Mikseri.net

#2 kirjoitettu 11.06.2022 06:56 Muok:11.06.2022 06:57

Vastaus kirjanpitäjältä:

Hei
 
Noin pienimuotoista tulonhankkimista ei pidetä elinkeinotoimintana, joten varsinaista kirjanpitolain mukaista kirjanpitovelvollisuutta ei ole. Sen sijaan on muistiinpanovelvollisuus.
 
Laki verotusmenettelystä 12 §
https://finlex.fi/fi/l...
 
Verohallinnon päätös muistiinpanovelvollisuudesta
https://www.vero.fi/sy...
 
Oletettavasti kyseinen suoratoistopalvelu on ulkomainen. Ilmoita sieltä saamasi rojaltit esitäytetyllä veroilmoituksella kohdassa Ulkomaan tulot. Henkilöverotuksessa tulot ilmoitetaan sen vuoden verotuksessa, jonka aikana sait maksun itsellesi. Katso ohje: https://www.vero.fi/he...
 
Syventäviä ohjeita aiheesta:
* https://www.vero.fi/sy...
* https://www.vero.fi/sy...
 
Ystävällisin terveisin 
 XXX ? kirjanpitäjä, yritysneuvoja,

nakuttaja muokkasi viestiä 06:56 11.06.2022

#3 kirjoitettu 11.06.2022 09:27

Muusikkonakin ansaitsee huomattavasti helpommin ja paremmin kuin musiikin tekemisellä. Olen tuota samaa asiaa pohdiskellut paljonkin. Pitänee myös muistaa, että musiikista ja monesta luovasta työstä myös häviää jotakin, kun siitä tulee ns. leipäduunia. Siitä on kokemusta yli 30 vuotiselta graafikkouralta ja n.10 vuotiselta kuvataiteilijauralta. Ihan täältä Pariisista hotellihuoneesta pohdiskeltuna, mutta se on taas toinen tarina

#4 kirjoitettu 11.06.2022 10:25 Muok:11.06.2022 10:27

Harrastushan se varmasti suurimmalle osalle on niin kauan kuin täytyy henkensä pitimiksi muutakin työtä tehdä. Tosin todistusvelvollisuus on musikantilla siitä ettei tulot ole kummoiset.

Itse käytän kahta musiikin jakelijaa. Toinen on ruotsalainen joka tilittää verottajalle suoraan kaikki "ansiot". Toinen on jenkki firma jonka tilityksistä itse pitää verottajalle ilmoitella.

Homma on onneksi kovin helppoa, kun tuo muistiinpanovelvollisuus täyttyy jo siinä, että oma jakelija pitää kirjaa kaikista myynneistä / suoratoistopalveluiden kautta tulleista rojalteista ja raportoi ne kerran kuukaudessa. Veroilmoitusta täytettäessä saa koko vuoden raportin ulos. Nykyään, kun suomessa ei enää ole kuin yksi verokortti oli tulonlähteitä kuinka monta tahansa kaikki tilitykset voi kirjata näppärästi yhden ja saman veroprosentin alle.

Minkäänlaista firmaa ei siis kannata musiikin tekoa varten perustaa.

#5 kirjoitettu 11.06.2022 11:53 Muok:11.06.2022 12:41

Mitä mieltä olette suomalaisista aggregaattoreista, jotka jakelevat musiikkia suoratoistopalveluihin?

Esimerkkinä Musakonttori:

https://musakonttori.fi/

Tilityksien maksaminen Musakonttorin mukaan tapahtuu vain joko yritykselle tai laskutuspalvelun kautta.

Laskutuspalvelut ottavat palkkiota itselleen noin 3 - 7 prosenttia. Ja lisäksi käsittääkseni pidätetään myös arvonlisävero. Musakonttori ottaa 20 euron vuosimaksun, jos haluaa tilityksen. Julkaisu taas maksaa 20 - 40 euroa biisien määrästä riippuen. Jos tuota 20 euron vuosimaksua ei maksa, tilitykset kai ottaa tuo Musakonttori itselleen ... ?

Onko muita välistävetäjiä? Eikö nämä suomalaiset aggregaattorit käytä ulkomaisia jakelupalveluja yhteistyössä, joten paljonko ne ottavat itselleen? Paljonko tuolla systeemillä prosentuaalisesti jää luovan työn tekijälle?

Musakonttorissa saa suoratoistoon optimoidut masteroinnit, jos haluaa ostaa, se lienee kyllä hyvä tehdä.

#6 kirjoitettu 11.06.2022 12:48 Muok:11.06.2022 13:00

Musakonttorin ohjeissa näkyy olevan, että he ottavat yhteyttä, jos 20 euron raja tuotoissa kalenterivuodelta ylittyy. Tällöin maksaessaan Musakonttorille 20 euron vuosimaksun, voi tilityksen saada itselleen. Koskee vain sitä kuluvaa laskutusjaksoa. Menneiden jaksojen pienemmät euromäärät kai jäävät Musakonttorin kassaan, koska niitä ei takautuvasti saa tekijä.

etkomissio muokkasi viestiä 12:56 11.06.2022

Eli kun aggregaattori saa 1000 julkaisijaa asiakkaakseen, joiden musa tuottaa 19 euroa per laskutusjakso, tuolla sopimuksella tulee 19 000 euroa tekijöiden rojalteja kassaan, jotka aggregaattori voi pitää itsellään. Kannattaa olla ennemmin aggregaattori kuin luovan työn tekijä.

#7 kirjoitettu 11.06.2022 13:23

Voihan sitä näinkin tehdä mainontaa jos ei normikeinoihin ole varaa.

#8 kirjoitettu 12.06.2022 00:38

Manteloa kirjoitti:
Nyt tulee aika rankkoja mielipiteitä minulta, kun oma ajatus on, että nykypäivänä musiikin tekemisestä ei tarvitse saada rahaa. Sitä kun on jo tehtynä aikas paljon.

Tuossa argumentissa ei ole mitään järkeä, koska kaikkea on "tehtynä aikas paljon."

#9 kirjoitettu 12.06.2022 09:09

Manteloa kirjoitti:
Tarkoitan, että mihin tarvitaan uutta musiikkia niin kipeästi, että siitä pitäisi maksaa, kun sitä on jo olemassa paljon?


