Mikseri.net

#2 kirjoitettu 16.02.2021 16:41

geeli kirjoitti:


Hiphopissa räpin taustalla soivat biitit koostuvat aika pitkälle sämpleistä. Kovimmat hitit ovat suoria sämplättyjä looppeja.

Onko tämä huono asia? Onko toisilta lainaaminen hanurista? Pitäisikö olla luova ja omaperäinen vai kannattaako luottaa siihen valmiiseen ja toimivaan?

Luulen, että aika moni täällä tekee kuitenkin musiikkia sen takia, että haluaa sanoa jotain ja luoda. Musiikkia tehdään sen tekemisen itsensä takia. Entä jos toimeentulo riippuu täysin radiosoitosta? Onko lainaaminen tällöin hyväksyttävämpää? On varmasti nykyään paljon keinoja toteuttaa sämplääminen tai lainaaminen ihan laillisesti.

Ja vielä yksi näkökulma tähän keskusteluun - onko kaikki jo nähty ja onko tosiaan niin, että niitä hyviä ideoita on vain rajallisesti? Hyviä melodioita on vain rajallisesti??


Ensinnäkin, niin ei kait sämpläämisessä sinänsä ole mitään vikaa... Musiikki elää vain jos sitä soitetaan ja kuunnellaan... Ja kierrätetään... Muuten se kuihtuu pois...

Mitä tulee sämpleihin ja lainaamiseen, niin on täällä foorumilla sulle jo monta kertaa aiemmin selitetty, että lupa sämpleen tarvitaan aina, jos aiot sen kappaleesi julkaista jossakin...

Tuossa Teoston sivusto, josta löytyy selitys myös sämplejen käytöstä:

Teosto - Usein kysyttyä

Tuon seuraavan olen sulle jo linkittänyt tänne aiemmin:

cdbaby - How to Legally Clear Samples to Copyrighted Music


Ja lopuksi, hyviä melodioita on rajallisesti, mutta se raja on aika korkealla...

#3 kirjoitettu 16.02.2021 17:50

Voiko musiikki olla kaupallista ja samalla hyvää? Puhun tästä, koska mulla on tunne, että haluaisin tehdä taidetta, kun taas pärjäämiseen tarvitaan sitä rahaa...Onko kaupallinen musa paskaa? Itse olen ollut sitä mieltä koko sen ajan, kun olen musiikkia kuunnellut ja kuluttanut...Haluan tästä kunnon keskustelua.

Voiko laskelmoiden menestyä? Raha versus rakkaus...

Ehkä aihe tästä avautuu...

Toi sämplejen clearaus on sit sellanen asia että ei niit tällaset omakustannetason harrastelijat paljon tee. Enkä mä edes mieti sitä, että onko laillista. Mä mietin sitä juurikin sitä että ... mitä se musiikki sulle antaa, jos siitä on kaikki vain lainattua. Se ei ole silloin sun omaa tai sun itse tekemää.

Musiikkia soittava ei ymmärrä sitä maailmaa josta mä tulen musiikillisesti. Harva osaa käyttää sämpleriä, tunnistaa eri rumpukoneiden saundeja, osaa ulkoa satoja, ööh, muiden tekemiä, riimejä tai osaa miksata rummut niin että ne kuulostaa doupeilta.

Me tullaan eri maailmoista.

Onko olemassa ahkeraa muusikkoa? Sillä tavalla kuin on olemassa ahkera muurari tai ikkunanpesijä?

Good Hustle. Ehkä tässä olisi syytä perehtyä kaupalliseen alaan. Siihen, miten myydään asioita, tienataan se elanto.

Mä käytän maalaisjärkeä. Jos rahaa tulee, rahaa menee. Jos teet hitin, niin tietenkin hankit sen kuuluisan laulajan siihen itse laulamaan, maksat siitä sämplen clearauksesta, koska siitä tulee hitti ja saat siitä kuitenkin rahaa itsellesi.

Mulla on ehkä hukassa se musiikin bisnes-puoli. Vertaan ehkä väärään alaan tässä, kun on sellaisia ammatteja, joissa voi olla ahkera, kun taas on myös ammatteja, joissa voi olla luova. Luova muusikko? Ahkera pankkiiri? What the fuck I'm talking about...Ahkera opiskelija. Sellainen tunnen kyllä useinkin olevani.

Toisaalta vähän niinkuin puhun vääriltä tyypeiltä. IT esimerkiksi on osaava kitaristi ja olen kysynyt nyt tässä häneltä sämplejen choppailusta. Tämähän vastaisi sitä, että minua pyydettäisiin virittämään kitara.

Tässä tekstiä. Aitoa kontenttia. Älkääkä nyt pahottako mieliänne. Tätä sen Mikserin pitäisi oikeasti ollakkin. Vähän rosoista on. Mutta kun tuntui, että ei mua ymmärretty. Tiedän. Mä kysyn vääriltä tyypeiltä oikeita asioita. Ja kyllä. Avaria naamaan, jos olen väärässä.

#4 kirjoitettu 16.02.2021 18:06

geeli kirjoitti:


Voiko musiikki olla kaupallista ja samalla hyvää? Puhun tästä, koska mulla on tunne, että haluaisin tehdä taidetta, kun taas pärjäämiseen tarvitaan sitä rahaa...Onko kaupallinen musa paskaa? Itse olen ollut sitä mieltä koko sen ajan, kun olen musiikkia kuunnellut ja kuluttanut...Haluan tästä kunnon keskustelua.

Voiko laskelmoiden menestyä? Raha versus rakkaus...


Reaalimaailmassa rakkaus loppuu usein silloin kuin se rahakin...

Jos haluat tehdä musiikkia ammatiksesi, siihen kuuluu vääjäämättä kaupallisuus, koska jostakin se elanto on hankittava...

Ei kaupallinen musa paskaa ole, vaan sitä parasta a-ryhmää... Katsopa mitä tahansa huippuartisteja ja parhaita hittejä, niin useimmiten ne ovat kaupallisia... Näin ainakin useimpien musa genrejen kohdalla...

Kaupallisuus tuo mukaan ammattimaisen tuotannon... Ja useimmiten ne parhaimmat lahjakkuudet, joilla sitä ambitiota on, myös löytävät tiensä sinne huipulle, taikka heidät löydetään...

Loppupeleissä kaupallisuus on just se mitä tarvitaan... Ja kaikki asiat mitkä ihminen on keksinyt vuosituhansien saatossa, niin niihin liittyy sekä hyvät että huonot puolet... Ei kaupallisuuskaan mikään kaiken ratkaisu ole, mutta ilman kaupallisuutta nykymuotoista musiikkia tuskin olisi...

Se että sä pystyt ostamaan suosikkiartistisi fanituotteita, musiikkia, käymään konserteissa... Kaikki se edellyttää kaupallisuutta...

#5 kirjoitettu 16.02.2021 18:47

No niinhän puhutaan paljon nykyään, että verkostoituminen on tärkeää. Luoda kontakteja ympärilleen.

Tää ja sit markkinoinnin, sijoittamisen ja jne. opiskeleminen. Deep shit...

#6 kirjoitettu 16.02.2021 21:26

geeli kirjoitti:

No niinhän puhutaan paljon nykyään, että verkostoituminen on tärkeää. Luoda kontakteja ympärilleen.

Tää ja sit markkinoinnin, sijoittamisen ja jne. opiskeleminen. Deep shit...


Toki tuokin on tärkeää, mutta en tarkoittanut kaupallisuudella oikeastaan tuota, vaan yleisesti sitä että "raha liikkuu" niiden artistien taustalla, mitä he sitten tekevätkin... Siis fanikama, musiikkimyynti, konsertit...

Mutta jos ajatellaan mikä musiikkipisnestä on eniten muovannut viime vuosikymmeninä, niin se ei ole kaupallisuus ja sen positiiviset taikka negatiiviset lieveilmiöt, vaan teknologinen muutos, joka on muuttanut sitä tapaa, jolla musiikkia tuotetaan, jaellaan ja kulutetaan...

