Mikseri.net

#2 kirjoitettu 21.04.2023 15:17

Mitäs ne nuoret nykyään tekee? Pelaa Pleikkaria ja juo bissee, vai?

#3 kirjoitettu 21.04.2023 21:11

Olen kasvanut itse sellaiseen ajatusmaailmaan, että jokaisen tulee osallistua kykyjensä mukaan yhteiskunnan ylläpitoon ja palveluiden rahoituksen kartuttamiseen. En ole valittanut, vaikka veroposenttini on huidellut useana vuonna yli 50%n. Mutta siitä valitan, että joudun elättämään elämäntapaintiaaneja (anteeksi kaikki oikeat intiaanit) jotka eivät halua osallistua talkoisiin vaan katsovat oikeudekseen vapaamatkustaa koko elinikänsä muiden kustannuksella.

Tiedän, että mielipiteeni ei tule herättämään hirveitä hurraa-huutoja, mutta nettomaksajatkaan eivät ole äänettömiä yhtiömiehiä. Siksi minusta on ihan oikein, että kerrotaan suoraan mitä yhden henkilön vapaamatkustus maksaa niille jotka raapivat rahat kasaan kuin myös niille jotka katsovat oikeudekseen kuluttaa ne.

Toistan sen minkä olen usein kirjoittanut aiemmin: niille, jotka eivät esim. kykene työhön sairauden takia tai menettävät työnsä ilman omaa syytään pitää antaa asianmukainen tuki. Sellainen vapaaehtoinen valinta, jossa aktiivisesti pyritään elämään ilman työntekoa muiden siipimiehinä ja -naisina, ei pitäisi edes olla mahdollinen.

Jonkun elämäntapaintiaanin mielestä olen ikävä ihminen; minusta ikävä ihminen on se joka jättää koulutuksensa kesken, ei mene töihin ja olettaa että muut ilman muuta maksavat kaikki viulut vaikka työvoimasta on pulaa ja töitä olisi tarjolla.

#4 kirjoitettu 21.04.2023 22:10

Tämäpä se juuri on: millä saadaan kelkasta pudonneet työkykyiset mukaan talkoisiin ja tuensaajista veronmaksajiksi.

Kunhan ensin saataisiin kaikille kieli- ja laskutaito, niin siitä voisi yrittää jatkaa. Jos niitä ei ole, niin tulevaisuus alkaa näyttää jo startissa aika synkälle.

Onhan sekin huolestuttavaa, ettei kallista koulutusta viitsitä suorittaa loppuun syystä jos toisestakin kuten YLE kertoi eilen. Kyllä tutkinto sujuu työn ohellakin jos toiminnassa on yhtään tavoitteellisuutta. Kaivataanko kenties lisää opinto-ohjausta, läsnäolopakkoa luennoilla vai jotain muuta? Enpä osaa sanoa koska itselläni ei moista motivaatio-ongelmaa ole ollut.

#5 kirjoitettu 22.04.2023 12:41

Mä nostan taas tätä asiaa, mistä olen jaksanut jauhaa, että pitäisi olla koulutuksen jälkeen niitä ensimmäisiä työpaikkoja enemmän. Näin opiskelun suorittaneet pääsee paremmin kiinni työelämään. Tässä on tietysti ongelmia. Osaaminen pitäisi olla oikealla tasolla.

Ei mulla varmaan muuta tähän tässä kohtaa...

#6 kirjoitettu 22.04.2023 13:16

Tässä vähän entisen opiskelijan näkökulmaa:

Oli aika kummallinen olo, kun 2010 aloitin AMK:ssa ja yli puolet opiskelun aloittaneista ei käynytkään päivittäin koululla. Monet jätti kotiin tehtäväksi määrätyt tehtävät tekemättä. Tästä puhuttiin myös muiden kuullen. Usein aamuisin oli vähän opiskelijoita paikalla. Tuntui, että moni meni sinne vaan, että pystyi sanomaan itseään päätoimiseksi opiskelijaksi, vaikka ei oikeasti nähnyt juurikaan vaivaa opiskelun eteen.

Mietin, onkohan se, mitä jotkut puhuvat, oikeasti totta. Eli se, että "ei AMK:ssa mitään tarvitse tehdä". Olisiko tämä monen asenne? Mistä tämä kumpuaa? Onko nykylukio niin rankka, että sen jälkeen ei opiskelu suurta osaa opiskelijoista kiinnosta?

#7 kirjoitettu 22.04.2023 13:33

geeli kirjoitti:
Mä nostan taas tätä asiaa, mistä olen jaksanut jauhaa, että pitäisi olla koulutuksen jälkeen niitä ensimmäisiä työpaikkoja enemmän. Näin opiskelun suorittaneet pääsee paremmin kiinni työelämään. Tässä on tietysti ongelmia. Osaaminen pitäisi olla oikealla tasolla.

Ei mulla varmaan muuta tähän tässä kohtaa...


Tuossa on yksi hyvä keino tilanteen korjaamiseen. Kyllä sitä käytetäänkin, mutta aina voi parantaa.

Yksi ongelma on se, että moni suorittaa sellaista tutkintoa, joka ei suoraan johda tiettyyn ammattiin ja sen myötä työpaikan saantiin. Valmistuvat lääkärit ja hoitajat voivat lähes valita mihin menevät mutta kaikilla asiat eivät valitettavasti ole noin hyvin. Ymmärrän katkeruuden jos monen vuoden uurastuksen tuloksena saavutetulla tutkinnolla ei työpaikkaa löydykään; noin ei saisi käydä.

Itse kannatan sitä, että ainakin osaan opinnoista pitäisi sisältyä enemmän ammattiin valmistavia jaksoja vaikka joku teoreettinen osuus jouduttaisiinkin vastaavasti poistamaan. Vasta kauppakorkeakoulussa minäkin opin mm. konsernitilinpäätöksen salat todellisia oloja vastaavien harjoitustehtävien yhteydessä, mikä osoittautui merkittävän tärkeäksi taidoksi käytännön töissä lähes saman tien.

Sattuipa kerran niinkin, että proffa kävi etukäteen läpi tulevan tentin kirjoja. Yhdestä teoriakirjasta hän totesi, että se on pakko sisällyttää tenttimateriaaliin mutta se on niin huono, että tenttikysymykseen pystyy vastaamaan jos on lukenut sisällysluettelon. Hyvästä pelisilmästäkään ei ole koskaan haittaa.

#8 kirjoitettu 22.04.2023 13:44

geeli kirjoitti:
Tässä vähän entisen opiskelijan näkökulmaa:

Oli aika kummallinen olo, kun 2010 aloitin AMK:ssa ja yli puolet opiskelun aloittaneista ei käynytkään päivittäin koululla. Monet jätti kotiin tehtäväksi määrätyt tehtävät tekemättä. Tästä puhuttiin myös muiden kuullen. Usein aamuisin oli vähän opiskelijoita paikalla. Tuntui, että moni meni sinne vaan, että pystyi sanomaan itseään päätoimiseksi opiskelijaksi, vaikka ei oikeasti nähnyt juurikaan vaivaa opiskelun eteen.

Mietin, onkohan se, mitä jotkut puhuvat, oikeasti totta. Eli se, että "ei AMK:ssa mitään tarvitse tehdä". Olisiko tämä monen asenne? Mistä tämä kumpuaa? Onko nykylukio niin rankka, että sen jälkeen ei opiskelu suurta osaa opiskelijoista kiinnosta?


Kummallista käyttäytymistä jota oppilaitoksessa ei kyllä pitäisi sallia. Aikuisille tarkoitettu "valvoo itse itseään"-tyyli ei näköjään sovi kaikille.

Oppilaitoksen ennakkomaineellakin saattaa olla vaikutuksensa. Annoin kertoa itselleni, ettei kauppiksessa pärjää jos opiskeluissa ei ole tosissaan ja siellä kyllä oltiin.

Itse kohottelin kulmiani kun telkkarista tuli uutispätkä opiskelijoiden pitkästä, jo Pääsiäisenä alkavasta vapunvietosta lukuisine happeningeineen. Varmaan samat tyypit valittavat jossain toisessa haastattelussa opiskelujen tiukasta tahdista.

#9 kirjoitettu 22.04.2023 20:02 Muok:22.04.2023 20:10

AnttiJ kirjoitti:
Olen kasvanut itse sellaiseen ajatusmaailmaan, että jokaisen tulee osallistua kykyjensä mukaan yhteiskunnan ylläpitoon ja palveluiden rahoituksen kartuttamiseen. [...]

Itse synnyin samaan ajatusmaailmaan, mutta olen enenevissä määrin siirtymässä "työ on koneiden hommaa"-ajatteluun.

Rahan roolista ja luonteesta tulevaisuudessa olen epävarma: rahallahan ei sinänsä ole arvoa, se on vain sopimuspohjainen väline ihmisten antamille arvoille ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Siihen abstrahointiin perustuvat monet absurdit tilanteet, esimerkiksi se kun maalaus voi maksaa satoja miljoonia, tai se kun firman oletettu markkina-arvo on moninkertainen siihen nähden mitä hyötyä firma oikeasti tuottaa yhteiskunnalle.

Sitten kun samoilla pelimerkeillä arvotetaan muilla mittareilla objektiivisemmin arvotettavissa olevia, elämälle välttämättömiä asioita kuten ruokaa, niin jotain on ehkä pielessä.