Niin, toki asiakas päättää itse, mistä haluaa maksaa. Nykyisin voi musaa kuunnella ilmaiseksi netin kautta, ja korvaukset tekijöille minimaaliset. Ennen piti ostaa levy, kasetti tai cd. Äänitemarkkina on muuttunut. Miten tämä vaikuttaa musiikin laatuun? Ammattimainen toiminta biisintekijänä on aina vain hankalampaa. Kovasti keikkailevat muusikot voivat rahallisesti pärjätäkin, mikäli suosiota on. Haastava ala ammattina.

#10 kirjoitettu 13.06.2022 14:57

aurinkoP kirjoitti:
ME EMME YMMÄRRÄ ENÄÄ, ETTEI MUSIIKKI OLE PELKKÄÄ MUSIIKKIA. Iso tilaus uudelle musiikille on liittynyt siihen, että musiikki on edustanut jotain kulttuurista tai yhteiskunnallista "juttua", joka on vetänyt puoleensa ja edustanut muutosta johonkin parempaan. Musiikki on ollut sukupolvikapinaa, se on ollut maailmanparannusta, rajojen rikkomista ja vapautumista, mitä milloinkin.

Tuo on aikas hyvin kiteytetty. Meitä on ehkä vielä muutama, jotka ymmärtää. Mahdotonta selittää, mutta musiikki on omalla tavallaan ollut ja on kai vieläkin jokin mystinen osa maailmankatsomustani, olkoonkin se yhä kauemmaksi karkaavaa utopiaa.

#11 kirjoitettu 13.06.2022 15:19

Itselle tulee mieleen joku Bob Marley tai Tupac Shakur, jotka olivat vaikuttavia muusikoita poliittisestikkin. Eli pyrkivät muuttamaan, tekemään muutosta ja pistämään ihmiset ajattelemaan ja jopa kapinoimaan.

Pitkään hiphopissa oli tämä tiedostava vaikutuksensa, joka ei kuitenkaan täysin valtamedioissa lyönyt läpi. Hiphop-musiikin tilalle on tullut hieman erilainen musiikki, jota kyllä nuoret tekevät, mutta joka ei tarjoa enää samanlaista näkökulmaa tai ota kantaa tai pistä ajattelemaan samalla tavalla kuin hiphop vielä 90- tai 2000-luvulla teki.

Nyt haetaan shokkiarvoa, ollaan räväköitä, vedetään kovia huumeita, muijjat twerkkaa lähes alasti videoilla ja tatuointeja otetaan naama täyteen sekä hiukset värjätään kaikilla sateenkaaren väreillä...Raha puhuu, kaikki kuuntelevat hiljaa, mut ei rahaa pysty syömään vaan v*ttu sitä viljaa...

Ja 60- ja 70-luvuilla vallanpitäjät pelkäsivät hippiliikettä. Se mm. vaikutti osaltaan Vietnamin sodan päättämiseen. 60- luvulla, vai oliko jo 50-luvulla, aloitettiin sota kannabista, sieniä ja LSD:tä vastaan. Niiden tutkimus junnasi paikoillaan siitä asti.

Sitä voi mietttiä. Mitä se musiikki merkitsee.

#12 kirjoitettu 13.06.2022 15:31

aurinkoP kirjoitti:
Manteloa kirjoitti:
Tarkoitan, että mihin tarvitaan uutta musiikkia niin kipeästi, että siitä pitäisi maksaa, kun sitä on jo olemassa paljon?

ME EMME YMMÄRRÄ ENÄÄ, ETTEI MUSIIKKI OLE PELKKÄÄ MUSIIKKIA. Iso tilaus uudelle musiikille on liittynyt siihen, että musiikki on edustanut jotain kulttuurista tai yhteiskunnallista "juttua", joka on vetänyt puoleensa ja edustanut muutosta johonkin parempaan. Musiikki on ollut sukupolvikapinaa, se on ollut maailmanparannusta, rajojen rikkomista ja vapautumista, mitä milloinkin.

Joo, noin se on ollut, aikoinaan.

Musiikki indikoi ympäröivää maailmaa ... lähinnä nuorison reaktiot ovat antaneet suunnan eri aikakausien musiikille. Ärsykkeinä on ollut eri aikoina eri asioita. Musiikki on ollut osana prosessia. Kapinaa ei ole ollut enää vuosikausiin. Kantaaottavuus ei ole ollut in. Hyvinvointiyhteiskuntien nuoriso keskittyy moniin asioihin ... ja musa on vain yksi pieni osa siinä mukana. Ilmeisesti kaiken maailmassa pitää mennä aivan päin helvettiä, ennen kuin alkaa kuulijat kaivata jotain syvempää ..., ja hyvää vauhtiahan se on menossa ...

#13 kirjoitettu 13.06.2022 18:07

Uppe kirjoitti:
Kapinaa ei ole ollut enää vuosikausiin. Kantaaottavuus ei ole ollut in. Hyvinvointiyhteiskuntien nuoriso keskittyy moniin asioihin ... ja musa on vain yksi pieni osa siinä mukana. Ilmeisesti kaiken maailmassa pitää mennä aivan päin helvettiä, ennen kuin alkaa kuulijat kaivata jotain syvempää ..., ja hyvää vauhtiahan se on menossa ...


kapinaa on nykyään ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja se on edelleen samanlaista omiin munaskuihin puhaltelua, liikenteen tukkimista, ja tilapäistä oman tärkeyden tunteen kohotusta ja henkisen pahan olon liennytystä kuin mitä se aiemmillakin sukupolvilla on ollut.

Musiikissa ei voi enää laulaa että 'haistakaa paska koko valtiovalta' tms. maurianteroirvinimsiä, kun nykyään iskee sensuuri ja joku pahoittaa heti mielensä.
Kommentointi musiikissa pitää tehdä nykään vähän fiksummin, ja luonnollisesti se silloin myös menee täysillä yli ja ohi suurimmalta osalta.

"Pinnallisen" ja "syvällisen" taiteen suhde lienee aina ollut ihan sama. Niiden välisen rajan toki jokainen sitten vetää minne haluaa.
Se vain että mitä enemmän on viihdetarjontaa niin sitä enemmän on myös sitä kertakäyttöistä ja helppoa huttua minkä alle hautautua.

#14 kirjoitettu 13.06.2022 19:16

Sanot aurinkoP, että elämme dystopiassa, emme hyvinvointiyhteiskunnassa. Syynä se, että radioasemat soittavat mielestäsi vääränlaista musiikkia. Onko sinulla muita ajatuksia, jotka todistaisivat elävämme dystopiassa?