Digitalisaatio, tietokoneet ja daw:t, striimauspalvelut, älypuhelimet... Kaikki tää on muokannut ihmisten käyttäytymistä ja vuorovaikutusta, ja samalla sitä kuinka se kaupallisuus musiikissa toimii...

Kaupallisuudella ja rahalla on toki oma logiikkansa, mutta varsinaisesti siellä taustalla on teknologinen muutos, joka on muuttanut ihmisten tapaa tuottaa, jakaa ja kuluttaa musiikkia, ja tämä on vaikuttanut siihen mistä ne levy-yhtiöt ja artistit ynnä muut tahot musiikista rahansa saavat...

Pointti siis lähinnä se, ettei kaupallisuutta voida syyttää kaikesta siitä pahasta, jota musiikkipisneksessä ilmenee, vaan siellä taustalla on muita muutoksia, jotka vaikuttavat siihen miten se kaupallisuus ja sen logiikka toimii...

Tossa muuten artikkeli, jossa luodataan sitä miten musiikkipisnes tulee mahdollisesti muuttumaan seuraavien 10 vuoden aikana:

10 Ways The Music Industry Will Change In 10 Years

Ja ne ennustukset:
1) Fyysiset äänitteet kuolevat pois.
2) Artistien "residenssit" tulevat, elikkä artistit pysyvät kauemmin suurilla yksittäisillä areenoilla, jotta kiertue-elämää saadaan helpotettua
3) Levy-yhtiöt jäävät historiaan
4) Artistit hankkivat sponsoreita ja sponsorituloja
5) Hittipiisit kestävät pitempään
6) Virtuaalitodellisuus tekee tuloaan
7) Tekoäly tulee mukaan piisintekoon
8) Superstarat jäävät historiaan
9) Uusia genrejä syntyy
10) Fanit voivat valita tv-ohjelmien ja elokuvien soundtrackejä


Varmaan osa tonkin artikkelin ennustuksista menee puihin... Ennustuksilla kun on tapana aina mennä vähintäänkin jonkin verran puihin, mutta kyllä tuo osviittaa tulevasta antaa kuitenkin...

#7 kirjoitettu 16.02.2021 23:06

Ei hätää, kyllä melodioita maailmaan mahtuu vaikka kaikki ne ovatkin jo käytetty länsimaisessa musiikissa, mutta vaihtamalla elementtejä kaikki kuulostaa jälleen tuoreelta, kuten tässä esimerkissä

https://www.youtube.co...

#8 kirjoitettu 17.02.2021 09:04

Eihän tästä ole pitkää aikaa kun selviteltiin, että mahdollisia melodiakulkuja on miljardeja. Iso osa niistä kuulostaa nykyihmisestä suorastaan atonaalisilta tällä hetkellä, vaan miten on tulevaisuudessa kun ihmisten musiikkimaku muuttuu.

Nykyihminen on oppinut tietynlaiseen nuottien skaalastoon, mutta sehän ei ole myötäsyntyistä. Jos ruuhkaa tulee melodioissa, niin ainahan voi ottaa käyttöön puolisävelaskeleiden puolikkaat, niin taas saadaan uuttaa väriä. Kaikilla nykyinstrumenteilla niitä ei toki voisi soittaa, mutta osalla voi (mm. viulu, nauhaton basso, puhaltimet, lauluääni jne.). Ajatus voi kuulostaa ns. ufolle, mutta osa musiikista esitetään jo nyt tarkoituksella hieman "epävireessä" silloin kun soittimina on ainoastaan sellaisia instrumentteja, joilla se on mahdollista. Myöskään pianon viritys ei ole "suora" vaan ääripäistään nouseva. Kaikki mm. viuluilla kieliä pitkin tehtävät suorat liu'ut taitavat nekin sisältää hirveän määrän perinteisen skaalan ulkopuolisia ääniä.

Kuten lukemani tutkielma (N. Kaiponen) todistaa, ison orkesterin leveä ääni ei perustu vireeseen, vaan enemmänkin epävireeseen. Jos vire olisi täydellinen orkesterin ääni olisi kovempi äänien keskittyessä tarkasti tietyille nuoteille, mutta samalla myös kapeampi.

Muistan joskus lukeneeni, että osa lattaribiiseistä lauletaan tarkoituksella snadisti alavireisesti jo nytkin oikean tunnelman aikaansaamiseksi.

Kaikki tuo yllä oleva höpinä nostaa nykyiset miljardit mahdollisuudet moninkertaisiksi, joten eipä taida vaihtoehdot ihan heti loppua jos niikseen tulee.

#9 kirjoitettu 17.02.2021 11:07 Muok:17.02.2021 11:32

AnttiJ kirjoitti:
Eihän tästä ole pitkää aikaa kun selviteltiin, että mahdollisia melodiakulkuja on miljardeja. Iso osa niistä kuulostaa nykyihmisestä suorastaan atonaalisilta tällä hetkellä, vaan miten on tulevaisuudessa kun ihmisten musiikkimaku muuttuu.

Nykyihminen on oppinut tietynlaiseen nuottien skaalastoon, mutta sehän ei ole myötäsyntyistä.

Teoreettiset mahdollisuudet ainakin. Mitä käytäntöön ja varsinkin valtavirtaan tulee, pyörivät samat sointukulut ja melodiset troopit kierrätyksessä edelleen, jotka ovat pyörineet jo iät ja ajat. Jossain musiikkimaailman syrjäisemmissä nurkissa sävelellinen kattaus on monipuolisempaa, mutta harvojen korviin nämä sävelet kantautuvat, ja jos kantautuvat, torjutaan ne suorilta käsin. 1900-luku tuotti suuren määrän atonaalista klassista musiikkia, mutta Mozart, Beethoven, Tchaikovsky jne, ovat edelleen ne, joita kuunnellaan ja esitetään. Suurin osa post-tonaalisuudesta on lähinnä pelkkää kuriositeettiä, eikä moista musiikkia kuluta juuri kukaan tavallisessa mielessä.

Mitä tulee ihmisen luonnolliseen taipumukseen konsonanssin ja dissonanssin suhteen, ei ole kaukaa haettua, että perinteiseen tonaalisuuteen kallistumisella on biologinen pohja. Esimerkiksi puheen kadenssia tutkiessa voi huomata, että ei se nyt mitään atonaalisuutta muistuta. Jo pienet vauvat vaikuttavat pitävän konsonanssista enemmän kuin dissonanssista, joten vaikuttaa siltä, että ihminen on ainakin jossain määrin "esiohjelmoitu" vastustamaan dissonanssia. Ei vaikuta olevan ihan niin yksinkertaista, että ihminen oppii pitämään ihan kuinka kakofonisesta musiikista tahansa, kun hänet siihen vain opetetaan.

Itse olen miettinyt toisinaan, missä sijaitsee konsonanssin ja dissonanssin takaraja. Kuinka paljon dissonanssia tarvitaan, että musiikki menettää viabiliteettinsä ja muuttuu objektiivisesti vastenmieliseksi meteliksi, josta juuri kukaan ei oikeasti pysty saaman minkäänlaista aistillista nautintoa? Tarvitseeko musiikin ylipäätään miellyttää aistillisesti? Riittääkö, jos sillä on jokin intellektuaalinen vaikutus?

Oletettavasti, yksi suuri "ongelma" atonaalisuudessa on sen toistuvien kuvioiden puutos. Aivot rakastavat toistuvia, johdonmukaisia kuvioita. Atonaalisuus haistattaa pitkät johdonmukaisuudelle ja kuvioille. Näin ollen, ei vaikuta myöskään kovin kaukaa haetulta, että atonaalisuuden viabiliteetti on kyseenalainen myös tässä mielessä.

