Kaipaatko joskus menneitä aikoja?

Kirjoittaja	Kaipaatko joskus menneitä aikoja?
geeli 4053 viestiä	#1 kirjoitettu 06.09.2024 15:00 Otsikon mukainen kysymys...Kaipaatko joskus mennyttä? Itse joskus kaipaan nuoruutta ja 90-luvun musiikkia, pelejä joita silloin oli, jne. Hiphop oli parasta, mielestäni ysärillä. Peleissä oli sellainen tietty fiilis, jota usein nykyäänkin nostalgian myötä tunnelmoin kun pelaan retropelejä. Toisaalta niitä negatiivisia juttuja en kaipaa, kuten epävarmuutta ja jännittämistä ja mitä kaikkea tähän ikään liittyikin. Ehkä kannattaa vaan pysyä tässä nykyhetkessä ja elää tätä nykyisyyttä...vai miten on?
^	Vastaa Lainaa

IT 14469 viestiä	#2 kirjoitettu 06.09.2024 15:09 En tiedä kaipaanko varsinaisesti menneitä aikoja... En siis kaipaa takaisin vaikkapa 90-luvulle... Mutta monesti muistelen kaiholla monia menneitä juttuja, ja tietty sitä kaipaa niitä ihmisiä jotka ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen... Vanheneminen on ihan hyväkin juttu kun sitä kasvaa ihmisenä, mutta sen sivutuotteena tulee tukku sairauksia ja toisaalta menettää läheisiä ihmisiä... Mutta tällaista on tämä ihmiselämä tällä pallolla...
^	Vastaa Lainaa
Noison 92 viestiä	#3 kirjoitettu 06.09.2024 15:23 En niinkään kaipaa takaisin menneeseen aikaan, kun sitä tunsi itsensä melko tomppeliksi silloin ja oli muutenkin kovin epävarma kaikesta ja ennen kaikkea itsestään. Mutta noin musiikillisesti elän hyvin vahvasti menneessä ajassa ja kuuntelen lähinnä 90-luvun ja 2000-luvun alun tuotoksia. Jokin oli silloin vain hyvin erilailla ja ihmiset kokeili hyvin ennakkoluulottomasti kaikkea uutta. Se kuuluu tuotanto jäljessä ja biisien sisältämässä tunnelatauksessa oikein kirkkaasti.
^	Vastaa Lainaa
AnttiJ Aimo Annos & Rytmi-Veikot 7403 viestiä	#4 kirjoitettu 06.09.2024 15:36 Paljon oli hyviä asioita mutta oli niitä huonojakin, jotka muisti aktiivisesti unohtaa. Jotain tiettyjä yksityiskohtia (kuten 60 - 70-lukujen musiikki) saattaa kaivatakin, mutta se on sivujuonne isossa kuvassa ja sitähän on tarjolla vinyyli- ja CD-levyinä sekä kovalevyillä vaikka kuinka paljon. Ei kai hirveästi kannata kaivata sellaista mitä ei tule ikinä saamaan takaisin?
^	Vastaa Lainaa
IT 14469 viestiä	#5 kirjoitettu 06.09.2024 16:18 AnttiJ kirjoitti: Paljon oli hyviä asioita mutta oli niitä huonojakin, jotka muisti aktiivisesti unohtaa. Jotain tiettyjä yksityiskohtia (kuten 60 - 70-lukujen musiikki) saattaa kaivatakin, mutta se on sivujuonne isossa kuvassa ja sitähän on tarjolla vinyyli- ja CD-levyinä sekä kovalevyillä vaikka kuinka paljon. Ei kai hirveästi kannata kaivata sellaista mitä ei tule ikinä saamaan takaisin? Niinpä... Kuun tavoitteleminen taivaalta ei ole hyvä idea, koska se johtaa vain kärsimykseen, kun sitä ei sieltä koskaan saa... Me kuitenkin eletään "tässä hetkessä" ikuisesti, ja menneisyyttä ja tulevaisuutta ei ole, jos ajattelee tarkemmin... Me ei siis tulla menneisyydestä kohti tulevaisuutta, vaan me siirrytään koko ajan yhdestä nykyhetkestä toiseen... Tää on tota "ajan filosofiaa" jota filosofit on pohtineet paljonkin... Mennyttä ei voi koskaan muuttaa, joten se seuraa aina jossakin määrin nykyhetkessä mukana, ja vain nykyhetkessä voi vaikuttaa tuleviin nykyhetkiin... Nykyhetki on siis elämän tärkein hetki eikä se lopu koskaan! Olet vain nykyhetkesi herra (jos sitäkään) joten jokaisen kannattaisi panostaa siihen mitä on, mitä tekee, mitä ajattelee, ja miten valitsee tässä ja nyt!
^	Vastaa Lainaa
