Mikseri.net

#2 kirjoitettu 09.08.2024 13:46

Kilpailu kovenee maailmalla ja Suomi jää jalkoihin

#3 kirjoitettu 09.08.2024 16:19 Muok:09.08.2024 16:20

Suomalaiset ovat henkisesti nössöjä, hajoavat heti, kun on muita kovia rivissä. Keihäskisa oli piinallista katsottavaa, keihäsjäbät olivat kuin amiksen takapulpetista revästyjä. Fyysiseltä olemukseltaan jotenkin nukkavieruja ja jäljessä aikaansa.

Valmennus on luultavasti jäänyt myös muista jälkeen. Fyrkka puuttuu...

#4 kirjoitettu 09.08.2024 16:38

IT kirjoitti:
SampoM kirjoitti:


Valmennus on luultavasti jäänyt myös muista jälkeen. Fyrkka puuttuu...


Mitäs mieltä olet siitä ehdotuksesta, oliko se nyt Vapaavuori, joka esitti että jatkossa rahoitus keskitettäisiin vain tietyille lajeille, eli suppeammalle joukolle urheilijoita, ja yritettäisiin saada ne sinne ylimmälle huipulle kansainvälisestikin?


Vaikea kysymys. Jotenkin tuntuu, että runsas lajikirjo ja niihin tasapuolisesti panostaminen kuuluu demokratiaan. Luulisi, että esim. Hollannin järjestelmästä voisi ottaa oppia. Se tuntuu toimivan, vaikka en tiedä, miten se ylipäätään toimii.

#5 kirjoitettu 09.08.2024 17:34

IT kirjoitti:
samiviinik kirjoitti:


Kilpailu kovenee maailmalla ja Suomi jää jalkoihin


Niinpä... Mutta luulisi, että aina sieltä joku yltää suomalaisistakin huipulle, mutta ei...

Missä siis vika? Valmennuksessa? Rahoituksessa? Kilpailijoiden kyvyssä tehdä parhaansa kilpailutilanteessa? Eli henkinen puoli? Suomalainen geeniperimä?

Varmaan se totuus löytyy vähän noista kaikista...


Eri lajeja on niin hitokseen, ettei yksittäiseen lajiin riitä tarpeeksi kunnollista massaa mistä valita. Ennen oli lasten ja nuorten peruskuntopohja ihan erilainen kun piti mm. mennä kävellen, juosten tai hiihtäen kouluun usein monien kilometrien päähän eikä muita vapaa-ajan aktiviteetteja urheilun lisäksi juurikaan ollut. Myös nykyinen kilpailu nuorten vapaa-ajasta urheilun ja toisaalta somen, pelaamisen jne. välillä näyttää kääntyvän urheilun tappioksi. Eipä taida enää motivaatio riittää itsensä fyysisesti tiukille vetämiseen.

Sitäkin voi pohtia miksi miehet Pakistanista, Intiasta ja herra ties mistä vetävät keihäänheiton Olympiamitalit suomalaisten "huippuunsa valmennettujen" heittäjien jäädessä noin viisi metriä takamatkalle. Ainakin yksi näistä uusista keihäshuipuista kertoi aiemmin opetelleensa keihäänheittoa mm. Youtube-videoista. Onko vikaa valmennuksessa vai miehissä vai molemmissa? Veikkaan, että uudet osaajat ovat saaneet merkittävästi vähemmän taloudellista tukea valmentautumiseen kuin suomalaiset heittäjät. En usko, että pelkästään raha ratkaisee menestymisen.

#6 kirjoitettu 09.08.2024 17:35

Kiina ja Yhdysvallat jyrää nykyaikaisten olympialaiseten mitalitaulukossa.

#7 kirjoitettu 09.08.2024 17:39

samiviinik kirjoitti:
Kiina ja Yhdysvallat jyrää nykyaikaisten olympialaiseten mitalitaulukossa.


Molemmat kuuluvat maailman väkirikkaimpien maiden joukkoon. Kiina on 1. (tai 2.) ja USA 3.

#8 kirjoitettu 09.08.2024 17:56

AnttiJ kirjoitti:
samiviinik kirjoitti:
Kiina ja Yhdysvallat jyrää nykyaikaisten olympialaiseten mitalitaulukossa.


Molemmat kuuluvat maailman väkirikkaimpien maiden joukkoon. Kiina on 1. (tai 2.) ja USA 3.


Yllätys

No onhan Jamaikalla pikkumaana paljon hyviä juoksijoita.

#9 kirjoitettu 09.08.2024 19:05 Muok:09.08.2024 19:06

Nössöyslogiikassa on se ongelma, että sen mukaan Suomalaiset olympiaurheilijat tekisivät kovempia tuloksia harjoituksissa tai esim. kotimaan kilpailuissa, joissa he kilpailevat heikompiaan vastaan, ja sitten alisuorittaisivat kovemmissa karkeloissa. Tästä nyt ei käsittääkseni ole kysymys missään lajissa.

