Mikseri.net

#2 kirjoitettu 16.03.2014 13:10

vvaurio kirjoitti:
Tänään pohdiskelin seuraavaa:

Vielä 1900-luvun alkupuolelle asti oli yleistä, että monet ihmiset soittivat musiikkia. Tämä oli ns. kansanmusiikkia, mitään musiikin teoriaa ei liiemmin tunnettu, vaan musisoiminen opittiin ns. isältä pojalle -menetelmin: ihmiset oppivat sukulaisiltaan. Monesti ihmiset - ihan tavalliset ihmiset - kerääntyivät yhteen musisoimaan.



Öö...ei? Teoriaa on ollut ihan yhtä kauan kuin on ollut musiikkiakin.

Näin oli ollut vuosisatoja. Musiikki oli ollut hyvin pitkään - kenties kivikaudelta asti - koko kansan ilmiö. Hyvin moni ihminen, tavalliset työssäkäyvät ihmiset, osasivat entisaikoina soittaa jotain instrumenttia, ja tekivät sitä harrastuksena, iltapuhteena, sosiaalisena tapahtumana... kun haluttiin pitää pippalot tai tanhut, ei pantu uusimpia listahittejä soimaan levysoittimesta, vaan kylän ihmiset kokoontuivat itse musisoimaan. Soittivat musiikkia, jonka olivat oppineet perimätietona, lisäten siihen ehkä oman yksilöllisen kosketuksensa. Musiikki eli ja kehittyi ihmisten mukana.

Näinkin, toki. Toinen vaihtoehto oli, että lähdettiin kuuntelemaan niiden ruhtinaiden, kuninkaiden ja muiden peruukkipäiden palkkaamien säveltäjien uusimpia listahittejä.

Sitten tuli äänitetty musiikki, jazz, blues... ja sen ajan nuoriso ei yhtäkkiä enää kiinnostunutkaan vanhempiensa kansanmusiikista, eivät halunneet oppia perinteistä musiikkia. Musiikki kaupallistui ja tuotteistui, siitä tuli tuote, jota markkinoitiin nuorille mielikuvilla ja "tähdillä". Musiikista tehtiin "ilmiöitä" ja "trendejä"... muusikoista rakennettiin ihailtavia tähtiä, sankareita, joita palvottiin ja asetettiin jalustalle. Kansanmusiikki kuoli lähes täysin. Musiikki ei ollut enää jotain mitä tehtiin itse.

Muutos oli tapahtumassa, juu, mutta kyllä varsinkin joku varhainen blues johti vielä sen verran suoraan sinne puuvillapelloille että mä näkisin sen olleen nimenomaan sitä kansanmusiikkia. Tietysti sit tuli nää Tin Pan Alley -meiningit mut ei sekään oikeastaan eronnut mun mielestä hirveesti siitä palkattujen säveltäjien touhusta mitä ne Euroopan siniveriset oli harrastaneet maailman sivu.

Näkisin, että sellanen varsinainen musiikin tuotteistaminen nuorisokulttuuriksi alkoi oikeastaan vasta 50-luvulla.

Tämä kehitys on jatkunut aina nykypäivään asti. Levy-yhtiöt ovat yhä enemmässä määrin kaupallistaneet ja tuotteistaneet musiikkia, tehneet siitä jotain, mitä tuotetaan massatuotantona. Samoin ihailun kohteita, "tähtiä", tuotetaan massatuotantona.


Mä en sinänsä ymmärrä tätä useasti heiteltyä "levy-yhtiöt, kaupallisuus, tehdään rahaa ja sitä ja tätä" -uliulia mitä nykyään saa lukea joka paikasta. Totta helvetissä levy-yhtiöt yrittävät tehdä parhaan kykynsä mukaan rahaa, ne ovat liikeyrityksiä eivätkä mitään hyväntekijöitä. Kannattaa myös huomioida, että levyjen tekeminen maksaa rahaa.

Paitsi että nykyaikana se on muuttumassa taas. Heiluri heilahtaa takaisin: internetin myötä, sekä kehittyneiden musaohjelmistojen ja laitteiden myötä musiikin tekeminen ja sen julkaisemin helpottuu jatkuvasti.

Ja se on suuri harmi. Kun se julkaiseminen ennen vaati jonkinlaisia ponnisteluja ja mahdollisesti jopa jotain taloudellista panostamista niin jonkinlainen julkaisukynnys oli olemassa ja asioita yritettiin tarkastella kriittisesti siinä tilanteessa. Nyt sitä kynnystä ei ole ja ihmisten kuultaville pukataan ihan kaikki mahdollinen laitimmainen paska mitä aikaiseksi saadaan ja sieltä seasta pitäisi sitten yrittää etsiä sitä kiinnostavaa musiikkia.

Ja nyt olemme tietyssä mielessä palaamassa takaisin entisaikoihin, jolloin musiikki oli "koko kansan huvia". Kansa on ottamassa musiikin takaisin omakseen. Olemme palaamassa tilanteeseen, jossa (lähes) kuka tahansa voi tehdä musiikkia.

Valitettavasti.

Jännä juttu on se, että jotkut pitävät tätä jonain mullistavana uutena ilmiönä, "musateollisuus on kriisissä" ja niin poispäin. Ja tavallaan se onkin, mutta toisaalta se on myös paluu vanhaan, ns. normaalitilaan. Miten asiat ovat olleet kivikaudelta lähtien. Ihmiset kerääntyvät yhteen soittamaan musiikkia. Musiikki elää ja muuttuu ihmisten mukana.