#15 kirjoitettu 13.06.2022 19:26

art074 kirjoitti:
kapinaa on nykyään ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja se on edelleen samanlaista omiin munaskuihin puhaltelua, liikenteen tukkimista, ja tilapäistä oman tärkeyden tunteen kohotusta ja henkisen pahan olon liennytystä kuin mitä se aiemmillakin sukupolvilla on ollut.



I rest my case

#16 kirjoitettu 13.06.2022 20:20 Muok:13.06.2022 20:22

Musiikin tekeminen on tavallaan minullekin harrastus vaikka suhtaudun siihen välillä sivutyönä, toisaalta teen musahommien ohella muutakin joten se saattaa jäädä harrastukseksi.

Ainakin Musiikin Digitaalisen Jakelun ja X-Youth Gone Wildin kanssa olen tehnyt yhteistyötä ja noihin muihin voisin tutustua.

Nykyään rahaa voi tulla muualtakin, esimerkiksi tuotemyynnin kautta.

tompa muokkasi viestiä 20:21 13.06.2022

#17 kirjoitettu 13.06.2022 20:30

Enpä tiedä.

Mun käsitys on vähän rajallinen siltä kannalta, että tiedän 90-luvun ja 2000-luvun räpistä verrattuna 2020-luvun räppiin "aikas paljon", kuten tässä ketjussa taidettiin sanontaa käyttää. Just kattelin Tekashi69:n elämästä kertovan dokumentin. Nykyaikana, kun on somet ja kaikki, niin esille pääseminen on täysin erilaista kuin tuolloin aiemmin.

Lohtuni tosiaan on, että en ole täällä näine ongelmineni ja näkemyksieni kanssa yksin. Jotkut läheisetkin kaverit on jääneet eläkkeelle, jotkut jo kuolleet, jne. Tää maailma ja yhteiskunta on tavallaan nyt rappeutunut. Pelko siitä ettei pärjää on vaihtunut siihen, että kyllä tässä jotenkin kuitenkin pärjää, vaikka toivoa paremmasta on aika vähän.

Yhteiskunta on muuttunut. Täällä on enemmän mielenterveysongelmia. Täällä on enemmän niitä, jotka nostaa toimeentulotukea tai on alle 40- tai jopa 30-vuotiaina vanhuuseläkkeellä. Jos nyt annettaisiin ääni niille, jälleen, joilla on kurjaa, niin...en tiedä...ehkä ne joilla valtaa ja rahaa on, eivät sallisi tätä.

Harvoilla on valtaa, harvoilla on rahaa, yhä enemmän kasvaa joukko, joka ei vaan näe enää mahdollisuuksia menestyä, kehittää itseään tai rikastua.

Maailma muuttuu koko ajan.

Mutta ei pidä unohtaa että selviämme vaikka mistä.

Pikkuhiljaa tässä alkaa omakin pää selvitä.

#18 kirjoitettu 13.06.2022 22:07

IT kirjoitti:

Itsehän olen jo tällainen wanha rakkine, jonka voisi hyvin poistaa miesvahvuudesta, mutta mikäs pahan tappaisi? Only the good die young...




sama täällä. Sain toukokuussa 2018 verisuonikirurgilta "noin puolitoista vuotta max" elinaikaa.

Eipä siihen muuta osannut sanoa kuin että "..jaa et oo vissin mua vielä oppinu tuntemaan..."

#19 kirjoitettu 13.06.2022 22:33

IT kirjoitti:

No sun vaikeudet on mun käsittääkseni olleet omassa luokassaan...


Suhteellista..

Tarpeeksi kun viettää aikaa sairaalassa niin aina näkee paljon kovempiakin kohtaloita...

#20 kirjoitettu 14.06.2022 08:20

Kyllä minä ymmärrän, että joku ihminen voi kokea elävänsä dystopiassa ja haluaa vallankumouksen. Silloin vain pitäisi olla selvillä, millaiseen vallankäyttöön nykyinen systeemi vaihtuu. Ja millä toimenpiteillä. Pelkästään laululla ja soitolla se ei onnistu laajemmassa mitassa. Toki voi yrittää muodostaa "samanmielisten heimon", sielun veljien ja siskojen yhteisön ja elää kuvitellusti yhteiskunnan ulkopuolella. Tällaisia ihmisiä kuulee kutsuttavan elämäntapaintiaaneiksi joissakin tilanteissa, kun tuota elintapaa ovat jotkut kokeilleet. Itse en tunne kiinnostusta moiseen, mutta toivotan onnea ja menestystä muille mahdollisille yrittelijäille.

#21 kirjoitettu 14.06.2022 09:19

IT kirjoitti:
Uppe kirjoitti:


Kyllä minä ymmärrän, että joku ihminen voi kokea elävänsä dystopiassa ja haluaa vallankumouksen. Silloin vain pitäisi olla selvillä, millaiseen vallankäyttöön nykyinen systeemi vaihtuu. Ja millä toimenpiteillä. Pelkästään laululla ja soitolla se ei onnistu laajemmassa mitassa. Toki voi yrittää muodostaa "samanmielisten heimon", sielun veljien ja siskojen yhteisön ja elää kuvitellusti yhteiskunnan ulkopuolella. Tällaisia ihmisiä kuulee kutsuttavan elämäntapaintiaaneiksi joissakin tilanteissa, kun tuota elintapaa ovat jotkut kokeilleet. Itse en tunne kiinnostusta moiseen, mutta toivotan onnea ja menestystä muille mahdollisille yrittelijäille.


Niinpä... Mutta ei ne hippiyhteisötkään pärjänneet 60-luvulla yhteiskunnan ulkopuolella... Vaikka ne asui omissa kommuuneissaan ja harrasti maanviljelystä, niin muualta yhteiskunnasta tarvittiin silti monenlaista tavaraa ja elintarviketta... Sitä paitsi tuollaista hippiyhteisöä voi perustellusti pitää omana "pienoisyhteiskuntanaan" jossa on omat sääntönsä... Jos oikeasti haluaa elää yhteiskunnan ulkopuolella, niin täytyy muuttaa yksin jonnekin metsään asumaan...

Mutta toki jos inhoaa valtavirtamusiikkia, valtavirtaradioita, valtavirtaihmisiä... Niin ei siinä sitten mitään jos metsä kutsuu...


