Mikseri.net

SheikkiLyyrinen
2216 viestiä

#1 kirjoitettu 19.03.2012 02:01

Hei rakas mikserin väki... Mä oon aina miettinyt kuinka paljon oon tavannu hienoi ihmisii mikseri.netin sivustolla, mutta suurin osa on ymmärtänyt mut väärin. Mä oon koko elämäni ajan ollu hirveen yksinäinen, ja saanu nautintoo musan teosta... Illal, mä tajusin kui spedenä mua kaikki mua pitää ja hain iskän viinakaaplit viskipullon ja tää on muute pahaa... Mä haluun tehä musiikkia ja jutella musiikista ihmisten kaa, ja tehä erilaisten ihmisten kaa biisei... Jos mun kans ei suostuta tekee yhteistyötä siks, että oon mulkvisti jätkä jonkun mielestä, haluisin keskustella tästä... Mä en oo oikeesti paha ihminen... Mun elämä on vaan helvettiä ja puran pahaa olooni muihin... Tää alkoholi vähä helpottaa mun olotilaa, mutta ei tarpeeks. Ajattelin nyt kirjottaa tän, koska selvinpäin en kirjottais tätä, ja ihmiset vois tajuta mut paremmin.... Mä en angstaa, mutta kerron elämän kertani tähän, (muitakin on tehnyt näin mikserissä... )


Mä synnyin ihan tavallisena lapsena pieneen kylää Vilppula. Mul oli kavereit ja muita, mutta kun mua alettii koulussa kiusaamaa, musta tuli aika aggressiivinen kaveri, oon aina halunnu maailmaan oikeudenmukaisuutta... Tajusin sen jo ihan pienenä... Mua suututtaa, jos ihmiset ei oo oikeudenmukaisia, vaan esimerkiksi kusipäisiä toisii kohtaa jne... Mä kasvoin ja olin aggressiivinen ja alipainoinen... Mul oli hyvii kavereit, mutta ne väheni, kun mun päässä alko seota. Kun mä täytin 11 vuotta, mut heitettiin ensimmäistä kertaa mielisairaalaan ja määrättiin lääke Risperdal. Se lääke on tuhonnu mun elämän... Mä lihosin ihan vitusti. Mua koulukiusattii siit huolimatta, että mä rauhotuin lääkkeen vaikutuksesta, ja vuoden päästä taas mielisairaalaan ja uutta lääkettä rinnalle... Lopputulos oli lihava paska, jonka kaveri ei kukaan halua/kehtaa olla... Mä rauhotuin lopulta, koska mua kosketti mun koirani kuolema. Sillon mä päätin, että mä menestyn elämässä. Koiral oli sydänvikaa ja muuta, oli se suht vanhakin... Se päätty mun mielisairaalareissuun jälkee... Kun me haudattii se, mä itkin monta tuntia... Sillo mä päätin, että en käytä väkivaltaa koulus enää ikinä, koska sen takii jouduin mielisairaalaan.

Luokkakaverit ihmetteli miks mä rauhotuin. Moni sano, että olin ihan mukava sillo... Mut silti mua ei otettu mihkää... Mä olin edelleen se sama paska jätkä, jonka seuras on noloo olla... Ja todellinen helvettini alko ku siirryin ylä-asteelle... Mul oli pari kaveria, mutta ne suostu olee kaveri sil ehdol, etten kerro kellekkää. Ja koulus ne kyl vittuili... ne oli pahimmat vittuilijat samaa aikaa... Mua koulukiusattii, mä vaivuin väkivaltaa taas, ja aloin hakkaa ihmisii, ja kerran kaadoin jopa kusta yhen niskaa, joka oli koulukiusannu mua. Mä haluan, että koulukiusaajat tapettais. Niiden takia oon tässä.

Sit 8 luokal mut pistettii taas mielisairaalaan... Päätin sillo, etten mee enää tohon kouluu... Koska siel mun mielenterveys on kärsiny... Lintsasin koulusta ja jäin luokalleni, sain kyl vaihdettuu kouluu... Uudes koulus kaikki oli mulle tosi mukavia aluks, mut yhtä-äkkiä. kaikki käänty toisinpäin. Rippileirillä, mua kiusattii, en saanu ees sitä kokemusta kokee rauhassa. Kun ripari loppu, rukoilin jumalaa, auttamaa... 10min päästä, muhun otti yhteyttä yks ihana tyttö ja luulin sitä jumalan lahjaks. Koska oon pikkiriikkisen uskovainen. Meil oli säätöö, mutta yks jätkä puhu musta paskaa sille, ja vei sen multa... Sama jätkä, jauho mun uusille kavereille paskaa, ja niitä ei enää kiinnostanu mun seura. Mä oisin halunnu tappaa sen jätkä, mutta ajattelin, ettei väkivalta ole ratkaisu... Uudel luokal, mua kiusattii ja 9. luokal, mua kiusattii pahemmi ku koskaan, tai se tuntu pahalt, ku oli kaikki vanhat muistot taakkana jne... Kaikki mua kiusas melkei koulus. Tai ainut tunne mikä muhun kohdistu oli viha. 9. luokan kevääl hakkasin tosi pahasti yhen mun kiusaajan... Sain siit tosi hyvän mielen ja se viel myöns kiusanneensa mua... (aikasemmin kiusaaminen kiellettiin, ettei ole tapahtujnyt, ja kaikki pistettiin mun syyks). Mulle tuli siit hyvä olo, myönsipähän kiusanneensa, ja me saatiin sovittuu sen kans.

Kun viime syksynä mä pääsin amiksee, amis oli tosi mukava. Tykkäsin alasta tosi paljon. Luokkakaverit ja opettajatki oli ihan kivoi. En saanu uusii kavereit ja mua pelotti, että mua ruvettais kiusaa... Erosin koulusta...

Mun elämä on pilalla... En kertonu ees kaikkee mitä oon joutunu kokee, mutta täs ne, mistä täl hetkel mietin... Musiikki on mun elämässä yks tärkeimmist asioista. Sain purettuu tunteitani yhel biisil... Mut en löydä siihen kertosäkeeseen laulajaa, ja mietin, mikä vitun artisti mä oon, kun en saa yhteistyökumppaneit....

Anteeks mikseri jos oon aiheuttanu jotain mielipahaa, en mä haluu... Haluun olla onnellinen, tehä musaa, viettää aikaa kavereiden kaa ja löytää elämäni rakkauden...

Mä toivon, että jos jotain ärsyttää joku asia mussa, puhuis mulle siitä privana... Koska mua ei mikää suututa niin paljo ku se, että joukol puhutaan...

Ja jotta ketju täyttäisi mikseri.netin sääntökriteerit, kysyn, minkälaisia väärinymmäryksiä teille on tapahtunut?
(ei kenenkää tarvitse lukottaa sen takia, että kerron elämänkertani)
Musta on korkee aika puhua tästä väärinymmärryksestä, mikä mikseris on mua kohtaa ollu, ja ihan hyvä keskustella ylipäätänsä väärinymmärryksistä, jotta tää porukka sais vähä asioiden käsittelytaitoja ja selvyyttä. Ettei kaikki oo niin mustavalkosta...