AnttiJ Aimo Annos & Rytmi-Veikot 7403 viestiä	#6 kirjoitettu 06.09.2024 16:40 Niinpä. Unelmointi on tietysti hieno asia ja joillekin oikein hyvä draiveri elämässä, mutta minustakin kannattaa keskittyä sellaisiin maaleihin mitkä voisivat olla saavutettavissa.
^	Vastaa Lainaa
IT 14469 viestiä	#7 kirjoitettu 06.09.2024 16:56 AnttiJ kirjoitti: Niinpä. Unelmointi on tietysti hieno asia ja joillekin oikein hyvä draiveri elämässä, mutta minustakin kannattaa keskittyä sellaisiin maaleihin mitkä voisivat olla saavutettavissa. Tuli tästä mieleen sellainenkin asia, että motiivi ei aina johda tekoon... Jos ajatellaan, että motiivi on syy tekoon, niin rationaalinen päätöksentekijä ei toimi pelkästään syiden pohjalta, vaan myös odotettavissa olevien lopputulosten perusteella... Eli sitä pitäisi ennakoida etukäteen, että mitkä lopputulokset ja päämäärät on saavutettavissa, mutta sehän ei ole aina kovin helppoa... Fiksu toki ennakoi tekojensa mahdollisia lopputuloksia ja toimii näiden kalkylaatioiden pohjalta... Mutta mitä suuremmasta joukosta muita ihmisiä ne lopputulemat riippuu, niin sitä epävarmempaa tuo ennakointi on... Eli joskus päätöksiä joutuu tekemään myös harkitulla riskillä...
^	Vastaa Lainaa
AnttiJ Aimo Annos & Rytmi-Veikot 7403 viestiä	#8 kirjoitettu 06.09.2024 18:53 IT kirjoitti: AnttiJ kirjoitti: Niinpä. Unelmointi on tietysti hieno asia ja joillekin oikein hyvä draiveri elämässä, mutta minustakin kannattaa keskittyä sellaisiin maaleihin mitkä voisivat olla saavutettavissa. Tuli tästä mieleen sellainenkin asia, että motiivi ei aina johda tekoon... Jos ajatellaan, että motiivi on syy tekoon, niin rationaalinen päätöksentekijä ei toimi pelkästään syiden pohjalta, vaan myös odotettavissa olevien lopputulosten perusteella... Eli sitä pitäisi ennakoida etukäteen, että mitkä lopputulokset ja päämäärät on saavutettavissa, mutta sehän ei ole aina kovin helppoa... Fiksu toki ennakoi tekojensa mahdollisia lopputuloksia ja toimii näiden kalkylaatioiden pohjalta... Mutta mitä suuremmasta joukosta muita ihmisiä ne lopputulemat riippuu, niin sitä epävarmempaa tuo ennakointi on... Eli joskus päätöksiä joutuu tekemään myös harkitulla riskillä... Itse asiassa joutuu lähes aina kun mietitään asioita eteenpäin. Mm. erilaisilla riskianalyyseillä pyritään firmoissa haarukoimaan sitä, ettei riski muodostu liian suureksi odotettuihin tuottoihin nähden. Mitä kauemmas aikajanalla mennään eteenpäin, sen suuremmaksi riski yleensä kasvaa tuntemattomien tekijöiden määrän kasvun myötä. Jos haluaa valita täysin riskittömän vaihtoehdon, niin tuottokin jää usein vaatimattomaksi. Itse en koskaan valinnut sellaisia vaihtoehtoja joiden riskit olisivat toteutuessaan kaataneet firman. Epätavallisilta riskeiltä suojautuminen on yleensä niin kallista, että täyssuojausta ei kannata ottaa. Otan yhden hallitun riskin esimerkin takavuosilta firmasta joka vei parhaimmillaan 50 puoliperävaunullista samaa tuotetta viikossa Moskovaan. Yhden rekallisen vakuutusmaksu oli niin kallis, että oli helppo laskea ettei vakuutusta kannata ottaa ollenkaan koska 50 rekan lastin vakuutusmaksut viikossa olisivat ylittäneet muistaakseni kahden rekallisen lastin arvon. Arveltiin, että lastin tuhoavia kolareita ei ihan varmasti satu kahta joka viikko joten vakuutukset jätettiin ottamatta. Noin kuuden vuoden aikana kolareita ei sattunut kuin yksi ja sekin tyhjälle rekalle kun Venäjän rajavartioston everstin autokuski veti päin rekkaa lähellä Vaalimaata. Rekkakuski pidätettiin vain muutamiksi tunneiksi koska case oli päivänselvä. Hallittu riski ei toteutunut miltään osin.
^	Vastaa Lainaa