Jep. Käytinkin ilmaisua: "ja elää kuvitellusti yhteiskunnan ulkopuolella"

#22 kirjoitettu 14.06.2022 10:21

Uppe kirjoitti:
IT kirjoitti:
Uppe kirjoitti:


Kyllä minä ymmärrän, että joku ihminen voi kokea elävänsä dystopiassa ja haluaa vallankumouksen. Silloin vain pitäisi olla selvillä, millaiseen vallankäyttöön nykyinen systeemi vaihtuu. Ja millä toimenpiteillä. Pelkästään laululla ja soitolla se ei onnistu laajemmassa mitassa. Toki voi yrittää muodostaa "samanmielisten heimon", sielun veljien ja siskojen yhteisön ja elää kuvitellusti yhteiskunnan ulkopuolella. Tällaisia ihmisiä kuulee kutsuttavan elämäntapaintiaaneiksi joissakin tilanteissa, kun tuota elintapaa ovat jotkut kokeilleet. Itse en tunne kiinnostusta moiseen, mutta toivotan onnea ja menestystä muille mahdollisille yrittelijäille.


Niinpä... Mutta ei ne hippiyhteisötkään pärjänneet 60-luvulla yhteiskunnan ulkopuolella... Vaikka ne asui omissa kommuuneissaan ja harrasti maanviljelystä, niin muualta yhteiskunnasta tarvittiin silti monenlaista tavaraa ja elintarviketta... Sitä paitsi tuollaista hippiyhteisöä voi perustellusti pitää omana "pienoisyhteiskuntanaan" jossa on omat sääntönsä... Jos oikeasti haluaa elää yhteiskunnan ulkopuolella, niin täytyy muuttaa yksin jonnekin metsään asumaan...

Mutta toki jos inhoaa valtavirtamusiikkia, valtavirtaradioita, valtavirtaihmisiä... Niin ei siinä sitten mitään jos metsä kutsuu...


Jep. Käytinkin ilmaisua: "ja elää kuvitellusti yhteiskunnan ulkopuolella"


Jep. Ja sehän on kuvitellusti ihan mahdollista. Kuvittelen tietäväni. Mukamas.

#23 kirjoitettu 14.06.2022 11:07 Muok:14.06.2022 11:09

IT kirjoitti:

Mutta toki jos inhoaa valtavirtamusiikkia, valtavirtaradioita, valtavirtaihmisiä... Niin ei siinä sitten mitään jos metsä kutsuu...


Voin kyllä kuvitella että elämä katse nokan vartta pitkin kulkien ja vähän melkein kaikkea inhoten tai halveksuen käypi "aikasta paljon" ahdistamaan pidemmän päälle. Ehkä siinä se oman erinomaisuuden ja erikoisuuden jatkuva vakuuttelu sitten auttaa.

No, radiot saa kiinni jos sellaisia on. Meillä ei ole, paitsi autossa missä soi usbitikku tai cd:t.

Kauppaan kun ottaa vaimon ja teinin mukaan niin ei siellä mitään pakkosyöttömusaa vahingossakaan edes kuule.

Netissä ei soi mikään väkisillä jos ei paina itse playtä mielenkiinnosta.

Suomessa ihmiset ei lähesty jos et sitä itse tee ensin.

Eli missähän tässä se ongelma on?

#24 kirjoitettu 14.06.2022 11:18

IT kirjoitti:
Mutta toki jos inhoaa valtavirtamusiikkia, valtavirtaradioita, valtavirtaihmisiä... Niin ei siinä sitten mitään jos metsä kutsuu...

Pidän kyllä metsässä liikumisesta, suosittelen erityisesti kansallispuistoja. En oikein pidä valtavirrasta enkä ole radiota kuunnellut kymmeniin vuosiin, mutta ihan hauskaahan tuolla tavisten parissa on pyöriä.

Niin, ja musiikin tekeminen on harrastus, välillä antoisa sellainen.

#25 kirjoitettu 14.06.2022 11:35

laakkonen kirjoitti:

Riippuu mistä roikkuu. 60+ vuotiaat ovat täälläpäin puheliasta sakkia. Kävin Joensuussa aamulenkillä ennen aamukuutta. Tutustuin siellä 80+ lenkkeilijään. Tyyppi jutteli oikeasti puoli tuntia putkeen..itse en saanut montakaan sanaa sanottua Itse oon olevinaan ulospäinsuuntautunut. Ja paskat.. : )


täällä vähän etelämpänä susirajaa nuo iäkkiämmät ei joko osaa olla hetkeäkään hiljaa, tai sitten ne mulkoisee sillai mielenvikaisesti. Enemmän tuntuu painottuvan tuohon jälkimmäiseen.

Toki taitaa olla itsestäkin aika paljon kiinni... minkälaisia sanattomia signaaleja sitä kulloinkin lähettää.

Mut kyllä noiden kanssa yleensä pärjää. Jyväskylässä oli paljon helpompaa...

#26 kirjoitettu 14.06.2022 13:07

cedarbear kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
IT kirjoitti:
Uppe kirjoitti:


Kyllä minä ymmärrän, että joku ihminen voi kokea elävänsä dystopiassa ja haluaa vallankumouksen. Silloin vain pitäisi olla selvillä, millaiseen vallankäyttöön nykyinen systeemi vaihtuu. Ja millä toimenpiteillä. Pelkästään laululla ja soitolla se ei onnistu laajemmassa mitassa. Toki voi yrittää muodostaa "samanmielisten heimon", sielun veljien ja siskojen yhteisön ja elää kuvitellusti yhteiskunnan ulkopuolella. Tällaisia ihmisiä kuulee kutsuttavan elämäntapaintiaaneiksi joissakin tilanteissa, kun tuota elintapaa ovat jotkut kokeilleet. Itse en tunne kiinnostusta moiseen, mutta toivotan onnea ja menestystä muille mahdollisille yrittelijäille.


Niinpä... Mutta ei ne hippiyhteisötkään pärjänneet 60-luvulla yhteiskunnan ulkopuolella... Vaikka ne asui omissa kommuuneissaan ja harrasti maanviljelystä, niin muualta yhteiskunnasta tarvittiin silti monenlaista tavaraa ja elintarviketta... Sitä paitsi tuollaista hippiyhteisöä voi perustellusti pitää omana "pienoisyhteiskuntanaan" jossa on omat sääntönsä... Jos oikeasti haluaa elää yhteiskunnan ulkopuolella, niin täytyy muuttaa yksin jonnekin metsään asumaan...

Mutta toki jos inhoaa valtavirtamusiikkia, valtavirtaradioita, valtavirtaihmisiä... Niin ei siinä sitten mitään jos metsä kutsuu...


