Mikseri.net

#2 kirjoitettu 01.12.2020 10:22

Vokaalit omassa musiikissa tarkoittaa räppäämistä. Aika harvoin mietin ihan tarkkaan flown tai rytmityksen. Tässä olisi kehittämisen varaa.

Kuuntelin eilen ihan muuten vaan Redramaa ja huomaan, että hän on aika hyvin kappaleissa miettinyt ne räp-vokaalit ja niiden rytmityksen ja tarkasti...

Toisaalta se on usein äärimmäisen vaikeaa ja sitä vaikeammaksi ja tarkemmaksi menee, mitä pidempiä laineista syntyy. Kirjoitan usein lainin, sitten toisen, joka rimmaa ja sitten siirryn seuraavaan riimipariin. En juurikaan tarkasti mieti rytmitystä vaan menen vähän fiiliksen ja sen flown mukaan.

Mielestäni laulaminen on vaikeaa, mutta sen rytmittäminen on kuitenkin helpompaa kuin räp-vokaalien...

#3 kirjoitettu 01.12.2020 10:44 Muok:01.12.2020 11:00

Jamsteri kirjoitti:

Itse pyrin sovittamaan biisin sanat melodian mukaan niin ettei tule mitään hömelön kuuloisia venytyksiä. Toinen vaihtoehto on se, että sanat on olemassa ja melodia syntyy sanojen ehdoilla. Vokaalit saa olla pitkiä jos ne ovat sanoissa alunperinkin pitkiä. Luulen, että ihan ookoo on venyttää myöskin sanan lopussa olevia vokaaleja ja onkohan sen nimi nyt diftongi jos on kaksi eri vokaalia peräkkäin. Esim ie, ei, oi, ai jne.



Asia on minustakin juuri noin. Pari nyanssia lisää.

Sanojen venyttely ei saa muodostua itsetarkoitukseksi. Kovat laulustarat tietävät joko luonnostaan tai harjoittelun tuloksena missä paisutellaan ja venytellään ... ja jos eivät tiedä, niin ammattitaitoiset kapellimestarit ja tuottajat kyllä tietävät. Säästeliäisyys on tässäkin kaiken a ja o: mistä tahansa tehokeinosta katoaa teho kun sitä tekee liikaa.

Paisuttelu/venyttely pitää osata. Jos ääni ei kanna tai pysy kasassa, ei paisuttelua kannata harjoittaa kuin äärimmäisessä hätätilassa. Paul Rodgersin pitkään kantavat fraaseeraukset kuulostavat hyville; AnttiJ:n fraseeraukset eivät. Valitettavasti. Sekin pitää muistaa että osa hienoista venytyksistä tehdään kuuntelukuntoon studioiden pöydissä.

Itse en paisuttele kuin melodiasta johtuvasta pakosta, koska en ole kova laulustara; oma paisutteluni ei kestäisi kovinkaan montaa kuuntelukertaa koska hallitsematonta vibraattoa tulee aivan liikaa ja ääneni alkaa kuulostaa epävarmalle. Paisuttelu + epävarmuus = no go ainakin omalta osaltani. Jos joku pitkä ääni kuulostaa "hyvälle" jossakin omassa biisissäni niin kiitokset voi osoittaa Celemonylle joka kehitti Melodynen. Em. syistä teen omat biisinikin sellaisiksi, että oma rajallinen tulkintakykyni haittaa lopputulosta mahdollisiimman vähän.

Venyttelylläkin on rajansa, jotka riippuvat melodian kaaresta. Aika harva biisi jaksaa kantaa jos siinä on pelkkää pitkää puoli- tai kokonuottia. Asiaa selviää aika helposti kun katselee eri menestysbiisien nuotteja. Vaihtelu on tässäkin avainsana.

Poikkeuksia tietysti löytyy, mutta itse en lähtisi tekemään omia linjauksiani harvan onnistuneen poikkeuksen perusteella. Neil Young teki lepattavasta ja hauraasta äänestä tavaramerkin, mikä onnistui arvatenkin lähinnä siksi että Young teki niin hemmetin hyviä biisejä. Jos solistilla on virevaikeuksi, ne useinmiten vain korostuvat pitkissä äänissä.

Venyttely ja pitkien äänien laulaminen saattaa kuulua jonkun laulajan äänenaukaisurituaaliin samoin mm. "ämmän syönti" mutta se pitää tehdä ennen kuin alkaa laulaa. En ole koskaan kuullut että kukaan olisi säveltänyt yhtään biisiä pitkiin ääniin perustuvaksi siksi, että se jotenkin pitäisi laulajan äänen auki. Äänen huolto ja säveltäminen kannattaa pitää erossa.

Lyriikka on onnistunut silloin kun se istuu sävellykseen. Jos sävellyksessä on 1/8-nuotteja, niille pitää löytyä vastaavasti tarpeeksi tavuja koska muuten sävellyksestä katoaa sen alkuperäinen rytmi. Kunnolla tehdystä sanoituksesta löytyy parhaimmillaan yhtä monta tavua kuin melodiassa on nuotteja.

Joku melodiakaari saatetaan silloin tällöin vetää yhdellä vokaalilla siten, että pitkää vokaalia taivutellaan melodian mukaisesti; vähän makuasia on se onko kyse enää melodiasta vai säveltäjän suunnittelemasta fraseerauksesta. Kumpaakin olen tavannut silloin tällöin.

#4 kirjoitettu 01.12.2020 11:10

Eikös kuitenkin ole vähän eri asia jos joku bändi vetää yhden venytyksen vähän erikoisemmalla tavalla yhdessä biisissä kuin tehdä sitä jatkuvasti?

#5 kirjoitettu 01.12.2020 11:30

IT kirjoitti:
Tuli vaan mieleen, että tuossa tuo "somebooody" venyy samaan tapaan kun itselläni on tapana venyttää sanoja... Siinä tuo sana venyy hieman, jotta sanan jälkeen tuleva sanoitus istuu jälleen melodiaan ja piisin rytmiin...

Kuulostaako tuo susta hömelöltä? Ja tuossa tuo vokaali ei myöskään ole alun perin pitkä... Ja olisiko hlmömpää venyttää sitä sanan alkua tyyliin "sooomebody"? Vai pitäisikö tuo venytys jakaa tasaisesti kummallekin tavulle: "soomeboody"?


Tuossa ei minusta tuo venytys kuulosta erityisen hölmöltä. Itse en varmaan olisi tuollaista venytystä tehnyt, mutta ei tuo ainakaan häiritse.

Aloin miettimään tätä venyttelyä, ja jäin miettimään että särähtääköhän minulla korvaan enemmän sellaisen venytykset, jotka ovat sanan ekalla tavulla... Ja voi olla myös mahdollista, että ne särähtää suomenkielisissä lyriikoissa varsinkin silloin jos venytys muuttaa sanan merkitystä. Esim. jos kylästä tulee kyylä tai sanasta saana.

#6 kirjoitettu 01.12.2020 11:32

Näiden venytysten vastakohta muuten voi myös kuulostaa pöljältä. Jos kaikki nuotit ovat tönkön kuuloisia, musiikki alkaa kuulostaa koomiselta. Eläkeläiset ainakin tuntuvat harrastavan tätä tahallaan.

#7 kirjoitettu 01.12.2020 11:46

Aina tulee hankaluuksia kun melodia ja sanoitus eivät täysin kohtaa toisiaan. Siitä yleensä seuraa ratkaisuja, jotka eivät välttämättä ole niitä parhaita mahdollisia ja johtavat helposti siihen, että solistilla on joko liian kiire (sanat eivät mahdu kunnolla suuhun) tai sitten sanat venyvät epäloogisista kohdistaan siten, että ne suorastaan menettävät muotonsa.

"Somebody"-sanalle löytyy erilaisia lähestymistapoja. Aivan loistava esimerkki löytyy Queenin biisistä "Somebody to love". Freddie venyttää ensin "laaaav", fraseeraa sitten "soooommmbody" ja kertaalleen myös sanaa "toooo". Sama kohta - kolme eri tapaa lähestyä asiaa. Kuorossa mennään sen sijaan tiukasti "somebody".

https://youtu.be/kijpc...

