Mikseri.net

#2 kirjoitettu 01.08.2023 15:26

Kivasti aseteltuja kysymyksiä ... Yksilötasolla tehty "vallattoman ihmisen vallan luovutus": äänestyskopissa numeron piirtely, vaihtoehtona kirkkovene tai Aku Ankka. Avioliitossa: "parempi tossun alla kuin taivasalla". Työmaailmassa: "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Sopimuskysymyksiä, mietintää, toimintaa hyöty / haitta-akselilla ... Aina joku johtaa ja asiakaskin on aina oikeassa. Paskoista vaihtoehdoista vähiten paska on paras. Eikö hyvää ole? Jään miettimään ...

#3 kirjoitettu 01.08.2023 23:16

Antaa muitten hoitaa johtamishommat. Itse haluan vain olla ja ihmetellä, elää rennosti. Valta tuo stressiä ja tieto lisää tuskaa.

#4 kirjoitettu 02.08.2023 07:20

Miksi luovutan valtaa?

Politiikassa siksi, että demokratiassa on sovittu miten toimitaan. Jos ei ole koskaan ollut hinkua politiikkaan jää jäljelle vain vallan luovutusvaihtoehto vaaleissa.

Armeijassa on selvät säännöt siitä kuka määrää mistäkin ja komentosuhteet ovat yleensä kunnossa, joten noilla mennään.

Työelämässä on vähän toisin.
- Jos johtajana pyrit aktiivisesti luovuttamaan päätöksentekovallassa olevat päätökset esimiehillesi olet väärissä hommissa.
- Jos esimiehesi kertoo haluavansa tehdä sinulle kuuluvia päätöksiä voit joko valittaa asiasta esimiehen esimiehelle, olla välittämästä vaatimuksista ja päätät itse tai ymmärrät että esimiehesi on antanut sinulle venäläisen vihjeen etsiä uusi duunipaikka.
- Isommilla firmoilla on yleensä kirjalliset pelisäännöt siitä kuka päättää mistäkin sen lisäksi mitä OY-lakiin on kirjattu. Niitä rikkomalla vapautuu helposti päätöksenteosta ja tilipussista.
- Jos päätösvallan joutuu luovuttamaan syystä tai toisesta, kannattaa varmistua siitä että myös vastuu päätöksestä siirtyy esim. pöytäkirjamerkintänä.

----------------------

Miksi valtaa luovutetaan yleisesti?

Valtaa luovutetaan siksi, että päätöksiä ei synny jos joku ei tee niitä. Toverituomioistuimiakin on joskus kokeiltu mutta kehnolla menestyksellä.

-----------------------

Millaisille johtajille olet elämäsi aikana valtaa luovuttanut, ja millaisiin tuloksiin se on johtanut?

Päätösvallan olen luovuttanut vaaleissa valituille sovitulla ja vapaaehtoisella tavalla. Valitsematta jääneitä on ollut vain muutama. Valitut ovat olleet kannattamieni asioiden takana, joten ei voi valittaa.

Intissä muut huolehtivat pääasiassa (n. 98%) päätöksenteosta asemavaltuutuksen perusteella. Menin sinne minne käskettiin koska se tuntui olevan pienemmän riesan tie. Esimiehet olivat pääosin ihan asiallisia ja tulokset olivat odotusteni kaltaiset.

Töissä en ole toimitusjohtajana (enkä muutenkaan) luovuttanut itselleni kuuluvaa päätösvaltaa kenellekään mutta päätökset kannattaa informoida hallituksen puheenjohtajalle ja joskus koko hallitukselle etukäteen jos asia on kimurantti tai epäilee itse, että päätös tulee herättämään ristivetoa tai esim. negatiivista julkisuutta. Pärjäsin hyvin koska noudatin pitkäaikaisen "työparini" neuvoja:
- pidä huolta siitä, että sinä olet se jolta kuulen firmaa koskevat ikävät asiat ensimmäisenä.
- ei ole olemassa sinua koskevia asioita, joita joku muu väittää minun sanoneen tai tehneen ilman että olet niistä tietoinen

Hallituksen puheenjohtajana tai jäsenenä olen ollut luovuttamassa päätösvaltaa alaspäin toimitusjohtajalle silloin kun päätös on kirjattu muotoon "toimitusjohtajalle myönnettiin valtuutus hoitaa asia parhaaksi katsomallaan tavalla". Tuollainen päätös tietysti osoittaa täyttä luottamusta toimitusjohtajaa kohtaan. En muista koskaan pettyneeni

Kerran kävi niin, että hallitus päätti kutsua ylimääräisen yhtiökokouksen koolle päättämään asiasta joka olisi kuulunut hallituksen päätösvaltaan, mutta asiaan haluttiin yhtiön omistajan päätös; vallan luovutustahan tuokin on vaikka päätös olikin odotetun kaltainen. Meni siten kuin pitikin.

