Mikseri.net

#2 kirjoitettu 26.10.2003 18:16

N1 kirjoitti:
Viha, rakkaus ja välinpitämättömyys ovat välittämisen eri asteita.

| viha-välinpitämättömyys-[neutraali]-välittäminen-rakkaus |

negatiivinen ................................................. positiivinen


aivan.... et silti vastaa kysymykseen miksi 2-2=1?

tää on ihan hullua!!

#3 kirjoitettu 26.10.2003 18:17

pitäis varmaan kysyy vatikaanin terraariosedältä....

TabiZ muokkasi viestiä 18:17 26.10.2003

anteeksi epäkorrekti kielenkäyttö!

#4 kirjoitettu 26.10.2003 19:12

N1 kirjoitti:
TabiZ kirjoitti:
"et silti vastaa kysymykseen miksi 2-2=1?"


Koska 2-2 ei ole 1, vaan 0. Oikea laskutoimitus olisi 2-3=-1.

| viha-välinpitämättömyys-[neutraali]-välittäminen-rakkaus |

| -2 .............. -1 ................... 0 .............. +1 .............. +2 |

Asiaa voi ajatella myös näin: jos menet neljä astetta rakkaudesta alaspäin, päädyt välinpitämättömyyteen. Kysymys onkin, montako astetta alaspäin menet ja miksi?



...toisaalta, niinkuin Spock sanoisi, tunteet ovat epäloogisia.

tuohon ei enää voi paljoa sanoa. tulipahan tämäkin asia läpi puittua, ellei jollakulla ole erimielisyyttä asiasta.

#5 kirjoitettu 26.10.2003 19:30

TabiZ kirjoitti:

Jos vihan vastakohta on rakkaus, miksi rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys?



Minusta vihan vastakohta ei ole rakkaus. Rakkudesta on lyhyt matka vihaan, mutta pitkä matka välinpitämättömyyteen.

Eli "N1":sen esittämä kuvio oli aika harhaanjohtava.

Rakkaus ja viha kulkevat käsikädessä... ja kaukana siistä kulkee vastakohta, eli välinpitämättömyys.

#6 kirjoitettu 26.10.2003 21:32

Rakkaus ja viha kulkevat käsikädessä... ja kaukana siistä kulkee vastakohta, eli välinpitämättömyys.


tota mä en tajunnu. miten niin viha ja rakkaus on toisilleen läheiset tuntemukset?

#7 kirjoitettu 26.10.2003 22:15

N1 kirjoitti:
Haava kirjoitti:

Minusta vihan vastakohta ei ole rakkaus. Rakkudesta on lyhyt matka vihaan, mutta pitkä matka välinpitämättömyyteen.


Riippuu siitä miten asiaa ajattelee. Kaavassani rakkauden ja vihan "voimakkuus" (itseisarvo) on yhtä suuri, mutta ne ovat täysin eri puolilla. Välinpitämättömyys taas on useimpien mielestä negatiivista, joten se on lähempänä vihaa kuin rakkautta.



En tajua mitä tuo neutraali oikein on? Minulle on aivan sama kiusaako joku ihminen joitain intialaisia pikkulapsia heittelemällä näitä pikkukivillä... Nuo lapset ovat siis minulle "välimpitämättömiä."

[Tabiz]

Minun on ainakin vaikea vihata ihmistä, joka on minulle yhdentekevä... Sen sijaan ihminen, jota rakastaa paljon saataa helpostikkin muuttua vihatuksi.

#8 kirjoitettu 26.10.2003 22:35

Tähän pitäisi piirtää 3D-mallinnus asiasta. Nämä eivät ole lineaarisia suureita vaan paljon monimutkaisempia. Kyseessä on jälleen fysiikka eikä filosofia. Neutraali on vain vektoriavaruuden referenssikohta, josta kaikki tuntemusvektorit lähtevät kukin omille teilleen. Voidaan myös helposti valita välinpitämättömyys referenssipisteeksi. Itse asiassa välinpitämättömyys on joko tietämättömyyttä (intialaisten pikkulasten kurjuudesta) tai näyteltyä käänteispsykologiaa, jolla koitetaan saada omaa oloa paremmaksi ja toista taas rakastamaan itseään.