IT 14469 viestiä	#9 kirjoitettu 06.09.2024 19:28 AnttiJ kirjoitti: IT kirjoitti: AnttiJ kirjoitti: Niinpä. Unelmointi on tietysti hieno asia ja joillekin oikein hyvä draiveri elämässä, mutta minustakin kannattaa keskittyä sellaisiin maaleihin mitkä voisivat olla saavutettavissa. Tuli tästä mieleen sellainenkin asia, että motiivi ei aina johda tekoon... Jos ajatellaan, että motiivi on syy tekoon, niin rationaalinen päätöksentekijä ei toimi pelkästään syiden pohjalta, vaan myös odotettavissa olevien lopputulosten perusteella... Eli sitä pitäisi ennakoida etukäteen, että mitkä lopputulokset ja päämäärät on saavutettavissa, mutta sehän ei ole aina kovin helppoa... Fiksu toki ennakoi tekojensa mahdollisia lopputuloksia ja toimii näiden kalkylaatioiden pohjalta... Mutta mitä suuremmasta joukosta muita ihmisiä ne lopputulemat riippuu, niin sitä epävarmempaa tuo ennakointi on... Eli joskus päätöksiä joutuu tekemään myös harkitulla riskillä... Itse asiassa joutuu lähes aina kun mietitään asioita eteenpäin. Mm. erilaisilla riskianalyyseillä pyritään firmoissa haarukoimaan sitä, ettei riski muodostu liian suureksi odotettuihin tuottoihin nähden. Mitä kauemmas aikajanalla mennään eteenpäin, sen suuremmaksi riski yleensä kasvaa tuntemattomien tekijöiden määrän kasvun myötä. Jos haluaa valita täysin riskittömän vaihtoehdon, niin tuottokin jää usein vaatimattomaksi. Itse en koskaan valinnut sellaisia vaihtoehtoja joiden riskit olisivat toteutuessaan kaataneet firman. Epätavallisilta riskeiltä suojautuminen on yleensä niin kallista, että täyssuojausta ei kannata ottaa. Otan yhden hallitun riskin esimerkin takavuosilta firmasta joka vei parhaimmillaan 50 puoliperävaunullista samaa tuotetta viikossa Moskovaan. Yhden rekallisen vakuutusmaksu oli niin kallis, että oli helppo laskea ettei vakuutusta kannata ottaa ollenkaan koska 50 rekan lastin vakuutusmaksut viikossa olisivat ylittäneet muistaakseni kahden rekallisen lastin arvon. Arveltiin, että lastin tuhoavia kolareita ei ihan varmasti satu kahta joka viikko joten vakuutukset jätettiin ottamatta. Noin kuuden vuoden aikana kolareita ei sattunut kuin yksi ja sekin tyhjälle rekalle kun Venäjän rajavartioston everstin autokuski veti päin rekkaa lähellä Vaalimaata. Rekkakuski pidätettiin vain muutamiksi tunneiksi koska case oli päivänselvä. Hallittu riski ei toteutunut miltään osin. Joo, aika lailla samanlaisia ajatuksia meillä on... Sun lähtökohta on tietty käytännön kokemus, mä olen lähinnä pohtinut sattuneesta syystä näitä enemmän teoreettiselta kannalta kun olen yrittänyt ymmärtää ihmistä ja päätöksentekoprosessia... Olen pohdinnoissa päässyt tuollaiseen kokonaisprosessiin: Halu <> Motiivi <> Intentio <> Toiminta <> Lopputulos <> Seuraukset Eri etiikan teoriat kiinnittää tähän prosessiin eri tavoin huomiota. Seurausetiikka kiinnittää yleensä huomionsa pääasiassa siihen mikä on tuon toimintavaiheen jälkeen (joskus myös intentioihin)... Ja kantilainen deontologia enemmän siihen mitä tapahtuu ennen tuota toimintaa, ja onko kyseinen toiminta itsessään moraalisesti hyväksyttävää... Mä näkisin, että kun muodostetaan halujen ja motiivien perusteella intentioita eli päämääriä, niin tuossa vaiheessahan noita lopputuloksia ja mahdollisia seurauksia pitäisi ennakoida ja ne mahdolliset riskit kartoittaa... Se vaan, että mahdollisen lopputuloksen ennakoiminen on paljon helpompaa kuin siitä lopputuloksesta aiheutuvien seurausten ennakoiminen... Jokin tietty tapahtuma on siis helpompi ennustaa, esim. niin että firman investointi tai strategia menee myttyyn... Mutta se mitä siitä pieleen menosta sitten seuraa, niin onkin jo vaikeampi ennustaa... Tämä on riskien hallinnan kannalta se