Mikseri.net

#2 kirjoitettu 08.06.2019 12:43 Muok:08.06.2019 12:51

Laitanpa tähän oman esimerkin keskivertotason komeasti ylittävästä levystä. Valitettavasti en löydä mistään digitaalisena itse levyä millä olis vaan tuo choir concerto osat 1-4. Tässäkin on loppuun koostettu jotain muuta, mikä kylläkin täytyy olla loistavaa sekin, koska on Schnittkeä
Mut joo, osat 1-4 on levynä semmoinen, ettei siinä oo oikeestaan yhtään heikkoa hetkeä.
On muuten aikä päräyttävä herätys myrsky-yönä, kun ton levyn ehkä atonaalisin kohta alkaa stereoista huutaa täysillä kun sähköt tulee takaisin. Tuli ehdoton määräys sen jälkeen, että sitä kasettia ei enää ikinä saa jättää stereoihin jos sitä kuuntelee
https://open.spotify.c...

veikko-antero muokkasi viestiä 12:47 08.06.2019
Ja ainakin mobiililla kuunnellen toi linkkaamani on aikas syvältä hanurista kun menee satunnaistoistolla... ei vaan saa laittaa mitään satunnaiseen järjestykseen jos/kun kyseessä on kokonaisuus

#3 kirjoitettu 10.06.2019 19:55

Tässä kanssa muutama hyvä levy joissa ei turhaa paskaa ole lainkaan.
Pink Floyd: The Dark Side of the Moon
Mike Oldfield: ommadawn sekä tubular bells.

#4 kirjoitettu 11.06.2019 09:16

Tällainen pistearvostelu ja keskiarvon laskeminen jättää tyystin huomioimatta mielestäni tärkeimmäin aspektin musiikista eli sen, millaisia tunteita musiikki herättää tai välittää.

Mitä sitten jos objektiivisesti katsoen albumi on täysin keskinkertainen, jos se sopii tilanteeseen ja tunnetilaan täydellisesti? Musiikki on kuitenkin luonteeltaan heti luomishetkensä jälkeen ohimenevää ja katoavaa* — sen hyvyyttä kuuluu arvioida kuunteluhetkessä, ei jälkikäteen pisteyttämällä irrallaan siitä tunteesta, jonka kyseinen produktio on aiemmin tuottanut.

* ikuisesti säilyvät tallenteet toki ovat vähän muuttaneet tätä aspektia, mutta verrattuna esim. kuvataiteeseen, jossa lopputuloksena on aina pysyvä tarkasteltava tuote, niin se että musiikki soittamisensa jälkeen vain hetken värinää ilmassa ennen vaimenemistaan iäksi, tekee siitä hyvin hetkeen sidotun taiteenmuodon.

#5 kirjoitettu 11.06.2019 18:52

IT kirjoitti:
Funereal kirjoitti:

Tällainen pistearvostelu ja keskiarvon laskeminen jättää tyystin huomioimatta mielestäni tärkeimmäin aspektin musiikista eli sen, millaisia tunteita musiikki herättää tai välittää.


Toki... Olet ihan oikeassa... En mäkään oikeassa elämässä ole koskaan laskenut piiseille pisteitä ja levyille keskiarvoja... Tää oli vaan tällainen leikkimielinen harjoitus, jonka tarkoituksena oli osoittaa, että itse asiassa suurin osa levyistä on vain keskinkertaisia tai hieman parempia...


Jos valitsee mielettömän tavan arvioida albumeita tai mitä tahansa muutakin, voi saada mielivaltaisia tuloksia, jotka eivät välttämättä korreloi todellisuuden kanssa.

#6 kirjoitettu 12.06.2019 09:37 Muok:12.06.2019 09:40

On tilastollisen datan väärinymmärtämistä ajatella, että lähellä arvosteluasteikon keskikohtaa olevat keskiarvot kielisivät siitä että kaikki albumit ovat keskinkertaisia. Se siis tarkoittaa sitä että keskiarvodataa tulkittaessa jokin vitosta alempi arvosana pitää tulkita loistavaksi.

En tarkoittanut etteikö biisejä tai levyjä voisi arvostella pistearvostelulla, vaan että siinä vaiheessa mennään metsään, kun aletaan miettiä jotain pistearvosteluja biiseille jälkikäteen ja arvioimaan albumia niiden keskiarvosta. Kun se pistearvio kuuntelematta albumia oikeanlaisessa mielentilassa (siis kuten luonnostaan kuuntelisi kyseisen albumin) ei todennäköisesti korreloi sen kanssa, miten albumin arvostelisi kuuntelun yhteydessä.