#9 kirjoitettu 26.10.2003 23:25

N1 kirjoitti:
Stocco kirjoitti:
[...] Voidaan myös helposti valita välinpitämättömyys referenssipisteeksi. [...]


Suurinpiirtein tätä ajattelin itsekin. Jos em. vektoriavaruudesta erotetaan vihan ja rakkauden vektorit, saadaan piirtämääni kaavaa vastaava/muistuttava kuvio. Minusta kuitenkin neutraali on tietämättömyyttä.


ei ole mitään mieltä piirtää tuoolasta tosokuviota, jos siinä tasolla ei voi liikkua vapaasti. Eihän oikeasti kahden pykälän siirtyminen vasemmalle vai aiheuttaa unohtamiseta (neuralaali).

Haava kirjoitti:
En tajua mitä tuo neutraali oikein on? Minulle on aivan sama kiusaako joku ihminen joitain intialaisia pikkulapsia heittelemällä näitä pikkukivillä... Nuo lapset ovat siis minulle "välinpitämättömiä."



Aivan.. Mutta miten voisit olla välinpitämätön intialaisia pikkulapsia kohtaan, jos et tietäisi että niitä kiusataan?


Olen välimpitämätön intialaisista piikulapsista kiusattiin heitä tai ei... tai vaikka en tietäisi mitään varmaa heidän kiusaamisestaan tai vaikka en tietäisi koko Intian olemassaolosta.

Informaatio kiusaamisesta on irrelevanttia, jos on välinpitämätön.

#10 kirjoitettu 27.10.2003 00:57

N1 kirjoitti:
Olen välimpitämätön intialaisista piikulapsista kiusattiin heitä tai ei... tai vaikka en tietäisi mitään varmaa heidän kiusaamisestaan tai vaikka en tietäisi koko Intian olemassaolosta.

Informaatio kiusaamisesta on irrelevanttia, jos on välinpitämätön.

Voitko siis olla tietoisesti välinpitämätön intialaisten pikkulasten tilanteesta, jos et tiedä Intian olemassaolosta?


En. Ota tuo itse lisäämäsi "tietoisesti" sana pois, niin sitten voin...

Tai vaikka näin: voitko olla mitään mieltä henkilöstä, jonka tapaat huomenna ensi kertaa, jos et tällä hetkellä tiedä tapaavasi häntä?


Voin olla jotain miltä. Se mielipide on: Välimpitämätön.

Tämä menee kyllä aika saivarteluksi sanoista, tai niinkuin Ludwig Wittgensteinn olisi sanonut: "Kielipeliksi." Filosofisesti tällä sanontojen pyörittämisellä on aika vähän merkitystä.

Haava korjasi quoteja 01:00 27.10.2003

#11 kirjoitettu 27.10.2003 01:24

N1 kirjoitti:

Niinpä, meillä kun on jokseenkin erilaiset käsitykset tästä aiheesta.


Se minua jäi eniten mietityttämään, että oletko samaa mieltä kanssani tusta vihan ja rakkauden rinnakaisesta suhteesta, joka minusta on kuitenkin oleellisin asia, eikä saivartelu ton sanan merkityksestä. (Joskin olen kyllä erimieltä kanssasi sen käytöstä)

#12 kirjoitettu 27.10.2003 09:11

TabiZ kirjoitti:
Jos vihan vastakohta on rakkaus, miksi rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys?


Jos loogista ajattelua moisesta haet, niin kaikista helpoitenhan se käy näin:

Jos vihan vastakohta on rakkaus, niin rakkauden vastakohta ei tosiaankaan ole välinpitämättömyys, vaan viha.

Mitä väität on sama, kuin että yön vastakohta olisi päivä, mutta päivän vastakohta olisikin uni.

Tietty kaikki on mahdollista..

