Mikseri.net

#2 kirjoitettu 09.04.2019 12:55 Muok:09.04.2019 12:59

kysymyksenasettelussa näyttää menevän vähän sekasin se, miten paljon tekee ja miten paljon julkaisee. ulospäinhän ei näy, vaikka olisi todella tuottelias tekijä, jos itsekritiikki jarruttaa niiden julkaisemista.

laadun ja määrän vastakkainasettelu on vähän hankala juttu. yksi todella hyvä biisi vs. yksi todella hyvä biisi ja sata huonoa biisiä - kummassakin tilanteessa biisejä joita haluan kuunnella on 1. ne sata huonoa biisiä ovat vain olemassa enkä välitä niistä. kysymyksen subjektiivisuus hankaloittaa mitään sen syvällisempää vastausta koska nää on näitä veteen piirrettyjä viivoja ja makuasioita.

ainahan on tietysti parempi, että tekee edes jotain, kuin jättäisi tekemättä siinä pelossa että "ei siitä mitään hyvää tuu kuitenkaan". jos biisi on paska tai tuntuu että se ei vaan millään lähde toimimaan, sitä ei ole mikään pakko julkaista, ja on varmasti kaikkien etu, että sitä ei julkaisekaan. näistä paskoista biiseistä saattaa myöhemmin löytää jotain hyvää, joita voi käyttää uusissa biisiaihioissa, ja silloin on hyvä, ettei sitä huonoa kokonaisuutta aikanaan julkaissut.

#3 kirjoitettu 09.04.2019 16:13 Muok:09.04.2019 16:19

IT kirjoitti:
Mut itse olen sen kannalla, että kannattaa niiden parhaiden ohella vähintäänkin ne keskiverrot piisit julkaista esim. tällaisessa paikassa kuin Mikseri... Koskaan ei tiedä, että kuka mahdollisesti niistä tykkää...

kukin tavallaan. mä en lähtökohtaisesti halua julkaista mitään joka on mun mielestä keskivertoa. (toki hyvä biisi saattaa julkaisuhuuman jälkeen muuttua keskiverroksi, mut noh.) se on plussaa, jos joku muukin tykkää mun biisistä joka on mun mielestä hyvä. ainahan tietysti niin ei tapahdu, mutta mä teenkin itsekkäästi vain itelleni musaa. tietysti myös päinvastainen on mahdollista – joku saattaa tykätä jostain kesken jääneestä pätkästä jota mä en saa eteenpäin.

poikkeus tähän vois olla esim. se, että keskeneräisistä pätkistä rakentaa jonkun isomman kokonaisuuden ja julkaisee sen sitten yksittäisenä kokonaisuutena, mutta silloin sillä on myös huomattavasti enemmän tarjottavaa kuin yhdellä keskinkertaisella keskeneräisellä biisikikkareella.

Eli jos sulla on hyviä piisejä keskimäärin joka viides sun tekemistä piiseistä, niin tekemällä 40 piisiä saat aikaiseksi 8 hyvää piisiä, joihin olet tyytyväinen... Tätä oikeastaan tarkoitin kun sanoin, että laatu syntyy volyymistä...

tää kuulostaa herkästi sellaselta väkinäiseltä suorittamiselta, että pakko saada 8 hyvää biisiä aikaan ja "ne tulee sieltä kunhan vaan tarpeeksi tulee tehtyä pakollista paskaa välissä". jos mulla on joku kahdeksan biisin konsepti mielessä, mun on helpompi ajatella etukäteen millaisia biisejä haluan tehdä, ja voi yrittää jättää tekemättä ne 32 huonoa biisiä, mutta pelkästään hyvien biisien määrän kasvattaminen on mulle aika huono motivaatio tehdä musaa.

Ja kun sitä oppii, niin se hyvien piisien suhde huonoihin paranee, ja niitä hyviä piisejä syntyy suhteessa enemmän... Eli silloin ei tarvitse tehdä julmetusti piisejä, jotta saa levyn kasattua täyteen sellaisia piisejä joihin on tyytyväinen...

toi ei tosin aina oo niin yksiselitteistä. voi käydä esim. niin, että oppiessa itsekritiikki kasvaa ja ideat vähenee tai ideoiden taso ei "riitä", ja vaikka uudet biisit ois "objektiivisesti" parempia kuin vanhemmat, niihin ei silti ole täysin tyytyväinen. tai sitten tulee sellaisia mahtavia ideoita, joiden toteuttamiseen ei riitä resurssit. näitä mahdollisia jarruttavia tekijöitä voi olla yhtä monta kuin tekijöitäkin. sulla ehkä menee noin kuten kuvailit, mutta jokaisella on tietysti oma suhtautumisensa musiikkiin ja sen tekemiseen.

