Mikseri.net

#2 kirjoitettu 22.08.2012 11:17

naisten lentopallo kirjoitti:

Onko se huumaavan kliffaa ja haluan tietää siitä lisää?


Ei.

#3 kirjoitettu 22.08.2012 11:28

Tonkku kirjoitti:
Timex Social Club - Rumors

Nu Shooz - I Can't Wait


Paitsi, että nää oli iha kivoja, ku näissä ei ollu sitä funkkia.

#4 kirjoitettu 22.08.2012 11:30

Tonkku kirjoitti:

On siinä ihan riittävästi


Samaa mieltä.

#5 kirjoitettu 22.08.2012 12:36

Mä tykkään tästä threadista. Lisää, bitches!

#6 kirjoitettu 22.08.2012 18:23 Muok:22.08.2012 18:28

layer_detailpage" target="_blank" class="bb-url">Material - Take A Chance

Material oli Bill Laswellin hyvin monipuolista musaa (pääasiallisesti kokeellista) tehnyt bändi joka on julkaissut levyjä aina 70-luvusta 90-luvulle. Take a Chance on 80-alusta olevaa kaupallisempaa stuffia jossa lauluja hoitaa mm. nuori Whitney Houston. (Linkin kuva ei tee träkille kyllä oikeutta.)

#7 kirjoitettu 22.08.2012 19:13 Muok:22.08.2012 19:15

George Clinton vuosmallia 1986: Do The Fries Go With That Shake?

Tonkku kirjoitti:

Hallucination Engine on hieno levy, ei liity aiheeseen mitenkään mutta kuitenkin..


Yep. Ei ihan aiheen piiristä tosiaan, mutta Hallucination Engine on suosikkejani aina. Jazzia, funkia, ethnoa, dubbia ja maailmanmusiikkia parhaimmillaan 10-henkisellä super-kokoonpanolla: Bernie Worrell, DXT, George Clinton, Bootsy Collins ja tietty Laswell.

#8 kirjoitettu 22.08.2012 19:37

Mitens tän "synafunkin" historia? Ketkä olivat genren pioneereja?

#9 kirjoitettu 22.08.2012 19:54 Muok:22.08.2012 19:58

quafka kirjoitti:
Oikeasti on vain 60- ja 70-luvulta asti rnb:tä, funkkia ja diskoa tehneitä tuottajia ja bändejä, joiden saundi on muuttui aikojen mukana. 80-luvun alussa se kuulosti tältä.


Varmaan joku 70.luvulla kuullosti eniten siltä? Ja joku 80-luvulla ensimmäisenä tuolta?

Mä uskon että "synafunk" on niitä "genrejä" jotka mielletty omaksi genrekseen vasta jälkijunassa.


Näin ajattelinkin. Hyvä jos silloinkaan. Hyvin vähänkäytetty termi kuitenkin lopulta?

Pioneerien jäljittäminen mustan rytmimusan tapauksessa on sitten loputon rajanvetokysymys.


Lähinnä ajatuksena olisi saada niitä hyviä esimerkkejä rajan molemmilta puolilta, niin voisin itse vetästä sen rajan.

#10 kirjoitettu 22.08.2012 20:00

Tonkku kirjoitti:

Prince, Arthur Baker ja lukuisat tuottajat alkoivat vaan kokeilemaan rajojaan senaikaisilla soundeilla.


Joo. Hain lähinnä, että kuka kokeili ekana eniten sellaisilla saundeilla ja oliko heillä kellään jotain lähintä esikuvaa?

Vetikö kukaan synafunkkin tapaista materiaalia jo 70-luvun sen ajan synillä tai sähköuruilla?

#11 kirjoitettu 23.08.2012 15:21

naisten lentopallo kirjoitti:

Tässä täytyy ottaa huomioon se, että vedin koko synafunk-termin hatusta teemuki kädessä ja pyyhe lanteilla puoli yksitoista eräs kaunis aamu, kun puhuin siitä ekan kerran "poppoossa".

Näin minäkin lähinnä ymmärsin tuon populaarimpana terminä. Wikin funk-musaa koskevassa artikkelissa mainitaan useat tässä yhteydessä nimetyt artistit alaotsikossa esimerkiksi näin:

Electro music

Electro music is a hybrid of electronic music and funk. It essentially follows the same form as funk, and retains funk's characteristics, but is made entirely (or partially) with a use of electronic instruments such as the TR-808. Vocoders to transform the vocals, were often used. Early artists include Herbie Hancock, Afrika Bambaataa, Vaughan Mason & Crew, Midnight Star, and Cybotron.

#12 kirjoitettu 23.08.2012 19:21 Muok:23.08.2012 20:16

No joo siis toi "electro music" on vähän harhaanjohtava leikkaus täällä, mutta se on osa funkin wikipediaa koskevasta artikkelista (täältä). 80-luvulla electro-sanaa käytettiin aika vaihtelevissa yhteyksissä. Olihan ne Kraftwerkit sitten ihan omaa genreään. Funkin, jazzin, rockin ja popin alle mahtui niin monenlaista hiihtäjää ja niitä alagenrejä alettiin kutsua kai vasta vähän jälestä päin. Synaa pidettiin melko lailla erikoisuutena ja kaikkea koneellisen musaan viittaavaa muutenkin. Ajateltiin että se kuulostaa jotenkin robottimaiselta : ). Pelkästään tarkkaan taimissa soittava rumpali sai monotonisella rytmillä melko helposti huijattua kuulijat luulemaan, että nyt onkin kyse siitä ns. "syntetisaattorimusiikista" kuhan miksasi saundit vaan jotenkin "uudenaikaiseksi".

Mutta noi 80-luvun villit ja aikansa täysillä eläneet muusikot; eihän niitä mikään pidättänyt ja ottivat haltuunsa syntikat nopsaan, tehden mitä lystäsi. Yksiä erikoisimpia vaiheita koko musiikin historiassa nostalgisuudellaan. Kuinka paljon mielikuvia se kuulijassa herättääkään ja kuinka ajan henki voikaan kuulua niin selkeästi läpi.

Shah muokkasi viestiä 19:43 23.08.2012

Electro boogiesta en tiedä mitään. Quafkan ja Tonkun näkemykset synafunkiin ovat mielestäni kyllä hyviä. Itselleni synafunk on oikeastaan lähempänä jotain [bChick Corean[/b] Electric Band -levyä kuin saksalaista syntikkapoppia...

Palataanko takas threadin alun hyvään linkkivyörytykseen? Väkisinkin tulee mieleen Beverly Hills Kyttä 1:n virallinen ja aito tunnari nuhjuisella VHS:llä katsottuna...

#13 kirjoitettu 23.08.2012 20:21

eR3o kirjoitti:
Haava kirjoitti:
Tonkku kirjoitti:

Prince, Arthur Baker ja lukuisat tuottajat alkoivat vaan kokeilemaan rajojaan senaikaisilla soundeilla.


Joo. Hain lähinnä, että kuka kokeili ekana eniten sellaisilla saundeilla ja oliko heillä kellään jotain lähintä esikuvaa?

Vetikö kukaan synafunkkin tapaista materiaalia jo 70-luvun sen ajan synillä tai sähköuruilla?


Kyl mä Herbie Hancockin listaisin yhdeksi isoksi pioneeriksi tällä saralla. Jazz on vahvasti läsnä mut siel on synat ja siel on funk ja meininki paikotellen äärimmäisen hikistä.


Ehdottomasti. Head Huntershan on silkkaa synafunkia. Levyllä ei oo ees kitaraa ollenkaan ja Chameleon-biisissä ei oo edes bassoa.