Mutta tuon kaavan mukaan (rationaalisesti) voitaisiin tietty ajatella, että tunteilla olisi jonkinlainen kausaalinen luonne ja siten esim. paluu vastakohtaan ei olisi mahdollinen muuta reittiä kulkemalla, kuin sitä suuntaa seuraten, mihin idea on sidottu.. aika hauska idea. Onneksi omat tunteeni ei ihan noin toimi. Tietty en voi varma asiasta olla vaikka olisivat hetki sitten vasta noin toimineetkin.

#13 kirjoitettu 27.10.2003 09:29

Jumala kirjoitti:
Mitä väität on sama, kuin että yön vastakohta olisi päivä, mutta päivän vastakohta olisikin uni.

Tietty kaikki on mahdollista..


Niin, oikeastaanhan tässä koko ketjussa on nyt pyritty tukemaan yhden henkilön esittämää ajatusta siitä, että vihan vastakohta on eri kuin vihan vastakohdan vastakohta.

Itse voisin tämän maallikkokielellä selittää nän: Vihalla ja Rakkaudella on eri "kaverit", viha ei juurikaan liity välinpitämättömyyteen, mutta rakkaus liittyy. Se on sama kun ihmissuhdekaavio. Kahdella henkilöllä voi olla yhteinen ystävä, mutta se ei tarkoita että nämä kaksi henkilöä ovat keskenään ystäviä. On siis muitakin vaihtoehtoja, kuin että ystäväni ystävä olisin minä itse.

Vihasta lähdettäessä voidaan valita vastakohdaksi rakkaus, rakkaudesta taas viha tai välinpitämättömyys. ihan niinkuin vasemman vastakohta on oikea, mutta oikean vastakohta voi olla myös väärä. Tässä tapauksessa kysymyksen esittäjä vain valitsi tarkastelunsa lähtökohdaksi eri vaihtoehdot.

Pohdinta olisi ollut vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen jos kysymys olisi ollut "miksi vihan vastakohta on rakkaus ja rakkauden viha?", eli miksi juuri näin. Miksi kaikelle on päätetty vain yksi vastakohta, vai onko?


Nuo avaruusgeometriat ja hienot sanat menivät niin ohi, että päätin selittää tämän maallikolta muille maallikoille..

#14 kirjoitettu 27.10.2003 09:37

Jumala kirjoitti:
TabiZ kirjoitti:
Jos vihan vastakohta on rakkaus, miksi rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys?


Jos loogista ajattelua moisesta haet, niin kaikista helpoitenhan se käy näin:

Jos vihan vastakohta on rakkaus, niin rakkauden vastakohta ei tosiaankaan ole välinpitämättömyys, vaan viha.

Mitä väität on sama, kuin että yön vastakohta olisi päivä, mutta päivän vastakohta olisikin uni.

Tietty kaikki on mahdollista..



On totta että helpoin tapa ajatella olisi juuri noin, mutta ainakaan omasta näkemyksestäni se ei niin mene.
Mitä on rakastaminen ja vihaaminen? vihaaminen alkaa jostain negatiivisesta ja se on tunne, joka pyrkii hyljeksimään, vahingoittamaan, tuhoamaan jotain...
Entä rakkaus? mitä kakastaessa tehdään ja tunnetaan? silloin välitetään ja tahdotaan toiselle hyvää. vihaaminen ei ole sen takia vastakohta, koska rakastamiseen liittyy tämä tietty välittäminen ja huolen kanto toisesta. Voisiko siis väittää että rakkauden vastakohta löytyisi jostain vihan ja välinpitämättömyyden välimaastosta?

#15 kirjoitettu 27.10.2003 09:59

Välinpitämättömyys itselläni ainakin on sitä, että ei jaksa kiinnostua ulkopuolisista asioista rakentavasti (rakkaus) tai tuhoavastikaan (viha). Eli voi tehdä, niinkuin tahtoo ilman ulkopuolisia ilmpulseja. Hah.