Jäljempänä on asiaan liittyviä ajatuksia. Eivät välttämättä ole suoraa kommenttia kirjoitukseesi, mutta olivat niin sen kuin muiden vastausten inspiroimia.


***


Jatkuvasti tulee pohdiskeltua ja tutkailtua, missä määrin materiaalinen hyvinvointi tuleekaan ihmisten tekemästä työstä - niin nykysin kuin etenkin tulevaisuudessa.

Viitteeksi utopia/dystopiakirja yhdysvaltalaiselta miljonääriltä (Marshall Brain - Manna) : https://marshallbrain....
Kenen ja/tai minkä kakkua oikeasti jaetaan kun ollaan nettomaksajana, ja missä määrin ihmiskunnan hyvinvointi tarvitsee ihmistyöllisyyttä jatkossa?

Teknologisesti kehittyneissä maissa on jo kulttuurisesti hyväksyttyä mm. heittää ruokaa roskiin ja tuhota käyttökelpoisia tuotteita jos ne eivät käy kaupaksi. Jälkiniukkuus on siis siltä osin saavutettu, mutta jotain on pahasti pielessä kun on hyväksyttyä tuhota niin luonnonvaroja kuin ihmistyön tuloksia (eli työntekijöiden elinaikaa), jos sillä tavoin viivan alle jää suurempi luku.

Lisäksi tykätään yleisesti vakuutella niin itseä kuin muita työn pyhästä roolista elämässä, mutta kun tarpeeksi kyselee niin moni myöntää että lopettaisi työnteon pysyvästi jos moiseen löytäisi keinon. Voi joidenkin kohdalla vaatia useamman promillen ennen kuin se uskalletaan sanoa ääneen.



***


Työelämässä olen kuullut nuorilta työntekijöiltä - minua tehokkaammilta mutta pienempää palkkaa saavilta - mm. että he lyhentäisivät työaikaa ja etteivät kannata ns. protestanttista työmoraalia. Heistä rohkein uskalsi sanoa minulle että hänen näkökulmastaan minä (joka siis sai enemmän palkkaa kuin hän, ja heikompitehoisesta työsuorituksesta) vedän vain rahaa firmasta. Hän oli siinä väittämässään pitkälti oikeassa.

Olkoonkin että palkkaamiseni jälkeen olin rakentanut firmaan automaatiota sen verran että viidessä vuodessa koneet teki valtaosan siitä mihin minut oli alunperin palkattu. Mutta ihan oikeassa se nuori vastaanväittäjä oli sen suhteen, että sain enemmän rahaa kevyemmästä ja pienemmästä ihmistyösuorituksesta.

Nykyisin niin minun kuin sen nuoren työtehtävät voi tehdä teköälyavusteinen automaatio. En tiedä onko sellaista otettu käyttöön ko. firmassa, koska pomo ei alunperin tuntunut näkevän tarvetta edes perusrobotiikkaan, saatikka tekoälyyn. Hyvä tyyppi ihmisenä, muttei yrittäjänä katsellut tarpeeksi "sinne missä kiekko tulee olemaan", vaikka Applen laitteita käyttikin. Ja omasta puolestani, kun elinaikani on rajallinen, niin rajallinen on myös sietokykyni sellaiselle lyhytnäköisyydelle (vaikka olisi kuinka tahatonta ja inhimillistä).


***


Laajemmin ajatellen, on kiistatta selvää että ihan kaikkia töitä ei koneet tee vielä moneen vuosikymmeneen. Mutta niin ikään on selvää että jälkiniukkuus on toteutunut ainakin joidenkin resurssien ja tuotantoprosessien osalta. Ruokaa on enemmän kuin syöjiä; asumiseen kelpaavia taloja on varaa purkaa; käyttökelpoisia vaatteita on varaa tuhota - ja niin edelleen.

Lisäksi, kuten ollaan nähty, jos riittävän moni ihminen karttaa tietynlaisia töitä, niin niihin saattaakin löytyä automatisoituja ratkaisuja. Eli jälkiniukkuus voi laajentua, jos se hyväksytään arvotasolla ja teknologia siihen on kehitettävissä.

Ylipäätään ihmiskunnan materiaalisen hyvinvoinnin (ja sen mahdollistaman sivistyksen) kehitys korreloi työn automatisaation kanssa. Vesiratas, tuulimylly, kehruukone, kutomakone, pesukone, tehdasrobotti, lähettirobotti, siivousrobotti - ja niin edelleen.

Tuollaisiin faktoihin nähden minusta alkaa olla oikea aika kysyä, onko dogmaattinen ihmiselämän arvottaminen työnteolla (ja arvojen numeerisillä abstraktioilla kuten rahalla) tätä päivää - ja sitäkin enemmän, onko se huomista päivää.



***


Suhteuttaen ylläoleva essee nykynuorten tilanteeseen: luulen että pössyttelevät ja kaasuttelevat huono-osaiset nuoret - jotka mieluummin toteuttavat GTA-videopelien päähenkilöiden filosofiaa reaalielämässä kuin menevät kouluun ja töihin - ovat omalla tavallaan oire muutoksesta johon nykypäättäjät eivät ole valmiita, ja jossa nuoret eivät itse osaa navigoida.

#10 kirjoitettu 22.04.2023 20:43

Muutokset tulevat aika nopeasti. Mietin, pystyykö koulutusjärjestelmä pysymään tässä kehityksessä mukana...Ja pitäisikö sen edes pysyä?

Joka tapauksessa elämme mielenkiintoista aikaa.

#11 kirjoitettu 23.04.2023 08:22

Hankaluutenahan tässä kaikessa on vain se, että jos jokainen lopettaisi töiden tekemisen tulisi monelle hyvin äkkiä nälkä ja vilu. Ymmärtääkseni ihminen ei ole missään kehitysvaiheessaan selvinnyt tekemättä töitä.

Vaikka moni asia on hoidettu jo vuosikymmenien ajan tuotantorobottien avulla, se ei kuitenkaan näytä vapauttaneen ihmistä töiden tekemiseltä koska perusduunarin tilalle tarvitaan aina joku määrä robottien suunnittelijoita, niiden osien tekijöitä, asentajia, IT-henkilöitä ja huoltomiehiä. Robotteihin tarvittavat raaka-aineetkin on kaivettava jostain esiin. Osasta yksitoikkoisimpia, raskaampia tai suurta tarkkuutta vaativista töistä on jo päästy eroon, mikä on tietysti erinomaisen hyvä asia. Huonoa on se, että tämä on johtanut tilanteeseen jossa yleensä vähiten koulutetuilta "kuokkamiehiltä" loppuvat työt.

Vaikka siirryttäisiin jonkinlaiseen luontaistalouteen, niin ei siinäkään töiltä vältyttäisi. Jonkun pitäisi joka tapauksessa hoitaa maanviljely ja karjanhoito, rakennella tuulimyllyjä ja aurinkopaneeleita, ylläpitää rakennuksia ja energiaverkkoja, neuloa vaatteita ja tehdä kenkiä jne. koska nykyihmisistä ei ole enää kivikautisissa oloissa eläjäksi. Tässäkin vaihtoehdossa törmätään siihen, että töitä on kuitenkin pakko tehdä; niiden luonne vaan olisi osin toisenlainen.

En jaksa uskoa, että koskaan päästään siihen tilanteeseen, että kaikki voisivat tehdä vain sitä mitä huvittaa ainakaan näillä leveysasteilla, joissa pelkästään talvet aiheuttavat sen, ettei palmun alla lepäily banaaneja syöden tule kyseeseen.

Hyvin moni joutuu tekemään sellaisia töitä, jotka eivät ole täysin oman mielen mukaisia. Jos koulutusta ei ole, ovat valinnan mahdollisuudet hyvinkin ohuet. Ehkä kaikki nuoret eivät ole sisäistäneet tätä jos viesti on sellaisessa muodossa ettei se puhuttele vastaanottajaa? Tai ehkä kotona ei ole riittävää painetta koulutuksen hankkimiseen?

Suomessa kuitenkin on tarjolla erittäin hyvät ilmaiset koulutuseväät joilla voi vaikuttaa siihen, miten elämä tulee menemään jatkossa. Ketään ei voida kuitenkaan pakottaa koulutuksen vastaanottoon alkuvaihetta pitemmälle.

#12 kirjoitettu 23.04.2023 08:59

geeli kirjoitti:
Muutokset tulevat aika nopeasti. Mietin, pystyykö koulutusjärjestelmä pysymään tässä kehityksessä mukana...Ja pitäisikö sen edes pysyä?

Joka tapauksessa elämme mielenkiintoista aikaa.


Vastaukseni relevanttiin kysymykseesi on: kyllä koulutusjärjestelmänkin pitäisi pysyä kehityksessä mukana. Kun maailma muuttuu ympärillä, ei koulutuskaan voi pysyä iät kaiket samassa poterossa. Jos kaivataan lisää vaikkapa robotiikan osaamista, niin siihen pitää löytyä sopivaa koulutusta. Otettakoon tarvittava panostus pois niiltä sektoreilta joista aika näyttäisi ajaneen ohi jos muu ei auta. Arvovalintojakin on jossain kohtaa pakko pystyä tekemään.

#13 kirjoitettu 23.04.2023 11:23

Sanoppas muuta; asia on juurikin noin.

Töitä on tehty aina, mutta niiden laatu vain on muuttunut matkan varrella ja itse asiassa eritäin paljon. Maataloudesta sai elannon Suomessa sata vuotta sitten pitkälti yli puolet työikäisestä väestöstä ja nyt sen osuus on luokkaa 5%. Muutos on aivan valtava.

