Mikseri.net

#2 kirjoitettu 28.07.2003 21:38

Itselläni teemojen kirjoittaminen lähtee siitä millaista tunnelmaa haetaan projektissa. Se vaikuttaa erittäin paljon teeman syntyyn. Varsinkin jos kuvan kanssa on tekemisissä, niin leikkaus ja kuva itsessään jo vaikuttavat tapahtumien lisäksi siihen millaistaa teemaa pitää hakea. Mutta kyllä se tunnelma on varmaan ratkaisevin teemaan vaikuttava tekijä, yllättäen.

"Kohtalon Kirjan" tekeminen oli hyvin opettavainen projekti tässä mielessä, koska siinä joutui kokeilemaan niin paljon kaikkea erilaista samoilla teemoilla. Siinä ainakin oppi, että on hyvä pitää teemat yksinkertasina eikä liian rönsyilevinä. Itselläni ainakin on Jerry Goldsmithin musiikista ollut hyvin paljon apua, koska se perusteiltaan hyvin yksinkertaista, mutta kuvan kanssa erittäin toimivaa.

#3 kirjoitettu 28.07.2003 23:42

Minulla biisin tekeminen lähtee aina siitä, millainen teema on kyseessä. Teeman ympärille sitten yritän rakentaa mahdollisimman toimivan äänimaailman/tunnelman. Tässä auttaa huomattavasti jos on käsillä mm. hahmo/ympäristö/muita luonnoksia, käsikirjoitus kyseessä olevasta kohtauksesta, toimiva demo, jne. Puhun tässä siis videopelimusiikin säveltämisestä. Leffamusasta en sen tarkemmin osaa sanoa kun ei ole paljoa omakohtaista kokemusta. Nämä kaksi musiikkilajia eivät kuitenkaan eroa toisistaan järin dramaattisesti.

Biisiä kirjoittaessa, sointukulku tulee minulla aina ennen melodiaa. Useimmissa tapauksessa melodia "vain tulee", eli toisin sanoen tarvetta koskea koskettimiin ei pahemmin ole. Näin oli mm. säveltäessä "Memories ~ Dreaming of Her"in melodiaa. Paras tuloshan tulee silloin kun melodia tulee luonnostaan eikä sitä tarvitse pakottaa.

#4 kirjoitettu 29.07.2003 00:31

Jos nyt ajatellaan ihan puhtaalta pöydältä lähtöä, ilman mitään tavoitetta, kuvamateriaalia ja tilausta. Silloin mä lähden liikkeellei joistain sointukuluista. Kitara ja piano on tässä koettu parhaiksi. Kun saan aikaiseksi riittävän originaalin ja hyvältäkuulostavan, niin sitten on melodian vuoro. Sitä haetaan niin kauan, että saan sen kuulostamaan riittävän kauniilta ja myös omaperäiseltä. Ei tähän oikein tarkempaa osaa sanoa. Tämä puhtaalta pöydältä lähteminen on yleensä kaikista vaikeinta. Jos saa käyttää apuna jotain satua tai tarinaa tms., niin tunnen tehtävän yleensä helpommaksi. Musiikin luominen tuntuu monesti raskaalta, silloin laitan syntikan kiinni ja katson vaikka telkkua. Jos alkuperäinen idea on hyvä, biisi syntyy yleensä nopeasti ja on selvää, mitä instrumentteja laitetaan mukaan, jos taas alkuperäinen idea on huono, joutuu siihen palaamaan kuukausienkin jälkeen ja siitä ei yleensä mitään hyvää sitten synnykkään.

Mistä tietää, että keksimääsi teemaa ei ole kukaan aikaisemmin käyttänyt/löytänyt? En mä vain tiedä

Taas täytyy mainita suuri esikuvani Ennio Morricone, jota olen kyllä paljon kuunnellut ja josta jotain on varmaan siirtynyt musiikkiini (toivottavasti ei liian paljon). Hänen tapansa luoda tunnelma on kyllä kuuntelemisen arvoinen, hänen tapansa käyttää instrumentteja monipuolisesti on hyvä ja hän käyttää ihmisääntä (yleensä nainen) todella tyylikkäästi, hän osaa kertoa musiikillaan tarinoita.

#5 kirjoitettu 29.07.2003 10:36

Juu, se on kyllä usein sointukulusta meikäläisenkin lähdettävä, silloin vasta leadimelodia. Vaihtelu on kuitenkin tässä asiassa ollut aikalailla tärkeää mulle, joskus sitä tekee jonkun mitä oudoimman päämelodian ekana ja sitten kikkailee siihen säestyksen... silloin saa aikaan jotain aivan erilaista, mitä yleensä on tehnyt.

Kuten tuossa vähän aikaa sitten kollegalleni sanoin, olen huomannut aika hoopon asian, kun draamamelodioita säveltää: Ensin säveltää jonkun täysin palikan lastenlaulumelodian (kuten jänis istui maassa - tyyppisen tms.) ja sitten tyhjentää työpoydän ja tulkkaa sen alusta asti täysin eri tavalla. Varsin yllättävää huomata, miten liikuttavaa tavaraa siitä hyvinä päivinä saa Tämän keinon huomasin ekan kerran Mark Mancinan säveltämässä elokuvan Twister scoressa; päämelodia on aika hoopo, juokseva ja iloinen mutta viimeisenä (siis leffan loppukohtauksessa/ lopputeksteissä) sama melodia on tulkittu täytenä draamana. Ei huvittavuudesta tietoakaan

#6 kirjoitettu 29.07.2003 10:42

Juu, itse operoin kaikenlaista musiikkia. Ja tällä hetkellä avoimia kortteja on monta koneella.
Tämän hetken huippu uutuus on Outoa Beta, ambient tyylilajin omistus musiikkia.
Tähän biisin kuten muihinkin keksin vain päästäni melodiat sattumalla, mutta nyt olisi mielessä pari loistavaa ideaa.
Joten samanlailla kuin muukin musiikki, keksimällä satunnaisia asioita yleensä.
Harvoin on mitään tosi tarkkaa mielikuvaa mistään.

#7 kirjoitettu 29.07.2003 11:21

Musaani ei vielä ainakaan missä tuotoksissa ole, joten kaikki on täysin fiilispohjalta tehtyä. Käytän hyvin paljon improvisoituja melodioita ja sointuja. Soitan siltä miltä tuntuu, ja siinä se. En osaa kyllä mitään "niksiä" sanoa. Monesti sanotaan, että niistä puuttuu "se jokin", mutta sellaista se tausta/tunnelmamusiikki lähinnä onkin. Yksinkertaista, mutta kuunneltavaa. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus perehtyä enemmän klassisten instrumenttien käyttöön ja tehdä niillä ambienttia. Tiedä sitten mitä syntyy

#8 kirjoitettu 29.07.2003 11:42

Kuten Sateentappaja mainitsi, takaa-ajokohtauksen tai muun toimintasävellyksen ei tarvitse olla mitenkään ihmeellisiä, ja harvemmin ne sitä toimintaleffoissa ovatkaan. On kuitenkin tapauksia, jotka ovat varsin melodisia ja taidokkaita, ja itse saan sellaisista scoreista niin kovat adrenaliinit että oksat pois. Jos kuuntelee esim. elokuvan Drop Zone - scorea (tarkemmin raitaa 7) niin huomaa, miten melodiseksi kaaoottisen kohtauksen voi saada... varmaankin säveltämisprosessi itsessään on ollut yhtä riemua.