#16 kirjoitettu 27.10.2003 23:42

Krista kirjoitti:

viha ei juurikaan liity välinpitämättömyyteen, mutta rakkaus liittyy.


Nyt en oikein ymmärrä. Millä tavalla ei viha liittyy välinpitämättömyyteen ja millä tavalla rakkaus liittyy välinpitämättömyyteen? Jos saisi vilä esimerkeillä? Kiitos.

Pohdinta olisi ollut vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen jos kysymys olisi ollut "miksi vihan vastakohta on rakkaus ja rakkauden viha?", eli miksi juuri näin. Miksi kaikelle on päätetty vain yksi vastakohta, vai onko?


Ei niin ole "päätetty" mitään virallisia vastakohtia. Ainakaan tietääkseni kielitoimisto ei mitään moisia ole suositellut. Juuri siksi niitä voikin pohtia ihan rauhassa täällä foorumilla.

#17 kirjoitettu 28.10.2003 13:05

Haava kirjoitti:
Krista kirjoitti:

viha ei juurikaan liity välinpitämättömyyteen, mutta rakkaus liittyy.


Nyt en oikein ymmärrä. Millä tavalla ei viha liittyy välinpitämättömyyteen ja millä tavalla rakkaus liittyy välinpitämättömyyteen? Jos saisi vilä esimerkeillä? Kiitos.

Pohdinta olisi ollut vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen jos kysymys olisi ollut "miksi vihan vastakohta on rakkaus ja rakkauden viha?", eli miksi juuri näin. Miksi kaikelle on päätetty vain yksi vastakohta, vai onko?


Ei niin ole "päätetty" mitään virallisia vastakohtia. Ainakaan tietääkseni kielitoimisto ei mitään moisia ole suositellut. Juuri siksi niitä voikin pohtia ihan rauhassa täällä foorumilla.


No kaikki se mitä mä yritin noillakin asioilla sanoa, löytyy kyllä siitä tekstistä jo valmiiksi. Toki tekstini sisältää virheitä ja epäloogisuuksia jopa itseni kanssa. En ole mikään absoluuttinen totuus!

Jaa päätöksistä tiedän vielä vähemmän. Oletin nyt vain, että valtaosa ihmisistä kuitenkin vastaisi rakkaus, jos kysyttäisi vihan vastakohtaa.. Eli hyvä on, vaihdetaan sana "päätetty" sanaan "vakiintunut".. Ihan sama. Pontti nyt kuitenkin löytyy jostain tuolta sekamelskastani..

#18 kirjoitettu 28.10.2003 16:03

Krista kirjoitti:

Oletin nyt vain, että valtaosa ihmisistä kuitenkin vastaisi rakkaus, jos kysyttäisi vihan vastakohtaa..


Olen samaa mieltä. Valitettavasti... Se nimittäin on typerää luulla niin, koska vain viha ja rakkaus kulkevat niin käsikädessä ja ovat toisilleen hyvin läheisiä tunteitä. Völinpitämättömyys on sensijaan kaukana noista molemmista.

Pontti nyt kuitenkin löytyy jostain tuolta sekamelskastani..


Kai minä olen vain tyhmä kun ei vieläkään luettuani oikein tuota tujunnut. Jo sjoku muu tajusi, niin saa selittää sen minulle? Kiitos.

#19 kirjoitettu 28.10.2003 17:26

N1 kirjoitti:


Hyvä huomio.. tämän asian esittäminen kaksiulotteisesti on sekavaa.

Joskus tuntuu että ei siihen riitä kolmekaan ulottuvuutta.

"Oman kokemukseni perusteella ajattelin, että rakkaus on monesti kuin tuskallinen sairaus joka johtaa väistämättä kuolemaan - rakkauden itsensä kuolemaan. Kuin syöpä, joka tuhoaa organismin, joka sitä ruokkii."