Ehkä ns. rock-tähteys alkaa olla aikansa elänyt konsepti. Ja ehkä tämä on ihan hyvä juttu!


Eikä ole. Tämä on ihan perseestä. Koko internetin sais mun puolesta räjäyttää. Ja sekkarisoftien myyntiin pitäisi saada jotain rajoituksia ettei niitä voisi hankkia ihan kuka tahansa.

#3 kirjoitettu 16.03.2014 13:21

Muutama ajatus heräsi tästä keskustelusta.

Mielestäni musiikin tekeminen on mukava harrastus. Kuitenkin aika harva menestyy alallla. Vielä kun mietitään kuinka moni nykyään harrastaa musiikin tekemistä niin luulisi menestymisen olevan vieläkin vaikeampaa.

Mietin joskus, että mitä leipätyönä musiikkia tekevät sitten osaavat niin paljon paremmin. Tai että miten voisi itse osata näitä asioita ja tienata musiikin avulla.

Tästä sitten päästään siihen haluun kehittyä ja parantaa oman musiikkinsa laatua, joka varmasti monella harrastajallakin on.

#4 kirjoitettu 16.03.2014 14:16

geeli kirjoitti:

Mietin joskus, että mitä leipätyönä musiikkia tekevät sitten osaavat niin paljon paremmin. Tai että miten voisi itse osata näitä asioita ja tienata musiikin avulla.

Tästä sitten päästään siihen haluun kehittyä ja parantaa oman musiikkinsa laatua, joka varmasti monella harrastajallakin on.


Oman musiikin tekeminen leipätyönä on aika pitkälti utopiaa tänä päivänä. On se tietysti mahdollista mutta sen lisäksi että se vaatii aivan helvetillisen määrän työtä, se vaatii vielä helvetillisemmän määrän hyvää tuuria.

Tai vaihtoehtosesti vain jälkimmäistä, eiks sille kielivideomuijalle ollut jo levy-yhtiöt soitelleet.

#5 kirjoitettu 16.03.2014 14:29

Vessajono kirjoitti:
Öö...ei? Teoriaa on ollut ihan yhtä kauan kuin on ollut musiikkiakin.


Ei kansanmusiikissa. Kansanmuusikot eivät perinteisesti opiskelleet tai tunteneet mitään musiikin teorioita tai usein edes nuotteja. Musiikki opittiin kuuntelemalla ja soittamalla.

Eikä kyllä välttämättä muutenkaan. Tuskin luolamiehet on hirveesti miettiny jotain teorioita kiviä ja onttoja puunrunkoja hakatessaan... Kyllä musiikki ilmiönä on jossain määrin vanhempi kuin musiikin teoria akateemisessa mielessä.

Näinkin, toki. Toinen vaihtoehto oli, että lähdettiin kuuntelemaan niiden ruhtinaiden, kuninkaiden ja muiden peruukkipäiden palkkaamien säveltäjien uusimpia listahittejä.


Tämä oli vielä ennen teollistumista lähinnä rikkaiden ja aateliston harrastus. Akateeminen musiikki ja musiikin teoria alkoi kehittyä rinnakkain kansanmusiikin kanssa.

Totta kai tuohonkin aikaan oli myös ammattimuusikoita. Rikkaat palkkasivat kamarimuusikoita, kiertävät pelimannit kiersivät kylästä toiseen musisoimassa... näillä saattoi olla jotain tuntemusta musiikin teorioista, mutta varsinainen kansanmusiikki ihan sananmukaisessa merkityksessä oli tavallisten ihmisten soittamaa musiikkia, ihan korvakuulolta opittua.

Muutos oli tapahtumassa, juu, mutta kyllä varsinkin joku varhainen blues johti vielä sen verran suoraan sinne puuvillapelloille että mä näkisin sen olleen nimenomaan sitä kansanmusiikkia. Tietysti sit tuli nää Tin Pan Alley -meiningit mut ei sekään oikeastaan eronnut mun mielestä hirveesti siitä palkattujen säveltäjien touhusta mitä ne Euroopan siniveriset oli harrastaneet maailman sivu.

Näkisin, että sellanen varsinainen musiikin tuotteistaminen nuorisokulttuuriksi alkoi oikeastaan vasta 50-luvulla.

Kyllä se alkoi jo 20-luvulta. Tarkoitan ilmiönä. Nuoriso ei enää halunnut oppia vanhemmilta sukulaisiltaan kansanmusiikkiperinnettä. Perinne, jossa musiikki tehtiin itse, korvautui gramofonin yleistymisen myötä purkitetulla musiikilla.

Tottakai tämä kehitys kiihtyi 50-luvulla kun kuvaan tuli jukeboxit, TV, vinyylilevyt, ja koko "rocktähti"-ilmiö alkoi kehittyä...

Mä en sinänsä ymmärrä tätä useasti heiteltyä "levy-yhtiöt, kaupallisuus, tehdään rahaa ja sitä ja tätä" -uliulia mitä nykyään saa lukea joka paikasta. Totta helvetissä levy-yhtiöt yrittävät tehdä parhaan kykynsä mukaan rahaa, ne ovat liikeyrityksiä eivätkä mitään hyväntekijöitä. Kannattaa myös huomioida, että levyjen tekeminen maksaa rahaa.

Kyllä, levy-yhtiöt pyrkivät tekemään rahaa, koska ne ovat liikeyrityksiä. Niin ovat myös tupakkayhtiöt, öljy-yhtiöt, aseteollisuus, huumekauppiaat... kaikki ovat liikeyrityksiä ja pyrkivät tekemään rahaa.

