Mikseri.net

#2 kirjoitettu 25.01.2025 11:20

ricbay kirjoitti:

Uuden oppiminen on aina yhtä jännää, eikä siihen kyllästy. Valitettavasti arjen pyörittäminen vie suurimman osan vapaa-ajasta, joten olenkin sisällyttänyt arkirutiineihin lyhyitä kitaraharjoituksia metronomin kanssa. Yleensä on joku uusi tuotos harjoittelun alla. Lisäksi harjoittelen soitossa niitä vaikeimmiksi kokemiani asioita, kuten pikkaustekniikoita, kielten vaihdoksia ulko- ja sisäkautta, heikoimmilla sormilla soitto yms... Olen pyrkinyt minimissään noin 10 min pyräyksiin kolmesti päivässä. Aamulla heti herättyä, töistä kotiuduttua ja ennen nukkumaan menoa. Näin tulee noin puoli tuntia päivässä treeniä ja toistojakin ihan kivasti. Viikonloppuisin tulee soiteltua paljon enemmän. Tällä metodilla noin 2-3kk aikana olen miltei huomaamattani selättänyt moniakin haasteita, jotka alussa ovat tuntuneet ylitsepääsemättömiltä. Olisi kiva kuulla onko muillakin hyväksi havaitsemianne tapoja oppimiseen.


Hieno nähdä, että sulla on oikein metodi, jolla saat raivattua kalenteriisi sitä aikaa treenata soittoa. Pienistä puroista syntyy iso joki.

Itselläni ei ole tällä hetkellä mitään kuumia vinkkejä tähän antaa, ja mulla on muutenkin oma soittoharrastus ollut viime aikoina vähän lamassa noin lievästi ilmaistuna.

Mutta sen vinkin annan, jota itse olen toteuttanut omia ja muiden biisejä treenatessa, että kannattaa käyttää läppäriä ja vahvaria hyödyksi niin, että voi soittaa omien taikka muiden artistien biisien mukana treenatessa biisejä.

On mukava esim. jammailla Eric Claptonin kanssa tai jonkun muun bändin ohella kun treenaa jotakin biisiä.

#3 kirjoitettu 25.01.2025 12:03

Tuo mukana soitto on varmasti improvisoinninkin kannalta kehittävää.

#4 kirjoitettu 25.01.2025 13:14

ricbay kirjoitti:

Tuo mukana soitto on varmasti improvisoinninkin kannalta kehittävää.


Toki. Ja onhan se niin, että jos biisin haluaa opetella oikein kunnolla soittamaan, niin se pitää osata myös ilman taustanauhoja.

Mutta onhan se mukava "jammailla isojen starojen kanssa" omassa sessiossa.

#5 kirjoitettu 25.01.2025 13:52

Kosketinsoittajana olen jämähtänyt tasolle jolla olin 11-vuotiaana... En ole koskaan kokenut tarvetta tulla sen paremmaksi soittajaksi. Nykyisin kun tekee musiikkia tietokoneella, ei tartte olla hyvä. Ja mitä säveltämiseenkin tulee, uskon että mitä yksinkertaisempaa, sitä parempaa. Hyvä soittotaito ei myöskään ole sama asia kuin teknisten haasteiden selättäminen. Se ei ole sitä että painaa 1000 kosketinta minuutissa, vaan että kuuntelee rauhassa biisiä ja mitä se vaatii, ja mitä vähemmän sen luonnolliseen kulkuun puuttuu, sitä vaikuttavampaa yleensä. Ehkä se on niin, että on kitarasankareita, ja sitten vähemmän kosketinsoitinsankareita, jostain syystä. Kitara tuntuu kannustavan soittajaa jonkin verran enemmän siihen tekniseen osaamiseen. Ja sitten on joku Jordan Rudess.

