Mikseri.net

#2 kirjoitettu 17.05.2020 20:13

Mikä lasketaan eksoottiseksi tai peräti eksoottimisimmaksi?

Itsehän keräilen soittimia, toki myös soitan niillä.

Kotimaiset: Erään enoni kasvatti-isän tekemä virsikannel 50-luvulta. Jousikin on omavalmisteinen.

Neuvostoliitto: Lunacharsky balalaika, Lvivskaja mandoliini. Malish analoginen syntikka, Berezka haitari, domra (Romaniassa tehty)

Kreikka: Bouzouki (Italiassa tehty) ja cretan lyra jousisoitin

Turkki: Cura saz eli pienikokoinen saz, zurna eli puutorvi, dilli kaval eli huilu ja sipsi eli ruokopilli

Entinen Jugoslavia: Gusle jousisoitin

Afrikka: Darbuka Egyptistä, Tbilat ja toinen nimeltään tuntematon rumpu Marokosta

Sitten on huiluja ja marakasseja Etelä-Amerikasta, munniharppua Vietnamista, kalimbaa sun muuta soitinta mistä lie.

#3 kirjoitettu 17.05.2020 20:15

AnttiJ kirjoitti:
Minulla on kolmekielinen, varsin kapeapohjainen ja ohut kirgisialainen kitara (tehty ja saatu lahjaksi Kirgisiassa)


Liekkö komuz? http://www.atlasofpluc...

#4 kirjoitettu 18.05.2020 06:17 Muok:18.05.2020 07:15

Kostiainen kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Minulla on kolmekielinen, varsin kapeapohjainen ja ohut kirgisialainen kitara (tehty ja saatu lahjaksi Kirgisiassa)


Liekkö komuz? http://www.atlasofpluc...


Sehän on pilkulleen tuollainen kuin tuossa sivukuvassa! Koska lahjan antajat olivat venäläisiä, en ihmettele ettei soittimen oikea nimi tullut koskaan esiin. Veikkaan, että oman kitarani veistäjä löytyy siitä perheestä, jonka kanssa vietimme yhden hauskan päivän (ateriat syötiin tietysti perheen jurtassa). Matkasta voisi tietysti kirjoittaa aika monta A4, mutta jääköön toiseen kertaan.

Viritys perustuu ainakin omassa komuzissani pelkästään reikiin työnnettyjen viritystappien tiukkuuteen, mikä on sikäli ongelmallista että kuivassa Suomen sisäilmassa soitin ei pidä viritystä kun kleliä kiristää niin paljon, että soitin myös soisi kunnolla. Nylonkielet ovat samanlaisia kuin akustisen kitaran päällystämättömät kielet. Laitteen oikeasta virityksestä minulla ei ole mitään hajua.

Soittimen kovertamalla tehty koppa ja kaula ovat samaa puuta; ainoastaan kopan kansi on erillinen osa.

Meille oli järjestetty pääkaupungissa oikein privaattikonsertti, jossa kuuntelimme haavi auki kun kaksi paikallista virtuoosia veti kirgiisialaisia biisejä. Encorena esitetyt Beatles-biisit olisi tosin kannattanut jättää soittamatta; niiden "levysovituksissa" komuz-duo ei ollut omalla alueellaan.

#5 kirjoitettu 18.05.2020 08:23

AnttiJ kirjoitti:

Viritys perustuu ainakin omassa komuzissani pelkästään reikiin työnnettyjen viritystappien tiukkuuteen, mikä on sikäli ongelmallista että kuivassa Suomen sisäilmassa soitin ei pidä viritystä kun kleliä kiristää niin paljon, että soitin myös soisi kunnolla. Nylonkielet ovat samanlaisia kuin akustisen kitaran päällystämättömät kielet. Laitteen oikeasta virityksestä minulla ei ole mitään hajua.


Luulisi että viritys olisi tuo tekstissä mainittu A E A.

