|
Kirjoittaja
|
Keskustelua luovuudesta
|
|
AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7403 viestiä
|
#1 kirjoitettu
22.11.2020 10:06
Tuotteliaisuus ja luovuus ... onko niillä suoraa ja kiistatonta korrelaatiota? Taitaa olla vähän sekä että. Heitänpä tässä pari aihiota jatkopohdiskeluun.
Jos oikein muistan, historiasta löytyy esimerkkejä myös sellaisista suurista taiteilijoista, jotka tekivät yhtä työtä jopa vuosikausia (mm. kirkkojen freskojen maalarit). Elämässään ehkä vain pari kirkkoa maalannut mestari voi olla paljon luovempi kuin kämmenen kokoisen taulun päivässä tekevä tavallinen taidemaalari. Toisen töiden lukumäärä on kolme ja toisen seitsemän tuhatta.
En myöskään usko, että suurten veistosten tekijät huitelivat töitään ihan tuosta vaan valmiiksi, eivätkä arvaten myöskään sinfonioiden säveltäjät. Pieniä veistoksia tekevien veistäjien töiden määrä on varmasti suurempi kuin toisessa ääripäässä operoivien suurten töiden mestareiden määrät. Myös eri kiviaineisten työstön vaikeus poikkeaa merkittävästi toisistaan; kalkkikiveä on varmasti helpompi muotoilla kuin graniittia. Kipsivalos syntyy vielä helpommin.
Ihmisen fyysinen kyky tehdä asioita käsillään asettaa kyllä tietyt rajat. Rohkenenkin väittää, että työn tekotapa kuin myös teoksen koko, materiaali ja pinta-ala vaikuttavat merkittävästi valmiiksi tehtyjen töiden määrään kuin myös siihen kuinka monta teoksiksi laskettavaa "harjoituskappaletta" työstä on tehty.
Onko esimerkiksi kappalemäärä yksinään ylipäänsä relevantti mittari arvioida taidetta tai taiteilijan luovuutta? Jos se ei ole, niin miten "tuotteliaisuutta" oikeastaan pitäisi mitata?
Sekin pitää huomioida, että kaikki taiteen historian suurmiehet eivät toimineet välttämättä suinkaan yksin vaan käyttivät "oppipoikia" ja kisällejä apunaan, mikä tietysti vaikuttaa mestarin nimiin tehdyn tuotannon määrään positiivisesti.
Yksi pointti on se, että emme ikinä saa tietää kuinka hyvää jälkeä henkilö X olisi tehnyt jos olisi määrän sijaan keskittynyt laatuun. Omalta osaltani vastaus on päivänselvä: mitä kauemmin hieron yksityiskohtia, sen paremmaksi biisi muuttuu; aika usein ensimmäinen versio on säälittävän rajamailla jälkikäteen kuunneltuna. Mutta kuten sanottu, tämä on asia jolla voi spekuloida, mutta johon ei ole vastausta olemassa koska aikaa ei pysty kelaamaan taaksepäin.
Entä miten jälkikäteen erottelemme sen onko joku taiteen mestarilta jälkeen jäänyt teos luonnos vai lopullisesti valmis? Onko joku piirros tehty itsenäiseksi teokseksi vai onko se vain pelkkä suunnitelma tekemättä jääneestä maalauksesta? Jos teos on valmis, on helppo päätellä mitkä ovat sen luonnoksia, mutta jos teosta ei ole, asia ei ehkä olekaan ihan niin selvä. Onko kuitenkin kaikki luonnoksetkin laskettu mestarin teoksiksi?
Entä onko "demo" valmis sävellys vai ei? Hyvä kysymys; itse miellän demon jonkinmoiseksi aihioksi josta on ehkä tarkoitus tehdä biisi. Joku tekee demosta levytyskelpoisen loppuun asti sovitetun version, joku toinen taas ei. Voiko noita määriä (eli tekijän lukumääräisiä tuotteliaisuuksia) verrata keskenään? Mielestäni ei, koska jälkimmäiseen vaihtoehtoon menee selvästi enemmän aikaa vaikka teoksien lukumäärä ei siitä kasvakaan. Minusta luovuus voi piillä myös niissä yksityiskohdissa, joita toisen tekijän demoissa ei ole vielä mietitty.
Otanpa tähän luovan toimialan esimerkin, joka ei liity suoraan aiheeseen, mutta avaa sitä miksi koen asian vähän ongelmalliseksi. On kaksi sanomalehteä tekevää toimittajaa. Toinen heistä (henkilö A) tekee päivittäisiä lyhyitä rutiinijuttuja omalta vastuualueeltaan ja toinen (henkilö B) etsii ainutkertaista skuuppia. Henkilö A:n tekemä juttumäärä on lyhyessä ajassa satoja ja palstamillimetrimäärä moninkertainen henkilö B:hen verrattuna. Silti henkilö B voi saada tekemästään yhdestä aukeaman reportaasista alalla arvostetun palkinnon. Sekä A että B tekevät kumpikin luovaa työtä yhtä monta tuntia, mutta silti määrällisesti paljon vähemmin tehnyt palkittiin. Tässä tapauksessa määrällä ei ollut mitään tekemistä laadun kanssa. Alan kysymys kuuluukin: voiko toimittajan työtä mitata palstamilleinä? Vastaus on ei, vaikka tiettyä juttujen vähimmäismäärää odotetaankin kaikilta.