todellinen ongelma mun nähdäkseni... Ajatellaan vaikkapa Fortumin Saksan seikkailuja ja Uniperin tapausta... Varmasti ne riskit oli arvioitu sen suhteen, että mitkä ovat Uniperin riskit Saksassa... Mutta sitä ei varmaan oltu pystytty ennakoimaan, että millaisia seurauksia siitä koituu kun ne riskit alkaakin materialisoitumaan... Ja tossakin positiivisten lopputulosten tavoittelussa on oikeastaan kaksi asiaa... Riskien minimoiminen ja voittojen maksimoiminen... Tuo sun kommentti kertoo nähdäkseni sen, että et pelannut upporikasta ja rutiköyhää sillä firmalla, vaan että riskien minimoiminen niin ettei firma kaadu taisi kuitenkin olla se lähtökohta, jonka jälkeen vasta pohdittiin mahdollista voittojen maksimointia?
^	Vastaa Lainaa
AnttiJ Aimo Annos & Rytmi-Veikot 7403 viestiä	#10 kirjoitettu 06.09.2024 20:27 IT kirjoitti: AnttiJ kirjoitti: IT kirjoitti: AnttiJ kirjoitti: Niinpä. Unelmointi on tietysti hieno asia ja joillekin oikein hyvä draiveri elämässä, mutta minustakin kannattaa keskittyä sellaisiin maaleihin mitkä voisivat olla saavutettavissa. Tuli tästä mieleen sellainenkin asia, että motiivi ei aina johda tekoon... Jos ajatellaan, että motiivi on syy tekoon, niin rationaalinen päätöksentekijä ei toimi pelkästään syiden pohjalta, vaan myös odotettavissa olevien lopputulosten perusteella... Eli sitä pitäisi ennakoida etukäteen, että mitkä lopputulokset ja päämäärät on saavutettavissa, mutta sehän ei ole aina kovin helppoa... Fiksu toki ennakoi tekojensa mahdollisia lopputuloksia ja toimii näiden kalkylaatioiden pohjalta... Mutta mitä suuremmasta joukosta muita ihmisiä ne lopputulemat riippuu, niin sitä epävarmempaa tuo ennakointi on... Eli joskus päätöksiä joutuu tekemään myös harkitulla riskillä... Itse asiassa joutuu lähes aina kun mietitään asioita eteenpäin. Mm. erilaisilla riskianalyyseillä pyritään firmoissa haarukoimaan sitä, ettei riski muodostu liian suureksi odotettuihin tuottoihin nähden. Mitä kauemmas aikajanalla mennään eteenpäin, sen suuremmaksi riski yleensä kasvaa tuntemattomien tekijöiden määrän kasvun myötä. Jos haluaa valita täysin riskittömän vaihtoehdon, niin tuottokin jää usein vaatimattomaksi. Itse en koskaan valinnut sellaisia vaihtoehtoja joiden riskit olisivat toteutuessaan kaataneet firman. Epätavallisilta riskeiltä suojautuminen on yleensä niin kallista, että täyssuojausta ei kannata ottaa. Otan yhden hallitun riskin esimerkin takavuosilta firmasta joka vei parhaimmillaan 50 puoliperävaunullista samaa tuotetta viikossa Moskovaan. Yhden rekallisen vakuutusmaksu oli niin kallis, että oli helppo laskea ettei vakuutusta kannata ottaa ollenkaan koska 50 rekan lastin vakuutusmaksut viikossa olisivat ylittäneet muistaakseni kahden rekallisen lastin arvon. Arveltiin, että lastin tuhoavia kolareita ei ihan varmasti satu kahta joka viikko joten vakuutukset jätettiin ottamatta. Noin kuuden vuoden aikana kolareita ei sattunut kuin yksi ja sekin tyhjälle rekalle kun Venäjän rajavartioston everstin autokuski veti päin rekkaa lähellä Vaalimaata. Rekkakuski pidätettiin vain muutamiksi tunneiksi koska case oli päivänselvä. Hallittu riski ei toteutunut miltään osin. Ja tossakin positiivisten lopputulosten tavoittelussa on oikeastaan kaksi asiaa... Riskien minimoiminen ja voittojen maksimoiminen... Tuo sun kommentti kertoo nähdäkseni sen, että et pelannut upporikasta ja rutiköyhää sillä firmalla, vaan että riskien minimoiminen niin ettei firma kaadu taisi kuitenkin olla se lähtökohta, jonka jälkeen vasta pohdittiin mahdollista voittojen maksimointia? Juurikin noin; pienempi riski kohtuullisella tuotto-odotuksella oli punaisena lankana aina kun joku epävarmempi asia tuli vastaan.
^	Vastaa Lainaa

