Mikseri.net

#2 kirjoitettu 01.01.2020 15:14

Saisi olla parempi vuosi kuin edellinen ainakin sen suhteen, että saisin nyt viimeinkin töitä. Työttömänä meni koko viime vuosi. Musiikin osalta ei ole odotuksia, kun niin se vaan sujuu paremmin, kun ei ota liikaa paineita. Liikuntaa haluaisin lisätä. Pitäis löytää joku uusi ja tehokas liikunnallinen harrastus. Ruokavalion pitäminen terveellisenä. Juomisen vähentäminen terveyttä edistäen. Haluaisin oppia lisää koodaamis-taitoja ja toteuttaa jotain siistejä juttuja, ehkä joku peli tai web-saitti. Haluaisin kokeilla myös eSportsia, mutta en tiedä tuleeko siitä kyllä mitään...voihan sitä kokeilla...

#3 kirjoitettu 03.01.2020 10:26

Tänä vuonna vedetään täysillä. Niin musiikkihommissa kuin muussakin elämässä,

#4 kirjoitettu 29.02.2020 12:07

AnttiJ kirjoitti:
----
Koska kuulun niihin, jotka tekevät ensin ja huutelevat vasta sitten, on muista tavoitteista syytä pitää suu supussa.


Seuraava tavoite vuodelle 2020 on nyt saavutettu joten sen voi tuoda julki. Paino on pudotettu noin 100 kilosta 90 kiloon. 90 saattaa kuulostaa paljolle jos ei tiedä pituutta, mutta painoindeksi putosi runsaasta 27:stä alaspäin 25:een joka ikäni huomioiden on aika lailla sopiva. Painoakin voi olla jos on tarpeeksi pitkä.

Miten homma onnistui? ns. Mehiläisen dieetillä, jossa saa syödä koko ajan sen verran ettei nälkä juurikaan haittaa, mutta silti paino putoaa. Liikunnan määrä on ollut koko ajan vakio eli next to nothing. Uskon vakaasti siihen, että suun kautta nautittu kalorimäärä ratkaisee laihtumisen eikä esim. väkisin juostut kilometrit, joiden kalorikulutus syödään kohta takaisin. Kun syö vähemmin kuin kuluttaa, niin laihtuminen tapahtuu väistämättä. Alkoholin määrä oli tietysti tasan nolla; saunakaljakin meni pilsnerinä.

#5 kirjoitettu 13.03.2020 00:56

Popkorni kirjoitti:
Kostiainen kirjoitti:
Tänä vuonna vedetään täysillä. Niin musiikkihommissa kuin muussakin elämässä,


Mitään et silti ehi. Duuni, akka ja lapset vie kaiken ajan. I have been there!


Joo. Niinhän se kyllä on.

#6 kirjoitettu 14.03.2020 07:33

Heh. Ja meikän elämä nyt tilanteessa, jossa vanhin tytöistä muutti just omaan kotiinsa. Sain nyt sitten vihdoinkin sen oman musahuoneeni. Mutta nyt ei vaan ole enää oikein minkäänlaista kipinää luoda omaa musiikkia äänitysmielessä. Se voima joka vetää tässä elämässä naruja omaa jollain tavalla ihastuttavan ristiriitaisen huumoritajun.


Itse tein paljonkin sovituksia heti kun jäin vapaaherraksi, mutta sitten homma kuoleutui oikeastaan yhteen biisin, jota en saanut toimimaan en sitten millään. Päätin heittää kyseisen projektin ajatushautomoon viikoksi ... viikosta tulikin kuukausi, kuukaudesta vuosi ja äkisti taukoa olikin monta vuotta.

Sitten päätin kokeilla alusta uudelleen (tosin toisella biisillä)... ja huomasin, ettei aiemmalla koneella ja soundeilla tehnyt enää mitään. Sen verran olin tohkeissani uudesta tulemisestani, että päätin hankkia kovemman koneen ja uudet softat. Huomasin nopeasti, että tauko oli tehnyt pelkästään hyvää. Aloin tehdä omia biisejä ja sekalaisia riimityksiäkin sen jälkeen kun ensin autoin vanhaa kaveria parin biisin sanoituksissa.

