Mikseri.net

#2 kirjoitettu 29.10.2020 12:01

Koripallo on yksi parhaista urheilulajeista

#3 kirjoitettu 29.10.2020 14:54

Pakko kommentoida ensin tuota biisin nimeä. Nyt kun ei olla Jenkkilässä, niin pahoin pelkään, että täällä hyvin moni ymmärtää Backdoor Manin B-rapun kundiksi. Minäkin jo kerkesin ajatella ketjun otsikosta, että onpas IT ottanut rapsakan ja rohkean aiheen käsiteltäväkseen.

Toivottavasti riittävän moni lukee tämän viestiketjun, ettei synny väärinkäsityksiä. Tai voisihan tuon termin alkuperäisen selityksen ehkä lisätä sanoituksen ylimmäksi riviksi; minäkään en nimittäin tiennyt sitä.

#4 kirjoitettu 29.10.2020 16:34 Muok:29.10.2020 16:54

Vaikka muuten kuulen vireen virheet kohtuullisen hyvin, niin se ei valitettavasti paranna yhtään oman äänen hallintaa ja lauluvirettä. Paska mikä paskat ja that's it!

Olen pikku hiljaa siirtynyt käytäntöön jossa vedän biisin 4 -7 kertaan, pistän raidat rinnakkain ja kuuntelen ne sopivissa pätkissä vuorotellen, kopioin parhaiten onnistuneen pätkän tyhjälle raidalle ja jatkan samalla menetelmällä loppuun asti kunnes alunperin tyhjällä raidalla on perusraitana koko biisi koostettuna parhaiten onnistuneista pätkistä.

Tuolla tavoin perusraita on lähtökohtana paljon aikaisempaa parempi, jolloin korjauksistakin tulee vähän maltillisempia. Tärkeätähän tuossa on tietysti se, että sisäänoton volyymit yms. ovat täysin samoja jokaisessa raidassa.

Kaikua tulee se mikä kulloisessakin tehdasasetuksessa sattuu olemaan mutta esim. delayn väännän usein nollaan koska se luo minusta vokaaleihin oudomman tunnelman kuin ne kuuluisat seinänaapurin sähköurut.

#5 kirjoitettu 29.10.2020 16:51

IT:"Sitä vaan, että mun lauluääntä on täällä vuosien saatossa kritisoitu, ja pääosin ihan aiheesta... Mulla on ollut paha tapa täällä kerrostalossa laulaa liian hiljaa ja vaisusti, ja sitten toisaalta tuo ääni on vaikea miksattava."

OK, nyt ymmärrän miksi minusta on tuntunut sille että vetäiset vokaalit vähän kuin käsijarru päällä mm. tässä tuoreimmassakin rokkibiisissäsi. Liian hiljaa laulaminen johtaa helposti siihen, että ylä-äänissä on pakko ohentaa kun ei pysty runttaamaan vaikka se joskus olisikin biisin kannalta parempi vaihtoehto.

Muutenhan tässä uudessa biisissä on tarttuva melodia ja väliosan riffikin kuin Black Sabbathin oppikirjasta. Laulu kuuluu nyt tarpeeksi hyvin himmailusta huolimatta. Basari tulee omiin luureihini vähän liian pintaan; arvaan että siksi kun mainitsit ettei basso pysynyt mukana tarpeeksi hyvin. Tai sitten omat luurini kuulevat mitä sattuu. Tuosta on hyvä jatkaa.

#6 kirjoitettu 29.10.2020 16:57

IT kirjoitti:

Vähän samaa taktiikkaa mä käytin tän "Back Door Man" piisin vokaalien nauhoituksessa...

Jaoin piisin kolmeen osaan: 1. verse ja chorus, 2. verse ja chorus sekä 3. verse ja chorus...

Kutakin osaa lauloin samoilla volyymeilla ja asetuksilla niin kauan, että sain vokaalit nauhoitettua haluamallani tavalla... Eli kyllä mäkin tuppaan ottamaan vokaalit sisään nykyään useammalla otolla, ja pätkissä...


Hauskaahan tuossa on se, että yleensä parhaiten oman seulani läpäisevät 1-4 otot; sitä myöhemmissä on enemmän ns. meininkiä ... mikä näkyy heti vire- ja taimausvirheinä.

#7 kirjoitettu 29.10.2020 17:42 Muok:29.10.2020 17:44

Mulla on käytössä soundblasterin ulkoinen kortti ja siinä mikseriohjelma jossa on mm. EQ ja taas niitä erilaisia esiasetuksia joilla pystyy tavallaan kompensoimaan luurien ominaisuuksia. Vaihdon juuri viime viikolla sellaiseen säätöön, joka korostaa bassoa/basaria merkittävästi vähemmin kuin aikaisemmin käyttämäni asetus. Vaan voihan olla siltikin, että vika on täällä päässä. Sitäpaitsi tämäkin on tietysti niitä kuuluisia makuasioita.

#8 kirjoitettu 29.10.2020 17:57

IT:"Sitä vaan, että mun lauluääntä on täällä vuosien saatossa kritisoitu, ja pääosin ihan aiheesta... Mulla on ollut paha tapa täällä kerrostalossa laulaa liian hiljaa ja vaisusti, ja sitten toisaalta tuo ääni on vaikea miksattava."

No tuossahan se ydinongelma on, että kun äänität laulua kerrostalossa joudut varomaan äänen käyttöäsi. Minulla on itsellä kokemusta tästä, laulaminen tulee tehtyä kerrostalossa varovaisesti, koska kuitenkin sitä pohtii, että naapuri ei saa häiriintyä. Sinun pitää päästä tekemään laulusuoritus sellaisessa ympäristössä, jossa ei mikään häiritse ja saat "muuttua luovaksi elukaksi" (positiivisessa mielessä), ja saat tehdä kunnon tulkintaa vapautuneesti.

Tämä biisihän on sävellyksenä ihan kiitettävää luokkaa. Minunkin ajatukseni, kuten Antillakin, kulkivat välikohdassa Black Sabbathiin ..., samalla pohdin, että biisin voisi laulaa oktaavin korkeampaa. Ozzy Osbournen krominen ääni muuten sopisi kuvioon myös ... Pieni kevennys: Kysy Ozzylta, josko hän laulaa luikauttaisi tuon biisisi.