#14 kirjoitettu 23.04.2023 15:35 Muok:23.04.2023 15:53

AnttiJ kirjoitti:
Hankaluutenahan tässä kaikessa on vain se, että jos jokainen lopettaisi töiden tekemisen tulisi monelle hyvin äkkiä nälkä ja vilu. Ymmärtääkseni ihminen ei ole missään kehitysvaiheessaan selvinnyt tekemättä töitä.

Maatalousyhteiskuntien myötä muodostui yläluokkia jotka eivät "oikeita töitä" koskaan tehneet, ja hyvin ovat onnistuneet säilymään tähänkin päivään.

Erilaiset orjuuden kaudet ovat toinen esimerkki; mm. antiikin Kreikan ja Rooman taloudet perustuivat pitkälle orjatyöhön. Myös nykymaailmassa iso osa työntekijöistä ovat käytännössä palkkaorjia. Valtaapitävä ja omistava luokka ottaa ison osan sen työn arvosta, itse tehden yleensä joko merkittävästi helpompaa työtä tai vetäen välistä tuottamatta mitään todellista lisäarvoa.

Korkean ja progressiivisen veroasteen hyvinvointiyhteiskunnissa tuosta on päästy jonkin verran parempaan suuntaan, mutta tilanne on edelleen monella tavalla tasapainoton - taloudellisen näkökulman lisäksi myös sivistyken näkökulmasta.

Tuolla tarkoitan mm. sitä, että pelkästään nettosaajan status ei onnea tuo (vaikka moni nettomaksaja niin tapaa kuvitella). Samoin yläluokkaisen perijän, lottovoittajan tms. asema ei takaa onnekasta elämää. Kumpikin on riskissä ajautua vaikeuksiin, jos ei ymmärrä riittävästi omaa ihmisyyttään ja todellisia mahdollisuuksiaan toimijuuteen.




AnttiJ kirjoitti:
Vaikka moni asia on hoidettu jo vuosikymmenien ajan tuotantorobottien avulla, se ei kuitenkaan näytä vapauttaneen ihmistä töiden tekemiseltä koska perusduunarin tilalle tarvitaan aina joku määrä robottien suunnittelijoita, niiden osien tekijöitä, asentajia, IT-henkilöitä ja huoltomiehiä.
[...]

Kiistatta näin on.

Liittyvä asia on se, mikä työllisyysprosentti heistä muodostuu, sekä miten ja millä perusteella jaetaan (tai ei jaeta) se vauraus jonka heidän rakentamansa ja huoltamansa automaatioratkaisut tuottavat.

Siihen liittyy kysymys siitä, mitä verotus nykyisin oikeasti verottaa.

Yksinkertaisesti kuvattuna: tehdään työtä, sille määritetään rahallinen arvo, ja tästä rahayksikköinä määritetystä arvosta otetaan tietty osa. Kun työstä osa tehdään konevoimin (ja enenevissä määrin koneaivoin), niin voidaan perustellusti sanoa, että se osa työstä on koneen tekemää. Kuitenkaan koneille ei makseta palkkaa, pelkästään ihmisille. Eli konetta hyödyntävä ihminen saa palkassaan (tai muissa siihen verrattavissa tuloissa) myös koneen tekemän työn arvon; ja kun tästä otetaan veroa, verotetaan samalla myös konetyötä.

Tulevaisuudessa noussee pinnalle kysymys, pitäisiko esimerkiksi täysin autonomista konetyötä arvottaa eri tavalla kuin ihmistyötä; ja tosiaan, miten sen konetyön tuloksia pitäisi jakaa (tai olla jakamatta) koko yhteiskunnalle.




AnttiJ kirjoitti:
[...]
Robotteihin tarvittavat raaka-aineetkin on kaivettava jostain esiin. Osasta yksitoikkoisimpia, raskaampia tai suurta tarkkuutta vaativista töistä on jo päästy eroon, mikä on tietysti erinomaisen hyvä asia. Huonoa on se, että tämä on johtanut tilanteeseen jossa yleensä vähiten koulutetuilta "kuokkamiehiltä" loppuvat työt.

Vaikka siirryttäisiin jonkinlaiseen luontaistalouteen, niin ei siinäkään töiltä vältyttäisi. Jonkun pitäisi joka tapauksessa hoitaa maanviljely ja karjanhoito, rakennella tuulimyllyjä ja aurinkopaneeleita, ylläpitää rakennuksia ja energiaverkkoja, neuloa vaatteita ja tehdä kenkiä jne. koska nykyihmisistä ei ole enää kivikautisissa oloissa eläjäksi. Tässäkin vaihtoehdossa törmätään siihen, että töitä on kuitenkin pakko tehdä; niiden luonne vaan olisi osin toisenlainen.
[...]

Kaivosteollisuudessa ei enää ukot hakkaa käsityökaluilla. Kehittyneissä maissa kaivostyö on täysin koneiden varassa, etäohjaus on arkea ja tekoäly tuloillaan. Hakulause on "automated mining".

Maatalouteen liittyen hakulause on "automated agriculture".
Traktorit ja puimurit yms. ajavat GPS:llä ja konenäöllä, rikkaruohot ammutaan lasereilla ja hedelmät poimitaan robottiottimilla.

Vaateteollisuuteen liittyen hakulause on "automation in textile industry".
Sikäli mielenkiintoinen esimerkki, että teollinen vallankumous alkoi kehruukoneesta ja eteni kutomakoneeseen. Nykyään ollaan edetty leikkaamisen ja ompelun automatisointiin.

Tehtaisiin yms. liittyen hakulause on "lights-out factory".

Toki taaskin, kaikkia töitä ei monellakaan alalla koneet vielä tee.
Mutta 30-50 vuoden tähtäimella on varmaa että materiaalisen hyvinvoinnin luomiseen ja ylläpitämiseen ihmistyötä tarvitaan yhä vähemmän. Luulen että nyt alkaneiden automatisaatiovuosikymmenien jälkeen ko. ala (tutkijat, koneiden rakentajat, huoltajat, tekoälyn kehittäjät yms.) kattaa suurimman osan siitä ihmistyövoimasta joka voidaan määritellä elämälle välttämättömäksi. Sen ulkopuolelle jäävän ihmispuuhastelun määrittely ja mittaaminen rahassa on iso kysymysmerkki.

Mielenkiintoisimpia seikkoja on se, että jos työllisyysaste laskettaisiin vain niiden töiden osalta joita ilman tulee vilu ja nälkä, niin jo nyt se olisi todennäköisesti alle 30%.

Ja näin siis jos yleistekoälyä (AGI, Artificial General Intelligence) ei saada kehitettyä. Itse en näillä näkymin laskisi sen varaan, vaan tehtäväkohtaisesti koulutettuihin tekoälyihin. Mutta enpä osannut nykyistäkään tekoälyaaltoa täysin ennustaa.
Jos oppiva ja itseään kehittävä yleistekoäly saadaan aikaan, niin se utopistinen "singulariteetti" saavutetaan; tällöin välttämättömän ihmistyön tarve vähenee muutamiin prosentteihin tai jopa nollaan.


***

Miten ylläoleva liittyy nuoriin ja työelämään?

No siten, että nykyisenkin elinajanodotteen mukaan vuoden 2023 teini-ikäinen Suomessa elää vähintään 2080-luvulle. Kun ekstrapoloidaan 1900-luvun sekä 2000-luvun alun teknologisen ja kulttuurisen kehityksen käyrät, niin ilman singulariteettiakin on perusteltua olettaa, että teollistuminen yltyy tasolle jossa työelämää - sellaisena kuin sen nyt ymmärräme - ei enää ole.

Siihen nähden koulutuksen suunnitteluun liittyy kysymys siitä, haluammeko siirtää tuleville sukupolville sosiaalidarvinismin sävyttämää työelämänkatsomusta, vaiko jotain mielekkäämpää?





geeli kirjoitti:
Muutokset tulevat aika nopeasti. Mietin, pystyykö koulutusjärjestelmä pysymään tässä kehityksessä mukana...Ja pitäisikö sen edes pysyä?
[...]

Hyvä kysymys.

Sanoisin että tulevaisuuden koulutusjärjestelmän rooli on olla lähtökohtaisesti yleissivistävä, mutta samalla monenlaisten erikoistumissuuntien ovia avaava (oppijan omilla ehdoilla ja tarvittaessa hyvinkin nuorena).

Sellaiseen erikoistumiseen mihin koulun henkilökunnan opetustaidot eivät riitä, pitäisi hakea yhteistyötä ko. alojen osaajien kanssa. Toisella ja kolmannella koulutusasteilla tämä on ollutkin tapana, ja käsittääkseni jatkuu edelleen. Minusta sitä voisi laajentaa jo peruskouluun, sikäli kuin sieltä halukkaita oppijoita löytyy.

Omanlaisensa haaste opetusresurssien riittävyyden osalta on elämänjanoisten oppijoiden halu kokeilla kaikkea - ja luonnollisesti, useimpien kokeilusuuntien jättäminen kesken. Mutta senkin näen ennemmin positiivisena, yleissivistävänä ilmiönä kuin rasitteena.

***

Jos ajatellaan mahdollista jälkiniukkuuden aikakautta - jossa siis ihmistyöllisyysasteen ei tarvitse olla kuin muutama kymmennen prosenttia jos sitäkään - niin se voi olla koulusjärjestelmälle helpotus.

