|
harmaalokki
2120 viestiä
|
#3 kirjoitettu
03.01.2024 18:02
geeli kirjoitti:
[...] Ihanteena olisi että kaikkia tarvitaan. [...]
Väitän että parempi ihanne olisi se, ettei kukaan tarvitsisi ketään, vaan jokainen vapaaehtoisesti valitsisi välittää toisista, niissä määrin kuin voimavaransa riittävät. Välittäminen kun vaatii energiaa puolin ja toisin.
geeli kirjoitti:
[...] Mistä henkilö tietää että on tehnyt väärin ja jotta ja miten tehdä paremmin jatkossa? [...]
Joskus ei mistään. Yksilötasolla ihminen on toiselle aina jossain määrin mysteeri. Parisuhteessa tuo korostunee, mutta myös työelämässä pitää hyväksyä että välttämättä toinen ei tule koskaan toista tajuamaan.
Se mitä sille sitten tekee on asia erikseen. Mutta lienee hyvä muistaa että asetelmaa jossa yksilötasolla kaikki aina rakastaa (tai edes sietää!) kaikkia on turhaa odottaa ihmisyyden todellisuudesta.
Toinen mitä lienee turhaa odottaa on pysyvyys. Ainoa vakio on muutos - olkoonkin että joskus se on niin hidasta, ettei siihen kiinnitä huomiota ennen kuin se on tapahtunut (jos silloinkaan).
Tai ainakin ihmisten sosiaalisuuden historian valossa olisi perusteltua olettaa noin.
geeli kirjoitti:
[...] Yksi tyyppi on nyt ollut vaan erityisen vittumainen eikä puhu mulle kovinkaan suoraan tai avoimesti...
Kukaan ei liene lähtökohtaisesti velvollinen puhumaan kenellekään, millään tavoin?
Vuorovaikuttava viestintä jossa toista kuunnellaan ja toisen persoonallisuuden oikuista välitetään (ja/tai niitä siedetään) ei ole sellaista mitä jokainen ihminen voi tahdonalaisesti tehdä kovinkaan hyvin tai paljon.
Paineen alla, kun järjen voimavarat loppuvat ja sivistyksen naamiot särkyvät, sattumanvaraiset henkilökemiat ja henkilöiden välinen dynamiikka merkitsevät paljon - eikä sen yli noin vaan tulla pääsemään millään sosiaalisen elämän alueella.
***
Yksi vertauskuva voisi olla se, että jokainen ihminen on eräänlainen tietoisuusgalaksi. Nuo tietoisuusgalaksit matkaavat ihmisyyden universumissa kaikenlaisiin suuntiin, kaikenlaisilla liikeradoilla. Joskus ne sivuavat toisiaan, joskus vaikuttavat toisiinsa, joskus liittyvät yhteen, joskus törmäilevät keskenään sekoittaen toisiaan, ja niin edelleen. Kullakin tietoisuusgalaksilla on oma liikevoimansa, ja vaikka ne kuinka vaikuttaisivat toisiinsa, jokaisen matka universumissa on lopulta sen oma.
geeli kirjoitti:
Muissa on vikaa, minussa ei..?
Kenessä on milloinkin vikaa - tai "vikaa" - riippunee siitä mistä ja mihin kukin kuvittelee milläkin hetkellä suuntaavansa. Aiempaa vertausta jatkaakseni, ei välttämättä kannata sitoa itseään sellaisiin tietoisuusgalakseihin (tai niistä koostuviin ryhmiin) joiden liikeradat poikkeavat liikaa omasta.
Tai kuten laulussa menee, "peikko kulta, pimeys vie hengen multa" - mihin nähden on tärkeää ymmärtää että se mikä toiselle on valoa, voi toiselle olla pimeyttä (ja toisinpäin). On päivänsäteitä ja yönsäteitä, ja jotkut peikot ovat luonteeltaan valontuojia eivätkä elä luolissa vaan tähdissä. Moinen moniulotteisuus toki sotkee kauniin laulun yksiselitteisyyden, mutta minkäs voi...
geeli kirjoitti:
Nää on ehkä sellaisia, että ei kannata miettiä liikaa.
Sanoisin että näiden parissa on antoisaa miettiä ja kirjoitella kaikenlaista mitä liittyen mieleen tulee. Mikserin foorumin alkuaikoina tällaista oli enemmän, kun väki oli nuorta ja jätti asiayhteydet avaamatta. Sellaisessa on puolensa.
|
Ladataan