Se, että ennen koulumatkoja ei tehty bussilla tai taksilla, tai ylipäätään perusnuorison ohjautuminen muihin kuin liikunta-aktiviitteihin on myös mielestäni täysin merkityksetöntä. Keskivertonuorison huonontunut kuntopohja ei ole millään tasolla pelkästään (tai edes erityisesti) suomalainen "ongelma".

Suomesta kuitenkin tulee edelleen ihan mukava määrä ammattiurheilijoita siitä pienestä promilleosuudesta väestöä, jolla ylipäätään on fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia sellaisiksi koskaan kehittyä. Ja tämä promilleosuus on aina ohjautunut pääsääntöisesti sellaisiin lajeihin, joissa on merkittäviä lähimenneisyyden perinteitä ja menestyneitä esikuvia, medianäkyvyyttä ja vetovoimaa, sekä hyvät harrastusmahdollisuudet ja laadukasta valmennusta.

2000-luvulla kasvaneille ne lajit eivät enää ole ne muutamat Suomelle perinteisesti menestystä tuoneet yksilölajit, vaan enemmän painottuneet joukkueurheiluun. Esim. huipputason jääkiekkoilijoita Suomesta tulee jatkuvasti ihan kohtuuttoman kova määrä väkilukuun nähden, ja futisammattilaisiakin on ihan mukava määrä, vaikka maajoukkueen taso ei ole kummoinen, eikä ihan maailmanluokan pelaajia ole koskaan tullutkaan kuin se yksi.

Ammattiurheiljoiden toimeentulon kannalta ohjautuminen rahakkaisiin joukkuelajeihin nyt ei ainakaan ole huono asia.

#10 kirjoitettu 09.08.2024 19:50

Ja urheilun tasokkuutta voi vertailla eri tavoin. Esim. yleisurheilussa Suomi sai enemmän finaalipaikkoja viimeksi 40 vuotta sitten. En tiedä mikä se mitaliodottama sitten tänä vuonna oli. Onko suomalaisilla ylipäätään esim. kauden top-5 kärkituloksia missään lajeissa?

https://yle.fi/a/74-20...

#11 kirjoitettu 09.08.2024 20:03

art074 kirjoitti:
Ja urheilun tasokkuutta voi vertailla eri tavoin. Esim. yleisurheilussa Suomi sai enemmän finaalipaikkoja viimeksi 40 vuotta sitten. En tiedä mikä se mitaliodottama sitten tänä vuonna oli. Onko suomalaisilla ylipäätään esim. kauden top-5 kärkituloksia missään lajeissa?

https://yle.fi/a/74-20...


Mitalitavoite oli muistaakseni 2 mitalia. Kärkituloksia TOP-5-joukossa ei tainnut olla juuri missään; naisten moukarinheitossa olisi ehkä ollut saumat jos se nappiheitto olisi osunut finaaliin.

Suurimmat mitalitoivot eivät nyt venyneet; joku sentään teki omansa tai Suomen ennätyksen mikä on aina tietysti onnistunut ja hatun noston arvoinen suoritus. Täydellisiä epäonnistumisia oli ikävä kyllä huomattavasti enemmän.

#12 kirjoitettu 09.08.2024 20:18 Muok:09.08.2024 20:18

art074 kirjoitti:

Se, että ennen koulumatkoja ei tehty bussilla tai taksilla, tai ylipäätään perusnuorison ohjautuminen muihin kuin liikunta-aktiviitteihin on myös mielestäni täysin merkityksetöntä. Keskivertonuorison huonontunut kuntopohja ei ole millään tasolla pelkästään (tai edes erityisesti) suomalainen "ongelma".



Tästä olen eri mieltä. Sillä on aika lailla merkitystä harrastetaanko yleisesti liikuntaa vai ei. Mitä pienempi joukko liikuntaa harrastaa, sen epätodennäköisempää on että pienestä joukosta löytyisi riittävästi massaa josta seuloutuu todellisia huippuja.

Ei huonontunut kuntopohja ole pelkästään Suomen ongelma vaan se koskee kaikkia kehittyneempiä maita. Mutta väkirikkaimmilla länsimailla (kuten USA:lla) on kriittistä massaa enemmän kuin täällä. Jos pari satasen pikajuoksijaa epäonnistuu USAn karsinnoissa niin seuraavat ovat lähes samaa tasoa. Meillä ollaan hyvin pitkälti muutamien yksittäisten huippujen varassa lähes joka lajissa.

Kehitysmaissa urheilu nähdään hyvänä keinona nousta parempaan sosiaaliseen asemaan; länsimaissa tällainen elementti puuttuu.

