Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Ainakin mun mielestä veikeä esimerkki tästä on Haloo Helsingin Vapaus käteen jää -biisi. Siinä tempo pysyy about 70 bpm koko ajan, vaikka tuntuu että tempo nousee rajusti "nopeassa kohdassa". Mutta tapa soittaa vaan vaihtuu.
mitäpä fiksua tästä osaisi sanoa? Aika lailla standardikeino saada dynaamista vaihtelua biiseihin. Jonkin sortin klisee taitaa olla se että esim. pre-chorus ennen kertsiä tiputtaa tempon hetkellisesti half timeen ja sitten kertsi kun palaa normitempoon niin siihen tulee sellainen noste. Tai sitten säkeistöt (verse) vedetään kertsiin saakka half timella ja kertsi sitten nopeutuu ja saadaan tuo sama nosteen tuntu siihen tarttuvimpaan kohtaan biisissä. Tästä taisi olla kyse tuossa edellisen viestin Haloo Helsinki biisissäkin.
Raskaammassa musiikissa tämä tempon puolittelu ja tuplailu korostuu usein vielä enemmän, ja sitä käytetään monesti myös vähemmän kliseisesti ja usein jopa yllättävillä tavoilla. Mulla lieneepi hyllyssä paljonkin sellaisia levyjä joissa tällaista toimintaa löytyy ihan jokaisessa biisissä, kaikenlaisen muun tempokikkailun ohessa.
Jossain progessa sitä taas tunnutaan yritettävän välttää, koska kyseessä kuitenkin on aika helppo ja tavanomainen ratkaisu, joka ei näille seksittömille hienohelmoprogehipeille tietenkään käy.
--------------------------------
tämä nyt sattui just soimaan taustalla. Vähän tylsä biisi mutta voi miettiä miten paljon tylsempi olisi jos nuo puolittelut puuttuisivat.
Ainakin mun mielestä veikeä esimerkki tästä on Haloo Helsingin Vapaus käteen jää -biisi. Siinä tempo pysyy about 70 bpm koko ajan, vaikka tuntuu että tempo nousee rajusti "nopeassa kohdassa". Mutta tapa soittaa vaan vaihtuu.
Tässä on hyvä erottaa kaksi asiaa.... tempon muuttuminen ja sitten nämä biittien tuplaukset tai puolitukset. Kun se juuri näissä half time / double time -jutuissa on juju että tempo pysyy samana. Joku musiikin teoriaa paremmin tunteva tulee varmaan kohta kertomaan että pistän mutkia liikaa suoraksi, mutta mä miellän nämä tavallaan tahtilajin vaihdoksi.... 4/4 :sta siirrytään 8/4 tai 2/4 -tahtilajeihin, mutta metronomissa kilkatus pysyy muuttumattomana.
Joissain biiseissä sitten voidaan ihan oikeasti vaan muuttaa tempoa kesken kaiken. Ja silläkin saa jänniä juttuja aikaan.
Niin, ja tiedätkö sä Arto muuten, että onko noille Half Time ja Double Time termeille suomen kielisiä vastineita, vai käyttääkö muusikot meilläkin noita?
Puolitus/tuplaus termejä tuli muistaakseni käytettyä bändivuosina. Eli ihan suorat käännökset, mutta siitähän tuossa toiminnassa juurikin on kyse, joten ei kai sitä paremmin voi ilmaista.
vähän off topic, mutta näitkö IT viime viikon uutisen että joku suomalainen väitteli tohtoriksi AC/DC:n temmosta. Sen mukaan se bändin omintakeinen rytmin "imu" joka saa niskan ja nilkan väpättämään tulee siitä kun Phil Rudd soittaa koko ajan keskimäärin 30 millisekuntia muuta bändiä jäljessä.
Toivottavasti oli saanut kunnon apurahat noin tärkeään tutkimukseen.
Tein tässä taannoin suoraan ABREU - Levoton tyttö biisin päälle double time/dnb version/remixin ja mielestäni toimii todella hyvin. Mitä nyt äkkiseltään muistelen, niin ABREUn biisi on 90bpm ja toi oma versio sit tietysti 180bpm.
Nyt toi alkuperäinen kuulostaa ihan järkyttävän laiskalta kun oma korva on tottunut tohon tuplanopeuteen.
Originaalin virpat yms tuo kivasti rumpujen sekaan varjoiskuja ja tekee kokonaisuudesta ihan mielenkiintoisen