Vai etkö itse ole huomannut että jossain tietyssä mielentilassa jokin albumi jota muutoin pidät keskinkertaisena, kuulostaakin yhtäkkiä timanttiselta? Tai toisin päin.

#7 kirjoitettu 12.06.2019 16:47

Olen toki samaa mieltä siitä, että albumiformaatissa on ongelmansa, mutta en pidä tuota pisteenlaskuajattelua mielekkäänä tapana analysoida sitä.

Varmaan musiikillisesti ideaalimitta tallenteelle olisikin n. 20 minuuttia, mutta jos ajatellaan, että täysipitkä albumi on tavallaan vain jatke tuolle 20 minuutin parhaalle annille, niin tekeekö se, että faneille annetaan vähän enemmän, vaikka kaikki ei olisikaan yhtä hyvää tasoa, albumista keskinkertaisen?

Olisiko 20 minuutin tallenne (pelkkiä 4-5 p biisejä) todella parempi kuin 60 minuutin tallenne, jossa on muutama keskinkertainenkin biisi? Keskiarvoajattelulla olisi, mutta yhtyeen fanina et välttämättä olisi samaa mieltä.

Näen ongelmallisena myös, jos pitää perstuntumalta pisteyttämistä jotenkin tieteellisenä lähestymistapana, vaikka biisin arvottaminen on täysin kunkin ihmisen oman fiiliksen varassa. Kuka nyt muka tarkoituksella paskoja biisejä laittaa albumilleen, jollei nyt aikataulujen pakottamana.

Edes suuri otos ei välttämättä anna itse biisin hyvyydestä luotettavaa osviittaa. Jos katsoo vaikka IMDB:ssä elokuvien arvosteluja, niin arvosanat (tosin IMDB:n arvosana ei ole raaka keskiarvo sekään) sisältävät paljon tulkinnanvaraa, esim. sotaelokuvien arvosanat ovat vahvasti politisoituneita.

Jos haluaisi saada arvioinnista jollain tavalla vertailukelpoisen ja hyödyllisen, niin tuota "perstuntumakerrointa" pitäisi koettaa vähentää esim. laskemalla biisien arvosanat jollain monipolvisemmalla menetelmällä. Joskin siinäkin menetelmän voi määritellä niin, että siinä on järkeä tai niin, että siinä ei ole. Esim. biisin säkeistöjen pisteyttäminen erikseen ei välttämättä anna yhtä luotettavaa kuvaa kuin vaikka kyllä-ei-kysymyksin koostettu arvosana (esim. "tuleeko biisistä hyvä fiilis?", "onko sävellys taidokas?", "onko biisi tylsä?", "haluanko kuunnella biisin uudestaan?" tms.).

Albumien myyntimäärillä ei välttämättä ole kamalasti tekemistä albumien hyvyyden kanssa. Erityisesti aikaan, jolloin albumit ostettiin yksittäisten biisien perusteella, ostopäätöksiin ei välttämättä ole juurikaan vaikuttanut levyn täytebiisien musiikillinen hyvyys.

#8 kirjoitettu 14.06.2019 11:23

Pari pikakommenttia aiheen tiimoilta.

Kun biisejä on tehty maailmanlaajuisesti aivan tolkuttomasti, niin täysin uuden universaalin hittibiisin tekeminen tulee koko ajan vaikeammaksi ja vaikeammaksi koska käyttämättömät, ihmiskorvaa miellyttävät sävelkulut vähenevät kovaa vauhtia. Löytyykö pelkästään tästä syystä mistään enää bändiä/tuottajaa/säveltäjää joka pystyy samaan kuin muinaiset huiput pop-musiikin alkuajoilta eli tekemään täyden albumillisen laatutavaraa? Vähän epäilen ettei löydy.

Sittenhän asiassa on tietysti tuo fanipuoli. Todelliselle fanille kelpaavat oikein hyvin sellaisetkin biisit, joita arvostelijat ja vaikkapa muut muusikot saattavat pitää ihan paskoina. Olen itsekin ostellut mm. Steely Danin myöhemmin julkaistuja alkuaikojen biisiharjoitelmia, joista monet ovat totta kai vain kalpea aavistus levylle asti nousseista versioista. Tuskinpa kukaan muu kuin tosi fani suostuu moisia kokoelmia ostamaan.