Tuollaista jälkeä syntyy kun teksti istuu melodiaan ja solisti hallitsee sekä äänensä että tyyliin sopivan fraseerauksen. Kun nuo kolme natsaavat, niin ei tarvita edes Black&Deckeriä.

#8 kirjoitettu 01.12.2020 11:54

Jamsteri kirjoitti:
Näiden venytysten vastakohta muuten voi myös kuulostaa pöljältä. Jos kaikki nuotit ovat tönkön kuuloisia, musiikki alkaa kuulostaa koomiselta. Eläkeläiset ainakin tuntuvat harrastavan tätä tahallaan.


Allekirjoitan tuon silloin kun tarkoitus on, että sanoitus sekä musiikki kuulostavat koomisilta.

Valkoihoisen eläkeläisen ääni ei pitkään kanna. Eihän se kantanut Trumpiakaan uudestaan Valkoiseen Talooon.

#9 kirjoitettu 01.12.2020 12:11

Tulipa ihan sattumoisin mieleeni ekan tavun venytyksestä eräs jossain määrin tuttu biisi: "Oi maamme Suoooomi, synnyinmaa".

#10 kirjoitettu 01.12.2020 15:11

Ehkä on niinkin, että kun suomen kieli on niin kovasti tuttu, niin tätäkin asiaa arvioi vähän eri asteikolla kuin englanninkielisiä biisejä. Joku asia, mikä särähtää suomeksi laulettuna korvaan pahastikin, ei herättäisi minkäänlaisia tuntemuksia vieraalla kielellä.

#11 kirjoitettu 01.12.2020 17:31 Muok:01.12.2020 17:32

Tiedän varsin hyvin, että maailma on täynnä biisejä joissa on pitkiä ääniä ja joissa osaan solisti saa fraseerata ja osaan ei; osa solisteista osaa fraseerata ja osa ei; joillekin fraseeraukset pitää kirjoittaa valmiiksi jotta niistä tulisi ylipäänsä mitään. Minulla on tuossa vieressä n. 5000 pahvia joten olen asiasta jossain määrin ns. jyvällä; etenkin kun olen soitellut ne kaikki läpi ja monet kymmeniä kertoja.

Sanat "Gold finger" sopivat erinomaisen hyvin fraseerattaviksi. "Fingeriä" ei ole mikään pakko vetää pitkäksi, sillä se toimii ihan hyvin lyhyempänäkin kuten se on muistaakseni alunperin johonkin pahviin kirjoitettu. Mutta sanoitus mahdollistaa tässä nimeomaisessa kohdassa myös sellaisen sovituksen, jossa ääni vedetään pitkäksi kun solisti siihen kykenee ja luultavasti myös haluaa niin tehdä.

Mutta seuraavalla rivillä on "he's a man" jossa Shirley ei venytäkään sanaa "man" vaikka sekin venyisi oikein hyvin vaan vetää sen todella napakasti kiinni saman tien. Ihan vastaavasti sitä seuraava "Midas" venyy .. "touch" ei, koska se ei venytykseen sovi. Toisen säkeistön "Gold finger" on selvästi avausta lyhyempi ja kuulostaa silti ihan yhtä hyvälle.

Nuo ovat niitä juttuja joilla tulkinta saadaan eläväksi silloin kun solistin tulkinnallinen kapasiteetti tai äänivarat eivät ole rajoitteena, kuten mm. meillä. Tässähän kerrotaan ja näytellään samalla dramaattista tarinaa kun sitä lauletaan. Elokuvamelodiat ovat myös vähän oma juttunsa eivätkä ollenkaan mitään keskivertomusiikkia; niistä pitää löytyä ns. draaman kaarta enemmän kuin tohtori määrää.

Jos kappale on sävelletty niin, että siinä jostain syystä on vain pitkiä ääniä, niin sitten se vedetään niin. Mutta silloin sanoituksen pitäisi myös tukea biisin rakennetta ja olla sellainen etteivät sanat veny piloille. Tämä on se juttu.

Mistä ihmeessä keksit jonkun "I love you honeyn" ja miten minä nuo sanat sijoittaisin tai jakaisin? Olet ilmeisesti ymmärtänyt jotain fataalisti väärin. En tietenkään sijoittaisi tai jakaisi sanoja mitenkään ennen kuin näkisin biisin pahvit tai ilman että edes kuulisin melodian muutaman kerran. Ei ole olemassa mitään yleispätevää "minun tyyliäni" jota tarjoaisin joka kerran, vaan kaikki riippuu biisin melodiasta ja siihen sorvatuista sanoista. Jos sanat eivät ilmiselvästi istu melodiaan, on joskus pakko tehdä pientä justeerausta omiinkin biisiviritelmiin.

-----------------------------

Nyt tässä on taas joku juttu jota en oikein ymmärrä. Sinähän voit vetää omat biisisi ihan miten haluat. Jos sinusta sanoja venyttelevä tyyli sopii jokaiseen rokkibiisiin niin siitä vaan. Suomihan on vapaa maa eikä Mikserikään aseta rajoituksia.

#12 kirjoitettu 01.12.2020 17:43

Terve taas! Olen lueskellut täällä hieman teidän porinoita. Tuli vaan mieleen, että itse en teoretisoi asioita kovin pitkälle, tai en ollenkaan. Koitan tehdä sillä tavalla, mikä kuulostaa hyvältä. Tietenkin "hyvä" ja "huono" on ihmisen korvien välissä ja jokaisen korvien väli on erilainen. Itse olen kuunnellut kuuluisia biisejä ja "ölissyt" mukana niitä kohtia, jotka on juuri maukkaita vongauksia. Sitten sanoittaessa / säveltäessä koitan "vonkua" hieman samaan tyyliin. En ole kovin teoretisoinut asioita, ne on tunnepuolen juttuja.

#13 kirjoitettu 01.12.2020 17:52

UrpoA: Ihailtavalla tavallahan nuo sinun sanoituksesi ja riimisi solahtavat melodiaan. Siinä on monelle oppimista.

En minäkään sen suuremmin analysoi omia tekemisiäni kunhan yritän huolehtia tietyistä perusasioista samalla kun kusen hommaa kasaan. Sitten kun kokonaisuus ei toimi, joutuu pohtimaan mikähän se syy mahtaisi olla. Yleensä se löytyy tuolin ja näppiksen välistä. Ja jos en saa juttua toimimaan, niin ehkä keksin siihen jotain ensi viikolla tai ensi kuussa. Mistäs sen koskaan tietää.

#14 kirjoitettu 01.12.2020 18:13

AnttiJ kirjoitti:
UrpoA: Ihailtavalla tavallahan nuo sinun sanoituksesi ja riimisi solahtavat melodiaan. Siinä on monelle oppimista.

En minäkään sen suuremmin analysoi omia tekemisiäni kunhan yritän huolehtia tietyistä perusasioista samalla kun kusen hommaa kasaan. Sitten kun kokonaisuus ei toimi, joutuu pohtimaan mikähän se syy mahtaisi olla. Yleensä se löytyy tuolin ja näppiksen välistä. Ja jos en saa juttua toimimaan, niin ehkä keksin siihen jotain ensi viikolla tai ensi kuussa. Mistäs sen koskaan tietää.


Kiitos Antti kannustuksesta ja rohkaisusta, aina jaksaa paremmin ja ehkä rennommin tehdä, kun saa kuulla kulkevansa edes jotenkin oikeaan suuntaan ... ikuista oppimista ja sitten lautapalttoo päälle, periaatteessa hieman lohdutontakin, mutta ehkä tässä voi väsätä lauluja noistakin tunnoista.

Mutta tuosta laulamisesta ja sanojen käytöstä jne.: Joskus pikkupoikana kuulin blueslaulua ja se pysäytti, se oli sävähdyttävä kokemus. Sittemmin, kun sain kuulla rockmusiikkia, se oli juuri sitä kuin kirjassa Populäärimusiikkia Vittulajänkältä-kirjassa kuvataan. Tajunnanräjäytys!