#4 kirjoitettu 09.04.2019 20:38

IT kirjoitti:
Palaanpa vielä tähän sun kommentin tähän osaan, ja kysyn että miten määrittelet sen mikä on sun mielestä hyvä piisi?

omien biisien kohdalla käytännöllisesti katsoen tekovaiheessa on kivaa ja se etenee kivuttomasti. se ei välttämättä valmistu yhdellä istumalla tai viikossakaan, mutta koko ajan sellainen innostunut "tästähän tulee uus biisi" -fiilis vahvistuu, ja loppumetreillä biisin jokainen osa, jokainen siirtymä, jokainen soundi ja jokainen yksityiskohta alkaa kuulostaa siltä "niin kuin sen pitääkin", ja lopputulos on koherentti kokonaisuus jota mun tekee mieli kuunnella.

#5 kirjoitettu 09.04.2019 21:11

(Eihän sitä kukaan pyri tekemään sellaista musiikkia josta ei pidä...)

Kyllä mä teen monestikin biisejä joita inhoan jo tekovaiheessa, se on oikeasti vapauttavan rentouttavaa

Mä sinänsä liputan paljon tekemisen puolesta, mitä enemmän ja mitä erilaisempaa tekee, sen enemmän tulee rutiinia.

#6 kirjoitettu 09.04.2019 21:49

IT: "Itsellä taas homma menee niin, että jos en rämpyttelyvaiheessa tykkää piisistä, niin en sitä lähde tekemään valmiiksi, mutta joskus huomaa jo siinä masterointivaiheessa vaan että hitto, tää ei nyt vaan toimi, mutta masteroi sen kumminkin valmiiksi... Niitä ei kumminkaan välttämättä kyllä tule julkaistua edes täällä Mikserissä... Inhokkeja kun ovat... "

Mulla on nykyään rämpyttelyvaihe oikeestaan jäänyt kokonaan pois, lähinnä kun siihen ei oe aikaa. Sitten jos/kun on aikaa, niin Reaper tulille ja tehdään jotain, ihan mitä vaan. Yleisimmin mulla ei ole mitään käsitystä mitä olen tekemässä, ennenkuin jotan alkaa syntyä ja se on oikeastaan ihan sama mitä syntyy, tärkeintä on kuitenkin tekeminen.
Se, että tuotos on kammotava ei tarkoita, etteikö se välttämättä toimi. Kammottavuudet toimii omalla logiikallaan.
Toisaalta, kun tietää tekevänsä paskaa, ei voi epäonnistua, voi vain onnistua

#7 kirjoitettu 09.04.2019 22:43

IT kirjoitti:
Mut toi mitä kuvasit on lähinnä sitä uutuudenviehätystä; tosirakkaus on taas sitä että siitä piisistä pitää jatkossakin... Senkin jälkeen kun siitä tulee arkinen...

joo, toki valmista biisiä kuuntelee aina sen ~50 kertaa repeatilla, mut sen jälkeen kun alkaa kyllästyä niin fiilikset alkaa tasaantua ja muutaman kuukauden ja vuoden jälkeen huomaa, mihin biiseihin jaksaa silti palata silloin tällöin ja mitkä vaan jää huomaamatta pois kuuntelusta.

#8 kirjoitettu 15.04.2019 15:52

Siihen asti kun sain 101 biisiä julkaistua ajattelin vain määrä, sen jälkeen olen entistä enemmän keskittynyt laatuun.

#9 kirjoitettu 15.04.2019 22:59 Muok:16.04.2019 00:10

Mä olen vähän sitä mieltä että noi ei oo kilpailevia asioita joista toista ois hyvä suosia, määrä hioo laatua ja laatu antaa jotain mitä tavoitella ja motivaation suorittaa määrällisesti, kuulostaa tekosyiltä sille kun ei uskalla ottaa tosissaan koska sitten ois enemmän vastuussa omasta tekemisestään ja tuloksista, on se sitten ammatillisessa tai harrastus mielessä.
Ei ole kenenkään pakko ottaa tosissaan niitä asioita mitä tekee, mut sitten on kans turha odottaa et kukaan muukaan ottais sun tekemisiä tosissaan tai että koskaan oikeasti oppis ja etenis valitsemassaan taidossa ja ei se positiiviseks sillä käänny että sille keksii jonkun puolivillasen tekosyyn jolla voi itseään lohdutella ja virheitä ja kehnoa laatua selitellä.
Ja jos on ok sen kanssa että ei ole tosissaan ja muut ei ota tosissaan ja että koskaan ei edisty, niin miks edes vaivautua selitteleen, kuulostaa vaan itelleen valehtelulta ja vakuuttelulta että näin haluais uskoa mutta ei silti pysty elään oman selityksensä mukaisesti.

