Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Kuulostaa hienolta ihan bassona, ja aika mageelta kitaranakin. Bob Dylanin keikalla basisti Tony Garnier veti semmoisella, olympic white ja komeasti napsui. Veti ihan bassomaisesti kyllä. Jack Bruce Creamin ekalla. Bachman Turner Overdrive. Mitä vielä, John Lennon Long and Winding Roadilla.
Modernimpia? Black Keys tulee mieleen.
Mutta tekeekö sillä mitään? Saako retroleiman otsaan ja perseeseen vaikka haluaa vain tavallisesta poikkeavaa paluuta kadonneeksi luultuun menneeseen? Ja toimiihan se d tai a vireessä baritoninakin? Jutellaan.
Snacke kirjoitti:
Mutta tekeekö sillä mitään? Saako retroleiman otsaan ja perseeseen vaikka haluaa vain tavallisesta poikkeavaa paluuta kadonneeksi luultuun menneeseen? Ja toimiihan se d tai a vireessä baritoninakin? Jutellaan.
Luultavasti saa. En ole päässyt kokeilemaan, mieli kyllä tekisi. Jäisi tosin luultavasti mulla lähinnä kuriositeetiksi äänityskäyttöön, vaikea tuolle on nykyisissä proggiksissa mitään järkevää käyttöä kuvitella. Ja sit kun on kuitenkin tottunut 34" skaalaan niin tolla menis nakit ihan vääriin paikkoihin. Toisaalta, voishan se hokuttaa soittamaan yksinkertaisemmin, mikä saattaisi useinkin olla pelkästään hyväksi.
Välillä tuntuu että elämäkin on vain Vessajono kirjoitti:
kuriositeetti äänityskäytössä
Plekulla soitteli Dylanin basisti tuota vehjettä vaikka sormin veti mm. rikulla ja kontralla. Melkomoinen kontrasti kontraan, rikussakin sillä vähemmän napsu soundi niin oli todella monia sävyjä keikalla.