Mikseri.net

#2 kirjoitettu 25.11.2020 16:51

No sitten itse biisi. Soundit (erityisesti rummut) ovat paljon paremmat kuin aikaisemmin. Laskeva instrumenttiväliosakin toimi oikein hyvin ja erottui selvästi peruslinjasta. Basso taitaa jäädä hiukan basarin alle tai sitten se on miksattu hiljaisemmaksi kuin odotin. Vokaalit erottuivat vallan mainiosti eikä viressäkään ole aihetta suurempiin valituksiin.

Ns. riimipoliisina (kavereiden antama nimi ) en osaa sanoa sanoituksesta mitään muuta kuin sen, että tarina eteni loogisesti ja ymmärrettävästi alusta loppuun. Olihan siinä toki muutamia riimejäkin, mutta siltikin jätän tarkemman arvioinnin suoremman proosan osaajille. Pirun tarjouksen sisältö lienee jätetty tarkoituksella kuulijan kuviteltavaksi, mutta olisihan ollut hauska tietää mikä se oli. Ainakin tähän biisiin suomi sopii ihan yhtä hyvin kuin englantikin.

Mutta jos käy, niin ajattelin ottaa yhden pienen asian esiin. Koska biiseissäsi vokaalikaaret ovat hyvin usein varsin pitkiä niin se lienee johtanut siihen, että aika usein teet melodiassa saman oloisen niiauksen (liekö ½ vai 1/1 sävelaskelta?) alaspäin kesken pitkää ääntä. Kannattaisikohan tuohon kiinnittää huomiota ennen kuin se kääntyy maneeriksi? Mutta jos se ei sinusta ole mikään issue, niin sitten asia on hyvä ja sillä selvä.

#3 kirjoitettu 25.11.2020 17:04

Niin ja hei ... onhan tässä vielä sekin, että olen saanut sanoitukseni hyväksytyiksi vaikka olen ne itse kääntänyt suomesta englanniksi sanakirjaa tarvittaessa hyödyntäen. Kupongilla pitää olla alkuperäinen englanninkielinen teksti, suomalainen teksti ja suomalainen teksti käännettynä englanniksi. Pyysin erikseen ESL:n kundia lukemaan onko käännökseni ymmärrettävissä; ilmeisesti oli kun palautetta ei tullut ja luvat heltisivät.

Eli taitavat ulkomaalaiset ammattilaisetkin antaa meille paljon enemmän anteeksi kuin osaamme arvatakaan. Joskus vähän keljuttaa kun joku sana ei sitten millään käänny suussa oikein. Siinä kohtaa ei auta kuin palautella mieleen uutispätkiä YK:sta ja voi huoletta rauhoittua: siellä maailman mahtimiehistä osa puhuu vielä huonommin ääntäen kuin minä. Saksalaisetkin aika usein lemuavat siinä kohtaa kun on tarkoitus ajatella.

#4 kirjoitettu 25.11.2020 17:16

Joku tyyli kun tarttuu päähän, niin se sitten pysyy siellä. Kaveri oli vuosi sitten täällä vetämässä biisiä narulle ja kun vokaalit olivat purkissa niin avasin ne Melodyneen, näytin nuottipallukat graafisina ja sanoin, että sulla on tapana lähestyä oikeaa sävelkorkeutta alavireen kautta. Kaveri totesi saman tien: "perskeles, kyllä se nyt on uskottava koska kuoron johtajakin aina valittaa siitä!"

#5 kirjoitettu 25.11.2020 18:31

Tiedä Simmelistä, mutta empiirisenä havaintona on tämä: kun porukkaa alkaa olla ryhmässä >10 niin puheenvuoroja käyttävien määrä tuntuu vähenevän jos puhetta ei erikseen nyhdä vuorotellen jokaiselta.

#6 kirjoitettu 25.11.2020 18:37

Kun olen väännellyt noita tekstejä, niin olen aika vakuuttunut siitä että
- suomessakin sanajärjestys määräytyy helposti eri sanojen eripituisten tavujen perusteella sen mukaan mikä sanajärjestys paremmin ja tarkemmin istuu melodiaan
- sanajärjestys määräytyy myös sen mukaan, mihin sanaan saa helpommin riimin rakenneltua

Uskoisin, että eiköhän englannissakin ole samoista asioista kysymys kun puhutaan sanoituksista.

