Mikseri.net

#2 kirjoitettu 20.07.2022 15:41

En jaksa uskoa minkään lääkkeiden ihmeitä tekevään voimaan tässä asiassa. Opiskelun onnistumiseen/epäonnistumiseen vaikuttavat niin monet muutkin asiat kuin testiälykkyys (motivaatio, ahkeruus, sinnikkyys, hyvä muisti, opettajien taso, asuinolot, taipumukset ...) ettei yhden osa-alueen kemiallinen parantaminen isossa kuvassa taida hirveästi vaikuttaa lopputulokseen.

Jos on vaikka kuinka fiksu, mutta erittäin huonomuistinen tai valittu opintosuuntaus osoittautuu itselle vääräksi, ei opiskelussa tule menestystä.

Minusta ketään ei kannata yrittää viedä pakolla korkeakouluun vain jonkun 50%:n säännön takia. Koulutus on pilannut monta hyvää kuokkamiestä, pruukkasi entinen työkaverikin sanoa. Osaava putkimies tekee helposti suurempaa tiliä kuin moni korkeakoulutettu eikä työttömyydestäkään tarvitse hirveästi huolehtia.

Pääasia on, että kouluttautuu johonkin joka motivoi ja joka on yhteiskunnan kannalta tarpeellista jolloin työpaikkakin löytyy helpommin.

Kuinka kattavasti ja luotettavasti nykyiset testit mittaavat älykkyyttä? Ei kai sitäkään kukaan osaa sanoa. Tulee vähän mieleen entisen Valmetin talousjohtajan ja yliopistomiehen Veikko Jääskeläisen toteamus yhdessä seminaarissa: varoitan teitä luottamasta yrityspelien tuloksiin. Tyyppi joka tekee pelissä rohkeita siirtoja leikkirahalla ei välttämättä kestäkään painetta kun tiskiin pannaan oikeat miljoonat.

#3 kirjoitettu 20.07.2022 17:24

IT kirjoitti:
Mutta ehkäpä se täälläkin menee vielä siihen, että parhaat firmat hakevat ne parhaat työntekijät suoraan tietyistä korkeakouluista? Eli pelkällä koulutuksella ei pärjäisi työmarkkinoilla, vaan se opinahjo jossa olisi opiskellut myös määräisi sitä työuraa opintojen jälkeen...


Minusta tuntuu vähän sille, että Suomessakin taidetaan arvostaa hiukan enemmän niitä tiettyjä "perinteisiä vanhoja" korkeakouluja ja yliopistoja kuin maakuntiin myöhemmin perustettuja uudempia yksiköitä silloin kun opinnot ovat sisällöltään ja lopputulemaltaan identtiset. Veikkaan, että sisäänpääsyn vaikeus on yksi arvostusta nostava tekijä. Onkohan asiaa tutkittu mitenkään vaikkapa työllistymisen avulla?

Jos tuohon 50% tavoitteeseen alettaisiin tosissaan pyrkiä, niin johtaisikohan se siihen, että tietyistä yliopistoista tulisi kokoontumisajo sellaisille, jotka eivät muualle pääse?

Muistan kun pari kaveriani aikanaan meni amikseen, niin koulussa aika heikosti pärjännytkin pääsi "puupuolelle" johon tosissaan ammattiopintonsa ottaneet eivät halunneet suin surminkaan. Eri taso, mutta vähän sama asia kuitenkin.

#4 kirjoitettu 20.07.2022 20:11

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:


Minusta tuntuu vähän sille, että Suomessakin taidetaan arvostaa hiukan enemmän niitä tiettyjä "perinteisiä vanhoja" korkeakouluja ja yliopistoja kuin maakuntiin myöhemmin perustettuja uudempia yksiköitä silloin kun opinnot ovat sisällöltään ja lopputulemaltaan identtiset. Veikkaan, että sisäänpääsyn vaikeus on yksi arvostusta nostava tekijä. Onkohan asiaa tutkittu mitenkään vaikkapa työllistymisen avulla?


Toki arvostetaan, ja onhan meilläkin korkeakoulujen nokkimisjärjestys täällä Suomessa... Mutta jotenkin musta tuntuu, ettei se ole ihan yhtä radikaali tulevan urakehityksen suhteen kuin USA:ssa? Ainakaan vielä?