Oliko tässä jotain pointtia?

Ja se on suuri harmi. Kun se julkaiseminen ennen vaati jonkinlaisia ponnisteluja ja mahdollisesti jopa jotain taloudellista panostamista niin jonkinlainen julkaisukynnys oli olemassa ja asioita yritettiin tarkastella kriittisesti siinä tilanteessa. Nyt sitä kynnystä ei ole ja ihmisten kuultaville pukataan ihan kaikki mahdollinen laitimmainen paska mitä aikaiseksi saadaan ja sieltä seasta pitäisi sitten yrittää etsiä sitä kiinnostavaa musiikkia.

Mä en sinänsä ymmärrä tätä useasti heiteltyä "julkaisukynnys, vaikea löytää kiinnostavaa musiikkia, sitä ja tätä" -uliulia mitä nykyään saa lukea joka paikasta.

Totta helvetissä tehdään paljon paskaa. Mutta niin on tehty aina ennenkin, myöskin levy-yhtiöiden markkinoimasta kaupallisesta musiikista hyvin suuri osa on täyttä paskaa ja on aina ollut.

Valitettavasti.

Eikä ole. Tämä on ihan perseestä. Koko internetin sais mun puolesta räjäyttää. Ja sekkarisoftien myyntiin pitäisi saada jotain rajoituksia ettei niitä voisi hankkia ihan kuka tahansa.


Aika elitistinen asenne että pitäisi asettaa jotain keinotekoisia "kynnyksiä" ja "rajoituksia" siihen, kuka saa tehdä musiikkia.

Mun puolesta kaikki hipsteri-pikkunatsit jotka ulisee jotain että "te ette oo tarpeeks hienoperseitä tekemään musiikkia" sais kärrätä johonki vitun pohjois-koreaan, kun kerta niin kovasti hinkuavat totalitääristä yhteiskuntamallia missä ihmisten ilmaisunvapautta rajoitetaan.

Sitten me muut voidaan rauhassa tehdä ja kuunnella "paskaa" musiikkia keskenämme ja pitää hauskaa. Jee.

#6 kirjoitettu 16.03.2014 14:51

vvaurio kirjoitti:
Vielä 1900-luvun alkupuolelle asti oli yleistä, että monet ihmiset soittivat musiikkia. Tämä oli ns. kansanmusiikkia, mitään musiikin teoriaa ei liiemmin tunnettu, vaan musisoiminen opittiin ns. isältä pojalle -menetelmin: ihmiset oppivat sukulaisiltaan. Monesti ihmiset - ihan tavalliset ihmiset - kerääntyivät yhteen musisoimaan.

Musiikin teoriaa se on se isältä pojalle tietokin. Ja muusikot on vieläkin ihan tavallisia ihmisiä.

#7 kirjoitettu 16.03.2014 15:20

vvaurio kirjoitti:
Eikä kyllä välttämättä muutenkaan. Tuskin luolamiehet on hirveesti miettiny jotain teorioita kiviä ja onttoja puunrunkoja hakatessaan... Kyllä musiikki ilmiönä on jossain määrin vanhempi kuin musiikin teoria akateemisessa mielessä.


No ei ne varmaan mitään tolppa-analyysiä ole tehneet mutta kyllä musiikki on teoretisoitu viimeistään siinä vaiheessa kun on ensimmäisen kerran ruvettu miettimään jotain viritysjärjestelmiä.

Tämä oli vielä ennen teollistumista lähinnä rikkaiden ja aateliston harrastus. Akateeminen musiikki ja musiikin teoria alkoi kehittyä rinnakkain kansanmusiikin kanssa.


No joo, ne hovisäveltäjien tekeleet kyllä. Sitten taas kirkkomusiikki oli kyllä ihan koko kansan huvia. Tai pakkopullaa, miten vaan. Ja sen osuus on aika merkittävä kun ruvetaan tarkastelemaan musiikin historiaa noin ylipäätään.

Totta kai tuohonkin aikaan oli myös ammattimuusikoita. Rikkaat palkkasivat kamarimuusikoita, kiertävät pelimannit kiersivät kylästä toiseen musisoimassa... näillä saattoi olla jotain tuntemusta musiikin teorioista, mutta varsinainen kansanmusiikki ihan sananmukaisessa merkityksessä oli tavallisten ihmisten soittamaa musiikkia, ihan korvakuulolta opittua.

Se, että se luuttu tai gamba viritettiin korvakuulolta jollain tietyllä tavalla, ei poista sitä tosiasiaa, että sen tavan pohjalla on alunperin jokin teoria.

Kyllä se alkoi jo 20-luvulta. Tarkoitan ilmiönä. Nuoriso ei enää halunnut oppia vanhemmilta sukulaisiltaan kansanmusiikkiperinnettä. Perinne, jossa musiikki tehtiin itse, korvautui gramofonin yleistymisen myötä purkitetulla musiikilla.

Ehkä jossain määrin mutta se suullinen perimätieto oli bluesissa, ragtimessa ja varhaisessa jazzissa edelleen aika suuressa roolissa.

Oliko tässä jotain pointtia?


Lähinnä se, että mä en ymmärrä minkä takia sitä markkinointia pidetään aina lähtökohtaisesti jotenkin pahana asiana ja syypäänä siihen, että nykyään kaikki on ihan perseestä.

Totta helvetissä tehdään paljon paskaa. Mutta niin on tehty aina ennenkin, myöskin levy-yhtiöiden markkinoimasta kaupallisesta musiikista hyvin suuri osa on täyttä paskaa ja on aina ollut.