Jep. Käytinkin ilmaisua: "ja elää kuvitellusti yhteiskunnan ulkopuolella"


Jep. Ja sehän on kuvitellusti ihan mahdollista. Kuvittelen tietäväni. Mukamas.

Jep. Kyllä kuvitelmat, illuusiot, haaveet useimmiten ikävän realismin voittaa.

#27 kirjoitettu 14.06.2022 13:10

Meitä on monenlaisia: jotkut vaikuttavat olevan kovinkin vakuuttuneita omasta erilaisuudestaan (ja erinomaisuudestaan), toiset taas tietävät jollain lailla erottuvansa, mutta eivät tee siitä suurta numeroa. Sitten on niitä, jotka kieltävät jyrkästi sen mahdollisuudenkin, että poikkeaisivat massasta. Varmaankin on vielä muitakin - ehkä enemmistö, joka vähät välittää tästä ”problematiikasta” - mutta:

mihin joukkoon sinä(anybody) kuulut?

#28 kirjoitettu 14.06.2022 13:31 Muok:14.06.2022 13:41

art074 kirjoitti:
laakkonen kirjoitti:

Riippuu mistä roikkuu. 60+ vuotiaat ovat täälläpäin puheliasta sakkia. Kävin Joensuussa aamulenkillä ennen aamukuutta. Tutustuin siellä 80+ lenkkeilijään. Tyyppi jutteli oikeasti puoli tuntia putkeen..itse en saanut montakaan sanaa sanottua Itse oon olevinaan ulospäinsuuntautunut. Ja paskat.. : )


täällä vähän etelämpänä susirajaa nuo iäkkiämmät ei joko osaa olla hetkeäkään hiljaa, tai sitten ne mulkoisee sillai mielenvikaisesti. Enemmän tuntuu painottuvan tuohon jälkimmäiseen.

Toki taitaa olla itsestäkin aika paljon kiinni... minkälaisia sanattomia signaaleja sitä kulloinkin lähettää.

Mut kyllä noiden kanssa yleensä pärjää. Jyväskylässä oli paljon helpompaa...


Erikoistuin mulkoilun määrittelyyn asuessani Kotkassa viisi vuotta. Siellähän jengi alkaa toljottaa 200 metriä ennen ohikävelyä. Se kieltämättä stadilaista hieman syletti.

Helsingissä vieraan tuijotus tulkitaan seuraavasti:
Jaahas, kohta tulee turpaan, ainakin kunnon matsi
Jaahas, nisti kaivaa kohta puukon sanottuaan ensin jotakin piripäisen kryptistä
Vitun homo, koitatko iskeä, kaikki ei ole prideä
Joo, ei oo nyt fyrkkaa antaa jalattomien mäyräkoirien kuntoutukseen

Mitä tulee Kotkalaisten tuijotukseen, niin tulin siihen tulokseen, että pienellä paikkakunnalla on oletusarvo, että vastaantulija on tuttu jollain tapaa. (Lisäys:ja jos ei ole tuttu, niin sitten varsinkin toljotetaan) Ehkäpä vahinkosukulainenkin jonkin huurupäisen rutsaisen hairahduksen seurauksena. Siksi tuijotetaan. Kotkassa ehkä duunari tuijottaa, onko vastaantulija kenties jotakin lahtarisukua sisällissodan ajoilta.

Sitten on tietty eläkeläisten arkipäivätuijotus lenkkipolulla:
Mitä se tuo työikäinen mies täällä loikkii, menisi töihin. Kelan asiakkaana yhteiskunnan varoilla täällä keskellä päivää, pysyisi edes kotona mokoma. En tosin ole Kela-miehiä, mutta boheemista työajasta johtuen käyn välillä lenkillä päiväsaikaan.

#29 kirjoitettu 14.06.2022 14:16

cedarbear kirjoitti:
Meitä on monenlaisia: jotkut vaikuttavat olevan kovinkin vakuuttuneita omasta erilaisuudestaan (ja erinomaisuudestaan), toiset taas tietävät jollain lailla erottuvansa, mutta eivät tee siitä suurta numeroa. Sitten on niitä, jotka kieltävät jyrkästi sen mahdollisuudenkin, että poikkeaisivat massasta. Varmaankin on vielä muitakin - ehkä enemmistö, joka vähät välittää tästä ”problematiikasta” - mutta:

mihin joukkoon sinä(anybody) kuulut?

Ei nykyisin ainakaan soittamalla ja biisejä tekemällä.erotu yhtään mitenkään, se on niin yleistä puuhaa. Ainahan toki itse voi skitsoilla asioiden kanssa, luultavasti taustalla on kuitenkin vain oma pelko ja kärsimys omasta kuvitellusta erilaisuudesta, jota ei edes ole olemassa tässä monimuotoisessa maailmassa. Tottakai sitä omaa napaa kaivaessaan ja palleja raapiessaan saattaa erehtyä suhteessa ympäröivään yhteisöön. Silloin on vain skarpattava, mentävä peilin eteen ja todettava, että olen ihminen ja niin on muutkin ihmiset, omalla tyylillään.

#30 kirjoitettu 14.06.2022 16:49

Erilaisuudesta puheenollen, noissa kamppeissa kun keikan heittää, kestää sen jälkeen mitä vaan

https://youtu.be/Jur23...

#31 kirjoitettu 14.06.2022 17:35 Muok:14.06.2022 18:10

IT kirjoitti:
Uppe kirjoitti:

Ainahan toki itse voi skitsoilla asioiden kanssa, luultavasti taustalla on kuitenkin vain oma pelko ja kärsimys omasta kuvitellusta erilaisuudesta, jota ei edes ole olemassa tässä monimuotoisessa maailmassa.

Tällaisella paikkakunnalla kasvava erilainen nuori varmastikin kokee sen erilaisuutensa ihan konkreettisestikin syrjintänä taikka kiusaamisena


Joo. Näin on. Nuorten kohdalla. Mutta kun Cedarbear kysyi meiltä (ikälopuilta) keskustelijoilta mielipidettä omaan suhtautumiseen asioihin. Niin vastasin siihen.

Uppe muokkasi viestiä 18:06 14.06.2022
Mutta tässä(kin) tapauksessa keskustelua ollaan venyttämässä käsittämään nuoria, koko yhteiskuntaa jne. ja näin saadaan aikaan hirveä intos! Vaikka alunperin kysymys oli vain henkilökohtaisesti, mitä itse ajattelet OMASTA tilanteestasi, asenteestasi.