USA:ssahan on eliittiyliopistoja ne 8 itärannikon yliopistoa, jotka tunnetaan yleisesti nimellä Ivy League:

Wiki: Ivy League


Tossa puolestaan Forbesin artikkeli siitä kuinka suuri osa isoista amerikkalaisfirmoista palkkaa työvoimaa lähes yksinomaan niistä parhaista korkeakouluista:

Forbes artikkeli aiheesta


Ja pienellä googlettamisella selviää, että monet Wall Streetin finanssijätit ynnä muut toimijat, taikka suuret ja kuuluisat lakifirmat tykkäävät palkata työntekijänsä eliittiyliopistojen entisistä opiskelijoista...


Eli se sun korkeakoulu ja yliopisto jossa opiskeli jo pitkälti määrää sun urakehitystä Yhdysvalloissa... Ja vaikka Suomessakin varmasti toimii sama ilmiö, niin veikkaan että meillä tämä ilmiö ei ole ainakaan vielä aivan ihan niin voimakas?


Luulen, että olet tuossa ihan oikeassa; eivät ne erot täällä niin suuria ole. Muutama USAn (kuin myös Britannian) huippuyliopisto on maailmankuulu ja meillä Helsinki lähes "ynnä muuta"-osastoa kv-tasolla. Ehkä tasavertaisempi syysteemi on pienelle maalle eduksi.

Lukioissa taitaa tosin olla muutama hensinkiläinen, joka erottuu Suomessakin massasta ainakin siinä, että niihin ei kävellä sisään ihan tuosta vaan.

#5 kirjoitettu 21.07.2022 07:49

Onneksi opiskelusysteemi sisältää ihan kelpoisia väliportaita niille, joita eivät kiinnosta lisensiaatti- tai tohtoriopinnot. Teoreettisesti lahjakkaille löytyy eri tyylisiä tehtäviä kuin "käytännön lahjakkuutta" omaaville.

Tosin teoreettista osaamista omaavien tutkijoiden pesteissä ei uskoakseni päästä keskimäärin lähellekään sitä ansiotasoa mitä esim. firmojen johtopaikoilla noudatetaan; kaiken lisäksi ainakin osa pesteistä on oikeastaan pätkätyötä koska varoja tutkimukseen pitää anoa usein ja milloin mistäkin.

"Ylikoulutus" ei välttämättä ole avain onneen. Olen kerran ollut hyväksymästä päätöstä jossa tohtorin tutkinnon omaava henkilö pestattiin käytännön osaamista vaativaan tehtävään. Olin itsekin viimeisessä haastattelussa mukana ja se sujui minusta ihan OK. Tämän vaatimattoman yhden omakohtaisen tapauksen perusteella ei varmaan voi vetää kovin tiukkoja johtopäätöksiä, mutta eihän siinä hyvin käynyt: akateemisella kokemuksella ei sillä kertaa pärjännyt tavallisen firman tavallisissa tehtävissä. Tilalle palkattiin vähemmän koulutettu henkilö, jonka lihaksiin työn vaatimukset istuivat paremmin.

Päinvastaisiakin tapauksia onneksi löytyy ihan varmasti.

#6 kirjoitettu 21.07.2022 08:17

Jokainen opiskelija myös hankkii osaamista omalla tavallaan. Jonkuntyyppiset kurssit menee läpi helpommin kuin toiset. Joistain kursseista tietää, että ei niistä kukaan loistavilla arvosanoilla selviä. Kursseja, jos saa valita, niin otetaan hieman sen mukaan mikä kiinnostaa.Eli on paljon kiinni myös itsestä, miten saa kiinni opiskelusta.

Työllistymisen kannalta on hyvä työharjoittelupaikka oleellisen tärkeä. Nokia esimerkiksi koulutti ja työllisti paljon insinöörejä 90-luvulla ja varmasti myöhemminkin.

Jos lukio on teoriaa ja amis on käytäntöä, niin AMK yhdistelee teoriaa ja käytäntöä. Yliopisto sitten on enemmän teoriaa. Teoriasta on omalla tavallaan aina hyötyä käytännön työssä. Oman opiskelun osalta yks kiinnostavimpia juttuja oli päästä kokeilemaan fysikaan kurssilla laboratoriossa käytännössä, miten fysiikan lait pätevät. Kurssi kulki siten, että joka viikko tehtiin koe/mittaus ja siitä ja sen tuloksista kirjoitettiin sitten raportti, joka arvosteltiin. Loppuarvosana koostui raporttien arvosanojen keskiarvosta. Ei muistaakseni ollut koetta.