Minulle ainakin vaikuttaa siltä, että tonaalinen paletti ei ole ehkä koskaan muuttumassa mihinkään populaarimusiikissa, ainakaan mihinkään kovin radikaalin a- tai post-tonaaliseen suuntaan. Ehkä jotkin vähän vieraammat konseptit tulevat yleistymään, kuten kvartaaliharmonia. Kehitys/muutos on tähän asti ollut enemmänkin timbraalista, ja sellaista se tulee varmaan olemaan jatkossakin—tosin herää kysymys: mihin mennään sitten, kun syntetisaattorit on loppuunkulutettu? Onko se edes mahdollista? Tulevatko perinteiset instrumentit tekemään paluun joskus? Nykyisinhän ne loistavat poissaolollaan valtavirtamusiikissa.

Vauvat konsonanssi/dissonanssi: http://www.brainmusic....

#10 kirjoitettu 17.02.2021 13:45

Tähän lisään, että...mistä se inpsiraatio tulee? Samalla kasvaa motivaatio. Se, että tekee jotain ja saa aikaan sitä hyvää matskua. Katoaako se silloin, kun on tehty jo satoja tunteja töitä jonkun kappaleen tai muun kokonaisuuden, kuten albumin eteen? Musiikin tulisi olla taidetta, mutta myös tulisi olla tietyllä tapaa helposti lähestyttävää, siten, että mahdollisimman moni pystyy sitä ymmärtämään.

Mulla oli tällainen vaihe, kun aloin kuunnella Cypress Hilliä. En aluksi pitänyt musiikista, mutta kun jatkoin kuuntelua, huomasin pitäväni siitä. Siihen jäi jopa koukkuun aika lujastikkin. Sen jälkeen olen pystynyt olemaan todella avoimempi sen suhteen, mitä alan kuuntelemaan. Kuuntelen nykyään todella paljon erilaista musaa.

En usko, että itse pystyisin ammmatikseni tekemään kaupallista musiikkia, vaan tuntuu siltä, että tämä on jäämässä omaksi taiteellisemmaksi harrastukseksi.

Sitten se, että tulisiko tästä joskus ammatti. Silloin olisi enemmän aikaa musiikille. Nyt on duunit vienyt paljon motivaatiota tehdä musaa. "Dayjobs hold artists down" kuten Ceebrolisticsin yhdessä biisissä sanotaan.

Harmittaa, etten ole ehtinyt uusia biisejä julkaista.

#11 kirjoitettu 17.02.2021 14:15

Mielenkiintoinen aihe tuo "mikä on ollut aina olemassa ihmisen aivoissa vs. mikä on jo siirtynyt perimäksi vs. mikä on vain pienestä pitäen opittua (ja kenties kuultu jo äidin vatsanahan läpi)".

Koska en tiedä asiasta mitään, on sillä helppo spekuloida.

Terveiden ihmisten aivot osaavat tuottaa puhetta, mutta puhuttu kieli määräytyy kuullun perusteella. Vaan enpä tiedä miten on vastaavasti laita musiikin kohdalla. Aivot osaavat kuunnella, mutta ovatko ne virittäytyneet jo ennakolta tiettyyn asentoon kuullun suhteen toisin kuin puheen osalta?

Ovatko nykyisin käytössä olevat sävelasteikot (eli siis sävelten keskinäiset suhteet) jotenkin osa ihmisen aivoja, jos ne aivot otetaan vaikkapa Brasilian viidakosta jossa ei ole minkäänlaista perimää länsimaiselle musiikille? Kuulostaako Euro-humppa siellä yhtä vetävälle kuin täällä? Mitä tapahtuisi, jos jossakin suljetussa populaatiossa otettaisiin käyttöön neljäsosanuottien puolikkaitakin ja soiteltaisiin niillä vaikkapa pari sataa vuotta? Mitä olisi tapahtunut, jos musiikin tekijät olisivat ammoisina aikoina alkaneet käyttää jotain ihan toisenlaista asteikkoa ja pitäytyneet siinä?

Aikanaan oli paljon keskustelua siitä, onko afrikkalaisten rytmitaju parempi kuin "valkonaamojen" mutta se tutkiskelu päättyi muistaakseni siihen, että siellä kyse olisi ollut hyvin pitkälti tottumisesta ja oppimisesta monipolvisempiin rytmeihin. Jos kyse olisi perimästä, niin afrikkalaisten jälkeläisten pitäisi kai vieläkin olla rytmitajuhuipulla. Vaan onkohan näin?

Sitten on mm. jazz, joka tottumattoman korviin saattaa kuulostaa ihan yhtä pahalle kuin atonaalinen musiikki omiin korviini. Ihan omakohtaisesti voin sanoa, että jazziinkin oppii ja tottuu kun sitä tarpeeksi kuuntelee. Sointujen kanssa on vähän sama juttu: kyllähän se aikansa otti ennen kuin dimit alkoivat kuulostaa hyviltä ja muultakin kuin "riitasoinnulta". Tuossa lienee kysymys pelkästään "siedätyshoidosta" eli tottumisesta ja oppimisesta.

Sitten on vielä tuokin kysymys miksi sinfoniaorkesterin pienellä epävireellä "levitetyt" nuotit kuulostavat paremmilta kuin vastaavat absoluuttisesti täysin oikeat? Sinfoniaorkesterihan "viritetään" yleensä korvakuulolta eikä viritysmittareilla. Miksi slide-putkella tai pedal-steelillä vedetty liuku esim. E.stä A:han kuulosta pirun hyvälle vaikka siinä taitaa vilahtaa kauhea määrä eri "nuotteja" asteikkojen ulkopuoleltakin?

Se kai lienee kuitenkin selvää, että harmoniakäsitys ja -mieltymys on vuosisatojen saatossa monipuolistunut alkuaikojen hyvin pelkistetyistä kahden äänen harmonioista. Onko uudempi harmoniakäsitys siirtynyt asteelle jossa se jotenkin periytyy eikä siihen näin ollen tarvitse erikseen pienestä pitäen totuttautua?

Paljon on taas kysymyksiä .... mutta enpä löytänyt vastauksia.

Mutta jos nyt ja tässä pitäisi säveltää hitti, ei olisi muuta mahdollisuutta kuin noudattaa nykyisiä sävelasteikoita.

#12 kirjoitettu 17.02.2021 14:34

geeli kirjoitti:


Musiikin tulisi olla taidetta, mutta myös tulisi olla tietyllä tapaa helposti lähestyttävää, siten, että mahdollisimman moni pystyy sitä ymmärtämään.

En usko, että itse pystyisin ammmatikseni tekemään kaupallista musiikkia, vaan tuntuu siltä, että tämä on jäämässä omaksi taiteellisemmaksi harrastukseksi.


Mutta kaikki musiikkihan on taidetta... Ei ole niin, että on kaupallista musiikkia ja sitten ei-kaupallista "taidemusiikkia"... Tuo on ihan potaskaa...

Kaikki luova työ, joka herättää ihmisissä tunteita ja elämyksiä on taidetta laajassa merkityksessä...

Englannin kielessä on tapana puhua erilaisista "taiteista" elikkä Arts varsin laajassa merkityksessä... On esim. Martial Arts eli kamppailulajit, the art of cooking elikkä ruoanlaiton taito jne...

Tuossa hyvä lyhyt englanninkielinen määritelmä: Wiki - Art

"Art is a diverse range of human activities involving the creation of visual, auditory or performing artifacts (artworks), which express the creator's imagination, conceptual ideas, or technical skill, intended to be appreciated primarily for their beauty or emotional power."


Elikkä jos et tee musiikkia ammatiksesi, ei se sun oma harrasteprojekti ole yhtään sen taiteellisempaa tavaraa kuin mitä ne miljoonatuloja tahkoavat huippuräppärit tekevät...

Pointti tässä lähinnä, että kaikki luova toiminta ja tällaisen toiminnan lopputulokset voidaan käsittää taiteina (Arts)... Se vaan, että sillä taiteella on erilaisia käyttötarkoituksia, ilmenemismuotoja, ja nämä erilaiset muodot herättävät sekä esittäjässään että kokijassaan erilaisia tunnetiloja...