#10 kirjoitettu 25.04.2019 15:42 Muok:25.04.2019 15:53

Label Worxillä oli julkinen tiedoite, jossa sanottiin selkeesti, että ymmärämme kyllä että on intomhimo pitää levy-yhtiötä mutta tiedämme että itkusilmässä sitä teet koska se ei tuota tareeksi rahaa. Ohjeistus oli että pitää julkaista paljon ja vain laadukasta kamaa niin alkaa levy-yhtiön maine kasvaa ja sitä mukaa levyjä aletaan ostaa ja kuunnella streemauspalveluista. Eikä yritystä perusteta pyhällähengellä pystyssä pidettäväksi.

Levyttää voi kuka vaan nykypäivänä. Esim. ihan demobändi pystyy siihen kun menee maksulliseen studioon nauhoittaan oman levynsä ja kun digijulkaisu tekeminen ei maksa paljon tai toisinaan penniäkään verraten mitä maksaa esim. 300 12" Vinyylin prässäminen ja etikettien painaminen levyn pintaan. Ja agrekaateja on tähän tarkoitukseen vaikka millä mitalla maksullisia ja maksuttomia.

Mun ohjeistus artistille on se, että kannattaa tehdä mieluiten niin hyvä musiikkiteos, että se kiinnostaa oikeasti hyvin menestyvää levy-yhtiötä eikä omin päin menä esim. maksamaan jollekkin agregaatille joka ei ees tee sinulle markkinointiakaan vaan se pitää tehdä omalla riskillä itse. Levy-yhtiöllä on hyvä olla valmiiksi iso fanbase, sitä kun ei artistin kannata itse ostaa.

morfin_mafer muokkasi viestiä 15:44 25.04.2019

morfin_mafer muokkasi viestiä 15:50 25.04.2019

#11 kirjoitettu 11.05.2019 23:13 Muok:11.05.2019 23:14

Ei voi sanoa kun ... liian äkkiä äkistetään ne biisit nykyään ... ja se että kertooko ne mistään vai ei ... Silloin aloin itse biisejä tehdä, kun kuulin että liian vähän ne oikeasti kertoo nykyään. Siis kaiken muun kirjoittelun oheen, sikäli tässä aloittelija, vaikka rutinoitunut ...

opotero muokkasi viestiä 23:13 11.05.2019

opotero muokkasi viestiä 23:14 11.05.2019

#12 kirjoitettu 12.05.2019 11:32

Voisikohan asian ajatella myös niin, että kun tekee paljon puolivalmista, niin niiden parhaita osia yhdistelemällä saattaisikin saada kasaan hyvän biisin? 1+1 voi todellakin olla enemmän kuin 2.

Näinhän kerrotaan mm. Beatlesien tehneen joitakin hittejään... jopa niin, että McCartney ja Lennon yhdistelivät omia, täysin erillisiä biisi-ideoitaan yhdeksi yhteiseksi hitiksi.

#13 kirjoitettu 12.05.2019 16:29

Mä en kyllä koskaan ole ymmärtänyt artisteja jotka tekee levyä tehdessä +30 biisiä ja karsii sieltä 15 pois. Eli mun mielestä laatu on se juttu. Mieluummin 10 täysin päällikköä raitaa kuin tehdä niitä karsittavaksi asti. Toisaalta kun sitä karsittavaa jää reserviin, niin määrästä tulee loppupeleissä laatua sen kautta. Taas jos levykokonaisuuksia verrataan singlejen tuottamiseen niin uskon myös siinä tapauksessa, että nykyään niitä levyjä on ihan turha varsinkaan demobändien raapia kasaan. Pari napakkaa biisiä ja video ajaa digiaikana läpi, ikävä kyllä. Uskon kyllä, että myös kokopitkien levyjen aika tulee takaisin. Onhan lp:t hyvä esimerkki siitä.