#5 kirjoitettu 02.08.2023 09:38

Tästä tulee mieleen, kun olin 19-vuotiaana ensimmäistä kertaa varusmiespalveluksessa kapteenin puhuttelussa. Kyseessä oli kaikille pakollinen puhuttelu, joka liittyi varusmiespalveluksen aloitukseen.

Kyyti oli kylmää, tietenkin. "Kädet sivulle!" , toisti kapteeni pari kertaa. Sain kuulla, että on erittäin todennäköistä että minä päädyn aliupseerikouluun. Olin kyllä asiaa miettinyt, mutta ei se kovin hyvältä asialta silloin tuntunut.

Nämä olivat ensikosketuksia nuorelle miehelle johtajuudesta. Varusmiespalveluksen aikana tuli opittua paljonkin johtamisesta moneltakin eri kantilta.

Mielestäni on hyvä asia, että on eri tasoisia johtajuuksia. Löydetään toimivat rakenteet ja jokaiselle, tavallaan, se taso, jolla johtaa.

Käytännön johtaminen ja kouluttaminen on mielestäni mielenkiintoista ja mielekästä. Sen sijaan sellainen korkeamman tason johtajuus tuntuu hieman vieraalta. Varmasti johtuen siitäkin, että on aika vierasta minulle aina ollut.

Hyvä johtaja on luotettava ja vastuuntuntoinen ja sellainen joka hoitaa työnsä hyvin. Tällöin hän on paikkansa ansainnut. Valta pitää ansaita.

#6 kirjoitettu 02.08.2023 11:53

Kiitoksia vastanneille ja mahdollisesti lisää vastaaville!
Muutama lisäkysymys:


Miksi päätöksentekokyky ja johtajuus jakautuvat ihmisten välillä?
Toisinsanoen, miksi joku on valmis tekemään päätöksiä ja käyttämään valtaa (niin itseään kuin muita koskien) ja toinen ei?


Miten ihmisestä tunnistaa, onko hänestä johtajaksi ja/tai vallankäyttäjäksi?
Onko varoitusmerkkejä joiden perusteella henkilöä ei tulisi valita johtajaksi (tai antaa hänelle muutakaan valtaa)?


Koetko koskaan alistuneesi jonkun/joidenkin valtaan koska et uskaltanut toimia sitä vastaan?
Toisinsanoen, ollut eri mieltä muttet toiminut sen mukaan, koska ajattelit (tavalla tai toisella) häviäväsi joka tapauksessa?
Jos noin on käynyt, niin millaisissa tilanteissa - ja mitä kykyjä/resursseja/tms. olisit silloin tarvinnut jotta alistumisen sijaan olisit voinut toimia oman tahtosi mukaan?

#7 kirjoitettu 02.08.2023 14:39

katai kirjoitti:
Kiitoksia vastanneille ja mahdollisesti lisää vastaaville!
Muutama lisäkysymys:

Miksi päätöksentekokyky ja johtajuus jakautuvat ihmisten välillä?
Toisinsanoen, miksi joku on valmis tekemään päätöksiä ja käyttämään valtaa (niin itseään kuin muita koskien) ja toinen ei?

Kaikilla ei ole halua ottaa vastuuta vaan tehdään mieluummin niin kuin joku sanoo. Paineensietokyvyllä ja mukavuudenhalulla lienee jotain tekemistä asian kanssa. Veikkaan, että koulutuksella, kotikasvatuksella ja työkokemuksellakin on iso vaikutus. Kaikki eivät ole riskinottajia vaan niiden karttajia; isoja päätöksiä syntyy harvoin ilman niihin liittyviä riskejä.

Miten ihmisestä tunnistaa, onko hänestä johtajaksi ja/tai vallankäyttäjäksi?
Onko varoitusmerkkejä joiden perusteella henkilöä ei tulisi valita johtajaksi (tai antaa hänelle muutakaan valtaa)?

Asia selviää siinä kohtaa kun ylempi taho kysyy uskotko pystyväsi hoitamaan homman. Silloin ensimmäinen seula on selvitetty.