Laulun äänittäminen on mielestäni vaikein asia äänittämisessä. Erilaisilla mikrofoneilla voi kokeilla erityylisiä ottoja riippuen sen mukaan laulaako kovalla äänellä vai tekeekö esim. puhelaulua. Kondensaattorimikrofoni mahdollistaa sellaisetkin kokeilut, joissa laulaa hieman etäämpää mikkiin, dynaamiset toimii parhaiten lähietäisyydeltä. Laulusoundiin vaikuttaa tietenkin myös missä tilassa laulaa, varsinkin konkkamikkiä käytettäessä, kun se ottaa niin kerkästi kaikki heijastukset kaukaakin huoneessa. Kunnon studioissahan on akustisesti vaimennettu tilat asianmukaisesti, mutta kotiäänityksiä tulee tehtyä aika luovalla tavalla siellä sun täällä, ja se aiheuttaa usein ongelmia, mutta joskus myös löytämisen iloa; joku kiva heijastus saattaa jopa parantaa laulusoundia.

#9 kirjoitettu 29.10.2020 18:36

aRt074 kirjoitti:
... mutta ajattelin lopulta että eipä se minustakaan siedettävää laulajaa tekisi.


Hard rock / heavy vaatii tosi paljon laulajalta. Biisi kannattaa tehdä laulutaidon ehdoilla, silloin sen voi viedä siedettävästi loppuun. Ei MA Numminenkaan laula heviä, ainakaan pääsääntöisesti, toki hän senkin saisi toimimaan nummismaisella iloisella asenteella suuria tunteita herättävästi.

#10 kirjoitettu 29.10.2020 19:01

IT kirjoitti:

Heh... Mutta se ei taitaisi enää olla sen jälkeen "mun piisi" vaan "Ozzyn piisi" kun hän ottaisi sen omakseen...


Eihän toki. Ozzy vaikuttaa rehdiltä tyypiltä ja hänellä on fyffeä niin paljon, että ei tarvitse sävellyksiä omiin nimiin varastaa. Kun Ozzy luikkauttaisi biisisi levylle ja maailman radioasemat "rappaisi sitä eetteriin", Teosto tilittäisi sinulle säveltäjän ja sanoittajan osuudet ..., aika massiivisia summia tuolla tasolla, jos etenisi hitiksi.

#11 kirjoitettu 29.10.2020 21:54

IT kirjoitti:
Joo... Reaperissä ei mun käsittääkseni ole vakiona mitään vastaavaa kuin autotune...


On siellä, ReaTune.

Tuossa videotutoriaali sen käytöstä, en katsonut tota kyllä läpi, mutta nuo Reaper Manian tutoriaalit on usein hyvin valaisevia.

#12 kirjoitettu 29.10.2020 22:29

Kun tässä lueskelen, kuinka elektronisesti voidaan korjata biisejä, esim. vireitä, jota toimintaa itse en harrasta, niin tuli mieleen:

Jotkut valittavat nykyisin, että ei mennyt Juicella aikoinaan koko ajan oikeaan vireeseen. Mutta ei se kuulijoita haitannut aikoinaan, tämä biisi oli hitti. Minua ei ole koskaan haitannut mikään tässä biisissä, tulkinta on mielestäni ok. Vai onko tässä vikaa nykyajan mittapuiden mukaan? Voisiko joku ajaa tämän sellaisen elektronisen vempeleen läpi, joka "paljastaisi tämän biisin virheet"? Itse ajattelen, että elämä on muutakin kuin täydellisyyttä, ykköstä ja nollaa, elektroniikkaa ..., elämä ja musiikki on parhaimmillaan fiilistä, tunnelmaa, svengiä, jota kannattaa tavoitella ..., noh, ehkä olen vain jo niin vanha pieru, että en tajua asioita nykyaikana? Juicen biisi:

https://www.youtube.co...

#13 kirjoitettu 30.10.2020 06:09 Muok:30.10.2020 06:31

Pistänpä lusikkani tähän(kin) soppaan koska itselläni on sama ongelma kuin IT:llä eli korva ei pysty läheskään aina erottamaan oikeaa sävelkorkeutta silloin kun itse tulkitsee biisiä. En ole löytänyt mitään keinoa asian parantamiseen. Vika ei tunnu korjaantuvan edes harjoittelulla. Olen jo tainnut jossain todeta, ettei jotain pahaa ilman jotain hyvääkin: huono sävelkorva pakotti minut opettelemaan nuottien luvun kunnolla.

Omasta ongelmastani huolimatta huomaan toisen laulajan epävireen välittömästi, mikä on tavallaan hemmetin kornia: pieleen laulava tyyppi arvioi muiden virettä. Pulmallisia ovat erityisesti matalat äänet, joita on vaikeampi kuulla ja joihin on muutenkin vaikeampi päästä (Arto on tässä kohdin ihan oikeassa). Vaikka olemme molemmat IT:n kanssa samassa veneessä, ovat omat "raakaversioni" usein paljon enemmän nuotin vieressä kuin IT:llä paikoitellen omissa biiseissään.

Olen itse valinnut sen tien, että käytän apuvälineitä vireongelman korjaamiseen (Melodyne ja/tai Izotope) vain siksi että vireen virheet häiritsevät minua itseäni. Huomaan syyllistyväni liian usein ylikorjaamiseen jolloin ääni on kyllä täysin oikeassa sävelkorkeudessa, mutta sen sointi muuttuu sellaiseksi kuin se olisi laulettu Autotunen avulla (no, ihan hyvin Melodyne ja Izotopekin voidaan tulkita autotuneiksi, vaikka ne korjaavatkin ääntä vasta jälkikäteen). Noissa on se hyvä puoli, että itse voi päättää kuinka täydellisenä korjaukset haluaa (alkuperäinen --> 100% vireessä). Yritän parhaillaan opettaa itseni siihen, että korjaisin vain melodian kannalta kaikken tärkeimmät nuotit täysin kohdalleen.

