|
bze
2682 viestiä
Ylläpitäjä
|
#8 kirjoitettu
01.05.2021 15:08
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa esseen tai pari. Ei ole mielestäni helppoa tapaa tehdä mitään, kuten musiikissa yleensä, ainut tapa on saada jotain aikaiseksi on vaan opetella, tehdä ja tehdä ja opetella lisää. Itselläni on jonkinlainen pakkomielle rumpuihin ja biitteihin, joten tässä nyt jotain huomioita oman matkan varrelta.
Samplaus; siitä koko homma lähti niin kannattaa samplata itse niin paljon kuin pystyy ja opetella tämä hankalahko metodi tuottaa ääniä. Miksi? Itse nauhoitetuista ja löydetyistä paloista on tyydyttävämpää tehdä asioita ja kokonaisuuden kannalta se on tapa luoda sitä paljon himoittua 'omaa soundia'. Tähän löytyy useita eri tapoja toteuttaa homma, mutta hypätään yli, sitä voi itse kukin harjoittaa kuten parhaaksi näkee.
Rumpusampleja täällä olikin jo ruodittu paljonkin, mutta sanonpa vielä uudestaan että samplet. Niistä ei pääse yli eikä ympäri, jos ei satu omistamaan rumpujen nauhoittamiseen sopivaa tilaa, kunnollisia nauhoituskamoja ja prosessoreita sekä taitoa soittaa rumpuja kuin historian parhaimmat rumpalistit. Saa yrittää, mutta rumpusampleja saa ilmaiseksi pitkin nettiä, hakukoneeseen kun laittaa drum samples niin on jo aika pitkällä, ja niitä kannattaa hamstrata minkä ehtii, (ei tietty huonoja sampleja, ne kantsii laittaa roskiin) koska hyvistä rumpusampleista tulee silti pulaa ennen pitkää. Kun on biitit pääosassa musiikissa mitä tekee, paletti kannattaa myös pitää mahdollisimman laajana, hiphopissa ja sen johdannaisissa on yleensä hyvinkin erilaisia rumpusointeja löydettävissä, aina minimalistisesta naksutuksesta varsinaisiin rumpujen sinfonioihin ja synteettisiin sekamelskoihin. Kannattaa myös ottaa huomioon, että ei-rumpusamplet on aivan validia kamaa biittien rakenteluun, käytän itse runsaasti esim. noisea ja kaikenlaisia häiriöääniä.
Biitin kanssa tulisi lähteä siitä, että perusbreikissä niin tiukat samplet kuin mahdollista -- tämän oppii vain kokemuksen, eli kuuntelemisen, tekemisen ja opettelun kautta mutta kuten on tapana sanoa, paskasta ei saa konvehtia. Biitti kannattaa jakaa osiin, niin miksauksen kuin sovituksen osalta ja rakentaa pala palalta, yksi rumpu/sample kerrallaan ja käydä läpi samplekirjastoa ajan ja ajatuksen kanssa ja sovittaa soundit yhteen jo perustasolla ennen minkäänlaisten efektien latomista. Itseltäni löytyy usein mikseristä ns. perusbreikki missä on vain perusbreikin layerit ja/tai haamuiskut jaettuja siten että basari, snare(t) ja hihatit ym. kilkattimet ovat erikseen kanavillaan, ja sen jälkeen extra-pellit (2. hihatti, open hihatti, crashit, ridet ym.), breikki 1, breikki 2, (breikki n+1), perkussiot, fillit, ja lisälayerit tästä eteenpäin. Rummuille teen myös omat sendit efektien osalta, mutta näitähän voi toki aina dubauttaa ja tunkea muiden instrumenttien kanaville kokeilumielessä, tai vahingossa tyyliin Phil Collins. Efekteistä lisää hieman myöhemmin.
Toinen iso juttu samplejen osalta, breikit. Niitä kannattaa myös hamstrata, mutta tässä tuleekin vaikeampi osuus: breikkien leikkely eli tuttavallisemmin choppaus. Suorien breikkien ja luuppien käyttäminen on yleensä tönkköä ajan hukkaa ja sen kuulee, joten choppaus kannattaa opetella, tapoja on monia mutta todella olennainen tuotantometodi on layeroida chopattuja breikkejä ohjelmoitujen / soitettujen rumpujen sekaan. Breikkien tunetus eli pohjavireen säätö ja efektien läpi runttaaminen on toinen taiteenlaji mistä voisi kirjoittaa toisen esseen mutta erittäin olennaista tämäkin. Monissa softissa / daweissa on automaattinen choppaus mistä kannattaa yleensä lähteä liikkeelle ja säätää sitten transientit / leikkauskohdat järkeviksi. Myös ei-järkevät leikkauskohdat on välillä aivan valideja koska näillä saa todella häiriintyneen hyviä swingejä että grooveja tehtyä, mutta vaatii runsaasti kokeiluja ja ns happy accidentteja. Yleensä en lähde tietoisesti hakemaan tällaisia, ne tapahtuvat häsläämisestä jos tapahtuvat. Eräs hyvä tapa layeroida on myös käyttää yksittäisi choppeja muun biitin seassa, itse käytän yleensä funkki/jatsibreikeistä snareja ja muuta roinaa tukemaan sampleista kasattuja biittejä. Tässä on myös haaste että samoja breikkejä on käytetty iät ja ajat, uuden löytäminen on aina vaikeampaa kun wanhan ajan funkkia tai jazzia ei kas kummaa tuoteta enää!