Silloin ei tarvitse enää yrittää puskea jokaista oppilasta standardimuottien läpi rajallisessa ajassa. Niin ikään ei tarvitsisi rajata oppimista pääosin nuoruuteen.
Voisi hyväksyä esimerkiksi sen, että kun ihmisaivot saattavat yksilöstä riippuen olla kehitysvaiheessa 30. ikävuoteen saakka (ja muuttuvat senkin jälkeen), niin teini-iän oppimissuorituksia ei voi pitää yksilön loppuelämän kykyjä ja suuntia määräävinä - ainakaan täysin.

***

Kenties mullistavin ajatus mitä voin tarjota koulutukseen liittyen on se, että lopetettaisiin ihmisarvon sitominen koulusuoritukseen ja kognitiivisiin kykyihin. Samalla voisi yrittää laajentaa jatkokoulutusmahdollisuuksia edelleen siihen suuntaan, että pääsisi kokeilemaan melkein mitä tahansa riippumatta ennestään olevista kyvyistä - ainakin sellaisilla aloilla joissa virheet eivät johda hengenvaaraan tms.

Toisinsanoen, ableismin eli kykysyrjinnän lopettaminen (niin pitkälle kuin käytännössä mahdollista), ja sen hyväksyminen että vaikka joku olisi huonohko jossain, saisi hän silti ottaa sen elämänsä pääsuunnaksi.

Toki moinen olisi ristiriidassa sen kanssa mikä oli muodostunut koulutusjärjestelmän tavoitteeksi teollisuuskehityksen alkuvaiheissa olevissa yhteiskunnissa.

Niissä koulutuksen tarkoitus oli tehdä ihmisestä koneen osa, elävä neuroverkkoprosessori joka on koulutettu olemaan tehokas juuri tiettyjen prosessien komponenttina; tästä tapasi muodostua myös ihmisen arvo yhteiskunnalle. Näin tehtiin, koska teollisen vallankumouksen alkaessa ja edetessä koneiden ohjaamiseen kykeneviä tekoälyjä ei ollut.
Toivoa saapi, että nyt kun se kehitysvaihe alkaa olla ohi - ja monenlaiseen työhön kelpaavia koneaivoja kehitetään - niin keksimme mielekkäämpiä suuntia ihmiselämälle kuin "koulu > työ > kuolema".

#15 kirjoitettu 23.04.2023 15:53

Miten, missä vaiheessa ja kenen toimesta suoritetaan arvonta siitä kuka joutuu tekemään työt (joita jää jäljelle väkisin) ja kuka voi elää kuin pellossa ilman työvelvollisuuksia?

Olisin melkeinpä valmis lyömään vetoa siitä että tuo jos mikä eriarvoistaa ihmisiä koska oman ajankäytön hallinnan ero muodostuisi todella räikeäksi. Jotta noin ei käy, on työajan lyhennys vaikka kaikkien palkkatasosta tinkien paljon demokraattisempi ja tasa-arvoisempi ratkaisu joka pakottaa lähes kaikki osallistumaan yhteiskunnan toimintaan. Muuten edessä on paljon nykyistäkin suurempia ongelmia.

Asia ei onneksi tällä hetkellä ole hirveän ajankohtainen koska työvoimasta on pulaa. Jälkipolvet pitäkööt tunkkejaan kuten haluavat.

#16 kirjoitettu 28.04.2023 10:31

Ajat muuttuu. Nykyään nuoret pelaa enemmän, käyttää kannabista ja juo alkoholia sekä myös liikkuu entistä vähemmän. 90-luvulla oli meininki erilaista. Muistan, kun itse olin tuolloin nuori. Ei kukaan yli kolmekymppinen pelannut.

Nuoret syrjäytyvät nuorena ja yhä harvempi pääsee työelämään ja maksamaan veroja ja samalla yhteiskunnan täydeksi jäseneksi. Ketään ei tunnu kiinnostavan eikä syrjäytyneet itse edes tiedosta, miten laaja tämä ongelma on.

Tuntuu, että ne, jotka saa kohtalaista palkkaa, pitää omasta työpaikastaan ja rahoistaan kiinni. Ei investoida liiemmin uusiin, vastavalmistuneisiin, nuoriin oppijiin. Eikä se ole välttämättä kiinni osaamisen tasosta aina. Se taitaa olla jälleen kerran se raha joka ratkaisee. Koulut kiven kovaa väittävät, että valmistuneet työllistyvät ja saavat hyvää aloituspalkkaa. Pelkkää valhetta!

Ihminen on helppo houkutella opiskelemaan lisää, mutta palkallisen työpaikan tarjoaminen tuntuu olevan kovin vaikeaa, ainakin nykyään.

#17 kirjoitettu 28.04.2023 13:38

Huonot kellot kaikuvat kauas. Kun työpaikkaa ei ala löytyä, niin tieto kyllä leviää ihan varmasti kaveripiiriin ja sitä kautta nopeasti muuallekin ja taas tulee pari rastia kohtaan "koulutus ei kannata". Jotain pitäisi tehdä sellaisille tutkinnoille, joiden suorittajia jää jatkuvasti eniten kortistoon.

Sekin pitäisi tunnustaa, ettei kaikista ole korkeakouluopiskelijoiksi. Yhteiskunta tarvitsee myös metalli-, putki- sähkö- yms. miehiä koko ajan ja ne taidot opitaan ihan muualla kuin yliopistoissa.

Olen törmännyt taloni hoitoon liittyvissä asioissa mm. kolmeen ripeään ja osaavaan ammattimieheen (yksi on kaivuriurakoitsija, toinen putkimies ja kolmas sähkömies), jotka työllistävät itseään niin paljon kun vaan haluavat ottaa töitä vastaan. Kysyntää järkevästi hinnoitelluille, hyvin toimiville palveluille tuntuu olevan ja miehet vaikuttavat kovasti tyytyväisiltä siihen, että voivat olla itse itsensä pomoja ja ottaa vastaan vain sellaisia töitä joita haluavat tehdä. Työpäivän pituuttakin voi säädellä perhe-elämän kulloistenkin tarpeiden mukaan. Rohkenen epäillä, että vaihtelua työpäiviin tuovat jatkuvasti vaihtuvat työkohteet ja uudet ratkaisua vaativat ongelmat. Tässä hyvä vaihtoehto niille, jotka vierastavat vieraskielisten kirjojen turhanaikaiseksi katsomaansa pänttäämistä.

#18 kirjoitettu 01.05.2023 12:00

Tällä hetkellä on paljon töitä ilmalämpöpumppujen ja varmaan myös aurinkopaneelien asentajille. Taitaa olla vaan sellaista keikkaluontoista työtä enemmänkin.

#19 kirjoitettu 01.05.2023 16:04 Muok:01.05.2023 16:06

Vähän epäilen että noissa energia-alaan liittyvissä keikoissa ei ihan heti peräseinä tule vastaan.

Vielä menee pitkä aika ennen kuin kaikilla halukkailla on lämpöpumput, joita pitää tietysti myös huoltaa. Sitten kun kaikilla on jonkinmoiset pumput, niin aletaan asentaa tehokkaampia pumppuja niille joilla oli kiire saada pumppu heti kun ne tulivat markkinoille. Sama asia kuin kodinkoneissa; jossain kohtaa tulee halvemmaksi uusia laite kuin pyörittää tehtonta vanhaa konetta.

Asia on vähän sama kuin pörssiyhtiöissä, joissa esim. Koneen tai Konecranesin arvoon vaikuttaa isosti se kuinka huollon osuus liikevaihdosta kehittyy, sillä siitä saa paljon uusmyyntiä varmempaa ja ennen kaikkea tasaisempaa tuottoa.

Aurinkopaneeleissa ei ole vielä edes kunnolla raapaistu potentiaalia; tämänhetkinen osuus energian tuotannosta lienee n. 1/10 ydinvoiman tuotannosta silloin kun aurinko paistaa kunnolla.

Asennus- ja huoltotöissähän ei oikeastaan olekaan muuta kuin keikkaluonteista työtä.

#20 kirjoitettu 09.05.2023 14:45

Ajatuksia tämän ketjun aihepiiristä

Ehkä ne työt ja tehtävät, joihin hyväosainen päättäjä haluaisi sen, ehkäpä lahjakkaankin, nuoren, sijoittaa ja työllistää, ovat niin mahdottomia, tylsiä, epäterveellisiä tai muuten kelvottomia, että ajatellaan monelta kantilta, että ei se kannata. Nuori hyödyttää enemmän toimettomana. Tällöin hän näennäisesti pääsee elämään tässä yhteiskunnassa. Liiallinen pohtiminen ja älykkyys on vaarallista. Nuori saattaa ryhtä kapinaan ja haluta valtaa!

Sanotaan, että koulu valmentaa meitä, jotta sopisimme mahdollisimman hyvin yhteiskuntaan, kun olemme aikuisia. Onko tässä koko totuus? Eikö koulu myös opeta alistumaan, kuuntelemaan ja istumaan paikoillaan pitkiä aikoja. Käytämme koulun käyntiin ainakin 12 vuotta elämästämme. Kenen hyöty se on, lopulta? Selviäisikö yhtesikunta, jos koulua ei olisikaan tai jos se olisi eri muotoinen?

#21 kirjoitettu 09.05.2023 14:59

Ovatko oppikirjat vain satuja joilla nukutetaan lapset?