#6 kirjoitettu 25.01.2025 14:08

Se tasohan on silloin riittävä, jos itse on tyytyväinen. Eikä se nopeus itsessään ole se juttu, mutta jos osaa jonkun nopeasti, niin yleensä osaa myös hitaammin. Yleensä kun uutta opettelen, niin haen niin hitaan temmon metronomista, että osaan sen soittaa 100 % oikein. Sitten vaan toistoja ja nopeuden nostoa pikkuhiljaa. Treenailen myös sormituksia eri järjestyksessä ja eri muodostelmassa. Vuoropikkauksella ja legatona. Helpottaa oikeastaan kaikessa soitossa.

#7 kirjoitettu 25.01.2025 14:25

Kunnon yöunet varmasti on isossa roolissa kaikessa oppimisessa. Ilman riittävää unta ei mikään mene kaaliin.

#8 kirjoitettu 25.01.2025 14:27

Marko Hotti kirjoitti:

Kosketinsoittajana olen jämähtänyt tasolle jolla olin 11-vuotiaana... En ole koskaan kokenut tarvetta tulla sen paremmaksi soittajaksi. Nykyisin kun tekee musiikkia tietokoneella, ei tartte olla hyvä. Ja mitä säveltämiseenkin tulee, uskon että mitä yksinkertaisempaa, sitä parempaa. Hyvä soittotaito ei myöskään ole sama asia kuin teknisten haasteiden selättäminen. Se ei ole sitä että painaa 1000 kosketinta minuutissa, vaan että kuuntelee rauhassa biisiä ja mitä se vaatii, ja mitä vähemmän sen luonnolliseen kulkuun puuttuu, sitä vaikuttavampaa yleensä. Ehkä se on niin, että on kitarasankareita, ja sitten vähemmän kosketinsoitinsankareita, jostain syystä. Kitara tuntuu kannustavan soittajaa jonkin verran enemmän siihen tekniseen osaamiseen. Ja sitten on joku Jordan Rudess.


Kyllä kosketinsoitin sankareitakin on ollut varsinkin rock musiikin puolella paljonkin.

Jon Lord nyt tulee ensimmäisenä mieleen.

Mutta onhan se niin, että stagella piano/kosketinsoitin on yleensä siellä taustalla, ja kitaristit ja laulaja siinä edessä. Kitara kulkee mukana helpommin, ja se tuppaa olemaan se pääasiallinen soolosoitin. Yleensä ne kitarasankaritkin on jonkinlaisia soolokitaristeja, joilla on tekniikka hallussa.

Eli veikkaan, että parhaat kosketinsoittajat ovat oman instrumenttinsa kanssa ihan yhtä welhoja kuin parhaat kitaristitkin.


Tähän oppimiseen liittyen niin oletteko kuulleet 10 000 tunnin säännöstä? Kyllä se jollakin tapaa tietty pätee, mutta jos ei ole lahjoja, niin kymmenen tuhatta tuntiakaan harjoittelua ei riitä siihen että hallitset sen soittimesi virtuoosimaisesti.

Jännä muuten lukea noista suurimmista kitarasankareista, että he eivät ole varsinaisesti osanneet lukea nuotteja, vaikka eittämättä heillä tietty määrä musiikin teoriaa onkin ollut hallussa. Jimi Hendrix, Eric Clapton, Eddie Van Halen jne... Ja eipä Beatlesien Paul McCartneykaan osaa soittaa nuoteista.

Toki nää kaverit oli kaikki harjoitelleet myös paljon, mutta on heillä tainnut olla luontaisiakin lahjoja...

#9 kirjoitettu 25.01.2025 14:52

Oma nuotinlukutaito ei ole mikään kehuttava. Tiedän kyllä perusjutut, sen verran tuli pianotunneilla pentuna käytyä. Ei ole oikeen ollut tarvetta, kun yksin omia biisejä väsäilee. Pianon koskettimet on helppo muistaa. Kitaralla joutuu vähän hakemaan, mutta intervallit auttaa otelaudan hahmottamisessa

#10 kirjoitettu 25.01.2025 15:13

Minä osaan jotenkuten soittaa nuoteista, jos biisi on entuudestaan tuttu. Lapsena minulla oli jatkuvasti kirjastosta lainassa Beatlesin nuottikirja, jossa oli kaikki kappaleet. Yritin sitten soittaa kirjan nuottien mukaan biisejä, joita en ollut koskaan kuullut. Uskon että se vaikutti hyvinkin positivisesti melodiatajuuni silloin ja nyt.