#32 kirjoitettu 15.06.2022 01:52

Vihdoin vanhaa kunnon mikserin henkeä, ku väännetään jo toista sivua aivan aiheen vierestä jotain pikkumielistä henkilökohtasta vittuilua. Siitä se lähtee!

#33 kirjoitettu 15.06.2022 09:51

Olen miettinyt vuosien varrella useasti taiteiden tukemista. Kimurantti asia, koska raha on niukka hyödyke joka muuttuu koko ajan niukemmaksi kunhan korona-, Ukraina - yms. velat lankeavat maksuun. Taide kilpailee samoista budjettirahoista monien muiden tärkein kohteiden kanssa eikä sekään valitettavasti voi olla mikään itsenäinen saareke jonka rahoitus taattaisiin kaikissa oloissa saman tasoisena.

Kuka pystyy määrittelemään minkälainen taide on tukemisen arvoista ja mikä "sitä itteään" joka jää ilman tukia? Tosielämässä ei ole mahdollista, että kuka tahansa voisi heittäytyä "taiteilijaksi" ja samalla yhteiskunnan taiteilijatuen varaan. Helppoa ratkaisua ei ole, eikä tule olemaan.

Osa taiteijoista pärjää ominkin avuin erinomaisen hyvin ainakin verotustietojen perusteella, mistä syystä osa pitää ko. henkilöitä "kaupallisina" ikään kuin olisi jotenkin huono asia, jos taiteellaan tulee toimeen. Ei-kaupallisessa marginaalissa oleminen ei ole mikään itsestään selvä tae paremmasta taiteesta.

Ehkä nykyinen järjestelmä, jossa ansiot ja samalla tarve apurahojen saamiseen arvioidaan lähes vuosittain on kuitenkin sekä oikeansuuntainen, tasapuolinen että taloudellisesti mahdollinen.

Mutta itse pääasiasta olen sitä mieltä, että musiikki on oikein hyvä harrastus, josta voi aktiivisen itsensä tyrkyttämisen ja jopa aikamoisten sattumien kautta syntyä leipäpuu muutamaksi vuodeksi tai jopa loppuiäksi. Täälläkin on aivan erinomaisia musiikin tekijöitä, jotka syystä tai toisesta (tai omasta halustaan) ovat pysyneet harrastelijoina.

Asia on vähän samanlainen kuin vaikkapa toisessa hyvässä harrastuksessani jalkapallossa, jossa seurojen kovatasoisiakin akatemiapelaajia kannustetaan myös opiskelussa, koska on päivänselvää ettei kaikille tule riittämään ammattifutarin paikkoja. Suuresta massasta löytyy lopultakin aika harvoja todellisia timantteja, joitakin ns. rotaatiopelaajia parempiin seuroihin, muutamia ns. alasarjajyriä ja erittäin paljon niitä jotka tekevät eläkseen ihan jotain muuta koska harrastuksesta ei kuitenkaan tullut ammattia. Siinä jalkapallo kuitenkin eroaa taiteesta, että kaikki ovat samalla pelikentällä ja pelaavat samaa peliä jolloin pelaajien paremmuus on helpompi arvioida; huteja tulee toki siinäkin mutta kuitenkin harvemmin.

Vaan pannaanpa vaikka säveltäjä ja kuvanveistäjä vastakkain ja ryhdytään ratkomaan kumpi saa apurahan. Ei ole helppoa sillä kuka asian joutuu päättämään.

#34 kirjoitettu 15.06.2022 10:24

laakkonen kirjoitti:
Vai vielä apurahoja. No eipä ole Antti niitä rahoja vielä näkynyt


Joo, ei ole, ei.

#35 kirjoitettu 15.06.2022 11:12 Muok:15.06.2022 11:27

aurinkoP kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Siinä jalkapallo kuitenkin eroaa taiteesta, että kaikki ovat samalla pelikentällä ja pelaavat samaa peliä jolloin pelaajien paremmuus on helpompi arvioida; huteja tulee toki siinäkin mutta kuitenkin harvemmin.

Viime viikolla oli yleisurheilukisat jossain päin Etelä-Suomea. Seiväshypyssä kaksi naista päätyi tasatulokseen ja ykkössija jaettiin. Elina hyppäsi kauden parhaansa, Wilma ei. Näemmä töllöttimen katselijat olivat antaneet Wilmalle 29 % kisojen parhaan urheilijan äänistä ja Elinalle enintään muutaman prosentin. Urheilussakin yhdestä vain tykätään enemmän kuin toisesta. Tällä on yhteys sponsorihommiin ja siihen, kutsutaanko yleisön vetonaulaksi kilpailuihin, tapahtumiin tai vaikka urheiluliikkeisiin. Ja niin edelleen... Nykyaikana jonkinlaisen sosiaalisen pätevyyden kautta tapahtuu isompi osa asioista kuin ihmiset suostuvat ymmärtämään. Alalla kuin alalla ei riitä, että olet hyvä, mieluummin täytyy antaa uskottava vaikutelma siitä että olet hyvä.


Tuo oli yhden amatöörikilpailun kiistaton tulos. Koska en seuraa yleisurheilua niin en tiedä henkilöiden taustoista ja aikaisemmista näytöistä sen kummemmin. Yleisesti ottaen lajien suosiokin varmasti vaikuttaa asiaan. Keihäänheittäjät ovat perinteisesti olleet yleisön suosikkeja, mutta se on edellyttänyt myös ennätyksiä ja/tai pärjäämistä kansainvälisissä kisoissa.

Sen sijaan olen seurannut maailman kovatasoisinta sarjaa eli Valioliigaa lähes kaksikymmentä vuotta. Ammattifutiksessa pitempikestoisella tuloksella ja seuran menestymisellä on paljon suurempi painoarvo. Yksi pelastettu rankkari ja valinta yhden matsin "Man of The Match":ksi ei takaa yhtään mitään.

Ei jalkapallossa yhden maalin hyökkääjä kauaa huippuseurassa pysy eikä säily yleisön suosikkinakaan vaan ukko siirtyy aladivisiooniin jossa maalinteko voi olla helpompaa, mutta liksat ja suosio paljon pienempiä. Henkilökohtaiset sponsoritkin katoavat sen siliän tien. Unhon yö koittaa suosiossa nopeasti jos alemmalla tasollakaan ei ala syntyä maaleja.