geeli
4053 viestiä

#1 kirjoitettu 06.09.2024 15:00

Otsikon mukainen kysymys...Kaipaatko joskus mennyttä?

Itse joskus kaipaan nuoruutta ja 90-luvun musiikkia, pelejä joita silloin oli, jne.

Hiphop oli parasta, mielestäni ysärillä. Peleissä oli sellainen tietty fiilis, jota usein nykyäänkin nostalgian myötä tunnelmoin kun pelaan retropelejä.

Toisaalta niitä negatiivisia juttuja en kaipaa, kuten epävarmuutta ja jännittämistä ja mitä kaikkea tähän ikään liittyikin.

Ehkä kannattaa vaan pysyä tässä nykyhetkessä ja elää tätä nykyisyyttä...vai miten on?

IT
14469 viestiä

#2 kirjoitettu 06.09.2024 15:09

En tiedä kaipaanko varsinaisesti menneitä aikoja... En siis kaipaa takaisin vaikkapa 90-luvulle...

Mutta monesti muistelen kaiholla monia menneitä juttuja, ja tietty sitä kaipaa niitä ihmisiä jotka ovat jo siirtyneet ajasta ikuisuuteen...

Vanheneminen on ihan hyväkin juttu kun sitä kasvaa ihmisenä, mutta sen sivutuotteena tulee tukku sairauksia ja toisaalta menettää läheisiä ihmisiä...

Mutta tällaista on tämä ihmiselämä tällä pallolla...

Noison
92 viestiä

#3 kirjoitettu 06.09.2024 15:23

En niinkään kaipaa takaisin menneeseen aikaan, kun sitä tunsi itsensä melko tomppeliksi silloin ja oli muutenkin kovin epävarma kaikesta ja ennen kaikkea itsestään.

Mutta noin musiikillisesti elän hyvin vahvasti menneessä ajassa ja kuuntelen lähinnä 90-luvun ja 2000-luvun alun tuotoksia. Jokin oli silloin vain hyvin erilailla ja ihmiset kokeili hyvin ennakkoluulottomasti kaikkea uutta. Se kuuluu tuotanto jäljessä ja biisien sisältämässä tunnelatauksessa oikein kirkkaasti.

AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7403 viestiä

#4 kirjoitettu 06.09.2024 15:36

Paljon oli hyviä asioita mutta oli niitä huonojakin, jotka muisti aktiivisesti unohtaa. Jotain tiettyjä yksityiskohtia (kuten 60 - 70-lukujen musiikki) saattaa kaivatakin, mutta se on sivujuonne isossa kuvassa ja sitähän on tarjolla vinyyli- ja CD-levyinä sekä kovalevyillä vaikka kuinka paljon.

Ei kai hirveästi kannata kaivata sellaista mitä ei tule ikinä saamaan takaisin?

IT
14469 viestiä

#5 kirjoitettu 06.09.2024 16:18

AnttiJ kirjoitti:

Paljon oli hyviä asioita mutta oli niitä huonojakin, jotka muisti aktiivisesti unohtaa. Jotain tiettyjä yksityiskohtia (kuten 60 - 70-lukujen musiikki) saattaa kaivatakin, mutta se on sivujuonne isossa kuvassa ja sitähän on tarjolla vinyyli- ja CD-levyinä sekä kovalevyillä vaikka kuinka paljon.

Ei kai hirveästi kannata kaivata sellaista mitä ei tule ikinä saamaan takaisin?

Niinpä... Kuun tavoitteleminen taivaalta ei ole hyvä idea, koska se johtaa vain kärsimykseen, kun sitä ei sieltä koskaan saa...

Me kuitenkin eletään "tässä hetkessä" ikuisesti, ja menneisyyttä ja tulevaisuutta ei ole, jos ajattelee tarkemmin... Me ei siis tulla menneisyydestä kohti tulevaisuutta, vaan me siirrytään koko ajan yhdestä nykyhetkestä toiseen...

Tää on tota "ajan filosofiaa" jota filosofit on pohtineet paljonkin...

Mennyttä ei voi koskaan muuttaa, joten se seuraa aina jossakin määrin nykyhetkessä mukana, ja vain nykyhetkessä voi vaikuttaa tuleviin nykyhetkiin...

Nykyhetki on siis elämän tärkein hetki eikä se lopu koskaan!