Noiden kokemusten kautta aloin kuunnella laulajia. Silloin myös tajusin, että rahkeeni eivät ole kummoiset äänialan suhteen. Tajusin, että ikinä minusta ei tule huippulaulajien veroista äänenkäyttäjää. Suomessa oli kuitenkin vallalla aika joviaali asenne laulamiseen ja soittamiseen suomipunkin ja -rockin jyrätessä ja siksi sitä uskalsi möllyytellä menemään. Musa oli yhteinen kokemus, ja kaikki sai vonkua miten itseä huvittaa. Asenteeni ei ole muutunut. Eikä todennäköisesti muutukaan ...

#15 kirjoitettu 01.12.2020 18:18 Muok:01.12.2020 18:19

urpoarpo kirjoitti:
Mutta tuosta laulamisesta ja sanojen käytöstä jne.: Joskus pikkupoikana kuulin blueslaulua ja se pysäytti, se oli sävähdyttävä kokemus. Sittemmin, kun sain kuulla rockmusiikkia, se oli juuri sitä kuin kirjassa Populäärimusiikkia Vittulajänkältä-kirjassa kuvataan. Tajunnanräjäytys!

Noiden kokemusten kautta aloin kuunnella laulajia. Silloin myös tajusin, että rahkeeni eivät ole kummoiset äänialan suhteen. Tajusin, että ikinä minusta ei tule huippulaulajien veroista äänenkäyttäjää. Suomessa oli kuitenkin vallalla aika joviaali asenne laulamiseen ja soittamiseen suomipunkin ja -rockin jyrätessä ja siksi sitä uskalsi möllyytellä menemään. Musa oli yhteinen kokemus, ja kaikki sai vonkua miten itseä huvittaa. Asenteeni ei ole muutunut. Eikä todennäköisesti muutukaan ...


Omien rajoitteiden tunnustaminen on yleensä viisauden alku. Kun itse totesin, ettei minusta ole soolokitaristiksi, keskityin komppiin ja riffeihin senkin edestä. Tulkitsemaan jouduin yhdessä bändissä ihan pakosta kun kukaan muu ei suostunut avaamaan suutaan; täällähän kärsitte silloin tällöin senkin väännön seurauksista.

All of Me saattaisi taittua vieläkin.

#16 kirjoitettu 01.12.2020 18:45 Muok:01.12.2020 18:45

AnttiJ kirjoitti:

Omien rajoitteiden tunnustaminen on yleensä viisauden alku.


Juuri näin. Aloin tsekkailla kaikenlaisia nasaaleja, juttelevia, mutisevia, kähiseviä tyyppejä, jotka oli biisintekijöitä ja kitaristeja usein. Lähinnä ulkomailla. Suomessahan ainoastaan Olavi Virta osasi laulaa ... ja kaikki muut laulajat oli perseestä (karrikoiden) ...

Aloin kuunnella JJ Calea, Dire Straitsia jne. Kähinää, juttelua ... ja Suomessahan kyllä oli myös monimuotoista äänenkäyttöä. Kuulemma Topi Kärki on sanonut, että koska Juice laulaa, kuka tahansa voi laulaa. Joten kyllä lääniä riitti, ja riittää "muillekin kuin Pavarottille" ...

urpoarpo muokkasi viestiä 18:45 01.12.2020

#17 kirjoitettu 01.12.2020 19:06 Muok:01.12.2020 19:07

Oolrait ... no prb

#18 kirjoitettu 02.12.2020 05:28

aRt074 kirjoitti:
IT kirjoitti:

Amy Winehousea en jostakin kumman syystä ole koskaan ennen kuunnellut; on vaan mennyt ohi multa, mutta hieno piisi ja tulkinta...



Tässä toinen mistä veikkaan että diggaisit...ja varmaan nuo ikämiehetkin, tästä kun voisi helposti kuvitella että biisi on nauhoitettu vuonna 1969 tai jotain.
Tässäkin fraseeraus menee välillä hiukan ohi nuottien mutta se vain elävöittää tulkintaa minun mielestä.

You Know I'm No Good

------------------
hyvä esimerkki myös miten bassolla voi elävöittää biisiä.


Tämän biisin olen kuullut pari kertaa aiemminkin, mikä on suorastaan pieni ihme. Tykkäsin silloin, tykkään siis vieläkin.

Totta; muutama kompin rytmijippo, basso ja pilliriffit ovat kuin suoraan 60-luvun soulibiiseistä, mistä ne ilmiselvästi ovatkin peräisin. Siitähän viestii myös videolla esiintyvä kelanauhuri, luulisin.

Hyvin rullaa ja kun tausta rullaa, se jättää vokalistillekin vähän enemmän pelivaraa. Amyhan oli halutessaan tai tarvittaessa rytmillisesti todella tarkka laulaja. Tässä irroitellaan vähän vapaammin.

#19 kirjoitettu 02.12.2020 14:36

Nyt taidat veliseni hukkua tähän Gold Finger-suohon. Tässä ei nyt enää ole tolkun häivää.

Ensinnäkin biisin alku menee ihan säveltäjän pahvien mukaan. Se on sävelletty tuollaiseksi joten Goldia ei venytetä vaan se vedetään abouttia pahvien mukaan; finger venytetään lopusta sävellettyä pidemmäksi aina seuraavan tahdin loppuun asti (tämä on Shirleyn, kapellimestarin ja sovittajan tulkinta asiasta ja sitä voidaan kutsua nuotin venyttämiseksi jos halutaan koska nuotin aika-arvoa on sovituksessa muutettu).

Mutta sitten Herra mun vereni! Totesin, että "man":ia voisi halutessaan venyttää, koska se kuuluu niihin sanoihin jotka periaattessa venyvät, mutta kun sitä ei hyvästä syystä venytetä. Missään kohtaa en kirjoittanut, että sitä pitäisi venyttää. En ymmärrä miten ihmeessä luet selvää tekstiä. Tarkoitukseni oli vääntää rautalankaa siitä, että jokaista nuottia ei tarvitse venyttää vaikka siihen olisi tilaa ja vaikka sanoituskin siihen taipuisi.

Pointti noissa on siis se, ettei edes kaikkia venytykseen/fraseeraukseen sopivia sanoja vedetä pitkiksi vaikka ne muotonsa ja sävellyksessä olevan tilan puolesta siihen sopisivatkin. Tuosta kannattaa ottaa oppia.

En nyt lähde käymään jokaista kohtaa läpi koska se ei johda yhtään mihinkään. Olet ihan väärällä polulla koko asiassa ja voit olla ihan huoletta siitä, että osaan kyllä laskea tahdit ja sen mistä mikin kohta laulua alkaa.

Ensin sinun pitää hankkia nuotit niin näet miten biisi on sävelletty. Sitten voit vertailla laulajan suorituksia pahviin, jolloin pääset perille miten esitys poikkeaa alkuperäisestä sävellyksestä (vai poikkeaako mitenkään). Onko siinä eroja nuottien keston ja lauletun välillä ja onko sanoja mahdollisesti muutettu äänitysvaiheessa (niinkin käy joskus)?

Vasta sen jälkeen tiedät mitä on sovituksessa (tai kovan luokan solistin toiveista johtuen) muutettu ja vasta tämän jälkeen voit arvioida kuulostaako sävellyksestä mahdollisesti poikkeava sovitus/fraseeraus hyvälle vai ei.

Nyt tässä on sellainen ongelma, että ilmiselvästi tulkitset kaikki pitkät äänet ns. venytyksiksi. Sävellyksien puoli- ja kokonuotit ovat täysivaltaisia nuotteja ja ne lauletaan pitkiksi jos sovittaja ei tee niihin muutoksia. Joskus sovittaja muuttaa jotain, joskus ei. Joskus solisti haluaa vetää jonkun kohdan sävellyksestä poiketen, joskus ei. Joskus sovittaja hyväksyy solistin esittämän muutoksen ja tekee tarvittaessa vastaavaan justeerauksen sovitukseen ja joskus ei hyväksy.