Mutta levy-yhtiöt osaa kohdentaa sen kaupallisen paskansa juuri tietyille tahoille. Mä voin ostaa kuulematta Inside Outin tai Harvestin julkaisemia levyjä ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä mä pidän niitä hyvinä levyinä. Ja maksan ilomielin siitä riemusta, kuten myös siitä riemusta että se levy on tehty hyvin.

Aika elitistinen asenne että pitäisi asettaa jotain keinotekoisia "kynnyksiä" ja "rajoituksia" siihen, kuka saa tehdä musiikkia.

Mun puolesta kaikki hipsteri-pikkunatsit jotka ulisee jotain että "te ette oo tarpeeks hienoperseitä tekemään musiikkia" sais kärrätä johonki vitun pohjois-koreaan, kun kerta niin kovasti hinkuavat totalitääristä yhteiskuntamallia missä ihmisten ilmaisunvapautta rajoitetaan.

Sitten me muut voidaan rauhassa tehdä ja kuunnella "paskaa" musiikkia keskenämme ja pitää hauskaa. Jee.


Tuo nyt oli melko kärjistäen ilmaistu, mulle on sinänsä ihan se ja sama mitä kukakin tekee mutta olishan se ihan kiva että ihmiset vähän joskus miettisi mitä kaikkea muiden kuultavaksi tuppaavat.

Jos joku on hipsteriä niin eiks se oo just se paskan musiikin tekeminen, kuunteleminen ja tuotteistamisesta ja kaupallisuudesta itkeminen?

#8 kirjoitettu 16.03.2014 18:22

No joo, ne hovisäveltäjien tekeleet kyllä. Sitten taas kirkkomusiikki oli kyllä ihan koko kansan huvia. Tai pakkopullaa, miten vaan. Ja sen osuus on aika merkittävä kun ruvetaan tarkastelemaan musiikin historiaa noin ylipäätään.

Kirkkomusiikki ei sinänsä ollut tavallisen kansan musiikkia, vaan akatemian ja papiston temmellyskenttää. Tavallinen kansa pääsi kuulemaan sitä, mutta ei tekemään.

Tietysti voisi nillittää siitä että missä määrin näillä rinnakkain kehittyneillä musiikkikokonaisuuksilla on ollut vaikutusta toisiinsa, mutta se nyt ei ole hirveän olennaista tässä. Pointtina oli, että kansalla oli oma musiikkinsa, jota ei kahlinnut akatemian, papiston tai aateliston suosimien kamari- tai kirkollismusiikin säännöt.

Eikä tarvinnut olla mikään "ammattimuusikko" sitä soittaakseen. Soittajat olivat ihan tavallisia ihmisiä, ja oli yleistä, että joka talosta löytyi vähintään yksi ihminen joka osasi soittaa jotain instrumenttia. Usein useampikin.

Se, että se luuttu tai gamba viritettiin korvakuulolta jollain tietyllä tavalla, ei poista sitä tosiasiaa, että sen tavan pohjalla on alunperin jokin teoria.

No nyt sä nillität ihan epäolennaisuuksista. Musiikki opittiin ja soitettiin korvakuulolta, soittajat eivät tunteneet nuotteja tai teoriaa. Mitä merkitystä sillä on oliko teoria teoreettisesti muiden tiedossa.

Ehkä jossain määrin mutta se suullinen perimätieto oli bluesissa, ragtimessa ja varhaisessa jazzissa edelleen aika suuressa roolissa.

Ehkä, mutta se ei ollut pointtina tässä. Tässä oli pointtina nimenomaan se ilmiö, että musiikkia tehtiin ja soitettiin itse. Vaikka blues-musiikissa olikin hyvin vahvat kansanmusiikkiperinteet, siinäkin alkoi tapahtua siirtyminen siihen, että musiikkia soittavat muusikot, ja tavallinen kansa vain kuuntelee sitä.

Lähinnä se, että mä en ymmärrä minkä takia sitä markkinointia pidetään aina lähtökohtaisesti jotenkin pahana asiana ja syypäänä siihen, että nykyään kaikki on ihan perseestä.

Ei se varmaan olekaan. Tosin monet muut levy-yhtiöiden aiheuttamat lieveilmiöt ovat todella haitallisia ja perseestä.

Kaupallisuus ei sinänsä ollut pointti tässä asiassa.

Mutta levy-yhtiöt osaa kohdentaa sen kaupallisen paskansa juuri tietyille tahoille. Mä voin ostaa kuulematta Inside Outin tai Harvestin julkaisemia levyjä ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä mä pidän niitä hyvinä levyinä. Ja maksan ilomielin siitä riemusta, kuten myös siitä riemusta että se levy on tehty hyvin.

Tee sitten niin. Mikä estää?

En kyllä näkisi miten levy-yhtiöt sinänsä ovat välttämättömiä tuossa esittämässäsi skenaariossa.

Vertauskuvana voisi tarkastella vaikka youtube-kanavia perinteisiin tv-kanaviin tai tuotantoyhtiöihin verrattuna. Youtube-kanavia on tuhansia, ja kynnys tuottaa materiaalia youtubeen on todella matala. Eli tilanne on vähän sama kuin levy-yhtiöiden ja "nettimusiikin" suhteen.