Olet vain nykyhetkesi herra (jos sitäkään) joten jokaisen kannattaisi panostaa siihen mitä on, mitä tekee, mitä ajattelee, ja miten valitsee tässä ja nyt!

AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7403 viestiä

#6 kirjoitettu 06.09.2024 16:40

Niinpä. Unelmointi on tietysti hieno asia ja joillekin oikein hyvä draiveri elämässä, mutta minustakin kannattaa keskittyä sellaisiin maaleihin mitkä voisivat olla saavutettavissa.

IT
14469 viestiä

#7 kirjoitettu 06.09.2024 16:56

AnttiJ kirjoitti:

Niinpä. Unelmointi on tietysti hieno asia ja joillekin oikein hyvä draiveri elämässä, mutta minustakin kannattaa keskittyä sellaisiin maaleihin mitkä voisivat olla saavutettavissa.

Tuli tästä mieleen sellainenkin asia, että motiivi ei aina johda tekoon...

Jos ajatellaan, että motiivi on syy tekoon, niin rationaalinen päätöksentekijä ei toimi pelkästään syiden pohjalta, vaan myös odotettavissa olevien lopputulosten perusteella...

Eli sitä pitäisi ennakoida etukäteen, että mitkä lopputulokset ja päämäärät on saavutettavissa, mutta sehän ei ole aina kovin helppoa...

Fiksu toki ennakoi tekojensa mahdollisia lopputuloksia ja toimii näiden kalkylaatioiden pohjalta... Mutta mitä suuremmasta joukosta muita ihmisiä ne lopputulemat riippuu, niin sitä epävarmempaa tuo ennakointi on...

Eli joskus päätöksiä joutuu tekemään myös harkitulla riskillä...

AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7403 viestiä

#8 kirjoitettu 06.09.2024 18:53

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:

Niinpä. Unelmointi on tietysti hieno asia ja joillekin oikein hyvä draiveri elämässä, mutta minustakin kannattaa keskittyä sellaisiin maaleihin mitkä voisivat olla saavutettavissa.

Tuli tästä mieleen sellainenkin asia, että motiivi ei aina johda tekoon...

Jos ajatellaan, että motiivi on syy tekoon, niin rationaalinen päätöksentekijä ei toimi pelkästään syiden pohjalta, vaan myös odotettavissa olevien lopputulosten perusteella...

Eli sitä pitäisi ennakoida etukäteen, että mitkä lopputulokset ja päämäärät on saavutettavissa, mutta sehän ei ole aina kovin helppoa...

Fiksu toki ennakoi tekojensa mahdollisia lopputuloksia ja toimii näiden kalkylaatioiden pohjalta... Mutta mitä suuremmasta joukosta muita ihmisiä ne lopputulemat riippuu, niin sitä epävarmempaa tuo ennakointi on...

Eli joskus päätöksiä joutuu tekemään myös harkitulla riskillä...

Itse asiassa joutuu lähes aina kun mietitään asioita eteenpäin. Mm. erilaisilla riskianalyyseillä pyritään firmoissa haarukoimaan sitä, ettei riski muodostu liian suureksi odotettuihin tuottoihin nähden. Mitä kauemmas aikajanalla mennään eteenpäin, sen suuremmaksi riski yleensä kasvaa tuntemattomien tekijöiden määrän kasvun myötä. Jos haluaa valita täysin riskittömän vaihtoehdon, niin tuottokin jää usein vaatimattomaksi. Itse en koskaan valinnut sellaisia vaihtoehtoja joiden riskit olisivat toteutuessaan kaataneet firman.

Epätavallisilta riskeiltä suojautuminen on yleensä niin kallista, että täyssuojausta ei kannata ottaa. Otan yhden hallitun riskin esimerkin takavuosilta firmasta joka vei parhaimmillaan 50 puoliperävaunullista samaa tuotetta viikossa Moskovaan. Yhden rekallisen vakuutusmaksu oli niin kallis, että oli helppo laskea ettei vakuutusta kannata ottaa ollenkaan koska 50 rekan lastin vakuutusmaksut viikossa olisivat ylittäneet muistaakseni kahden rekallisen lastin arvon. Arveltiin, että lastin tuhoavia kolareita ei ihan varmasti satu kahta joka viikko joten vakuutukset jätettiin ottamatta. Noin kuuden vuoden aikana kolareita ei sattunut kuin yksi ja sekin tyhjälle rekalle kun Venäjän rajavartioston everstin autokuski veti päin rekkaa lähellä Vaalimaata. Rekkakuski pidätettiin vain muutamiksi tunneiksi koska case oli päivänselvä. Hallittu riski ei toteutunut miltään osin.

