|
Kirjoittaja
|
Milloin itkit viimeksi ja miksi?
|
|
geeli
3962 viestiä
|
#1 kirjoitettu
29.06.2019 21:35
Kunnolla oon itkenyt monta vuotta sitten parisuhdeongelmien takia. Kyllä sitä välillä itkettää. Surullinen oon ollut viimeksi ihan tässä lähiaikoina, mutta se menee onneksi aina ohi, kun rentoutuu ja miettii, mistä se suru tulee ja ehkä pienesti tirauttaa kyyneltä silmistä...Silloin itketti ihan kunnolla, kun yks kaveri teki itsarin ja tunsin vielä sen aika hyvin...Itku kuuluu elämään ja surra pitää, kun on siihen aihetta.
Suru kuuluukin käsitellä, ku muuten voi tulla kenelle tahansa depressiota eli siis masennusta, josta voi tulla vaikka mitä emotionaalisia ja häiriintyneitä komplikaatioita. Mun mielestä kaikki sellanen "miehet ei itke" jutut on aikaisempien macho-sukupolvien paskaa, josta olen nykyään pysynyt aika hyvin erossa. Toisaalta ei tee kyllä silloin mieli ketään nähdä, kun on se sellainen olo ja ei oo mullakaan tapana muiden nähden itkeä.
Yritän käsitellä itse ja usein musiikin avulla. Toisaalt vältän liikaa avautumista esim. biisien kautta, kun saattaa esim. ahdistus korostuneesti näkyä ja tiedän että silloin kenelle tahansa voi tulla paha olo kun kuuntelee ...Hillitysti, hiljaa ja itseään kuunnellen...niin se suru tulee, kuluu ja menee lopulta ohi...sitä seuraa yleensä parempia juttuja, koska elämä itsessään on melkoinen vuoristorata, jossa tapahtuu ja sattuu kaikenlaista...En toivo surua pitkäaikaisesti kenellekkään. Se on ikävä tunne, mutta jossain määrin meille ihmisille tarpeellinen.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
|
|
Myotess
5276 viestiä
|
#2 kirjoitettu
29.06.2019 22:53
geeli kirjoitti:
Suru kuuluukin käsitellä, ku muuten voi tulla kenelle tahansa depressiota eli siis masennusta, josta voi tulla vaikka mitä emotionaalisia ja häiriintyneitä komplikaatioita. Mun mielestä kaikki sellanen "miehet ei itke" jutut on aikaisempien macho-sukupolvien paskaa.
Olen täysin samaa mieltä. Miehillä on samanlainen oikeus itkeä kuin naisilla eikä se tee miehiä yhtään "epämiehekkäämmäksi".
Itku pääsee herkästi niinä hetkinä kun on väsynyt ja tunteet pinnassa jostakin asiasta. Mutta itku puhdistaa, sen jälkeen olo on parempi kun on saanut huonon olon purettua pois.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Kostiainen
P. M.
Kostiainen
Project
6876 viestiä
|
#3 kirjoitettu
30.06.2019 00:50
Kevättalvesta 2016 kun vanha koiramme Pyry jouduttiin lopettamaan.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
Jules Varjola
2537 viestiä
|
#4 kirjoitettu
30.11.2019 04:41
Eilen. Ollut tässä aika rankka syksy, ilman sen kummempaa syytä. Asiat vain tuntunut kasaantuvan vuosien saatossa ja nyt sitten tuntuu repeilevän psyyke vähän joka saumasta. Eilen kuitenkin lohtua tuli punatulkku parvesta lintulaudalla. Ja se riittikin sitten. Ainakin hetkeksi. 
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7386 viestiä
|
#5 kirjoitettu
30.11.2019 10:11
22.12.2017 kun kaivoin pihalla hautaa Eetu-kissamme tuhkauspurkille. Eetu oli kiltti kissa, joka ei koskaan yrittänyt purra tai näykkiä ja joka pystyi kommunikoimaan eleillään ja äänellään mitä milloinkin halusi. Jaoin aina lautasellani olleet liha-, kana- tai kalaherkut Eetun kanssa. Todella surullinen hetki.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7386 viestiä
|
#6 kirjoitettu
18.05.2020 21:16
Viimeksi kolme tuntia sitten kun jätin Pertti-kissamme ruumiin pieneläintuhkaamoon.
Pertin rintarankaan salakavalasti ja varoituksitta ilmestynyt luukasvain oli niin pahassa paikassa ja tuhonnut luuta jo niin paljon, että lääkäri piti kissan selviytymismahdollisuuksia olemattomina vaikka leikkaukseen olisi ryhdytty heti. Käytännössä meille ei siis jäänyt muita vaihtoehtoja kuin tutkimuksien aikaisen nukutuksen jatkoksi suoritettu eutanasia. 
Kissa on eläin, joka kätkee sairauksiaan viimeiseen saakka, koska se ei halua näyttää heikolta saalistuksen kohteelta. Meidät herätti vasta se kun havaitsimme, ettei kissa haluaisi kiivetä rappuja ja ryhtyi sähisemään meille ilman mitään syytä. Sitten olikin jo myöhäistä.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
|
AnttiJ
Aimo Annos
&
Rytmi-Veikot
7386 viestiä
|
#7 kirjoitettu
19.05.2020 06:00
aRt074 kirjoitti:
Osanotot ja tsemppiä!
Vuonna 2012 tuhkasimme puolen vuoden sisällä kahden kisun jäänteet. Vanhempi oli meillä pennusta asti sen 17 vuotta minkä eli. Toinen oli löytöeläin, 11-kiloinen Manx joka ehti olla meillä 8 vuotta. Siinä tuli kyllä jokunen litra minullakin vuodatettua.
Kovasti kiitoksia. Tämä on meillä toinen tapaus 2,5 vuoden sisään, joten ensimmäisestä oli onneksi jokseenkin toivuttu. Nyt ei ole yhtään kissaa jäljellä enkä tiedä vieläkö otetaan kun tuo luopuminen tuntuu niin kovin haikealta ja vaikealta vaikka siihen olisi kuinka henkisesti valmistautunut. Itse en osaa pitää monivuotisia lemmikkejä muina kuin perheen jäseninä.
|
| ^ |
Vastaa
Lainaa
|
Ladataan