Populaarimusiikkikin on taidetta... Suomessakin puhutaan näistä esiintyjistä termillä "viihdetaiteilija"... Populaarimusiikin ensisijainen tehtävä on viihdyttää, ei luoda monikerroksisia tulkinnallisia vaihtoehtoja...

Eikä klassinen musiikki ole yhtään sen enempää taidetta kuin populaarimusiikkikaan... Tämä on kulttuurinen konventio, joka on seurausta siitä tosiasiasta, että klassinen musiikki on usein eliitin musiikiksi katsottua "korkeakulttuuria", ja tämä arvostusperusta on ihan puhtaasti sosiaalinen... Ei klassinen musiikki ole yhtään sen arvokkaampaa kuin rock taikka hip hop, tämä on vain sosiaalinen konventio, jolla luodaan eroja ihmisten ja ihmisryhmien välille, ja arvotetaan toisten ryhmien toimintaa ja tapoja enemmän kuin toisten ryhmien...

#13 kirjoitettu 17.02.2021 17:25

Kiitokset nimimerkki mouhelolle ja Artolle kannustavista kommenteista tuohon mun postaukseen... Mukavaa nähdä, että muutkin katsovat asiaa laajemmassa kontekstissa...

Tuohon Arton postaukseen täytyy vielä lyhyesti esittää kommentti:

aRt074 kirjoitti:


Aina huvittanut suuresti tämä ajattelutapa että jos jotain (usein just omatekemää) musiikkia ei kuuntele kukaan kuin ihan sattumalta niin se on silloin enemmän 'taidetta', kuin se 'rahan vuoksi tehty kaupallinen 'roska' mistä huomattava määrä ihmisiä on valmiita maksamaan rahaa biisien, levyjen ja keikkojen muodossa.

Tämäpä se muakin on aina huvittanut...

Taitaa lähinnä olla niin, että jos sun tavara ei ole tarpeeksi hyvää, jotta se kelpaisi kaupalliseksi "roskaksi", niin aina voi vedota siihen että omat tuotokset on "taidetta" ja siis paljon arvokkaampaa kuin roska...

Tämä ei siis ole mitään muuta kuin henkinen jippo, jolla sitä omaa arvostusta nostetaan omassa mielessä, kun ei sitä ulkopuolelta tule...

#14 kirjoitettu 17.02.2021 17:30

Näit ajatuksia mulla tulee ja menee. Kuten on huomattu. Hyvin perusteltu kommentti IT:ltä. Ei siinä mitään...

#15 kirjoitettu 17.02.2021 17:49

Marginaalimusa ja kaupallinen musa voivat olla yhtä hyviä ja arvostettavia. Kaupallinen musa on kuitenkin markkinoitu hyvin. Niin se saadaan kaupaksi. Markkinointikeinona voivat olla esimerkiksi managerin järjestämät isot lehtijutut, radiohaastattelut ja artistin tekemät hyvät lihapullat kokkiohjelmassa tv:ssä.

#16 kirjoitettu 17.02.2021 18:40

aRt074 kirjoitti:


Toisaalta kuitenkin onko jokin erinomainen lyriikka sen taiteellisempaa tai arvokkaampaa kuin vaikkapa supersimppeli sakkariinissa kuorrutettu megahittibiisi jonka suurin lyyrinen anti on jotain tyyliin 'ou beibi I love your way..every day..I wanna be with you night and day...everyday".


Pääasiahan tässä on se, että se lyriikka puhuttelee sitä kohdeyleisöä siinä kontekstissa, johon se on tarkoitettu...

On ihan turha verrata vaikkapa Bob Dylanin lyriikoita Donna Summerin "I Feel Love" taikka Led Zeppelinin "Whole Lotta Love" piiseihin...

Ja moni mikseriläinen on varmaan huomannut, että IT on tehtaillut kymmenitäin "Love" -aiheisia piisejä tässä matkan varrella...

Se kuitenkin on sanottava, että vaikka pintapuolisesti nuo IT:n love -aiheiset piisit saattavat joissakin tapauksessa kuulostaa juurikin tuolta pepun ketkutukselta tyyliin "oh baby I love your way... Everyday" kuten Arto tuossa yllä kirjoittaa, niin tarkemmin tarkasteltuna jokaisessa niissä on jokin teema taikka näkökulma tuohon aiheeseen...

Jos saan antaa jonkin yleisen vinkin "rakkauslaulujen" lyriikoiden kirjoittamiseen, niin ensiksikin on lähdettävä liikkeelle piisin temmosta ja fiiliksestä... Sen jälkeen sitä aihetta pitää lähestyä jonkin kapeamman teeman taikka näkökulman kautta...

Se näkökulma sitten tuo sitä syvyyttä ja muuta gutaa siihen piisiin, vaikka toki se näkökulma voi olla sellainenkin, että "keikuta sitä peppuaisi mulle beibi" jos piisi on tehty tanssilattialle tanssittavaksi...

Toisaalta jos näkökulma on se, kuten mun yhdessä omassa piisissä, että "Love is an open road" niin silloin se teema lähtee sellaisesta ajatuksesta kuin että "rakkaus on avoin tie, ja haluan ajaa sen (moottoripyörällä) kanssasi"... Tarkoittaa siis sanoa, että kun lyriikkaa tarkastelee syvällisemmin, niin tuolla viitataan siihen, että rakkaus on ennustamaton, ja elämässä voi tapahtua kaikkea, ja haluan kokea tämän kanssasi... Eli katsotaan minne se tie meidät kuljettaa...

Sori oman piisin mainostus tässä kohtaa, mutta en parempaakaan esimerkkiä keksinyt... Pointti siis se, että toimivat rakkauslaulut tarvitsee mun mielestä aina jonkin teeman taikka näkökulman, jonka ympärillä se laulu pyörii, eikä vaan niin että "voi kulta kun mä rakastan sua niin kovasti, ja haluan sua niin kovasti, ja tarvitsen sua niin kovasti"... Tuo teema on loppuun kulutettu...

#17 kirjoitettu 17.02.2021 18:44

urpoarpo kirjoitti:

Kaupallinen musa on kuitenkin markkinoitu hyvin. Niin se saadaan kaupaksi.


Useimmiten on myös niin, että se kaupallinen musa on hyvin tuotettua ja muutenkin piisit on hyviä...

Kyllä mä mieluummin ostan kaupallisesti tuotetun Eaglesin "Hotel California" kipaleen taikka albumin kuin jonkun randomin mikseriartistin piisin taikka albumin...

Toki se mikseriartistikin voi olla superhyvä, mutta useimmiten elämässä ne artistit joilla on kykyä ja motivaatiota, niin myös päätyvät kaupalliselle puolelle musiikkialaa ennemmin taikka myöhemmin...

Toki markkinoinnilla voidaan tehostaa myyntiä, ja "tehtailla hittejä" mutta jos musa on lähtökohtaisesti ihan paskaa, niin ei siihen sitten markkinointikaan auta...