#9 kirjoitettu 29.07.2003 19:44

Itse olen jonkin verran tuota melodista musiikkia tehnyt... Yleensä keksin melodiat improvisoimalla, jolloin äkkiä syntyykin jonkinlainen teema jota lähden sitten koneelle nauhoittelemaan...

#10 kirjoitettu 29.07.2003 21:31

Pistetääs tähän nyt, että mitä kaikkia niitä biisin osa-alueita on olemassa ja onko niihin mitään "sääntöjä"? Meinaan siis, versejä, kertoja, vaihtoja, laskuja ja nousuja. Mitä niitä nyt on.

#11 kirjoitettu 29.07.2003 22:01

West Stage kirjoitti:
Kuten Sateentappaja mainitsi, takaa-ajokohtauksen tai muun toimintasävellyksen ei tarvitse olla mitenkään ihmeellisiä, ja harvemmin ne sitä toimintaleffoissa ovatkaan. On kuitenkin tapauksia, jotka ovat varsin melodisia ja taidokkaita, ja itse saan sellaisista scoreista niin kovat adrenaliinit että oksat pois. Jos kuuntelee esim. elokuvan Drop Zone - scorea (tarkemmin raitaa 7) niin huomaa, miten melodiseksi kaaoottisen kohtauksen voi saada... varmaankin säveltämisprosessi itsessään on ollut yhtä riemua.


Toisaalta taas toimintakohtauksen musiikki voi parhaimmillaan olla hyvinkin kaottinen. Mielestäni "Black Hawk Downin" musiikit todistavat tämän hyvin. Elokuvassa on käytetty paljon perkussioita taistelukohdissa ja muutenkaan niihin ei ole viljelty liiemmin hienoja teemoja. Yksi taitaa olla ja sekin toistuu jatkuvasti uudestaan ja uudestaan.

Mutta tässä on varmaan taas vallalla tämä koulukuntajako; toiset uskovat, että elokuvamusiikki on parhaimmillaan silloin kun huomaat sen vasta kun se on poissa ja toiset, että elokuvamusiikin kuulukin kuulua. Itse taidan uskoa molempiin.

Itse nyt taidan puhua jatkuvasti elokuvamusiikista, enkä niin paljon tunnelmamusiikista, joka on sävelletty ilman tarinaa tai kuvaa. Mutta olen kyllä sen huomannut, että elokuvamusiikin tekeminen kiteyttää omaa musiikkia hyvin, kun on pakko miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja millä omat ideansa saa sopimaan mm. leikkaukseen. Se on hyvin opettavainen prosessi.

P!LOT kirjoitti:
Teemamusiikki, hmm, ajattelen miten joku muu sen tekisi. Ja sitten ajattelen kyseistä asiaa, jos esim. kyseessä teema kilpikonnan kilpajuoksuun, niin ajattelen että kilppari on hidas eläin , joten tempokin voisi olla hidas. Nyt joku varmasti korjaa äskeisen sanomalla että kilppari EI ole hidas eläin, what ever


Juuri näin omasta mielestäni pitäisi lähestyä elokuvamusiikkia. Tein tuossa juuri yhteen lyhytelokuva sarjaan musiikit ja sarjan ensimmäinen osa oli hyvin hidas ja unelias ja kun tein musiikin vastaamaan sitä, tuottaja ihmetteli, että miksi se musiikki on niin rauhallista... Ota noista tuottajistakin nyt selvää.

urge kirjoitti:
Opiskeluaikoina oli tästä asiasta puhetta. Yksi opettajalähtöinen näkemys on ainakin itselläni jäänyt elämään -- jos itse teen melodista musiikkia, tuppaan rakentamaan mielummin harmonian melodian ympärille. Suurta nautintoa on säveltää umpiskitso melodia, jossa heitellään naamalle välillä todella epämääräisiä intervalleja, ja sitten ryhtyä laajentamaan melodiaa vaikka parilla stemmalla. Muutama tahti tällaista työskentelyä ja valmiina on pätkä, joka on helppo soinnuttaa. Nähdäkseni tämä työskentelytapa on usein peräti ylivoimainen. Opettaja demonstroi homman vakuuttavasti purkaen kitara kourassa Brian Wilsonin arreja ja allekirjoittanut oli myyty.


Ja pirhana, tuo olisi pitänyt nähdä. Mikset ole tuommoisesta ennen kertonut?

#12 kirjoitettu 30.07.2003 00:03

Black Hawk Downin kohdalla ei taida koulukuntajaosta tosin olla kyse; Ohjaaja Scott taitaa olla niitä leffamusan kuuluvuuteen ja melodisuuteen mieltyneitä ihmisiä. Mutta se, että kummatkin scoret (BHD ja Drop Zone) ovat saman tyypin käsialaa, saa meikäläisen vain nostamaan hattua muuntautumiskyvylle, mikä taitaa olla niitä elokuvasäveltäjän tärkeimpiä ominaisuuksia, oli sitten kysymys ohjaajan ideologiasta tai sitten vaan elokuvan genrestä. Vai mitä mieltä olette?

West Stage muokkasi viestiä 00:06 30.07.2003

#13 kirjoitettu 30.07.2003 13:06

West Stage kirjoitti:
Black Hawk Downin kohdalla ei taida koulukuntajaosta tosin olla kyse; Ohjaaja Scott taitaa olla niitä leffamusan kuuluvuuteen ja melodisuuteen mieltyneitä ihmisiä. Mutta se, että kummatkin scoret (BHD ja Drop Zone) ovat saman tyypin käsialaa, saa meikäläisen vain nostamaan hattua muuntautumiskyvylle, mikä taitaa olla niitä elokuvasäveltäjän tärkeimpiä ominaisuuksia, oli sitten kysymys ohjaajan ideologiasta tai sitten vaan elokuvan genrestä. Vai mitä mieltä olette?

West Stage muokkasi viestiä 00:06 30.07.2003



Ehdottomasti. Otetaan vaikka John Williams esimerkiksi: mies on nero, tekee joka kerta todella hienoa musiikkia, mutta hänen tyylinsä on vuosien saatossa pysynyt samana. En tässä nyt väitä todellakaan, että John Williams olisi huono, ei todellakaan parempaa säveltäjää saa etsiä, mutta hän on ehkä hieman tylsän yksipuolinen. Mielestäni mielenkiintoisin tämän hetken säveltäjistä on James Newton-Howard. Siinä tuntuu olevan mies, joka tekee mitä vain.

#14 kirjoitettu 05.08.2003 14:31

heitänpä puupennini tähän keskusteluun el niñomusicsin kutsusta. itsekään en ole täyspitkien elokuvien pariin päässyt, mutta jonninverran kokemusta on tv-, video- ja multimediatuotannoista.

ninomusics kirjoitti:
Itse nyt taidan puhua jatkuvasti elokuvamusiikista, enkä niin paljon tunnelmamusiikista, joka on sävelletty ilman tarinaa tai kuvaa. Mutta olen kyllä sen huomannut, että elokuvamusiikin tekeminen kiteyttää omaa musiikkia hyvin, kun on pakko miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja millä omat ideansa saa sopimaan mm. leikkaukseen. Se on hyvin opettavainen prosessi.


useimmitenhan lopullinen kuva leikataan musiikkiin, eikä toisin päin. siksi toimintakohtauksissa käyttökelpoista on dynaaminen "pomppiva" ja dramaattinen musiikki, johon leikkaaja voi näppärästi synkata ninjojen tuimat katseet ja akrobaattiset hyppypotkut.

mutta asian voi tehdä toisinkin. yksi jännä esimerkki, jonka kaikki varmasti tuntevat, on matrixin uskomaton aularäiskintäkohtaus, jossa soi propellerheadsin "spy break" taustalla. tässä musiikki peittyy oikeastaan kokonaan ampumisen ääniin, mutta syöttää taustalle kuitenkin helvetillisen eteenpäin vievän tunnelman. ja se kohtaus toimii kuin tauti, yksi hienoimmista ever.

