Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Melodia syntyy mulla usein ensin ja alan siihen sitten kirjoittamaan riimejä. Joskus kertosäe syntyy ensin ja joskus taas vasta myöhemmin. Löytyy sanoituksiin sitä tiettyä fiilistä, joka on joskus läppää ja joskus jotain synkistelyä tai ahdistavaa tekstiä.
Usein teen jonkin loopin, jota sitten looppaan ja kirjoitan samalla sanoitukset. Kehitän melodiaa, bassolinjan ja rummut ainakin siihen yhteen looppiin. Sitten lähden hakemaan siihen vaihtelua.
Tässä ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa, mut näin mun biisit syntyy useimmiten.
Honkis kirjoitti:
Miten te teette biisejä, eli teettekö ensin sanat ja siihen sitten sävelen vai toisinpäin eli ensin sävel ja siihen sitten sanat.
Tuossa lainaus aiemmin kirjoittamastani viestistä tuolla Yleistä keskustelua osion Miten lauluni syntyvät -kirja ketjussa:
IT kirjoitti:
Mulla musiikki ja melodia syntyy aina ensiksi, kun teen kitaralla biisini... Kun sointukulku on valmis, ja melodiasta on jokin idea, niin silloin biisi usein ikäänkuin "kertookin itse itsestään" sen nimensä fiilispohjalta... Taikka sitten kertosäe tai joku keskeinen osa tekstiä pullahtaa esiin... Siitä sitten on hyvä jatkaa... Usein kun keksii biisille nimen, syntyy loppu kuin itsestään. Taikka sitten on monesti hyvä aloittaa sanoituksen teko kertosäkeestä, jotta biisin idea kirkastuu... Loppu onkin sitten kuin ristinanatehtävän täyttämistä sekä leikkaamista ja liimaamista... Asioiden pohtimista ja sovittamista...
Kummallakin tavalla teen. Tällähetkellä yksi ainoa pääprojektini biisi Mikserissä on tietoisesti tehty sanoitus edellä ja sävellys on tehty jälkikäteen juuri siihen sanoitukseen.
Tänä vuonna olen pyrkinyt tekemään vain ja ainoastaan sanoituksia, koska sävellyksistä on ylitarjontaa. Kun runosuoli alkaa niin sanotusti kunnolla sykkimään, niin sanoitukseen syntyy itsestään tietty rytmi ja melodia, mutta sillä ei yleensä mitään tekemistä sen kanssa minkälaiseen biisiin sanoitus loppupeleissä tulee.
Mulla on sanoituksia/sanoitustenpätkiä varmaan useita satoja koneellani. Vanhimmat vielä käyttämättömät suomenkieliset ovat vuodelta 2009. Käyttämättömiä sävellyksiä on taas kymmeniä, joista vanhimmat ovat vuodelta 2002 tai 2003. Nykyään noita kun yhdistelee ja vielä kun joutuu kirjoittamaan jotain uutta mukaan ja tekemään sävellykseen vaikka uuden kertsin niin on paha mennä enää sanomaan että kumpi on tullut ensin sanoitus vai sävellys. Samanlainen kysymys kuin että kumpi tuli ensin, muna vai kana?
Taitaapi olla vähän niin että niitä eri tapoja tehdä biisejä on vaikka ja kuinka paljon. ensin säveltä ja sanat, ja ensin sanat ja sitten säveltä, ja kaikki sanat vaihtuu kesken sävellyksien, ja kaikki sävellykset vaihtuu kesken sanoituksen ja ... Jotku projektit elää ihan omaa elämäänsä että kun ensin alotat soittaan pianolla ballaadia niin lopputuloksena on pianotonta hevimetallia. Tekemällä oppii ja tekemällä näkkee
Lähes poikkeuksetta ensin jokin vekkuli sointukierto/kappalerakenne ja sitten siihen sanat. Joskus olen tehnyt toisinkin päin tarkoituksella, mutta ehkei tuntunut ihan niin luontevalta.
Yleensä on kehittänyt jonkun sanoituksen poikasen ja on alkanut siihen rämpyttää kitaralla säveltä, jolloin sanoitus alkaa elää rytmityksen mukana ja sovitukseen alkaa löytää siistejä juttuja ihan vaan soittelemalla päälle kerroksia ja kuuntelemalla että toimiiko. Toisaalta on joskus tullut tehtyä joku siistinkuuloinen sävelkulku/riffi johon on alkanut rakentaa ympärille sanoitusta. Tärkeintä on vetää ensin isolla pensselillä ja löytää se punainen lanka siitä biisistä, jonka jälkeen lähtee vasta tuottamaan.