Mikseri.net

#2 kirjoitettu 16.02.2021 17:50

Voiko musiikki olla kaupallista ja samalla hyvää? Puhun tästä, koska mulla on tunne, että haluaisin tehdä taidetta, kun taas pärjäämiseen tarvitaan sitä rahaa...Onko kaupallinen musa paskaa? Itse olen ollut sitä mieltä koko sen ajan, kun olen musiikkia kuunnellut ja kuluttanut...Haluan tästä kunnon keskustelua.

Voiko laskelmoiden menestyä? Raha versus rakkaus...

Ehkä aihe tästä avautuu...

Toi sämplejen clearaus on sit sellanen asia että ei niit tällaset omakustannetason harrastelijat paljon tee. Enkä mä edes mieti sitä, että onko laillista. Mä mietin sitä juurikin sitä että ... mitä se musiikki sulle antaa, jos siitä on kaikki vain lainattua. Se ei ole silloin sun omaa tai sun itse tekemää.

Musiikkia soittava ei ymmärrä sitä maailmaa josta mä tulen musiikillisesti. Harva osaa käyttää sämpleriä, tunnistaa eri rumpukoneiden saundeja, osaa ulkoa satoja, ööh, muiden tekemiä, riimejä tai osaa miksata rummut niin että ne kuulostaa doupeilta.

Me tullaan eri maailmoista.

Onko olemassa ahkeraa muusikkoa? Sillä tavalla kuin on olemassa ahkera muurari tai ikkunanpesijä?

Good Hustle. Ehkä tässä olisi syytä perehtyä kaupalliseen alaan. Siihen, miten myydään asioita, tienataan se elanto.

Mä käytän maalaisjärkeä. Jos rahaa tulee, rahaa menee. Jos teet hitin, niin tietenkin hankit sen kuuluisan laulajan siihen itse laulamaan, maksat siitä sämplen clearauksesta, koska siitä tulee hitti ja saat siitä kuitenkin rahaa itsellesi.

Mulla on ehkä hukassa se musiikin bisnes-puoli. Vertaan ehkä väärään alaan tässä, kun on sellaisia ammatteja, joissa voi olla ahkera, kun taas on myös ammatteja, joissa voi olla luova. Luova muusikko? Ahkera pankkiiri? What the fuck I'm talking about...Ahkera opiskelija. Sellainen tunnen kyllä useinkin olevani.

Toisaalta vähän niinkuin puhun vääriltä tyypeiltä. IT esimerkiksi on osaava kitaristi ja olen kysynyt nyt tässä häneltä sämplejen choppailusta. Tämähän vastaisi sitä, että minua pyydettäisiin virittämään kitara.

Tässä tekstiä. Aitoa kontenttia. Älkääkä nyt pahottako mieliänne. Tätä sen Mikserin pitäisi oikeasti ollakkin. Vähän rosoista on. Mutta kun tuntui, että ei mua ymmärretty. Tiedän. Mä kysyn vääriltä tyypeiltä oikeita asioita. Ja kyllä. Avaria naamaan, jos olen väärässä.

#3 kirjoitettu 16.02.2021 18:47

No niinhän puhutaan paljon nykyään, että verkostoituminen on tärkeää. Luoda kontakteja ympärilleen.

Tää ja sit markkinoinnin, sijoittamisen ja jne. opiskeleminen. Deep shit...

#4 kirjoitettu 16.02.2021 23:06

Ei hätää, kyllä melodioita maailmaan mahtuu vaikka kaikki ne ovatkin jo käytetty länsimaisessa musiikissa, mutta vaihtamalla elementtejä kaikki kuulostaa jälleen tuoreelta, kuten tässä esimerkissä

https://www.youtube.co...

#5 kirjoitettu 17.02.2021 09:04

Eihän tästä ole pitkää aikaa kun selviteltiin, että mahdollisia melodiakulkuja on miljardeja. Iso osa niistä kuulostaa nykyihmisestä suorastaan atonaalisilta tällä hetkellä, vaan miten on tulevaisuudessa kun ihmisten musiikkimaku muuttuu.

Nykyihminen on oppinut tietynlaiseen nuottien skaalastoon, mutta sehän ei ole myötäsyntyistä. Jos ruuhkaa tulee melodioissa, niin ainahan voi ottaa käyttöön puolisävelaskeleiden puolikkaat, niin taas saadaan uuttaa väriä. Kaikilla nykyinstrumenteilla niitä ei toki voisi soittaa, mutta osalla voi (mm. viulu, nauhaton basso, puhaltimet, lauluääni jne.). Ajatus voi kuulostaa ns. ufolle, mutta osa musiikista esitetään jo nyt tarkoituksella hieman "epävireessä" silloin kun soittimina on ainoastaan sellaisia instrumentteja, joilla se on mahdollista. Myöskään pianon viritys ei ole "suora" vaan ääripäistään nouseva. Kaikki mm. viuluilla kieliä pitkin tehtävät suorat liu'ut taitavat nekin sisältää hirveän määrän perinteisen skaalan ulkopuolisia ääniä.