Kolmas juttu samplejen osalta, layerointi. n. 2-7(+1) kickiä, snarea, tai peltiä päällekkäin ei ole liioittelua vaan ihan olennaista tuotantokikkailua, itselläni paisuu helposti rumpuraidat kymmeniin sampleihin. Nämä on myös olennaista tunkea eri kanaville mikserissä ja kompressoida, EQ:ttaa, panoroida, läiskiä efektit ja downmixata uusiksi tarpeen mukaan, itselläni rumpuraitoja kertyy keskimäärin mikseriin yli puolet kokonaismäärästä. Myös eräs olennaistakin olennaisempi toimenpide on rumpujen tunettaminen samaan tai sointuvaan säveleen, josta mainitsinkin jo -- tähän käytän samplerin toimintoja yleensä tai sitten plugareita joilla voi säätää samplen pohjavirettä, riippuu vähän tapauksesta. Myös samplejen kääntely väärinpäin, kahden samplen soittaminen päällekkäin eri oktaaveista, aloituskohtien ja pituuden säätö on hyvää hienosäätöä, samoin samplerin sisäinen luuppaus on rumpusamplejen osalta mitä järkevin vaihtoehto luoda ns. swenggiä ja groovea. Myös jos choppaus tai sample itsessään on hieman tynkä, voi luupilla ja asianmukaisella envelopella saada sopivan hännän soundiin. Yksittäisten samplejen filtterin säätö on erittäin käytännöllinen, esim. peltien ja snarejen kanssa harmonioiden säätö onnistuu tällä paljon kätevämmin joissakin tapauksissa mitä pohjavireen säädöllä.
Efekteistä sen verran että rumpujen osalta on tärkeä luoda 'tekstuuria', tässä bitcrusherit ja saturaattorit ovat korvaamattomia. Ei siis raakaa säröä vaan muussataan harmoniat ja muu 'soiva' matsku ehompaan kuosiin. Tämän voi myös tehdä offboardina vanhoilla samplereilla jos on 1) rahoissaan 2) hullu. Myös joka delaytä ja reverbiä säästää *hop-rumpujen kanssa on tiellä turmioon. Jämäkät EQ:t on tässä ihan olennaisia, esim. Pultec-tyyliset pappa-EQ:t ovat yleinen tapa tuotannossa pistää rummut äkkiä jytisemään asianmukaisesti ja siivota turhat honottavat ja pahviset keskiäänet pois. Härskiä limitointia ja/tai ylikompressointia ei ole myöskään aiheen välttää, tällä saa yleensä umpitylsät rummut kiinnostaviksi. Yksi kikka luoda tekstuuria on myös soittaa breikkejä tuplanopeudella sampleriin ja tämän jälkeen downpitchata takaisin johonkin inhimillisempään nopeuteen. Tästä päästäisi drum n bassiin, mutta ei mennä niin pitkälle. Rumpujen pitää jutella luontevasti basson kanssa, mutta tämän luulisi olevan aika itsestäänselvyys henkilölle kuka on koskaan musiikkia tehnyt. Basso olisi taas aihe erikseen, mutta sen voi erinnäisissä hiphop-johdannaisissa tehdä kahdessa osassa, sub bass sekä korkeampi low-mid-rangelle asettuva varsinainen bassosoundi. Bassorumpua tai vastaavia soundeja voi käyttää tähän tarkoitukseen jos on tarpeeksi bassopitoista lähdematskua, esim. yleinen tapa tässä on käyttää saturoitua / särötettyä 808:n bassorumpua jossa on decayta / pitchiä säädetty. Metodi on aikalailla sama mitä esim. teknossa.
Se vaikein osuus eli biittien teko: kannattaa ALKUUN lähteä liikkeelle tylsästä 2 step -breikistä ja siitä varioida vaihtelemalla iskujen paikkoja. Haamuiskut ja swengit ja muut oli jo mainittu, mutta samplejen aloituskohtien muuttaminen millisekuntien tarkkuudella, pidennetyt samplejen aloituskohdat, käsin soitetut breikit ym. antavat tässä oman mausteensa ja ovat lopulta se mikä määrittää sen onko biitti elävä, tarttuva kokonaisuus vai pelkkää taustalätkyttelyä. Erilaisista *hopin alalajeista kun on kyse niin jälkimmäisen ei pitäisi tulla kysymykseen, koska biitti ja basso on yleensä pääosassa, molempien pitää olla tarpeeksi kiinnostavia ja tarttuvia että pelkkä biitti herättää kuulijan mielenkiinnon. Se on aika hyvä litmus-testi omille tekeleilleen että jos pelkästä biitistä saisi kokonaisen biisin, siis pelkillä rummuilla (ja bassolla), niin on jo aika pitkällä.