#13 kirjoitettu 09.08.2024 20:24

AnttiJ kirjoitti:
art074 kirjoitti:
Ja urheilun tasokkuutta voi vertailla eri tavoin. Esim. yleisurheilussa Suomi sai enemmän finaalipaikkoja viimeksi 40 vuotta sitten. En tiedä mikä se mitaliodottama sitten tänä vuonna oli. Onko suomalaisilla ylipäätään esim. kauden top-5 kärkituloksia missään lajeissa?

https://yle.fi/a/74-20...


Mitalitavoite oli muistaakseni 2 mitalia. Kärkituloksia TOP-5-joukossa ei tainnut olla juuri missään; naisten moukarinheitossa olisi ehkä ollut saumat jos se nappiheitto olisi osunut finaaliin.



Googletin kans että tavoite olisi ollut 2,3 mitalia.

Vastaavan tasoisissa kisoissa kahdeksan parhaan joukkoon säännöllisesti viime aikoina sijoittuneita oli kaksi yleisurheilijaa (Murto, Helander), pari ampujaa, pari purjehtijaa, ja yksi judoka.

#14 kirjoitettu 09.08.2024 21:09 Muok:09.08.2024 21:17

AnttiJ kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Se, että ennen koulumatkoja ei tehty bussilla tai taksilla, tai ylipäätään perusnuorison ohjautuminen muihin kuin liikunta-aktiviitteihin on myös mielestäni täysin merkityksetöntä. Keskivertonuorison huonontunut kuntopohja ei ole millään tasolla pelkästään (tai edes erityisesti) suomalainen "ongelma".



Tästä olen eri mieltä. Sillä on aika lailla merkitystä harrastetaanko yleisesti liikuntaa vai ei. Mitä pienempi joukko liikuntaa harrastaa, sen epätodennäköisempää on että pienestä joukosta löytyisi riittävästi massaa josta seuloutuu todellisia huippuja.

Ei huonontunut kuntopohja ole pelkästään Suomen ongelma vaan se koskee kaikkia kehittyneempiä maita. Mutta väkirikkaimmilla länsimailla (kuten USA:lla) on kriittistä massaa enemmän kuin täällä. Jos pari satasen pikajuoksijaa epäonnistuu USAn karsinnoissa niin seuraavat ovat lähes samaa tasoa. Meillä ollaan hyvin pitkälti muutamien yksittäisten huippujen varassa lähes joka lajissa.

Kehitysmaissa urheilu nähdään hyvänä keinona nousta parempaan sosiaaliseen asemaan; länsimaissa tällainen elementti puuttuu.


Pitää kuitenkin nähdä ero urheilun harrastamisen ja yleisen liikkumattomuuden välillä. Monissa joukkuelajeissa, erityisesti jalkapallossa ja jääkiekossa rekisteröidyt harrastajamäärät ovat pandemia-aika pois lukien olleet jatkuvassa kovassa kasvussa.
Viime vuonna futiksen uusien harrastajamäärien (per vuosi) ennätys rikottiin jo elokuussa.

Sama koskee myös monia muita trendikkäitä urheilulajeja ja liikuntamuotoja. Sitä on toki vähän hankala arvailla miten paljon nämä nousut kompensoivat monien suomalaisittain perinteisten yksilölajien harrastajakatoa.

Jos puhutaan ihan huippu-urheilusta, niin voisi kysyä olisiko omasta tahdostaan liikkumattomaksi jääneessä porukassa koskaan ollut sellaista fyysistä ja erityisesti henkistä ainesta, jolla nyt ylipäätään olisi ollut mitään toiveita tehdä urheilusta itselleen ammattimaista toimintaa, saatika voittaa olympiamitaleita.

Tässä mielessä on se ja sama liikkuuko perus jesset ja janinat kaupungilla kävellen vai skuuteilla, tai menevätkö kouluun hiihtämällä, linja-autolla, tai vaikka moottorisahalla.
Tai höntsäileekö ne jotain kavereiden kanssa pelikentällä vai pelikonsolilla.
Yleisen hyvinvoinnin kannalta se toki on kaikkea muuta kuin se ja sama.

#15 kirjoitettu 10.08.2024 07:53 Muok:10.08.2024 07:54

Ihan selvä on varmaan se, että täydellisistä liikunnan vihaajista ei huippu-urheilijoita ole tullut eikä tule. Toisessa ääripäässä ovat ne, jotka aloittavat aktiivisen ja ohjatun liikunnan omasta halustaan esikouluiässä, jolloin edellytykset huipulle ovat olemassa.

Väliin jää suuri harmaa alue joka on hitaasti kallistunut liikkumattomuuden suuntaan (ainakin jos armeijan kuntotesteihin on uskomista). Aiemmin suomalaisessa normaaliarjessa puolivahingossa saatu tehokas hyötyliikunta (koulumatkat, maatilojen työt, metsätyöt yms.) eivät enää kuulu ihmisten arkeen, koska maailma ympärillä on Suomessa (ja muissakin länsimaissa) muuttunut.

