissahan pitää saada voimaa venytyksiin, peukku saa heilua kaulan päällä ihan iloisesti.


Joo klasaristahan tuo peukkusääntö tulee. Sormien haritus on ehkä helpompaa, kun peukku on takana. Tarkoitan siis pituussuunnassa ulottuvuutta. Arto tuon pikkusormen mainitsikin. Tietysti, kun tottuu tekemään jonkun asian koko ikänsä jollain tavalla, niin hankalaa.

#27 kirjoitettu 29.01.2025 00:21

IT kirjoitti:
art074 kirjoitti:
art074 kirjoitti:

jos sormet on kuin nippu mulkkuja, niin eipä siinä uudeksi malmsteeniksi tulla vaikka olisi miten musikaalinen ja motivoitunut treenaaja. Ainahan voi toki alkaa vaikkapa blues-kitaristiksi.


...tai basistiksi.


As a roadie for the Jimi Hendrix Experience, I learned that I should give up being a guitar player.

- Lemmy


Joo, mutta eikös Lemmystä tullut basisti sattumalta? Muistelen että Lemmy oli ollut menossa keikalle jonkin bändin kanssa, ja bändin basisti ei saapunut paikalle, jolloinka Lemmy sai tehtäväkseen soittaa bassoa tuolla keikalla.



Noin se muistaakseni meni, paitsi että Lemmy oli vasta hakemassa kitaristin paikkaa Hawkwindissä, mutta bändi päätti ettei tarvi toista kepittäjää. Samana päivänä(?) kuitenkin bändin basisti jätti tulematta keikalle, ja Lemmy oli yhä sopivasti maisemissa.

Tiedä olisiko meillä ollenkaan Motörheadia, jos tuo Haukkatuulen basisti olisi keikalle ilmaantunut.

#28 kirjoitettu 29.01.2025 13:00 Muok:29.01.2025 13:25

Olen jo jonkun aikaa hakenut 70 luvun bassosoundia. Parhaimpaan tulokseen olen toistaiseksi päässyt niin, että putkietusen kautta suoraan äänikortille. Kopioi bassoraidan. Toisen raidan jättää alkuperäiseen koskemattomaan tilaan ja toiseen EQ:lla keskitasjuuksia ja kompuraa. Näitä kahta raitaa sekoittaa sopivasti. Vinkkejä otetaan vastaan.

ricbay muokkasi viestiä 13:24 29.01.2025
Se piti sanomani vielä, että käytän hiottuja kieliä

#29 kirjoitettu 29.01.2025 15:35

Juttua surkuhupaisalta 70-luvulta:

Köyhimmät musiikin harrastelijat, eli siis lähes kaikki, koska lähes kaikki olivat köyhiä, aloittivat usein musiikkia hieman muistuttavan rymyämisen käyttämällä vanhoja putkiradioita kitaravahvistimina. Radioita liitettiin kaksinkin kappalein peräjälkeen, ja johan saundasi niin, että meinasi saada kotona ympäri korvia ja kehotuksen kasvaa aikuiseksi. Se tulkittiin tietysti porukalla kannustukseksi jatkaa samaa linjaa. Mitä enemmän vittuiltiin, sitä enemmän soi. Korvat piippaa monella vieläkin. Laiskojen vetelien pitkätukkien, joita koulu ei juuri kiinnostanut, töihin menoa motivoi kuitenkin se, että piti saada tienattua rahat oikeaan kitaravahvariin ja parempaan kitaraan. Kotoa ei kenellekään annettu pennin pyörylää mokoman paholaisen riivaaman alkukantaisen möykän tuottamiseen. Ja tietysti sitten ostettiin aivan liian tehokkaita vahvareita, joilla saatiin meteli kovemmaksi kuin suihkukoneessa. Edesauttoi korvien piippaamista edelleenkin, mutta kaikki olivat sitä mieltä, että musiikki ei vahingoita korvia. Kukaan ei huomioinut, että se tuotettu meteli oli ehkä vain jollain tavalla musiikkia muistuttavaa, jos omasi hyvän mielikuvituksen. Ja sitähän riitti. Ja kun opittiin vielä hakemaan soittojuomaksi keskiolutta, niin johan alkoi taide kukoistaa. Myöhemmin kehityttiin ja alettiin käymään Alkossa, ja sitä mukaa taide tuli syvällisemmäksi, ja siinä tahtoi sitten soittimetkin unohtua nurkkiin, koska praatailu ja muu elävä harrastustoiminta alkoi kiinnostaa enemmän. Semmosta juu, 70-luku, ihanaa aikaa ...

#30 kirjoitettu 29.01.2025 16:13 Muok:29.01.2025 16:14

Muistan kanssa kakarana, kun yhdellä kaverilla oli putkiradio vahvarina. Plektrana 50 pennin kolikko. Sähköjohtokin oli semmonen viritys, että sai varoa, ettei lyö näpeille. Sen muistan, että se soundi oli kyllä melko pieru.