Aika harvoin kysymystä esitetään henkilölle joka
- ei sitoudu tehtyihin päätöksiin,
- rikkoo yhteisiä pelisääntöjä,
- ei ole tiimipelaaja eikä tule toimeen muiden kanssa,
- tulee valmistautumattomana kokouksiin
- levittelee perättömyyksiä työkavereista ja työnantajasta,
- ei ole rehellinen,
- puhuu liikaa ja toisten päälle; ei osaa kuunnella muita.
- syyttelee muita omista epäonnistumisistaan,
- on päättämätön ja neuvoton epätavallisessa tilanteessa
- ei pysty perustelemaan omaa kantaansa
- mukavuudenhaluinen, antaa liian helposti periksi
- ei pysty noudattamaan sovittuja aikatauluja ja organisaatiokaaviota,
- ajaa omia etujaan,
- muutosvastainen perusasenne,
- ei ole paineensietokykyä
- ei osaa priorisoida
- ei tunne alaa tai ei ole valmiuksia perehtyä siihen esim. riittävän koulutuksen puutteen takia.
- ei ole koskaan toiminut minkäänlaisena esimiehenä.
- ei ole esiintymiskykyinen
- ei tunne kokouskäytäntöjä
- tunnetään sählääjänä ja sumplijana
- olemattomat neuvottelutaidot; istuu psykologisen silmänsä päällä
- ei osaa laittaa kännykkää tai tablettia pois päältä

Kun jäin pois töistä ehdotin seuraajakseni johtoryhmäläistä joka sanoi tarpeeksi usein uuden projektin edessä "minä voin hoitaa jos kukaan muu ei halua" kun toiset katselivat neukkarin pöydänkantta. Mies teki mitä lupasi ja nimitettiin hommaan.

Koetko koskaan alistuneesi jonkun/joidenkin valtaan koska et uskaltanut toimia sitä vastaan?

Toisinsanoen, ollut eri mieltä muttet toiminut sen mukaan, koska ajattelit (tavalla tai toisella) häviäväsi joka tapauksessa?
Jos noin on käynyt, niin millaisissa tilanteissa - ja mitä kykyjä/resursseja/tms. olisit silloin tarvinnut jotta alistumisen sijaan olisit voinut toimia oman tahtosi mukaan?


En vaan olen toiminut päinvastoin; olen riskeerannut työpaikkani puuttumalla silloisen esimieheni vastuuttomana pitämääni esitykseen joka toteutuessaan olisi kaatanut koko firman. Hallituksen jäsenet kiittelivät kovasti saamastaan briiffauksesta, kaatoivat tehdyn päätösesityksen ja antoivat loppusammutuksen hoidettavakseni. En suosittele yrittämään jos et ole täysin varma siitä, että olet oikeassa tai epäilet että hallituksessa päätöksiä tehdään muilla kuin asiaperusteilla.

Aina silloin tällöin käy niin, että kokous päättyy siten että joku sanoo olevansa jostain asiasta eri mieltä, mutta suostuu toimimaan tehdyn päätöksen mukaisesti ja tukee sitä myös neukkarin ulkopuolella "me päätimme" eikä "toiset päättivät"-asenteella. Silloin henkilö ei ole alistunut vaan on antanut oman panoksensa päätöstilanteessa ja se riittää. Huonosti käy jos alkaa vetää omaa sooloa asiassa johon johtoryhmän kokouksessa on kirjoitettu selvät nuotit.

Asiaa auttaa huomattavasti se että tietää mistä puhuu. Jos asiasubstanssia ei ole, on peli menetetty.

#8 kirjoitettu 02.08.2023 14:56

Vastaan nyt näihin kahteen, kun niihin jotain osaan omalta osaltani vastata.

Kysymys:

Miksi päätöksentekokyky ja johtajuus jakautuvat ihmisten välillä?
Toisinsanoen, miksi joku on valmis tekemään päätöksiä ja käyttämään valtaa (niin itseään kuin muita koskien) ja toinen ei?

Vastaus:

No, tähän vaikuttaa lahjakkuus, stressinsietokyky, oppimiskyky, älykkyys, eli henkilön persoonallisuuden ominaisuudet, mutta myös, tietenkin, kokemus ja työkokemus, koulutus, elämänkokemus, osaaminen.

Kaikki ei voi ohjata toimintaa. Jos näin olisi, niin homma menisi nopeasti kaaokseen. Tarvitaan joku tähän johtajan rooliin.

Kysymys:

Koetko koskaan alistuneesi jonkun/joidenkin valtaan koska et uskaltanut toimia sitä vastaan?

Toisinsanoen, ollut eri mieltä muttet toiminut sen mukaan, koska ajattelit (tavalla tai toisella) häviäväsi joka tapauksessa?