-Friedrich Nietzsche-

#20 kirjoitettu 28.10.2003 18:31

Tunteet ovat inhimillinen yritys järkeistää käytöstä. siten ne ovat myös keinotekoisia, kauna mistää todellisesta, ja siten joutavat pysyä minkäänlaisen järjellisen ajattelun ulkoupuolella. annetaan runoilijoiden kertoa niistä kauniisti ja syvästi, ja jatketaan vain tuntemista. keskustelun kohteet eivät omasta mielestäni ole toistensa vastakohtia, sen enempää kuin kamujakaan keskenään, kaikki on sitä yhtä ja samaa tunnetta, yksilön oman henkilöhistorian ja ympäristön vaikutteiden muodostamaa sopeutumista ympäröivään todellisuuteen. ja todellisuushan on harhaa, eikä lusikkaa ole. kaikki on vain aivojen sähkökemiallisia reaktiota, jonka primaari tehtävä on selvityä ja lisääntyä, ihminen on vain valitettavasti saanut kyvyn käsitellä ja eritellä "tunteitaan"... mutta toisaalta, sepä juuri tekeekin elämästä elämisen arvoista.... ja tuo välinpitämättömyys.. ah... ihanaa, minäkin olen välinpitämätön ihmisistä, jotka eivät ole välittömässä läheisyydessäni, so. ihmisistä joitan en tunne... hmm... miksiköhän sitten uppailen "Musiikkiani" mikseriin... oih.. miulta loppuu älykkyys... palataan asiaan kun... kun... kuollessamme saavutamme kaiken sen älykkyyden jonka voimme elämässämme saavuttaa, ja olemme täydellisiä 8)

öitä taas kaiks *puss*

#21 kirjoitettu 29.10.2003 00:29

Getabock kirjoitti:
Tunteet ovat inhimillinen yritys järkeistää käytöstä. siten ne ovat myös keinotekoisia, kauna mistää todellisesta,


En ole ihan varma tarkoitit... Hmm... Jokatapauksessa olen sitä mieltä, että järki toimii tunteiden alapuolella, eli että järjellä ei voi tavuttaa tunteita... tunteet muovaavat enemmän järkeä, kuin toisinpäin.

annetaan runoilijoiden kertoa niistä kauniisti ja syvästi, ja jatketaan vain tuntemista. keskustelun kohteet eivät omasta mielestäni ole toistensa vastakohtia, sen enempää kuin kamujakaan keskenään, kaikki on sitä yhtä ja samaa tunnetta, yksilön oman henkilöhistorian ja ympäristön vaikutteiden muodostamaa sopeutumista ympäröivään todellisuuteen.


Olen erimieltä. Eihän maailmassa voi analysoida eikä puhua mistään, jos kaikki pallotetaan tuollatavalla.,,, Kaikki ei ole sitä samaa tunnetta. Tuteiden lokeroiminen ja niiden nimeäminen on minusta palkitsevaa analyysin kannalta... ja tuolla analyysillä voidaan saavuttaa myön empiirisiä lopputuloksia. Mielestäni tunteet ovat myös osin biologisia, eivätkä pelkästään: "henkilöhistorian ja ympäristön vaikutteiden jne..." Onko sitten empiirisillä tuloksilla väliä onkin sitten kokonaan eri kysymys.

ja todellisuushan on harhaa, eikä lusikkaa ole. kaikki on vain aivojen sähkökemiallisia reaktiota, jonka primaari tehtävä on selvityä ja lisääntyä,


Oletko siis varma että ei ole todellisuutta sähkökemiallisten reaktioiden ulkopuolella. Tarkoitatko nyt siis, että todellisuus on oikeasti subjektiivista, vai pelkästään, että muulla ei ole sen kemiallisen reaktion kannalta väliä? Jos jälkimmäistä, niin asettelit sanasi väärin.

ihminen on vain valitettavasti saanut kyvyn käsitellä ja eritellä "tunteitaan"... mutta toisaalta, sepä juuri tekeekin elämästä elämisen arvoista....