#11 kirjoitettu 25.01.2025 15:27

Joo, mäkään en osaa soittaa nuoteista, mutta jonkin verran ymmärrän ihan perus musiikin teoriaa. Vähän mutten paljoa.

Mutta se hauska juttu musiikin tekemisessä on ettei se haittaa vaikket osaisikaan nuotteja. Jos instrumentti pysyy hyppysissä, ja saat siitä ulos siedettävän kuuloisia ääniä, niin olet jo pitkällä.

Soittamistakin voi treenata monella tavalla ja tasolla.

#12 kirjoitettu 25.01.2025 15:30

Marko Hotti kirjoitti:

Minä osaan jotenkuten soittaa nuoteista, jos biisi on entuudestaan tuttu. Lapsena minulla oli jatkuvasti kirjastosta lainassa Beatlesin nuottikirja, jossa oli kaikki kappaleet. Yritin sitten soittaa kirjan nuottien mukaan biisejä, joita en ollut koskaan kuullut. Uskon että se vaikutti hyvinkin positivisesti melodiatajuuni silloin ja nyt.


Mä näkisin, että nuoteista soittamaan oppiminen kysyy jonkin verran sitä rytmitajua, joka mulla on ollut aina hukassa. Valitettava tosiasia ja händicäppi, mutta minkäs teet.

Mutta biisien tekemisessä rytmitajua tärkeempää mun mielestä on "tyylitaju" ja nimenomaan tuo sun mainitsema melodiataju. Nää kulkee käsi kädessä ja on kaikkein tärkeimpiä. Kumpaakin voi kehittää kuuntelemalla paljon musiikkia.

#13 kirjoitettu 25.01.2025 18:10

IT kirjoitti:
Tähän oppimiseen liittyen niin oletteko kuulleet 10 000 tunnin säännöstä? Kyllä se jollakin tapaa tietty pätee, mutta jos ei ole lahjoja, niin kymmenen tuhatta tuntiakaan harjoittelua ei riitä siihen että hallitset sen soittimesi virtuoosimaisesti.


Olen kuullut tuosta joskus. Onhan tuo yli vuosi treeniä. Kyllähän kaikki lahjakkaatkin muusikot ovat treenanneet ihan pirusti. Ei niitä lahjoja valjasteta käyttöön ilman treeniä. Uskoisin niin.

#14 kirjoitettu 25.01.2025 18:24

ricbay kirjoitti:
IT kirjoitti:
Tähän oppimiseen liittyen niin oletteko kuulleet 10 000 tunnin säännöstä? Kyllä se jollakin tapaa tietty pätee, mutta jos ei ole lahjoja, niin kymmenen tuhatta tuntiakaan harjoittelua ei riitä siihen että hallitset sen soittimesi virtuoosimaisesti.


Olen kuullut tuosta joskus. Onhan tuo yli vuosi treeniä. Kyllähän kaikki lahjakkaatkin muusikot ovat treenanneet ihan pirusti. Ei niitä lahjoja valjasteta käyttöön ilman treeniä. Uskoisin niin.


Onhan tuo ihan pirusti treeniä.


- Jos treenaat 6 tuntia päivässä 5 päivänä viikossa ja 52 viikkoa vuodessa, niin sulla kuluu tuohon 10k tunnin treenaamiseen 6,4 vuotta.

- Jos treenaat 4 tuntia päivässä 5 päivänä viikossa ja 52 viikkoa vuodessa, niin sulla kuluu tuohon 10k tunnin treenaamiseen melkein 10 vuotta.