Jos noin on käynyt, niin millaisissa tilanteissa - ja mitä kykyjä/resursseja/tms. olisit silloin tarvinnut jotta alistumisen sijaan olisit voinut toimia oman tahtosi mukaan?

Vastaus:

Jatkuvasti. Koen, että noudattamalla käskyä homma sujuu kuten kuuluukin. Aika vähän kyseenalaistan johtajaa. Ajoittain saatan miettiä parannusehdotuksia ja jopa kysyttäessä tuoda niitä esiin.

#9 kirjoitettu 02.08.2023 17:38

https://www.youtube.co...

#10 kirjoitettu 02.08.2023 22:34

Työelämässä johtaja on onnistunut, kun on pystynyt tekemään itsestään tarpeettoman. Vaatii täydellistä delegointikykyä.

#11 kirjoitettu 03.08.2023 09:00

Jotta se tulisi takaisin

#12 kirjoitettu 05.08.2023 21:30

AnttiJ kirjoitti:
katai kirjoitti:
Kiitoksia vastanneille ja mahdollisesti lisää vastaaville!
Muutama lisäkysymys:

Miksi päätöksentekokyky ja johtajuus jakautuvat ihmisten välillä?
Toisinsanoen, miksi joku on valmis tekemään päätöksiä ja käyttämään valtaa (niin itseään kuin muita koskien) ja toinen ei?

Kaikilla ei ole halua ottaa vastuuta vaan tehdään mieluummin niin kuin joku sanoo. Paineensietokyvyllä ja mukavuudenhalulla lienee jotain tekemistä asian kanssa. Veikkaan, että koulutuksella, kotikasvatuksella ja työkokemuksellakin on iso vaikutus. Kaikki eivät ole riskinottajia vaan niiden karttajia; isoja päätöksiä syntyy harvoin ilman niihin liittyviä riskejä.


Tässä kohtaa on syytä kuitenkin muistaa, että "kentällä" raskastakin vastuuta kantavia ja nopeita päätöksiä itsenäisesti tekeviä työntekijöitä on useissakin ammateissa. Vastuuta kantavat siis muutkin kuin johtajat, ja nimenomaan vastuuta henkilökohtaisesti omasta toiminnastaan.

Otetaan ääriesimerkki erilaisista vastuista, esim.: aivokirurgi / sairaanhoitopiirin johtaja. He ovat tehneet valinnan työtehtävistään oman suuntautumisen, luontaisten taipumusten mukaan. Mutta molemmat kantavat vastuuta. Jääköön muiden arvioitavaksi kumman vastuu on suurempi.

Sama tilanne nykyaikana monissa ammateissa, kun elämme monimutkaisessa teknistyvässä maailmassa. Työntekijät toimivat pitkälle itsenäisesti ja johdon tehtävä on etupäässä motivoida työntekijät hyviin suorituksiin, ja olla kuulolla, mitä mielipiteitä työntekijöillä on ja alkaa toimenpiteisiin, jos jotain ongelmia on ilmennyt.

#13 kirjoitettu 06.08.2023 08:07

Tottahan toki. Lentokapteenilla on vastuu pahimmillaan 300 ihmisen hengestä, mutta nyt ei ollut kyse siitä vaan tästä:

"Toisinsanoen, miksi joku on valmis tekemään päätöksiä ja käyttämään valtaa (niin itseään kuin muita koskien) ja toinen ei?"

Yritin kommentoida pyydetysti sitä miksi kaikki eivät hae johtajien paikkoja ottamatta mitään kantaa muuhun vastuunkantoon.

#14 kirjoitettu 06.08.2023 10:55

AnttiJ kirjoitti:
Tottahan toki. Lentokapteenilla on vastuu pahimmillaan 300 ihmisen hengestä, mutta nyt ei ollut kyse siitä vaan tästä:

"Toisinsanoen, miksi joku on valmis tekemään päätöksiä ja käyttämään valtaa (niin itseään kuin muita koskien) ja toinen ei?"

Yritin kommentoida pyydetysti sitä miksi kaikki eivät hae johtajien paikkoja ottamatta mitään kantaa muuhun vastuunkantoon.

Jees. Ymmärrän kyllä tuon pointin. Otinkin kantaa lähinnä tuohon toteamukseesi ihmisten luonteista ja käyttäytymisestä, kun sanoit: "Kaikilla ei ole halua ottaa vastuuta vaan tehdään mieluummin niin kuin joku sanoo. Paineensietokyvyllä ja mukavuudenhalulla lienee jotain tekemistä asian kanssa."