#18 kirjoitettu 17.02.2021 18:58

Tässä yks rakkauslaulu:

2Pac - Do For Love

Sanat:

Turn it up loud
Hahaha, ahahaha, hey man
You a little sucker for love, Pac!
Word up, hahahahaha

I should've seen
You was trouble right from the start, taught me so many lessons
How not to mess with broken hearts, so many questions
When this began we was the perfect match, perhaps
We had some problems but we workin at it, and now
The arguments are gettin' loud, I wanna stay
But I can’t help from walkin' out just throw it away
Just take my hand and understand, if you could see
I never planned to be your man it just wasn’t me
But now I’m searchin’ for commitment, in other arms
I wanna shelter you from harm, don’t be alarmed
Your attitude was the cause, you got me stressin’
Soon as I open up the door with your jealous questions
Like where can I be you're killin' me with your jealousy
Now my ambition's to be free
I can't breathe, cause soon as I leave, it's like a trap
I hear you callin' me to come back, I'm a sucka for love

What you won’t do, do for love?
You tried everything, but you don’t give up
What you won’t do, do for love?
You tried everything, but you don’t give up

Just when I thought I broke away and I'm feelin' happy
You try to trap me say you pregnant and guess who the daddy
Don’t wanna fall for it, but in this case what could I do? So now I’m back
To makin promises to you, tryin' to keep it true
What if I’m wrong, a trick to keep me holdin on
Tryin’ to be strong and in the process, keep you goin'
I’m 'bout to lose my composure, I’m gettin’ close
To packin’ up and leavin’ notes, and gettin’ ghost
Tell me who knows, a peaceful place where I can go
To clear my head I’m feelin' low, losin’ control
My heart is sayin’ leave, oh, what a tangled web we weave
When we conspire to conceive, and now
You gettin’ calls at the house, guess you cheatin’
That’s all I need to hear, 'cause I’m leavin’, I’m out the door
Never no more will you see me, this is the end
'Cause now I know you’ve been cheatin', I’m a sucka for love

What you won’t do, do for love?
You tried everything, but you don’t give up
What you won’t do, do for love?
You tried everything, but you don’t give up

Now he left you with scars, tears on your pillow and you still stay
As you sit and pray, hoping the beatings’ll go away
It wasn’t always a hit-and-run relationship
It used to be love, happiness and companionship
Remember when I treated you good
I moved you up to the hills, out the ills of the ghetto hood
Me and you a happy home, when it was on
I had a love to call my own
I should've seen you was trouble but I was lost, trapped in your eyes
Preoccupied with gettin’ tossed, no need to lie
You had a man and I knew it, you told me
Don’t worry 'bout it, we can do it now I’m under pressure
Make a decision, 'cause I’m waitin’, when I’m alone
I’m on the phone havin’ secret conversations, huh
I wanna take your misery, replace it with happiness
But I need your faith in me, I’m a sucka for love

What you won’t do, do for love?
You tried everything, but you don’t give up
What you won’t do, do for love?
You tried everything, but you don’t give up

What you won’t do, do for love
You tried everything, but you don’t give up
What you won’t do, do for love
You tried everything, but you don’t give up
What you won’t do, (Do for love)
You tried everything, but you don’t give up
What you won’t do, (Do for love)
You tried everything, but you don’t give up
Do for love, yeah baby yeah
Do for love

#19 kirjoitettu 17.02.2021 18:59

Yllä olevassa kappaleessa on ainakin omaa näkökulmaa, nuoren miehen tosirakkauden etsintää ja ehkä vähän naiviiutta...

#20 kirjoitettu 17.02.2021 19:23

aRt074 kirjoitti:


Toki rakkauslaulut oli jo vuonna 1970 niin loppuun kaluttu aihe että vaikea siitä oli kovin omaperäisesti kirjoittaa jo silloin, saatika nykyään.


Täytyy tässä jättää pöytäkirjaan eriävä mielipide sen suhteen, että musta tuo "loppuun kaluttu aihe" on terminä yhtä tyhjä kuin "puhki soitettu piisi"... Ei sellaisia ole olemassakaan...

Ajattelepa vaikkapa kirjallisuutta ja varsinkin dekkarikirjallisuutta... Onko aihe tuhansien ja tuhansien teosten myötä "loppuun kaluttu"? Ei muuten ole, vaikkei niitä klassisia mestariteoksia enää synnykään samaan tahtiin kuin joskus kymmeniä vuosia sitten...

Tai sitten esimerkkinä runous, joka liippaa läheltä piisin kirjoittamista ja lyriikoita... Onko rakkausrunot loppuun kaluttu aihe? En usko...

Pointti lähinnä se, että jos se sun näkökulma on toimiva, ja onnistut sanomaan asiasi sulle omalla ja omintakeisella aidolla tavalla, niin mitä sitten vaikka samasta aiheesta on kirjoitettu jo satoja ellei tuhansia vuosia ihmiskunnan historiassa...

Eli nyt puhutaan siitä "omaperäisyyden tasosta"... Se taso ei tietenkään voi olla sellainen, että kirjoitat jotakin täysin uutta ja ennenkuulumatonta, vaan sellainen että kirjoitat aiheesta oman näkökulmasi ja persoonasi kautta...

Jos realistisia ollaan, niin voiko keneltäkään enempää vaatia?

#21 kirjoitettu 17.02.2021 19:23

IT kirjoitti:

... mutta jos musa on lähtökohtaisesti ihan paskaa, niin ei siihen sitten markkinointikaan auta...


Näin on. Esimerkissäni tarkoitinkin, että kun musiikki on täysin vertailukelpoista keskenään, se musa jota promotaan kunnolla, myy todennäköisesti paremmin kuin se, jonka promoaminen on heikkoa. Itse musiikin taso voi olla aivan yhtä korkea molemmilla. Voi olla myös mahdollista, että musantekijä ei halua suuntautua musiikkiin kokopäivätoimisesti, vaan hänelle riittää vähempikin, jolloin panostus promoamiseen voi olla pienempi. Tässä tilanteessa esimerkiksi (karrikoiden) kokkiohjelman voi jättää väliin ja kodin vaatekaapin esittelemättä.

#22 kirjoitettu 17.02.2021 19:28

urpoarpo kirjoitti:


Näin on. Esimerkissäni tarkoitinkin, että kun musiikki on täysin vertailukelpoista keskenään, se musa jota promotaan kunnolla, myy todennäköisesti paremmin kuin se, jonka promoaminen on heikkoa. Itse musiikin taso voi olla aivan yhtä korkea molemmilla.


Toki... Olet aivan oikeassa...

Ja voihan olla niinkin, että tuolla markkinoinnilla keskinkertaisesta kamasta tehdään hitti, kun sitä tarpeeksi markkinoidaan ja soitetaan radiossa...

#23 kirjoitettu 17.02.2021 19:59

aRt074 kirjoitti:


'Loppuun kaluttu' on tietenkin vain yleinen 'loppuun kaluttu' sanonta ja osatotuus eikä siihen sen kummemmin ole aihetta tarttua.


Ehkäpä näin, mutta tosta "puhki soitetusta" sanonnasta, jota yleisesti piisien kohdalla käytetään, niin vielä pari sanaa...

Yleisestihän tuo puhki soitettu viittaa siihen että piisiä on vaikkapa radiossa soitettu kyllästymiseen asti...

Mutta itse näkisin, että se että vanhat piisit tippuvat pois radioiden soittolistoilta, ja uudet löytävät tiensä niille, ei niinkään johdu puhki soitosta ja kyllästymisestä, vaan siitä että se musiikkikenttä on jatkuvassa muutoksessa... Uudet kuluttajasukupolvet tulevat mukaan kuvaan, samoin uudet artistit, ja uudet ja uusiutuvat musiikki genret...

On aika lailla klisee sanoa, että "Stairway to Heaven" on puhki soitettu piisi... Ei ole... Se soi edelleenkin Classic Rock radioasemilla, koska sitä musiikkia kuuntelevat haluavat kuunnella noita vanhoja hittejä edelleen...

Ja miksipä juuri "Stairway to Heaven" olisi se puhkisoitetuin piisi? Yritin googletella nopeasti sitä, mitkä kappaleet on kaikkien aikojen soitetuimpia rock radiossa, ja Stairway to Heaven ei ollut Top 10 joukossa ainakaan niillä parilla listalla jotka löysin (tämä siis tilanne ilmeisesti USA:ssa)...

Ja onko paljon radiosoittoa saaneet Bob Dylanin piisit taikka monien muiden klassisten rock yhtyeiden piisit puhki soitettuja? Ei ole... Aika on vaan Top 40 radioissa ajanut niiden ohi, ja tilalle on tulleet tuoreemmat artistit ja genret... Takavuosien rock musiikkia soittavat asemat näitä piisejä edelleen soittavat...