Vedän nyt vähän mutkia suoriksi:

Jos hard-core-fanien määrä on tarpeeksi laaja, voi julkaisukynnystäkin laskea kunhan selvästi kerrotaan mm. kuinka vanhasta tuotannosta biisit on otettu.

Samalla tavalla voi ihan hyvin jatkaa EP:n LP:ksi muutamalla "täytebiisillä" ja ottaa faneilta rahat pois. Ne tykkäävät levystä joka tapauksessa, koska monet faneista oikeastaan tykkäävätkin artistista. Sitäpaitsi osa faneista ei edes ole musikaalisia ja heille on tietysti melkein se ja sama mitä biisejä levyllä on.

Se siitä; uskoo ken haluaa

Arvaan vaan en tiedä, että "hektinen" radiosoitto vaatii järkevän mittaisia (alle 4 min.) biisejä, koska muutoin on se vaara, että kuulija vaihtaa kanavaa epämieluisan pitkän biisin alkaessa soimaan. Pari pitkää biisiä pitää tietysti olla sitä varten, että yksin studiossa istuva paikallisradiojuontaja ehtii niiden aikana vessaan ja jopa takaisin. Olen ollut sen verran mukana muinaisessa paikallisradiotouhussa, että silloin tuo ei ollut vitsi vaan fakta. Kun J Karjalaisen "Sekaisin" alkoi soida, tiesin mitä juontaja tekee sen aikana.

Muutama vanhoista singleistä ei ollut hädin tuskin kolmea minuuttia, ja silti nekin kelpasivat levylistojen huipulle. Näinköhän sama toistuu uudelleen?

#9 kirjoitettu 14.06.2019 19:17

Tätäkin "Keskinkertaisuus"-teemaa on ihan hauska väännellä vähän eri kanteilta.

Yksi ongelmahan tässä on juurikin se, mikä biisi on hyvä ja mikä ei. Mistäs mittarista siihen löytyy vastaus? Ei kai sitä kukaan voi yksiselitteisesti määritellä? Sehän on täysin kuulijasta riippuva subjektiivinen asia. Meistä kukin voi arvioida vaikkapa LP-levyjä vain omasta näkövinkkelistämme ... toiset soittajina, toiset diggareina ja toiset taustahälyn kuuntelijoina.

Ihmisten arvosteluperusteetkin vaihtelevat: joku arvostaa hienoja sävellyksiä, joku sovituksia, joku lauluharmonioita, joku purevia riffejä ja taitavaa soittoa, joku ns. "meininkiä", joku solistin ulkonäköä jne jne. Ei kai noistakaan mikään peruste ole toistansa parempi tai hyväksyttävämpi?

Kun nyt Eaglesista puhutaan, niin lauluharmonioita arvostavalle huonoinkin Eagles-levy voi olla parempi kuin vaikkapa abouttia 90% kotimaisista levyistä. Jollekin punk-henkiselle tyypille paraskin Eagles-levy voi olla huonompi kuin Ramonesien heikoin levy. Molemmat mielipiteet ovat ihan yhtä hyviä.

Kolmas pohdinnan arvoinen asia on se, mihin levyn sisältöä verrataan? Bändin aiempiin levyihin, verrokkiryhmään vai ihan johonkin muuhun? Onko esimerkiksi Suomessa huippusuosittu arvostelumenestyslevy kovinkaan korkealle rankattu, jos sitä arvioidaan maan rajojen ulkopuolella? Onko bändin uusi levy aiempaa huonompi, jos bändin musiikki siirtyykin uuteen vaiheeseen jota yksittäinen kuulija ei hyväksy?

Onko paljon myynyt LP hyvä vai huono? Paha sanoa, mutta se on varmaa että se on ainakin hyvä silloin kun sillä on tavoiteltukin pelkkää kassavirtaa vaikka biisit olisi vedetty kuinka falskisti tahansa. Täytebiisitkin ovat silloin tehneet tehtävänsä.

Pieni esimerkki subjektiivisuudesta. Onko paska hyvää? Suurimman osan mielestä ei todellakaan, mutta pakkohan sen on olla hyvää, koska 5 miljardia sittisontiaista ei voi olla väärässä. Hyvää vai huonoa; riippuu mitä suuremmassa määrin lähtökohdista.