#31 kirjoitettu 29.01.2025 17:14

ricbay kirjoitti:
Muistan kanssa kakarana, kun yhdellä kaverilla oli putkiradio vahvarina. Plektrana 50 pennin kolikko. Sähköjohtokin oli semmonen viritys, että sai varoa, ettei lyö näpeille. Sen muistan, että se soundi oli kyllä melko pieru.

Joo, ei kai se radioiden soundi millään mittarilla tainnut hyvä olla. Kajareiden piereskelyä ja sirinää särinää ...

#32 kirjoitettu 30.01.2025 06:03

IT kirjoitti:
Mä olen siinä käsityksessä, että tuo Voltage Amps on eräällä tavalla Wavesin tarjonnassa tuon GTR 3 softan seuraaja.


Eli jos kaipaa yksinkertaista ja edullista kitara/basso softaa joka tuottaa ihan siedettäviä saundeja, niin kannattaa tsekata.


Tuo Voltage Amps näkyykin olevan tuossa Waves Horizon Bundlessa, mikä mulla on. Täytyypä kokeilla. Kun tuota plugaria on ihan liikaa, niin hukkuu kaikki oleellinen joukkoon. Kuitenkin muutama, mitä käyttä.

#33 kirjoitettu 30.01.2025 08:43

IT kirjoitti:

Jos ja kun kokeilet tuota, niin kerropa miltä saundit kuulosti?


Juu, olis tarkoitus viikonloppuna kokeilla.

#34 kirjoitettu 30.01.2025 12:17 Muok:30.01.2025 12:18

Törmäsin eilen juutuubissa videoon, missä Zakk Wylde soitteli joitain omia lemppareitaan. Kaverilla on iso kokoiset kädet ja paksut sormet. Lisäksi omintakeinen tekniikka oli kiinnostava. Peukalo oli osan aikaa täysin irti kaulasta. Siis pelkästään soittavat sormet kielillä. Wylden vibrato on yksi parhaimpia, mitä olen kuullut. Ehkä jopa paras. Saa aina kylmät väreet.

#35 kirjoitettu 30.01.2025 13:43

ricbay kirjoitti:
Törmäsin eilen juutuubissa videoon, missä Zakk Wylde soitteli joitain omia lemppareitaan. Kaverilla on iso kokoiset kädet ja paksut sormet. Lisäksi omintakeinen tekniikka oli kiinnostava. Peukalo oli osan aikaa täysin irti kaulasta. Siis pelkästään soittavat sormet kielillä. Wylden vibrato on yksi parhaimpia, mitä olen kuullut. Ehkä jopa paras. Saa aina kylmät väreet.


Joo, mutta jos meet joskus kattoon keikalle Black Label Societya, Zakk Sabbathia tai Panteraa, niin älä missään nimessä suostu juomapeliin, jossa pitää ottaa ryyppy joka kerta kun Zakk käyttää pinch harmonics:ia.

#36 kirjoitettu 30.01.2025 14:07

art074 kirjoitti:

Joo, mutta jos meet joskus kattoon keikalle Black Label Societya, Zakk Sabbathia tai Panteraa, niin älä missään nimessä suostu juomapeliin, jossa pitää ottaa ryyppy joka kerta kun Zakk käyttää pinch harmonics:ia.


Hah, joo Totta.

#37 kirjoitettu 30.01.2025 14:34

Jos jotakuta kiinnostaa, niin kohdassa 10:55 on tuo Wylden outo tyylinäyte peukku irti kaulalta.

https://youtu.be/Vulsl...

#38 kirjoitettu 30.01.2025 14:59

tuossa Rick Beaton video ehkäpä/mielestäni tämän hetken kovimmasta kitaristista.

Why This Guy Is Rock’s Scariest Guitarist

.. ja kaverin levylle asti päätynyttä improvisaatiota: Home Invasion

ja ehkäpä se kaikkein kuuluisin sooloveto: Drive Home

#39 kirjoitettu 30.01.2025 15:15

IT kirjoitti:
Kaikilla kitaristeilla on omat maneerit. Tossa video jossa pääsee tutustumaan Slashin peukkutekniikkaan, mutta enemmän tuossa Slashin soittotyylissä mua kiinnostaa tuo kuinka ja missä asennossa hän pitelee kitaraa. Aika moni muukin tätä harrastaa, mutta Slashille on tyypillistä sooloja soitellessa pitää kitaraa aika lailla pysty asennossa:



jos kitaran body roikkuu munaskuiden tasolla, niin sooloillessa kaula kääntyy ihan luonnostaan erektioasentoon.

Slash taitaa olla paras esimerkki siitä, että kitarasankaruudessa on kyse paljon muustakin kuin pelkästä soittamisesta. Vaikka erinomainen soittaja onkin, niin maineesta iso osa on peräisin imagosta ja lavakarismasta.

#40 kirjoitettu 30.01.2025 15:16

art074 kirjoitti:
tuossa Rick Beaton video ehkäpä/mielestäni tämän hetken kovimmasta kitaristista.

Why This Guy Is Rock’s Scariest Guitarist

.. ja kaverin levylle asti päätynyttä improvisaatiota: Home Invasion

ja ehkäpä se kaikkein kuuluisin sooloveto: Drive Home


Eihän tuota voi, kuin ihailla