#22 kirjoitettu 09.05.2023 15:54

geeli kirjoitti:
Ajatuksia tämän ketjun aihepiiristä

Ehkä ne työt ja tehtävät, joihin hyväosainen päättäjä haluaisi sen, ehkäpä lahjakkaankin, nuoren, sijoittaa ja työllistää, ovat niin mahdottomia, tylsiä, epäterveellisiä tai muuten kelvottomia, että ajatellaan monelta kantilta, että ei se kannata.



Kuka voi täysin rehellisesti sanoa, ettei omissa duuneissa olisi ollut tehtäviä jotka tehdään vain siksi että jonkun on ne pakko tehdä? Veikkaan, ettei kovinkaan moni.

Luin Urheilulehden takakannen sisäsivulta erinomaisen Markku Jokisipilän kolumnin siitä, mitä passivoivat teknologiat, "pehmeiden arvojen vallankumous" ja kilpailun puute saattavat pahimmillaan tehdä nuorille ja sitä kautta yhteiskunnalle. Miten vaikuttaa mm. se, että kieltäydytään näkemästä suoritusten laadullisia eroja? Jos lehti osuu kohdalle, niin kannattaa lukea näkökulmasta joka ei ole ihan kaikkein tavallisin.

Jouduin kerran työurallani puuttumaan tilanteeseen, jossa jatkuvasti virheitä tekevälle työntekijälle ei muka saanut sanoa, että hommat ovat menneet turhan usein poskelleen ja aiheuttaneet reklamaatioita joista seurasi taloudellisia tappioita. Ei pelkästään saa kertoa, vaan pitää mutta kahdenkeskisesti eikä karjumalla muiden läsnollessa. Korjausta ei tapahdu ikinä jos asianomaiselle ei suoraan kerrota tehdyistä virheistä. Jos ihminen ei muka kestä tätäkään, ollaan jossain menty pahasti metsään.

#23 kirjoitettu 09.05.2023 18:41 Muok:09.05.2023 18:49

AnttiJ kirjoitti:
geeli kirjoitti:
Ajatuksia tämän ketjun aihepiiristä

Ehkä ne työt ja tehtävät, joihin hyväosainen päättäjä haluaisi sen, ehkäpä lahjakkaankin, nuoren, sijoittaa ja työllistää, ovat niin mahdottomia, tylsiä, epäterveellisiä tai muuten kelvottomia, että ajatellaan monelta kantilta, että ei se kannata.



Kuka voi täysin rehellisesti sanoa, ettei omissa duuneissa olisi ollut tehtäviä jotka tehdään vain siksi että jonkun on ne pakko tehdä? Veikkaan, ettei kovinkaan moni.

Luin Urheilulehden takakannen sisäsivulta erinomaisen Markku Jokisipilän kolumnin siitä, mitä passivoivat teknologiat, "pehmeiden arvojen vallankumous" ja kilpailun puute saattavat pahimmillaan tehdä nuorille ja sitä kautta yhteiskunnalle. Miten vaikuttaa mm. se, että kieltäydytään näkemästä suoritusten laadullisia eroja? Jos lehti osuu kohdalle, niin kannattaa lukea näkökulmasta joka ei ole ihan kaikkein tavallisin.

Jouduin kerran työurallani puuttumaan tilanteeseen, jossa jatkuvasti virheitä tekevälle työntekijälle ei muka saanut sanoa, että hommat ovat menneet turhan usein poskelleen ja aiheuttaneet reklamaatioita joista seurasi taloudellisia tappioita. Ei pelkästään saa kertoa, vaan pitää mutta kahdenkeskisesti eikä karjumalla muiden läsnollessa. Korjausta ei tapahdu ikinä jos asianomaiselle ei suoraan kerrota tehdyistä virheistä. Jos ihminen ei muka kestä tätäkään, ollaan jossain menty pahasti metsään.

Miten kävi? Saitko jollain konstilla virheitä tekevästä tyypistä paremman työntekijän - ja oliko tämä itse tyytyväinen uuteen tilanteeseensa?



***


Asiaan liittyen tulee mieleen se, että kilpailuyhteiskunnassa on aina häviäjiä.
Niin kauan kuin suorituksen laadulla ja suoritusajalla on väliä, tulee olemaan ihmisiä jotka eivät suoriudu riittävän tehokkaasti ollakseen kilpailukykyisiä.

Nuo seikat kun kehdattaisiin myöntää koko yhteiskunnan tasolla, niin olisi ehkä jonkinmoinen askel eteenpäin.


Tilanne on sikäli absurdi, että yhteiskunnassamme ihmisiä laitetaan joka tapauksessa paremmuusjärjestykseen lapsuudesta lähtien, mutta sen syy-seurausketjuista yleensä vaietaan. Korkeintaan jotkut ableistiset puoluenuoret uskaltavat joskus ääneen sanoa sanat "heikko aines". Ja sitten kun ko. "heikko aines" ymmärtää mitä on - ja yrittää poistaa itsensä yhteiskunnan yhtälöistä - niin sekin tuomitaan.

Siinä mielessä natsien määritelmä "arbeitsscheu" ( https://en.wikipedia.o... ) ja neuvostofasistien määritelmä "tuneyadets" ( https://en.wikipedia.o... ) olivat sentään avoimia vihanjulistuksia epätoivottua ainesta vastaan.
Meillä ollaan viekkaampia: parasiittiluuseriksi ei yleensä sanota suoraan, mutta lähtien opon keskusteluista, jatkuen TE-toimiston kirjeisiin ja päättyen kaikenlaisiin viranomaislauselmiin annetaan kyllä ymmärtää että yhteiskunta olisi terveempi ilman.

Mitä pehmeisiin arvoihin tulee, niin ne ovat meillä vielä enemmän kauniita sanoja kuin arkea.
Tosiasiassa pienestä pitäen opetetaan esimerkin kautta mm. että varallisuutta, työelämän menestystä ja yksilön asemaa sosioekonomisessa hierarkiassa tulisi pitää ratkaisevina tekijöinä ihmiselämän arvon määrittelyssä. Sitten (mukamas?) ihmetellään miksi he jotka huomaavat jo nuorina että omien kykyjen puitteissa ainoa tulevaisuus on juuttua hierarkiapyramidin matalimmille asteille - jos sinnekään! - eivät näe elämässään toivoa.

#24 kirjoitettu 09.05.2023 19:07

katai kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
geeli kirjoitti:
Ajatuksia tämän ketjun aihepiiristä

Ehkä ne työt ja tehtävät, joihin hyväosainen päättäjä haluaisi sen, ehkäpä lahjakkaankin, nuoren, sijoittaa ja työllistää, ovat niin mahdottomia, tylsiä, epäterveellisiä tai muuten kelvottomia, että ajatellaan monelta kantilta, että ei se kannata.



Kuka voi täysin rehellisesti sanoa, ettei omissa duuneissa olisi ollut tehtäviä jotka tehdään vain siksi että jonkun on ne pakko tehdä? Veikkaan, ettei kovinkaan moni.

Luin Urheilulehden takakannen sisäsivulta erinomaisen Markku Jokisipilän kolumnin siitä, mitä passivoivat teknologiat, "pehmeiden arvojen vallankumous" ja kilpailun puute saattavat pahimmillaan tehdä nuorille ja sitä kautta yhteiskunnalle. Miten vaikuttaa mm. se, että kieltäydytään näkemästä suoritusten laadullisia eroja? Jos lehti osuu kohdalle, niin kannattaa lukea näkökulmasta joka ei ole ihan kaikkein tavallisin.

Jouduin kerran työurallani puuttumaan tilanteeseen, jossa jatkuvasti virheitä tekevälle työntekijälle ei muka saanut sanoa, että hommat ovat menneet turhan usein poskelleen ja aiheuttaneet reklamaatioita joista seurasi taloudellisia tappioita. Ei pelkästään saa kertoa, vaan pitää mutta kahdenkeskisesti eikä karjumalla muiden läsnollessa. Korjausta ei tapahdu ikinä jos asianomaiselle ei suoraan kerrota tehdyistä virheistä. Jos ihminen ei muka kestä tätäkään, ollaan jossain menty pahasti metsään.

Miten kävi? Saitko jollain konstilla virheitä tekevästä tyypistä paremman työntekijän - ja oliko tämä itse tyytyväinen uuteen tilanteeseensa?


Virheet ainakin vähenivät selvästi kun kaverille selvisi kuinka paljon ne pelkästä huolimattomuudesta johtuneet virheet maksoivat. Tyytyväisyydestä en tiedä, mutta olisi kovin outoa jos joku olisi tyytymätön siihen että tekee työssään aiempaa vähemmän virheitä. Ehkä sellaisiakin on.

Jatkossa reklmaatioita ryhdyttiin seuraamaan säännöllisesti osastopalavereissa ja luotiin laatuun perustuva kannustepalkkiojärjestelmä, jossa yksi peruste oli reklamaatioista maksettavien korvausten pieneneminen. Tähän ainakin oltiin tyytyväisiä.

Jokuhan saattaisi sanoa, että tuo on tyyppiesimerkki siitä että keppi ja porkkana toimivat. Ja sitähän se itse asiassa on.