Kuten lukemani tutkielma (N. Kaiponen) todistaa, ison orkesterin leveä ääni ei perustu vireeseen, vaan enemmänkin epävireeseen. Jos vire olisi täydellinen orkesterin ääni olisi kovempi äänien keskittyessä tarkasti tietyille nuoteille, mutta samalla myös kapeampi.

Muistan joskus lukeneeni, että osa lattaribiiseistä lauletaan tarkoituksella snadisti alavireisesti jo nytkin oikean tunnelman aikaansaamiseksi.

Kaikki tuo yllä oleva höpinä nostaa nykyiset miljardit mahdollisuudet moninkertaisiksi, joten eipä taida vaihtoehdot ihan heti loppua jos niikseen tulee.

#6 kirjoitettu 17.02.2021 11:07 Muok:17.02.2021 11:32

AnttiJ kirjoitti:
Eihän tästä ole pitkää aikaa kun selviteltiin, että mahdollisia melodiakulkuja on miljardeja. Iso osa niistä kuulostaa nykyihmisestä suorastaan atonaalisilta tällä hetkellä, vaan miten on tulevaisuudessa kun ihmisten musiikkimaku muuttuu.

Nykyihminen on oppinut tietynlaiseen nuottien skaalastoon, mutta sehän ei ole myötäsyntyistä.

Teoreettiset mahdollisuudet ainakin. Mitä käytäntöön ja varsinkin valtavirtaan tulee, pyörivät samat sointukulut ja melodiset troopit kierrätyksessä edelleen, jotka ovat pyörineet jo iät ja ajat. Jossain musiikkimaailman syrjäisemmissä nurkissa sävelellinen kattaus on monipuolisempaa, mutta harvojen korviin nämä sävelet kantautuvat, ja jos kantautuvat, torjutaan ne suorilta käsin. 1900-luku tuotti suuren määrän atonaalista klassista musiikkia, mutta Mozart, Beethoven, Tchaikovsky jne, ovat edelleen ne, joita kuunnellaan ja esitetään. Suurin osa post-tonaalisuudesta on lähinnä pelkkää kuriositeettiä, eikä moista musiikkia kuluta juuri kukaan tavallisessa mielessä.

Mitä tulee ihmisen luonnolliseen taipumukseen konsonanssin ja dissonanssin suhteen, ei ole kaukaa haettua, että perinteiseen tonaalisuuteen kallistumisella on biologinen pohja. Esimerkiksi puheen kadenssia tutkiessa voi huomata, että ei se nyt mitään atonaalisuutta muistuta. Jo pienet vauvat vaikuttavat pitävän konsonanssista enemmän kuin dissonanssista, joten vaikuttaa siltä, että ihminen on ainakin jossain määrin "esiohjelmoitu" vastustamaan dissonanssia. Ei vaikuta olevan ihan niin yksinkertaista, että ihminen oppii pitämään ihan kuinka kakofonisesta musiikista tahansa, kun hänet siihen vain opetetaan.

Itse olen miettinyt toisinaan, missä sijaitsee konsonanssin ja dissonanssin takaraja. Kuinka paljon dissonanssia tarvitaan, että musiikki menettää viabiliteettinsä ja muuttuu objektiivisesti vastenmieliseksi meteliksi, josta juuri kukaan ei oikeasti pysty saaman minkäänlaista aistillista nautintoa? Tarvitseeko musiikin ylipäätään miellyttää aistillisesti? Riittääkö, jos sillä on jokin intellektuaalinen vaikutus?

Oletettavasti, yksi suuri "ongelma" atonaalisuudessa on sen toistuvien kuvioiden puutos. Aivot rakastavat toistuvia, johdonmukaisia kuvioita. Atonaalisuus haistattaa pitkät johdonmukaisuudelle ja kuvioille. Näin ollen, ei vaikuta myöskään kovin kaukaa haetulta, että atonaalisuuden viabiliteetti on kyseenalainen myös tässä mielessä.

Minulle ainakin vaikuttaa siltä, että tonaalinen paletti ei ole ehkä koskaan muuttumassa mihinkään populaarimusiikissa, ainakaan mihinkään kovin radikaalin a- tai post-tonaaliseen suuntaan. Ehkä jotkin vähän vieraammat konseptit tulevat yleistymään, kuten kvartaaliharmonia. Kehitys/muutos on tähän asti ollut enemmänkin timbraalista, ja sellaista se tulee varmaan olemaan jatkossakin—tosin herää kysymys: mihin mennään sitten, kun syntetisaattorit on loppuunkulutettu? Onko se edes mahdollista? Tulevatko perinteiset instrumentit tekemään paluun joskus? Nykyisinhän ne loistavat poissaolollaan valtavirtamusiikissa.