Eikä kyseessä voi myöskään olla se, että ihmiset olisivat kyllästyneet klassiseen rockiin ja näihin piiseihin... Totuushan on se, ettei moni nykynuori ole koskaan näistä piiseistä edes kuullutkaan, joten kuinka he olisivat voineet niihin kyllästyä...

Tätä siis tarkoitin lähinnä kun kirjoitin ettei "puhki soitettuja" piisejä ole olemassakaan...

#24 kirjoitettu 17.02.2021 20:47

aRt074 kirjoitti:


minun käsitykseni on että "loppuun kaluttu" ja "puhki soitettu" on lopulta ihan yhtä subjektiivinen juttu kuin sanoa että jokin biisi on "huono" tai "hyvä". Vaikka joku kuvailee biisiä noilla sanoilla niin se ei tietenkään tee siitä mitään universaalia totuutta.


Toki... Voihan sen näinkin ajatella... Ei kait tässä nyt tarvitse minunkaan ruveta vänkäämään vain vänkäämisen ilosta... Lähinnä hain vain erilaisia näkökulmia ja ulottuvuuksia, että saadaan keskustelua aikaiseksi... Ja ettei oltaisi pelkästään niitä "jees-miehiä" toinen toisellemme...

Mutta jos ajatellaan, että "puhki soitettu" on subjektiivinen juttu, niin tämäkin homma saattaa vaihdella ihan fiiliksen mukaan... Piiseihin saattaa toisinaan toki kyllästyä, jos niitä kuuntelee paljon putkeen, mutta sitten taas pienen tauon jälkeen sama piisi maistuu taas tuoreelle...

#25 kirjoitettu 17.02.2021 21:19 Muok:17.02.2021 21:27

geeli kirjoitti:

En usko, että itse pystyisin ammmatikseni tekemään kaupallista musiikkia, vaan tuntuu siltä, että tämä on jäämässä omaksi taiteellisemmaksi harrastukseksi.


Kun ei taloudellisesti ole riippuvainen pelkästään musasta, antaa se mahdollisuuden tuottaa sellaista musaa kuin haluaa. Levy-yhtiö ei silloin määrää, kuten usein on kokopäivätoimisen artistin osalta. Kaupallinen ja epäkaupallinen / marginaalimusa voivat molemmat olla (korkeatasoista) taidetta, tai voivat olla olematta. Mutta sivutoimisesti musaa tekevä artisti voi kyllä tehdä korkeatasoista musaa omaehtoisesti itse päättäen, ja sehän on jo arvo sinänsä!

#26 kirjoitettu 17.02.2021 21:29

urpoarpo kirjoitti:

...ja sehän on jo arvo sinänsä!


Se vapaus on kyllä tärkeetä. Ja se, että ei tarvitse miettiä vaikka firman tulosta. Eikä ole tiukkoja deadlineja. Musiikki on tärkeetä. Kyllähän sen ajatuksen varmasti nämä harrastajat täällä Mikserissä jakavat.

Että luovuus pääsee kukkimaan...

Aviciille kävi kyllä huonosti, jos tiedätte tapauksen.

https://fi.wikipedia.o...

#27 kirjoitettu 17.02.2021 21:43

70-luvun rock on minulle tuntematonta aluetta. Tai en tunne sitä niin hyvin. Kyl mä yksittäisiä muusikoita tiedän.

Yhtä lailla tää uusin musiikki on myös tuntematonta mulle. Trap tai House tai mikä tahansa uudempi EDM.

#28 kirjoitettu 17.02.2021 21:47

urpoarpo kirjoitti:
geeli kirjoitti:

En usko, että itse pystyisin ammmatikseni tekemään kaupallista musiikkia, vaan tuntuu siltä, että tämä on jäämässä omaksi taiteellisemmaksi harrastukseksi.


Kun ei taloudellisesti ole riippuvainen pelkästään musasta, antaa se mahdollisuuden tuottaa sellaista musaa kuin haluaa. Levy-yhtiö ei silloin määrää, kuten usein on kokopäivätoimisen artistin osalta. Kaupallinen ja epäkaupallinen / marginaalimusa voivat molemmat olla (korkeatasoista) taidetta, tai voivat olla olematta. Mutta sivutoimisesti musaa tekevä artisti voi kyllä tehdä korkeatasoista musaa omaehtoisesti itse päättäen, ja sehän on jo arvo sinänsä!


Musiikintekijänä "vapaaherrana" olemisessa on kyllä omat hyvät puolensa. Ei ole UA:n mainitsemien seikkojen lisäksi paineita suosion laskusta, ei paineita uuden levyn valmiiksisaattamisesta, ei paineita kaikenmaailman kissanristiäisistä missä pitäisi näyttäytyä jne. Vielä jos ei sorru tekemään covereita, on "taiteellinen vapaus" likipitäen täydellinen.

Kovasti harvassa ovat ne kovat alan ammattilaiset, joilla on täysin oma vapaus mm. biisiensä ja aikataulujensa suhteen. Huipulla on ehkä kiva olla (niin kauan kun sitä kestää) .. mutta sinne vaan on edelleen hemmetin vaikeaa päästä.

#29 kirjoitettu 17.02.2021 22:26

aRt074 kirjoitti:


Seksi on muuten toinen mielenkiintoinen laulunaihe, jossa kovin harvoin törmää enää omaperäisiin ilmaisuihin. Siinäkin taidettiin kliimaksi saavuttaa jo 30-luvun Bluesissa tyyliin "squeeze my lemon till the juice runs down my leg" (Robert Johnson), jonka senkin zeppeliini lainasi johonkin biisiinsä. Paha tuosta on enää paremmaksi laittaa vaikka nämä Plantin rentut jälkeläisineen ovat parhaansa tehneet.


Tuossa yksi klassikko, joka kertoo seksistä: Trixie Smith - My Daddy Rocks Me


"My man rocks me with one steady roll..."


1920-luvulla sata vuotta sitten termi "rock and roll" tarkoitti mustien amerikkalaisten slangissa yhdyntää...

Olisi muuten kiva tietää, että onko suoraan yhdyntään viittaavat laulujen sanoitukset vähentyneet nykymusiikissa? Oltiinko silloin aikoinaan kuitenkin loppupeleissä astetta taikka paria härskimpiä kuin nykyään?

#30 kirjoitettu 18.02.2021 08:12

AnttiJ kirjoitti:

Musiikintekijänä "vapaaherrana" olemisessa on kyllä omat hyvät puolensa. Ei ole UA:n mainitsemien seikkojen lisäksi paineita suosion laskusta, ei paineita uuden levyn valmiiksisaattamisesta, ei paineita kaikenmaailman kissanristiäisistä missä pitäisi näyttäytyä jne. Vielä jos ei sorru tekemään covereita, on "taiteellinen vapaus" likipitäen täydellinen.

Kovasti harvassa ovat ne kovat alan ammattilaiset, joilla on täysin oma vapaus mm. biisiensä ja aikataulujensa suhteen. Huipulla on ehkä kiva olla (niin kauan kun sitä kestää) .. mutta sinne vaan on edelleen hemmetin vaikeaa päästä.


Tässä ketjussa jo aiemmin käytiin läpi, että sekä ei-kaupallinen että kaupallinen musa voivat olla taiteellisesti yhtä hyviä. Eli käsittelen vain tätä kaupallisen musiikkimaailman ihmeellisyyttä:

Vaikeaa se voi olla suurien levy-yhtiöiden kanssa diilejä solmia. Vaikeaa se oli Dingollekin, kun monet levy-yhtiöt "viisaudessaan" antoivat sille pakit. Se ei siis todista, että tarjotulla musiikilla ei olisi kaupallista potentiaalia, vaikka levy-yhtiöstä niin sanottaisiinkin:

https://fi.wikipedia.o...