Ja totta helvetissä siellä on paljon paskaa. Mutta niitä hyviä juttuja on myös paljon, ja kyllä ne löytää sieltä. Tarjontaa on paljon, ja vaikka tuotantoarvot eivät ehkä ole yhtä professiönääliset kuin perinteisellä medialla, monet näistä nettijulkkiksista tekevät ihan hyvää materiaalia. Ns. "word-of-mouth"in kautta ihmiset löytävät ne hyvät jutut, joista sitten tulee suositumpia ja saavat suuria seuraajakuntia. Osa näistä on jopa nettisuosion myötä ja joukkorahoituksen avulla päässeet tekemään ihan oikeita elokuvia.

Ihan hyvin musiikkia varten voi syntyä palveluja, jotka auttavat löytämään niitä hyviä artisteja paskan seasta. Sen sijaan, että katsottaisiin sokeasti vain levy-yhtiötä tai levymerkkiä, käännyttäisiin enemmän kriitikoiden ja musasivustojen puoleen. En näe miksi tämä olisi millän tavalla negatiivinen kehitys.

Myöskään ei pidä väheksyä keikkailun merkitystä. Miksi kenenkään pitäisikään pystyä luomaan "nimeä" itselleen pelkästään biisejä/albumeja julkaisemalla? Kyllä ammattimuusikon työhön kuuluu keikkailu. Sillä tavoin saa kontaktin yleisöönsä.

Tuo nyt oli melko kärjistäen ilmaistu, mulle on sinänsä ihan se ja sama mitä kukakin tekee mutta olishan se ihan kiva että ihmiset vähän joskus miettisi mitä kaikkea muiden kuultavaksi tuppaavat.

Meh. Miks pitäis? Ei netistä tila lopu. Eikä sitä "paskaa" kukaan pakota kuuntelemaan.

Jos joku on hipsteriä niin eiks se oo just se paskan musiikin tekeminen, kuunteleminen ja tuotteistamisesta ja kaupallisuudesta itkeminen?

Mä oon niin post-hipsteri että mua ei enää edes kiinnosta mikä on "hipsteriä".

#9 kirjoitettu 16.03.2014 19:31

geeli kirjoitti:
Mietin joskus, että mitä leipätyönä musiikkia tekevät sitten osaavat niin paljon paremmin. Tai että miten voisi itse osata näitä asioita ja tienata musiikin avulla.

Tästä sitten päästään siihen haluun kehittyä ja parantaa oman musiikkinsa laatua, joka varmasti monella harrastajallakin on.

Kyllä monesti ammattimuusikon ja harrastajan välillä se ero on nimenomaan laatu musiikissa ja siinä tekemisessä ylipäätään. Ei aina, mutta monesti. Ja vaikka paskaa sataisi niskaan tämän sanomisesta, niin jos vertaa vaikkapa Robinia moniin muihin samanikäisiin laulajiin, niin kyllähän siinä eron kuulee.

Vessajono kirjoitti:
Oman musiikin tekeminen leipätyönä on aika pitkälti utopiaa tänä päivänä. On se tietysti mahdollista mutta sen lisäksi että se vaatii aivan helvetillisen määrän työtä, se vaatii vielä helvetillisemmän määrän hyvää tuuria.

Tai vaihtoehtosesti vain jälkimmäistä, eiks sille kielivideomuijalle ollut jo levy-yhtiöt soitelleet.

Se vaatii myös yleensä oikeanlaisia verkostoja. Kuten kielivideomuijan tapauksessa, kun joku sukulainen sattui olemaan levy-yhtiössä töissä.

Vessajono kirjoitti:olishan se ihan kiva että ihmiset vähän joskus miettisi mitä kaikkea muiden kuultavaksi tuppaavat.

Tämä on kaiketi osa sitä julkisuuden kulttuuria, mikä nykyään ylipäätään on voimissaan. Eli haetaan pikaista kuuluisaksi tulemista ja ehkäpä ajatellaan, että sillä jopa rikastuu. Kaikki voidaan kuvitella olevamme rokkistaroja, kun on biisit Soundcloudissa ja bändillä oma Face-sivu jossa on 50 tykkääjää.

vvaurio kirjoitti:
Myöskään ei pidä väheksyä keikkailun merkitystä. Miksi kenenkään pitäisikään pystyä luomaan "nimeä" itselleen pelkästään biisejä/albumeja julkaisemalla? Kyllä ammattimuusikon työhön kuuluu keikkailu. Sillä tavoin saa kontaktin yleisöönsä.

Aika rajoittunut käsite ammattimuusikkoudesta tässä, ajatellaan että ammattimuusikko on ainoastaan se, joka julkaisee levyjä omissa nimissään. Tiedän monia ammattimuusikkoja, joilla ei ole mitään tarvetta keikkailla. Ammattimuusikkous ei ole myöskään kiinni siitä, julkaiseeko koskaan yhtään ainoaa biisiä. On monia ammattimuusikkoja, jotka vaikkapa opettavat, äänittävät, säveltävät/sanoittavat, tuottavat, toimivat sessiomuusikkoina tms.

#10 kirjoitettu 16.03.2014 19:33

Kaikki ammattimuusikot eivät levytä tai keikkaile, eivätkä kaikki levyttävät ja keikkailevat artistit ole ammattimuusikoita.

#11 kirjoitettu 16.03.2014 20:20

kyllä ns. kansanmusiikissakin on omat "teoriansa", niitä ei vain kirjoitettu mihinkään teoriaopukseen vaan se perimätieto kulki mestarilta oppipojalle hands on-periaatteella. kun kuuntelee jotain trad.-biisejä, kyllä ne tiettyjen lainalaisuuksien mukaan menee, vaikkei välttämättä tonaalisen musiikin sääntöjen mukaan. se on enemmän sellaista kokemuksen kannalta hyväksi havaittujen juttujen soittamista ja huonoksi havaittujen juttujen välttämistä - myöhemmin joku on sitten vääntänyt näistä jotain teoriaa ts. analysoinut ne lainalaisuudet ja duunannut niistä "teoriaa". Se, ettei kansanmusiikin parissa alunperin ollut kirjoitettua "teoriaa" ei tarkoita että minkäänlaista viitekehystä ei olis ollut, päinvastoin, ne biisit menee ehkäpä vieläkin tiukemmin siinä omassa viitekehyksessään kuin monet modernit sävelteokset.