#7 kirjoitettu 25.11.2020 19:47

Minulla on tällainen vanhan kansan käsitys sanoituksesta, joka perustuu sanoituksen tiukkuuteen ja riimittelyyn. Ultra Bra on aina esimerkkinä kun puhutaan riimittömistä sanoituksista, joten eihän se toki minullekaan ole mitään uutta. Ihan hyviä tekstejähän ne ovat, ei siinä mitään.

Sitten pitää myös huomioida kumpi on muna ja kumpi kana. Tehdäänkö sanoitus olemassa olevaan biisiin vai sävelletäänkö olemassa oleva teksti (kuten esim. runo, joka ei ole riimiin kirjoitettu). Sillä on enemmän kuin suuri merkitys.

Kun itse teen tekstejä cover-hitteihin, niin ei siinä auta muu kuin laatia teksti sellaiseksi että se istuu melodiaan jos aikoo päästä anomusta pidemmäs. Jos originaali perustuu riimitykseen, perustuu suomalainenkin versio siihen. Näin olen parhaaksi nähnyt menetellä.

#8 kirjoitettu 25.11.2020 20:17

Sanoitus on hyvä, ei ole päälle liimatun makua. Mollisävellys passaa biisin teemaan. Aika rankka muutos aiempiin englanninkielisiin "love-love"-biiseihisi, jotka nekin kyllä puoltaa paikkaansa, The Beatles jollotti: She loves you, yeah, yeah, yeah, hyvä sekin on. Tästä löytyy bluesia ... Pidän.

#9 kirjoitettu 25.11.2020 21:00

aRt074 kirjoitti:
Rakkaudestakin voi kirjoittaa kiinnostavasti. Jos Beatlesit olis jämähtänyt sille She Loves You ja I Want To Hold Your Hand - tasolle niin bändi muistettaisiin lähinnä kuriositeettina popmusiikin historiassa.


Voi rakkaudesta(kin) kirjoittaa kiinnostavasti, mutta hitissä asiat on usein iskevästi. Siksi se on hitti. Se ei määrää koko bändin tuotantoa, tarinaa, eikä mielikuvaa, kun bändi tekee paljon muutakin. Hitit kuitenkin auttaa asiaa toimeentulonkin kautta ja sitten voi orientoitua esimerkiksi Sgt. Pepper's lonely hearts club band-fiiliksiin.

#10 kirjoitettu 26.11.2020 06:04

aRt074 kirjoitti:

Toimivan tekstin rakentaminen ilman riimejä on itse asiassa pirun haastavaa, ainakin vaikeampaa kuin käyttää loppuun kaluttuja riimejä. Hyvin tehdyssä ei sitä riimittömyyttä edes huomaa jos siihen ei varta vasten kiinnitä huomiota.

Pearl Jam - Black


Jatkan vielä tästä mielenkiintoisesta aiheesta, joka tosin mene ohi alkuperäisen langan että heilahtaa.

Itselleni vaikeinta on löytää sanoitusidea, joka ei kuulosta teennäiseltä, vaivaannuttavalta tai suorastaan myötähäpeää herättävältä. Kaikki vähänkin maailmaparannukseen tai sielun syvien syövereiden ytimiin pureutuvat ideat heitän pois mielestäni saman tien ja jätän niiden vääntämisen suosiolla jollekin toiselle. "Käännöksissä" perusidea on onneksi jo valmiina olemassa, joten hakemisen kanssa ei tarvitse painia.

Yksi olennainen asia muuttaa oman kokemukseni perusteella prosessia paljon helpompaan suuntaan: kun itse teen sekä melodiaa että sanoja, voi kumpaa tahansa säätää sellaiseksi että ne kohtaavat toisensa. Melodiaa voi typistää tai pitkittää, tihentää tai harventaa tarpeen mukaan (saman voi tietysti tehdä sanoituksellekin) eikä kukaan pääse sanomaan että jotain olisi tehty väärin. Tekijä on aina oikeassa.

Silloin kun käsitellään "lainatavaraa" pelivarat ovat hyvin vähissä. Kun melodiassa on pitkä ääni, siihen on löydyttävä vastaavan rakenteen omaava sana jonka vokaali osuu pitkän äänen kohdalle. Kun melodia tikkaa nopeasti, siihen pitää löytää sanoja joissa on "oikea" määrä tavuja ja jotka ovat sellaisia, että ne myös pystyy riittävän helposti laulamaan.