Tein tuossa juuri yhteen lyhytelokuva sarjaan musiikit ja sarjan ensimmäinen osa oli hyvin hidas ja unelias ja kun tein musiikin vastaamaan sitä, tuottaja ihmetteli, että miksi se musiikki on niin rauhallista... Ota noista tuottajistakin nyt selvää.


nyt näkisin, että el niño on asian ytimessä. elokuva- tai tv- tai whatever työskentely on aina tiimityötä. elokuva tai ohjelma on nimenomaan ohjaajan teos, ja säveltäjän on toimittava tämän kanssa tiiviisti yhteistyössä. tuottaja vastaa taloudellisesta puolesta + organisoinnista ja harvemmin puuttuu "teoksen" sisältöön, ellei kyseessä ole sitten tekijänoikeusasiat tms. pienemmissä tiimeissä roolit saattavat tosin mennä ristiin.

oman kokemukseni perusteella homma kannattaa aina aloittaa musiikin kuuntelusta yhdessä ohjaajan/tiimin kanssa. jos on kuvaa käytettävissä, niin kuvan kanssa. parhaassa tapauksessa säveltäjällä on plakkarissa vanhaa omaa materiaalia, josta voi etsiä sopivia tunnelmia tai rytmejä. (pskamaisempi on tilanne, jossa todetaan, että kylläpäs tämä Lisztin preludi sopiikin näppärästi meidän mainokseen, tekisitkös jotain samanlaista) tehtyjen valintojen perusteella itselläni on tapana tehdä muutamia lyhyitä ehdotuksia tai aihioita, joista sitten valitaan sopivaa teemaa.

vielä yksi ajatus tästä threadista:
kilpikonnan maratoniin varmasti sopii hidastempoinen musiikki, mutta toisaalta, joku nopea "Kimalaisen lento" (Rimsky-Korsakoff) tms. voisi täysin vastakkaisena korostaa kilpikonnan hitautta. musiikki sanoo: hirveäkiire hirveäkiire - ja kilpikonna raaaaa-hus-taa ja raaaaaaaaaa-hus-taaaa.

ei ole yhtä oikeaa vastausta.

.aleksi.

aleksi korjasi pari typoa 14:43 05.08.2003

#15 kirjoitettu 05.08.2003 16:26

Olen vasta kerran päässyt tekemään taustamusiikkia ja täytyy sanoa, että työlästä oli. Musiikkia piti olla jotain 20 minuuttia, eikä lopputulosta päässyt edes kunnolla näkemään, koska musiikki piti tehdä samaan aikaan leikkauksen kanssa. Lisäksi aihe oli dokumentti kasveista, joten minkäänlainen jännitysmusiikki ei käynyt kysymykseenkään . Käytännössä homma meni siihen, että keksin erilaisia sointukuvioita ja improvisoin päälle.

Pitänee kai jossain vaiheessa kehitellä siitä biisistä joku lyhyempi versio ja laittaa Mikseriin. Sitten kun vielä pääsisi tekemään musiikin johonkin lyhytelokuvaan. Itseasiassa Mikseri taitaa olla hyvä paikka pienellä budjetilla liikkuvalle elokuvantekijälle. Musiikkia löytyy laidasta laitaan ja sen tekijät tyyvyvät todennäköisesti pienempään korvaukseen, kuin kuuluisammat artistit.

#16 kirjoitettu 06.08.2003 14:07

useimmitenhan lopullinen kuva leikataan musiikkiin, eikä toisin päin. siksi toimintakohtauksissa käyttökelpoista on dynaaminen "pomppiva" ja dramaattinen musiikki, johon leikkaaja voi näppärästi synkata ninjojen tuimat katseet ja akrobaattiset hyppypotkut.


Huomasimme kollegoiden kanssa "Kohtalon Kirjaa" tehdessä, että parhaiten kuvan, leikkauksen ja musan yhteen liittäminen onnistuu kun off-line versioon toimitetaan klikki-raita, siis musiikin tempot joka kohdassa, jonka jälkeen leikkaus sovitetaan klikkiin ja sitten tehdään lopulliset musiikit. Tietenkin leikkauksesta hiotaan aina ne pienet särmät pois, mutta eihän suuria muutoksia yleensä musiikin takia tehdä.

nyt näkisin, että el niño on asian ytimessä. elokuva- tai tv- tai whatever työskentely on aina tiimityötä. elokuva tai ohjelma on nimenomaan ohjaajan teos, ja säveltäjän on toimittava tämän kanssa tiiviisti yhteistyössä. tuottaja vastaa taloudellisesta puolesta + organisoinnista ja harvemmin puuttuu "teoksen" sisältöön, ellei kyseessä ole sitten tekijänoikeusasiat tms. pienemmissä tiimeissä roolit saattavat tosin mennä ristiin.


Tuo on semmoinen seikka, joka ihmisiltä tuntuu aina unohtuvan. Elokuvaa (siis puhutaan teatterielokuvista nyt) ei nykyään pysty tekemään yksin vaan siinä on aina se ryhmä, jonka kaikkien osasien pitäisi toimia kunnolla. Olen itse tuottajien kanssa jutellessani huomannut sellaisen ilmiön Suomessa, että säveltäjät eivät taida olla kovin innostuneita muokkaamaan omia visioitaan vastamaan ohjaajan/tuottajan visiota. Ainakin tämmöisen vaikutelman olen saanut. Itse en tajua tuollaista asennetta. Myönnän, että jos kukaan ei sano mitään teen tottakai oman näkemykseni mukaiset musiikit, mutta itse pidän, ja kollegani Firelight:Studiosista myös, ohjenuorana, että sitä tehdään mitä asiakas haluaa. Olen monesti poistanut musiikeista ne omasta mielestäni parhaat ideat, kun ohjaaja tai tuottaja ei ole tykännyt niistä.

Tuo tuottaja juttuhan on vähän ikävä. Mitä pienenpi produktio, sen enemmän valtaa ohjaajalla on, muta kun rahaa alkaa kulua, on tuottajalla suurempi määräysvalta, koska hän on vastullinen elokuvan/ohjelman tuotosta, koska tuottajan on pystyttävä saamaan rahoittajille rahat takaisin. Esim. Hollywoodissahan tuottaja on se, joka viimekädessä päättää asiat. Vain muutamilla ohjaajilla on siellä ollut viimeisen leikkauksen oikeus. Valitettavaa, mutta totta. Eräs käsikirjoituksen opettajani (UCLAssa opettanut Lew Hunter) kertoi, että jos haluaa vaikuttaa elokuvan lopputulokseen, niin silloin pitää olla tuotantotiimissä mukana, eli yhtenä tuottajana.

Nyt tietysti tuo on vähän isommille markkinoille, onneksi Suomessa ei ihan vielä olla noin pitkällä kehityksessä. Täällä ohjaajilla on vielä suhteellisen paljon hallintaa elokuvien sisällössä, yksikään elokuva ei taida olla sellainen, jota joku ohjaaja ei olisi ehdottanut tuottajalle.