Vauvat konsonanssi/dissonanssi: http://www.brainmusic....

#7 kirjoitettu 17.02.2021 13:45

Tähän lisään, että...mistä se inpsiraatio tulee? Samalla kasvaa motivaatio. Se, että tekee jotain ja saa aikaan sitä hyvää matskua. Katoaako se silloin, kun on tehty jo satoja tunteja töitä jonkun kappaleen tai muun kokonaisuuden, kuten albumin eteen? Musiikin tulisi olla taidetta, mutta myös tulisi olla tietyllä tapaa helposti lähestyttävää, siten, että mahdollisimman moni pystyy sitä ymmärtämään.

Mulla oli tällainen vaihe, kun aloin kuunnella Cypress Hilliä. En aluksi pitänyt musiikista, mutta kun jatkoin kuuntelua, huomasin pitäväni siitä. Siihen jäi jopa koukkuun aika lujastikkin. Sen jälkeen olen pystynyt olemaan todella avoimempi sen suhteen, mitä alan kuuntelemaan. Kuuntelen nykyään todella paljon erilaista musaa.

En usko, että itse pystyisin ammmatikseni tekemään kaupallista musiikkia, vaan tuntuu siltä, että tämä on jäämässä omaksi taiteellisemmaksi harrastukseksi.

Sitten se, että tulisiko tästä joskus ammatti. Silloin olisi enemmän aikaa musiikille. Nyt on duunit vienyt paljon motivaatiota tehdä musaa. "Dayjobs hold artists down" kuten Ceebrolisticsin yhdessä biisissä sanotaan.

Harmittaa, etten ole ehtinyt uusia biisejä julkaista.

#8 kirjoitettu 17.02.2021 14:15

Mielenkiintoinen aihe tuo "mikä on ollut aina olemassa ihmisen aivoissa vs. mikä on jo siirtynyt perimäksi vs. mikä on vain pienestä pitäen opittua (ja kenties kuultu jo äidin vatsanahan läpi)".

Koska en tiedä asiasta mitään, on sillä helppo spekuloida.

Terveiden ihmisten aivot osaavat tuottaa puhetta, mutta puhuttu kieli määräytyy kuullun perusteella. Vaan enpä tiedä miten on vastaavasti laita musiikin kohdalla. Aivot osaavat kuunnella, mutta ovatko ne virittäytyneet jo ennakolta tiettyyn asentoon kuullun suhteen toisin kuin puheen osalta?

Ovatko nykyisin käytössä olevat sävelasteikot (eli siis sävelten keskinäiset suhteet) jotenkin osa ihmisen aivoja, jos ne aivot otetaan vaikkapa Brasilian viidakosta jossa ei ole minkäänlaista perimää länsimaiselle musiikille? Kuulostaako Euro-humppa siellä yhtä vetävälle kuin täällä? Mitä tapahtuisi, jos jossakin suljetussa populaatiossa otettaisiin käyttöön neljäsosanuottien puolikkaitakin ja soiteltaisiin niillä vaikkapa pari sataa vuotta? Mitä olisi tapahtunut, jos musiikin tekijät olisivat ammoisina aikoina alkaneet käyttää jotain ihan toisenlaista asteikkoa ja pitäytyneet siinä?

Aikanaan oli paljon keskustelua siitä, onko afrikkalaisten rytmitaju parempi kuin "valkonaamojen" mutta se tutkiskelu päättyi muistaakseni siihen, että siellä kyse olisi ollut hyvin pitkälti tottumisesta ja oppimisesta monipolvisempiin rytmeihin. Jos kyse olisi perimästä, niin afrikkalaisten jälkeläisten pitäisi kai vieläkin olla rytmitajuhuipulla. Vaan onkohan näin?

Sitten on mm. jazz, joka tottumattoman korviin saattaa kuulostaa ihan yhtä pahalle kuin atonaalinen musiikki omiin korviini. Ihan omakohtaisesti voin sanoa, että jazziinkin oppii ja tottuu kun sitä tarpeeksi kuuntelee. Sointujen kanssa on vähän sama juttu: kyllähän se aikansa otti ennen kuin dimit alkoivat kuulostaa hyviltä ja muultakin kuin "riitasoinnulta". Tuossa lienee kysymys pelkästään "siedätyshoidosta" eli tottumisesta ja oppimisesta.

Sitten on vielä tuokin kysymys miksi sinfoniaorkesterin pienellä epävireellä "levitetyt" nuotit kuulostavat paremmilta kuin vastaavat absoluuttisesti täysin oikeat? Sinfoniaorkesterihan "viritetään" yleensä korvakuulolta eikä viritysmittareilla. Miksi slide-putkella tai pedal-steelillä vedetty liuku esim. E.stä A:han kuulosta pirun hyvälle vaikka siinä taitaa vilahtaa kauhea määrä eri "nuotteja" asteikkojen ulkopuoleltakin?