En nyt ihan heti lähtisi väittämään kumpi (riimit/riimittömyys) olisi helpompaa; sen kuitenkin tiedä ettei riimien löytäminen luontevasti etenevään juoneen nyt ihan niin helppoa ole kuin voisi luulla. Itselleni suora teksti aiheesta A syntyy verrattomasti lyhyemmässä ajassa. Olen käyttänyt myös metodia, jossa teen ensin tarinan josta rakennan sanoituksen joten tiedän asian omalta osaltani ihan varmasti. Joku muu suoriutuu eri tavalla, ja joku saattaa tehdä suoran tekstin hitaammin kuin riimin.

Onhan sävellyksiä tehty muihinkin kuin perinteisiin laulun sanoiksi tarkoitettuihin teksteihin. Kerkko Koskinen on säveltänyt UB:n ohjelmistoa Erpo Pakkalalta saamansa tekstinipun perusteella, MA Numminen esitti vitsinä sekalaisten asiaoppaiden tekstejä laulettuina 60-luvulla ja Loiri tulkitsi Leinon runoja. Kaikista noista on syntynyt omalla tavallaan erittäin hyvin toimivia konsepteja kultalevyjä myöten.

Noissä tapauksissa mennään tietysti sävellyksissä tekstikärki edellä. Jos säveltäjä osaa asiansa, lopputuloskin istuu kuin valettu. Jos teksti on tarpeeksi hyvä ja mielenkiintoinen ja se on sävelletty täysin tekstiä tukevasti ja sen ehdoilla, ei riimittömyys haittaa minuakaan.

#11 kirjoitettu 26.11.2020 09:00 Muok:26.11.2020 10:13

aRt074 kirjoitti:
Rakkaudestakin voi kirjoittaa kiinnostavasti. Jos Beatlesit olis jämähtänyt sille She Loves You ja I Want To Hold Your Hand - tasolle niin bändi muistettaisiin lähinnä kuriositeettina popmusiikin historiassa.


Tuleepa tuosta mieleeni etten tainnut osata kovinkaan montaa sanaa englantia kun Beatles alkoi menestyä täälläkin, joten biisien tekstit olisivat voineet puolestani olla vaikka serbokroatiaa.

Itse kuulun siihen ilmeiseen vähemmistöön joka kiinnostuu ensin biisin musiikista enkä välttämättä edes kuuntele sanoja jos kappale tuntuu todella hyvälle. Sanat astuvat kuvaan yleensä vasta siinä vaiheessa kun biisi on jo muutoin tullut riittävän tutuksi. Varmaan tästä syystä minua ei häiritse pätkääkään vaikka en ymmärrä sanaakaan Locomotiv GT:n biiseistä.

#12 kirjoitettu 26.11.2020 11:37

Myöhään herään tähän aiheeseen ja sivuraiteille tietenkin menen, mutta sallittakoon.
Lyriikasta ja laulujen sanoista kun on kirjoiteltu, ajattelin haarukallani sohaista tätäkin. Nykyään en useinkaan lauluja (siis sanoin varustettuja) tee, koska tunnen oloni epämukavaksi, kun kuvittelen jonkun kuulevan lauluani. Toisaalta en varmaan ole yhtään huonompi laulaja kuin soittajakaan...
Mutta lauluja on tosiaan tullut kuunneltua. Muistan jo 12-13 -vuotiaana yrittäneeni levyiltä epätoivoisesti saada selvyyttä vaikka Dylanin Desolation Row, Subterranean Homesick Blues tai Lonesome Death of Hattie Carrol -kappaleiden sanoista. Varsinainen virtuoosi kun en ollut (eikä nettiäkään tukena), paljon myöhemmin vasta selvisi, että William Zanzinger oli tuossa viimemainitussa se tekijä. 15-vuotiaana tilasin Ameriikasta Leonard Cohenin Selected Poems -pokkarin, jota aloin läpilaulaa, omin sävelin...

Nykyisellään, jos rock-lyriikkaa ajattelen, eniten kiehtovat monitulkintaiset tekstit. Sanat voivat olla yksinkertaiset ja niukatkin, mutta jos siinä on jokin twist tai kryptinen ilmaisu, jokin pointti joka saa ajattelemaan että mitä tuo tuolla tarkoitti... Kaikessa taiteessa, myös musiikissa ja laulun sanoissa tietty haasteellisuus on se suola, joka saa ainakin minut vielä innostumaan ja jatkamaan etsimistä. Myös sellainen lyriikka, jossa mennään joskus suorastaan tarinan ehdoilla, eli ei välitetä loppusoinnuista eikä riimien pituudesta, mutta luodaan kuitenkin vaikuttava kokonaisuus, se pysäyttää kuuntelemaan.