IT
14469 viestiä

#9 kirjoitettu 06.09.2024 19:28

AnttiJ kirjoitti:
IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:

Niinpä. Unelmointi on tietysti hieno asia ja joillekin oikein hyvä draiveri elämässä, mutta minustakin kannattaa keskittyä sellaisiin maaleihin mitkä voisivat olla saavutettavissa.

Tuli tästä mieleen sellainenkin asia, että motiivi ei aina johda tekoon...

Jos ajatellaan, että motiivi on syy tekoon, niin rationaalinen päätöksentekijä ei toimi pelkästään syiden pohjalta, vaan myös odotettavissa olevien lopputulosten perusteella...

Eli sitä pitäisi ennakoida etukäteen, että mitkä lopputulokset ja päämäärät on saavutettavissa, mutta sehän ei ole aina kovin helppoa...

Fiksu toki ennakoi tekojensa mahdollisia lopputuloksia ja toimii näiden kalkylaatioiden pohjalta... Mutta mitä suuremmasta joukosta muita ihmisiä ne lopputulemat riippuu, niin sitä epävarmempaa tuo ennakointi on...

Eli joskus päätöksiä joutuu tekemään myös harkitulla riskillä...

Itse asiassa joutuu lähes aina kun mietitään asioita eteenpäin. Mm. erilaisilla riskianalyyseillä pyritään firmoissa haarukoimaan sitä, ettei riski muodostu liian suureksi odotettuihin tuottoihin nähden. Mitä kauemmas aikajanalla mennään eteenpäin, sen suuremmaksi riski yleensä kasvaa tuntemattomien tekijöiden määrän kasvun myötä. Jos haluaa valita täysin riskittömän vaihtoehdon, niin tuottokin jää usein vaatimattomaksi. Itse en koskaan valinnut sellaisia vaihtoehtoja joiden riskit olisivat toteutuessaan kaataneet firman.

Epätavallisilta riskeiltä suojautuminen on yleensä niin kallista, että täyssuojausta ei kannata ottaa. Otan yhden hallitun riskin esimerkin takavuosilta firmasta joka vei parhaimmillaan 50 puoliperävaunullista samaa tuotetta viikossa Moskovaan. Yhden rekallisen vakuutusmaksu oli niin kallis, että oli helppo laskea ettei vakuutusta kannata ottaa ollenkaan koska 50 rekan lastin vakuutusmaksut viikossa olisivat ylittäneet muistaakseni kahden rekallisen lastin arvon. Arveltiin, että lastin tuhoavia kolareita ei ihan varmasti satu kahta joka viikko joten vakuutukset jätettiin ottamatta. Noin kuuden vuoden aikana kolareita ei sattunut kuin yksi ja sekin tyhjälle rekalle kun Venäjän rajavartioston everstin autokuski veti päin rekkaa lähellä Vaalimaata. Rekkakuski pidätettiin vain muutamiksi tunneiksi koska case oli päivänselvä. Hallittu riski ei toteutunut miltään osin.

Joo, aika lailla samanlaisia ajatuksia meillä on... Sun lähtökohta on tietty käytännön kokemus, mä olen lähinnä pohtinut sattuneesta syystä näitä enemmän teoreettiselta kannalta kun olen yrittänyt ymmärtää ihmistä ja päätöksentekoprosessia...

Olen pohdinnoissa päässyt tuollaiseen kokonaisprosessiin:

Halu <> Motiivi <> Intentio <> Toiminta <> Lopputulos <> Seuraukset

Eri etiikan teoriat kiinnittää tähän prosessiin eri tavoin huomiota. Seurausetiikka kiinnittää yleensä huomionsa pääasiassa siihen mikä on tuon toimintavaiheen jälkeen (joskus myös intentioihin)... Ja kantilainen deontologia enemmän siihen mitä tapahtuu ennen tuota toimintaa, ja onko kyseinen toiminta itsessään moraalisesti hyväksyttävää...

Mä näkisin, että kun muodostetaan halujen ja motiivien perusteella intentioita eli päämääriä, niin tuossa vaiheessahan noita lopputuloksia ja mahdollisia seurauksia pitäisi ennakoida ja ne mahdolliset riskit kartoittaa...

Se vaan, että mahdollisen lopputuloksen ennakoiminen on paljon helpompaa kuin siitä lopputuloksesta aiheutuvien seurausten ennakoiminen...

Jokin tietty tapahtuma on siis helpompi ennustaa, esim. niin että firman investointi tai strategia menee myttyyn... Mutta se mitä siitä pieleen menosta sitten seuraa, niin onkin jo vaikeampi ennustaa... Tämä on riskien hallinnan kannalta se todellinen ongelma mun nähdäkseni...