Mielenkiintoinen aihe, jossa on taas paljon eri vivahteita ja paljon enemmän kysymyksiä kuin selkeitä vastauksia.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
Uppe
2014 viestiä
|
#2 kirjoitettu
22.11.2020 10:27
Antin pohdinta on niin perusteellinen, että sanonpa vaan, että olen samaa mieltä. Lisäksi semmosta, että luovassa työssä olisi hyvä olla rohkea, eikä antaa pelon tai häpeän määrittää ratkaisuja. Pahimmillaan se voi kyllä johtaa jopa väkivaltaan teoksen tekijää kohtaan, jos sorkkii herkkää aihetta. Samalla myös voi tulla suurta kiitosta joltakin suunnalta.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
cedarbear
3173 viestiä
|
#3 kirjoitettu
22.11.2020 10:51 Muok:22.11.2020 11:03
...tiedä tuosta luovuudesta...
Joitain hajahuomioita ihan arkisella tasolla, ja ehkä musiikkiin ja myös sen tekemiseen liittyen:
Tuosta fakkiutumisen välttämisestä johti ajatus siihen, miten oma musiikkimakuni on vuosien aikana muuttunut, ”kehittynyt” ja laajentunut. Jos genreistä haluaa puhua, niin aika laajalla skaalalla nykyään musiikkia kuuntelen. En ole sitä kuitenkaan koskaan liittänyt luovuuteen, mieluumminkin uteliaisuuteen tms. Musiikin tekemiseni, jos sitä siksi voi sanoa, on sekin heitellyt laidasta laitaan ja ”kehittynyt” ajan myötä, mutta luovuus... hmm... taitotaso taitaa olla esteenä luovuudelle?
Jaa-a, omasta mielestäni voin olla mitä vain, mutta oikeasti en varmaan ole.
Niin, miten on, jos pitäis valita näiden kahden välillä, niin kumpi ompi parempi, liiallinen vai olematon itsekritiikki? Ja miten tämä nyt luovuuteen liittyy?
Sori vaan että lähestyin aihetta luovasti...
cedarbear muokkasi viestiä 10:52 22.11.2020
cedarbear muokkasi viestiä 11:01 22.11.2020
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7403 viestiä
|
#4 kirjoitettu
22.11.2020 11:02
cedarbear kirjoitti:
taitotaso taitaa olla esteenä luovuudelle?
Tuossa on muuten yksi tärkeä pointti. Muistan, että Hasse Wallistakin sanottiin aikoinaan "muut soittavat mitä osaavat, Hasse soittaa mitä haluaa".
Olen joskus itsekin soittaessani törmännyt siihen, että tiesin mitä haluan, mutta pahus kun en osannut teknisesti soittaa haluamaani kuviota riittävän nopeasti. Tekninen osaaminen on ilman muuta luovuutta rajoittava tekijä erityisesti silloin kun puhutaan live-soittamisesta.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Uppe
2014 viestiä
|
#5 kirjoitettu
22.11.2020 11:18 Muok:22.11.2020 11:27
cedarbear kirjoitti:
Niin, miten on, jos pitäis valita näiden kahden välillä, niin kumpi ompi parempi, liiallinen vai olematon itsekritiikki?
Liiallinen itsekritiikki on paha asia, se kankottaa koko toiminnan. Teos on aina sen kyseisen hetken ilmentymä, sekä luovuuden että taidon suhteen. Ja se on aina vajaa jotenkin. Kannattaa myös mieltää tavoitteet, joihin pyrkii. Onko tarkoitus olla virtuoosi ja hallita instrumentti täydellisesti, vai onko tavoite vaikkapa tehdä toimiva laulu, joka on kohtuullisen hyvä kokonaisuus.
Rima katossa jo lähtiessä tarkoittaa useimmiten sitä, että homma kusaisee. Toki rima on instrumentin hallintaan panostavalla virtuoosilla korkeammalla kuin laulunsa säestäjällä (instrumentin osalta).
Mielestäni Mato Valtonen traktorin mallinen pahvikitara kourassa lavalla oli erittäin luova tapaus. Samoin Veltto Virtanen vääntelehtiessään sähkökitara kourassa esiintyessään. Luovuus on moninaista.
urpoarpo muokkasi viestiä 11:26 22.11.2020
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7403 viestiä
|
#6 kirjoitettu
22.11.2020 11:26
cedarbear kirjoitti:
Niin, miten on, jos pitäis valita näiden kahden välillä, niin kumpi ompi parempi, liiallinen vai olematon itsekritiikki? Ja miten tämä nyt luovuuteen liittyy?
Kai se aihetta vähintäänkin sivuaa.
Liiallinen itse (tai muiden harjoittama) kritiikki voi olla luovuuden este: tekijä hylkää hemmetin hyvän biisin koska pitää itse sitä esim. liian naivina tai kaverit torppaavat sen bändin harjoituksissa vaikkapa "liian taiteellisena". Sitten kun säveltäjän tai bändin "hylkäämää" biisiä tarjotaan myöhemmin vaikkapa managerin toimesta jollekulle muulle siitä tuleekin iso hitti.
Jos pitäisi valita, niin liiallinen itsekritiikki voi estää hyvinkin luovan teoksen julkaisemisen, mutta olematon itsekritiikki ei kai koskaan (paitsi silloin, jos levy-yhtiö ei enää viitsi edes avata ao. säveltäjän lähettämiä emaileja) ? 
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Uppe
2014 viestiä
|
#7 kirjoitettu
22.11.2020 12:44
Tuosta voi pumpata itseensä positiivista luovuusenergiaa (vanhalla metodilla toteutettuna ennen turboahdetun suoriterockin aikoja):
https://youtu.be/y7weZ...
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
Ladataan