#14 kirjoitettu 12.05.2019 22:51

Kyl kyl IT. Mutta tosiaan, hattua nostan niille ketkä leipoo vuodessa kivutta sen +30 rallia. Siihen en kyllä itse pystyisi, tekemättä täytettä siis. Mutta itse aiheeseen, mulla menee mielenkiinto aika tarkalleen 50% kohdalla. = 5 timanttia ja 5 täytettä jne. Tuleeko tuo nyt tulkita niin että laatu korvaa määrän vai toisinpäin? Mikäli taas levyllä on se The biisi, se nostaa koko levyn kurssia.

Yhä viittaisin nykypäivän menoon. Todennäköisimmin yksi biisi nostaa sut taivaalle, eikä kokonainen levy. Eli se on laatu joka puhuu, ainakin mun mielestä. -Janne

#15 kirjoitettu 13.05.2019 07:45

Minustakin tuntuu jotenkin sille, että olisi aika uskaliasta lähteä studioon jos mukana on vain levylle tarkoitettu määrä UUSIA (huom.) biisejä. Aika usein taitaa käydä niin, ettei kaikista etukäteen hyvälle tuntuvista biiseistä saadakaan kelvollisia versioita levyille.

Ihan eri juttu lienee se, että mennään tallentamaan vuosikausia hiottua keikkasettiä vaikkapa studio-livenä. Silloin tiedetään melko varmasti mikä toimii ja mikä ei. Jos joku ei kuitenkaan toimi niin otetaan vaan setistä seuraava biisi.

Totta kai jos on millä mällätä, niin sitten voi varata studion puoleksi vuodeksi ja tehdä vaikka kaikki biisit siellä alusta loppuun.

On myös tapauksia joissa harjoittelematta studiolla vedetystä "täytebiisistä" tuleekin mahtava hitti (mm. Hurriganes/Get On, Jimi Hendrix/Wind Cries Mary); nuo lienevät kuitenkin poikkeuksia.

Onhan levyjä alettu tehdä, vaikka valmiina ei ole kuin pari luonnosta, jos edes sitäkään. Tätä menetelmää en kyllä suosittele ainakaan aloittelijoille. Suuri mahdollisuus on, että levy jää kokonaan tekemättä.

Olisiko ehkä niin, että levynteon luonne vähän määrittäisi sitä kuinka paljon "tavaraa" pitäisi olla mukana kun studiolle mennään?

#16 kirjoitettu 24.05.2019 22:45

Kyllä kannattaa tehdä extroja ja karsia sitten. Mutta millä perusteella karsitaan? Yhden ihmisen mielipide on aika vähän, vaikka se oliskin itse artisti. Toki voi päättää, että levylle tehdään 14 biisiä ja sitten ne tehdään. Se on sit just sitä mitä se on. Mut jos tehdään edes 16 biisiä ja kuuntelutetaan niitä "raadilla" - vaikka 10 kaveria. Jokainen kun antaa niille "kouluarvosanan" ja laskee sit kullekin raidalle keskiarvon, on helpompi jättää pois ne kaksi heikointa. Mielestäni näin saadaan aikaan laadukkaampi kokonaisuus, kuin vain tekemällä ne 14 biisiä..?

#17 kirjoitettu 31.05.2019 08:32

Toki "levyä tehdessä" voi olla muitakin syitä jättää joku biisi pois kokonaisuudesta. Esim saattaa olla, että joku toinen bändi julkaisee ensin lätyn, jolla on sama biisi, jolloin voi tuntua tyhmältä "matkia". Tai huomataan vasta myöhemmin, että pohjissa onkin jotain mätää, eikä haluta biisiä käyttää. Tai whateverelse, mutta silloinkin on hyvä, että on pari varakipaletta tehtynä. Tai, jos ne onkin ihan silkkaa dimangia kaikki, niin sittenhän levystä voikin tehdä vähän pidemmän kuin oli aikomus - sekään tuskin haitannee.

#18 kirjoitettu 31.05.2019 20:38

Aina kun teen biisejä koetan kiinnittää laatuun enemmän huomiota. Esimerkiksi jos teen kappaleen mies ja kitara-periaatteella siinä joutuu miettimään jopa volyymia kun miettii että joskus olen nauhoittanut kaikki kerralla.

Mulla on meneillään kolme levyprojektia joista yksi on tuleva soololevyni. Aika paljon materiaalia olen tehnyt pöytälaatikkoon.

#19 kirjoitettu 21.06.2019 04:11

Laatu > määrä.

Ylipäänsä elämästä saa enemmän irti, kun ei hukuta itseään turhaan paskaan, vaan keskittyy oikeasti tärkeisiin asioihin.