Ajatellaan vaikkapa Fortumin Saksan seikkailuja ja Uniperin tapausta... Varmasti ne riskit oli arvioitu sen suhteen, että mitkä ovat Uniperin riskit Saksassa... Mutta sitä ei varmaan oltu pystytty ennakoimaan, että millaisia seurauksia siitä koituu kun ne riskit alkaakin materialisoitumaan...

Ja tossakin positiivisten lopputulosten tavoittelussa on oikeastaan kaksi asiaa... Riskien minimoiminen ja voittojen maksimoiminen... Tuo sun kommentti kertoo nähdäkseni sen, että et pelannut upporikasta ja rutiköyhää sillä firmalla, vaan että riskien minimoiminen niin ettei firma kaadu taisi kuitenkin olla se lähtökohta, jonka jälkeen vasta pohdittiin mahdollista voittojen maksimointia?

AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7403 viestiä

#10 kirjoitettu 06.09.2024 20:27

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:

Niinpä. Unelmointi on tietysti hieno asia ja joillekin oikein hyvä draiveri elämässä, mutta minustakin kannattaa keskittyä sellaisiin maaleihin mitkä voisivat olla saavutettavissa.

Tuli tästä mieleen sellainenkin asia, että motiivi ei aina johda tekoon...

Jos ajatellaan, että motiivi on syy tekoon, niin rationaalinen päätöksentekijä ei toimi pelkästään syiden pohjalta, vaan myös odotettavissa olevien lopputulosten perusteella...

Eli sitä pitäisi ennakoida etukäteen, että mitkä lopputulokset ja päämäärät on saavutettavissa, mutta sehän ei ole aina kovin helppoa...

Fiksu toki ennakoi tekojensa mahdollisia lopputuloksia ja toimii näiden kalkylaatioiden pohjalta... Mutta mitä suuremmasta joukosta muita ihmisiä ne lopputulemat riippuu, niin sitä epävarmempaa tuo ennakointi on...

Eli joskus päätöksiä joutuu tekemään myös harkitulla riskillä...

Itse asiassa joutuu lähes aina kun mietitään asioita eteenpäin. Mm. erilaisilla riskianalyyseillä pyritään firmoissa haarukoimaan sitä, ettei riski muodostu liian suureksi odotettuihin tuottoihin nähden. Mitä kauemmas aikajanalla mennään eteenpäin, sen suuremmaksi riski yleensä kasvaa tuntemattomien tekijöiden määrän kasvun myötä. Jos haluaa valita täysin riskittömän vaihtoehdon, niin tuottokin jää usein vaatimattomaksi. Itse en koskaan valinnut sellaisia vaihtoehtoja joiden riskit olisivat toteutuessaan kaataneet firman.

Epätavallisilta riskeiltä suojautuminen on yleensä niin kallista, että täyssuojausta ei kannata ottaa. Otan yhden hallitun riskin esimerkin takavuosilta firmasta joka vei parhaimmillaan 50 puoliperävaunullista samaa tuotetta viikossa Moskovaan. Yhden rekallisen vakuutusmaksu oli niin kallis, että oli helppo laskea ettei vakuutusta kannata ottaa ollenkaan koska 50 rekan lastin vakuutusmaksut viikossa olisivat ylittäneet muistaakseni kahden rekallisen lastin arvon. Arveltiin, että lastin tuhoavia kolareita ei ihan varmasti satu kahta joka viikko joten vakuutukset jätettiin ottamatta. Noin kuuden vuoden aikana kolareita ei sattunut kuin yksi ja sekin tyhjälle rekalle kun Venäjän rajavartioston everstin autokuski veti päin rekkaa lähellä Vaalimaata. Rekkakuski pidätettiin vain muutamiksi tunneiksi koska case oli päivänselvä. Hallittu riski ei toteutunut miltään osin.

Ja tossakin positiivisten lopputulosten tavoittelussa on oikeastaan kaksi asiaa... Riskien minimoiminen ja voittojen maksimoiminen... Tuo sun kommentti kertoo nähdäkseni sen, että et pelannut upporikasta ja rutiköyhää sillä firmalla, vaan että riskien minimoiminen niin ettei firma kaadu taisi kuitenkin olla se lähtökohta, jonka jälkeen vasta pohdittiin mahdollista voittojen maksimointia?

Juurikin noin; pienempi riski kohtuullisella tuotto-odotuksella oli punaisena lankana aina kun joku epävarmempi asia tuli vastaan.

Mikseri.net

Showcase