Täällä tuntuu olevan monia muitakin, jotka astuvat uudelleen parrasvaloihin vuosien jälkeen. Hetkellinen kyllästyminen ei siis ole maailman loppu!

#7 kirjoitettu 24.03.2020 12:47

Kostiainen kirjoitti:
Tänä vuonna vedetään täysillä. Niin musiikkihommissa kuin muussakin elämässä,



No niin. Nyt odotukseni ovat tälle vuodelle että maailmanmeno palautuisi ennalleen. Vanhat hyvät ajat takaisin. Tavoitteena olisi vielä päästä tämän vuoden puolella Kreikkaan lomalle.

Musan tekoon on nyt yllättäen tullutkin riittävästi aikaa. Kunhan tästä kuumeilusta ensin tokkeennun.

#8 kirjoitettu 28.03.2020 18:34

Lääkiksen pääsykokeet ei jostain ihme syystä painotu alalle soveltuvuuteen samalla tavalla kuin esim. sairaanhoitajilla tai lähihoitajilla


Olen seuraillut parin viime vuoden aikana lähisukulaisen luona käyneitä hoitajia (sekä sairaan- ja lähihoitajia). En osaa sanoa kuinka helppoa tai vaikeaa ko. oppilaitoksiin pääsy on, mutta ihan kaikkien osalta soveltuvuus ei ole kunnossa.

Yksi ei osannut (tai viitsinyt) ottaa yhtä putkilollista verta vaan sukulaiselle piti tilata invataksi ja kyörätä labraan. Tämä siitä huolimatta, että hoito-organisaation kanssa oli nimenomaan sovittu ja vieläpä heidän esityksestään että näyte otetaan yksinkertaisuuden vuoksi kotona. No, näyte tuli otetuksi mutta sukulainen köyhtyi kahden taksimatkan verran.

Viime viikolla minulla hirtti todella pahasti kiinni. Edellispäivänä oli sovittu, että kotihoitajat käyvät paikalla kaksi kertaa päivässä sekä auttelevat ja tarkkailevat samalla, millaista apua sukulainen tarvitsee jotta pystyy olemaan kotona. Tilanne alkoi vaikuttaa lupaavalle, kunnes ...

Seuraavana aamuna paikalle oli tullut nuorehko naishoitaja, jolta rollaattorilla liikkuva yli 90-vuotias oli pyytänyt apua keittiön hyllyllä olevan tavaran ottamiseen. "Ei kuulu tehtäviin, minä suoritan tarkkailua". Jumankauta! Kyseiseltä henkilöltä puuttuvat sekä hoitotyössä tarvittava empatia että alkeellisetkin käytöstavat. En tiedä onko paikka hoito-oppilaitoksessa arvottu vai onko hyväksytty soveltuvuusarvio saatu perseellä.

Soitin kaupungin hoito-organisaation johtajalle ja kyselin onko hoitajille todella annettu tuollaiset ohjeet. Ei kuulemma ole. Seuraavat hoitajat alkoivat jostain kumman syystä kysellä miten voisivat olla avuksi.

Olisihan noita muitakin sattumuksia, mutta olkoon. Onneksi sentään suurin osa on ihan asiallista joukkoa joille iso käsi, suuri kiitos ja kumarrus. Ei hoitotyö mitään herkkua ole; palkkauskin on mitä on ja henkilökunnan vaihtuvuus on kovin suurta.

#9 kirjoitettu 28.03.2020 18:49

persaukisina opiskeluvuosina mulla oli hattuhyllyllä aina nippu jehovalaisten jakamia lehtiä. Sitten aina kun tv-lupatarkastaja tuli ovelle niin otin lehdet esiin ja sanoin että "ei minulla ole telkkaria, mutta onko Sinulla rakas ystävä jo Jeesus elämässäsi?"
Ei jääneet koskaan jankuttamaan.


Hyökkäys on paras puolustus. Nyt jo edesmenneellä rumpalikaverillani oli hoksottimet kohdallaan. Kerran kapakkakeikallamme eräs paikallinen laulajasuuruus saapasteli taukotilaan maailmanomistajan elkein ja kysyi: saanko laulaa "Ennen kuolemaa"? Rumpali vilkaisi tulijaa ja sanoi: et saa etkä sen jälkeenkään. Laulaja valui vähin äänin ulos.