Se kai lienee kuitenkin selvää, että harmoniakäsitys ja -mieltymys on vuosisatojen saatossa monipuolistunut alkuaikojen hyvin pelkistetyistä kahden äänen harmonioista. Onko uudempi harmoniakäsitys siirtynyt asteelle jossa se jotenkin periytyy eikä siihen näin ollen tarvitse erikseen pienestä pitäen totuttautua?

Paljon on taas kysymyksiä .... mutta enpä löytänyt vastauksia.

Mutta jos nyt ja tässä pitäisi säveltää hitti, ei olisi muuta mahdollisuutta kuin noudattaa nykyisiä sävelasteikoita.

#9 kirjoitettu 17.02.2021 17:30

Näit ajatuksia mulla tulee ja menee. Kuten on huomattu. Hyvin perusteltu kommentti IT:ltä. Ei siinä mitään...

#10 kirjoitettu 17.02.2021 17:49

Marginaalimusa ja kaupallinen musa voivat olla yhtä hyviä ja arvostettavia. Kaupallinen musa on kuitenkin markkinoitu hyvin. Niin se saadaan kaupaksi. Markkinointikeinona voivat olla esimerkiksi managerin järjestämät isot lehtijutut, radiohaastattelut ja artistin tekemät hyvät lihapullat kokkiohjelmassa tv:ssä.

#11 kirjoitettu 17.02.2021 18:58

Tässä yks rakkauslaulu:

2Pac - Do For Love

Sanat:

Turn it up loud
Hahaha, ahahaha, hey man
You a little sucker for love, Pac!
Word up, hahahahaha

I should've seen
You was trouble right from the start, taught me so many lessons
How not to mess with broken hearts, so many questions
When this began we was the perfect match, perhaps
We had some problems but we workin at it, and now
The arguments are gettin' loud, I wanna stay
But I can’t help from walkin' out just throw it away
Just take my hand and understand, if you could see
I never planned to be your man it just wasn’t me
But now I’m searchin’ for commitment, in other arms
I wanna shelter you from harm, don’t be alarmed
Your attitude was the cause, you got me stressin’
Soon as I open up the door with your jealous questions
Like where can I be you're killin' me with your jealousy
Now my ambition's to be free
I can't breathe, cause soon as I leave, it's like a trap
I hear you callin' me to come back, I'm a sucka for love

What you won’t do, do for love?
You tried everything, but you don’t give up
What you won’t do, do for love?
You tried everything, but you don’t give up

Just when I thought I broke away and I'm feelin' happy
You try to trap me say you pregnant and guess who the daddy
Don’t wanna fall for it, but in this case what could I do? So now I’m back
To makin promises to you, tryin' to keep it true
What if I’m wrong, a trick to keep me holdin on
Tryin’ to be strong and in the process, keep you goin'
I’m 'bout to lose my composure, I’m gettin’ close
To packin’ up and leavin’ notes, and gettin’ ghost
Tell me who knows, a peaceful place where I can go
To clear my head I’m feelin' low, losin’ control
My heart is sayin’ leave, oh, what a tangled web we weave
When we conspire to conceive, and now
You gettin’ calls at the house, guess you cheatin’
That’s all I need to hear, 'cause I’m leavin’, I’m out the door
Never no more will you see me, this is the end
'Cause now I know you’ve been cheatin', I’m a sucka for love

What you won’t do, do for love?
You tried everything, but you don’t give up
What you won’t do, do for love?
You tried everything, but you don’t give up

Now he left you with scars, tears on your pillow and you still stay
As you sit and pray, hoping the beatings’ll go away
It wasn’t always a hit-and-run relationship
It used to be love, happiness and companionship
Remember when I treated you good
I moved you up to the hills, out the ills of the ghetto hood
Me and you a happy home, when it was on
I had a love to call my own
I should've seen you was trouble but I was lost, trapped in your eyes
Preoccupied with gettin’ tossed, no need to lie
You had a man and I knew it, you told me
Don’t worry 'bout it, we can do it now I’m under pressure
Make a decision, 'cause I’m waitin’, when I’m alone
I’m on the phone havin’ secret conversations, huh
I wanna take your misery, replace it with happiness
But I need your faith in me, I’m a sucka for love

What you won’t do, do for love?
You tried everything, but you don’t give up
What you won’t do, do for love?
You tried everything, but you don’t give up

What you won’t do, do for love
You tried everything, but you don’t give up
What you won’t do, do for love
You tried everything, but you don’t give up
What you won’t do, (Do for love)
You tried everything, but you don’t give up
What you won’t do, (Do for love)
You tried everything, but you don’t give up
Do for love, yeah baby yeah
Do for love

#12 kirjoitettu 17.02.2021 18:59

Yllä olevassa kappaleessa on ainakin omaa näkökulmaa, nuoren miehen tosirakkauden etsintää ja ehkä vähän naiviiutta...