Muutaman suositun joukkueurheilulajin harrastajamäärien nousu johtaa hyvin todennäköisesti vastaavaan laskuun jossain toisaalla koska "urheilevan nuorison" kokonaismassa erilaisen viihteen lisääntymisestä ja väkiluvun kehityksestäkin johtuen ei kasva vaan supistuu. Liikunnan kannaltahan tässä ei sinällään ole tietysti mitään vikaa, mutta Olympialaisten mitalisaaliiseen se kyllä iskee koska etenkin kesäolympialaisissa on pärjätty lähinnä yksilölajeissa.

Muutamissa pohdinnoissa on mietitty syytä tilanteeseen. Ensinnäkin on arvioitu, että Suomessa keskitytään liikaa kilpa- vaan ei huippu-urheiluun johon yhtenä lääkkeenä voisi olla urheiluun käytettyjen rahojen suuntaaminen sellaisella tavalla että todelliset huippulahjakkuudet voitaisiin lähettää ympäristöön jossa on hyvät kilpailuolosuhteet ympäri vuoden, jossa kanssakilpailijat ovat kovempia ja jossa valmennus on parempaa. Toisekseen on esitetty, että mikäli mitaleja halutaan, Suomen kokoisen maan pitäisi keskittyä urheilun tukemisessa lähinnä niihin uusiin Olympialajeihin joista suurmaat eivät ole ehtineet vielä isommin kiinnostua

Varminta lieneekin se, että lobataan kyykkä, mölkky ja pesäpallo Olympialajeiksi niin saadaan nautiskella mitaleista ainakin muutaman Olympiadin ajan.

#16 kirjoitettu 10.08.2024 08:33

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:


Varminta lieneekin se, että lobataan kyykkä, mölkky ja pesäpallo Olympialajeiksi niin saadaan nautiskella mitaleista ainakin muutaman Olympiadin ajan.


Heh... Lisätään tuohon listaan eukonkanto, rautakankikävely sekä suopotkupallo...


Hyttystentappoa unohtamatta.

#17 kirjoitettu 10.08.2024 09:22

”Vierastyövoimaa” lisää, se olisi tässäkin tapauksessa yksi mahdollinen keino menestykseen. Esimerkiksi miesten kolmiloikassa mitalit menivät Espanjaan, Portugaliin ja Italiaan, mutta vielä muutama vuosi sitten tuo olisi ollut Kuuban kolmoisvoitto. Samojen miesten toimesta.

#18 kirjoitettu 10.08.2024 11:50

cedarbear kirjoitti:
”Vierastyövoimaa” lisää, se olisi tässäkin tapauksessa yksi mahdollinen keino menestykseen. Esimerkiksi miesten kolmiloikassa mitalit menivät Espanjaan, Portugaliin ja Italiaan, mutta vielä muutama vuosi sitten tuo olisi ollut Kuuban kolmoisvoitto. Samojen miesten toimesta.


Tästähän on takavuosina runsaasti esimerkkejä. Myös jotkut arabimaat haalivat afrikkalaistähtiä yleisurheilujoukkueisiinsa. Nyt saattaa kuitenkin olla niin, että kun Suomen kansalaisuuden saaminen vaikeutuu, niin "vierastyövoiman" käytöstä voi tulla käytännössä mahdotonta. Tässä kyllä annetaan muille tasoitusta hyvinkin paljon.

Urheilu nähdään myös yhtenä keinona integroida maahanmuuttajia yhteiskuntaan ja saada paikallisväestön laajempaa hyväksyntää. Veikkaan, että esim. korismaajoukkueen entisen kapteenin ja nykyisen koripalloasiantuntijan Shawn Huffin esiintymiset auttavat jälkimmäistä pyrkimystä. Koripallo on muutenkin hyvä esimerkki maahanmuuttajataustaisten pelaajien menestyksestä maajoukkuetasolle asti. Vahvistuksia saadaan sentään "omistakin joukoista" vaikka "vieratyöläisten" käyttö ei onnistuisikaan.

#19 kirjoitettu 10.08.2024 15:36

AnttiJ kirjoitti:
Ihan selvä on varmaan se, että täydellisistä liikunnan vihaajista ei huippu-urheilijoita ole tullut eikä tule. Toisessa ääripäässä ovat ne, jotka aloittavat aktiivisen ja ohjatun liikunnan omasta halustaan esikouluiässä, jolloin edellytykset huipulle ovat olemassa.

Väliin jää suuri harmaa alue joka on hitaasti kallistunut liikkumattomuuden suuntaan (ainakin jos armeijan kuntotesteihin on uskomista). Aiemmin suomalaisessa normaaliarjessa puolivahingossa saatu tehokas hyötyliikunta (koulumatkat, maatilojen työt, metsätyöt yms.) eivät enää kuulu ihmisten arkeen, koska maailma ympärillä on Suomessa (ja muissakin länsimaissa) muuttunut.