Yleisön kestosuosikkeina ovat pitemmässä juoksussa seurojen parhaat pelaajat. Hirveän kauaa ei itketä perään jos "mukava kundi jolla on erikoinen tukka" vaihdetaan seurassa kovemmaksi tiedettyyn pelaajaan. Sen sijaan hirveä huuto syntyy siitä, että seuran paras pelaaja ja samalla vaikkapa ns. maaliruisku myydään pois ilman että ketään ostetaan tilalle tai että korvaaja tiedetään paria pykälää heikommaksi viimeistelijäksi vaikka mies olisi tunnettu kuinka joviaalina ja komeana tyyppinä tahansa.

Ammattimainen tulosurheilu on raakaa peliä. "Tulos tai ulos" pätee siellä jos missä. Fanien suosio seuraa menestyjiä. Hauska ja seurattu somettaja voi olla paitamyynnin kohteena ihan surkea. Vähemmän seurattu somettaja, joka tekee 30 maalia kaudessa, myy kymmeniä tuhansia fanipaitoja. Seurattu somettaja, joka tekee 30 maalia kaudessa, myy satoja tuhansia paitoja.

-------------

Tämä nyt karkasi itse aiheesta tooodeelllaa kauas, sori siitä!

#36 kirjoitettu 15.06.2022 12:03

aurinkoP kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Siinä jalkapallo kuitenkin eroaa taiteesta, että kaikki ovat samalla pelikentällä ja pelaavat samaa peliä jolloin pelaajien paremmuus on helpompi arvioida; huteja tulee toki siinäkin mutta kuitenkin harvemmin.

Viime viikolla oli yleisurheilukisat jossain päin Etelä-Suomea. Seiväshypyssä kaksi naista päätyi tasatulokseen ja ykkössija jaettiin. Elina hyppäsi kauden parhaansa, Wilma ei. Näemmä töllöttimen katselijat olivat antaneet Wilmalle 29 % kisojen parhaan urheilijan äänistä ja Elinalle enintään muutaman prosentin.

Yleisurheilua seuraavana huomasin saman, ja jos se ei nyt ihan raivostuttanut, niin ainakin kummastutti. Eilisissä yu-kisoissa vähän sama linja jatkui: kolmiloikassa Kristiinan hyppyjä näytettiin teeveessä, mutta kisan parhaan suomalaisen (Sennin) - jonka kaikki hyväksytyt hypyt kantoivat pidemmälle - hyppyjä ei ainuttakaan. Tiedätte kyllä miksi.

#37 kirjoitettu 15.06.2022 12:04

IT kirjoitti:
aurinkoP kirjoitti:


Erilaisuudesta. Minulle on se asia tehty aina ulkopuolelta käsin niin selväksi (siis "aina", tarkoittaen vauvaiästä tähän herrojen vuoteen 2022), että siitä on väistämättä tullut osa identiteettiä.

En vielä tajunnut, että aikuisten maailmassa tämä toimiikin näin: "joo meistä on tosi kiva, kun sää oot erilainen, ai juu meidän leikeissä täytyy kumminkin mukautua yleisiin normeihin eli sää et kelpaa".


Joo... Erilaisen taikka erilaiseksi itsensä tuntevan, taikka muutoin vain joukkoon sopeutumattoman elämä ei ole helppoa...

Loppupeleissä erilaisuudessa on kyse "kulttuurisesta erilaisuudesta" eli sen erilaisen henkilön tavat, tottumukset, uskomukset, arvot, jne... poikkeavat muiden henkilöiden vastaavista... Ja tutkimukset nyt vaan on osoittaneet, että mitä suurempi on tuo kulttuurinen eroavaisuus, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä henkilöt välttelevät toisiansa...

Toisaalta sosiologian ja sosiaalipsykologian puolelta tiedetään paljonkin ryhmäpaineesta... Ihmisten käyttäytyminen (sosiaaliset instituutiot) nyt vaan perustuu odotuksille... Me odotamme kulttuuriimme perustuen toisilta tietynlaista käytöstä, ja koemme odotuksiamme vastaan haraavan käytöksen epämiellyttävänä... Ryhmädynamiikka takaa sen, että sellaiset henkilöt, jotka ei täytä muiden odotuksia, niin karsiutuvat joukosta pois...

Tämän takia esim. japanilaisten on hyvin vaikea ymmärtää amerikkalaisia ja toisinpäin, koska ne erilaiset vuorovaikutukseen liittyvät odotukset on erilaisia...

Ja tämä on sitä realismia... Voit olla varma, että jos olet erilainen taikka et halua alistua muiden odotuksille, niin silloin sinulla on vaikeuksia odotettavissa kyseisessä ryhmässä ihmisiä... Tämä erilaisuuden sietäminen itsessään ja erilaisena eläminen vaatiikin hyvää itsetuntoa ja oman arvon tuntoa, jotta voi vetää omaa linjaansa muiden painostuksesta huolimatta...

Tätä "Intercultural communication" aihepiiriä voi muuten lukea amerikkalaisissa yliopistoissa yhtenä aineena, ja noin yleisesti ottaen ne tulokset sopivat kaikkiin tilanteisiin, joissa ihmiset ovat kulttuurisilta (tavat, tottumukset, sosiaalinen asema, uskomukset, arvot, jne...) taustoiltaan erilaisia...


Näin on.

Työelämä ja business on kuin näytelmää jossa vedetään tiettyjä rooleja. Joskus asiakkaat odottavat tientylaista käyttäytymistä jossa pelkällä pukeutumisellakin viestitään paljon; se tulkitaan myös aika usein arvostuskysymyksenä: jos isäntä on tummassa puvussa niin vieraat tietävät, että heitä arvostetaan.

Jos firmalla menee huonosti, ei toimitusjohtaja voi mennä infotilaisuuteen heittelemään läppää.

Ja kuten näytelmissäkin, jos et pysy käsikirjoituksessa saatat kohta olla entinen näyttelijä vaikka olisit kuinka hyvä ja osaava tyyppi. Jos olet liian luova kirjanpitäjänä, saatat kohta olla ilman töitä ja raastuvassa.

Asiat muuttuvat onneksi parempaan suuntaan mutta erittäin hitaasti. Monissa työpaikoissa on jo luovuttu mm. tietyistä tiukoista pukeutumiskoodeista. Jossain työpaikoissa ei saanut olla tatuointeja. Poliiseilla ei saanut olla pitkää tukkaa jne. Nuo ovat pieniä asoita, mutta varmasti kasvattavat organisaatioita omalta osaltaan sietämään erilaisuutta.

Sen voin myös allekirjoittaa, että pelkkien jees-miesten kokoaminen ympärille on aikamoinen virhe.