#12 kirjoitettu 16.03.2014 20:24

Se on varmaan sillein että ennen moni teki musiikkia ja jotkut vaan oli vaikka niin hyviä soittamaan että ne sen takia kiinnitti huomion ja niiden tekemiset kiinnosti ja ne oli siksi hyviä sijoituksia ihmisille kenellä oli rahaa ja halu tehdä sitä lisää.

Mutta voi olla et nykyään tuo on ihan vanhanaikainen lähestymistapa. Tuo kisa on jo sen verran pitkälle kaluttu että aivan järjettömän hyviä soittajia on joka puskassa ja siinä erottuakseen pitäisi olla jo lähes yliluonnollisia voimia. Ja nyt sitten nousee esille niitä jotka erottuvat jollain muulla ja ovat sitä kautta kiinnostavia. Ne ei ole välttämättä lähtenyt siihen samaan kisaan vaan on keksineet omat kisansa missä ei vielä ole niin paljon kilpailijoita. Kuten tuo kielimuija.

Et jos ei osaa jotain paremmin kun muut niin voi koittaa tehdä jotain erilaista.

#13 kirjoitettu 16.03.2014 20:25

Musiikillle tekisi kyllä hyvää, kun kaikki sähköiset musiikkilaitteet olisivat toimintakyvyttömiä vaikkapa pari vuotta.

#14 kirjoitettu 16.03.2014 20:30

J. Hifish kirjoitti:
Musiikillle tekisi kyllä hyvää, kun kaikki sähköiset musiikkilaitteet olisivat toimintakyvyttömiä vaikkapa pari vuotta.


Miusta ihan digitekniikan kösähdys riittäisi.

#15 kirjoitettu 16.03.2014 20:53

Musta ois hyvä jos kaikki akustiset soittimet poltettaisi, eikä kukaan osais valmistaa uusia, nii voitas nähä jotain kehitystäkin musiikissa. Ei tarttis enää vuodesta toiseen kuunnella jotain tsaikovskin vinguttelua tai muutakaan unohtamisen arvoista paskaa menneisyydestä. Myös fyysiset tallenteet voitaisi kieltää, ja digitaalisiin asettaa viimeinen kuuntelupäivämäärä, niin ei olisi vaarana, että näköalattomat kyynistyneet paskiaiset jumahtais kuuntelemaan puoli vuosisataa vanhaa musiikkia, jonka esittäjissäkään ei enää ole pitkään aikaan henki kulkenut.

#16 kirjoitettu 16.03.2014 21:15

Ehkä se ois parasta et annettas nyt vaan tän musiikin olla toistaseks ja alettas tekee jotain hyödyllistä

#17 kirjoitettu 16.03.2014 21:45

Sunt1o kirjoitti:
Ehkä se ois parasta et annettas nyt vaan tän musiikin olla toistaseks ja alettas tekee jotain hyödyllistä


Tää o iha hyvä ajatus.

#18 kirjoitettu 16.03.2014 21:55

Minusta on aika vaarallista ja harmillista, että aletaan määrittelemään mikä on paskaa tai hyvää ja mikä on tarpeeksi uutta tai vanhaa ja mikä tarpeeksi arvokasta. Kaikelle löytyy kuulijansa aina klassisista klassikoista nykypoppiin. Tällä pallolla ei kävele yhtään ainutta ihmistä, jolla olis tarpeeksi meriittiä sanoa kaikista biiseistä ja tyyleistä, mikä on hyvää tai huonoa.

#19 kirjoitettu 16.03.2014 22:20

Mitä taas tulee tähän käytäntö vs. teoria debaattiin niin uskon hartaasti että käytäntö on edeltänyt teoriaa musiikissa varmaan kymmenillä ellei sadoilla tuhansilla vuosilla. Vanhimmat säilyneet soittimet ovat jostain kivikaudelta. Musiikkia esiintyy kulttuureissa joissa ei ole kirjoitustaitoa ja matemaattinenkin osaaminen saattaa rajoittua siihen, että yhden ja monen asian välillä on ero.

Soittimien rakentamisen ja käyttämisen taito on mielestäni noin 6581% varmuudella levinnyt pitkälti perimätietona. Joku on vain joskus keksinyt että kun porataan luuhun viisi reikää tiettyihin kohtiin niin siitä saa ääntä. Äänien käyttö on mielivaltaisesti sitten vakiintunut. Eri kulttuurien mielestä hyväksyttävät instrumenttien viritykset saattavat kuulostaa täysin sietämättömältä toisen kulttuurien edustajille.

Monet korkeakulttuurit ovat toki tuottaneet jonkinlaisen musiikin teorian, mutta niiden kanssa on varmasti elänyt yhtä aikaa pitkälti perimätietoon, käytännön opetukseen ja vahvasti vakiintuneiden käytänöjen (melodiat, rytmit, yms) toistamiseen perustuva kansanmusiikin perinne.