Ja siinä nyt mentiin sitten oikein lahjakkaasti sivuraiteelle...

oman kokemukseni perusteella homma kannattaa aina aloittaa musiikin kuuntelusta yhdessä ohjaajan/tiimin kanssa. jos on kuvaa käytettävissä, niin kuvan kanssa. parhaassa tapauksessa säveltäjällä on plakkarissa vanhaa omaa materiaalia, josta voi etsiä sopivia tunnelmia tai rytmejä.


Olen ihmetellyt ohjaajissa ja tuottajissa sitä piirrettä, että he kaikki tuntuvat valittelevan etteivät tiedä musiikista mitään. Eihän ohjaajan tarvitse tietää millaista soitinkokoonpanoa hän haluaa musiikkeihin, riittää kunhan hän tietää mistä pitää.

#17 kirjoitettu 06.08.2003 17:09

Ninomusics puhuu kyllä täyttä asiaa. Kuitenkin viimeisimmällä kommentilla on myös kääntöpuolensa, mikä toi juuri mieleeni äärimmäisen ongelmatilanteen, joka on varsin vaikeaa selittää. Huh. Yritän kuitenkin:

Sävellettäessä musiikkia kuvaan vastaan on tullut myös niitä ohjaajia, jotka tekevät itse myös musiikkia, mutta yleensä vain tietynlaista tyyliä. Tällaisilla ohjaajilla on pienen urani aikana ollut varsin tiukat normit, mitä instrumentteja säveltäjä saa käyttää, mitä ei, mikä rumpusoundi ällöttää, kun se on liian lässy jne. Ongelmana tässä on se, etteivät he sano sitä etukäteen.

Vaikeudet heräävät sitten siinä, kun lukuisia pieniä yksityiskohtia lähdetään suurennuslasilla sumplimaan, koska ne eivät ole musiikillisesti "oikein". Asiasta tulee vielä monimutkaisempi silloin, jos he eivät osaa edes sanoa selkeästi, mitä haluavat (esim. ohjaaja sanoo, että tyylin on oltava "Chemical Brothers", kun itseasiassa haetaankin Prodigyn, 70 - luvun funkin sekä Kula Shakerin sekoitusta).

Huh, toivottavasti ei mennyt sekavaksi. Tämä näyttää aika uskomattomalta, mutta uskokaa vain, näitä on tullut vastaan. Mitä säveltäjän olisi tässä tilanteessa tehtävä?

#18 kirjoitettu 07.08.2003 10:47

leikkeitä West Stagen tekstistä:
he eivät osaa edes sanoa selkeästi, mitä haluavat
-snip-
Mitä säveltäjän olisi tässä tilanteessa tehtävä?


kas siinä kysymys. itse olen ajautunut ongelmiin, kun asiakkaan kanssa on suullisesti keskusteltu musiikkityylistä. keskusteluista tekemieni muistiinpanojen perusteella olen tehnyt ehdotuspätkiä, jotka ovatkin sitten asiakkaan mielestä olleet täysin väärältä planeetalta. ihmisillä on erilaisia käsityksiä musiikista. on virhe mennä kuvittelemaan, että tekemäsi "irkkutyylinen, mutta rauhallinen" sävellys olisi asiakkaan mielestä mitään sinne päinkään.

sanoin tämän jo aikaisemmin, mutta sanonpa uudelleen. minusta ratkaisu on tässä: ennen kuin sävelletään nuottiakaan, kuunnellaan yhdessä asiakkaan kanssa musiikkia. ja keskustellaan. mitkä jutut toimii? mitkä ärsyttää? jos kuunteluttamasi biisit on omaa tuotantoa, voit olla varma, että pystyt tekemään yhtä hyvää jälkeä uudestaankin - ellet parempaakin. sen Lisztin kanssa olisin varovainen.

.aleksi.

#19 kirjoitettu 07.08.2003 11:02

ninomusics kirjoitti:
parhaiten kuvan, leikkauksen ja musan yhteen liittäminen onnistuu kun off-line versioon toimitetaan klikki-raita, siis musiikin tempot joka kohdassa, jonka jälkeen leikkaus sovitetaan klikkiin ja sitten tehdään lopulliset musiikit.


kuulostaa näppärältä. näinkös ne tekee hollywoodissakin?

Eräs käsikirjoituksen opettajani (UCLAssa opettanut Lew Hunter) kertoi, että jos haluaa vaikuttaa elokuvan lopputulokseen, niin silloin pitää olla tuotantotiimissä mukana, eli yhtenä tuottajana.


ok. minulla ei ole kokemusta kokopitkien tuotannosta, joten saatoin puhua omiani.

.aleksi.

#20 kirjoitettu 07.08.2003 11:46

Keskustelu ja ajatustenvaihto on todellakin hedelmällistä, ja uskon, että pidempien sävellystöiden kannalta tämä on välttämätöntä.

Otetaanpa vielä painajaismaisempi (mutta todellinen) tilanne, joka pätee lyhyempiin kuviin:

Joskus sävellys on tehtävä ennenkuin edes tapaa (!) ohjaajaa tai yhtäkään tuottajaa; monesti manageri tms. kiikuttaa liikenteen vilkkaudessa kasetin kouraan, jossa on tarra päällä, missä lukee lyhyesti, millaista tyyliä tämä kiireellinen työ kaipaa. Sävellysaikakin saattaa joskus olla vaivaiset pari päivää. Tällöin sävellys saattaa olla täysin hakuammuntaa, ja jos lisätään vielä se, ettei ohjaajakaan ole varma tyylistä, vaikka onkin sen kirjoittanut kasetin päälle. Tällöin on mielestäni aikamoinen suoritus, jos säveltäjä saa kertalaakista tyylin oikein... hmm. No ehkä tämä oli äärimmäinen esimerkki, mutta aika-ajoin se tuntuu olevan liiankin yleistä.

#21 kirjoitettu 07.08.2003 12:17

aleksi kirjoitti:
ninomusics kirjoitti:
parhaiten kuvan, leikkauksen ja musan yhteen liittäminen onnistuu kun off-line versioon toimitetaan klikki-raita, siis musiikin tempot joka kohdassa, jonka jälkeen leikkaus sovitetaan klikkiin ja sitten tehdään lopulliset musiikit.


kuulostaa näppärältä. näinkös ne tekee hollywoodissakin?


En tiedä siitä itse, varmaan jokaisella säveltäjällä on eri tavat lähestyä projektia, mutta ainakin omasta mielestäni tuollainen tapa helpottaa kaikkien työskentelyä. Sillä saa leikkaukseen sopivat tempot ja voi varmistaa ettei tule liian vaihtelevaa perustempoa leikkaukseen. Tottakai kuvia pituudet voidaan silti säätää vaikka miksi tahansa, mutta perusiskukohdat tulevat tuolla tavalla kohdalleen.

aleksi kirjoitti:
kas siinä kysymys. itse olen ajautunut ongelmiin, kun asiakkaan kanssa on suullisesti keskusteltu musiikkityylistä. keskusteluista tekemieni muistiinpanojen perusteella olen tehnyt ehdotuspätkiä, jotka ovatkin sitten asiakkaan mielestä olleet täysin väärältä planeetalta. ihmisillä on erilaisia käsityksiä musiikista. on virhe mennä kuvittelemaan, että tekemäsi "irkkutyylinen, mutta rauhallinen" sävellys olisi asiakkaan mielestä mitään sinne päinkään.