#13 kirjoitettu 26.11.2020 12:21 Muok:26.11.2020 12:44

Tekstien tulkinta on mielenkiintoinen asia. Muistan haastattelun jossa Hectorilta tiukattiin mikä syvällinen juttu sisältyy tiettyyn kohtaan sanoituksessa; sitä kun oli kuulemma pohdittu muutamankin kerran. Hector totesi saman tien, ettei siinä ole mitään salamerkityksiä ja että hänkin on kuullut kuinka yksi jos toinenkin analysoi hänen tekstejään pyrkien löytämään sellaista mitä niissä ei ole.

Vaan kun sen aina tietäisi missä on monta kerrosta ja missä ei .. kuin myös sen onko tulkinnut kerrokset oikein. Olen hiton laiska ja huono selvittämään tekstejä kun menee tarpeeksi vaikeaksi ja etenkin jos joutuisi turvautumaan sanakirjaan.

Mutta löytyy toisenlaisiakin esimerkkejä jossa teksti on niin syvällistä, että se vaatii jonkun fiksun sitä avaamaan. Eivät esimerkiksi kaikki Pete Brownin Creamille tekemät tekstitkään ole ihan päivänselviä. "White room" tarkoittaa Brownin omaa huonetta ja olen itsekin vedellyt ".. black roof country..."-kohtaa edes miettimättä mistä on kysymys (tarkoittaa ikkunasta näkyviä mustia kattoja). Yksi mahdollinen sanojen selitys on täällä, jossa löydettiin kaksikin vaihtoehtoista tulkintaa:

https://www.songmeanin...

En olisi itse älynnyt ensimmäistäkään pienellä miettiselläkään koska luulin että kyse on jonkinlaisesta hapotetusta tajunnanvirrasta jota ei edes ole tarkoitettu ymmärrettäväksi. Vaan väärinpä luulin.

#14 kirjoitettu 26.11.2020 12:43

aRt074 kirjoitti:
muistaakseni Brownin yksiö oli juna-aseman vieressä (at the station) ja black roofit oli höyryveturien paskaamia katoksia tms. Niitä väsyneitä kottaraisia muistelen itse ihmelleeni teini-ikäisenä. Mutta asemalla kulkevaa hameväkeä kai se tarkoittaa??



Noin se taisi ihan tarkalleen ottaen olla. Kottaraiset ovat varmaankin hameväkeä ja arvelen että illasta ja jonkinasteisesta juopumustilasta voisi olla kysymys kun noin kovasti väsyttää.

#15 kirjoitettu 26.11.2020 13:21

Hienoja pointteja teillä. Suhtauduin nuorena suurella innostuksella Dylanin sen aikaiseen eli varhaistuotantoon. Samoin Creamin Bruce-Brown -biisit vaikuttivat suuresti.
Linkkaan tähän kuitenkin kaiken uhallakin esimerkin biisistä, jonka lyriikka on periaatteessa yksinkertainen, mutta joka on aina (no joo - 15 vuotta) minua askarruttanut ja kummastuttanut: Alan Sparhawk esittää Low-yhtyeensä kappaleen ”Death of a Salesman”, jonka jälkeen samainen bipo artisti sitä ”analysoi”...

#16 kirjoitettu 26.11.2020 14:14

cedarbear kirjoitti:
Hienoja pointteja teillä. Suhtauduin nuorena suurella innostuksella Dylanin sen aikaiseen eli varhaistuotantoon. Samoin Creamin Bruce-Brown -biisit vaikuttivat suuresti.
Linkkaan tähän kuitenkin kaiken uhallakin esimerkin biisistä, jonka lyriikka on periaatteessa yksinkertainen, mutta joka on aina (no joo - 15 vuotta) minua askarruttanut ja kummastuttanut: Alan Sparhawk esittää Low-yhtyeensä kappaleen ”Death of a Salesman”, jonka jälkeen samainen bipo artisti sitä ”analysoi”...


Jos kehon kielestä voisi jotain päätellä, niin mies olisi mieluusti jossain muualla kuin tuossa haastattelutilanteessa ... luulisin. Mikä on sikäli vähän outoa, että ilmiselvästi paikalla on kuitenkin yleisö joka suhtautuu mieheen positiivisesti.

Tuossa biisissä on yksi kohta joka tuo mieleen jonkun toisen biisin ... mutta hitto kun en saa kiinni minkä.

Millerin teos taisi olla ensimmäinen josta muistan tuon "kauppamatkustajan kuolema" -sanaparin. Jotenkin oletin, että tarina liittyisi siihen mutta eihän se ollutkaan niin.