Mikseri.net

#2 kirjoitettu 24.07.2017 13:42 Muok:24.07.2017 13:51

Ruusupuu ei mitenkään voi olla uhanalaisten puulajien joukossa, koska halvimmissa Harley Bentoneissakin on siitä tehty otelauta: https://www.thomann.de...

Ruusupuu on kaikkein yleisin otelautamateriaali, Thomanninkin sivuilla löytyvissä kitaroissa niitä on sadoissa ellei tuhansissa. Mun 10:stä kitarasta 6:ssa on ruusupuuotelauta.

Edit. Se rajoitus koskee vain yhtä ja ainoaa ns. "ruusupuu"lajiketta, eli Brasilianpalisanteria: https://fi.wikipedia.o... . Eli meillä halppiskitaroita käyttävillä ja ostavilla ei ole mitään hätää.

#3 kirjoitettu 24.07.2017 14:11 Muok:24.07.2017 14:18

No näköjään joo. Mutta ilmeisesti se ei ole suuri ongelma kun eivät ole hintoja nostaneet. Ja todistushan tulee aina matkassa.

Ja mietippä maailmalla keikkailevia bändejä. Jokaisesta niistä löytyy taatusti soittimia jossa on ruusupuuta. Ei kai se voi kovin haastavaa olla kun Suomen festareillakin on ulkomaalaisia bändejä käynyt.

Ymmärsin tuosta tekstistä että jokaisen Thomannolta ostetun kitaran mukana tulee tuo todistus ja että se riittää automaattisesti todistukseksi kun kitaraa myydään tai viedään EU:ssa ja sen ulkopuolelle.

#4 kirjoitettu 04.11.2017 19:25

Dalbergia - suvun puiden tilanteesta esimerkki:

Nigra on uhanalainen ns. "brasilian ruusupuu" jota harvoin enää näkee. Vaikea viljellä ja luonnonvaraiset vähissä. Mm näiden suojelemiseksi paljon säädöksiä.

Latifolia on yksi yleisimmistä, ns "intian ruusuuu". Aika paljon plantaaseilta, joissa omat ongelmansa, mutta saatavuus on melko hyvä.

Sissoo eli "pohjois-intian ruusupuu" on joissain paikoissa jopa haitallinen tulokaslaji, ja erittäin hyvä viljeltävä.

Kaikkia näitä kolmea kutsutaan ruusupuuksi. Rajoitukset ja niihin liittyvä seuranta koskettavat myös vähemmän uhanalaisten, mutta uhanalaisia muistuttavien lajien kauppaa, ettei tapahdu ns. "viuhkaräjähdepanos" - ilmiötä.

Eli tämän asian tiimoilta käydyn keskustelun kannalta suuri ongelma on harrastajien terminologian epätarkkuus ja soitinvalmistajien uskomuksiin ja perinteisiin nojaava kaupallinen kuluttajavalistus.

Lisäpallona heitän, että soittimien rakennus ei ole aiheuttanut lähimainkaan kaikkia ongelmia näiden puulajien tilanteessa, karjanhoidon tieltä polttamalla raivattu maa taitaa ohittaa jopa huonekaluvalmistajat. Soittimien kuluttajat voivat onneksi äänestää lompakoillaan. Jos luonnonvaraisen metsän häviäminen on ongelma, ei vain sademetsässä kasvavan lajin plantaasiviljely oikein ole vaihtoehto, koska sademetsä pitää joka tapauksessa hävittää plantaasin tieltä. Kuten kaikki globaalit ongelmat, tämäkin on todella monisyinen sekamelska.

Ekosysteemien ja kulutuskulttuurin vaikutusten pohtimisen rinnalla kitaran mukana kuljeteltavat todistukset ovat onneksi suorastaan kätevä ongelma.