Itselleni kävi joskus takavuosina niin, että tuskastuin erääseen henkilöön koska asioiden hoitotapa, aikataulut jne. ei ollut sitä mitä oli sovittu ja se alkoi ärsyttää minua todella pahasti. Sitten teimme eräänlaisen persoonallisuustestin koko johtoryhmälle ja kaikki saivat lukea toistensa testitulokset. Vasta tuolloin itselleni valkeni, että kysymyshän on ao. henkilön persoonallisuudesta eikä siitä, että hän yrittäisi tahallaan ärsyttää minua. Yleensä tieto lisää tuskaa, mutta ei ainakaan tässä asiassa.

#38 kirjoitettu 15.06.2022 13:31 Muok:15.06.2022 13:35

aurinkoP kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Ja kuten näytelmissäkin, jos et pysy käsikirjoituksessa saatat kohta olla entinen näyttelijä vaikka olisit kuinka hyvä ja osaava tyyppi.

Tässä jutussa on se puoli, että ihmiset heitetään usein tilanteisiin, joissa on käsikirjoitus, jonka olemassaolosta – saati sisällöstä – näillä ihmisillä ei ole mitään aavistusta. He eivät ole osallistuneet sen kirjoittamiseen eivätkä harjoitelleet rooliaan. Niinpä ihan vain aidosti ja luonnollisesti käyttäytyvä tyyppi voi toisten silmissä saada aikaan asiattoman plot twistin, ja silloin kyseisen henkilön täytyy osata olla näiden toisten silmissä vieläpä ihan erityisen hyvä ja uskottava tyyppi, jotta se twisti menee läpi. On ilmiselvää, että kaikki "liian" "erilaiset" ihmiset eivät ole valtaväestön silmään sellaisia tyyppejä. Niinpä heidät aletaan syrjäyttää tuollaisten tilanteiden ulkopuolelle, eikä heillä itsellään ole ollut koko juonesta ja juonenkäänteistä haisuakaan.


Kun noin on, niin työhön perehdyttäminen on ollut ihan retuperällä. Vika on silloin työn teettäjissä eikä tekijöissä. Harmillista, että tätä näköjään esiintyy vieläkin.

-----------

Olisikohan ollut joku Kauko-Idän lentoyhtiö jossa lentoemännille ei riitä se että on huolitellun oloinen vaan pitäisi olla jotenkin aidosti kauniskin.

#39 kirjoitettu 15.06.2022 14:13

laakkonen kirjoitti:
hallikettu kirjoitti:
Rakastin laulamista lapsena koko sydämestäni peruskoulun alkuun asti. Lauloin vanhuksille ja kaikille, ketkä halusivat kuunnella. Ukkinikin sanoi tehneensä parannuksen (vaikka tietyn tyyppiset piirteet jäivät) sen jälkeen kun olin käynyt hänelle laulamassa vankilassa.
Koulun alkaessa pienessä kylässä opettajan kannustaessa rikkaita lapsia ja halveksien köyhien tai rikollisten lapsia minun rakkauteni laulamiseen tuhottiin joulujuhla -harjoituksissa. 1. luokan opettaja pauhasi, että minun tulisi laulaa joko hiljaa tai olla laulamatta kokonaan koska peitin muiden äänet alleni. Ja se oli ilmaistu niin ilkeästi, että sain kuulla luokkalaisiltani huomautuksia äänen kovuudestani ala-asteen loppuun.
Muutamia vuosia sitten aloin pienissä määrin soittamaan ukulelea oikea kätisesti. Kun se alkoi sujumaan vaihdoin kätisyyttä ja hyvin hitaasti vähitellen tapailemaan laulamista siihen lisäksi. Jotta voisin käsitellä sen, etten puolustanut omaa rakkauttani laulamista kohtaan koululaisena ajattelin korjata asian laulamalla itse sanoittamiani kappaleita ja opetella tulkitsemaan itseäni jälleen musiikin keinoin.

Minulle musiikki ja sen tekeminen on enemmän kuin harrastus, se on ollut rakkaus ja toivon että voisin jälleen herättää sen eloon.

-Eve


Olipa inspiroiva ja hieman kirpaiseva kirjoitus. Ala-asteellla minä jopa inhosin musiikkia. Nokkahuilut ja yksin laulamiset luokan edessä. Hyi saatnana! Itse hieman samaistuin tuohon. En siis edelleenkään osaa laulaa, mutta kosketinsoitinharrastus alkoi toden teolla kun Köntän Markku oli suurena inspiraationa itselleni. Make itse soitti pianoa ja lauloi. Sähköpianoihin/syntikkaan ei ollu ruuhkaa joten Make huikkas, että Marko nyt tarvittais urkusaundia Ja siellähän minä olin Korg M ykkösellä soittamassa urkusaundeja Ja siitähän se musantekeminenkin pikku hiljaa alkoi..


Joo, ne kansakoulun yksilaulut. Ihan kamalaa.

Sitten oli tokalla luokalla pakollinen laulukoe, jonka tarkoitus oli hankkia laulajia koulun kuoroon. En päässyt mikä oli varmaan onneksi sekä kuorolle että itselleni.

Sen sijaan jouduin koulun näytelmiin ja pääosiin asti sekä kansa- että yhteiskoulussa vaikka en olisi halunnut. Luullakseni ainoa syy oli ns. kantava ääni.

#40 kirjoitettu 15.06.2022 14:16

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:


Olisikohan ollut joku Kauko-Idän lentoyhtiö jossa lentoemännille ei riitä se että on huolitellun oloinen vaan pitäisi olla jotenkin aidosti kauniskin.


Joo, siis tarkoitin tuolla viittauksella lentoemäntiin ja Emotion workiin sitä, että huolitellun ulkonäön lisäksi siinä työssä pitää pystyä esittämään tiettyjä tunteita ja hymyilemään, vaikka minkälainen tilanne olisi päällä [/url]


Työpaikoilla esiintyy palveluammattien lisäksi monenlaisia tunteita ja konflikteja, joissa tunteiden managerointi ja hallinta on kaiken a j o... Ja tuo jälkimmäinen artikkeli tuo esiin sen, että firmojen henkilöstöhallinnossa (Human resource management) tämä aspekti jätetään usein tyystin huomiotta, ja työntekijät monissa palveluammateissa jätetään oman onnensa nojaan tulemaan toimeen näiden asioiden kanssa...


Juu, ymmärsin tuon alkuperäisen pointin mutta se ulkonäkövaatimus kaiken tuon muun lisäksi menee jo aika erikoisiin sfääreihin.