Se, että uuden hittibiisin tekeminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi on ihan matemaattinen fakta eikä mielipide. Mahdollisuudet nuottien korkeuksien ja aika-arvojen "uuteen" järjestelyyn suppenee koko ajan mitä enemmän niistä koostetaan musiikkia. Huomennakin ilmestyy uusia biisejä, jotka taas kaventavat mahdollisuuksia entisestään ylihuomisen yrittäjiltä. Genret toki muuttuvat, mutta se ei kuitenkaan lisää nuottien määrää.

Kokonaan toinen juttu on tietysti se, että joku keksii ryhtyä käyttämään melodioissa puolisävelaskeleiden tilalla vaikkapa 1/4-sävelaskeleen porrastusta. Soittimia siihen varmaan jo olisi, vaan kuka sen enää pystyy laulamaan? No, ehkä sentään joku. Ja ainahan "musiikkia" voi ryhtyä tekemään vaikkapa hälyäänistä kun nuotit loppuvat, mutta sitä kuunnelkoot jotkut muut.

Vaikka en väittänytkään, etteikö ennenkin levyillä olisi ollut yhtä sun toista, niin muistelenpa kultaista 60-lukua kun saman bändin varsinaiset sekä LP-levyltä lohkaistut singlet valtasivat useita paikkoja viikkojen ajaksi listojen kärjessä ympäri läntisen maapallon. No, Beatles oli tietysti Beatles: single ulos parin kuukauden välein ja kaksi LP-levyä vuodessa. Siihen ei moni pysty (nykyisin tuskin kukaan, vaikka studio-olosuhteetkin ovat ihan eri planeetalta), vaikka voihan noistakin itse kukin löytää raitoja, jotka ovat omasta mielestä täytettä vaikka ne auttoivatkin osaltaan LP:t valmiiksi ja miljoonamyynteihin. Kaupallista menestystä haluttiin ja sitä myös saatiin.

Paljon on kysymyksiä, mutta todella vähän absoluuttisia totuuksia vastauksiksi. Mutta siinä mielipiteessäni pysyn, että nykyisin on useastakin eri syystä huomattavasti vaikeampi tehdä jatkuvasti megahittejä kuin aiemmin. Tarjonta ja kilpailu ovat nykyisin ihan eri luokkaa kuin kymmeniä vuosia sitten. Moninkertaisesta massastakin on vaikeampi erottua kuin ennen.

PS: jos haluaa hyvän katsauksen siitä mitä Beatlemania parhaimmillaan/pahimmillaan oli, kannattaa katsoa Yleltäkin tullut dokkari Eight Days a Week. Beatles on loistava esimerkki siitä, kuinka artistin palvonta meni ohi musiikin että heilahti.

#10 kirjoitettu 14.06.2019 20:34

Siitä ollaan täysin samaa mieltä, että älpykkää tehtäessä pitäisi olla enemmän biisejä kuin mitä levylle mahtuu. Kaikki etukäteen fiksullekin tuntuvat biisit eivät vain toimi studiossa/levyllä, valitettavasti.

Sitäkään en kiistä yhtään, etteikö mielipidettä pitäisi kysyä "oman" genren ihmisiltä. Minulta ei löydy minkäänlaista neuvoa rappiin, vaikka naureskelenkin sujuvasti suomalaisen huumoriräpin mukana. Vastaavasti en menisi kyselemään neuvoja JVG:ltä kantribiisiin, vaan kääntyisin ennemmin Jorma Kääriäisen puoleen.

Ainahan on parempi, jos bändillä olisi vaikkapa vaan kymmenen luottofania, jotka saisivat sanoa mielipiteensä. Mutta siinä on vähän vaarana juurikin se, että tosifanille saattaa kelvata "mikä tahansa" mitä bändi tekee.

Osaavan levy-yhtiön/tuottajan pitäisi parhaiten tietää mikä myy ja mikä ei ... ja sieltähän se viimeinen sana tulee kuitenkin kysymättäkin ellei omakustanteesta ole puhe.

Summa summarum: keskinkertainen levy ei ole maailmanloppu ... mutta täydellisyyden tavoittelu voi sitä pahimmillaan olla. Kesken jäänyt levytuotanto se vasta kallis onkin koska se voi rahan lisäksi tuhota artistinkin.

Joskus artistin ura on siinä vaiheessa, että se pakostakin vaatii uuden levyn/biisin. Silloin keskinkertainen biisikin on tyhjää parempi jos suosion syöksykierre pitää saada poikki.