Tuossa olen todella samaa mieltä... juuri siksi olenkin erimieltä tuosta ylimmästä väittestäsi, että tunteiden analyysi tulisi jättää runouteen. Ja juuri tuosta käsittelystä ja "erittelystä" tässä keskustelussa on kysymys.

ja tuo välinpitämättömyys.. ah... ihanaa, minäkin olen välinpitämätön ihmisistä, jotka eivät ole välittömässä läheisyydessäni, so. ihmisistä joitan en tunne... hmm... miksiköhän sitten uppailen "Musiikkiani" mikseriin... oih.. miulta loppuu älykkyys...


Koska et välitä noista ihmisitä, vaan siitä, että mikseriin on kiva uppia biisejä. Myös "toisen ilosta iloitseminen" on tunne..

palataan asiaan kun... kun... kuollessamme saavutamme kaiken sen älykkyyden jonka voimme elämässämme saavuttaa, ja olemme täydellisiä 8)


Oletan, että tuo oli vitsi, mutta koska minä olen tympeä tosikko, jolla ei ole huumirin tajua, niin kysyn: "Oletko varma?"

Haava korjasi korostuksen 00:35 29.10.2003

#22 kirjoitettu 29.10.2003 17:10

N1 kirjoitti:
Getabock kirjoitti:
kuollessamme saavutamme kaiken sen älykkyyden jonka voimme elämässämme saavuttaa, ja olemme täydellisiä 8)


Nykytieteen mukaan pian kuoleman jälkeen tietoisuudelle käy suurinpiirtein samalla tavalla, kuin tietokoneen RAM-muistissa olevalle tiedolle koneen sammuttua. Sähköimpulssit ym. häviävät, kemialliset reaktiot pysähtyvät ja vähitellen aivot tuhoutuvat kokonaan. Emme siis kuollessamme saavuta älykkyyttä, vaan menetämme senkin merkityksettömän pienen älykkyysmäärän, mitä elämän aikana on tullut kerättyä (tätäkin voi ehkä sanoa tietynlaiseksi täydellisyydeksi).

Näin ainakin minä olen asian ymmärtänyt.
Uskonnollisilla ihmisillä on tästä varmaankin eri käsitys.



niinkai se menee.... "onnellisia ovat vain tietämättömät..."
Toisaalta eikö "ylösnousemus" tarkoita juuri sitä, että ihminen jättää maallisen ruumiinsa. Ja saa jonkunmoisen neutraalin olomuodon.. tai jotain....??

tää menee kuitenkin jo melkoisesti off-topickin, mutta ei se varmaan ketään haittaa kun ei tosta aiheesta enää oikein jaksa pulista.

#23 kirjoitettu 30.10.2003 10:46

Mun kontribuutioni.




viha........................välinpitämättömyys.......................rakkaus


Eli välinpitämättömyys on noiden kahden tunteen välissä jolloin ne ovat siis otistensa vastakohtia. Jos ei vihaa tai rakasta jotakin on siis asiaa kohtaan neutraali eli välinpitämätön. vihan ja välinpitämättömyyden välillä on siis eriasteista vihaa ja sama rakkauden suuntaan... mitä enemmän rakastaa ja mitä enemmän vihaa sitä kauempana ne ovat välinpitämättömyydestä. Tämä saattoi jo tulla ilmi, mutta pitäkää tätä vaikka selvennyksenä itseäni varten...

#24 kirjoitettu 30.10.2003 11:50

Jepu kirjoitti:
Mun kontribuutioni.




viha........................välinpitämättömyys.......................rakkaus


Eli välinpitämättömyys on noiden kahden tunteen välissä jolloin ne ovat siis otistensa vastakohtia. Jos ei vihaa tai rakasta jotakin on siis asiaa kohtaan neutraali eli välinpitämätön. vihan ja välinpitämättömyyden välillä on siis eriasteista vihaa ja sama rakkauden suuntaan... mitä enemmän rakastaa ja mitä enemmän vihaa sitä kauempana ne ovat välinpitämättömyydestä. Tämä saattoi jo tulla ilmi, mutta pitäkää tätä vaikka selvennyksenä itseäni varten...