Hyvät keskusteluyhteydet ohjaajan/tuottajan kanssa ovat ehdottaman tärkeät kyllä. Mutta vaikka kuinka hyvin saisi keskusteltua musiikit läpi, voi silti tulla eteen yllättäviä ikävyyksiä, vaikka semmoisia, joista West Stage kirjoittikin jo tai sitten yksinkertaisesti sellaista, että ohjaaja katsookin palaverin jälkeen uudestaan matskua ja totetaa, että tässähän toimisi paremmin täysin eri tyylinen musiikki. Tälläistäkin on koettu jo uran aikana. Yleensä nuo vain ovat niitä tilanteita, joissa kommunikaatio ei toimi säveltäjään päin...

Omien sävellysten käyttäminen on ihan hyvä, mutta monesti auttaa se, että soittaa vaikka muista elokuvista otettuja pätkiä, ne auttavat elokuva-ihmisiä kummasti hahmottamaan musiikin ulottuvuuksia. Monesti omat näytteet eivät sano yhtä paljon kuin jo valmiiksi tunnetut musiikit.

#22 kirjoitettu 07.08.2003 14:31

ninomusics kirjoitti:
Omien sävellysten käyttäminen on ihan hyvä, mutta monesti auttaa se, että soittaa vaikka muista elokuvista otettuja pätkiä, ne auttavat elokuva-ihmisiä kummasti hahmottamaan musiikin ulottuvuuksia. Monesti omat näytteet eivät sano yhtä paljon kuin jo valmiiksi tunnetut musiikit.


omien sävellysten käyttäminen näytteinä on oma filosofiani. sillä välttää ainakin nämä 2 mahdollista karikkoa:

1. asiakas ihastuu Ravellin "Boleroon" ja haluaa samanlaisen soundtrackiinsa. joudut säveltämään plagiaatin, eli halvan kopion. (minä vvvihaan plagiaatteja) jos joudut plagioimaan omaa aikaisempaa sävellystäsi, niin ongelmaa ei ole. ainahan omia juttujaan voi kierrättää ja varioida. (varsinkin jos/kun sävellystä ole aikaisemmin julkaistu)

2. asiakas ihastuu johonkin niin hienoon sävellykseen, ettei sinun taitosi tai studiotekniikkasi riitä saman kaliiberin tuotantoihin. tätä tarkoitin puhuessani Lisztin preludeista, jotka ainakin pianisteille ovat ymmärtääkseni aikamoisia temppuratoja.

lähtövaatimus filosofian jalkauttamiseen on tietenkin pöytälaatikko täynnä omaa matz-Q. siinä vaiheessa kun matsku loppuu, tai kaikki vanhat tekeleet ovat täysin väärän tyylisiä, on pakko ruveta kaivamaan levyhyllyä.

.aleksi.

#23 kirjoitettu 07.08.2003 15:50

aleksi kirjoitti:

omien sävellysten käyttäminen näytteinä on oma filosofiani. sillä välttää ainakin nämä 2 mahdollista karikkoa:

1. asiakas ihastuu Ravellin "Boleroon" ja haluaa samanlaisen soundtrackiinsa. joudut säveltämään plagiaatin, eli halvan kopion. (minä vvvihaan plagiaatteja) jos joudut plagioimaan omaa aikaisempaa sävellystäsi, niin ongelmaa ei ole. ainahan omia juttujaan voi kierrättää ja varioida. (varsinkin jos/kun sävellystä ole aikaisemmin julkaistu)



Hmm. Paitsi, että usein, ainakin itselläni, on tullut vastaan ohjaajia, jotka tuovat jo valmiiksi mukanaan jonkun leffascoren, ja sanovat, että "tehkää samanlainen". Vielä äärimmäisessä tapauksessa elokuvan / TV- sarjan jakson raakaversiossa pyörii suht tunnettu kappale, jota pyydetään tiukasti matkimaan. Muuten ei tule palkkaa. Älkää kysykö, miksi...

West Stage muokkasi viestiä 15:50 07.08.2003

#24 kirjoitettu 19.08.2003 21:42

West Stage kirjoitti:
aleksi kirjoitti:

omien sävellysten käyttäminen näytteinä on oma filosofiani. sillä välttää ainakin nämä 2 mahdollista karikkoa:

1. asiakas ihastuu Ravellin "Boleroon" ja haluaa samanlaisen soundtrackiinsa. joudut säveltämään plagiaatin, eli halvan kopion. (minä vvvihaan plagiaatteja) jos joudut plagioimaan omaa aikaisempaa sävellystäsi, niin ongelmaa ei ole. ainahan omia juttujaan voi kierrättää ja varioida. (varsinkin jos/kun sävellystä ole aikaisemmin julkaistu)



Hmm. Paitsi, että usein, ainakin itselläni, on tullut vastaan ohjaajia, jotka tuovat jo valmiiksi mukanaan jonkun leffascoren, ja sanovat, että "tehkää samanlainen". Vielä äärimmäisessä tapauksessa elokuvan / TV- sarjan jakson raakaversiossa pyörii suht tunnettu kappale, jota pyydetään tiukasti matkimaan. Muuten ei tule palkkaa. Älkää kysykö, miksi...

West Stage muokkasi viestiä 15:50 07.08.2003



Itse en ole vielä kertaakaan kohdannut projektia, jossa olisi ollut ihan klassista musiikkia, vaan aina on ollut käytössä jotain mikä on enemmän tai vähemmän nykyaikaista. Ja itse ainakin painotan aina näytteiden kanssa kun ollaan tekemisissä, että on kyse tyylistä, ei tietystä kappaleesta. Kuten jo aikaisemmin tuli esille, on elokuva / media säveltäjän tärkeimpiä ominaisuuksia muuntautumiskyky ja tällöin erilaisten tyylien hakeminen ei pitäisi olla ongelma.

Elokuva-ala on sen verta julma, että aika harvoi pääsee toteuttamaan omaa visiotaan siten kuin haluaisi, sillä aina on joku sanomassa, että haluaa sen erilaiseksi. Ainoa isomman elokuvan score minkä tiedän olevan sellainen kuin säveltäjä halusi on Hans Zimmerin John Badhamin "Drop Zone" elokuvaan säveltämä musiikki.

#25 kirjoitettu 20.08.2003 16:33

Itse olen vielä tunnelmamusiikintekemisessä vasta aloittelija, vaikka muuten n. pitkän linjan Jazz-fuusio puolen muusikko.

Itse kun en ole vielä yhteenkään elokuvaan tehnyt scorea, niin kuitenkin uskon että elokuvan teema on hyvinkin merkitsevä.

Amelie elokuvassa taustalla soiva musiikki oli aivan pommintehokas tunteiden elävöittävä. Vaikka elokuva oli arovteltu romanttiseksi komediaksi, minä muusikkona tunsin sen draamaksi koska soundtrack scoret olivat aivan sitä. Ennen kyseistä elokuvaa "Amelie" en ollut kuullutkaan Yann Tiersenistä. Amelien score on aivan loistava. Introkin on heti sellainen a-mollissa menevä Ranskalainen Waltze teema. Yann Itersen soitti soundtrack levylle itse pianon, koskettimet, haitarit, mandoliinit, kellopelit, bassot.... Multi-instrumentalisti ja sen myös kuulee.