Useissakin nykyajan ammateista ei työntekijöillä ole aina aikaa odotella johtoryhmän hallinnollisia päätöksiä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä, eikä kukaan ole koko ajan sanomassa, mitä pitää tehdä, vaan vastuu ja valta tekemiseen otetaan heti myös muuntuvissa erikoistilanteissa ja paineensietokykyäkin vaaditaan paljon. Mukavuudenhaluinen ihminen ei kestäisi sellaista hetkeäkään.

#15 kirjoitettu 06.08.2023 12:30

Uppe kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Tottahan toki. Lentokapteenilla on vastuu pahimmillaan 300 ihmisen hengestä, mutta nyt ei ollut kyse siitä vaan tästä:

"Toisinsanoen, miksi joku on valmis tekemään päätöksiä ja käyttämään valtaa (niin itseään kuin muita koskien) ja toinen ei?"

Yritin kommentoida pyydetysti sitä miksi kaikki eivät hae johtajien paikkoja ottamatta mitään kantaa muuhun vastuunkantoon.

Jees. Ymmärrän kyllä tuon pointin. Otinkin kantaa lähinnä tuohon toteamukseesi ihmisten luonteista ja käyttäytymisestä, kun sanoit: "Kaikilla ei ole halua ottaa vastuuta vaan tehdään mieluummin niin kuin joku sanoo. Paineensietokyvyllä ja mukavuudenhalulla lienee jotain tekemistä asian kanssa."

Useissakin nykyajan ammateista ei työntekijöillä ole aina aikaa odotella johtoryhmän hallinnollisia päätöksiä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä, eikä kukaan ole koko ajan sanomassa, mitä pitää tehdä, vaan vastuu ja valta tekemiseen otetaan heti myös muuntuvissa erikoistilanteissa ja paineensietokykyäkin vaaditaan paljon. Mukavuudenhaluinen ihminen ei kestäisi sellaista hetkeäkään.


Kysymys on edelleen siitä miksi joku haluaa johtajaksi ja joku toinen ei. Kysymys ei siis ollut siitä miten vastataan omasta työstä; jälkimmäiseen asiaan en ole ottanut mitään kantaa. Sen voin toki sanoa, että kirjo siinäkin on erittäin laaja.

Olen muutamankin kerran tiedustellut eri ihmisten halukkuutta esimiestehtäviin. Vastuu "nykyisistä omista hommista" tuntuu riittävän yllättävän monelle pienenkin ylenemismahdollisuuden kohdalla. Tämä näkemys perustuu kokemukseen eikä mutuun.

On ihan eri asia vastata omasta päivttäisestä operatiivisesta työstä tai vastata toisessa ääripäässä suuresta useamman vuoden päähän ulottuvasta strategisesta kokonaisuudesta koska työn luonne ja vaativuus muuttuu ihan erilaiseksi. Ao. muutos ei kaikkia kiinnosta. Eivät kaikki kirurgit pyri ylilääkäriksi eivätkä lentäjät lentoyhtiön johtajaksi vaikka muodollinen pätevyys riittäisikin.

#16 kirjoitettu 06.08.2023 14:30

AnttiJ kirjoitti:
[...]
Olen muutamankin kerran tiedustellut eri ihmisten halukkuutta esimiestehtäviin. Vastuu "nykyisistä omista hommista" tuntuu riittävän yllättävän monelle pienenkin ylenemismahdollisuuden kohdalla. Tämä näkemys perustuu kokemukseen eikä mutuun.
[...]

Onko tullut vastaan tyyppejä jotka halusivat johtotehtäviin, muttet heitä siihen päästänyt/äänestänyt?

Jos on, niin millaisia virheitä he oli(si)vat tehneet päästyään valtaan?

#17 kirjoitettu 06.08.2023 15:25

AnttiJ kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Tottahan toki. Lentokapteenilla on vastuu pahimmillaan 300 ihmisen hengestä, mutta nyt ei ollut kyse siitä vaan tästä:

"Toisinsanoen, miksi joku on valmis tekemään päätöksiä ja käyttämään valtaa (niin itseään kuin muita koskien) ja toinen ei?"

Yritin kommentoida pyydetysti sitä miksi kaikki eivät hae johtajien paikkoja ottamatta mitään kantaa muuhun vastuunkantoon.