Yleisesti ottaen vaikuttaa sille, että singer/songwritereille annetaan epävireisyys helposti anteeksi jos biisit ovat hienoja ja/tai sanat ovat koukuttavia. Tällaisessa tapauksissa en itsekään edes ajattele onko laulu vireessä vai ei, koska se ei ole oleellista itse biisin kannalta. Kuten täälläkin on jo todettu, ovat mm. Juice ja Neil Young tehneet pienestä epäpuhtaudesta suorastaan tunnistettavan tavaramerkin. Vaikka arvostan suuresti vireessä pysyviä laulajia, arvostan em. herroja ihan yhtä paljon.

Epävireestä aiheutuu eniten ongelmia moniäänisissä kuoroissa: jos kaikki äänet ovat epävireessä suuntaan jos toiseenkin, ei kuorokaan tietysti soi pätkänkään vertaa vaan tuloksena on ns. ammu-vainaa-taustoja. Tämän vuoksi korjailen kuoro-osuudet ihan kohdilleen ja rakentelen harmoniat Melodynellä perusäänestä. Tosin eräs kaverini totesi aika osuvasta jostain tekemästäni biisistä: " kuoro soi liian hyvin".

Loppukevennys: Olin soittanut jo kauan aikaa ennen kuin viritysmittareita ilmestyi musiikkikauppoihin. Eräs silloisen bändini jäsenistä osti mittarin ja totesimme ensimmäisen virityssession jälkeen, että kolme kitaristia käsittäneen bändimme soundi parani n. 50%.

#14 kirjoitettu 30.10.2020 10:37

Dodiin ... vokaalit kuulostavat merkittävästi paremmille.

Erityisesti toisen ja kolmannen säkeistön lopun matala "Backdoor man" menee nyt sillä tavalla kuin olet sen mitä ilmeisimmin tarkoittanutkin. Naapurit lienevät poissa, koska vokaaleissa on muutenkin biisiin paremmin sopiva vähän stydimpi ote.

Nyt ei muuta kuin vuokraamaan taloyhtiön kellarista tilaa pariksi tunniksi niin voit vetää tällaisenkin rokettirollin täydellä volyymilla.

#15 kirjoitettu 30.10.2020 11:50 Muok:30.10.2020 12:31

Luulen ja spekuloin kun en tiedä varmasti.

Izotopessa on ihan sama juttu eli systeemi kysyy sävellajia. Siinä varmaankin tavoitellaan sitä, että tietyt sävellajiin yleisesti "kuulumattomat" äänet eliminoidaan ja niitä ei käytetä, vaikka solisti yrittäisi niitä laulaakin.

Jos biisi menee C-duurissa, niin C# esiintyy ko. sävellajissa erittäin harvoin. Jos solisti vetää lähelle C:n ja C#:n puoliväliin niin systeemi päättelee sävellajin perusteella, että C on todennäköisin vaihtoehto oikeaksi ääneksi.

Olen nähnyt yhden autotune-videon tuubista ja silloin ohjelmalle kerrottiin etukäteen mitä ääniä biisissä ei ihan varmasti esiinny.

Jos solisti vetää tarpeeksi metsään niin korjaus saattaa ohjautua melodian kannalta väärään ääneen. JOs esim. yrittää C-duurissa laulaa C:n mutta laulaakin epäselvän Eb:n, niin korjaus tapahtuu joko E:hen tai D:hen mutta ei kauempana olevaan C:hen.

--------------------------------------------

Seuraavat kappaleet perustuvat Melodynen toimintaan.

Voi hyvin olla, että automaattisysteemi tekee virheitä jos biisin sointukulku ja melodia ovatkin kovin kiemuraisia ja epätavallisia. Melodynessä tätä ei tarvitse murehtia, koska lauletut äänet avautuvat nuottiviivastolle "pallukoina" joita voi siirrellä vaikka yksi kerrallaan ihan miten ja minne haluaa (vaikka lievään epävireeseen, jos sille tuntuu).

Vokaalien viritysplugarit pistetään lauluraidoille ihan ensimmäisiksi (tallennusalgoritmiksi valitaan melodic, koska käsitellään vain "yhtä ääntä"), eikä niillä siten ole mitään käryä siitä miten koko biisi tai esim. sen soinnut menevät.

Joskus kun tuntuu, että venyttelyjä ja taivutteluja sisältävät kitararaidat saavat aikaan epävireisen fiilingin koko biisiin, olen korjannut tilannetta siten että olen pistänyt Melodynen master-raidalle ensimmäiseksi ja korjannut sillä hela hoidon. Mutta se tietysti edellyttää, että plugarissa on ominaisuutena useamman äänen tallennus ja korjaaminen (tallennusalgoritmiksi valitaan polyphonic).

Melodynessä on se hyvä puoli, ettei se itse asiassa preparoi alkuperäistä raitaa vaan tekee siitä ikään kuin kopion. Jos Melodynen poistaa esim. lauraidalta, kaikki sen tekemät korjaukset häviävät sen siliän tien ja jäljelle jää alkuperäinen korjaamaton äänitiedosto.

Mutta kuten sanoin: spekuloin asiaa käyttämieni ohjelmien perusteella. Tiedä nyt sitten oliko tuosta apua vai ei.

#16 kirjoitettu 30.10.2020 12:29 Muok:30.10.2020 12:34

IT kirjoitti:

Kaitpa tuo vireen korjaus osaa sitten automaattiasetuksellakin automaattisesti tällaiset tunnistaa...


Ei taida osata, jos plugari on lauluraidassa (kuten yleensä on). Jos se on master-raidassa niin se korjaa koko biisin (ei siis pelkää laulua) jos siinä on polyfoninen ominaisuus.

Rokissa on usein niin, että varsinaisen biisin (ei siis intron tai kertsin) ensimmäinen sointu kertoo sävellajin. Jos sointukierto on esim. C - Am - F - G7 (tai vaikkapa C - F - G7) ja kertsi vastaavasti esim. F - C - D7 - G7, niin itse pistäisin esiasetukseksi C-duurin ja varautuisin henkisesti siihen, että D7:n kohdalla ihan oikein, mutta vähän ylävireeseen laulettu F#-nuotti saattaakin korjautua G:ksi.