"Hölmöläisten laiva on Dingon ensimmäinen demo vuodelta 1983. Demo sisälsi muun muassa hitit "Nimeni on Dingo" ja "Lakatut varpaankynnet". Yhtye lähetti demon useisiin levy-yhtiöihin, muttei saanut kaikilta positiivista vastaanottoa. CBS lähetti demonauhan yhtyeelle takaisin toteamalla, ettei Neumannin kappaleissa ole kaupallista potentiaalia. Poko Rekordsilta demo ei koskaan palautunut takaisin ja myöhemmin ilmeni Epe Heleniuksen heittäneen sen roskakoriin tyytymättömänä kuulemaansa."

Toinen hyvä esimerkki levy-yhtiöiden kyvystä pystyä arvioimaan musiikin kaupallista potentiaalia on Arttu Wiskari:

https://www.iltalehti....

Kommentti levy-yhtiöstä: - Ei kannata yrittää. Ei pysty tämän näköistä jätkää laittaa laulamaan tuollaisia tekstejä, Wiskari muistelee levy-yhtiöltä saamaansa palautetta.

Eli toiminta isoissa levy-yhtiöissä voi olla ammattitaidotonta ja jopa aika törkeää (kun Wiskarin tapausta ajatellaan).

Dingosta tuli yksi Suomen musiikkihistorian suurimmista ja Arttu Wiskari perusti oman yhtiön ja löi läpi samalla biisillä, joka teilattiin.

Edelliset esimerkit eivät ole ainoita ... Nykyään on mahdollista perustaa oman musiikin ympärille oma yritys, joka tuottaa musan ja markkointidiilit voi itse sopia. Jos on tosissaan yrittämässä kauppalliselle rintamalle, se kannattaa tehdä, aluksi vaikka sivutoimisesti.

Ei tarvitse ajatella olevansa "vapaaherra", vaan kannattaa ajatella, että voi tehdä töitä omalla tyylillä. Töitähän on tehtävä, mutta työtavat voi valita itse. Myös markkinoinnin suhteen.

Hyvä tapa toimia on myös verkostoitua muiden alan toimijoiden kanssa. Arttu Wiskari vaikuttaa mukavalta mieheltä, saattaisi ehkä jopa neuvoa, miten kannattaa toimia ...

#31 kirjoitettu 18.02.2021 13:08

UA: "Ei tarvitse ajatella olevansa "vapaaherra", vaan kannattaa ajatella, että voi tehdä töitä omalla tyylillä. Töitähän on tehtävä, mutta työtavat voi valita itse. Myös markkinoinnin suhteen."

Tarkoitin ihan tuota samaa eli henkistä vapaaherruutta omaan musiikkiin liittyvän tekemisen suhteen. Ihan oikea "vapaaherrahan" ei edes välttämättä tee mitään ... jos ei satu huvittamaan; sikäli tietysti sana on vähän kehno muussa käytössä.

Vaan tuossa ikiomassa tekemisessä on tietysti riskinä juurikin se, ettei pysty lyömään läpi omalla näkemyksellään ja omilla töillään vaikka "tuote" olisi objektiivisesti arvioituna kuinka hyvä tahansa. Täältäkin löytyy iso joukko tekijöitä, jotka ovat vähintään yhtä hyviä kuin valokeiloissa olevat ns. starat.

En tiedä kuinka tiheällä kammalla päättävissä organisaatioissa setvitään täällä esiteltyjä omia biisejä vai käydäänkö niitä läpi ollenkaan. Vai onko levy-yhtiöissä tarjokkaita niin paljon, ettei muihin pystytä puuttumaan?

#32 kirjoitettu 18.02.2021 15:25

AnttiJ kirjoitti:


En tiedä kuinka tiheällä kammalla päättävissä organisaatioissa setvitään täällä esiteltyjä omia biisejä vai käydäänkö niitä läpi ollenkaan. Vai onko levy-yhtiöissä tarjokkaita niin paljon, ettei muihin pystytä puuttumaan?


En usko, että kovinkaan tiheällä kammalla, koska kaiken tämän paljouden seasta on työlästä erottaa ne helmet, ja toisaalta kaikkeen tähänkin pätee se vanha sääntö, "ettei sua tule kotisohvalta kukaan hakemaan"...

Mun käsitys on se, että levy-yhtiöt on kiinnostuneet sellaisista artisteista, jotka:
- keikkailevat
- jotka julkaisevat piisejä netissä, ja jotka keräävät kuunteluita
- ja joilla on jo fanipohjaa

Joku tuntematon mikseritähti, joka ei keikkaile eikä muutoinkaan osoita sen suurempia ambitioita saatikka motivaatiota, niin sellaiseen satsaaminen on enemmän kuin iso riski muutoinkin musiikkipisneksen muutoksessa kamppaileville levy-yhtiöille...

#33 kirjoitettu 18.02.2021 15:33

geeli kirjoitti:


70-luvun rock on minulle tuntematonta aluetta. Tai en tunne sitä niin hyvin. Kyl mä yksittäisiä muusikoita tiedän.

Yhtä lailla tää uusin musiikki on myös tuntematonta mulle. Trap tai House tai mikä tahansa uudempi EDM.


Eiköhän melkein kaikilla ole suuriakin puutteita musiikin tuntemuksessa, jos ajatellaan kaikkia genrejä ja kaikkea sitä musiikkia, joka on potentiaalisesti tarjolla...

Itse en tunne hip hop/rap taikka EDM puolta käytännössä juuri lainkaan...

Musta tuntuu, että radioissa ja mediassa työskentelevillä musiikkijournalisteilla, joillakin levy-yhtiöguruilla, sekä musiikkikauppojen myyjillä saattaa olla enemmän sellaista laaja-alaisuutta musiikin tuntemuksen suhteen, mutta tavallinen tallaaja useimmiten on keskittynyt kapeampaan alueeseen musiikkikentässä, eikä tässä sinänsä ole mitään vikaa... Hienoa, että musiikki voi tarjota kaikille jotakin...

#34 kirjoitettu 18.02.2021 19:35

aRt074 kirjoitti:


Tässä toinen klassikko joka varmaan sitten sopisi paremmin kuvaamaan ainakin meikän seksiseikkailuja

Muddy Waters


Enpä ollut tätä aiemmin kuullutkaan... Mutta jos haetaan vähän modernimpaa rock piisiä, joka menee suoraan asiaan, niin sehän on tietystikin tämä klassikko takavuosilta:

KISS - Love Gun


En tiedä mikä tossa piisissä on, mutta siinä on sellaista samanlaista poljentoa kuin vaikkapa Thin Lizzyn "The Boys Are Back In Town"... Panee siis menojalan vipattamaan ja lahkeet lepattamaan...

Niin ja sääli ettei nykyrokkarit pukeudu yhtä hienosti kuin tähdet 70-luvulla... Olihan tossa monien bändien show-meiningissä silloin aikoinaan ihan oma tatsi, jota harvemmin nykyään näkee, ellei sitten popin puolella...

#35 kirjoitettu 19.02.2021 12:31

Sitä tosiaan, että musiikissa(kin) on mukavaa, kun tekeminen on luontevaa eikä väkinäistä. Ei stressiä liikaa. Kuka sitä vertaa itseään liikaa muihin, kun ei ole musiikki taiteena mitään kilpailua. Kilpailulle on oma paikkansa tietenkin. Musiikki kun on luovaa tekemistä, jossa ahkeruus on hieman eri merkityksessä kuin jos olisi raksalla kantamassa lautoja tai esimerkiksi opiskelemassa yliopistossa.

Mulla ajatukset välillä ajautuu tuolle suoritusraiteelle. Silloin yleensä ei lopulta tule mistään mitään ja kaikki ahdistaa...niinkuin siinä Apulannan biisissä...