#25 kirjoitettu 09.05.2023 19:15

Filius|B kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
geeli kirjoitti:
Ajatuksia tämän ketjun aihepiiristä

Ehkä ne työt ja tehtävät, joihin hyväosainen päättäjä haluaisi sen, ehkäpä lahjakkaankin, nuoren, sijoittaa ja työllistää, ovat niin mahdottomia, tylsiä, epäterveellisiä tai muuten kelvottomia, että ajatellaan monelta kantilta, että ei se kannata.



Kuka voi täysin rehellisesti sanoa, ettei omissa duuneissa olisi ollut tehtäviä jotka tehdään vain siksi että jonkun on ne pakko tehdä? Veikkaan, ettei kovinkaan moni.



Eräällä työmaalla purettiin parvekkeiden seiniä. Seinissä oli kivilevyä. Pomo sanoi ettei niissä mitään asbestia ole, oli kuitenkin lähettänyt näytteet labraan.
Kymmenen parvekkeen jälkeen heräsi epäilys ja asiaa kysyttiin pomolta uudestaan, vastaus oli että "unohdin kertoa että on ne asbestia". Hommat loppui kuin seinään. Tämä olisi asbestipurkuna tullut maksamaan kuitenkin kolme kertaa enemmän mitä tähän asti. Säästettiin jälleen ehkäpä jopa muiden terveydellä.


Päivänselvä työsuojeluun liittyvä rikos. Tuollaiset tyypit pilaavat muidenkin työnantajien maineen.

Törmäsin asiaan omassa talossani putkiremontin yhteydessä. Asentajat totesivat heti, että vanhojen putkien eristeissä on pannuhuoneessa asbestia. Pannuhuoneen alipaineistus, suojavarustein tehtävä putkien purku sekä jätteen asianmukainen hävitys olisi maksanut todella paljon. Syntyi helppo päätös siitä, että vanhat putket jäävät paikoilleen. Sekin on usein käypä ratkaisu.

#26 kirjoitettu 09.05.2023 20:42 Muok:09.05.2023 20:44

AnttiJ kirjoitti:
katai kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
geeli kirjoitti:
Ajatuksia tämän ketjun aihepiiristä

Ehkä ne työt ja tehtävät, joihin hyväosainen päättäjä haluaisi sen, ehkäpä lahjakkaankin, nuoren, sijoittaa ja työllistää, ovat niin mahdottomia, tylsiä, epäterveellisiä tai muuten kelvottomia, että ajatellaan monelta kantilta, että ei se kannata.



Kuka voi täysin rehellisesti sanoa, ettei omissa duuneissa olisi ollut tehtäviä jotka tehdään vain siksi että jonkun on ne pakko tehdä? Veikkaan, ettei kovinkaan moni.

Luin Urheilulehden takakannen sisäsivulta erinomaisen Markku Jokisipilän kolumnin siitä, mitä passivoivat teknologiat, "pehmeiden arvojen vallankumous" ja kilpailun puute saattavat pahimmillaan tehdä nuorille ja sitä kautta yhteiskunnalle. Miten vaikuttaa mm. se, että kieltäydytään näkemästä suoritusten laadullisia eroja? Jos lehti osuu kohdalle, niin kannattaa lukea näkökulmasta joka ei ole ihan kaikkein tavallisin.

Jouduin kerran työurallani puuttumaan tilanteeseen, jossa jatkuvasti virheitä tekevälle työntekijälle ei muka saanut sanoa, että hommat ovat menneet turhan usein poskelleen ja aiheuttaneet reklamaatioita joista seurasi taloudellisia tappioita. Ei pelkästään saa kertoa, vaan pitää mutta kahdenkeskisesti eikä karjumalla muiden läsnollessa. Korjausta ei tapahdu ikinä jos asianomaiselle ei suoraan kerrota tehdyistä virheistä. Jos ihminen ei muka kestä tätäkään, ollaan jossain menty pahasti metsään.

Miten kävi? Saitko jollain konstilla virheitä tekevästä tyypistä paremman työntekijän - ja oliko tämä itse tyytyväinen uuteen tilanteeseensa?


Virheet ainakin vähenivät selvästi kun kaverille selvisi kuinka paljon ne pelkästä huolimattomuudesta johtuneet virheet maksoivat. Tyytyväisyydestä en tiedä, mutta olisi kovin outoa jos joku olisi tyytymätön siihen että tekee työssään aiempaa vähemmän virheitä. Ehkä sellaisiakin on.

Jatkossa reklmaatioita ryhdyttiin seuraamaan säännöllisesti osastopalavereissa ja luotiin laatuun perustuva kannustepalkkiojärjestelmä, jossa yksi peruste oli reklamaatioista maksettavien korvausten pieneneminen. Tähän ainakin oltiin tyytyväisiä.

Jokuhan saattaisi sanoa, että tuo on tyyppiesimerkki siitä että keppi ja porkkana toimivat. Ja sitähän se itse asiassa on.

Venyikö seurauksena ko. työntekijän työajat, tuliko enemmän stressiä jne.?
Pysyikö hän sen jälkeen pitkään tuossa samassa työpaikassa vai paloiko loppuun (ja ulos) jossain vaiheessa?


***


Mitä itse olen havainnoinut - tullut vastaan monenlaisia tapauksia - niin on eroa yksilön työhön sopivuuden ja väärin motivoidun/järjestetyn tekemisen välillä. Keppi, porkkana ja muut muutokset ulkoisissa puitteissa saattavat toimia henkilöille joilla on todellisia valmiuksia työhönsä, voimavaraa muutokseen ja todellisuudenkäsitys sellainen että em. keinoilla on ohjaavaa vaikutusta.

Sitten on ne tyypit jotka ovat luonnostaan (neuropsykologiset seikat tms.) irralla ajasta ja paikasta - ja usein normaalista todellisuudenkäsityksestä. Pysyvät hommassa kiinni kuin marmorikuula levylautasella: heiluvat koko ajan eri suuntiin, ja mitä enemmän nostaa kierroksia, sen varmemmin vierivät pois.
Koulumaailma on tähän jo jonkin verran sopeutunut, tai ainakin jotain siihen viittaavaa muutosta näyttää olevan meneillään. Työelämä taas (sellaisena kuin se vielä tällä hetkellä on) näyttää tarvitsevan varmoja, lähes robottimaisia suorittajia - mutta näiden tyyppien työsuoritusta ei oikein pysty ennustamaan eikä suuntaamaan. Hyvällä tuurilla tekevät jotain hyödyllistä, huonolla lähinnä miinusta viivan alle.

Ongelma - ainakin siihen automatisaatiovallankumoukseen, perustuloon yms. saakka - lieneekin se, että tiiliksi seinään sopimattomia "indigolapsia" näyttäisi olevan yhä suurempi osuus nuorista. Eikä syynä ole ainakaan lyijybensiini, kuten mahdollisesti joidenkin muiden sukupolvien kohdalla. Mielenkiintoisimpia seikkoja on, että he ja todellisuudenkäsityksensä saattavat jossain vaiheessa kasvaa vähemmistöstä normiksi.

#27 kirjoitettu 10.05.2023 07:13

katai kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
katai kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
geeli kirjoitti:
Ajatuksia tämän ketjun aihepiiristä

Ehkä ne työt ja tehtävät, joihin hyväosainen päättäjä haluaisi sen, ehkäpä lahjakkaankin, nuoren, sijoittaa ja työllistää, ovat niin mahdottomia, tylsiä, epäterveellisiä tai muuten kelvottomia, että ajatellaan monelta kantilta, että ei se kannata.



Kuka voi täysin rehellisesti sanoa, ettei omissa duuneissa olisi ollut tehtäviä jotka tehdään vain siksi että jonkun on ne pakko tehdä? Veikkaan, ettei kovinkaan moni.

Luin Urheilulehden takakannen sisäsivulta erinomaisen Markku Jokisipilän kolumnin siitä, mitä passivoivat teknologiat, "pehmeiden arvojen vallankumous" ja kilpailun puute saattavat pahimmillaan tehdä nuorille ja sitä kautta yhteiskunnalle. Miten vaikuttaa mm. se, että kieltäydytään näkemästä suoritusten laadullisia eroja? Jos lehti osuu kohdalle, niin kannattaa lukea näkökulmasta joka ei ole ihan kaikkein tavallisin.

Jouduin kerran työurallani puuttumaan tilanteeseen, jossa jatkuvasti virheitä tekevälle työntekijälle ei muka saanut sanoa, että hommat ovat menneet turhan usein poskelleen ja aiheuttaneet reklamaatioita joista seurasi taloudellisia tappioita. Ei pelkästään saa kertoa, vaan pitää mutta kahdenkeskisesti eikä karjumalla muiden läsnollessa. Korjausta ei tapahdu ikinä jos asianomaiselle ei suoraan kerrota tehdyistä virheistä. Jos ihminen ei muka kestä tätäkään, ollaan jossain menty pahasti metsään.

Miten kävi? Saitko jollain konstilla virheitä tekevästä tyypistä paremman työntekijän - ja oliko tämä itse tyytyväinen uuteen tilanteeseensa?


Virheet ainakin vähenivät selvästi kun kaverille selvisi kuinka paljon ne pelkästä huolimattomuudesta johtuneet virheet maksoivat. Tyytyväisyydestä en tiedä, mutta olisi kovin outoa jos joku olisi tyytymätön siihen että tekee työssään aiempaa vähemmän virheitä. Ehkä sellaisiakin on.