Tässä keskustelussa ei saa ajatella että se ns. kansanmusiikki edustaisi jonkinlaista luovaa vapautta. Ei. Monet perinteiset musiikin muodot nojaavat hyvin määriteltyyn ja rajattuun tapaan tuottaa "oikeaa" musiikkia. Teoria on yleistys, abstraktio. Teoria irrottaa nuotit siitä, että miten viulua tai shakuhacia soitetaan, harmonian siitä miten kylävanhemmat opettavat lapsia laulamaan.

Joskus aikoinaan kun länsimaalainen musiikin teoria alkoi muodostumaan niin sehän aiheutti skandaaleja. Yht'äkkiä jotkut taiteilijat alkoivat häpäisemään ikiaikaisia konventioita. Siis...ei jumalauta, jotain moniäänisyyttä? Dissonansseja? TUO INTERVALLI ON SSSSATAANASTA! Vielä 1800/1900-luvun taitteessa jaksettiin heittää pystyyn kapinoita liian pitkälle menneistä taiteellisista visioista.

Länsimainen klassinen musiikki tavallaan saavutti loogisen loppupisteensä jossain serialistisen pimputuksen ja Xenakiksen välimaastossa. Teoria oli mennyt niin pitkälle että lopputulokset eivät vain enään puhuttaneet.

Kuitenkin juuri se, että kyettiin luomaan rajoja ja käytäntöjä rikkova teoria joka mahdollisti käytännössä kaikkien kuviteltavissa olevien sointujen, harmonioiden, intervallien ja rytmien yhdistelemisen mahdollisti länsimaalaisen luovan muusikon synnyn. Populäärimusiikki lähti liikkeelle siitä, että tämä tietotaito saavutti entistä suuremman joukon samaan aikaan kun toisen maailmansodan jälkeisellä sukupolvella alkoi olla varaa soittimiin.

Tietyssä mielessä nykyään monet genret ovat kuin esiteollisten yhteiskuntien kansanmusiikki. On X määrä yleisesti tiedettyjä ja oikeaksi koettuja tapoja tehdä musiikkia. On täysin mahdollista osata vääntää heviriffejä tai punkkia ilman että tietää muuta kuin kitaran pohjakielen nimen jos sitäkään. Loppu on motoriikkaa. Tyypit joilla ei ole laajempaa ymmärrystä musiikista voivat vääntää sen perfectly generic hottestsexybass-bängerin silkalla ääni-insinörtismin voimalla. Teoria on vapauttavaa. Käytäntö ja normiston noudattaminen kahlitsee.

#20 kirjoitettu 16.03.2014 23:23

karman hardon kirjoitti:
kyllä ns. kansanmusiikissakin on omat "teoriansa", niitä ei vain kirjoitettu mihinkään teoriaopukseen vaan se perimätieto kulki mestarilta oppipojalle hands on-periaatteella. kun kuuntelee jotain trad.-biisejä, kyllä ne tiettyjen lainalaisuuksien mukaan menee, vaikkei välttämättä tonaalisen musiikin sääntöjen mukaan. se on enemmän sellaista kokemuksen kannalta hyväksi havaittujen juttujen soittamista ja huonoksi havaittujen juttujen välttämistä - myöhemmin joku on sitten vääntänyt näistä jotain teoriaa ts. analysoinut ne lainalaisuudet ja duunannut niistä "teoriaa". Se, ettei kansanmusiikin parissa alunperin ollut kirjoitettua "teoriaa" ei tarkoita että minkäänlaista viitekehystä ei olis ollut, päinvastoin, ne biisit menee ehkäpä vieläkin tiukemmin siinä omassa viitekehyksessään kuin monet modernit sävelteokset.


No varmasti, epäilemättä. Jos aletaan määrittelemään "teoriaksi" mikä tahansa tietotaito joka voidaan kommunikoida ihmiseltä toiselle, niin voidaan sanoa että kansanmuusikoilla on ollut teoria.

Teoria vs. käytäntö ei sinänsä ollut pointtina tässä, eikä edes sinänsä kansanmusiikki, vaan se, että entisaikaan musiikki oli koko kansan harrastus, monet ihmiset osasivat soittaa soittimia, ja tuo 1900-luvulla alkanut kehitys jolloin musiikki tuotteistettiin ja kaupattiin ihmisille valmiiksi purkitettuna tuotteena, ja ihmiset lakkasivat itse tekemästä musiikkia ja sen sijaan vain passiivisesti kuluttamaan sitä, on nyt kääntymässä takaisin taaksepäin kohti aikaisempaa tilannetta. Eli sitä, että kuka tahansa voi tehdä musiikkia.

Onko se hyvä tai huono juttu on aika pitkälti mielipidekysymys.

#21 kirjoitettu 16.03.2014 23:23

merri- kirjoitti:
Minusta on aika vaarallista ja harmillista, että aletaan määrittelemään mikä on paskaa tai hyvää ja mikä on tarpeeksi uutta tai vanhaa ja mikä tarpeeksi arvokasta. Kaikelle löytyy kuulijansa aina klassisista klassikoista nykypoppiin. Tällä pallolla ei kävele yhtään ainutta ihmistä, jolla olis tarpeeksi meriittiä sanoa kaikista biiseistä ja tyyleistä, mikä on hyvää tai huonoa.


Hyvin sanottu siellä takarivissä.