Mutta periaatteessa siis, jos aloitat joskus 7-vuotiaana soittamisen, ja olet innokas treenaaja, niin parikymppisenä on mahdollisuus olla sen soittimen jonkin sortin virtuoosi, taikka ainakin lähellä sitä.


Ja kun on kuullut noiden ammattimuusikoiden juttuja siitä treenimäärästä, jota jotkut on panneet siihen soittimen treenaamiseen ja haltuun ottoon, niin onhan se huima määrä työtä, verta ja hikeä.

Kaikki respectit näille ihmisille!

#15 kirjoitettu 25.01.2025 18:42

Tuohon 10 000 tuntiin tuskin sisältyy mitään harha-askeleita. Näin itseoppineena olen erehtynyt monestikkin sivupoluille. Niistä "pahoista tavoista" pois oppiminen vie kauan. Korjasin plektrakäden vapaiden sormien asentoa paremmaksi niin, että ovat enemmän koukussa. Helpompi vaimentaa vapaita kieliä niillä sormilla. Käsien synkka löytyy myös helpommin, kun käsi on tiiviimpi paketti. Vuoden verran se otti, että uusi asento tulee heti luonnostaan.

#16 kirjoitettu 25.01.2025 18:59

ricbay kirjoitti:

Tuohon 10 000 tuntiin tuskin sisältyy mitään harha-askeleita. Näin itseoppineena olen erehtynyt monestikkin sivupoluille. Niistä "pahoista tavoista" pois oppiminen vie kauan. Korjasin plektrakäden vapaiden sormien asentoa paremmaksi niin, että ovat enemmän koukussa. Helpompi vaimentaa vapaita kieliä niillä sormilla. Käsien synkka löytyy myös helpommin, kun käsi on tiiviimpi paketti. Vuoden verran se otti, että uusi asento tulee heti luonnostaan.


Joo, itsekin itseoppineena niitä pahoja tapoja on kertynyt soitossa varmaankin roppakaupalla. Ja siltä omalta mukavuusalueelta pois pääseminen, kun sen kerran on omaksunut, niin on hemmetin vaikea päästä pois.

Mulla on ollut plektrakädessä toi, että kun soitin pitkään käytännössä pelkästään komppikitaraa, niin mulla oli siinä plektrassa se kolmen sormen taktiikka. Silloin sen plektran pitäminen tuntuu jotenkin rennommalta, kun se pysyy paremmin hyppysissä vähemmällä voimalla. Sähkökitaraa kun soittaa, niin ei niitä kieliä tarvitse muutenkaan runtata täysillä, vaan niitä voi myös hellemmin rouhia.

Mutta soolotyöskentelyssä on varmaankin nopeampaa ja rennompaa se, että pitelee sitä plektraa oikeaoppisesti vain kahdella sormella. Jonkin verran tätäkin tuli kyllä ihan viime aikoina treenattua.

#17 kirjoitettu 25.01.2025 19:44

Eihän sitä oikeastaan ole oikeaa ja väärää tyyliä, jos homma hoituu. On paljon virtuooseja, joilla on ihan oma tekniikka esim. juuri tuossa plektran pitelemisessä. Kitaran soitossa ne soimattomat kielet on vaan jotenkin saatava vaimennettua. Tyyli vapaa

#18 kirjoitettu 25.01.2025 19:55 Muok:25.01.2025 19:56

Kyllähän ikääntyminenkin varmaan vaikuttaa uuden oppimiskykyyn. Itse uskon vahvasti, että minkä tahansa instrumentin soittaminen tekee hyvää aivotoiminnalle. Tuo koko ajan uuden opettelu on varmasti hyvää aivotyöskentelyä. Tai yleensäkkin musiikin säveltäminen.

ricbay muokkasi viestiä 19:56 25.01.2025

#19 kirjoitettu 25.01.2025 22:37

Marko Hotti kirjoitti:
Hyvä soittotaito ei myöskään ole sama asia kuin teknisten haasteiden selättäminen. Se ei ole sitä että painaa 1000 kosketinta minuutissa, vaan että kuuntelee rauhassa biisiä ja mitä se vaatii, ja mitä vähemmän sen luonnolliseen kulkuun puuttuu, sitä vaikuttavampaa yleensä.