#13 kirjoitettu 17.02.2021 19:23

IT kirjoitti:

... mutta jos musa on lähtökohtaisesti ihan paskaa, niin ei siihen sitten markkinointikaan auta...


Näin on. Esimerkissäni tarkoitinkin, että kun musiikki on täysin vertailukelpoista keskenään, se musa jota promotaan kunnolla, myy todennäköisesti paremmin kuin se, jonka promoaminen on heikkoa. Itse musiikin taso voi olla aivan yhtä korkea molemmilla. Voi olla myös mahdollista, että musantekijä ei halua suuntautua musiikkiin kokopäivätoimisesti, vaan hänelle riittää vähempikin, jolloin panostus promoamiseen voi olla pienempi. Tässä tilanteessa esimerkiksi (karrikoiden) kokkiohjelman voi jättää väliin ja kodin vaatekaapin esittelemättä.

#14 kirjoitettu 17.02.2021 21:19 Muok:17.02.2021 21:27

geeli kirjoitti:

En usko, että itse pystyisin ammmatikseni tekemään kaupallista musiikkia, vaan tuntuu siltä, että tämä on jäämässä omaksi taiteellisemmaksi harrastukseksi.


Kun ei taloudellisesti ole riippuvainen pelkästään musasta, antaa se mahdollisuuden tuottaa sellaista musaa kuin haluaa. Levy-yhtiö ei silloin määrää, kuten usein on kokopäivätoimisen artistin osalta. Kaupallinen ja epäkaupallinen / marginaalimusa voivat molemmat olla (korkeatasoista) taidetta, tai voivat olla olematta. Mutta sivutoimisesti musaa tekevä artisti voi kyllä tehdä korkeatasoista musaa omaehtoisesti itse päättäen, ja sehän on jo arvo sinänsä!

#15 kirjoitettu 17.02.2021 21:29

urpoarpo kirjoitti:

...ja sehän on jo arvo sinänsä!


Se vapaus on kyllä tärkeetä. Ja se, että ei tarvitse miettiä vaikka firman tulosta. Eikä ole tiukkoja deadlineja. Musiikki on tärkeetä. Kyllähän sen ajatuksen varmasti nämä harrastajat täällä Mikserissä jakavat.

Että luovuus pääsee kukkimaan...

Aviciille kävi kyllä huonosti, jos tiedätte tapauksen.

https://fi.wikipedia.o...

#16 kirjoitettu 17.02.2021 21:43

70-luvun rock on minulle tuntematonta aluetta. Tai en tunne sitä niin hyvin. Kyl mä yksittäisiä muusikoita tiedän.

Yhtä lailla tää uusin musiikki on myös tuntematonta mulle. Trap tai House tai mikä tahansa uudempi EDM.

#17 kirjoitettu 17.02.2021 21:47

urpoarpo kirjoitti:
geeli kirjoitti:

En usko, että itse pystyisin ammmatikseni tekemään kaupallista musiikkia, vaan tuntuu siltä, että tämä on jäämässä omaksi taiteellisemmaksi harrastukseksi.


Kun ei taloudellisesti ole riippuvainen pelkästään musasta, antaa se mahdollisuuden tuottaa sellaista musaa kuin haluaa. Levy-yhtiö ei silloin määrää, kuten usein on kokopäivätoimisen artistin osalta. Kaupallinen ja epäkaupallinen / marginaalimusa voivat molemmat olla (korkeatasoista) taidetta, tai voivat olla olematta. Mutta sivutoimisesti musaa tekevä artisti voi kyllä tehdä korkeatasoista musaa omaehtoisesti itse päättäen, ja sehän on jo arvo sinänsä!


Musiikintekijänä "vapaaherrana" olemisessa on kyllä omat hyvät puolensa. Ei ole UA:n mainitsemien seikkojen lisäksi paineita suosion laskusta, ei paineita uuden levyn valmiiksisaattamisesta, ei paineita kaikenmaailman kissanristiäisistä missä pitäisi näyttäytyä jne. Vielä jos ei sorru tekemään covereita, on "taiteellinen vapaus" likipitäen täydellinen.

Kovasti harvassa ovat ne kovat alan ammattilaiset, joilla on täysin oma vapaus mm. biisiensä ja aikataulujensa suhteen. Huipulla on ehkä kiva olla (niin kauan kun sitä kestää) .. mutta sinne vaan on edelleen hemmetin vaikeaa päästä.