Mutta jos otat nyt tuosta Shirleyn loistavasta esityksestä hyvät asiat mukaasi, niin huomaat että
- solisti ei venytä sävellyksestä poiketen kaikkia sanoja vaikka siihen olisi mahdollisuuskin
- kaikissa pitkinä ääninä vedetyissä (sävellyksen tai sovituksen mukaan) kohdissa sanat ovat sellaiset että ne sopivat pitkiin ääniin.

Tuossa on koko villakoiran ydin! Siinä on koko tämän keskustelun puut ja metsä. Tästä on ollut kysymys koko ajan.

Gold Fingeriä kuunnellessa ei tarvitse miettiä ovatko sävellys, sanat ja tulkinta samasta puusta. Se on loistava esimerkki koko ketjun (säveltäjä - sanoittaja - sovittaja - kapellimestari -solisti) saumattomasta ja huippuammattilaisten työstä.

#20 kirjoitettu 02.12.2020 16:59

IT kirjoitti:


Päinvastoin... Musta sulla rupeaa hyvät argumentit loppumaan...

Ensinnäkin biisin alku menee ihan säveltäjän pahvien mukaan. Se on sävelletty tuollaiseksi joten Goldia ei venytetä vaan se vedetään abouttia pahvien mukaan; finger venytetään lopusta sävellettyä pidemmäksi aina seuraavan tahdin loppuun asti (tämä on Shirleyn, kapellimestarin ja sovittajan tulkinta asiasta ja sitä voidaan kutsua nuotin venyttämiseksi jos halutaan koska nuotin aika-arvoa on sovituksessa muutettu).


Kyllä tossa venytetään "Gold" sanaa sen ekan tahdin puolikkaan verran, joten se "ooo" siinä keskellä venyy jos sitä vertaa siihen miten se lausuttaisiin jos pituus olisi neljäsosanuotin mittainen...

Mutta sitten Herra mun vereni! Totesin, että "man":ia voisi halutessaan venyttää, koska se kuuluu niihin sanoihin jotka periaattessa venyvät, mutta kun sitä ei hyvästä syystä venytetä. Missään kohtaa en kirjoittanut, että sitä pitäisi venyttää. En ymmärrä miten ihmeessä luet selvää tekstiä. Tarkoitukseni oli vääntää rautalankaa siitä, että jokaista nuottia ei tarvitse venyttää vaikka siihen olisi tilaa ja vaikka sanoituskin siihen taipuisi.

Pointti noissa on siis se, ettei edes kaikkia venytykseen/fraseeraukseen sopivia sanoja vedetä pitkiksi vaikka ne muotonsa ja sävellyksessä olevan tilan puolesta siihen sopisivatkin. Tuosta kannattaa ottaa oppia.
En minä kieltänyt sitä etteikö "Man" sanaa voisi venyttää periaatteessa, totesin vain että tuossa lainissa sille venytykselle ei ole tilaa, jos seuraava laini halutaan saada alkamaan sävellyksen mukaan...

En nyt lähde käymään jokaista kohtaa läpi koska se ei johda yhtään mihinkään. Olet ihan väärällä polulla koko asiassa ja voit olla ihan huoletta siitä, että osaan kyllä laskea tahdit ja sen mistä mikin kohta laulua alkaa.
Toki... En tätä kyseenalaistanutkaan... Se vaan ettet omassa analyysissäsi tuota ottanut aiemmin huomioon... Ja jos lukisit mun kommentin ja tekisit saman analyysin itsekin, huomaisit että pelkän höpö höpön sijaan tuossa on paljon asiaa... Se pointti mulla oli se, että monesti ne sanojen venytykset on tehty siten, että se seuraavan tahdin eka isku osuu sille sanalle taikka tavulle, jolle sen on tarkoitettukin osuvan, ja tässä tapauksessa useimmiten sen lainin vikalle sanalle taikka tavulle...

Ensin sinun pitää hankkia nuotit niin näet miten biisi on sävelletty. Sitten voit vertailla laulajan suorituksia pahviin, jolloin pääset perille miten esitys poikkeaa alkuperäisestä sävellyksestä (vai poikkeaako mitenkään).
Teoria vastaan käytäntö... Tässä tapauksessa mun on suoraan sanottava, että mua kiinnostaa tässä nyt analysoida se kuinka tuo artisti eli Shirley Bassey vetää tämän piisin käytännössä, eikä se kuinka piisi on alun perin sävelletty... Tässä nyt puhutaan siitä fraseerauksesta eli artistin tulkinnasta, jotenka nuo sun pahvit ovat ihan toisarvoisia tässä mielessä... Nyt puolestasi sinä hukut omaan suohosi...

Nyt tässä on sellainen ongelma, että ilmiselvästi tulkitset kaikki pitkät äänet ns. venytyksiksi. Sävellyksien puoli- ja kokonuotit ovat täysivaltaisia nuotteja ja ne lauletaan pitkiksi jos sovittaja ei tee niihin muutoksia.

No tämän seikan olen huomannut omien piisienikin kohdalla... Siellä on paljon seassa pidempiä kuin neljäsosanuotteja, ja juuri tuossa yhdessä mun piisissä olit laskenut tuolla toisessa ketjussa, että ekassa säkeistössä on lähemmäs 10 venytystä, joista toki suurin osa juuri yllä olevan kaltaisia pitkiä nuotteja, puolinuotteja ja sen sellaista...

Tunnut nyt arvioivan eri artistien tekemisiä kokonaan eri mittareilla... Mun kohdalla olet tarttunut pienimpiinkin vokaalien venytyksiin, kun taas tässä "Goldfingerin" tapauksessa osa pitkistä nuoteista ei ole enää sun mielestä venytyksiä lainkaan... Sellaisia munkin piiseissä on paljon...

¤¤¤
Pointti siis lähinnä se, että nyt puhutaan siitä Shirley Basseyn tulkinnasta eikä sun pahveista... Tässä oli kyse kunkin artistin fraseerauksesta, joten sun pahveilla ei ole merkitystä, vaan vain sillä miten Shirley Bassey tuon piisin tulkitsee...

Lisäksi mun pointti oli se, ettei noista yksittäisten sanojen venyttämisistä taikka venyttämättä jättämisistä pidä tehdä hätäisiä johtopäätöksiä, vaan katsoa sitä kuinka ne venytykset mahdollisesti sopivat sen piisin laajempaan melodis-rytmiseen rakenteeseen, ja kuljettavat sitä piisiä ja melodiaa eteenpäin luontevalla tavalla...


En edes viitsi provosoitua.

Keskustelu olisi vaan paljon helpompaa jos sinä ymmärtäisit mm. sen, että sävellyksissä on muitakin kuin 1/4 nuotteja. Se ensimmäinen Gold on kirjoitettu yleisimmin nuoteissa puolinuotiksi (aika-arvo = 2 * 1/4 ) ja se myös lauletaan niin. Tämä lienee nyt selvä. Siinä ei ole mitään "venytystä tai vanutusta" vaan se menee siten kuin säveltäjä on sen kirjoittanut. Shirley Bassey ei siis keksi tai fraseeraa ko. kohtaa, vaan toteuttaa säveltäjän nuotteja.

Säveltäjän ei myöskään tarvitse kirjoittaa yhtään nuottia pitkäksi sen takia, että "isku saadaan seuraavan tahdin alkuun" eikä laulajankaan tarvitse tehdä niin. Ei siihen ole olemassa mitään pakkoa, syytä tai tarvetta koska mm. tauotkin ovat olemassa. Tauko on monta kertaa paljon tehokkaampi kuin ylipitkä ja heikosti toimiva pitkä nuotti tai vastaava fraseeraus. Tauoilla on myös oma merkityksensä biisin rytmityksessä.

Fraaserauksia (tai "venytyksiä" kuinka vaan) voi tehdä myös lyhyemmälle ajalle kuin kokonuotille tai jopa pidemmäs. Ei mikään pakota vetämään fraseerausta tahdin loppuun; se voi loppua vaikka tahdin puolivälissä. Mitä huonompi laulaja, sen lyhyemmät fraseeraukset on mielipiteeni. Ainoastaan todella taitavien laulajien kannattaa harrastaa pitkiä fraseerauksia.