Dave Grusin on minulle ehkä suurin idoli Soundtrackien kautta. Tosin ensimmäinen levy minkä minä häneltä löysin oli GRP recordsin COLLECTION. Siinä oli suurimmakseen osaksi hänen muilta soolo jazz/smooth&jazz levytyksiä. Kuitenkin 1990 Sydney Pollacin ohjaama HAVANA, siinä kuuluu loistavia harmonioita.

2000 Alku syksystä televisiosta (MTV3) tuli LUCAS niminen elokuva. Se oli kuvattu vuonna 1986 (Ohjaaja David Seltzer). Se oli kaiken lisäksi erittäin hieno elokuva, paitsi että musiikit olivat nerokkaan taidokkaat. Ikäväkseni en ole kyseistä rainaa löytänyt mistään Suomesta. Elokuva alkoi hienosti... Joku mielettömän hienon kuulloinen biisi lähti käyntiin. Oli kuitenkin soundeista päätellen niin kasarisyntikoita ja Linndrum rumpukone, mutta musiikki oli aivan loistava. Eikös sitten ruutuun ilmestynyt teksti Music by DAVE GRUSIN. Kyllä vain.

Dave Grusin (Jazz pianisti, kosketinsoittaja, leffamusiikin pitän uran uurtaja)on itse aloittanut jo leffamusiikin teon vuonna 1968 Mr. Robinssonista tuttuun elokuvaan "The Graduate". Perusti vielä maailman tunnetuimmista Contemporary Jazz / Smooth & Jazz levy-yhtiön GRP Recordsin vuonna 1983 Larry Rosenin kanssa. Grusin & Rosen Production = GRP.

Itse jos teen tunnelmamusaa, niin käytän samanlaista pohjaa kuin idolini Dave Grusin. Mutta en aina.... Joskus tunnelmaan sopii David Fosterin (Kosketinsoittaja, Menestyksekäs Pop tuottaja) kaltainen tunnelmointi...

Olen myös huomannut että James Newton-Howard (Kosketinsoittaja), Alan Silvestri (Soittaa kitaraa) ja Jerry Goldsmith ovat aivan loistavia elokuvamusiikin tekijöitä. Vanhat ketut John Williams (Vanha jazz pianisti) Leffascoret ovat aivan loistavia.

Suomessa korkeintaan Mauri Sumen ja Tuomas Kantelinen yltää samanlaisiin saavutuksiin.

Suomessa on varmasti kyvykkäitä elokuvasäveltäjiä.. Mutta resurssit ovat liian pienet. Ei elokuvia täällä tehdä samaan tahtiin kuin jossain Amerikassa tai Intiassa.

Elokuvassa kuin kuvassa... Musiikki on aina tärkein osa filmiä.

Musiikki tekee tunteet eläviksi elokuvaa katsoessa. Koskettavuuden saamiseksi mitä tunnelmallisempi musikkki, surullisempi/iloisempi musiikki antaa tunteille siivet ja herättää ne eloon.

Olen itse kokenut ahaa elämyksiä niin monessa elokuvassa ja yksinomaan vain musiikin voimasta. Tosin nykyiset Kotimaiset kassamagneettielokuvat missä käytetään tunnettuja Pop/Rock yhtyeitä elokuvan soundtrackeissa. Tämä tappaa taas elokuvissa herkkien tunteiden ilmaisun. Jopa Amerikkalaisissa filmeissä tekno/konemusiikilla höystetyt soundtrackit ja tunnettujen tikkaripopartistien raikatut biisit jossain tunnelmallisessa leffasta ovat todellakin helmiä sioille.

Mutta aina nämä suuret leffamusan tekijät pitävät linjansa.

#26 kirjoitettu 20.08.2003 16:53

Teemujazz kirjoitti:
...Tuomas Kantelinen...


Mies sävelsi musiikin elokuvaan Kaupunkisinfonia ja soitti myös pianoa muun orkesterin kera ja täytyy sanoa, että parempaa en ole kuullut. Elokuvaan musiikki sopi täydellisesti, elokuvakin oli loistava.

Tietääkö kukaan tästä elokuvasta mitään? Elokuva-arkiston muuten hienot, mutta valitettavasti täysin hakukone-vapaat sivut eivät minua palvelleet, eikä tunnu kunnolla Googlestakaan löytyvän... Mielelläni katsoisin uudelleen.

K-mikko muokkasi viestiä 16:53 20.08.2003

Itseltäni elokuvasävelmätyyppiset jutut lähtee aina rakkaan (epävireisen) Hellas-pianon ääressä.
Olen pari suurta orkesterijuttuakin tietokoneella tehnyt, mutta en ole jaksanut panostaa lopulta tarpeeksi, sillä tuskin kukaan koskaan tulee niitä ison orkesterin kera soittamaan.

#27 kirjoitettu 19.10.2003 18:47

Itse lähden aina säveltämään jonkun tunnelman mukaan. Esim jos haluan säveltää jotain mahtipontista aloitan pasuunoista sun muista torvi soittimista. Tietenkin oikea sointu melodian ohella on tärkeä avain tekijä tunnelman luomiseen.

#28 kirjoitettu 23.10.2003 17:44

gerry kirjoitti:
siis IHAN ensiksi sun on opittava musiikin perusasiat.. Intervallit, mollit, sekuntit, soinnut, kaikki... Tai no perusasiat, että voit tehdä musiikkia luovasti. Ethän sä voi piirtäkään jollet osa käyttä kynä ja pyyhekumia, olkoon mielessäsi sitten miten hieno kuva...



Ite vain tiedän mitä nä hienot sanat tarkoittaa, siinä se... En ole ikinä musiikin teoriaa opiskellu, kuunnellu, kokeilli ja vain kuunnellu ja kokeillu. En edes ajattele tollasia ku värkkään musiikkia...

Kappale lähtee itellä tilanteesta riippuen ihan eri asioista, joskus jostai nätistä samplenpätkästä(HUOM! Teen itse melodiat, en samplaa kui instruja) tahi tunnelmasta, melodiainspiraatiosta tms...jne...

#29 kirjoitettu 24.10.2003 09:54

ninomusics pahoittelee tuplapostausta ja poisti viestin puolikkaansa 09:56 24.10.2003

#30 kirjoitettu 24.10.2003 09:55

Teemujazz kirjoitti:
...loistava. Introkin on heti sellainen a-mollissa menevä Ranskalainen Waltze teema. Yann Itersen soitti soundtrack levylle itse pianon, koskettimet, haitarit, mandoliinit, kellopelit, bassot.... Multi-instrumentalisti ja sen myös kuulee.


Ranskalaisilla on tuota taipumusta. Eric Serra on aika mainio esimerkki siitä myös. Mies soittaa itse paljon soittimia scoreihinsa, mikä on kyllä varmasti hyväkin juttu, sillä silloin saa soinnin kuulostamaan siltä kuin itse haluaa.

Muutenkin tuli tuosta mieleen yksi juttu, mikä on tainnut tässä keskustelussa jäädä kokonaan mainitsematta, nimittäin scoren soitinkokoonpano. Sehän useasti kuitenkin ratkaisee aikalailla paljon soiko esim. viikinkien taustalla sähkökitara vaiko etnosoittimet. Olisikin hauska tietää, mistä lähdette liikkeelle suunnitellessanne orkesterin kokoonpanoa? Pitäydyttekö aina samassa (kuten John Williams) vaiko luotteko itsellenne tarkan soitinkokoonpanon?