#18 kirjoitettu 18.02.2021 08:12

AnttiJ kirjoitti:

Musiikintekijänä "vapaaherrana" olemisessa on kyllä omat hyvät puolensa. Ei ole UA:n mainitsemien seikkojen lisäksi paineita suosion laskusta, ei paineita uuden levyn valmiiksisaattamisesta, ei paineita kaikenmaailman kissanristiäisistä missä pitäisi näyttäytyä jne. Vielä jos ei sorru tekemään covereita, on "taiteellinen vapaus" likipitäen täydellinen.

Kovasti harvassa ovat ne kovat alan ammattilaiset, joilla on täysin oma vapaus mm. biisiensä ja aikataulujensa suhteen. Huipulla on ehkä kiva olla (niin kauan kun sitä kestää) .. mutta sinne vaan on edelleen hemmetin vaikeaa päästä.


Tässä ketjussa jo aiemmin käytiin läpi, että sekä ei-kaupallinen että kaupallinen musa voivat olla taiteellisesti yhtä hyviä. Eli käsittelen vain tätä kaupallisen musiikkimaailman ihmeellisyyttä:

Vaikeaa se voi olla suurien levy-yhtiöiden kanssa diilejä solmia. Vaikeaa se oli Dingollekin, kun monet levy-yhtiöt "viisaudessaan" antoivat sille pakit. Se ei siis todista, että tarjotulla musiikilla ei olisi kaupallista potentiaalia, vaikka levy-yhtiöstä niin sanottaisiinkin:

https://fi.wikipedia.o...

"Hölmöläisten laiva on Dingon ensimmäinen demo vuodelta 1983. Demo sisälsi muun muassa hitit "Nimeni on Dingo" ja "Lakatut varpaankynnet". Yhtye lähetti demon useisiin levy-yhtiöihin, muttei saanut kaikilta positiivista vastaanottoa. CBS lähetti demonauhan yhtyeelle takaisin toteamalla, ettei Neumannin kappaleissa ole kaupallista potentiaalia. Poko Rekordsilta demo ei koskaan palautunut takaisin ja myöhemmin ilmeni Epe Heleniuksen heittäneen sen roskakoriin tyytymättömänä kuulemaansa."

Toinen hyvä esimerkki levy-yhtiöiden kyvystä pystyä arvioimaan musiikin kaupallista potentiaalia on Arttu Wiskari:

https://www.iltalehti....

Kommentti levy-yhtiöstä: - Ei kannata yrittää. Ei pysty tämän näköistä jätkää laittaa laulamaan tuollaisia tekstejä, Wiskari muistelee levy-yhtiöltä saamaansa palautetta.

Eli toiminta isoissa levy-yhtiöissä voi olla ammattitaidotonta ja jopa aika törkeää (kun Wiskarin tapausta ajatellaan).

Dingosta tuli yksi Suomen musiikkihistorian suurimmista ja Arttu Wiskari perusti oman yhtiön ja löi läpi samalla biisillä, joka teilattiin.

Edelliset esimerkit eivät ole ainoita ... Nykyään on mahdollista perustaa oman musiikin ympärille oma yritys, joka tuottaa musan ja markkointidiilit voi itse sopia. Jos on tosissaan yrittämässä kauppalliselle rintamalle, se kannattaa tehdä, aluksi vaikka sivutoimisesti.

Ei tarvitse ajatella olevansa "vapaaherra", vaan kannattaa ajatella, että voi tehdä töitä omalla tyylillä. Töitähän on tehtävä, mutta työtavat voi valita itse. Myös markkinoinnin suhteen.

Hyvä tapa toimia on myös verkostoitua muiden alan toimijoiden kanssa. Arttu Wiskari vaikuttaa mukavalta mieheltä, saattaisi ehkä jopa neuvoa, miten kannattaa toimia ...

#19 kirjoitettu 18.02.2021 13:08

UA: "Ei tarvitse ajatella olevansa "vapaaherra", vaan kannattaa ajatella, että voi tehdä töitä omalla tyylillä. Töitähän on tehtävä, mutta työtavat voi valita itse. Myös markkinoinnin suhteen."

Tarkoitin ihan tuota samaa eli henkistä vapaaherruutta omaan musiikkiin liittyvän tekemisen suhteen. Ihan oikea "vapaaherrahan" ei edes välttämättä tee mitään ... jos ei satu huvittamaan; sikäli tietysti sana on vähän kehno muussa käytössä.

Vaan tuossa ikiomassa tekemisessä on tietysti riskinä juurikin se, ettei pysty lyömään läpi omalla näkemyksellään ja omilla töillään vaikka "tuote" olisi objektiivisesti arvioituna kuinka hyvä tahansa. Täältäkin löytyy iso joukko tekijöitä, jotka ovat vähintään yhtä hyviä kuin valokeiloissa olevat ns. starat.