#22 kirjoitettu 16.03.2014 23:34

vvaurio kirjoitti:
karman hardon kirjoitti:
kyllä ns. kansanmusiikissakin on omat "teoriansa", niitä ei vain kirjoitettu mihinkään teoriaopukseen vaan se perimätieto kulki mestarilta oppipojalle hands on-periaatteella. kun kuuntelee jotain trad.-biisejä, kyllä ne tiettyjen lainalaisuuksien mukaan menee, vaikkei välttämättä tonaalisen musiikin sääntöjen mukaan. se on enemmän sellaista kokemuksen kannalta hyväksi havaittujen juttujen soittamista ja huonoksi havaittujen juttujen välttämistä - myöhemmin joku on sitten vääntänyt näistä jotain teoriaa ts. analysoinut ne lainalaisuudet ja duunannut niistä "teoriaa". Se, ettei kansanmusiikin parissa alunperin ollut kirjoitettua "teoriaa" ei tarkoita että minkäänlaista viitekehystä ei olis ollut, päinvastoin, ne biisit menee ehkäpä vieläkin tiukemmin siinä omassa viitekehyksessään kuin monet modernit sävelteokset.


No varmasti, epäilemättä. Jos aletaan määrittelemään "teoriaksi" mikä tahansa tietotaito joka voidaan kommunikoida ihmiseltä toiselle, niin voidaan sanoa että kansanmuusikoilla on ollut teoria.

Teoria vs. käytäntö ei sinänsä ollut pointtina tässä, eikä edes sinänsä kansanmusiikki, vaan se, että entisaikaan musiikki oli koko kansan harrastus, monet ihmiset osasivat soittaa soittimia, ja tuo 1900-luvulla alkanut kehitys jolloin musiikki tuotteistettiin ja kaupattiin ihmisille valmiiksi purkitettuna tuotteena, ja ihmiset lakkasivat itse tekemästä musiikkia ja sen sijaan vain passiivisesti kuluttamaan sitä, on nyt kääntymässä takaisin taaksepäin kohti aikaisempaa tilannetta. Eli sitä, että kuka tahansa voi tehdä musiikkia.

Onko se hyvä tai huono juttu on aika pitkälti mielipidekysymys.


Mut mitä varten sitä musiikkia sit enää pitäis edes tehdä tai tuoda julki, jos kaikki kuitenkin tekee omaa musiikkiaan?

#23 kirjoitettu 16.03.2014 23:37

merri- kirjoitti:
Tämä on kaiketi osa sitä julkisuuden kulttuuria, mikä nykyään ylipäätään on voimissaan. Eli haetaan pikaista kuuluisaksi tulemista ja ehkäpä ajatellaan, että sillä jopa rikastuu. Kaikki voidaan kuvitella olevamme rokkistaroja, kun on biisit Soundcloudissa ja bändillä oma Face-sivu jossa on 50 tykkääjää.


Tämähän se. Ja sieltä joukosta on helvetin vaikea erottua, koska ketään ei enää kiinnosta juuri sen takia että kaikki ovat olevinaan jotain staroja.

Aika rajoittunut käsite ammattimuusikkoudesta tässä, ajatellaan että ammattimuusikko on ainoastaan se, joka julkaisee levyjä omissa nimissään. Tiedän monia ammattimuusikkoja, joilla ei ole mitään tarvetta keikkailla. Ammattimuusikkous ei ole myöskään kiinni siitä, julkaiseeko koskaan yhtään ainoaa biisiä. On monia ammattimuusikkoja, jotka vaikkapa opettavat, äänittävät, säveltävät/sanoittavat, tuottavat, toimivat sessiomuusikkoina tms.


Aika rajoittunut käsite myös sikäli, että omaa musiikkiaan esittävien artistien keikkailu on tänä päivänä melko pitkälti aika surullista touhua.

#24 kirjoitettu 16.03.2014 23:59

Vessajono kirjoitti:

Mut mitä varten sitä musiikkia sit enää pitäis edes tehdä tai tuoda julki, jos kaikki kuitenkin tekee omaa musiikkiaan?


Siksi ehkä että musiikin kokeminen on sosiaalinen tapahtuma. Ja se että osallistutaan itsekin musiikin tekemiseen ei tarkoita, etteikö muiden tekemästä musiikista voisi nauttia; niinhän kai kaikki täälläkin keskustelevat tekevät, vaikka lisäksi tekevät omaa musiikkiaan.

#25 kirjoitettu 17.03.2014 01:19

Funereal kirjoitti:
Siksi ehkä että musiikin kokeminen on sosiaalinen tapahtuma. Ja se että osallistutaan itsekin musiikin tekemiseen ei tarkoita, etteikö muiden tekemästä musiikista voisi nauttia; niinhän kai kaikki täälläkin keskustelevat tekevät, vaikka lisäksi tekevät omaa musiikkiaan.


Juuri näin.

Ehkä toisaalta jotkut edelleen elättelee haaveita rocktähteydestä, että pääsisi elämään sitä miljonääri-luksuselämää ja vetämään kokaiinia supermallien persvaoista. Ja sen vuoksi harmittaa kun muusikoita ei osata enää "arvostaa" (lue: palvoa yli-ihmisinä). Ja sitten maristaan, että kun musiikkia on niin helppo tehdä niin kukaan ei huomaa minun musiikillista nerouttani.

#26 kirjoitettu 17.03.2014 09:19

vvaurio kirjoitti:
Ehkä toisaalta jotkut edelleen elättelee haaveita rocktähteydestä, että pääsisi elämään sitä miljonääri-luksuselämää ja vetämään kokaiinia supermallien persvaoista. Ja sen vuoksi harmittaa kun muusikoita ei osata enää "arvostaa" (lue: palvoa yli-ihmisinä). Ja sitten maristaan, että kun musiikkia on niin helppo tehdä niin kukaan ei huomaa minun musiikillista nerouttani.


Hienoa keittiöpsykologiaa.