Nyt olet väärässä siinä, etteikö pahveilla olisi väliä. Olet ilmeisesti ollut siinä uskossa, että Shirley fraseeraa sanaa "gold" vaikka minä näen heti että se menee ihan riittävän tarkasti säveltäjän kirjoittaman aika-arvon mukaisesti. Fraseeraus ja nuottien mukaan laulaminen ovat kaksi eri asiaa. Ja jos Gold Fingerin pahveja katsoo, niin huomaa että siellä on nuotteja erittäin monille aika-arvoille kuin myös tauoille. Minusta on aika vaikeaa suorittaa kovin syvällistä analyysiä jos ei tiedä mitkä osiot vedetään pahvista ja mitkä menevät ns. solistin piikkiin. Eihän koko biisiä olisi olemassa jos sitä ei olisi sävelletty ja sanoitettu, joten annetaan kunnia myös niille keille se ehdottomasti kuuluu. Eikä tämäkään seikka ole mitenkään pois loisteliaasta solistiosuudesta.

MItä vertailuun tulee, niin ensinnäkin se olit juurikin sinä joka halusit tuoda tähän lankaan sekä oman biisisi että Shirley Basseyn. Pitäisin myös aika hemmetin kummallisena, jos eläkeläinen Kotkasta lähtisi kritisoimaan Gold Fingerin sävellystä, sanoitusta, sovitusta, orkesterin johtoa tai kaikein viimeimmäksi tulkintaa. Paha olisi pistää paremmaksi ja omat rajansa kannattaa tiedostaa. Enkä sitä paitsi keksi biisistä mitään pahaa sanottavaa vaikka yrittäisinkin.

Toisekseen nyt kyllä liiottelet todella pahasti. Kommentoin biisissäsi kahta tahtia ja yhtä sanaa, jos ihan tarkkoja ollaan ... ja senkin siinä muodossa, että saa käyttää jos haluaa. Olisit hypännyt ko. kohdan yli niin kuin sinne kirjoitin.

Ja vielä kolmanneksi. Hemmetin monessa biisissä on puolinuotteja, kokonuotteja ja kaarella yhteen sidottuja kokonuotteja vaikka neljän tahdin ajalle. Sellaiset kuuluvat normaaleihin sävellyksiin, mutta niitä käytetään kuitenkin hyvin säästeliäästi verrattuna lyhyemmän aika-arvon nuotteihin; kuten mm. tuossa Gold Fingerissä. Tiedän vain yhden biisin, jossa on enemmän puoli- ja kokonuotteja kuin muita aika-arvoja: Anchors Aweight eli Ankkurit Ylös. Voi niitä olla muitakin, mutta ei nyt ihan heti tule mieleen.

Nyt voisi olla viisasta että paketoidaan tämä aihe ja siirryttään johonkin muuhun. Eivätköhän kantamme ole jo tulleet selviksi.

#21 kirjoitettu 02.12.2020 20:55

IT kirjoitti:
Ja jos vielä palaan noihin omiin tuotantoihini, niin sehän on fakta että mulla on aika huono rytmitaju mutta suhteessa parempi melodiataju... Luulisin, että tämä seikka paistaa esiin myös noissa mun fraseerauksissa... Mua on aina kiinnostanut piisien melodiat enemmän kuin niiden rytminen puoli, ja piisit joissa on hyvä melodia vetoaa muhun... Hyvissä rytmeissä ilman melodiaa ei ole samaa tenhoa...


Rytmimusiikin tärkein elementti on rytmi. Oli kyseessä melodinen biisi tai vähemmän melodinen. Rytmi määrää myös sen, missä iskussa sanat lauletaan / lausutaan. Kannattaa satsata eri musiikkityylien rytmin omaksumiseen.

#22 kirjoitettu 03.12.2020 00:15 Muok:03.12.2020 00:57

Mä en jotenkin jaksa ymmärtää tämmöstä loputonta keskinkertaisuuden yhtäaikaista ylistämistä ja anteeks pyytelyä, edes harrastelijoilta, tosi moni näistä artisteista joita te hehkutatte ei ole mitenkä loputtoman kaukana siitä mitä te teette.

Yks isoimmista ja räikeimmistä eroista on se että aika harva artisti joka tekee hyvän ja kuunneltavaks kelpaavan kuuloista soundia tekee sitä konseptien ja monimutkaisuuden kautta, keep it simple.

Hyvä laulaja ei alota sillä miten yksittäistä osaa väännetään ja kikkaillaan ja miten se nuotti lepattaa tuulessa jonkun muun äänessä vaan sillä että osutaan nuotteihin niin että ääni ei värise, siihen että ääni lähtee itsevarmasti molemmista päästä ja rinnasta, niillä pääsee välittömästi pitemmälle kun tällä loputtomalla yksityiskohtien räknäämisellä, perusasioiden hallitsemissa on vuosien työ ja sen ylläpitäminen vaatii töitä kans, ja jos sitä ei löydy vyön alta niin tämmösellä syväntävällä tiedolla ei tee hevonvittua muuta kun estää oman kehityksensä.

Yhtään kukaan täälä ei ole perustaitojen tai sen loputtoman määrän harjoittelua yläpuolella mitä kaikki taide vaatii ja te vaan ammutte itteänne jalkaan jos te keksitte niille yhtäkään tekosyytä miks sä just oisit muka niin spessu että ei koske sua tai laiskotelle niiden suhteen TAI USKOTTELETTE ITELLENNE ETTÄ TE ETTE PYSTY SIIHEN, ja se kuuluu läpi kun te teette niin ja mun kaltaset pöhöttyneet egot tulee ihan aina huomauttaan siitä että näyttääpä tyhmältä toi meno, pystysitte parempaan, se vaan vaatii sen uhrauksen aikaa ja työtä, ja jos niihin ei ole valmis ja sen asian kans on muka sinut niin on se nyt jumalauta kumma että se ego menee särki näin pienestä, maistuu valheilta joita ei kerrota mua varten se.

Kuunneltava, viihdyttävä ja peruslaatuisen tasoinen musiikki joka avaa ovia miellyttävälle ja/tai merkitykselliselle itseilmaisulle jota muutkin haluaa kuulla on niin yksinkertaista että ihan kuka tahansa pystyy siihen, lapset ja kuurot ja jopa anssi kela pystyy siihen, tuntuu tyhmältä että terveet asiasta kiinnostuneet aikuiset jotka on niin osaavinaan ja kaiken yläpuolella uskottelee itelleen et se on joku tarujen shangri la mihin valitaan tietyt sielut ennen syntymää ja muut on kirottu vaeltamaan ikuisuudeks tuhnusoundin pariin.

Mä ainakin uskon just suhun. <3

#23 kirjoitettu 03.12.2020 01:08 Muok:03.12.2020 01:37

aRt074 kirjoitti:
Jinxed kirjoitti:

Yhtään kukaan täälä ei ole perustaitojen tai sen loputtoman määrän harjoittelua yläpuolella mitä kaikki taide vaatii ja te vaan ammutte itteänne jalkaan jos te keksitte niille yhtäkään tekosyytä miks sä just oisit muka niin spessu että ei koske sua tai laiskotelle niiden suhteen TAI USKOTTELETTE ITELLENNE ETTÄ TE ETTE PYSTY SIIHEN, ja se kuuluu läpi kun te teette niin ja mun kaltaset pöhöttyneet egot tulee ihan aina huomattaan siitä että näyttääpä tyhmältä toi meno,


puhut viisaasti, mutta muista että täällä nyt höpisee lähinnä vähintään keski-ikäiset ukot joiden parasta ennen päiväys on monissa asioissa mennyt jo kauan sitten umpeen. Se että tässä vaiheessa alkaisi käyttää huomattavasti aikaa omien taitojensa kehittämiseen vakavamielisesti ja paljon aikaa vievästi tarkoittaisi sellaisten asioiden laiminlyöntiä, joidenka loppupeleissä kuuluu mennä paljon edelle prioriteeteissa.