En tiedä kuinka tiheällä kammalla päättävissä organisaatioissa setvitään täällä esiteltyjä omia biisejä vai käydäänkö niitä läpi ollenkaan. Vai onko levy-yhtiöissä tarjokkaita niin paljon, ettei muihin pystytä puuttumaan?

#20 kirjoitettu 19.02.2021 12:31

Sitä tosiaan, että musiikissa(kin) on mukavaa, kun tekeminen on luontevaa eikä väkinäistä. Ei stressiä liikaa. Kuka sitä vertaa itseään liikaa muihin, kun ei ole musiikki taiteena mitään kilpailua. Kilpailulle on oma paikkansa tietenkin. Musiikki kun on luovaa tekemistä, jossa ahkeruus on hieman eri merkityksessä kuin jos olisi raksalla kantamassa lautoja tai esimerkiksi opiskelemassa yliopistossa.

Mulla ajatukset välillä ajautuu tuolle suoritusraiteelle. Silloin yleensä ei lopulta tule mistään mitään ja kaikki ahdistaa...niinkuin siinä Apulannan biisissä...

#21 kirjoitettu 19.02.2021 12:47

geeli kirjoitti:
Mulla ajatukset välillä ajautuu tuolle suoritusraiteelle. Silloin yleensä ei lopulta tule mistään mitään ja kaikki ahdistaa...niinkuin siinä Apulannan biisissä...

Tuo on ongelma itsellekin. Välillä melkein jumittuu paikalleen koko hommassa, kun ottaa niin perkeleesti stressiä, kun ei ole tarpeeksi hyvä, jne.

#22 kirjoitettu 19.02.2021 14:53 Muok:19.02.2021 14:54

IT kirjoitti:
geeli kirjoitti:

Mulla ajatukset välillä ajautuu tuolle suoritusraiteelle. Silloin yleensä ei lopulta tule mistään mitään ja kaikki ahdistaa...niinkuin siinä Apulannan biisissä...

Elintasokas kirjoitti:

Tuo on ongelma itsellekin. Välillä melkein jumittuu paikalleen koko hommassa, kun ottaa niin perkeleesti stressiä, kun ei ole tarpeeksi hyvä, jne.


Pakko tappaa helposti luovuuden... Näin itsellänikin...

Mutta toisaalta tuo että onko tarpeeksi hyvä ja niin pois päin, niin itse en ota sellaisista asioista stressiä, koska teen musiikkia vain harrastuspohjalta...

Toisaalta jos katselee näitä Mikserin piisikisoja muutaman vuoden aikajänteellä, niin kyllähän ne mun parhaat demot ovat syntyneet spontaanisti näiden kisojen ulkopuolella...

Harrastuspohjalta teen itsekin, mutta se ei tarkoita, ettenkö ottaisi hommaa vähän liian vakavasti aina välillä.

#23 kirjoitettu 19.02.2021 16:10

IT kirjoitti:
Elintasokas kirjoitti:


Harrastuspohjalta teen itsekin, mutta se ei tarkoita, ettenkö ottaisi hommaa vähän liian vakavasti aina välillä.


Niin, kyllähän harrastuspohjaltakin on hyvä tehdä hommia tosissaan siinä mielessä, että kukapa sitä nyt vapaaehtoisesti haluaa paskaa suoltaa ulos... Ei siinä mitään vikaa ole, että yrittää parastaan kussakin tilanteessa...

Se vaan, että mikä on se vertailukohta taikka tavoitetaso sen oman musan laadulle näin niin kuin vertailumielessä, saattaa muodostua ongelmaksi...

Vertaanko itseäni esim. alan huippuihin? Soitanko kuin Ritchie Blackmore? Sävellänkö kuin Ennio Morricone?

Tuollainen tappaa helposti luovuuden ja ennen kaikkea motivaation...

Motivaatio on siitä kummallinen juttu, että ihmisiä motivoi parhaiten se, että he saavat itselleen juuri sen hetkisen taitotason kokoisia haasteita... Liian helpot haasteet eivät motivoi pitkällä tähtäimellä, ei myöskään liian vaikeat haasteet...

Kun on tutkittu niitä seikkoja joiden perusteella ihmiset tekevät päätöksiä ja "toimivat", niin motivaatio on yksi suuri taustatekijä, mutta yhtä lailla asiaan vaikuttaa kaksi seikkaa:

a) pystynkö suoriutumaan vaaditusta toiminnasta? (Pystynkö siihen? Can I do it?)
b) onko toiminnan lopputulos kannaltani myönteinen? (Toimiiko se? Will it work?)

Jos vastauksesi näihin kahteen kysymyksen on negatiivinen, käy luultavasti niin että suuresta motivaatiosta huolimatta kyseinen toiminta jaa suorittamatta ja toteuttamatta...