Itse yritän luoda aina jokaista scorea varten pohjakokoonpanon, joka on koko scoren ajan sama, mutta johon voi sitten tarpeen mukaan tuoda lisää uutta. Näin toimimme mm. "Kohtalon Kirjan" scoren kanssa. Jokaiseen episodiin luotiin erilainen perussaundi ja se auttoi huomattavasti tunnistamaan elokuvan eri episodit myös musiikillisesti.

Olen myös huomannut että James Newton-Howard (Kosketinsoittaja), Alan Silvestri (Soittaa kitaraa) ja Jerry Goldsmith ovat aivan loistavia elokuvamusiikin tekijöitä. Vanhat ketut John Williams (Vanha jazz pianisti) Leffascoret ovat aivan loistavia.

Suomessa korkeintaan Mauri Sumen ja Tuomas Kantelinen yltää samanlaisiin saavutuksiin.


Taitaa kyllä olla kaikilla suomalaisilla elokuvasäveltäjillä aikalailla matkaa samoihin saavutuksiin kuin John Williams ja Jerry Goldsmith... Näin ihan sivukommenttina.

Suomessa on varmasti kyvykkäitä elokuvasäveltäjiä.. Mutta resurssit ovat liian pienet. Ei elokuvia täällä tehdä samaan tahtiin kuin jossain Amerikassa tai Intiassa.


Suomessa on muutenkin kyvykkäitä elokuvantekijöitä. Olen itse sitä mieltä, että Suomessa voitaisiin tehdä paljon enemmän elokuvia, kuin nyt tehdään. Tätä tuntuu vain haittaavan se käsitys, että suomalaisen elokuvan tulee olla taidetta eikä sitä tehdä nopeasti. Totuushan Hollywoodin ja Bollywoodin elokuvan tuottamisesta on se, että suurin osa niistä elokuvista on roskaa eivätkä ne koskaan tule Suomeen asti. Mutta siellä kuitenkin tehdään paljon elokuvia, eivätkä suurin osa niistä ole edes erityisen kalliita. Elokuvissa, kuten kaikessa muussakin luovassa, se mikä ratkaisee on idea. Hyviä ideoita, jotka ovat halpoja tehdä, on paljon. Esimerkkinä voisin laittaa vaikka Halloweenin, joka tehtiin n. 100'000 dollarilla ja joka tuotti n. 42 miljoonaa dollaria teattereissa tai sitten Phone Booth, joka kuvattiin kymmenessä päivässä. Ja molemmat ovat tarinoita, jonka voisi tehdä Suomessakin. Ehkä Suomessa pitäisi saada hieman teollisemmaksi tuota tuotantoa. Onneksi nyt kun digikamerat yleistyvät ja paranevat on elokuvan tekeminen halvempaa...

No tulipas tilitettyä taas muusta kuin elokuvamusiikista. Pahoittelen.

Elokuvassa kuin kuvassa... Musiikki on aina tärkein osa filmiä.

Musiikki tekee tunteet eläviksi elokuvaa katsoessa. Koskettavuuden saamiseksi mitä tunnelmallisempi musikkki, surullisempi/iloisempi musiikki antaa tunteille siivet ja herättää ne eloon.


Musiikki on tärkeä osa, mutta ei tärkein. Kyllä se kunnon käsikirjoitus on kaiken perusta. Ilman sitä paraskin musiikkin on vain musiikkia. Käsikirjoitus on elokuvan luuranko. Näin on aina ollut ja tulee olemaan.

Olen kuitenkin samaa mieltä, että musiikki on elokuvassa se osa, joka ei valehtele katsojalle. Musiikki tuo esille kaikki ne totuudet, jotka saattavat olla elokuvassa piilotettuina. Musiikki ei valehtele ja musiikin tajuaa tyhminkin katsoja.

#31 kirjoitettu 24.10.2003 15:02

ninomusics kirjoitti:

Elokuvassa kuin kuvassa... Musiikki on aina tärkein osa filmiä.

Musiikki tekee tunteet eläviksi elokuvaa katsoessa. Koskettavuuden saamiseksi mitä tunnelmallisempi musikkki, surullisempi/iloisempi musiikki antaa tunteille siivet ja herättää ne eloon.


Musiikki on tärkeä osa, mutta ei tärkein. Kyllä se kunnon käsikirjoitus on kaiken perusta. Ilman sitä paraskin musiikkin on vain musiikkia. Käsikirjoitus on elokuvan luuranko. Näin on aina ollut ja tulee olemaan.

Olen kuitenkin samaa mieltä, että musiikki on elokuvassa se osa, joka ei valehtele katsojalle. Musiikki tuo esille kaikki ne totuudet, jotka saattavat olla elokuvassa piilotettuina. Musiikki ei valehtele ja musiikin tajuaa tyhminkin katsoja.


ollakseni (puoliväkisin) eri mieltä sanon, että minusta mitään yhtä elokuvan osaa ei voi nostaa muiden yläpuolelle. kokonaisuus ratkaisee. pelkästään kauniit hiukset tai hyvinmuodostunut takamus ei tee naisesta ihanaista.

mutta se on kyllä tutkittu juttu, että tunteita herättää nimenomaan äänet ja musiikki, ei niinkään visuaaliset jutut. tämä tiedetään mm. "multimedia"-tuotantopuolella, jossa pääasiallisesti työskentelen. tietysti myös hyvä tarina herättää tunteita.

.aleksi.

#32 kirjoitettu 24.10.2003 15:42

Tuo tunteiden "voimistaminen" musiikilla elokuvissa, kuten Ninomusics sanoi, toimii toisinkin päin. Huomasin tämän katsoessani Oman Elämänsä Sankari - nimistä elokuvaa, missä musiikki pysyi kokoajan taka-alalla, ikäänkuin laimentaen traagisia kohtauksia. Minusta oli erittäin miellyttävää katsoa vaihteeksi elokuva, joka ei ohjaile tuntemaan mitään erityistä, vaan antaa sen "päätöksen" katsojalle...

En tiedä sitten, miten itse onnistuisin tuommoisessa sävellyksessä... Oppia ikä kaikki.

#33 kirjoitettu 24.10.2003 16:09

Itse lähden musaa leffaan vääntämään siltä pohjalta, että minkä tyylinen leffa on kyseessä. Esim. sotaleffoihin tulee usein tehtyä orkesteri pohjasta musaa (jouset, torvet, ehkä piano, timbanit/perkussiot jne...) ja mätkintäleffoihin sitten jotain breakbeat tms. "kone" musaa. Kuitenkin yritän kaikkiin leffoihin keksiä aina jotain uutta (vähintään melodia )...

Kuljuun piiretty viiva- soundtrackistä sen verran että pääteeman (http://www.mikseri.net...) tein ennen kun koko leffaa edes oli alettu kuvaamaan, tosin luulen että en tule käyttämään ko. "biisistä" kuin muutamia elementtejä, mutta kuitenkin... Periaatteessa pelkän käsiksen pohjalta voi saada jo hyviä inspiksiä Ja kuten Mr. Tarantino on kertonut tekevänsä, niin ensin selataan kaikki vanhat levyt läpi ja sieltä poimitaan muutama biisi joidenka pohjalta sitten ruvetaan kirjoittamaan käsistä. Voihan sen noin "käänteisestikin" tehdä.
PS. Kill Billin musat on ihan huikeen siistit!