Tuo kuva taas esittää vihan ja rakkauden kaukaisuksi asioiksi... Mitä enemmän rakastaa, sitä lähempänä on myös tuota vihaa... Ei sellaista voi vihata, mistä on välinpitämätön... mutta sellasen asia/ihminen, joka on rakas saattaa hetkessä taas olla vihattujen listalla.

#25 kirjoitettu 30.10.2003 12:55

N1 kirjoitti:
[Nykytieteen mukaan pian kuoleman jälkeen tietoisuudelle käy suurinpiirtein samalla tavalla, kuin tietokoneen RAM-muistissa olevalle tiedolle koneen sammuttua. Sähköimpulssit ym. häviävät, kemialliset reaktiot pysähtyvät ja vähitellen aivot tuhoutuvat kokonaan. Emme siis kuollessamme saavuta älykkyyttä, vaan menetämme senkin merkityksettömän pienen älykkyysmäärän, mitä elämän aikana on tullut kerättyä (tätäkin voi ehkä sanoa tietynlaiseksi täydellisyydeksi).

Näin ainakin minä olen asian ymmärtänyt.
Uskonnollisilla ihmisillä on tästä varmaankin eri käsitys.




Aika hyvä kutsun tuota ns. solumössö teoriaksi ei siitä sen enempää..

Asia on moniulotteinen joten lineaarinen viha ---välinpitämättömyys -- rakkaus voisi paremminkin olla :


viha ---------- rakkaus
\ ..................|
\.................|
\...............|
\ ............|
\ ..........|
\ ........|
\.......|
\.....|
välinpitämättömyys

viha ja rakkaus ovat lähellä toisiaan mutta rakkaus on ainoa johon ei voi itse vaikuttaa ...hmm

#26 kirjoitettu 30.10.2003 15:47

N1 kirjoitti:
Jacobe kirjoitti:
rakkaus on ainoa johon ei voi itse vaikuttaa


Se taas on kiinni henkilöstä ja hänen tahdonvoimastaan...


Kuika paljon voimme itse vaikuttaa omaan tahdonvoimaame?

Haava muokkasi viestiä 15:49 30.10.2003

#27 kirjoitettu 30.10.2003 16:23

N1 kirjoitti:
Haava kirjoitti:
Kuika paljon voimme itse vaikuttaa omaan tahdonvoimaame?


Logiikalla ja motivaatiolla voidaan "auttaa" tahdonvoimaa, mikäli se sitä kaipaa.

"Nämä appelsiinitäytekeksit joita kulutan kaksi pakettia päivässä ovat pahaksi minulle. Ne tekevät minusta läskin. En halua olla kaikkien halveksima ihrakasa, joten lopetan niiden ostamisen NYT."


Joo... Nyt järkesi loi sinulle motivaatiota. Mutta todelinen motiavaatio tulee tuosta tunteesta, että ei halua olla halveksittu. On totta että ilman logiikkaa, ei pysty olemaan syömättä noita appelsiinitäytekeksejä, mutta jos halveksituksi tulemisen tunne ei voita täytekeksien haluamisen tunnetta (motiivikonflikti) mahdollisessa syömistilanteessa, niin sitten sitä syö appelsiinitäytekeksä ja katuu sitä jälkeen päin, kun ihmiset taas halveksivat läskejäsi.

Haava muokkasi viestiä 16:26 30.10.2003

#28 kirjoitettu 31.10.2003 11:40

mitäpä tähän riviinsanositte??

kuolema, viha, välinpitämättömyys, neutraali, välittäminen, rakkaus, mustasukkaisuus


heh eli kaikki on samaa ympyrää ja mustasukkaisuudesta palataan kuolemaan ja alotetaan alusta...pelkkää sanahelinää vai? Comments?