#17 kirjoitettu 30.10.2020 13:18

Jos sulla on useampia sävellajea biisissä, niin voit joko:
1 ) pilko laulu niiden mukaan omiksi raidoiksi ja joka raitaan tarvittava reatune
2 ) laita reatuneen automaatio joka vaihtaa yhden lauluraidan sävellajin "lennossa"
3 ) korjaa manuaalisesti

Tuossa tuollai vaikeus- / vaiva-asteen mukaan.
Hyvin vähän oo perehtyny reatuneen, ite käytän sitä pääsääntöisesti vaan viritysmittarina (mikä se avautuessaan onkin).

#18 kirjoitettu 30.10.2020 13:31

Tuollai omiksi raidoiksi pilkkomalla voit käyttää automatiota jokaisessa reatunessa.
Sit tietty jos ajat kaikki noi lauluraidat bussiin niin voit laittaa kaikki muut lauluun tarvittavat (eq, kaiku, whatever...) siihen bus-raitaan niin saat pidettyä homman vähän kevyempänä ja sulla on vaan se yksi bus-raita jota säätämällä voi hakea volumen ja pannin.

#19 kirjoitettu 30.10.2020 13:39

Reaper on kyllä suoraviivaisuudessaan ja käytettävyydessään mainio softa ja ihan hemmetin monipuolinen kun siihen hiukka kaivautuu syvemmälle

#20 kirjoitettu 30.10.2020 14:05

veikko-antero kirjoitti:
Tuollai omiksi raidoiksi pilkkomalla voit käyttää automatiota jokaisessa reatunessa.
Sit tietty jos ajat kaikki noi lauluraidat bussiin niin voit laittaa kaikki muut lauluun tarvittavat (eq, kaiku, whatever...) siihen bus-raitaan niin saat pidettyä homman vähän kevyempänä ja sulla on vaan se yksi bus-raita jota säätämällä voi hakea volumen ja pannin.


Tuo kuulostaa minustakin ihan validille ja helpolle konstille silloin kun korjaussysteemi perustuu sävellajiin.

#21 kirjoitettu 30.10.2020 14:06

IT kirjoitti:

veikko-antero kirjoitti:

Tuollai omiksi raidoiksi pilkkomalla voit käyttää automatiota jokaisessa reatunessa....



Olipas tuo "karvaisesti" ilmaistu...
Tarkoitin siis, että tuollai eri raitojen reatunet voi pitää automaattisina. Automaatiot on sit kategorian 2 osastoa

#22 kirjoitettu 30.10.2020 15:51

aRt074 kirjoitti:

Analogiajan autotune oli se että vedettiin niin monta ottoa että saatiin jokseenkin vireessä oleva raita niistä saksittua ja teippailtua kasaan.



Vähintään yhtä analoginen autotune oli se, että hankittiin studioon sellainen äijä/muija joka pystyi biisin vetämään kun herra/rouva tähtisolisti ei siihen pystynyt.

#23 kirjoitettu 30.10.2020 19:28

Entäs sitten CCR:n bssokuviot? Simppeliäkin simppelimpää, mutta erittäin toimivaa peruskauraa ... mutta sen pitää sitten osua just eikä melkein kohdalleen. Ero tappavan svengin ja kehnon bassottelun välillä on lähes seitin ohut juurikin tuossa genressä, sanoisin.

#24 kirjoitettu 30.10.2020 20:01

Tere! Nythän täällä korkean tason filosofiaa musasta tulee! Hienoa lukea asiantuntevia mielipiteitä, jossa nyt on tekniikan lisäksi muitakin pointteja.

Onhan se musanteko kuitenkin aika henkinen asia ..., mutta hyvä tekniikan tuntemus ja käyttötaito parantaa lopputulosta paljonkin. Joten osaaminen silläkin saralla on hyvä asia, oikeastaan välttämätön asia nykyään, jos aikoo saada kunnon soundia. Kai minäkin taas jaksan syventyä äänittämisen tekniikkaan. Toisinaan vaan väsyn tekniikkaan, ja palaan kaiholla aikaan entiseen ... ja mietin, että eiks tässä pitäisi olla hauskaa ja iloita, sekin on hyvä palauttaa mieleen aina uudelleen, ettei masennu sen oman äpöstämisen kanssa.

Käyn kuuntelemassa IT:n uuden biisiversion myöhemmin. Nyt ei malta, kun tulee telkusta Olavi Uusivirran keikka. On kyllä kova bändi ja hyvät biisit. Kämäräinen kitaristina on aivan uskomaton, ja bändi toimii muutenkin täydellisen hyvin.

#25 kirjoitettu 30.10.2020 21:33

Kuuntelin biisin. Nuotilleenhan se menee. Ja biisi sävellyksenä on hyvä. Tässä ketjussa olette keskustelleet esimerkiksi bassosta, ja kyllähän monipuolisemmalla bassolla saa biisin imun paremmaksi, ja rumpufillejä tietty olisi hyvä olla. Sinne osastolle huomiota tulevissa pläjäyksissä. Ja laulun tulkintaan uusissa biiseissä voi pyrkiä saamaan "eläintä mukaan", kun laulat sellaisessa tilassa, ettei tarvitse naapureita miettiä. Laulat alarekisterissä, joten Lou Reediä kannattaa kuunnella ja Iggy Pop voisi antaa myös inspiksiä uusiin biiseihin. Ja leuhkuutta mukaan laulutulkintaan (kuten Iggyllä), silloin alarekisterissä kulkevaan lauluun tulee rock'n roll-meininki. Voit sinä rokkikukko olla matalallakin äänellä.

Iggyn biisi Real Wild Child (Wild One): https://www.youtube.co...

#26 kirjoitettu 31.10.2020 07:03 Muok:31.10.2020 07:11

aRt074 kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Entäs sitten CCR:n bssokuviot? Simppeliäkin simppelimpää, mutta erittäin toimivaa peruskauraa ... mutta sen pitää sitten osua just eikä melkein kohdalleen. Ero tappavan svengin ja kehnon bassottelun välillä on lähes seitin ohut juurikin tuossa genressä, sanoisin.

Niin kuin kirjoitin niin teknisesti kuvioiden ei tarvitse olla hankalia. Tuossa linkkaamassani biisissäkin vain haetaan sitä vauhtia ja groove alhaalta soinnun vitos ja seiskanuottien kautta. Vähän samalla tavalla kuin tässä CCR - Green River
Tuokaan biisi tuskin svengaisi jos basso jumputtaisi sitä perusnuottia orjallisesti.