Voisin kuvitella että ne pakolliset koulumatkahiihtelyt 20 km edestakas ylämäkeen lumimyrskyssä kesät talvet petojen ja kyläpedofiilin takaa-ajamana, joista jokainen minun ikäinen on varmaan saanut kuulla sen tuhannen kertaa, aiheuttivat enemmän liikunnan vihaajia kuin sen rakastajia. 70- ja 80-luvuilla siihen riitti pakkohiihdot koulun liikuntatunneilla.

Hyötyliikunnan suurelta harmaalta alueelta ei koskaan ole tullut edes kansallisen tason huippu-urheilijoita, eli niiden merkitys olympiamitaleihin on tasan nolla. Kansainväliselle huipulle pääseminen on aina vaatinut sellaista harjoittelumäärää ja uhrausta, että koulu - kauppamatkat ja maatilan pakkopulladuunit tekivät riittävän täysipainoisesta ja oikeaoppisesta kilpaurheiluharjoittelusta mahdotonta. Jos suomalaisia kesäolympiamenestyjiä ennen ja jälkeen sotien katsoo, niin melkoisen kaupunkimaisissa oloissa kasvaneita ovat olleet. Ainakin ne joiden elämänkertoihin olen yhtään tutustunut.

Se on totta, että suosituimpien joukkuelajien harrastajamäärät eivät voi kasvaa loputtomiin. Sopii toivoa, että jotkin muut lajit tulisivat sen verran muodikkaiksi ja "siisteiksi" nuorten keskuudessa että liikkumattomuus ei ainakaan merkittävästi tästä vielä kasvaisi. Koripallo ja tennis voisivat olla isommista lajeista potentiaalisimpia.

Nuorison liikkumattomuus kuitenkin on paljon suurempi huolenaihe ja ongelma kuin se tuleeko Suomeen olympia- tai MM/EM-mitaleita vai ei.

#20 kirjoitettu 10.08.2024 16:48

art074 kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Ihan selvä on varmaan se, että täydellisistä liikunnan vihaajista ei huippu-urheilijoita ole tullut eikä tule. Toisessa ääripäässä ovat ne, jotka aloittavat aktiivisen ja ohjatun liikunnan omasta halustaan esikouluiässä, jolloin edellytykset huipulle ovat olemassa.

Väliin jää suuri harmaa alue joka on hitaasti kallistunut liikkumattomuuden suuntaan (ainakin jos armeijan kuntotesteihin on uskomista). Aiemmin suomalaisessa normaaliarjessa puolivahingossa saatu tehokas hyötyliikunta (koulumatkat, maatilojen työt, metsätyöt yms.) eivät enää kuulu ihmisten arkeen, koska maailma ympärillä on Suomessa (ja muissakin länsimaissa) muuttunut.



Voisin kuvitella että ne pakolliset koulumatkahiihtelyt 20 km edestakas ylämäkeen lumimyrskyssä kesät talvet petojen ja kyläpedofiilin takaa-ajamana, joista jokainen minun ikäinen on varmaan saanut kuulla sen tuhannen kertaa, aiheuttivat enemmän liikunnan vihaajia kuin sen rakastajia. 70- ja 80-luvuilla siihen riitti pakkohiihdot koulun liikuntatunneilla.

Hyötyliikunnan suurelta harmaalta alueelta ei koskaan ole tullut edes kansallisen tason huippu-urheilijoita, eli niiden merkitys olympiamitaleihin on tasan nolla. Kansainväliselle huipulle pääseminen on aina vaatinut sellaista harjoittelumäärää ja uhrausta, että koulu - kauppamatkat ja maatilan pakkopulladuunit tekivät riittävän täysipainoisesta ja oikeaoppisesta kilpaurheiluharjoittelusta mahdotonta. Jos suomalaisia kesäolympiamenestyjiä ennen ja jälkeen sotien katsoo, niin melkoisen kaupunkimaisissa oloissa kasvaneita ovat olleet. Ainakin ne joiden elämänkertoihin olen yhtään tutustunut.

Se on totta, että suosituimpien joukkuelajien harrastajamäärät eivät voi kasvaa loputtomiin. Sopii toivoa, että jotkin muut lajit tulisivat sen verran muodikkaiksi ja "siisteiksi" nuorten keskuudessa että liikkumattomuus ei ainakaan merkittävästi tästä vielä kasvaisi. Koripallo ja tennis voisivat olla isommista lajeista potentiaalisimpia.

Nuorison liikkumattomuus kuitenkin on paljon suurempi huolenaihe ja ongelma kuin se tuleeko Suomeen olympia- tai MM/EM-mitaleita vai ei.