Sellaisen (ehkä väärän) mielikuvan olen saanut, että suuri osa tunnetuimmista kitaristeista on saavuttanut teknisen osaamisen huippunsa aika nopeasti. Yleensä jo teini-iässä tai pian sen jälkeen, muutaman vuoden kovalla ja oikeaoppisella treenillä.

Sen jälkeen heillä on sitten kehittynyt korkeintaan luovuus ja musiikin ymmärtäminen ylipäätään, ja sen kautta osaaminen on monipuolistunut. Tämä on pitkälti se vaihe mikä erottelee ne kuuluisat jyvät tuntemattomista akanoista. Teknisesti huipputaitavia soittajia kuitenkin on "one in every crowd", kuten Clapton sanoi jo joskus 70-luvulla.
Luovia ja poikkeuksellisia soittajia ei niinkään.

Vuosien kovassa treenaamisessa ehkä tulee ne omat motoriset rajat myös nopeammin vastaan, ja tekninen treenaaminen sen jälkeen on lähinnä motoriikan ylläpitoa. Harrastelijoilla, jotka eivät kovin tosissaan ole tekniseen treenaamiseen panostaneet, noita teknisiä rajojaan varmaan voi sitten hakea siihen asti että ikääntyminen alkaa asettaa omiaan.

#20 kirjoitettu 25.01.2025 23:12

IT kirjoitti:
Marko Hotti kirjoitti:

Kosketinsoittajana olen jämähtänyt tasolle jolla olin 11-vuotiaana... En ole koskaan kokenut tarvetta tulla sen paremmaksi soittajaksi. Nykyisin kun tekee musiikkia tietokoneella, ei tartte olla hyvä. Ja mitä säveltämiseenkin tulee, uskon että mitä yksinkertaisempaa, sitä parempaa. Hyvä soittotaito ei myöskään ole sama asia kuin teknisten haasteiden selättäminen. Se ei ole sitä että painaa 1000 kosketinta minuutissa, vaan että kuuntelee rauhassa biisiä ja mitä se vaatii, ja mitä vähemmän sen luonnolliseen kulkuun puuttuu, sitä vaikuttavampaa yleensä. Ehkä se on niin, että on kitarasankareita, ja sitten vähemmän kosketinsoitinsankareita, jostain syystä. Kitara tuntuu kannustavan soittajaa jonkin verran enemmän siihen tekniseen osaamiseen. Ja sitten on joku Jordan Rudess.


Kyllä kosketinsoitin sankareitakin on ollut varsinkin rock musiikin puolella paljonkin.

Jon Lord nyt tulee ensimmäisenä mieleen.



Niin tuli mullakin. Seuraavia nimiä pitikin jo miettiä aika pitkään

Kaupallisen menestyksen kannalta ajateltuna se on ollut aina melkoinen käsijarru bändille, jos kiinnostavin muusikko on löytynyt kiipparin tai urkujen takaa.
Koskettimista on aina puuttunut se "sex appeal" mikä kitaralla ainakin joskus tuntui olevan.

#21 kirjoitettu 26.01.2025 00:02

IT kirjoitti:
Mulla on ollut plektrakädessä toi, että kun soitin pitkään käytännössä pelkästään komppikitaraa, niin mulla oli siinä plektrassa se kolmen sormen taktiikka.

Siis meinaatko, että pidit/pidät kolmella sormella plektraa? Oli pakko pyöritellä plektraa omissa sormissa ja kokeilla, että onnistuisko iteltä tollanen taituruus, mut ei kyl.