Eli: svengaavia ja helppoja bassokuvioita on vaikka kuinka paljon; pelkkä "vaihtobassokin" on parempi kuin pelkkä yksi ja sama ääni (esim. C-duurissa C ja sen alapuolella oleva G mikä on Arton mainitsema C-duurin "vitonen").

Jos nuotteja ei osaa lukea, niin TAB-systeemi on ihan kelvollinen vaihtoehto eri biisien bassokuvioiden opetteluun. Niitä on netissä aivan hemmetisti joten malleja omaankin tuotantoon löytyy ihan mihin genreen tahansa.

urpoarpo kirjoitti:
... rumpufillejä tietty olisi hyvä olla. Sinne osastolle huomiota tulevissa pläjäyksissä.

Myös rumpukomppeihin (sekä peruskomppiin että filleihin) löytyy oppaita sekä netistä että kirjastoista, eikä "rumpunuotiston" opetteluun (sis. ns. aika-arvot) mene aikaa kuin max. 15 minsaa.

Lyhyellä aikapanostuksella saa todella isoja liikkuja aikaan.

----------------------------

Tähän sopiikin lopuksi tosielämän basistivitsi (paitsi, ettei se ollut alunperin vitsi).

Tutun basistin bändi sai pikahälytyksen tuurauskeikalle paikalliseen ravitsemusliikkeeseen ilmoituksella, että vakibändin kamat ovat käytössä. Kundit menivät paikalle, basisti otti basson ja huomasi tietysti heti että basson viritys oli ihan perseellään ja arveli, että joku edellisillan viimeisiä asiakkaita oli käynyt lavalla sähläämässä bändikamojen kanssa. No ei muuta kuin basso vireeseen ja soitto soimaan.

Seuraavassa kuussa kundit saivat oman keikan samaan paikkaan. Hovimestari tuli kesken kamojen kasaamisen paikalle ja sanoi:"arvatkaas mitä tapahtui sen teidän edellisen keikkanne jälkeen". Kun ei kukaan arvannut niin hovimestari sanoi:" kun sen edellisen vakibändin piti alkaa soittaa teidän keikkanne jälkeen niin lavalta kuului basistin huuto: Voi saatana, joku on sotkenut systeemin".

#27 kirjoitettu 31.10.2020 09:32

Totta, fillejä on tietysti hiton hankala tehdä jos softa ei siihen taivu. Onhan tuolla suuressa maailmassa tarjolla vaikka minkälaisia ja millä tahansa tempolla tehtyjä wav-tiedostoja yksittäisistä iskuista kokonaisiin komppeihin, joista voisi pätkimälläkin rakennella kaikenlaista, mutta en minäkään ole viitsinyt lähteä niiden kanssa askaroimaan. Rakentelen itse kompit midieditorissa parhaan tietoni (jota ei ole paljon) ja oppaiden perusteella; joskus vilkuilen tuubistakin mallia kun tuntuu ettei homma muuten lähde toimimaan.

Kun kerran osaat soittaa kitaraa niin osaathan sinä helposti soittaa bassoakin ... kieliäkin on vähemmän joten sen kun annat mennä vaan.

#28 kirjoitettu 31.10.2020 11:15

Hei. Koska äänialasi on ala- ja keskirekisteri pääsääntöisesti, kokosin tähän inspiraation lähteeksi muutamia alhaalta laulavia laulajia. Itselläni on suppea ääniala ja olen kovastikin miettinyt tuota asiaa, ja harmitellut, kun ääneni ei ole esim. kuten John Fogertylla.

Alaäänillä laulaessa hieman keveämmät taustat toimivat mielestäni parhaiten, niissäkin voi särökitara kyllä soida hieman alempana takana voimakohdissa. Oikein kovissa jyräbiiseissä tahtoo olla usein lähes pakko vetää aika korkealta, että poweri olisi riittävä kovan taustan kanssa.

On makuasia, tykkääkö näistä biiseistä, se ei ole oleellista nyt, mutta näissä voi pohtia omaa äänen käyttöä, kun oma rekisteri on alhaalla / keskirekisterissä. Biisi kannattaa rakentaa oman äänensä ehdoilla, silloin se onnistuu tulkinnaltaan parhaiten.

Dire Straits - Sultans Of Swing: https://www.youtube.co...
Chris Rea - On the Beach: https://www.youtube.co...
Johnny Cash - Solitary Man: https://www.youtube.co...
Neljä Ruusua - Poplaulajan vapaapäivä: https://www.youtube.co...

#29 kirjoitettu 31.10.2020 12:28

IT kirjoitti:


Antille vielä tosta basson soitosta sen verran, että periaatteessa tota bassoa vois kyllä yrittää opetella soittamaan paremmin, mutta loppupeleissä se veisi aika lailla aikaa... Ehkäpä useamman vuoden, jotta ne bassokuviot lähtisi tyylillä ja uskottavasti...



Voi hyvin olla, että soolokitaristin on vaikea taipua basistiksi. Kun itse olen aina ollut lähes yksinomaan komppikitaristina, niin rytmistä tuli selkärankaan eräänlainen automaatio. Koska komppikitaristi soittaa usein rytmiä tukevia riffejä (tai jopa tuplaa bassoa), niin senkään puoleen ei basson soitto tuntunut hankalalta kunhan ensin tottui paksumpiin kieliin.

Sormilla en sentään ryhtynyt soittamaan vaan käytin plektraa. Mutta basso ja laulu yhtäaikaa ei kyllä suju. Joskus kapakkabändissä vaihdoimme hemmetin hyvin laulavan basistin kanssa instrumentteja kun tuli biisi jossa oli vaativa melodia tai vähän hankalampia juoksutuksia ja jakoja bassolle; ainakin "maalaismaisemassa" jouduin basistin tontille eikä ihme: https://youtu.be/6vlPg...

#30 kirjoitettu 01.11.2020 08:11

IT kirjoitti:

Toki näin olisi varmaankin ihannetilanteessa... Mutta loppupeleissä tämä on kuitenkin demoprojekti, jonka puitteissa pyrin rakentamaan sellaisia piisejä, joista itsekin tykkään ja joita voin kuunnella... Tässä mielessä menen kitaroiden ehdoilla, ja vokaalit tulevat vasta kaukana perässä...