Harmaassa massassakin on reunat; toisesta pudotaan liikkumattomuuteen mutta joku saattaa siirtyä toiseenkin suuntaan vaikka sopivan kaveriporukan mukana ja nousta vähitellen kärkiurheilijoiden joukkoon jos hyvin käy. Nyt näyttäisi valitettavasti sille, että se tummanharmaa osa kasvaa ihan liikaa ja se on tietysti erittäin huono asia monessakin mielessä.

Onko kohta enää tarpeeksi peruskuntopohjaa omaavia junioreita joista edes osasta voisi ohjatulla harjoittelulla tulla hyviäkin urheilijoita? Jos lajin harrastajamäärä jää kovin pieneksi, mahdollisuudet yhtä urheilijaa (jos sitäkään) laajempaan kansainvälisen tason kärkeen voi unohtaa.

Ihan toinen ja hyvä kysymys on tietysti se, miten ja missä määrin yhteiskunnan pitäisi tukea ammattiurheilijoita vai pitäisikö ollenkaan. Mutta jos kesäkisojen Olympiamitaleita halutaan niin niitä tuskin saadaan jos jatketaan nykyisellä tavalla. Kesäolympialaisista esim. Barcelonasta (1992) tuli 5 mitalia, Pekingistä (2008) saatiin 4 mitalia ja Tokiosta (2021) tuli 2 pronssia. Nyt ei tullut yhtään mikä on kaikkien aikojen pohja; aiemmasta pohjasta eli v. 2016 Riosta tuli yksi pronssi. Laskevaa trendiähän tuossa tuntuisi olevan.

Henkilökohtaisesti minulle on se ja sama tuleeko mitaleita vai ei koska olen seurannut Olympiakisoista nytkin vain kolmea lajia joissa kotimaista mitalimenestystä ei ihan heti ole odotettavissa: miesten ja naisten lentopalloa sekä miesten koripalloa. Niissä kilpailu on maailmanlaajuista ja kovaa joten pienen maan mahdollisuudet huipputulokseen ovat todella ohuet.

#21 kirjoitettu 10.08.2024 17:13

AnttiJ kirjoitti:

Ihan toinen ja hyvä kysymys on tietysti se, miten ja missä määrin yhteiskunnan pitäisi tukea ammattiurheilijoita vai pitäisikö ollenkaan. Mutta jos kesäkisojen Olympiamitaleita halutaan niin niitä tuskin saadaan jos jatketaan nykyisellä tavalla. Kesäolympialaisista esim. Barcelonasta (1992) tuli 5 mitalia, Pekingistä (2008) saatiin 4 mitalia ja Tokiosta (2021) tuli 2 pronssia. Nyt ei tullut yhtään mikä on kaikkien aikojen pohja; aiemmasta pohjasta eli v. 2016 Riosta tuli yksi pronssi. Laskevaa trendiähän tuossa tuntuisi olevan.



se paljonko niitä mitaleja sattuu tulemaan 0-5:n väliltä ei kerro kovinkaan paljoa urheilumme tasokkuudesta yleensä. Kyse on kuitenkin yksittäisestä tapahtumasta, ja nyt kävi käsittääkseni myös niin että kisa-ajankohtana suurimmat mitalitoivot olivat kaukana parhaasta kunnostaan.
Kuitenkin loppukilpailupaikkoja tuli näissä kisoissa nyt suurin määrä sitten 1984, eli mistään totaalisesta urheilun tason romahduksesta ei ole kyse.

Oma kantani on aina ollut se että ammattilaisurheilun tulisi kyetä rahoittamaan itsensä kansallisten ja kansainvälisten kattojärjestöjen kautta. Valtion rahoituksen tehtävä olisi tukea vain nuorison kuntoilu- ja urheiluharrastusmahdollisuuksia. Suurimmissa lajeissa kattojärjestöt vuotavat jo nyt osan rahoista myös amatööri- ja junioritoimintaansa. Pienemmissä lajeissa tämä luonnollisesti on mahdotonta toteuttaa, mutta moni olympialajeista pyörii amatööripohjalta joka tapauksessa.

#22 kirjoitettu 10.08.2024 17:58

art074 kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:

Ihan toinen ja hyvä kysymys on tietysti se, miten ja missä määrin yhteiskunnan pitäisi tukea ammattiurheilijoita vai pitäisikö ollenkaan. Mutta jos kesäkisojen Olympiamitaleita halutaan niin niitä tuskin saadaan jos jatketaan nykyisellä tavalla. Kesäolympialaisista esim. Barcelonasta (1992) tuli 5 mitalia, Pekingistä (2008) saatiin 4 mitalia ja Tokiosta (2021) tuli 2 pronssia. Nyt ei tullut yhtään mikä on kaikkien aikojen pohja; aiemmasta pohjasta eli v. 2016 Riosta tuli yksi pronssi. Laskevaa trendiähän tuossa tuntuisi olevan.



se paljonko niitä mitaleja sattuu tulemaan 0-5:n väliltä ei kerro kovinkaan paljoa urheilumme tasokkuudesta yleensä. Kyse on kuitenkin yksittäisestä tapahtumasta, ja nyt kävi käsittääkseni myös niin että kisa-ajankohtana suurimmat mitalitoivot olivat kaukana parhaasta kunnostaan.
Kuitenkin loppukilpailupaikkoja tuli näissä kisoissa nyt suurin määrä sitten 1984, eli mistään totaalisesta urheilun tason romahduksesta ei ole kyse.