Jees. Ymmärrän kyllä tuon pointin. Otinkin kantaa lähinnä tuohon toteamukseesi ihmisten luonteista ja käyttäytymisestä, kun sanoit: "Kaikilla ei ole halua ottaa vastuuta vaan tehdään mieluummin niin kuin joku sanoo. Paineensietokyvyllä ja mukavuudenhalulla lienee jotain tekemistä asian kanssa."

Useissakin nykyajan ammateista ei työntekijöillä ole aina aikaa odotella johtoryhmän hallinnollisia päätöksiä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä, eikä kukaan ole koko ajan sanomassa, mitä pitää tehdä, vaan vastuu ja valta tekemiseen otetaan heti myös muuntuvissa erikoistilanteissa ja paineensietokykyäkin vaaditaan paljon. Mukavuudenhaluinen ihminen ei kestäisi sellaista hetkeäkään.


Kysymys on edelleen siitä miksi joku haluaa johtajaksi ja joku toinen ei. Kysymys ei siis ollut siitä miten vastataan omasta työstä; jälkimmäiseen asiaan en ole ottanut mitään kantaa.

Eivät kaikki kirurgit pyri ylilääkäriksi eivätkä lentäjät lentoyhtiön johtajaksi vaikka muodollinen pätevyys riittäisikin.

Näinpä. Nämä ihmiset pystyvät elämään kovemmissa paineissa kuin monet johtajat ja haluavat kantaa suurempaa henkilökohtaista vastuuta tehtävistään kuin olemalla johtoryhmissä, joissa hallitus päättää ja kantaa vastuun. En ole huomannut juuri koskaan johtajien ottavan henkilökohtaista vastuuta silloin, kun hallituksen väärien päätösten takia yritys on lähtenyt alamäkeen. Senhän päätti hallitus ja toimitusjohtaja pani vain toimeen päätökset. Kunnia mahdollisesta menestyksestä kyllä kelpaa henkilökohtaisestikin.

Esimerkkejä löytyy valitettavan paljon. Tämä valta / vastuu-kysymys onkin mielenkiintoinen yhtälö, kun seuraa yritysmaailman toimintaa.

#18 kirjoitettu 06.08.2023 16:37

katai kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
[...]
Olen muutamankin kerran tiedustellut eri ihmisten halukkuutta esimiestehtäviin. Vastuu "nykyisistä omista hommista" tuntuu riittävän yllättävän monelle pienenkin ylenemismahdollisuuden kohdalla. Tämä näkemys perustuu kokemukseen eikä mutuun.
[...]

Onko tullut vastaan tyyppejä jotka halusivat johtotehtäviin, muttet heitä siihen päästänyt/äänestänyt?

Jos on, niin millaisia virheitä he oli(si)vat tehneet päästyään valtaan?


On tullut, mutta osittain valitettavasti siten, etten heittäytynyt hallituksen jäsenenä riittävästi poikkiteloin vastustamaan tj:n esityksiä. Syy siihen oli se, että yleensä tj. valitsee haluamansa alaiset joiden kanssa joutuu työskentelemään ja hallitus siunaa muodollisesti valinnat. Muilla hallituksen jäsenillä ei ollut esityksiin mitään huomautuksia.

Toisen valitun tunsin paremmin kuin tj. joten kerroin hallituksen kokouksessa miksi en kyseistä rekryä tekisi. Silloin ongelma liittyi päätöksentekokykyyn ja erityisesti siihen, että ikävien asioiden kohdalla hanskat putosivat liian helposti lattiaan. Valintatilanteessa vaihtoehdot ja aika olivat toki vähissä.

Toisen valitun arvioin pahasti ylikoulutetuksi. Koska aiempi työhistoriakin oli julkishallinnon puolella, epäilin että yksityissektorin käytäntöjen ja käytännön asioiden osaamisessa saattaisi olla aukkoja. Tässäkin tapauksessa tj. sai tehdä oman päänsä mukaan. Haastattelin myös itse ko. henkilön koska olin hallituksen puheenjohtaja joten näkökantani ei muodostunut pelkkien hakupapereisen perusteella. Tälläkin kerralla kelvollisia hakijoita oli vain muutama.

Molemmat työsuhteet kestivät muutaman vuoden ja päättyivät irtisanomisiin niistä syistä jotka arvasin etukäteen. Nostan tj:lle hattua siitä, että hän hoiti asian kuntoon suhteellisen nopeasti ja muisti myös mainita seuraavissa hallituksien kokouksissa, että häntä kyllä varoitettiin ko. rekrytoinneista.

Johtoportaan rekryt tehtiin yleensä ulkopuolisen konsultin avustuksella joka toi päätösvaiheeseen noin viiden henkilön hakemukset sekä yhteenvedot kaikista hakijoista ja parhaiden hakijoiden kanssa tehdyistä haastatteluista.