Koskapa jos rehellisiä ollaan, niin piisit kannattaa rakentaa sellaisiksi kuin haluaa, ja hankkia sitten niihin sellainen laulaja, joka pystyy ne genreuskottavasti laulamaan ulos... Näin siis livebändien ja esiintyvien artistien kohdalla...



Ok. Nyt ymmärrän tavoitteesi: Kitara ja biisit on ykkönen ja laulun ei ole tarvis olla demolaulua enempää tässä projektissa. Kyllähän biisin idea tulee esille ok ja joku laulaja kyllä pystyy demosi pohjalta ottamaan biisin haltuun.

Minulla pääinstrumentti on kitara ja mukavin tontti bändeissä on ollut kitaristin homma laulajan rinnalla. Ehdottomasti mieluisin minulle, silloin on ollut joskus mahdollista runnoa raskaampaakin soundia ulos. Laulajan ääniala ja taito ovat silloinkin olleet määräävä tekijä biisien genren ja toteutuksen suhteen. En dominoi kitaristina laulajaa, koska mielestäni laulaja on aina ykkönen ja kaikki muut soittajat tukevat hänen onnistumistaan. Tämän verran bändidynamiikasta, mutta se olisikin jo toinen aihe ...

Tämä nykyinen projektini, jossa itse laulan, on genreltään sellainen, että minulla on (rajallinen) mahdollisuus edes yrittää onnistua genren vaatimaan lopputulokseen pääsemisessä. Lauluresurssini siis ovat vieneet tähän genreen. Vaikka olen kitaristi, soiton tärkein asia on minulle biisi; sävellys, sovitus, sanat ja tulkinta. En mieti asiaa sen pohjalta soitetaanko näitä biisejä koskaan livenä, sekin riittää minulle, että opin tekemään hyvää soundia äänitteille. Livemaailma on omansa ja ennen kuin sinne on menossa, pitää harjoittelu olla aika eri pohjalla ja bändikemiat kunnossa. Se on iso savotta, en ole edes harkinnut nyt sellaista.

On kyllä ollut mielessä tehdä kitarainstrumentaaleja lisäksi, niissähän voisin luukuttaa mitä tahansa ulos ... katellaan jos joskus intoutuisin siihen.

Kiitokset kaikille kesustelusta myös omasta puolestani! Tosi kehittävää juttua on ollut. Tällaisia ketjuja soisi olevan enemmänkin. Näistähän oppii jokainen, joka osallistuu pohdintaan.

#31 kirjoitettu 01.11.2020 08:54 Muok:01.11.2020 09:23

Tavoitteet vaihtelevat näköjään hyvinkin paljon tekijästä riippuen, ja hyvä niin. Omat haasteelliset tavoitteeni liittyvät ensisijaisesti toimiviin sovituksiin ja suomenkielisiin sanoituksiin sikäli kun lupa heltiää. Esimerkiksi "suomentamieni" Tower Of Powerin tai Chicagon biisien osalta olisi ollut sulaa hulluutta edes kuvitella muuta lähestymistapaa. Jos sanoituslupa heltiää, on tavoite saavutettu; kategorisesti kaikille ei-vastauksen antajien osalta ei tietysti ole mitään tehtävissä. Totta kai lopputuloksessa kuuluu sekin, etten ole ikinä aiemmin tulkinnut yhtäkään esim. TOP:n biiseistä ymmärrettävistä syistä.

Vaan olisihan vaikkapa noista TOP:n biiseistä ihan kiva tehdä joskus parempiakin versioita, mutta kunnollisia ei omilla laulunlahjoillani (?) kyllä synny; eikä muuten aika monen muunkaan.

Toinen tavoitteeni on ollut "soittaa" biisejä, jotka jäivät joskus aikanaan livenä soittamatta erinäisistä omiin ja kulloisten bändienkin kykyihin liittyen. Näissä projekteissa "oma kiva" on pääasia; jos biisin tekeminen ei huvita niin sitten ei tehdä. Muutamat omat biisit ovat syntyneet vähän puolivahingossa muun toiminnan ohessa.

Aika usein homma menee siihen, etten laiskuuttani viitsi muuttaa sävellajia paremmin itselleni sopivaksi, ja se kyllä kuuluu lopputuloksessa. Onhan omalla mukavuusalueella paljon helpompi operoida kun ei tarvitse puristaa palleja hohtimilla jotta pääsisi yli oman luontaisen äänenkorkeuden.

Onhan toki olemassa muutamia biisejä, joissa sävellajilla on oma merkityksensä (kyllähän Beatlesin "Day Tripperin" avausriffin pitää lähteä ala-E:stä ) mutta aika harvinaistahan sekin oikeastaan on. Mideillä operoidessa sävellajin vaihto esim. alemmas ei ole edes vaikeaa. Aion jatkossa muuttaa kulloisenkin sävellajin sellaiseksi, että se sopii minulle aiempaa paremmmin niin ei tarvitse korjata vokaaliraitaakaan turhan takia.

Bändeissä komppikitaristina, basistina ja osittain myös vokalistina toimiessani pyrin tukemaan kokonaisuutta ilman henkilökohtaisia irtiottoja. Biisien sävellajit valittiin aina vokaalikärki edellä eli tulkinnasta vastaava sai vaikuttaa siihen mistä kohtaa biisi vedetään vaikka se joskus saattoikin vaikeuttaa bändin muiden jäsenten soittoa (no, kaikki älyttömät sävellajit kuten mm. C# ja F# eivät sentään kuuluneet rokkibändin sävellajivarastoon).

Minusta kunnon bändissä kokonaisuus on parempi kuin osiensa summa. Ideaalia olisi olla bändin osaamisessa keskitasolla, niin oppii koko ajan uutta. Jos on paras, ei muilta välttämättä saa ihan hirveästi; jos on huonoin, voi olla pelkkää tuskaa roikkua liian vaikeissa biiseissä mukana.