Oma kantani on aina ollut se että ammattilaisurheilun tulisi kyetä rahoittamaan itsensä kansallisten ja kansainvälisten kattojärjestöjen kautta. Valtion rahoituksen tehtävä olisi tukea vain nuorison kuntoilu- ja urheiluharrastusmahdollisuuksia. Suurimmissa lajeissa kattojärjestöt vuotavat jo nyt osan rahoista myös amatööri- ja junioritoimintaansa. Pienemmissä lajeissa tämä luonnollisesti on mahdotonta toteuttaa, mutta moni olympialajeista pyörii amatööripohjalta joka tapauksessa.


Kun olen lueskellut uutisia vuosien varrella niin arvostuskriteeri tuntuu urheiluliitoissa vaihtuvan vähän sen mukaan miten pärjätään. Kun mitaleita tuli, se oli tärkeää ja niiden loisteessa oli hyvä paistatella. Pistesijoistakaan ei tällä kertaa ole ihan hirveästi puhuttu.

Suomella oli toiseksi suurin joukkue niistä maista jotka eivät tällä kertaa mitalia saaneet. Taitaa olla niin, että Suomessa mitalimiehet ja -naiset muistetaan, muita ei ehkä niinkään. Ehkä mitalitavoitteet ja saavutukset korostuvat myös tuosta syystä.

Kisoihin liittyy erikoinen lieveilmiö, eli se että urheilijat lähtevät kisoihin vaikka tiesivät oman kertomansa mukaan etukäteen ettei kunto ole kohdillaan, on ollut parantumattomia vammoja ja vaivoja, tekniikka on ollut koko kesän sekaisin jne. Varmaan on niinkin, että sponssi- ja tukisopimuksissa on erilaisia velvoitteita ja maksuposteja siitä että urheilija osallistuu kisoihin mikä osaltaan pakottaa lähtemään mukaan vaikka heikko tulos olisi jo etukäteen pääteltävissä. Mutta hirveän järkevällehän tällainen ei tunnu ainakaan minusta.

Kreikan paras koristakamies tuntuisi kuitenkin olevan eri maata jos TV-selostajiin on uskomista: mies ei suostunut kuulemma lähtemään kisoihin koska ei pystynyt loukkaantumisen takia osallistumaan karsintaotteluihin ja oma osallistuminen olisi vienyt kisapaikan joltain sellaiselta joka oli ollut paikkaa hankkimassa. Edes supertähti Antetokounmpon suostuttelu ei kääntänyt miehen päätä. Jos tuo pitää paikkansa, nostan hattua.

Siitä olen ihan samaa mieltä, että aikamoisia summia kisoista nettoavat kattojärjestöt voisivat tukea paljon nykyistä enemmän ammattiurheilua ja -urheilijoita koska nehän ovat suurimpien hyötyjien joukossa.

#23 kirjoitettu 10.08.2024 18:52

AnttiJ kirjoitti:
Taitaa olla niin, että Suomessa mitalimiehet ja -naiset muistetaan, muita ei ehkä niinkään.


ja muistetaanko oikeastaan niistäkään kuin kultamitalistit? Olympiavoittaja on tavallaan kuin arvonimi ihan arkikielessä.

Luulisin kans että sponsoridiilit ainakin vähänkään tunnetummilla urheilijoilla velvoittaa osallistumaan keskenkuntoisenakin. Ymmärtäähän sen että rahoille halutaan vastinetta.

#24 kirjoitettu 10.08.2024 19:27

art074 kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Taitaa olla niin, että Suomessa mitalimiehet ja -naiset muistetaan, muita ei ehkä niinkään.


ja muistetaanko oikeastaan niistäkään kuin kultamitalistit? Olympiavoittaja on tavallaan kuin arvonimi ihan arkikielessä.

Luulisin kans että sponsoridiilit ainakin vähänkään tunnetummilla urheilijoilla velvoittaa osallistumaan keskenkuntoisenakin. Ymmärtäähän sen että rahoille halutaan vastinetta.


Noin se taitaa olla ainakin jos voittaa vaikka pronssin yksissä kisoissa etenkin marginaaliin kuuluvissa lajeissa.