#34 kirjoitettu 24.10.2003 18:05

aleksi kirjoitti:
ollakseni (puoliväkisin) eri mieltä sanon, että minusta mitään yhtä elokuvan osaa ei voi nostaa muiden yläpuolelle. kokonaisuus ratkaisee. pelkästään kauniit hiukset tai hyvinmuodostunut takamus ei tee naisesta ihanaista.


Ainahan sitä saa olla eri mieltä. Mutta tuon asian voi kyllä ilmaista myös tyylin, että loistavasta käsikirjoituksesta pystyy huonoinkin ohjaaja tekemään kelvollisen elokuvan, mutta huonosta käsikirjoituksesta tehtyä elokuvaa ei pelasta lahjakkainkaan tekijä. Koska totuushan on ettei ilman käsikirjoitusta ole elokuvaa.



ninomusics lisäili viestiinsä 18:12 24.10.2003

Pitää ehdottaa tässä semmoista juttuja, jota käsikirjoituksen opettajani suositteli meille oppilailleen:

Hakekan jonkun uutuuselokuvan käsikirjoitus netistä, lukekaa se ja menkää vasta sitten katsomaan elokuva ensimmäisen kerran. Silloin näkee hyvin käsikirjoituksen vaikutuksen elokuvaan.

ninomusics poisti kirjotusvirheen 18:21 24.10.2003

#35 kirjoitettu 24.10.2003 18:10

West Stage kirjoitti:
Tuo tunteiden "voimistaminen" musiikilla elokuvissa, kuten Ninomusics sanoi, toimii toisinkin päin. Huomasin tämän katsoessani Oman Elämänsä Sankari - nimistä elokuvaa, missä musiikki pysyi kokoajan taka-alalla, ikäänkuin laimentaen traagisia kohtauksia. Minusta oli erittäin miellyttävää katsoa vaihteeksi elokuva, joka ei ohjaile tuntemaan mitään erityistä, vaan antaa sen "päätöksen" katsojalle...

En tiedä sitten, miten itse onnistuisin tuommoisessa sävellyksessä... Oppia ikä kaikki.


Musiikki on kyllä siitä mielenkiintoinen elementti, että monesti sillä voi luoda niin paljon tunnetta ja ilmapiiriä kohtaukseen ettei rajaa, mutta joskus taas musiikin pois jättäminen kokonaan ajaa vielä tehokkaamman tuloksen. Mm. Hitchcock on käyttänyt tätä keinoa monissa elokuvissaan, hyvinkin menestyksekkäästi.

#36 kirjoitettu 29.10.2003 13:35

ninomusics kirjoitti:
joskus taas musiikin pois jättäminen kokonaan ajaa vielä tehokkaamman tuloksen. Mm. Hitchcock on käyttänyt tätä keinoa monissa elokuvissaan, hyvinkin menestyksekkäästi.


totta! yhden uskomattomimmista efekteistä kohtasin Hayao
Miyazakin anime-leffassa "prinsessa mononoke" (mononoke hime). kohtauksessa (vai oliko niitä useampi), jossa kohdattiin metsän ylijumalainen henki - ei ollut lainkaan ääntä! täydellinen hiljaisuus. mistään liikkeestä tai ympäristöstä ei lähtenyt mitään ääntä. efekti oli todella voimakas, metsän hengen "läsnäolo" tuntui koko kehossa.

suosittelen kyseistä pätkää.

.aleksi.

#37 kirjoitettu 29.10.2003 13:44

aleksi kirjoitti:
ninomusics kirjoitti:
joskus taas musiikin pois jättäminen kokonaan ajaa vielä tehokkaamman tuloksen. Mm. Hitchcock on käyttänyt tätä keinoa monissa elokuvissaan, hyvinkin menestyksekkäästi.


totta! yhden uskomattomimmista efekteistä kohtasin Hayao
Miyazakin anime-leffassa "prinsessa mononoke" (mononoke hime). kohtauksessa (vai oliko niitä useampi), jossa kohdattiin metsän ylijumalainen henki - ei ollut lainkaan ääntä! täydellinen hiljaisuus. mistään liikkeestä tai ympäristöstä ei lähtenyt mitään ääntä. efekti oli todella voimakas, metsän hengen "läsnäolo" tuntui koko kehossa.


Tuosta tulee mieleen Alfred Hitchcockin Linnut elokuva. Kauhuelokuva ilman mitään musiikkia. Täytyy kyllä sanoa, että fiilis ainakin oli kohdallaan. Koko leffa on hyytävä kaikessa hiljaisuudessaan.

#38 kirjoitettu 08.11.2003 19:53

Teemujazz kirjoitti:
Olen itse kokenut ahaa elämyksiä niin monessa elokuvassa ja yksinomaan vain musiikin voimasta. Tosin nykyiset Kotimaiset kassamagneettielokuvat missä käytetään tunnettuja Pop/Rock yhtyeitä elokuvan soundtrackeissa. Tämä tappaa taas elokuvissa herkkien tunteiden ilmaisun. Jopa Amerikkalaisissa filmeissä tekno/konemusiikilla höystetyt soundtrackit ja tunnettujen tikkaripopartistien raikatut biisit jossain tunnelmallisessa leffasta ovat todellakin helmiä sioille.

Mutta aina nämä suuret leffamusan tekijät pitävät linjansa.


Olen itsekin huomannut, että nykyään alkaa budjetin kasvaessa myös pop musiikin käyttö aste kasvaa ja se on mielestäni valiteltavaa. Toisaalta kun tuossa eilen kävin katsomassa "The Matrix Revolutions"in huomasin ilahduksekseni, että ei kunnon score musiikin arvostus ei ole kadonnut. Alkuperäisessä Matrixissahan score oli aika kuuntelukelvotonta ja merkittävimmät kohtaukset sisälsivät pop musiikkia, mutta oli mukavaa huomata, että score parani Reloadedissa sekä pop musiikin osuus väheni, mutta nyt viimeisessä osassa ei ollut kuin score musiikkia ja erittäin hienoa sellaista. Että ei toivo ole vielä täysin mennyt.

ninomusics muokkasi viestiä 15:25 09.11.2003

Tuohon herkkien tunteiden tappamiseen voisin lisätä, että aina ei kuitenkaan näin ole. Mielestäni yksi hienoimmista herkistä hetkistä löytyy elokuvasta "Good Morning Vietnam" ja siinä taustalla soi Louis Armstrongin "A wonderful world".

#39 kirjoitettu 23.12.2003 14:43

Tourette kirjoitti:
Mä teen töitä elokuvataiteen osaston opiskelijoiden kanssa ja teen leffamusiikkia niille.


Kyllä täällä muutkin alan töitä tekevät. Takana on mm. juuri kauppoihin tullut kokoillan elokuva "Kohtalon Kirja".

On kyllä ollut herkullista nähdä miten erilaisia näkemyksiä ihmisillä on elokuvamusiikin tekemiseen, toisille sopii yksi tapa, toisille toinen.

#40 kirjoitettu 23.12.2003 14:53

Tourette kirjoitti:
(p.s. John Williamsilla ei ole aina samanlainen kokoonpano. Williams on erittäin versatiili säveltäjä joka on orkesterimusiikin lisäksi tehnyt paljon jazzia ja jopa ihan populaari syntikka-kamaa tyyliin Hans Zimmer)


Kuten sanottu se oli vain minun henkilökohtainen mielipiteeni, sinulla on oikeus omaasi. Seison edelleen sanojeni takana ja väitän, että John Williams on loistava, mutta jossain määrin tylsä säveltäjä.