#29 kirjoitettu 31.10.2003 21:08

Heeeei, kuka sano että noi jutut voidaan (matemaattisesti) esittää 2 tai kolmiulottisesti? Tunnepuolella pitäis mun mielestä ottaa vielä aika monta ulottuvuutta lisää..niiden kuvaaminen onkin sitten jo suht vaikeaa, niinkuin tunneasiat tapaavat olla

Mun kokemuksien mukaan viha ja rakkaus esiintyvät aina yhdessä, eli niitä ei kumpaakaan ole yksinään (empiirisiä kokeita tulee suoritettua päivittäin ). Miten voisi ketään rakastaa, jos ei tuntisi ikinä vihaa? Eihän pelkkiä ylämäkiä voi olla, on aina sama määrä alamäkiä. Fysikaalisessa maailmassa voisi asiaa ehkä kuvata vaikkapa elektroneihin ja protoneihin; ovat täysin eri merkkisiä mutta silti jostain kumman syystä esiintyvät aina todella lähellä toisiaan..

#30 kirjoitettu 09.11.2003 00:24

Lauri K kirjoitti:
Heeeei, kuka sano että noi jutut voidaan (matemaattisesti) esittää 2 tai kolmiulottisesti? Tunnepuolella pitäis mun mielestä ottaa vielä aika monta ulottuvuutta lisää..niiden kuvaaminen onkin sitten jo suht vaikeaa, niinkuin tunneasiat tapaavat olla




jep,jep... niimpä. tähän sopisi nyt joku hienoamerikkalainen isältä pojalle lause.

#31 kirjoitettu 09.11.2003 09:40

Luulen, että vihan vastakohta ei olekaan rakkaus.

Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta, koska esim. lapsen kasvattamisessa pahin laiminlyönti lasta kohtaan on välinpitämättömyys. Eli se on pahempaa kuin viha ja lapsen lyöminen, joka sekin saa todella pahaa aikaiseksi lapsen kehitykselle.

Jatkokysymys: Mikä siis voisi olla vihan vastakohta?

#32 kirjoitettu 09.11.2003 10:49

az kirjoitti:
Luulen, että vihan vastakohta ei olekaan rakkaus.

Välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta, koska esim. lapsen kasvattamisessa pahin laiminlyönti lasta kohtaan on välinpitämättömyys. Eli se on pahempaa kuin viha ja lapsen lyöminen, joka sekin saa todella pahaa aikaiseksi lapsen kehitykselle.

Jatkokysymys: Mikä siis voisi olla vihan vastakohta?


kuten alussa väitin; on vihan vastakohta rakkaus.

#33 kirjoitettu 09.11.2003 12:43

Ilo-Suru,kauneus-rumuus,rakkaus-viha.
Tällaiseen filosofiseen ajatukseen ei tarvita laskutoimituksia,ei muistiinpanoja,eikä mitään muuta kuin omaa ymmärrystä ja ajattelua.

#34 kirjoitettu 10.11.2003 23:27

Weera kirjoitti:
Ilo-Suru,kauneus-rumuus,rakkaus-viha.
Tällaiseen filosofiseen ajatukseen ei tarvita laskutoimituksia,ei muistiinpanoja,eikä mitään muuta kuin omaa ymmärrystä ja ajattelua.


Ehkäpä sitten kun olet läpikäynyt kunnon eron, niin opit, että rakkaus ja viha eivät ole vastakohtia.

#35 kirjoitettu 11.11.2003 07:19

Haava kirjoitti:
Weera kirjoitti:
Ilo-Suru,kauneus-rumuus,rakkaus-viha.
Tällaiseen filosofiseen ajatukseen ei tarvita laskutoimituksia,ei muistiinpanoja,eikä mitään muuta kuin omaa ymmärrystä ja ajattelua.


Ehkäpä sitten kun olet läpikäynyt kunnon eron, niin opit, että rakkaus ja viha eivät ole vastakohtia.


niimpä. sehän ollaan jo "todettu" monta kertaa. vai ollaanko? ehkä kaikilla on sittenkin omaan mielipiteeseen tässäkin asiassa..... vai onko???
ei tähän nyt voi sanoa yhtään mitään..!!