Olen itsekin hyväksynyt sponssisopimuksia joissa eri menestysportaista maksettiin bonusta ja tuskin olen ollut ainoa. Koriksessa maksettiin joukkueelle perussumma "osallistumisesta sarjaan", pudotuspeleistä tuli lisää samoinkuin välieristä ja loppuotteluista; myös cup-menestyksestä oli oma bonus-klausuulinsa. Ben Johnsonin käryn jälkeen eräs paikallisen kuulantyöntäjän taustahenkilö tuli tarjoamaan sopimusta mutta olin päättänyt, ettemme ryhdy tukemaan rahallisesti kuin joukkueurheilua koska doping-riski yksilöurheilussa on aina olemassa. Ei mennyt kuin muutama kuukausi kun ko. kuulantyöntäjä kärysi dopingista. Joskus kävi munkki busineksessakin.

#25 kirjoitettu 10.08.2024 20:17 Muok:10.08.2024 20:17

AnttiJ kirjoitti:

Ben Johnsonin käryn jälkeen eräs paikallisen kuulantyöntäjän taustahenkilö tuli tarjoamaan sopimusta mutta olin päättänyt, ettemme ryhdy tukemaan rahallisesti kuin joukkueurheilua koska doping-riski yksilöurheilussa on aina olemassa. Ei mennyt kuin muutama kuukausi kun ko. kuulantyöntäjä kärysi dopingista. Joskus kävi munkki busineksessakin.


Eikös doping-rikkomus ole myös sopimusrikkomus sponsoreita kohtaan, eli maksuvelvoite vähintäänkin tyssää siihen? Tuskin Johnsonin Penan kärykään Valion imagoon tai maidon menekkiin negatiivisesti vaikutti.

#26 kirjoitettu 10.08.2024 22:00 Muok:10.08.2024 22:17

Täytyy kyllä kehua ranskalaista stadionyleisöä, katsomot täynnä ja hyvä meininki. Noin täynnä paikat eivät ole olleet kuin Putinin kalashnikov selässä- pakkotilaisuuksissa.

#27 kirjoitettu 11.08.2024 07:02

art074 kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:

Ben Johnsonin käryn jälkeen eräs paikallisen kuulantyöntäjän taustahenkilö tuli tarjoamaan sopimusta mutta olin päättänyt, ettemme ryhdy tukemaan rahallisesti kuin joukkueurheilua koska doping-riski yksilöurheilussa on aina olemassa. Ei mennyt kuin muutama kuukausi kun ko. kuulantyöntäjä kärysi dopingista. Joskus kävi munkki busineksessakin.


Eikös doping-rikkomus ole myös sopimusrikkomus sponsoreita kohtaan, eli maksuvelvoite vähintäänkin tyssää siihen? Tuskin Johnsonin Penan kärykään Valion imagoon tai maidon menekkiin negatiivisesti vaikutti.


Kyllä asia on noin. Ensimmäisten käryjen jälkeen ko. pykälät tulivat sopimuksiin ja maksut katkesivat käryyn. Nykyisin monissa sopimuksissa on ymmärtääkseni mainittu sekin että urheilija joutuu palauttamaan aiemmin saamansa tuen jos käry käy.

Valio oli silloin peruselintarvikkeen eli maidon myynnissä niin selvä ykkönen että tuskin sen myynti tuosta notkahti yhtään mihinkään. Ison yrityksen pitää tietysti kestää asiasta syntyneet naljailut ja naamailut niihin sen kummemmin reagoimatta. Hyvä kysymys on tietysti sekin, miksi suomalainen maitofirma, joka operoi käytännössä täysin Suomessa, ylipäänsä valitsi kanadalaisen Johnsonin mainoskasvokseen. Siitä minulla ei ole tietoa mikä Johnsonin mahdollinen vaikutus oli maidon myyntiin ennen käryä; tuskin kovinkaan kummoinen: viisihenkinen lapsiperhe osti Valio-maitonsa oli mainoksessa kuka tahansa tai vaikka mainoksia ei olisi ollut ollenkaan.

#28 kirjoitettu 11.08.2024 07:06

SampoM kirjoitti:
Täytyy kyllä kehua ranskalaista stadionyleisöä, katsomot täynnä ja hyvä meininki. Noin täynnä paikat eivät ole olleet kuin Putinin kalashnikov selässä- pakkotilaisuuksissa.


Tuo pätee myös palloilulajeissa, joita katsoin hyvinkin ahkerasti. Kumma kyllä katsomot olivat täysiä muissakin kuin Ranskan peleissä. Sekin varmaan saattoi vaikuttaa, että palloiluissa hyvin pärjänneet Saksa, Puola, Italia ja Espanja ovat niin lähellä Ranskaa että kisaturistin on helppoa ja edullistakin päästä kisapaikalle (toisin kuin vaikkapa Tokioon).