Vaikka bändikemia puuttuukin niin hienoin juttu yksin puurtamisessa on se, ettei koskaan synny ns. musiikillisia erimielisyyksiä. Nykyinen "bändini" soittaa mitä haluaa, vaikka ei osaisikaan.

#32 kirjoitettu 01.11.2020 09:47

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:


Onhan toki olemassa muutamia biisejä, joissa sävellajilla on oma merkityksensä (kyllähän Beatlesin "Day Tripperin" avausriffin pitää lähteä ala-E:stä ) mutta aika harvinaistahan sekin oikeastaan on.


Joo... Itse en ole oikeastaan harrastanut tuota sävellajin vaihtoa, ja onhan mullakin paljon piisejä itse asiassa, joissa on jonkinlainen riffi, ja ne otteet menevät sillein että koko hommaa olisi vaikea soittaa jossakin toisessa sävellajissa...



Jotkuhan käyttävät capoa sähkiksessäkin juuri tuon takia ... vaan en ole itse sitä koskaan käyttänyt enkä edes kokeillut.

#33 kirjoitettu 01.11.2020 11:20

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:

Jotkuhan käyttävät capoa sähkiksessäkin juuri tuon takia ... vaan en ole itse sitä koskaan käyttänyt enkä edes kokeillut.


Joo, niin taitaa, mutten itsekään sellaista käytä... Mulla oli joskus aiemmin capo mutta annoin sen pois vähäisen käytön takia siskon tytölle... Taitaa mulla olla yksi mikseripiisi jostakin vuosien takaa jossa sitä käytin sähkiksessä...

Ja eikös rokkipuolella taas ole paljon tavanomaisempaa käyttää esim. Eb viritystä kitarassa kuin jotakin capoa?


Itse en ole noita erikoisvirityksiä käyttänyt kun se vaatisi aika paljon treenaamista ettei mene sekaisin kesken kaiken kun ei muista mikä viritys on meneillään.

Ainahan kitaran voi tietysti virittää puoli sävelaskelta alas, varsinkin jos esiintyy yksinään mies-ja-kitara-kokoonpanolla. Tuota on joskus joku jeppe käyttänytkin kun sattui keikkapäivänä ääni olemaan himpun verran maassa. Bändissä se olisi tietysti hankalaa erityisesti jos mukana on koskettimia: "mulla tää menee nyt E:stä mutta teillä muilla Eb:stä"

Aika monet noista erikoisvirityksistä taitavat liittyä slideen, jota sitäkään en ole koskaan kunnolla edes kokeillut. Tuntuu jälkeenpäin kornille, mutta 50 vuotta sitten ei mistään löytynyt tietoa siitä, että slide-kitaraa soitetaankin avoimella virityksellä. Hiton moni minua parempi soittajakin veteli soolot putkella normivirityksellä kesken biisiä.

Capossa voi olla se huono puoli, että jos pitäisi mennä kaulalla kovin ylös sen luulisi vaikuttavan aika paljon soundiin. Vaan enpä tiedä kun en ole kokeillut.

#34 kirjoitettu 01.11.2020 14:37

Jaa-a. Kuinkahan moni meistä pystyy aikuisten oikeasti sanomaan mikä biisi on vedetty puoli sävelaskelta matalammalla virityksellä jos ei satu tietämään sitä?

Siihen kun pannaan kitaran kylkeen vähän chorusta, flangeria ja säröä niin ... enpä tiedä löytyykö ero; en minä sitä ainakaan kuule. Asiantuntijat eivät tunnu sokkotestissä erottavan edes halpiskitaroita tuhansien Eurojen kitaroista pelkän soundin perusteella. Vaan voihan olla, että joku hifisti tuon virityseron huomaakin. Jos huomaa niin todella tarkka on korva, hattu pois päästä ilman muuta.

Tuohon ei ole tarvinnut kiinnittää mitään huomiota, koska joudun yleensä laskemaan biisien sävellajeja useita sävelaskeleita, jolloin on aika lailla se ja sama meneekö biisi sitten Eb:stä vai D:stä; samaa huttua se on kumminkin paitsi että D:stä on yleensä helpompi soittaa. Ne on nuo meikäläisen soittoon liittyvät ongelmat olleet ihan muita kuin sitä onko kitara E:ssä vai Eb:ssä. Kun kitarabändiin hommattiin viritysmittari niin huomattiin, että oltiin soitettu melkein D-virityksellä vaikka kuinka kauan. Ääni ei ollut noussutkaan treenatessa vaikka niin luulinkin.

Mutta jos joku biisi on solistille snadisti korkea E:stä niin voi hyvin olla että Eb:stä se menee juuri ja juuri. Jos kitaristit kieltäytyvät luopumasta E:stä ja vapaista kielistä niin virityksen laskeminen on tietysti helppo ratkaisu ongelmaan. Silloinhan virityksen muutokselle on selvä järkiperuste.

Kielien venytys on tietysti yksi peruste, mutta ovathan nykyiset kielet sentään ohuempia kuin 60-luvulla (tai ainakin ne, mitä täälläpäin oli musakaupassa tarjolla) joten luulisi että ainakin Jimi-venytykset sujuvat normaaliviritykselläkin. Mutta jos eivät suju, niin tuossahan on kätevä takaportti olemassa ... edellyttäen että kosketinsoittaja ei ala hankalaksi.

#35 kirjoitettu 01.11.2020 15:50

No joo, tuossa kielien paksuudessa/virityksessä on selvä pointti myös kun haluaa samaan aikaan max. tukevan riffisoundin ja helpommin taivuteltavat soolokielet.

Joskus ammoisina aikoina tuo ratkaistiin ns. sekasatseilla mutta tottahan sekin varmaan on, ettei tuollainen satsi (paksut + ohuen ohuet) soi ihan optimaalisella tavalla kun kielien paksuuserot ovat liian suuret.

Ja jos bändissä ei ole kiinteällä virityksellä operoivaa soitinta, niin virityksen lasku puolikkaalla sujuu tietysti yhtä helposti kuin viritys normaalille tasollekin.

#36 kirjoitettu 02.11.2020 06:14 Muok:02.11.2020 06:17

aRt074 kirjoitti:

Nyt tosin kun tarkemmin muistelen niin vuoden 1978 Never Say Die-videolla bändi oli palannut normivireeseen ja Ozzy joutui laulamaan mm. Snowblind-kappaleen puolitoista sävelaskelta korkeammalta, ja jälki olikin sitten sen mukaista.

