|
Ilakoiva Peku
111 viestiä
|
#7 kirjoitettu
23.02.2012 23:47
Mää muistan kuinka mää tykkäsin cd-singleistä. Mää missasin kokonaan vinyyli 7", niin mää tykkäsin cd-sinkuista monestakin syystä.
Ensinnäkin jotkut singlet olivat oikeita aareaittoja, joissain niissä saattoi olla kuusikin raitaa. Ja raidat saattoivat olla remixejä, livejä, b-puolia tai jopa muistaisin, että jossain Soundgardenin sinkussa oli bändin haastattelu perässä, mikä nyt on hauskaa kuriositeettina. Remixit olivat toisinaan paskoja, mutta muistan, että Björkillä ja Madonnalla oli aina tosi mielenkiintoisiakin versioita niillä sinkuilla. Lisäksi minulla on sellainen mielikuva, että Missy Elliotin Supa Dupa Flyn, en muista monenneksiko sinkuksi valikoitui biisi nimeltä Hit Dem Wit Da Hee. Hauskaa tapauksessa oli, että sinkku ei ollut levyversio, vaan joku white label remixi(voi olla, että puhun tässä ihan paskaa, mutta mulla on tällainen muistikuva, korjatkaa ketkä paremmin tietää), joka sattui nousemaan paljon isommaksi biisiksi klubeilla, kuin mitä alkuperäisestä koskaan. Livet nyt olivat toisinaan aika turhia, mutta monta hauskaa vetoa olen niissäkin kuullut. B-puolethan olivat aina kaikkein kovimpia juttuja, mää tykkäsin kuulla niitäkin biisejä mitkä eivät olleet levyllä tarpeeksi hyviä tai sopineet levylle. Tori Amoksella oli aina hirveästi b-puolia, mutta se taiskin julkasta enemmänkin ep:tä kuin singlejä. Lisäksi mun kaikkien aikojen suosikki Oasis kappale on melkein Rocking Chair, jota ei aikanaan löytynyt muualta kuin Roll With It singleltä.
Lisäks se oli musta tosi jännää aina koittaa löytää niitä. Sinkkuja oli ennen ihan hyvin levykaupoissa, mutta aina ei välttämättä haluamaansa löytänyt ja sitten sitä yritettiin tilata joko levykauppojen kautta tai sitten ulkomaalaisten postimyyntien kautta. Perkele oli hienoa lähetellä jotain hikisiä kuponkeja Saksaan, Britanniaan tai Amerikkaan ja sitten odottaa tatti kovana, että ne haluamansa levyt joskus tulevat. Se oli vaan niin hauska seikkailu yrittää saada käsiiinsä jotain tiettyä singleä, sitten voi olla, että muutaman viikon päästä se tulikin vastaan jossain Second Hand Swampissa.
Sit sinkut oli hienoja kun kaikki Eelsin levyt oli tullut jo ostettua ja pieni mieli janosi lisää Eels-julkaisuja ja sitten jostain puskan takaa löytyi joku Susan's Housen single, jonka parissa sai hieman taltutettua sitä pakkomiellettä saada uutta kamaa lempibändiltään. Se oli musta vaan pirun siistiä.
Mulle tulee sinkuista vaan pirun nostalginen fiilis. Kyl mää ymmärrän, ettei niiissä ollut oikein mitään järkeä, mutta kyllä mää toivon, että niitä painettaisiin vieläkin. Nykyäänhän bändit julkaisevat netti-ep:tä suht hyvin, esim. Rubik, How To Destroy Angels ja Crosses, mutta kyl mää haluaisin saada myös niitä ohut kantisia single lättyjä myös kokoelmiini, siis uusia sellaisia.
|
Ladataan