Musiikissa voi nyt huoletta olla parhaimmillaan keskinkertainen. Joissain muissa asioissa pitää taas olla aivan helvetin hyvä.


Juu eihän tää mun vuodatus koske ollenkaan jos on ihan sinut sen kans missä on, vaikkakin mä en ole ollenka samaa mieltä tosta parasta ennen päiväyksestä, (tämmösen taidon opetteluun menee tunti päivässä vuoden ajan ja sit on jo ihan eri tasolla), niin se menee niin mielipiteen puolelle ja aiheen ohi et jätetään se sikseen.

Tää mun vuodatus on niitä ihmisiä varten joilla se menee ihon alle, niille jotka tunnistaa ittensä sieltä, niille jotka haluis enemmän ja osittain mua itteäni varten kun mulla oli tylsää ja teki mieli meuhkata.

Vähän asiasta kukkaruukkuun mä syytän suomen kouluja siitä että tässä maassa ei osata opiskella taiteita, meille opetetaan taiteen opiskelu jotenkin ihan kieroutuneesti semmosten ihmisten perspektiivistä jotka ei osaa mitään verrattavaa, silleen "teet vaan sitä omaa juttuas niin hyvä tulee", mut kun ei tule, tarvis antaa ne työkalut millä se tapahtuu sen oman onnen nojaan jättämisen ja sen normaaliks väittämisen sijaan.

#24 kirjoitettu 03.12.2020 07:44

Jaaha, keskustelu näyttää kääntyneen jo siihenkin kuka osaa tehdä biisejä ja kuka ei.

Edes Todellinen Taiteilija ei pysty määrittelemään sitä kuka on absoluuttisesti parempi kuin joku muu koska objektiivista mittaristoa tähän tarkoitukseen ei ole olemassa. Koska tuotteita ei myöskään kaupata, ei kaupallistakaan menestystä voi mitata. Kuuntelukertoihinkaan on turha vedota, koska niitä pystyy pumppaamaan omatoimisestikin ylöspäin jos haluaa näyttää ns. menestyvältä.

Asiaa onkin pakko lähestyä mieltymysten ja mielipiteiden kautta. Herra Todellinen Taiteilija voi uskotella itselleen olevansa muita parempi tai suorastaan paras biisinikkari, mutta jos lähdetään siitä että musiikkia tehdään muillekin kuin omalle navalle, niin totuus paljastuu mm. viimeaikaisten Mikserin biisikisojen tuloslistoilta. Se aito ja vastaansanomaton palaute löytyy perusteluineen sieltä.

Jos osaaminen ei riitä, niin se ei vaan riitä. Jos tyylilaji on väärä, sen on vaan väärä. Jos ihmiset eivät ymmärrä, niin sille ei vaan voi mitään. Kansa on puhunut, pulinat pois.

Terveisin
Nolla-Kojo

ps: Menenpä tästä kylppäriin vetämään ranteet auki

#25 kirjoitettu 03.12.2020 07:44

Jinxed kirjoitti:

Kuunneltava, viihdyttävä ja peruslaatuisen tasoinen musiikki joka avaa ovia miellyttävälle ja/tai merkitykselliselle itseilmaisulle jota muutkin haluaa kuulla on niin yksinkertaista että ihan kuka tahansa pystyy siihen, lapset ja kuurot ja jopa anssi kela pystyy siihen, tuntuu tyhmältä että terveet asiasta kiinnostuneet aikuiset jotka on niin osaavinaan ja kaiken yläpuolella uskottelee itelleen et se on joku tarujen shangri la mihin valitaan tietyt sielut ennen syntymää ja muut on kirottu vaeltamaan ikuisuudeks tuhnusoundin pariin.

Mä ainakin uskon just suhun. <3

Hienosti sanottu! Tänne Mikseriin musiikkia lataavien tavoitteet ovat varmaan hyvinkin erilaisia iästä riippumatta. Mutta kannustus hyvään lopputulokseen pääsemiseen on aina paikallaan.

#26 kirjoitettu 03.12.2020 08:10

Tuskin täällä todellisuudessa juuri kenenkään ego liian korkealla on. Taitaa olla toisinpäin ...

Biisejä esittäessä suurikin narsismi on paikallaan, mutta esityksen ulkopuolella on syytä olla "leikkimättä elvistä".

Ei Queen olisi ollut se mitä oli, jos ei Freddie Mercury olisi ollut lavalla juuri sellainen kuin oli. Hänen elkeensä olivat suuret, mahtipontiset, se kuuluu asiaan tuossa tyylissä. Lavan ulkopuolella hän oli ihminen ihmisten joukossa, jopa muistaakseni häpesi ulkonevia hampaitaan.

Musassa rakennetaan jonkinasteista näytelmää, joka sopii kyseisen artistin tai bändin tyyliin. Äänimaailmalla, ja lavalla estraditaiteena. Lavalla jotkut vetävät esiintymisen äärirajoille, itseäni on viehättänyt Alice Cooperin show, jonka olen kaksi kertaa nähnyt livenä. Aikamoinen paketti! Se vaatii myös itseluottamusta, isoa egoakin. Mutta sitä egoa ei ole tarve korostaa muualla kuin esiintyessä.

#27 kirjoitettu 03.12.2020 08:17

My Friend IT. Et sitten millään saa poikki.

Et kai todella luule, etten ymmärrä mitä tarkoittavat rytmitys, tauotus, iskusävel, kohotahti, nuottien kestot jne. ? Miten luulet, että selviän mm. biisien sovittamisesta ilman noita basic-tason tietoja?

Luuletko todella, etten tiedä, että 4/4 biisissä on yhdessä tahdissa neljä 1/4 osanuotia? Ihan vaan tiedoksesi, että se merkitään nuottiviivaston alkuun ihan samalla tavalla kuin vaikkapa tahtilaji 3/4 (yleensä valssit) tai vaikkapa 5/4 (ns. jazz-valssi joka on mm. Paul Desmondin Take Fivessa). 7/8 tahtilajissa on vastaavasti seitsemän kahdeksasosanuottia/tahti.

Nuo eivät ole minulle suoranaisia uutisia.
----------------------

Ja vielä kerran "Gold".

Kirjoitin seuraavasti:
"Keskustelu olisi vaan paljon helpompaa jos sinä ymmärtäisit mm. sen, että sävellyksissä on muitakin kuin 1/4 nuotteja. Se ensimmäinen Gold on kirjoitettu yleisimmin nuoteissa puolinuotiksi (aika-arvo = 2 * 1/4 ) ja se myös lauletaan niin."

Olen törmännyt sellaiseenkin pahviin missä se on pisteellinen neljännes ja juuri sen takia käytin sanaa yleisimmin. Se, kumpaa muotoa Shirleyn käyttämä sovitus noudattaa, selviää ainoastaan laskemalla.

Keskustelu "Gold"-sanan nuotinnuksesta, sovituksesta ja solistin tulkinnasta päättyy osaltani tähän.

-----------------------

Olet itse kirjoittanut, ettet osaa lukea nuotteja. Siksi en oikein ymmärrä miksi vänkäät tästä asiasta.

PS: UrpoA kiteytti hyvin pariin lauseeseen biisin sanoituksen ja rytmin symbioosin. Se kannattaa lukea toisenkin kerran .. ja ihan mielellään ajatuksella.

#28 kirjoitettu 03.12.2020 08:21

IT kirjoitti:
Eli ehkäpä sun Antti kannattaa mennä ja vetää ne ranteet sitten auki...

Se voi olla pienemmän riesan tie verrattuna tuohon jatkuvaan jankutukseesi.

#29 kirjoitettu 03.12.2020 08:36 Muok:03.12.2020 08:40

Tätä ketjua sivusta ja välillä huvittuneena ja epäuskoisena seuranneena... muutama hajahuomio:
AnttiJ kirjoitti:
Jaaha... mutta jos lähdetään siitä että musiikkia tehdään muillekin kuin omalle navalle, niin totuus paljastuu mm. viimeaikaisten Mikserin biisikisojen tuloslistoilta. Se aito ja vastaansanomaton palaute löytyy perusteluineen sieltä.
Niin, se totuushan on, että jokin musiikki ei ole kovin suosittua tämän porukan keskuudessa, ei siinä muuta totuutta ole. Jos joku kv. tason suvereeni freejazzari laittaisi tänne jonkun virtuoosipalansa, ei sekään menestyisi. Näin tämä toimii.