Jokainen opiskelija kulkee siis sen oman polkunsa. Toiset työllistyy hyviinkin työpaikkoihin ja toiset sitten ehkä johonkin, joka ei välttämättä liity niin paljon siihen, mitä on opiskellut tai jopa täysin toiselle alalle. Tiedän erään henkilön, joka valmistuttuaan lähti pitämään grilliä.

#7 kirjoitettu 21.07.2022 12:41 Muok:21.07.2022 12:42

Itse olen kyllä sitä mieltä, että tutkijoiden työ on niin korkealla teoreettisen osaamisen tasolla, että sellaista osaamista tarvitaan hyvin harvassa ns. normiammatissa koskaan. Tarkoitan teorialla juurikin tuota osa-aluetta. Esim lukionkaan matematiikalla ei ole ollut mitään käyttöä missään työtehtävissä joissa olen ollut. Integraalilaskennasta ja derivoinnista muistan vain nimet.

Tarkentaisin itse hieman tuota teorian tuntemisen tarvetta. Ns. perustiedot pitää tietysti osata. Yksinään korjaustöitä tekevän putkimiehen pitää tietysti tietää mm. paineiden ja lämpötilojen vaikutukset käytettäviin materiaaleihin. Yksinään taloja rakentavan kirvesmiehen pitää tietää eri materiaalien lujuudet jotka voi oppia kirjoista tai toimimalla osana kokenutta kirvesmiesporukkaa. Piirustuksien lukemisen taito on lähes välttämätöntä kaikille muille paitsi ns. hanslankareille.

Prosessimiehenkin pitää tietysti ymmärtää mitä liiallinen paineen nousu tekee laitteille ja putkistoille ja ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin kun mittaristo menee ns. punaiselle. Minäkin ymmärrän mitä tapahtuu jos nostan paineen patteriverkossa liian suureksi ja jos varoventtiili ei sattuisi toimimaan.

Mutta esimerkiksi suuret putkiurakat suunnitellaan konttoreissa diplomi-insinöörien, insinöörien ja teknikoiden toimesta ja putkimiehet tekevät sitä mitä työkuvista löytyy. Hyvin monissa ammateissa tilanne on ihan sama. Rakennusmiehistäkin suuri osa tekee sitä mitä työnjohtaja piirustusten mukaan käskee tekemään; teorian osaamista vaativa suunnittelu ja lujuuslaskenta tehdään ihan muualla Ei autonkuljettajankaan tarvitse tietää miten polttomoottori toimii. Luokkahitsaajaa ei synny henkilöstä jonka käsi ei ole riittävän vakaa tarkan sauman tekemiseen vaikka tietäisi kaiken metalleista ja hitsauslaitteista.

Itse edustan kantaa, että teoriaa pitää olla juuri sen verran kuin ko. ammatissa tarvitaan; ei liikaa mutta ei liian vähänkään. Tutkijoiden teoreetikkotason tiedoilla ei käytännön töissä oleva henkilö tee juurikaan mitään harvaa poikkeusta lukuun ottamatta.

#8 kirjoitettu 21.07.2022 13:22

Lisään vielä, että ei ohjelmoijakaan tarvitse välttämättä lukion pitkän matikan oppeja ja mielestäni matematiikka AMK:ssa oli lähinnä lukion pitkän kertausta. Se matematiikka jota vaadittaisiin on hyvin pitkälle todennäköisyyksiä, prosenttilaskentaa ja peruslaskutoimituksia, kuten laskuriin lisäys (+1) tai millä todennäköisyydellä pelaaja osuu vihulaiseen, kuinka monta kävijää sivuilla ollut, jne. Koodi itse tietenkin on monimutkaista, mutta ei ihan numeraalistakaan.

Ja tietysti grafiikat ja 3d-mallinnukset vaativat matematiikkaa nekin. Enemmän se on järjen käyttöä, logiikkaa, käytettävyys edellä suunnittelua, ohjelmistotestausta, käyttöliittymäsuunnittelua, jne. Korjatkaa toki, jos on eri näkemys. Tällä alalla on hyötyä siitäkin, että on viettänyt ja viettää paljon aikaa näiden laitteiden kanssa. Minähän olen tällä hetkellä IT-tuessa töissä. Saa nähdä mitä hommia vielä päädynkään tekemään...