#36 kirjoitettu 19.02.2021 12:47

geeli kirjoitti:
Mulla ajatukset välillä ajautuu tuolle suoritusraiteelle. Silloin yleensä ei lopulta tule mistään mitään ja kaikki ahdistaa...niinkuin siinä Apulannan biisissä...

Tuo on ongelma itsellekin. Välillä melkein jumittuu paikalleen koko hommassa, kun ottaa niin perkeleesti stressiä, kun ei ole tarpeeksi hyvä, jne.

#37 kirjoitettu 19.02.2021 14:18

geeli kirjoitti:

Mulla ajatukset välillä ajautuu tuolle suoritusraiteelle. Silloin yleensä ei lopulta tule mistään mitään ja kaikki ahdistaa...niinkuin siinä Apulannan biisissä...

Elintasokas kirjoitti:

Tuo on ongelma itsellekin. Välillä melkein jumittuu paikalleen koko hommassa, kun ottaa niin perkeleesti stressiä, kun ei ole tarpeeksi hyvä, jne.


Pakko tappaa helposti luovuuden... Näin itsellänikin...

Mutta toisaalta tuo että onko tarpeeksi hyvä ja niin pois päin, niin itse en ota sellaisista asioista stressiä, koska teen musiikkia vain harrastuspohjalta...

Toisaalta jos katselee näitä Mikserin piisikisoja muutaman vuoden aikajänteellä, niin kyllähän ne mun parhaat demot ovat syntyneet spontaanisti näiden kisojen ulkopuolella...

#38 kirjoitettu 19.02.2021 14:53 Muok:19.02.2021 14:54

IT kirjoitti:
geeli kirjoitti:

Mulla ajatukset välillä ajautuu tuolle suoritusraiteelle. Silloin yleensä ei lopulta tule mistään mitään ja kaikki ahdistaa...niinkuin siinä Apulannan biisissä...

Elintasokas kirjoitti:

Tuo on ongelma itsellekin. Välillä melkein jumittuu paikalleen koko hommassa, kun ottaa niin perkeleesti stressiä, kun ei ole tarpeeksi hyvä, jne.


Pakko tappaa helposti luovuuden... Näin itsellänikin...

Mutta toisaalta tuo että onko tarpeeksi hyvä ja niin pois päin, niin itse en ota sellaisista asioista stressiä, koska teen musiikkia vain harrastuspohjalta...

Toisaalta jos katselee näitä Mikserin piisikisoja muutaman vuoden aikajänteellä, niin kyllähän ne mun parhaat demot ovat syntyneet spontaanisti näiden kisojen ulkopuolella...

Harrastuspohjalta teen itsekin, mutta se ei tarkoita, ettenkö ottaisi hommaa vähän liian vakavasti aina välillä.

#39 kirjoitettu 19.02.2021 15:20

Elintasokas kirjoitti:


Harrastuspohjalta teen itsekin, mutta se ei tarkoita, ettenkö ottaisi hommaa vähän liian vakavasti aina välillä.


Niin, kyllähän harrastuspohjaltakin on hyvä tehdä hommia tosissaan siinä mielessä, että kukapa sitä nyt vapaaehtoisesti haluaa paskaa suoltaa ulos... Ei siinä mitään vikaa ole, että yrittää parastaan kussakin tilanteessa...

Se vaan, että mikä on se vertailukohta taikka tavoitetaso sen oman musan laadulle näin niin kuin vertailumielessä, saattaa muodostua ongelmaksi...

Vertaanko itseäni esim. alan huippuihin? Soitanko kuin Ritchie Blackmore? Sävellänkö kuin Ennio Morricone?

Tuollainen tappaa helposti luovuuden ja ennen kaikkea motivaation...

Motivaatio on siitä kummallinen juttu, että ihmisiä motivoi parhaiten se, että he saavat itselleen juuri sen hetkisen taitotason kokoisia haasteita... Liian helpot haasteet eivät motivoi pitkällä tähtäimellä, ei myöskään liian vaikeat haasteet...

Kun on tutkittu niitä seikkoja joiden perusteella ihmiset tekevät päätöksiä ja "toimivat", niin motivaatio on yksi suuri taustatekijä, mutta yhtä lailla asiaan vaikuttaa kaksi seikkaa:

a) pystynkö suoriutumaan vaaditusta toiminnasta? (Pystynkö siihen? Can I do it?)
b) onko toiminnan lopputulos kannaltani myönteinen? (Toimiiko se? Will it work?)

Jos vastauksesi näihin kahteen kysymyksen on negatiivinen, käy luultavasti niin että suuresta motivaatiosta huolimatta kyseinen toiminta jaa suorittamatta ja toteuttamatta...

Kannattaa siis kussakin vaiheessa kun jossakin asiassa kyvyt ja taidot karttuvat, niin tarttua sellaisiin haasteisiin, jotka ovat sen taitotason näkökulmasta sopivan haasteellisia... Tällainen homma, kun samalla tulee niitä onnistumisen elämyksiä, kasvattaa myös sitä itsetuntoa positiivisessa mielessä...

Ei siis kannata luoda itselleen ylitsepääsemättömiä muureja, koska se tappaa luovuuden ja motivaation...

#40 kirjoitettu 19.02.2021 16:10

IT kirjoitti:
Elintasokas kirjoitti:


Harrastuspohjalta teen itsekin, mutta se ei tarkoita, ettenkö ottaisi hommaa vähän liian vakavasti aina välillä.


Niin, kyllähän harrastuspohjaltakin on hyvä tehdä hommia tosissaan siinä mielessä, että kukapa sitä nyt vapaaehtoisesti haluaa paskaa suoltaa ulos... Ei siinä mitään vikaa ole, että yrittää parastaan kussakin tilanteessa...

Se vaan, että mikä on se vertailukohta taikka tavoitetaso sen oman musan laadulle näin niin kuin vertailumielessä, saattaa muodostua ongelmaksi...

Vertaanko itseäni esim. alan huippuihin? Soitanko kuin Ritchie Blackmore? Sävellänkö kuin Ennio Morricone?

Tuollainen tappaa helposti luovuuden ja ennen kaikkea motivaation...

Motivaatio on siitä kummallinen juttu, että ihmisiä motivoi parhaiten se, että he saavat itselleen juuri sen hetkisen taitotason kokoisia haasteita... Liian helpot haasteet eivät motivoi pitkällä tähtäimellä, ei myöskään liian vaikeat haasteet...

Kun on tutkittu niitä seikkoja joiden perusteella ihmiset tekevät päätöksiä ja "toimivat", niin motivaatio on yksi suuri taustatekijä, mutta yhtä lailla asiaan vaikuttaa kaksi seikkaa:

a) pystynkö suoriutumaan vaaditusta toiminnasta? (Pystynkö siihen? Can I do it?)
b) onko toiminnan lopputulos kannaltani myönteinen? (Toimiiko se? Will it work?)

Jos vastauksesi näihin kahteen kysymyksen on negatiivinen, käy luultavasti niin että suuresta motivaatiosta huolimatta kyseinen toiminta jaa suorittamatta ja toteuttamatta...

Kannattaa siis kussakin vaiheessa kun jossakin asiassa kyvyt ja taidot karttuvat, niin tarttua sellaisiin haasteisiin, jotka ovat sen taitotason näkökulmasta sopivan haasteellisia... Tällainen homma, kun samalla tulee niitä onnistumisen elämyksiä, kasvattaa myös sitä itsetuntoa positiivisessa mielessä...

Ei siis kannata luoda itselleen ylitsepääsemättömiä muureja, koska se tappaa luovuuden ja motivaation...

Hyviä pointteja!

Totta kaikki. Itselläni on käynyt niin, että taidon kasvaessa itsetuntoni on itseasiassa huonontunut, koska tavoitteet ja vertauskohdat ovat kasvaneet nopeammin kuin itse taidot. Pidin itseäni paljon parempana silloin, kun olin paljon huonompi objektiivisesti. Tämä lienee kai aika normaalia asiassa kuin asiassa.