Biittien osalta muutama perustavanlaatuinen kuuntelutärppi: Portishead, Massive Attack, The Prodigy.
|
|
AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7386 viestiä
|
#12 kirjoitettu
09.05.2021 08:21
geeli kirjoitti:
Roland TR-808 ja TR-909 kannattaa myös tsekata. Eli noi on 80-luvulla kovasti käytössä olleita rumpukoneita. Eipä taida monikaan enää rautana ainakaan käyttää. Enkä itsekään ole siinä mielessä käyttänyt, mutta samplejä voi etsiä Googlesta tai miksei jostain muustakin hakukoneesta...Saattaa löytyä hieman modattuja tai miksattuja sämplejä, mutta itte lähtisin rakentamaan jotain handclappien ja snarejen päälle.
Heitänpä asian tiimoilta ilmoille seuraavaa:
Todella vino pino vanhoja syntikoita ja rumpukoneita on äänitetty sampleiksi mm. koskettimien ääniä, erilaisia vahvareita ja efektilaitteita myöten. Löytyykö jostain niin kova tyyppi, joka pystyy erottamaan aidon soittimen samplesta + uudemmasta kiipparista jos aidon soittimen kaikki rauta ja muu teknikkka on ihan samaa kuin sampleja äänitettäessä? Uskallan väittää, ettei löydy mistä seuraakin väittämä, ettei vanhan raudan käytöstä liene hyötyä jos uudemmalla kiipparilla ja sampleilla saa saman tuotoksen aikaiseksi. Enkä nyt tarkoita sormituntumaa, joka tietysti on erilainen eri soittimissa.
Tosin mm. Maustetytöt epäilivät asiaa yhdessä telkkarisarjassa studiossa pyöriessään vaikka alan ammattimiehet yrittivät heille muuta todistaakin. Studion kanta on helppo ymmärtää koska tuskin kenelläkään on varaa hankkia tuhansilla Euroilla hirveää määrää sekalaisia fyysisiä vahvareita, kaappeja, mikkejä ja efektilaitteita vain sitä varten, että artisti X sattuisi haluamaan juuri tiettyä soundia, joka kuitenkin löytyisi muutaman kympin tai satasen samplepaketista käden käänteessä.
|
|
veezay
bassofriikki
7677 viestiä
Luottokäyttäjä
|
#14 kirjoitettu
09.05.2021 11:06
AnttiJ kirjoitti:
Heitänpä asian tiimoilta ilmoille seuraavaa:
Todella vino pino vanhoja syntikoita ja rumpukoneita on äänitetty sampleiksi mm. koskettimien ääniä, erilaisia vahvareita ja efektilaitteita myöten. Löytyykö jostain niin kova tyyppi, joka pystyy erottamaan aidon soittimen samplesta + uudemmasta kiipparista jos aidon soittimen kaikki rauta ja muu teknikkka on ihan samaa kuin sampleja äänitettäessä?
808:n ja 909:n kohdalla ero on helppo kuulla, jos vertaa useampaa peräkkäistä iskua niissä rumpusoundeissa, joissa alkuperäinen laite tuottaa äänen syntesoimalla (eli poislukien 909:n lautaset, jotka on sampleja). yhdellä samplella ääni pysyy staattisesti samana, mut aidossa synteesissä ääni elää aina vähän eri iskuissa. jotkut soundit kuulostaa myös eri velocityillä erilaiselta (ei siis pelkästään äänenvoimakkuudeltaan), joten se miten vaikea samplet on tunnistaa alkuperäisestä riippuu paljolti siitä miten huolellisesti ja monipuolisesti samplet on äänitetty.
sama pätee tietysti aika lailla ihan mihin tahansa muuhunkin analogitavaraan. yhdellä samplella oot jumissa sen kanssa, missä vaiheessa oskillaattorit on soineet ja moduloineet parametreja. kun soitat analogisynalla tai sellaista mallintavalla pari kertaa samaa säveltä, soundi ei todennäkösesti ole identtinen, vaan soi aina vähän eri tavalla. samplekirjastoista tulee nopeesti ihan tajuttoman kokoisia, jos käytetään kaiken muun super- ja hypersamplauksen lisäksi round robin -tekniikkaa, jossa samalle koskettimelle on äänitetty useampi sample, joita toistetaan satunnaisesti sen staattisuuden vähentämiseksi.
|
Ladataan