#22 kirjoitettu 26.01.2025 03:14

BVR kirjoitti:
IT kirjoitti:
Mulla on ollut plektrakädessä toi, että kun soitin pitkään käytännössä pelkästään komppikitaraa, niin mulla oli siinä plektrassa se kolmen sormen taktiikka.


Siis meinaatko, että pidit/pidät kolmella sormella plektraa? Oli pakko pyöritellä plektraa omissa sormissa ja kokeilla, että onnistuisko iteltä tollanen taituruus, mut ei kyl.


No, moni tunnettu kitaristi on tuota kolmen sormen taktiikkaa ainakin välillä käyttänyt:

- James Hetfield - Metallica
- Steve Morse - Deep Purple
- Eddie Van Halen

Is There A Correct Way To Hold A Guitar Pick?


Tossa puolestaan video, jossa käydään läpi 7 eri tekniikkaa plektran pitämiseksi, ja analysoidaan niiden ergonomiaa:

7 Guitar Pick Grip Techniques - Ergonomic Comparison & Review


Eli joo, on monia erilaisia tapoja pidellä plektraa sormissa.

#23 kirjoitettu 27.01.2025 00:08

art074 kirjoitti:
Seuraavia nimiä pitikin jo miettiä aika pitkään

Öö, sanooko Rick Wakeman mitään?

Itse kuvittelin joskus olevani ensisijaisesti kosketinsoittaja, mikä tarkoitti ihan vain sitä että soitin säännöllisesti jonkin verran kiipparia enkä juurikaan muita soittimia. Minun on ihan mahdotonta ajatella itseäni soittamassa tuntikausia päivittäin tai ylipäänsä tuntikausia. Toiset ne soittamisen vuoksi soittavat, minä sen tähden että saan ideoitani toteutetuksi. Midikiipparin sentään viskasin viime vuosikymmenellä nurkkaan (tallessa on edelleen) ja kaikki omien nykyisten äänitysteni kosketinosuudet on soitettu "oikeasti" eli käytännössä usein pikkupätkissä ja tosi monella otolla, mutta silti soitettu. Sama tietysti pätee bassoon ja sähköukuleleen sekä lyömäsoittimiin, kitaraan, melodikaan, huuliharppuun et cætera, silloin kun niitä käytän. Nykyään tietysti olen ensisijaisesti ukulelisti, koska teen hiukan mies & sähköukulele -keikkoja.

Mutta kotistudiohommissa on ainakin oppinut tarkemmaksi kaiken mahdollisen suhteen. Oman lauluni mahdolliset ala- tai ylävireisyydet kuulen nykyään jo laulaessa enkä vasta äänitystuloksesta. Kielisoitinkompit, bassot ja koskettimet eivät enää menisi minulle läpi sellaisina kuin päästin ne joskus 5 v sitten menemään. Toisaalta kiinnostava havainto on, että joskus ihan aavistuksen verran rytmillisesti epätarkka soitto groovaa paremmin kuin täsmälleen kohdilleen menevä. Minullahan olisi mahdollisuus täsmätä soittamisiani oikeisiin tahdinkohtiin, mutta saatanpa jättää tuon tekemättäkin, jos tulos groovaa. Minulla ei siis ole tapana lukea tällaisia asioita kirjasta, enkä tunne guruja jotka kertoisivat näitä juttuja, vaan ihan vain puuhastelen keskenäni ja opin itse, jos olen oppiakseni.

Ai niin ja plektraa pitelen kolmella sormella minäkin. Tietysti.

#24 kirjoitettu 27.01.2025 01:05

aurinkoP kirjoitti:

Öö, sanooko Rick Wakeman mitään?



olisiko neljäntenä tullut mieleen.

Vaikeus oli lähinnä miettiä nimiä jotka olisi edes lähimain yhtä tunnettuja kuin esim. Hendrix, Clapton, Van Halen, Blackmore ja sellaiset. Ei sillä että Jon Lord:kaan sitä olisi, mutta, niih....