Ne joita ei valittu kompastuivat yleensä puutteelliseen koulutukseen ja/tai alan työkokemukseen sekä esimieskokemuksen vähäisyyteen. Joskus kävi niin, ettei entisistä työpaikoista saatu tarpeeksi hyviä suosituksia. Myöskään selittämättömät aukot työhistoriassa tai liian usein vaihdetut työpaikat eivät ole eduksi.

Ikävin tilanne syntyy silloin kun firman ihan hyvälle sisäiselle hakijalle joutuu sanomaan "ei". Silloin on pakko perustella miksi joku muu oli parempi ja perustelujen on syytä olla erittäin hyvät ettei jää kiviä kenkään.

Olen tehnyt tietysti myös itse rekrytointeja jotka ovat päättyneet toisin kuin olin odottanut. Palkkasin mm. kerran ihan hyvän työkokemuksen ja koulutustaustan omaavan fiksunoloisen henkilön, joka osoittautui rapajuopoksi heti kun pääsi Venäjän rajan yli. En muista päättyikö työsuhde purkuun vai irtisanomiseen. Business-tuttu harkitsi miehen palkkaamista mutta päätti kuitenkin pirauttaa minulle ensin, kysyi taustoja ja ymmärsi yskän kun kysyin haluaako hän virallisen vai rehellisen vastauksen.

-----------------------

Mahdollisten virheiden kirjo riippuu hakijan ominaisuuksista ja kokemuksesta. Alaa osaamaton ja juridiikkaa tuntematon saattaisi sortua tekemään alokasmaisia virheitä sopimusneuvotteluissa asiakkaiden kanssa, TES -asioita osaamaton olisi nopeasti kärhämässä luottamushenkilöiden kanssa julkisuudessa asti eikä "nousukauden johtaja" pärjäisi lama-ajan saneerauksissa ja leikkauksissa. Tästä listasta tulisi helposti hyvinkin pitkä jos valinta kohdistuu täysin vääräntyyppiseen henkilöön.

#19 kirjoitettu 06.08.2023 17:07

Uppe kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Tottahan toki. Lentokapteenilla on vastuu pahimmillaan 300 ihmisen hengestä, mutta nyt ei ollut kyse siitä vaan tästä:

"Toisinsanoen, miksi joku on valmis tekemään päätöksiä ja käyttämään valtaa (niin itseään kuin muita koskien) ja toinen ei?"

Yritin kommentoida pyydetysti sitä miksi kaikki eivät hae johtajien paikkoja ottamatta mitään kantaa muuhun vastuunkantoon.

Jees. Ymmärrän kyllä tuon pointin. Otinkin kantaa lähinnä tuohon toteamukseesi ihmisten luonteista ja käyttäytymisestä, kun sanoit: "Kaikilla ei ole halua ottaa vastuuta vaan tehdään mieluummin niin kuin joku sanoo. Paineensietokyvyllä ja mukavuudenhalulla lienee jotain tekemistä asian kanssa."

Useissakin nykyajan ammateista ei työntekijöillä ole aina aikaa odotella johtoryhmän hallinnollisia päätöksiä ennen toimenpiteisiin ryhtymistä, eikä kukaan ole koko ajan sanomassa, mitä pitää tehdä, vaan vastuu ja valta tekemiseen otetaan heti myös muuntuvissa erikoistilanteissa ja paineensietokykyäkin vaaditaan paljon. Mukavuudenhaluinen ihminen ei kestäisi sellaista hetkeäkään.


Kysymys on edelleen siitä miksi joku haluaa johtajaksi ja joku toinen ei. Kysymys ei siis ollut siitä miten vastataan omasta työstä; jälkimmäiseen asiaan en ole ottanut mitään kantaa.

Eivät kaikki kirurgit pyri ylilääkäriksi eivätkä lentäjät lentoyhtiön johtajaksi vaikka muodollinen pätevyys riittäisikin.

Näinpä. Nämä ihmiset pystyvät elämään kovemmissa paineissa kuin monet johtajat ja haluavat kantaa suurempaa henkilökohtaista vastuuta tehtävistään kuin olemalla johtoryhmissä, joissa hallitus päättää ja kantaa vastuun. En ole huomannut juuri koskaan johtajien ottavan henkilökohtaista vastuuta silloin, kun hallituksen väärien päätösten takia yritys on lähtenyt alamäkeen. Senhän päätti hallitus ja toimitusjohtaja pani vain toimeen päätökset. Kunnia mahdollisesta menestyksestä kyllä kelpaa henkilökohtaisestikin.