Jatkossa reklmaatioita ryhdyttiin seuraamaan säännöllisesti osastopalavereissa ja luotiin laatuun perustuva kannustepalkkiojärjestelmä, jossa yksi peruste oli reklamaatioista maksettavien korvausten pieneneminen. Tähän ainakin oltiin tyytyväisiä.

Jokuhan saattaisi sanoa, että tuo on tyyppiesimerkki siitä että keppi ja porkkana toimivat. Ja sitähän se itse asiassa on.

Venyikö seurauksena ko. työntekijän työajat, tuliko enemmän stressiä jne.?
Pysyikö hän sen jälkeen pitkään tuossa samassa työpaikassa vai paloiko loppuun (ja ulos) jossain vaiheessa?



Eivät venyneet koska kyse oli normaalista työajasta arkena. Miksi stressiä olisi enemmän kuin muilla sama työtä jatkuvasti vähemmillä virheillä tehneillä? Ei palanut loppuun, eikä saanut potkuja koska osasi ottaa saamansa palautteen oikein vastaan ja oli töissä eläkkeelle lähtöönsä saakka.

Jos virheet olisivat jatkuneet, niin seurauksena olisi ollut suullinen huomautus, sitten kirjallinen varoitus ja viimein työsuhteen irtisanominen. Ei työnantajalla ole mitään velvollisuutta pitää töissä työntekijää joka ei selviä annetuista tavanomaisista tehtävistä.

Kas kun et kysynyt sitä, mahtoiko henkilöllä olla muuta tulonhankintaa joka vaati ylimääräistä valvomista ja johon asianomainen väitti saaneensa luvan joskus aiemmin. Mitäpä jos liiallinen valvominen olikin se todellinen syy huolimattomuuteen eikä työnantajan kohtuuttomat vaatimukset? Tämä saattaa nyt tulla sinulle suurena yllätyksenä, mutta ongelmien syy ei ole joka kerta työnantajassa.

#28 kirjoitettu 10.05.2023 08:20

IT taisi vetää mua eilen (sanallisesti) turpiin, mutta ittehän kaivoin verta nenusta.

Siksipä kirjoitan kärkeviä, jotta kyseenalaistaisin perinteiset näkemykset.

Vielä: Tuskin ilman koulua pärjättäisiin, mutta systeemi kaipaisi uudistamista...

#29 kirjoitettu 10.05.2023 08:28

Ja se oppikirja-läppä syntyi siitä että väsyneenä luin yhtä ohjelmointikirjaa enkä tajunnut siitä juurikaan mitään...niin se kela alkoi pyörimään päässä...Sori. Mut oli pakko

#30 kirjoitettu 10.05.2023 08:57

geeli kirjoitti:
Ja se oppikirja-läppä syntyi siitä että väsyneenä luin yhtä ohjelmointikirjaa enkä tajunnut siitä juurikaan mitään...niin se kela alkoi pyörimään päässä...Sori. Mut oli pakko


Joskus täälläkin saa sitä mitä tilaa.

Ei silti, tiedän tunteen. Olen joutunut lukemaan sellaisia kirjoja tentteihin joista tiesin saman tien ettei ko. tiedolla ole mitään käyttöä tavallisessa työelämässä maakuntakaupungissa.

Edustamani konsernin kollega kysyi kerran sitä miksi minulla on maakuntayhtiöiden hallinnossa henkilöitä jotka eivät kertomansa mukaan osaa täyttää pääkonttorin lähettämiä englanninkielisiä lomakkeita. Vastaus oli helppo: paikalliset työtehtävät eivät ole missään vaiheessa edellyttäneet, eivätkä edellytä englannin kielen taitoa vaan tarve sille syntyi vasta kun emokonserni hankki ulkomaisia yksiköitä ja yhtenäisti raportoinnin. "Olen pääkonttorista, päivää. Tarkoitukseni on auttaa teitä."

#31 kirjoitettu 10.05.2023 09:37

Ehkä se tärkee juttu on keskustelu ja kommunikointi erilaisten näkemysten välillä. Jos joku menee "out of line", niin hyvin perustellulla argumentilla hänet pystyy palauttamaan ruotuun. Siitähän, mun mielestä ainakin, demokratiassa on parhaimmillaan kyse.

#32 kirjoitettu 10.05.2023 11:19

Niin. No. Kokemus ja tietämys on erilaisia sinulla ja minulla.

Toinen puhuu politiikkaa, toinen paskaa, ei voida vetää "="-merkkiä noiden sanojen väliin, vaikka se joskus huvituttaisi. Mä voin olla se joka puhuu paskaa...

Koen, että positiivisten asioiden esiin tuominen menee negatiivisten näkökulmien esiintuomisen edelle. Mutta...niitä negatiivisa, rakentavia, kommentteja myös tarvitaan.

Olet oikeassa. Ei välttämättä keskustelu ole hedelmällistä...

Monestikkin olen joutunut tilanteisiin joissa kommunikaatio pettää sen takia, että esim.

1) Joku yrittää myydä sulle jotain ja et oikeesti tarvii sitä
2) Joku tietää sua enemmän ja sinulla on vaikeuksia vastata hänen kysymyksiin
3) Et vaan itse tiedä mitään aiheesta

Niin. Onks tää nyt hedelmällistä? Ainakin tällä on mulle jotain viihdearvoa...Ei näit voi ottaa oikein vakavasti...

#33 kirjoitettu 10.05.2023 11:49

Ajattelen, siis olen

#34 kirjoitettu 10.05.2023 11:53

Aina pitää yrittää puhua kieltä jota kaveri ymmärtää.

Esim. diktaattorille pitää sanoa että syötän pallisi susille jos et lopeta koska se ymmärtää vain voimaa; kaunopuhe ja suostuttelu on sille pelkästään heikkouden eli saaliin merkki.

Joskus pitää osata myös hankkiutua keskustelusta eroon ja silloinkin pitää käyttää samaa kieltä toisen osapuolen kanssa. Näin se sujuu:

Ikkunakauppiaalle pitää sanoa, että olen remontoinut parissa vuodessa taloa 65t€:lla ja rahat on loppu. Puhelu loppuu siihen.

Lehtitilauksien myyjälle pitää sanoa, ettei näe enää lukea jolla pääset kätevästi kauppiaasta eroon.

Oletetaan, että autosi rangas hajoaa ja olet renkaanvaihtopuuhissa vesisateessa. Paikalle tulee mies joka kysyy: vaihdatko rengasta? Sinua alkaa vituttaa joten sanot
- Ei, yritän vain katsoa kuka jäi alle tai
- Paljonko maksat väliä?
kyllä se noilla häviää vähin äänin takavasemmalle.

Olet kaivamassa hautaa hautausmaalla kuumana kesäpäivänä. Paikalle tulee vanha mummo joka kysyy: oletteko haudankaivaja? Siihen voi vastata
- En, minulta pääsi iso onkimato karkuun tai
- Ahaa, siinähän te olettekin.
ja mummo on poissa alka aikayksikön.

Noilla pääsee mukavasti alkuun.

#35 kirjoitettu 10.05.2023 12:20

Se on juurikin noin.

Jos maahanmuuttaja ei osaa paikallista kieltä ja hakeutuu ainoastaan omiensa pariin, niin alkaa olla aika varmaa ettei kunnon kommunikaatiota synny koskaan ainakaan kaikkien paikallisten kanssa. Siinä on ikävä alku sille, että yhteiskunta jakautuu jo pelkästään kielen osaamisen perusteella.

Karrikoin nyt hieman mutta yleensä hyväosaisuuden eteen on joutunut ponnistelemaan (pl. harvat perintöjen saajat ja muutamat muut) ja tekemään niin suuria henkilökohtaisia uhrauksia mm. oman ajankäytön suhteen, että kaikki eivät ole siihen halukkaita vaikka mahdollisuuksiakin olisi. Tuosta syntyy matkan varrella tietynlainen ajatusmaailma, jossa ei hirveästi arvosteta vaikkapa sitä että joku ei viitsi edes sovittaa työhanskoja käteensä.

#36 kirjoitettu 11.05.2023 09:03

AnttiJ kirjoitti ( https://www.mikseri.ne... ) :
[...] Miksi stressiä olisi enemmän kuin muilla sama työtä jatkuvasti vähemmillä virheillä tehneillä? [...]

Yritin aiemmassa viestissä ( https://www.mikseri.ne... ) selittää.

Lyhyesti sanottuna, on ihmisiä joiden luontaiset ominaisuudet eivät ole sopivia ns. tasalaatutyöhön - eivätkä he myöskään ole kasvatettavissa vastaavilla koulutusmetodeilla. Jos heidät pistetään duuniin jossa pitää saada päivästä toiseen ennustettavaa jälkeä - tai kouluun jossa pitäisi oppia järjestelmällisesti säännöllisessä ajassa - niin he tekevät tahtomattaankin sitä mitä virheiksi sanotaan.

Toisinsanoen, luonnostaan tekevät (ja ylipäätään ovat) joka päivä, joka hetki jotain hieman erilaista, eivätkä muuhun juuri kykene. Jos laitetaan heidät heille sopimattomaan työhön tai kouluun, joutuvat taistelemaan itseään vastaan ja ikäänkuin tekemään useaa duunia samaan aikaan:
1. tukahduttamaan luontaiset taipumuksensa
2. venymään itselleen sopimattomiin vaatimuksiin, usein epäonnistuen
3. käyttämään lisäaikaa virheidensä korjailuun

Sellainen ihmistyyppi ei monestikaan ole kilpailukykyinen työelämässä (sellaisena kuin sen tunnemme). Yleisimpiä kuvioita taitaa olla se, että päätyy duuniin johon ei pohjimmiltaan sovi, joutuu näkemään vaivaa moninkertaisesti enemmän kuin duuniin oikeasti sopivat, ja sitten palaa loppuun.