Jos osaaminen ei riitä, niin se ei vaan riitä. Jos tyylilaji on väärä, sen on vaan väärä. Jos ihmiset eivät ymmärrä, niin sille ei vaan voi mitään. Kansa on puhunut, pulinat pois.

Tyylilaji on väärä vain, jos maineen ja kunnian ja suosion tavoittelu on se kannustin, joka saa tekemään musiikkia. Jos valtaosa ihmisistä ei ymmärrä, ei se mitään!
Ps. Olen siis samaa mieltä kanssasi, nämä ikäänkuin vain tarkennuksina.

cedarbear muokkasi viestiä 08:37 03.12.2020

Vielä tuosta menestyksestä näissä skaboissa: menestymättömyys johtuu joko siitä että musiikki on vain vääränlaista tai sitten se on vaan niin helevetin huonoa.

#30 kirjoitettu 03.12.2020 08:44 Muok:03.12.2020 08:46

cedarbear kirjoitti:
Tätä ketjua sivusta ja välillä huvittuneena ja epäuskoisena seuranneena... muutama hajahuomio:
AnttiJ kirjoitti:
Jaaha... mutta jos lähdetään siitä että musiikkia tehdään muillekin kuin omalle navalle, niin totuus paljastuu mm. viimeaikaisten Mikserin biisikisojen tuloslistoilta. Se aito ja vastaansanomaton palaute löytyy perusteluineen sieltä.
Niin, se totuushan on, että jokin musiikki ei ole kovin suosittua tämän porukan keskuudessa, ei siinä muuta totuutta ole. Jos joku kv. tason suvereeni freejazzari laittaisi tänne jonkun virtuoosipalansa, ei sekään menestyisi. Näin tämä toimii.


Jos osaaminen ei riitä, niin se ei vaan riitä. Jos tyylilaji on väärä, sen on vaan väärä. Jos ihmiset eivät ymmärrä, niin sille ei vaan voi mitään. Kansa on puhunut, pulinat pois.

Tyylilaji on väärä vain, jos maineen ja kunnian ja suosion tavoittelu on se kannustin, joka saa tekemään musiikkia. Jos valtaosa ihmisistä ei ymmärrä, ei se mitään!
Ps. Olen siis samaa mieltä kanssasi, nämä ikäänkuin vain tarkennuksina.


Oikein hyvät tarkennukset; juuri tätä tarkoitin "väärällä tyylilajilla" eli tietyn tyylinen juttu toimii vain tietyntyyliseen yleisöön. Jazz ei ole täällä se kaikkien kovin juttu, kuten ei ns. pappahuumorikaan.

Viimeisin tarkennuksesikin taitaa valitettavasti pitää paikkansa. Pakko on ottaa sekin huomioon, että on tehnyt n. 3 minsaa pelkkää paskaa.

#31 kirjoitettu 03.12.2020 09:02

IT kirjoitti:
Eli ehkäpä sun Antti kannattaa mennä ja vetää ne ranteet sitten auki...

AnttiJ kirjoitti:
Se voi olla pienemmän riesan tie verrattuna tuohon jatkuvaan jankutukseesi.

Tehän ootte kuin pitkäikäinen aviopari!

#32 kirjoitettu 03.12.2020 09:17

cedarbear kirjoitti:
Tätä ketjua sivusta ja välillä huvittuneena ja epäuskoisena seuranneena... muutama hajahuomio:

Niin, se totuushan on, että jokin musiikki ei ole kovin suosittua tämän porukan keskuudessa, ei siinä muuta totuutta ole. Jos joku kv. tason suvereeni freejazzari laittaisi tänne jonkun virtuoosipalansa, ei sekään menestyisi. Näin tämä toimii.

Tyylilaji on väärä vain, jos maineen ja kunnian ja suosion tavoittelu on se kannustin, joka saa tekemään musiikkia. Jos valtaosa ihmisistä ei ymmärrä, ei se mitään!


Olen minäkin epäuskoisena seurannut tätä keskustelua

On totta, että virtuoosimainen taidokkuus ei takaa menestystä kilpailuissa, jos nyt ei sitten satu olemaan sellainen kilpailu, jossa pelkästään virtuoosit kisaavat. Eri genreistä koostuvan kilpailun tuloksen määräävät makuasiat pitkälle.

Tyylilaji voi olla väärin valittu myös silloin, jos omat rahkeet eivät mitenkään kovallakaan harjoittelulla yllä kyseisen genren vaatimuksiin, esim. turhaa heikolla keskiäänirekisterillä on hevilaulajaksi alkaa, ... Pelkän maineen, kunnian ja suosion tavoittelu taas ei tee työstä kovin pitkäjänteistä useinkaan, olipa genre mikä hyvänsä. Kyllä marssijärjestys olisi syytä kulkea niin, että on ensin musiikilliset tavoitteet ja vasta sitten mahdolliset tavoitteet suosion suhteen.

#33 kirjoitettu 03.12.2020 10:02 Muok:03.12.2020 10:08

urpoarpo kirjoitti:
Pelkän maineen, kunnian ja suosion tavoittelu taas ei tee työstä kovin pitkäjänteistä useinkaan, olipa genre mikä hyvänsä. Kyllä marssijärjestys olisi syytä kulkea niin, että on ensin musiikilliset tavoitteet ja vasta sitten mahdolliset tavoitteet suosion suhteen.

Etenkin, kun pitäisi vielä olla hauskaakin. Sen takia minäkin teen edelleen ns. pappahuumoria omalla tyylilläni, vaikka se ei kisoissa ole koskaan pärjännytkään (eikä pärjää). Osallistun jos osallistun, ja en osallistu jos ei joskus nappaa. Odotukset ovat tiukasti siellä jumbosijan tienoilla.

Otan asian kuitenkin niin, että aina täytyy olla myös häviäjiä jotta voi olla voittajia.

Mutta jos haluaa menestyä kaupallisesti, saattaa joutua aika usein tekemään kompromissejäkin tai suorastaan laulaa "toisten lauluja". Täällä ei siihen ole onneksi tarvetta.

#34 kirjoitettu 03.12.2020 10:09

Michka kirjoitti:
IT kirjoitti:
Eli ehkäpä sun Antti kannattaa mennä ja vetää ne ranteet sitten auki...

AnttiJ kirjoitti:
Se voi olla pienemmän riesan tie verrattuna tuohon jatkuvaan jankutukseesi.

Tehän ootte kuin pitkäikäinen aviopari!

#35 kirjoitettu 03.12.2020 11:39

F|Bitch kirjoitti:
Jos mietitään taiteessa mikä kehitys/muutos on tapahtunut... Ennen taidemaalarit maalasivat vain miellyttääkseen katsojaa. Maalattiin kauniita ihmisiä/maisemia.
Kunnes tuli realismin aika..
En minä ainakaan pidä Akseli Gallen-Kallelan Akka ja kissa maalausta kauniina. Jollen sukella pinnan alle ja katso kuvaa eri vinkkelistä.. ja johan on vaikuttava teos.

Eli onko aina se kaunis ja siloteltu nuotilleen menevä paras ja ainut tapa.
Jos realistinen haluaa olla niin kauneus on aika karua katseltavaa/kuunneltavaa.

pakko oli laittaa vielä oma hopealusikka tähän soppaan..


Ihan hyvä kun laitoit. Saadaan vähän uutta vinkkeliä asiaan. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja lähestymistapansa. Tässä muutamia minulle tärkeitä asioita ei/kyllä-asteikolla.

En pidä siitä, että biisit ovat liian siloiteltuja; pieni roso tai räkä on usein paikallaan erityisesti jazzissa ja R&B:ssa; ooperoissa taas räkä ei kuulu kuvioon.

En pidä siitä, että solisti vetää ½-sävelaskelta nuotin vierestä, koska se riipii korvaani (myös sitä huonompikuuloista).

