Mikseri.net

#2 kirjoitettu 27.08.2023 17:09

Jaa-a, mulla on moniakin haaveita jotka on jääneet toteutumatta, mutta joiden perään en kyllä ole sen koommin pahemmin haikaillutkaan... Eli tässä muutama toteutumatta jäänyt haave:


Kukapa nuori mies ei olisi alle 10-vuotiaana haaveillut traktorinkuljettajan taikka kaivinkoneen kuljettajan urasta? No, niin minäkin...

Joskus poikana mulla oli kanssa haave, että musta tulee insinööri, ja suunnittelen hienoja autoja... Tämä haave vaihtui lukioikäisenä kauppakorkeakouluun... Näistä kumpikaan ei toteutunut, vaan suunta oli kohti valtiotieteellistä...

Lapsuuden harrastuksista sen verran, että räpyläsukellusta harrastin paikallisessa uimahallissa, ja haaveena oli laitesukellus isompana... Sanomattakin on selvää, että haaveissa oli sukellusmatkojen tekeminen eksoottisiin paikkoihin kuten Karibian meren pikkusaarille...

Ja olihan mulla myös poikasena haaveissa, että kokeilisin vanhemmiten laskuvarjohyppyä, purjelentokoneella lentämistä, ja hankkisin moottorilentokoneen lentolupakirjan...

Suurin haave taisi olla joskus 11-vuotiaana se, että pääsisin käymään maata kiertävällä radalla... Nämä haaveet muodostuivat oikeastaan sen jälkeen kun kävimme Floridassa Kennedyn avaruuskeskuksessa... Avaruussukkulakin tuli nähtyä lähtöalustallaan joidenkin satojen metrien päästä...


Näin jälkikäteen ajateltuna en oikeastaan kaipaa yhtäkään toteutumatta jäänyttä haavetta... Jo pelkkä ajatus esim. laskuvarohypystä tökkii tänä päivänä...

Mutta joo... Siinäpä muutama lapsuuden ja nuoruuden haave jotka nyt tulivat mieleen...

#3 kirjoitettu 28.08.2023 10:31

Mie olen aina haaveillu vaikka ja mistä ja parempi niin, ettei mikään ole toteutunut.

Haaveilin olevani runoilija, laulaja, muusikko, taiteilija, näyttelijä... Mutta en tehny paljoakaan minkään haaveen eteen. Joten yllättäen ne ei toteutunu. Mut olen hyvin onnellinen siihen, mitä olen ja mitä sain, ja etten ole kuuluisa. Se oli aina se puoli noita ammatteja, jota en halunnut tai halua.

#4 kirjoitettu 28.08.2023 11:08

Chadonna kirjoitti:


Mut olen hyvin onnellinen siihen, mitä olen ja mitä sain, ja etten ole kuuluisa. Se oli aina se puoli noita ammatteja, jota en halunnut tai halua.


Tuo kuuluisuus se onkin vähän kaksipiippuinen juttu... Olisihan se oikein hienoa jos saisi maailmassa maksimaalisesti aikaan jotakin hyvää olematta silti kuuluisa...

Mutta käytännössä kaikki vähänkään merkittävä, oli se sitten tieteessä, taiteessa, urheilussa, taloudessa taikka politiikassa, niin on julkista...

Täytyy olla aikas uskoutunut asialleen, jotta omasta yksityisyydestä kannattaa luopua...

Ja toisaalta julkisuus on tätä nykyä sellainen kenttä, että virheet on sellaisia, jotka hyvin äkkiä tiputtaa sut pois siitä julkisuudesta ja tavallisten tallaajien joukkoon...


Ehkäpä hyvän elämän salaisuus on se, ettei haikaile sellaisten toteutumatta jääneiden unelmien perään, joiden eteen ei muutenkaan ole viitsinyt tehdä töitä?

Haaveista joko pidetään kiinni, taikka sitten niistä luovutaan... Turhanpäiväinen haikailu menetettyjen haaveiden perään vain syö ihmisen sisältäpäin...

#5 kirjoitettu 28.08.2023 11:17

Oli elämän valttikortit, mulla kerran kourassain
Oli avoinna kaikki portit ja ne suljin takanain

Minä tuhlaajapoika parka, etsin turhaan nyt lohduttajaa
Tämä elämän katkera sarka, loppuun täytyy mun taivaltaa

Näillä mennään...

#6 kirjoitettu 28.08.2023 11:24

SampoM kirjoitti:


Oli elämän valttikortit, mulla kerran kourassain
Oli avoinna kaikki portit ja ne suljin takanain

Minä tuhlaajapoika parka, etsin turhaan nyt lohduttajaa
Tämä elämän katkera sarka, loppuun täytyy mun taivaltaa

Näillä mennään...


Heh.... Tuli tästä sun kommentista mieleen:

Four Cats - Suuret setelit


"Annan toisten mä talletella suuret setelit
Ne multa pitkät vain saa, elän, pelaan, kuljen ja laulu soi
Kas osaansa ei muutella voi, ja ja
Osaansa ei muutella voi"


T. Huoleton Huilun Soittaja