Esimerkkejä löytyy valitettavan paljon. Tämä valta / vastuu-kysymys onkin mielenkiintoinen yhtälö, kun seuraa yritysmaailman toimintaa.


Paineiden kovuus riippuu tilanteesta. On erittäin vaativia toimenpiteitä, jotka eivät aiheuta paineita koska ne on toistettu riittävän usein, mutta sitten on niitä yllätyksellisiä muita tilanteita joissa kaikki eivät kestä odottamatonta painetta olivat millä vakanssilla tahansa. Epävarma kirurgi etsii sijaisen viereisestä leikkaussalista, perämies suorittaa lentokoneen laskeutumisen jos kapteeni ei hallitse tilannetta ja johtaja saa potkut. Näinhän tämä helposti menee.

Paineet kestää todennäköisesti helpommin silloin kun on omalla mukavuusalueellaan ja totuttujen asioiden parissa. Se varmaan selittää osittain sen, ettei kaikilla ole halua siirtyä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle uusiin, eri tavalla vaativiin tehtäviin.

Olen itsekin urani loppupuolella ilmoittanut yhdelle headhunterille ettei tarjottu homma ja parempi liksa kiinnosta koska asiat ovat mallillaan nykyisessä työpaikassa. Lienee päivänselvää että kyse oli mukavuudenhalustani eli tahdosta pysyä omalla mukavuusalueellani ja tutulla paikkakunnalla.

#20 kirjoitettu 07.08.2023 16:31

Koska mä oon paska johtaja, mut loistava johdettava. Ja lisäks se on kamalan seksikästä.

#21 kirjoitettu 07.08.2023 21:11

Fitz kirjoitti:
Koska mä oon paska johtaja, mut loistava johdettava. Ja lisäks se on kamalan seksikästä.


Ja just sulle on annettu luottokäyttäjän titteli. Mut hei, ei se kerro sinun vaan jonkun muun huonosta ihmistuntemuksesta.

#22 kirjoitettu 12.08.2023 18:05

katai kirjoitti:


Miksi sinä luovutat valtaa johtajillesi?



Luovutanko? Vai onko minulla koskaan sitä valtaa ollutkaan?


Sitä paitsi, valtahan ei ole pelkästään negatiivinen asia... Auktoriteetti kun perustuu legitiimiin ja hyväksyttyyn valtaan, se ei siis välttämättä ole pakkovaltaa...

Ja sitten täytyy muistaa, että valta liittyy sosiaalisiin instituutioihin...

Sosiaalisen instituution voi määritellä siten, että se määrittelee siihen liittyvät sosiaaliset positiot eli statukset (kuten, isä, toimitusjohtaja, sihteeri, lääkäri, jne...), sekä näihin statuksiin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet...

Ja valtahan on sellainen ilmiö, että se piilee juurikin näissä erilaisissa sosiaalisissa statuksissa, sekä niihin liittyvissä oikeuksissa ja velvollisuuksissa... Patriarkaalinen perheinstituutio esim. painottaa miehen valtaa perheen päänä... Tämän vastakohta on tasa-arvoinen avioliittoinstituutio, jossa valta on jaettu puolisoiden kesken...

Yhteiskunta ja sosiaalinen todellisuus koostuu siis suurelta osin instituutioista, sekä näihin instituutioihin liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista, joihin liittyy läheisesti se että tietyillä ihmisillä on valtaa suhteessa toisiin ihmisiin...

Ajatellaan vaikka rikollisen kiinniottotilannetta... Poliisilla on tässä tapauksessa lakiin perustuva oikeus käyttää pakkovaltaa suhteessa rikoksen tekijään... Tässäkään tapauksessa vastahakoinen ja pakoon pyrkivä rikoksen tekijä tuskin "luovuttaa valtaa" poliisille, vaan poliisi käyttää tätä valtaa siitä huolimatta mitä tuo rikoksen tekijä tuossa tilanteessa tekee...


Tämä analyysi siis perustui siihen ajatukseen, että valta ymmärretään suhteena eri toimijoiden välillä...

Lisäksi valtaa on se, että voi vaikuttaa agendoihin taikka institutionaalisiin rakenteisiin, ja sitten on vielä valtaa joka koskee tapahtumien lopputuloksia... Kyky voittaa sota on esimerkiksi yksi vallan muoto, jossa yksi osapuoli pystyy pakottamaan toisen osapuolen tahtoonsa...