Tuossa sinun kertomassa tapauksessa ei ilmeisestikään ollut kyse sellaisesta.




AnttiJ kirjoitti:
Jos virheet olisivat jatkuneet, niin seurauksena olisi ollut suullinen huomautus, sitten kirjallinen varoitus ja viimein työsuhteen irtisanominen. Ei työnantajalla ole mitään velvollisuutta pitää töissä työntekijää joka ei selviä annetuista tavanomaisista tehtävistä.

Joo. Tuon jälkimmäisen olen kuullut myös muodossa "me ei tehdä täällä hyväntekeväisyyttä", kun erään pomon kanssa pohdittiin keitä palkataan seuraavaksi.

Jälleen nousee kysymys, että mitä tehdään sille osalle väestöstä jotka eivät kykene olemaan kilpailukykyisiä nykyisenlaisilla työmarkkinoilla.

Sellaisten ihmisten palkkaaminen on useimmiten "hyväntekeväisyyttä". Ja heidän palkkaamatta jättäminen - siis se taloudellisesti järkevin vaihtoehto firmalle - täyttää väistämättä kortistoa.




AnttiJ kirjoitti:
Kas kun et kysynyt sitä, mahtoiko henkilöllä olla muuta tulonhankintaa joka vaati ylimääräistä valvomista ja johon asianomainen väitti saaneensa luvan joskus aiemmin.

Mitä häh? Miten tuollainen liittyy kertomaasi asiaan ja missäpäin työelämää tuollaista tapahtuu?




AnttiJ kirjoitti:
Mitäpä jos liiallinen valvominen olikin se todellinen syy huolimattomuuteen eikä työnantajan kohtuuttomat vaatimukset? Tämä saattaa nyt tulla sinulle suurena yllätyksenä, mutta ongelmien syy ei ole joka kerta työnantajassa.

Olen ollut työnantajapuolen edustajana ja ymmärrän ainakin joitakin sen puolen haasteita.

Valvontaa tai sen puutetta en ole huomannut ongelmaksi niillä aloilla jotka itselleni ovat tuttuja. En ole varma miten valvonta liittyy asiaan - oletan että tapauksessa josta kerroit työprosessien seuraaminen tai sen puute oli jollain tavalla yksi osatekijöistä.

Suurimpia ongelmia mitä olen huomannut on tosiaan se, että kaikista ihmisistä ei ole kaikkiin duuneihin - tai välttämättä ylipäätään tuottavaan työhön, sellaisena kuin käsitteen tällä hetkellä tunnemme.

Niille ihmisille ei meidänkään nykyisessä yhteiskunnassa tavata antaa täyttä ihmisarvoa.
Yleensä heidät lokeroidaan kaikenlaisiin epäsuosiokortistoihin vihjaillen eri tavoin parasitismista ja arvottomuudesta yhteiskunnan yhtälöissä. Heidän osakseen jää ikäänkuin inversio kuuluisasta lainauksesta: "kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat vähemmän tasa-arvoisia kuin toiset".

#37 kirjoitettu 11.05.2023 11:23

Valvominen tarkoitti esimerkissäni valveilla oloa eli yöhön venyvää duunia, joka liippaa hyvin läheltä Mikserin "toimialaa". Väsynyt ihminen tekee helposti virheitä. Ehkä tällä täsmennyksellä asiani muuttuu ymmärrettäväksi.

#38 kirjoitettu 11.05.2023 13:32 Muok:11.05.2023 13:36

AnttiJ kirjoitti:
Valvominen tarkoitti esimerkissäni valveilla oloa eli yöhön venyvää duunia, joka liippaa hyvin läheltä Mikserin "toimialaa". Väsynyt ihminen tekee helposti virheitä. Ehkä tällä täsmennyksellä asiani muuttuu ymmärrettäväksi.

Okei, nyt meni perille Aluksi tosiaan käsitin valvomisella tarkoitettavan työnantajan (tai työntekijän itsensä) tekemää laadunvalvontaa, ja asiayhteys ihmetytti.

Nykyäänhän on normaalia että seurataan työntekijöiden liikkumista GPS:llä, ja jopa kehon toimintaa kuntorannekkeiden yms. avulla. Työaika saatetaan luokitella alkaneeksi kun paikannus vastaa työmaan/toimiston/työpisteen tms. koordinaatteja, ja työntekoon tarkoitetuissa tietokoneissa ym. laitteissa tapaa pyöriä ohjelmat jotka mittaa käyttäjän toimia ko. laitteen yhteydessä.
Yhdistämällä sellaiset tiedot tulosten laadun tarkkailuun voidaan saada yksityiskohtaista tietoa siitä mitä kukin työntekijä firmalle tarjoaa.


***

Se on tosiaan tuskainen ongelma jos työntekijä ns. elää kahta elämää ja tekee työajan ulkopuolella jotain mikä vaikuttaa työsuorituskykyyn. En uskalla mennä täysin moista tuomitsemaan, koska tiedän että joillekin päiväduuni on lähinnä pakon sanelemaa "elävää kuolemaa", sen "toisen elämän" ollessa ainoa syy olla vetämättä itseään narun jatkoksi.

Periaatteessa voisi myös väittää että työnantajalle ei kuulu ollenkaan se, mitä työntekijä tekee työajan ulkopuolella. Mutta tietysti jos se vaikuttaa työsuoritukseen, niin sitten siltä ei voi sulkea silmiä.

Mistä palataan siihen, mikä rooli työllä on ihmisen elämässä, minkä itse kukin haluaisi sen kohdallaan olevan, ja missä suhteessa hyvinvoinnille välttämättömän työvoiman tarve on erilaisiin vaihtoehtoihin ko. tarpeen täyttämisessä.
Siinä mielessä nyt, neljännen (?) teollisuusvallankumouksen alkaessa, on hyvä pohdiskella entisaikojen työelämän realiteetteihin perustuvia dogmeja sekä koulutuksessa että työelämässä, ja katsoa voiko tilalle rakentaa jotain parempaa.


Siihen liittyen, foorumin sovulle kenties vaarallinen kysymys: https://www.mikseri.ne...
Saa nähdä uskaltaako kukaan tosissaan vastata

#39 kirjoitettu 11.05.2023 18:03

Tässä ollaan ehkä senlaatuisen kysymyksen ääressä kuin: kumpi on tärkempi, yksilönvapaus vai yhteisön tarve.

On varmasti olemassa tietty määrä yksilöitä joille työnteko ei onnistu perustellusta syystä eikä siitä joukosta ilmeisesti tule työvoimaa. Mutta muuten improvisoinnille tai erivapauksille ei hirveän monesta duunipaikasta löydy sijaa. Otetaan ihan vaan muutama esimerkki:
- voiko busseja ajaa kuljettajalle sopivalla tavalla, aikataululla ja reitillä?
- voiko leikkaussaliryhmä toimia muuten kuin tarkoin määritellyllä tavalla ja sovitulla aikataululla?
- voiko palokunnassa olla töissä jos pelkää tulta tai pyörtyy kun näkee verta?
- voiko yliopiston proffa opettaa mitä haluaa, milloin haluaa ja millä ideologialla tahansa?
- voiko varastomies jättää keräämättä seuraavaan kuormaan kuuluvat painavat tavarat?
- voiko lastentarhassa olla töissä jos inhoaa lapsia eikä kestä melua?

Lista on itse asiassa loputon. Ei tämä minusta ole sen kummempaa kuin luonnossa, jossa yhteiskuntina elävillä muurahaisilla ja mehiläisillä on selvät työtehtävät joihin kaikki osallistuvat. Meillä on kuitenkin se etu, että ihminen pystyy itse tekemään valintoja ja vaikuttamaan siihen mitä elääkseen tekee.

Jos tietyissä tehtävissä vaadittavat ominaisuudet eivät täyty tai ne eivät ns. nappaa, niin minkäs teet? Jos ihminen on opettanut kenenkään estämättä itsensä siihen, että vuorokaudessa pitää tuijottaa kännykkää 10 tuntia tai pelejä pitää pystyä pelamaan 12 tuntia niin vitsit ovat vähissä.

Kuinkahan paljon ongelmia syntyy ehkä siitä, että on alettu hyvässä uskossa hyväksyä sellaisia käyttäytymismalleja ja yksilönvapauksia jotka vähitellen johtavatkin henkilökohtaisen vapauden asemasta syrjäytymiseen? Kuten esimerkiksi puutteellinen äidinkielen tai laskemisen taito muka hyväksytysti suoritetun peruskoulun jälkeen.

Kuinkahan paljon työaikaa käytetään siihenkin, että työpaikoilla someillaan kissavideoita ja muuta yhtä tärkeää työaikana?

MIstä minä tietäisin? Ehkä joku tietää ...

#40 kirjoitettu 11.05.2023 20:41

Hyvä tiivistys vaikeasta aiheesta.

Sitä voisi pohtia seuraavaksi pitäisikö yhteiskunnan puuttua pontevammin ainakin niihin tapauksiin, joissa syrjäytyminen johtuu kasvuympäristöstä ja miten se voitaisiin tehdä riittävän ajoissa, että syntyisi todellinen muutos eikä puuhastelua.