#11 kirjoitettu 15.06.2019 09:39

Onhan tietysti sellaisiakin faneja, jotka ymmärtävät markkinoiden päälle, ymmärtävät syvällisesti musiikkia ja osaavat haistella tulevia tuulia. Mutta olisivatko he valmiit siihen, että bändi esim. haluaa muuttaa linjaansa tai olisiko heillä kanttia ns. rakentavaan kritiikkiin vaikka aihetta olisikin? Sitäkin voi arvuutella niin halutessaan.

Fanit ovat monasti hyvin nuoria, jolloin heillä tuskin on kovinkaan laajaa kokemusta musiikkibusineksesta vaikka heillä onkin rahaa jonka varassa koko systeemi toimii.

Toki faniraatikin saattaa toimia, jos siihen valitaan oikeat henkilöt. Mutta siinäpä se pulma juuri onkin: löytyykö sellainen raati josta saadaan todellista hyötyä hymistelyn sijaan?

Mainitsemastani Eight Days a Week-dokkarista löytyy satoja tuhansia "tosifaneja", jotka olisivat olleet valmiita tekemään artistin puolesta melkein mitä vaan. Olisiko tulos ollut parempi jos Beatlet olisivat kuunnelleet levytysideoissaan noista faneista koottua raatia itsensä ja tuottaja George Martinin sijaan? Enpä löisi senttiäkään vetoa tuon vaihtoehtoisen skenaarion puolesta.

Tässäkin toimii ehkä vähän sama asia kuin urheilussa: tosifani seuran omistajana tai joukkueen valmentajana osoittautuu yleensä täydelliseksi katastrofiksi. Se johtuu siitä, että ko. henkilö näkee kaiken seuraa koskevan ruusunpunaisten silmälasien läpi jolloin realiteetit hämärtyvät liikaa ja konkurssi alkaa kohta koputella nurkan takana.

Koemarkkinointiakin joku saattaisi yrittää, mutta sitäkin voi tehdä vasta valmiilla tuotteella ja silloinhan homma on jo housuissa kustannusten osalta.

Onhan faneiltakin joskus kyselty jotakin. Joku kirjailija taisi tiedustella sitä miten pätkissä netissä julkaistun teoksen tulisi loppua ja onhan jonkun elokuvankin viimeistä kohtausta muutettu sen takia, että katsojat eivät pitäneet alkuperäisestä versiosta (tässä oli tosin kyse jo valmiin tuotteen muuttamisesta). Faneillakin voi siis olla todellista vaikutusta.

Sitäkään ei pidä unohtaa, että artistihan näkee ja kokee keikoillaan sen, mikä toimii ja mikä ei. Ei ole kovinkaan harvinaista, että ensin vain keikkasetissä esitetty biisi päätyy myöhemmin levylle fanien toivomuksesta. Ainakin tämä vaihtoehto fanien osallistumisesta biisien valintaan tuntuisi toimivan jo nyt.

B Springsteen teki ainakin yhden kiertueen, jossa fanit saivat koko konsertin ajan esittää toivomuksia soitettavista biiseistä. Tuskin fani voisi osallistua tuon enempää.

Fanit on tuiki tarpeellinen ja erinomainen voimavara ja sitä kannattaa käyttää, mutta tarkasti harkiten.

#12 kirjoitettu 15.06.2019 13:55

Jos tuosta palvelusta saa vielä vähän genren ja esityskielen mukaan jaoteltuja arvioitsijoiden osajoukkoja, niin sehän kuulostaisi selvästi kokeilemisen arvoiselta. Lisäksi pari sinkkua vuodessa antaisi varmaan lisää tatsiaa siihen miten tavara käy kaupaksi.

Problem solved!

#13 kirjoitettu 15.06.2019 20:38 Muok:15.06.2019 20:42

Tuohan on mainio jatkokehittely. Itsekin jäin päissäni pähkäilemään sitä mahdollisuutta, että joku raatilaisista alkaisi treidata kuuntelemiaan biisejä pimeästi omaan piikkiinsä.

Jos rekisteröinti olisi pakollista, ja tehtäisiin jonkun ns. vahvan tunnistussysteemin (puhelinliittymäkin käy, kunhan ei ole prepaid) kautta, niin se saattaisi jo pelastaa aika paljon.

Onkohan tuoda ideaa tuotteistettu/patentoitu niin hyvin, ettei vastaavan perustaminen esim. Suomeen ole mahdollista?

PS: Vähänkö huvitti "Tennis Rodman" .... vaikuttaisi koripalloilija Dennis Rodmanista kehitellyltä vale-ID:ltä