Cura sazissa http://static.mikseri.... niin-ikään puutapit. Kielet ovat terästä. Paine on kova ja soitin on halppis, mutta hyvin pysyy vireessä. Yksi takakannen viilujen liimasaumoista repesi ensimmäisenä talvena. Se piti korjauttaa.

Viuluni on vuodelta 1930, siihen vaihdatin feikkitapit. Ne on oikeasti virityskoneistoja vähn niinkuin banjoissakin, mutta päällepäin sitä ei näe.

#6 kirjoitettu 18.05.2020 09:42

Kostiainen kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:

Viritys perustuu ainakin omassa komuzissani pelkästään reikiin työnnettyjen viritystappien tiukkuuteen, mikä on sikäli ongelmallista että kuivassa Suomen sisäilmassa soitin ei pidä viritystä kun kleliä kiristää niin paljon, että soitin myös soisi kunnolla. Nylonkielet ovat samanlaisia kuin akustisen kitaran päällystämättömät kielet. Laitteen oikeasta virityksestä minulla ei ole mitään hajua.


Luulisi että viritys olisi tuo tekstissä mainittu A E A.

Cura sazissa http://static.mikseri.... niin-ikään puutapit. Kielet ovat terästä. Paine on kova ja soitin on halppis, mutta hyvin pysyy vireessä. Yksi takakannen viilujen liimasaumoista repesi ensimmäisenä talvena. Se piti korjauttaa.

Viuluni on vuodelta 1930, siihen vaihdatin feikkitapit. Ne on oikeasti virityskoneistoja vähn niinkuin banjoissakin, mutta päällepäin sitä ei näe.


Viritys on varmaan jotain tuon tapaista, koska kaksi kielistä on sormituntumalla yhtä paksuja. Sen verran vakoilin jo netistä, että virityksiä on erilaisia riippuen soittimen tyypistä ja/tai käyttötarkoituksesta. Näitäkin on näköjään eri virityksillä soivia. Harmi, ettei itselläni ole mitään käsitystä soittimessa olevien alkuperäisten kielien "paksuudesta".

#7 kirjoitettu 20.05.2020 14:18

Mulla oli joskus bongo-rumpu, mutta se kalvo meni siitä rikki. Eli mulla ei oo sitä enää.

#8 kirjoitettu 20.05.2020 16:57 Muok:20.05.2020 16:57

Jos oikein ryhtyy kaivelemaan niin talosta löytyy vielä quiro sekä täysikokoiset gongarummut (2 kpl) jotka sain Liikasen Ekiltä (siltä, joka ei ole Suomen Pankin johtaja )

Gongiin tuli 70-luvun lopulla halkeamia saumoihin. Ei muuta kuin kaikki metalliosat ja kalvot irti, erikeepperiä halkeamiin ja kiristys rumpujen ympäri tiukkaan vedetyillä naruilla, kunnon kuivumisaika ja metalliosat + kalvot takaisin. Hyvin soivat vieläkin, vaikka ovatkin nykyisin pelkkinä koristeina.

#9 kirjoitettu 20.05.2020 21:17

Popkorni kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
jotka sain Liikasen Ekiltä


Oih!

Erkki Liikanen on muutes meikälle lapsuusaikojen suurimpia idoleita ja muutenkin iso vaikuttaja huumorimusiikin puolella. Ekihän oli alunperin armoton jazzmies muistaakseni.

Niin ja kotoa löytyviä eksoottisia musiksia voisivat olla ainakin putkipenaali, thaimaalainen sammakko quiro, perulainen sadekeppi sekä Muumimarakassi.


Totta, Eki aloitti muusikon uransa jazz-rumpalina. Siinähän oli mukava jazz-komppiryhmä kun isoveli Jose soitti kontraa.

Ensimmäinen esiintymiseni "muusikkona" oli joku perhejuhla Liikasilla, jossa Eki lauloi uutta levyhittiään Manzanillaa, Jose säesti bassolla ja minä "soitin" joukon jatkona maracasseja. Kaikkea sitä päähän jääkin.