Fysiikan tuntemus, jos ei puhuta kvantti- tai ydinfysiikasta tai tähtitieteestä, on monella alalla todella hyödyllistä ja paljon hyödyllisempää kuin syvällisen matematiikan. Esim. rakennusala. Tarvitseepa baarimikkokin termodynamiikan lakeja, kun miettii, miten jääpala vaikuttaa drinkin sekaan laitettuna...ehkä...

#9 kirjoitettu 21.07.2022 16:08

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:


Itse olen kyllä sitä mieltä, että tutkijoiden työ on niin korkealla teoreettisen osaamisen tasolla, että sellaista osaamista tarvitaan hyvin harvassa ns. normiammatissa koskaan. Tarkoitan teorialla juurikin tuota osa-aluetta.

Tarkentaisin itse hieman tuota teorian tuntemisen tarvetta. Ns. perustiedot pitää tietysti osata. Yksinään korjaustöitä tekevän putkimiehen pitää tietysti tietää mm. paineiden ja lämpötilojen vaikutukset käytettäviin materiaaleihin. Yksinään taloja rakentavan kirvesmiehen pitää tietää eri materiaalien lujuudet jotka voi oppia kirjoista tai toimimalla osana kokenutta kirvesmiesporukkaa.

Itse edustan kantaa, että teoriaa pitää olla juuri sen verran kuin ko. ammatissa tarvitaan; ei liikaa mutta ei liian vähänkään. Tutkijoiden teoreetikkotason tiedoilla ei käytännön töissä oleva henkilö tee juurikaan mitään harvaa poikkeusta lukuun ottamatta.


Joo, eipä tässä mitään... Itse toki en puhunut niinkään teoriasta vaan "kirjatiedosta", jota jokainen ammattikoulun käynytkin tarvitsee... Tarkoitan kirjatiedolla esim. sähkömiehen kohdalla opintoihin kuuluvia sähköturvallisuusstandardeja, jotka opiskellaan kirjoista...

Tuollainen oppimateriaali ei ole varsinaista teoriaa, mutta kirjatietoa kylläkin...

Ja tuo jako valkokaulus- ja sinikaulus -työntekijöihin on parempi, koska se ei ota kantaa tähän ammattiin liittyvään opiskeluun ja siihen millaista tietoa ammatissa vaaditaan, vaan jaottelu perustuu työympäristöihin...

Mitä tulee tutkijoihin, niin sehän on kokonaan oma ammattiryhmänsä, ja tutkijat nimenomaan ovat "teoriatyöntekijöitä"... Ei ole olemassa tutkimustyötä ilman teoriaa, ei ainakaan perustutkimuksessa... Ja kyllä kait ne käytännön R&D hommatkin perustuvat firmoissa enemmän taikka vähemmän teoriaan...

¤¤¤
Mutta siis mun pointti oli oikeastaan se, että ammattien ryhmitteleminen teoriapitoisiin ja ei-teoriapitoisiin ammatteihin ontuu... Lähes kaikissa koulutuksissa ammattikoulusta yliopistoon käytetään hyväksi myös kirjallisia kurssimateriaaleja eli "kirjatietoa"... Se sitten vaihtelee, että kuinka teoriapitoista tuo materiaali on...

Ja toisaalta tuo ammattien ryhmitteleminen sen työympäristön perusteella on parempi kuin koulutuksen teoriapitoisuuden perusteella... Jokainen ymmärtää helposti, että mistä on kyse valko- tai sinikaulusammateissa...


Ehkä tuo työympäristön mukainen "luokittelu" on jokseenkin toimiva. Meillähän jako menee usein "haalarihommien" ja "konttorihommien" välillä joka aiemmin näkyi myös ammattiosasto ja -liittotasolla; aiemmin kukaan esimiesasemassa oleva ei voinut kuulua ns. duunareiden liittoon. Nyt tuokaan ei taida olla enää rajoite.

#10 kirjoitettu 21.07.2022 16:17

geeli kirjoitti:

Fysiikan tuntemus, jos ei puhuta kvantti- tai ydinfysiikasta tai tähtitieteestä, on monella alalla todella hyödyllistä ja paljon hyödyllisempää kuin syvällisen matematiikan. Esim. rakennusala.


Kyllä asia on noin. Jos pitää vetää vaikkapa useita taljoja kappaleiden siirtämiseksi, ratkaista yllättävästi eteen tullut tukemisongelma, hankkia tarpeeksi vahvaa vaijeria tai miten painon siirto pitää tehdä seinään puhkaistavan uuden oviaukon kohdalla, niin fyssan osaamisesta on varmasti enemmän hyötyä kuin tähtitieteestä.