Snowblind 1978

Tuossa alkuperäinen C#-vireessä
Snowblind 1972


Tosi omituinen veto nostaa viritystä kun solisti ikääntyy. Tässä on tulos kun bändissä lähestytään biisiä ikään kuin solistia ei olisi olemassakaan ja etenkin pitkän kiertueen aikana jossa vokalistien ääniongelmat ovat muutenkin hyvin yleisiä.

PS: Eihän ne minun raakaraidat vokaaleissa olekaan ihan NIIN kauheita kuin luulin.

#37 kirjoitettu 02.11.2020 12:22

tai no joo ... tuosta Sabbathista. Voihan olla että poikien fyrkat oli niin vähissä, ettei kitaristilla ja basistilla ollut varaa pitää toista laitetta poikkeavaa viritystä varten jos muissa biiseissä sävellaji oli sopiva normaalivirityksellä.

#38 kirjoitettu 02.11.2020 16:53

Se on noissa live-esiintymisissä vielä niinkin, että lavan visuaalinen ilme ja ns. meininki lavalla siirtää osan huomiosta pois vire- yms. ongelmista. Mutta auta varjele kun tuota Ozzyn vetoakin kuuntelee silmät kiinni ... onhan se aika karseaa.

#39 kirjoitettu 03.11.2020 09:55

IT kirjoitti:
Ja kävinpä muuten kuuntelemassa tuota sun projektiasi... Ja hyvinhän sulta sujuu valitsemasi genret...

Tuli tosta mieleen, että ekassa Blues Brothers leffassa on kohtaus, jossa bändi menee soittamaan kapakkaan keikan, ja kysyy kapakoitsijalta että mitä genrejä siellä soitetaan, johon vastaus oli näin: Meillä soitetaan kumpaakin, sekä countryä että westerniä...

Mukavaa että nykyään voi siis blues ja country kulkea käsi kädessä, kuten nyt vaikkapa sun projektissa... Joskus on ollut sellaisiakin aikoja, varsinkin amerikoissa, että roturaja näiden genrejen kohdalla on ollut näkyvissä...


No kiva, kun biiseistäni hyvääkin löytyy, harjoittelu jatkuu ... Julkaisen aika hitaaseen tahtiin. On tässä ideoita työn alla nytkin, mutta ovat niin raakileena, että ei ole ollut vielä tarvis julkaista. Sanat edellä menen vahvasti tässä projektissa, huumoria ja ironiaa mukana, mutta vakavampaakin voin kyllä julkaista.

Blues Brothers-leffa on kyllä huippu hauska ja fiilis katossa. Joo, ei nykyisin ole roturajoja, vaikka USA:ssa kyllä rasismi päätään nostaa tänä päivänäkin, ikävä kyllä. Minun suomiblues ja -kantri on suomalaisesta "kylmäverisen hevosen kyntämästä perunapellosta", jossa esikuvia löytyy sointimaailman puolesta niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Siinä ei rasismille ole sijaa. Blues on minulle loppujen lopuksi mieluisampaa kuin country, mutta countryn sanoittaminen on minulle helpompaa, kun tämä suomenkieli on tällainen "ök-kö-tök-kö"-konsonanttimaailma. Koen bluesin sanoittamisen vaikeammaksi, kun se on venyvämpää se sointi: "Voiiii saa-a-tana ku vituttaa-a-aaa ...

Olette käsitelleet täällä mm. raskasta musaa, kitaravirityksiä ja capon käyttöä. Itsellä on raskaammasta soitosta kokemusta vuosien takaa, kun soitettiin mm. Deep Purplea (Smoke On The Water, Black Night, Never before), Black Sabbathia (Paranoid), Motörheadia (Ace of Spades). Normivireellä.

Raskaan musan puolella käytetään noita alennettuja vireitä, mutta itse soittelen normivireellä. Slideä soitan avoimella vireellä, mutta harvoin soitan slideä.

Capoa käytän silloin tällöin, koska haen laulutulkintaan sopivaa sävellajia ja haluan soittaa kitarakoukut tietyllä tavalla. Bluesissa, countryssa, folkissa ja myös kevyemmässä rockissa capoa käytetään, raskaassa rockissa se kai koettaisiin lähinnä huvittavana, näin tulee mieleen. Vaikka olisihan se aika absurdin hauska juttu, kun hevihemmo ensin alentaisi vireen ja sitten käyttäisi capoa

Muista asioista: Antti ihmetteli, että miksi vanhenevalle Ozzy Osbournelle nostettiin sävelllajia. Ihmettelen kyllä minäkin. Sanoinhan jo aiemmin, että mielestäni laulaja on tärkein lenkki bändissä ja muiden pitää tukea hänen toimintaansa. Nähtävästi Tony Iommi on ollut dominoivalla tuulella

#40 kirjoitettu 03.11.2020 10:22

IT kirjoitti:
Mulla on esim. tukuttain piisejä, jotka on siinä vaiheessa kun olen niitä pelkällä kitaralla kotona soittanut, niin kuulostanut hyvälle, mutta kun ne on saanut nauhoitettua, niin ne jotenkin lässähtää...

Popkorni kirjoitti:
Tämä! Ärsyttää monesti miten hyvä alkuperäinen melodia ja henki kuolee tyystin, kun sitä alkaa sovittamaan biisiksi. Just se vaikeus löytää sen alkuperäisen idean ja hengen ympärille oikeanlaiset raamit.


Näin voi käydä, saa joskus hakea pitkään ja hartaasti, että löytäisi hyvän tavan toteuttaa idea. Olen jo onneksi lopettanut pussikaljan juomisen ja tupakoinnin tuon ongelman takia

Toinen ongelma on se, kun juuri siinä kassajonossa iskee se "maailman paras sanoitusidea" ja unohtaa sen ostoksia pakatessa. Nykyisin sanelen älykännyn muistiin ideoita missä tahansa, kaupan käytävillä, kadunkulmissa ... suurin osa ei kyllä toimi mitenkään, mutta joskus sieltä saattaa joku hauska lausahdus löytyä.