Kannattaa siis kussakin vaiheessa kun jossakin asiassa kyvyt ja taidot karttuvat, niin tarttua sellaisiin haasteisiin, jotka ovat sen taitotason näkökulmasta sopivan haasteellisia... Tällainen homma, kun samalla tulee niitä onnistumisen elämyksiä, kasvattaa myös sitä itsetuntoa positiivisessa mielessä...

Ei siis kannata luoda itselleen ylitsepääsemättömiä muureja, koska se tappaa luovuuden ja motivaation...

Hyviä pointteja!

Totta kaikki. Itselläni on käynyt niin, että taidon kasvaessa itsetuntoni on itseasiassa huonontunut, koska tavoitteet ja vertauskohdat ovat kasvaneet nopeammin kuin itse taidot. Pidin itseäni paljon parempana silloin, kun olin paljon huonompi objektiivisesti. Tämä lienee kai aika normaalia asiassa kuin asiassa.

#24 kirjoitettu 19.02.2021 18:46

IT kirjoitti:
Elintasokas kirjoitti:


Itselläni on käynyt niin, että taidon kasvaessa itsetuntoni on itseasiassa huonontunut, koska tavoitteet ja vertauskohdat ovat kasvaneet nopeammin kuin itse taidot. Pidin itseäni paljon parempana silloin, kun olin paljon huonompi objektiivisesti. Tämä lienee kai aika normaalia asiassa kuin asiassa.


Tuohon taitaa päteä se, että silloin kun on aloittelija, niin on siinä mielessä hieman naivi ettei tiedä sitä mitä ei tiedä... Sitten kun taidot kehittyvät, niin huomaakin että sitä potentiaalista tietoa on niin paljon ettei kaikkea pysty millään omaksumaan... Tämän päivän huiput lähes alalla kuin alalla ovatkin erikoistujia, elikkä yhteen pieneen aiheeseen taikka segmenttiin keskittyviä...

Säkin olet näköjään projektiesi puitteissa tehnyt kaikkea metallista soundtrackiin... Jos oikein ymmärsin tuon toisen ketjun kommentista, niin sua tällä hetkellä kiinnostaa säveltäminen? Orkesterille? Bändille? Klassista? Soundtrackia?

Ja sitten tuohon itsetuntokysymykseen... Mulla taitaa asia olla niin, että vaikka tiedostan sen etten ole mikään Ritchie Blackmore taikka Jimi Hendrix, enkä tee hittipiisejä kuten Europe taikka Bon Jovi, niin mulla on silti ihan hyvä itsetunto... Itse asiassa vaikka mun piisejä kuinka täällä on matkan varrella arvosteltu, niin se on vaan saanut mut petraamaan jatkossa, ja toisaalta itse tiedostan etten ole ammattitason huippu musiikin tekijä, muttei se silti estä mua diggaamasta omasta musiikistani ja siitä mitä teen... Tai tuomasta omaa musiikkiani täällä Mikserissä esille joka hemmetin raosta ja räppänästä...

Ehkäpä tuo itsetunto vain perustuu siihen, etten oikeastaan vertaa itseäni mihinkään taikka kehenkään muuhun artistiin... Toki tiedostan että Ritchie Blackmore on aikas taitava kitaristi ja piisintekijä tasolla, jolle en tule koskaan pääsemään tässä elämässä, mutta so what? Voi noista mun piiseistä siltikin diggailla, taikka kenen tahansa muun Mikseriartistin piiseistä... Ei hyvän piisin tarvitse olla hitti...

Mutta joo, itsekään en ole mikään tsemppaamisen asiantuntija, mutta musta sun kannattaisi hoitaa tuo itsetuntoasia kuntoon sillä ettet vertaa itseäsi joihinkin huippusäveltäjiin... Mutta jos säveltäminen kiinnostaa, niin ei kait se ole mahdottomuus että sun musiikki päätyisi vaikkapa jonkun tv-ohjelman taikka dokumentin taustamusiikiksi? Siinä olisi realistinen taso, jonka voi saavuttaa lähes kuka tahansa, ja jonka puitteissa voisi myös se itsetunto kohentua...

Joo, tuo on tosiaan terve asenne hommaa kohtaan. Itselläni se menee lähinnä niin, että kun olen saanut jonkin jutun valmiiksi, se fiilis on "no, onhan tämä kehitystä, mutta valovuoden päässä X:stä, joten silti paskaa."

Minulla kyse on varmaan enemmänkin siitä, että olen pohjimmiltani hemmetin neuroottinen, niin se heijastuu tähänkin asiaan tällä tavalla.

#25 kirjoitettu 27.02.2021 18:59

Aina tulee itsekin mietittyä että joissakin biiseissä melodia on aika tarttuva.

Mitä tulee sämpläämiseen itsekin mietin samaa että onko väärin käyttää eri sampleita kun joskus innostun niistä aika paljon. Motivaatio biisintekoon yleensä tulee kokeilun kautta