En pidä siitä, että soolo vedetään väärästä sävellajista tai genreen sopimattomalla tyylillä; nekin pahus vieköön riipivät korvaani aiheesta tai aiheetta.

En pidä siitä, että esim. solisti yrittää itselleen liian vaikeaa biisiä (tähän sorrun valitettavan usein itsekin ). Jos kuunnellessa tulee vaivautunut olo, on jotain pielessä.

Pidän siitä, että esiintyjä on selvästi tunnistanut omat vahvuutensa ja operoi etupäässä niillä.

Pidän omaleimaisista artisteista, jotka tunnistaa välittömästi vieraassakin ympäristössä.

Pidän siitä, että isolla bändillä soitetaan sovitetusti siten, että se kuulostaa yhdessä soittamiselta eikä sattumalta paikalle eksyneeltä soittajalaumalta. Esim. Herttua ja Kreivi pitivät bändinsä ohjat oikealla tavalla käsissään. Soolot soitetaan silloin kun niille varattu "tila" tulee vastaan.

Pidän siitä, kun jazz-kvartetissa irroitellaan oikein huolella.

Olen näissä asioissa hyvin vahvasti Vanhan Liiton mies sen suhteen mitä kuuntelen ja mitä en. Jos pitäisi valita hallittu tilanne tai kaaos, niin valitsen ensimmäisen ilman muuta.

#36 kirjoitettu 03.12.2020 16:56

IT kirjoitti:
2) Ongelman syiden selvittäminen
3) Ratkaisujen etsiminen ongelmaan

Tavujen painotuksesta ym. teknisestä puolesta en tiedä. Jos on kuunnellut vuosikymmeniä englanniksi laulettua musiikkia ja jos omaa jonkinlaisen musikaalisuuden ja kielipään/korvan, niin riittävän oikeankaltaisen eli jotensakin luonnollisen ääntämyksen yleensä oppii, kokemukseni ja havaintojeni mukaan.
Siis sanalla sanoen en oikeastaan pysty auttamaan ongelmasi ratkaisussa, enkä etenkään pysty sen syytä selvittämään, sori.

#37 kirjoitettu 03.12.2020 17:05

IT kirjoitti:
Eli nyt asiaa ongelmanratkaisusta, ja tästä ketjusta... Mun mielestä ongelmanratkaisussa on kolme vaihetta:
1) Ongelman identifiointi
2) Ongelman syiden selvittäminen
3) Ratkaisujen etsiminen ongelmaan

Ja siis joo, jos jollakulla vielä on mietteitä siitä kuinka fraseeraukseen ja vokaalien pitkittämiseen liittyviin ongelmiin löydetään sekä juurisyitä että ratkaisuja (kohdat 2) ja 3) ) niin antakaa toki palaa... Siitähän tässä ketjussakin nyt alun perin siis oli kyse...


Syyt (kohta 2): Sanoit aiemmin ketjussa, että sinulla on huono rytmitaju. Olet lisäksi kiinnostunut enemmän melodiasta kuin rytmistä. Lisäksi olet kertonut, että laulat kerrostaloasunnossa, joka aiheuttaa sen, että et pysty kunnolla käyttämään ääntäsi.

Ratkaisu (kohta 3): Kiinnität huomiota rytmiin yhtä paljon kuin melodiaan. Kuuntelet kappaleista nimenomaan rytmiä ja pyrit esimerkiksi kitaralla komppaamaan sitä rytmiä. Voit lähteä vaikka siitä, että blues on rockin perusta, eli shuffle haltuun, samalla kuuntelet blueslaulajia ja matkit heitä, ihan vain äänteillä, ei tarvita edes sanoja. Samalla tavalla muita rytmejä, rock (rock'n' roll), country, funk ... ja kuuntelua ja mukana soittoa ja laulua niiden osalta ... Kaikki pitäisi hoitaa sellaisessa tilassa, jossa ei tarvitse miettiä, että häiriintyykö ne naapurit, ja otat ne äänivarat käyttöön, jotka sinulla on. Pääset kiinni tulkintaan, etkä panttaa ääntä. Viimeistäänkin laulua äänittäessä olisi oltava aina mahdollisuus käyttää ääntä ilman rajoitteita. Omia biisejä kirjoittaessa voi sitten soveltaa noita oppeja, joita harjoitelulla on hankkinut.

#38 kirjoitettu 03.12.2020 21:06

Olen tehnyt yhteistyötä, josta olen hämmentyneen kiitollinen, aika monen minua lahjakkaamman mikseriläisen kanssa. Lähes kaikki heistä ovat tuoneet oman mausteensa musiikkiini laulaessaan omalla tavallaan biisejäni. Venyttäen, oikoen, sanoja unohtaen, käyttäen eri säveliä jne. En todellakaan osaa olla pahoillani siitä, jos joku ei orjallisesti noudata nuottejani. Toki en ole kymmeneen vuoteen jaksanu enää kirjióittaa nuotteja paperille. Mutta siis tervehenkinen kritiikki on hyvä asia, vittuilu ei niinkään. Ja välillä niissä on ihan hiuksen hieno ero. Pitää vaan yrittää pysähtyä ennenkuin painaa enteriä. No itse en selvästikään siihen pysty. Hyvää yötä.

#39 kirjoitettu 04.12.2020 07:40

Sivusta tätä ketjua lukeneena ei voi kuin ihmetelle, että mitä ihmeen pilkunviilausta ja kvarkkitasolle porautuvaa nuotikirjoituksen teknistä analyysiä täällä on suollettu. Loppujen lopuksi uskoisin, että musiikin tekeminen on helpompaa ilman mitään valmiita ohjenuoria. Niistä voi olla apua joskus, mutta minusta tuollaisten liian orjallinen noudattaminen tappaa vain luovuutta.

Tuosta nuottien ja tavujen iskulle osumisesta itsellä on se kanta, että musiikista saa sitä gruuvaavampaa, mitä enemmän nuotteja saa laitettua iskujen ohi jos samalla saa rytmitykset pidettyä järkevinä Ei sillä, että se välttämättä totetuisi omissa kappaleissa muualla kuin instrumentaaliosioissa.

Kävin katsomassa tuota Pattisonin esimerkkiä Kati Päärynän kappaleesta ja täytyy todeta, että itse olisin rytmittänyt jotain sanoja eri tavalla. Toki tuota biisiä on kuunneltu 500 miljoonaa kertaa ja minun biisejä ehkä viisi kertaa niin ei ehkä kehtaa täältä takarivistä huudella liikoja Itse olisin kuitenkin laittanut tuon esimerkin kappaleessa esim sanan "did" 1/8 nuotille ja siirtänyt seuraavan sanan 1/8 nuotin verran aiemmaksi. Toinen, mitä itse en tekisi koskaan, on sanan never katkaiseminen noin että siitä tulee "ne" "ver".

#40 kirjoitettu 04.12.2020 10:43 Muok:04.12.2020 10:54

Jamsteri kirjoitti:
Sivusta tätä ketjua lukeneena ei voi kuin ihmetelle, että mitä ihmeen pilkunviilausta ja kvarkkitasolle porautuvaa nuotikirjoituksen teknistä analyysiä täällä on suollettu. Loppujen lopuksi uskoisin, että musiikin tekeminen on helpompaa ilman mitään valmiita ohjenuoria. Niistä voi olla apua joskus, mutta minusta tuollaisten liian orjallinen noudattaminen tappaa vain luovuutta.


Juuri näin. "Huuli pyöreänä" olen minäkin tässä ketjussa ollut ... Olen tällä kannalla, ja tätä voi soveltaa muuhunkin kuin kitaransoittoon:

https://yle.fi/uutiset...

"Paldanius vertaa musiikin opiskelua siihen, että lapsi opettelee puhumaan vanhempien seurassa.
– Eihän puhumistakaan opetella lukemalla. Lapsesta tulee luonnon menetelmällä puhumisen ammattilainen muutamassa vuodessa, oli kyse sitten mistä kielestä tahansa."

urpoarpo muokkasi viestiä 10:54 04.12.2020